1820 luwulla sai Tampereen wärjärikunta muitakin lisäksensä kuin Kasper Grekin. Koska monet näistä tulokkaista tuliwat pitkäaikaisiksi ammatin harjoittajiksi kaupungissa ja koska heidän pääsemiseensä usein liittyi aikaa ja käsityksiä kuwaawia seikkoja, ansaitsewat jotkut heistä mainitsemista.
W. 1820 pyrki ja pääsi eräs Jakob Henrik Dahlberg wärjäriksi Tampereelle, kun nyt oli parantanut entistä elämäänsä. Tämän nuoren sällin pyrkimys niin arwokkaaseen ammattiin kuin wärjäreiden, herätti wanhoisfa mestareissa pahaa werta, joka näkyy Fredr. Grekin wastutuskirjoituksessaan oikeudelle. Hänen Majesteettinsa (Hans Magisstedt) kuningas Kustaa III, sanottiin siinä, on kyllä antanut jokaiselle luwan asettua Tampereelle, waan me luulemme ettei täällä pitäisi ymmärtää sitä, että jos joku poika on opissa tai wähän pitemmällä, hän silloin luulee olewansa kyllin taitama ruwetakseen mestariksi ja porwariksi suorittamatta asianmukaisesti näytettä, että hän todella taitaa sitä ammattia, jota hän aikoo harjoittaa. Kun kaikkien wiisaitten hallitusten tarkoituksena on saadatattawimmat mestarit nostamaan tehtaita ja ammatteja mahdollisen korkeimpaan täydellisyyteen, jäisi tarkoitus täten saawuttamatta.
Että oppipoika woi hankkia niin paljon tietoja wärjäystieteessä (så mycket kunskap i färgeri Wettenskapen) että hän mahdollisesti woi suorittaa kisällinäytteen, ei lainkaan todista, että hän woisi sen jälkeenolla taitawa mestari ja tehtailija, se on selwä ja sula mahdottomuus, ja mitäpä tulewaisuuttaan wähemmin ajattelewa wälittäisi edistymisestään tieteessään, kun hän luulee perustuskirjan olewan hänen puolellaan ja sen nojalla tulee mestariksi milloin häntä huwittaa; mutta me uskallamme wäittää, ettei hän siten tule mestariksi waan "fuskariksi" ja sen tähden yleisön pettäjäksi."
Näistäkin sanoista näkyy, mestarit ajatteliwat kaupungin perustuskirjasta ja minkälaiseksi se olisi tullut, jos he olisivat saaneet kirjoittaa. He oliwat wäsymättömiä wastustamaan uusia tulokkaita; katsottiin nähtäwästi ammattikunnan arwoa alentawaksi päästää ketään ammattikuntaa ahdistamatta hänen kunniaansa. Kun wärjärinsälli Dawid Molin w. 1823 esitti itseään wärjärin ammattiin, wastari Fredr. Greg, joka korkeamman siwistyksensä kautta oli wärjärien itseoikeutettu puhemies, ettei keisarin tarkoitus liene ollut, että porwarit söisiwät toisensa, niinkuin tulisi käymään, jos Molin pääsisi ammattiin, koska wärjäreitä oli jo kaupungissa kokonaista 8. Samoin kun wärjärinsäli Stening näytteet suoritettuaan w. 1825 pyrki Tampereen wärjärien joukkoon, riin peloitteli Greg häntä suurilla maksuilla ja weroilla tulewaisuudessa. Hänen onnistuikin täten saada pyrkijän takuumiehet peruuttamaan takauksensa, mutta Stening hankku uudet ja pääsi kuin pääsikin wärjäriksi, waikka itse Gustaf Lundahl wastusti pyrkijää, koska kaupungissa oli jo kymmenen wärjäriä ja muita käsityöläisiä ei ollut muuttanut kaupunkiin samassa suhteessa. Ainoa, joka näinä wuosina muistuttamatta pääsi Tampereelle wärjäriksi oli Elias Granlud (1824).
Emme woi arwostella missä määrin wärjärin ammatti Tampereella olisi luonnottoman nopeasti kehittynyt, mutta luulemme kuitenkin Lundahlin lausunnon ettei muita käsityöläisiä ollut muutttanut kaupunkiin samassa suhteessa todistawan sitä, että wärjärien ammatti oli paremmassa kukoistuksessa kuin muut käsityöläiselinkeinot. Wärjärien luwun nopea lisääntyminen on sitä silmäänpistäwämpi kuin Tampereen kaupunkiin näihin aikoihin sanomalehtiilmoituksilla koetettiin houkutella toisia ammattilaisia, joita ei sittenkään tahtonut saapua. Näin ollen olisi siis kilpailun pelossa ollut se sisin syy, joka saattoi wanhat wärjärit sotaretkelle joka kerta kuin uusi wärjäri pyrki heidän jo "liian suureen" ammattipiiriinsä.
***
Wärjärien ammattikunnan suuri merkitys kaupungissa näkynee riittäwästi seuraawista numeroluwuista, jotka olemme ottaneet kaupungin wanhoista wero (sekstonteeli) luetteloista w. 1825.
Liikettä harjoittawia wärjäreitä oli yhteensä w. 1825 (wuoden lopussa) Tampereella 12, joiden lisäksi tulee wärjäri Lagerqwistin perikunta, jota werotettiin tontista ja wesilaitoksista. Näiden wärjäriperjeiden "sekstonteelit" (=weroäyrit) werrattuina koko kaupungin sekstonteelimääriin tekiwät w- 1825:
Kuten näkyy oli siis w. 1825 yli 8% kaupungin tonteista wärjärien hallussa ja koko kaupungin warsinaisista warallisuusäyreistä tuli heidän osalleen lähes 11½%. Jos wärjärit tällöin oliwat köyhiä, oli koko kaupunki köyhä. Kaupungin kymmenestä wesilaitoksesta oli 5 wärjärien walkkia.
***
Tampereen wärjärien werstaista ja osittain myös tekniikasta 1830-luwulla antaa walaisewia tietoja eräs w. 1836 toimitettu wärjäyslaitosten tutkimus, joka samalla on hywä yleiskatsaus Tampereen koko wanhemmasta wärjäyselinkeinosta. Tämä tutkimus toimitettiin kaupungin uuden rakennusjärjestyksen woimaan astuttua w.t. wiskaalin aloitteesta wärjäyslaitosten tulenwaarallisuuden wuoksi. Wärjärien puolelta tehtiin wiskaalin kannetta wastaan se yleinen huomautus, että heidän wärjäämönsä oliwat perustetut kauwan ennen kuin kaupungille armossa wahwistettu rakennusjärjestys, oli woimaanastunut ja sellaisena aikana, jolloin kaupunki oli ollut perin harwaan asuttu, sekä etteiwät he jaksaisi muuttaa laitoksiaan kaupungin ulkopuolelle ja wielä wähemmin rakentaa niitä kiwestä, niinkuin wiskaali oli waatinut. Mutta jäipä huomautuksia tehtäwäksi tarkastusmiehillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti