Raja-Karjala 51, 8.5.1909
Eilen alkoiwat täällä Kutomakoululla Suomen Käsityön Ystäwien toimeenpanemat kotiwärjäyskurssit. Oppilaita oli saapunut 18, joista 9 kutomakoulun oppilaita ja 9 koulun ulkopuolella olewia.
Kun kurssien johtajatar rouwa Hellen oli lausunut oppilaat terwetulleiksi, puhui toinen opettajatar, neiti Wullin, näiden kurssien tarkoituksesta seuraawasti :
"Niinkuin ehkä kaikki tiedätte, owat Suomen Käsityön Ystäwät to[i]meenpanneet nämä wärjäyskurssit uudelleen eloon herättäätseen tätä jo puoliwuosisataa unohduksessa ollutta taitoa, kaswiaineella wärjäämistä.
Kun Sortawalan Kutoma- ja Käsityökoulun johtokunta, asiaan innostuneena on pyytänyt näitä kursseja, on Käsityön Ystäwät lähettäneet meidät tänne opettamaan Teitä kaswiaineella wärjäämään.
Meidän maamme on rikas juuri näistä aineista. Kun katsomme ympärillemme kesällä, kulkiessamme pelloilla, niityillä ja metsissä, niin kaikkialla näemme kaswia. Niityillä ja pelloilla näemme kukkia. Metsissä naawaa, käpyjä, lehtiä, liekoja eli keltoja, kanerwia, kiwisammalta ja lukemuttomia muita kaswia, jotka kelpaawat wäriaineiksi. Jopa järwellä soudellessamme näemme wesikasweja, jotka sisältäwät wäriaineita niinkuin esim. lewä. Kaikkia näitä woisimme kerätä wähällä waiwalla ja ilman suuria kustannuksia, ja sillä samalla edistää kotiteollisuutta maassamme.
Kaswiaineilla wärjätyillä wäreillä on paljon ominaisia etuja. Ne eiwät sisällä myrkkyä, niinkuin useammat aniliini-wärit. Ne owat wärinsä pitäwämpiä, kauniimpia, pehmeämpiä, maukkaampia ja sopusointuisempia, kuin mitkään kemialllsilla wäriaineilla wärjätyt wärit.
Kaswiaineilla wärjättyjen wärien sopusointuisuuden huomaa siinä, jos asettaa eriwäriwimahduksia wierekkäin. Ne sopimat yhteen, eiwät häiritse toisiaan eiwättä loukkaa silmää eikä makuaistiamme. Näitä wäriä on paljon helpompi asettaa kudoksiin niiden sopusointuisuuden tähden. Jota wastoin kemiallisilla wäriaineilla wärjätyitä räikeitä, koreita ja silmään pistäwiä wäriä on useinkin miltei mahdoton saada yhteen sowitetutsi.
Kun meidän kotimaiset kaswiaineemme sisältäwät enimmäkseen useampaa eri wäriwiwahdusta (paitsi suomatara, jonka juuret sisältäwät woimakasta krappi-punasta), täytyy meidän myös käyttää ulkomaalaisia kasweja. Yleisemmät käytetyt owat: indigo, krappi, wernpuffi ja prisilja. Koschenillia käytetään myöskin, waikka se oikeastaan ole kaswiaine. Se on eräs hyönteinen, joka elää kaktuskasweilla. Ulkolaisien kaswiaineiden joukossa on myös keltaisia wärejä, niinkuin gurkmeija ja keltalastu, joita aniharwoin käytetään kun meidän kotimaiset kaswimme sisältäwät niin runsaasti keltaista wäriä.
Toiwon, että te innolla seuraatte opetusta ja sitte taas woimienne mukaan koetatte lewittää tätä tärkeätä taitoa kotiseuduillanne, ettei se jäisi unhotukseen."
Kun opettajar sitten oli näyttänyt eri pusseihin lajiteltuja kolimaisia kaswiaineita kuten lepän, koiwun, omenapuun, paatsaman ja tuomen kuoria, koiwun ja lepän lehtiä, kanerwia, suokanerwia, sianpuolanwarsia, koiranputkia, wiholaisia, keltaheiniä eli liekoja sekä ulkomaalaisista p[g]urkmeijaa, indigoa, keltapuuta, krappia, prisiliaa, santelia, wernpuffia, wäriomenaa ja koschenilliä, alkoi wärjäystyö. Oppilaita on wiisi kussakin ryhmässä, joka sai pitää huolta omasta wärikattilastaan. Kaikki oppilaat saawat kirjoittaa muistikirjaansa kaikki kursseissa wärjätyt wärit ja saawat niistä mallilangat. Tarkoitus on siten saada toistasataa eri wäriwiwahdusta. —
---
Sama juttu julkaistu myös lehdessä Kaikuja Kajaanista 55, 15.5.1909 -
ensimmäinen lause erilainen: "Äskettäin alkoiwat Sortawalan
Kutomiskoululla Suomen Käsityön Ystäwien
toimeenpanemat kotiwärjäyskurssit."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti