11.1.12

Kasviaineilla värjäämisestä.

Emäntälehti 2&3 / 1904


Emäntälehti 2 / 1904
Kasviaineilla värjäämisestä.

Jo muinaisajoista on useissa paikoin maassamme käytetty kasveja lankojen värjäämiseen. Tämä tapa tuli kuitenkin melkein kokonaan pois käytännöstä, kun n. s. "pakettivärit" tulivat liikkeeseen. Ja kuitenkin ovat kasveista saadut värit paljo kestävämpiä ja hienompia kuin pakettivärit.

Monista meidän kasveistamme voidaan saada villan ja puuvillan väriainetta. Ja tällaisia kasveja on runsaasti. On vaan vähäinen vaiva niitä kootessa ja kuivatessa. Värjätä voidaan esim. seuraavilla; kasveilla: tuomi, koivu, kanerva, suomyrtti, suolaruoho ja jäkälä. Muutamista kasveista käytetään kuorta, muutamista lehtiä ja muutamista taaskin koko kasvia.

Ruotsin ja Norjan kankaat ovat viime aikoina saaneet paljo kiitosta kauniista, miellyttävistä väreistään. Ja nämä ovat olleet kasvivärejä. Norjan pääkaupungissa Kristiaaniassa on yhdistyksellä "Den norske Husflidsforening" suuri höyryvärjäyslaitos. Tämän johtaja neiti Hilda Christensen on itse matkustanut maaseudulla ottaakseen maalaisemänniltä selkoa värjäystävasta. Mutta tieto oli kaukaisissa metsäkylissäkin niin hämärtynyt, että oli vaan vähän muistoja siitä, miten ennen aikaan kasveilla värjättiin. Mutta näiden hämärien muistojen pohjalla on neiti Christensen sitte värjäysasiata voinut kehittää.

Neiti Christensenin antamien tietojen mukaan kerromme tässä nyt muutamien lajien värjäämisestä. Neiti C. sanoo, että jokainen emäntä muutamien kuparikattiloiden avulla voipi itse värjätä kaikki langat omiksi tarpeikseen.

Muutamia kasveja voidaan värjäämiseen käyttää vaan tuoreena, koska niistä kuivaessa katoaa paljo väriainetta. Toisia voidaan taas käyttää sekä tuoreina että kuivattuina. Kasvit, joita tuoreina täytyy käyttää, eivät saa näivettyä, vaan ovat käytettävät virkeinä. Ne, joita tallennetaan, täytyy hyvin kuivata varjoisassa paikassa. Niitä täytyy käännellä, etteivät tulisi ruskeiksi eikä homehtuisi. Kun ne ovat oikein kuivia, pannaan ne säkkeihin ja säilytetään kuivassa paikassa.

Kuoret kerätään keväällä, kun mahla on puussa ja kuoret helposti irtautuvat. Aivan nuorten oksien kuori ei ole kyllin voimakasta, eikä myöskään sellainen vanha kuori, jossa on jäkälä päällä.

Lehdet kootaan, silloin kuin ne ovat kerinneet täyteen kokoonsa, mutta ovat vielä nuoria ja meheviä - noin jälkeen Juhannuksen.

Jäkäliä voipi koota läpi vuoden.

Värjäämiseen sopii parhaiten kuparikattila. Joskus erityisissä tapauksissa voipi rautapataa käyttää. Väri ei tule yhtä puhdas ja kirkas, kun se keitetään rautapadassa ja muutamat kasvit muuttavat kokonaan rautapadassa värinsä.

Kuivatut kasvit hakataan tai murennellaan pieniin murusiin, pannaaan likoamaan ja keitetään niin, että niissä on tarpeeksi vettä. Sitte siivilöidään vesi ja värjättävä lanka pannaan siihen. Mutta on pidettävä huoli siitä, että lanka ennen sitä on puhtaaksi pesty ja "peitattu".

"Peittaaminen" tapahtuu siten, että lanka keitetään ½ tuntia alunaseoksessa, jossa on 150 gr. alunaa 30 à 40 litrassa vettä yhtä lankakiloa kohti. Muutamat värit tarvitsevat toisellaisen "peittauksen", muutamat eivät tarvitse minkäänlaista.

Kaikki esimerkit ovat lasketut à 1 kg.

***

Omenankuori. Kuori sisältää voimakasta punakeltasta väriainetta ja sitä voi käyttää sekä tuoreena että kuivattuna. 1 kg kuorta keitetään 1-2 tuntia ja alunassa kiehutettu lanka kiehutetaan sitte valmistetussa vedessä ½-1 tuntia. Silloin saadaan kaunista keItasta. Myöhemmin saadaan samasta keitoksesta vaaleampia värejä.

Paatsama (Rhamnus frangula). Kuoren täytyy kuivaa vuosi ennenkuin sitä voi käyttää. Mutta sitte siitä saa kaunista pronssinruskeata, joka kauvemmin keittäessä muuttuu ruskeaksi. Kuori keitetään 2-3 tuntia ja siivilöidään. Lankaa ei "peitata", mutta alunaa pannaan sama määrä kuin "peitatessa" värjäysveteen silloin kuin lanka sinne lasketaan.

Harmaa leppä (Alnus incana). Kuori kelpaa sekä tuoreena että kuivattuna ja keitetään 3 à 4 tuntia, siivilöidään ja "peitattu" lanka keitetään siinä ½-1 tuntia. Keltaisen harmaata. Jos panee 10-15 gr. rautavihtrilliä
tulee väri harmaampaa, melkein mustaa.

Tuomenkuori on samalla tavalla käytettävä kuin leppäkin. Väri punertavan harmaata. Jollei rautavihtrilliä panna, niin saadaan sameata vaaleanpunasta.

Koivunkuoresta saapi keltaisen harmaata väriä.

Kanerva (Caluna vulgaris). Kun kasviin ilmestyy uusia oksia, leikataan ne ja kuivataan tahi käytetään tuoreena. Oksia voi ottaa kukkimiseen asti. - 3 kg kanervaa keitetään 3-4 tuntia. Peitattu lanka keitetään väriaineessa ¼-2 tuntia, sen mukaan, miten tummaksi väri tahdotaan. Voimakas keltainen väri. Jos uudelleen keittää ja antaa aina langan välillä kuivaa, saapi kaunista pronssinkeltaista väriä. Jos kanerva keitetään rautaisessa padassa, saadaan vaaleata öljymarjanviheriää väriä.

(Jatketaan.)


Emäntälehti 3 / 1904
Kasviaineilla värjäämisestä.
(Jatkoa edell. numeroon).

Suomyrtti (Myrica gale). Juhannuksen aikaan kootaan tämän kasvin uudet oksat. Käytetään sekä tuoreena että kuivattuna. — 2-3 kg. suomyrttiä keitetään 2 tuntia; alunassa peitattu lanka saapi tässä vedessä keitettynä puolen tunnin perästä keltaisen värin, joka tummenee kauemmin keitettäessä. Jos sekaan pannaan vähän rautavihtrilliä tulee väri harmaan viheriää.

[RUOSTEHAPPOMARJA]Karkiainen (Berberis vulgaris). Tuoreet uudet oksat kootaan kukkimisen edellä ja käytetään heti. Keitetään yksi tunti. Alunassa peitattu lanka saapi tässä liemessä kauniin vaaleankeltaisen värin.

Sianpuola (Arctostaphylos Uva ursi). Koko kasvi voidaan käyttää, siksi kunnes siihen tulee marjoja. Kasvi keitetään tuoreena. Alunassa peitattu lanka saapi tässä väriaineessa samean keltaisen viheriän värin. Jos veteen pannaan rautavihtrilliä tulee väri harmaata.

Koiranputki (Anthriscus silvestris). Kasvin varret ja lehdet kootaan aina kukkimisaikaan asti. Käytetään sekä tuoreena että kuivattuna. 5 kg keitetään 1 tunti ja siivilöityym veteen pannaan tavallinen määrä alunaa ja peittaamaton lanka keitetään siinä puoli tai 1 tunti. Saadaan kaunista sitroonan keltaista väriä.

Korte (Equisetum silvaticum, E. arvensis, E. pratensis). Tämän kasvin kaikki kolme lajia voidaan käyttää. Koko kasvi otetaan kun se on täydellisesti kehittynyt ja raittiin viheriä. Kasvi kuivataan. 3 kg keitetään 2-3 tuntia. Alunassa peitattu lanka, joka keitetään siivilöidyssä väriaineessa ½-1 tunti, saapi punertavan värin.

Lieko (Lycopodium alpinum). Kasvi kootaan keväällä ja kuivataan. Kasvi saa olla vedessä 3-4 päivää,
sitte vesi siivilöidään, peittaamaton lanka pannaan siihen; lanka saa olla siinä jälleen 3-4 päivää ja keitetään kerran päivässä. Kaunista harmaankeltaista.

Vesiheinä (Stellaria media). Tämä kasvi voidaan käyttää sekä tuoreena että kuivattuna liekokasvin sijasta.

Suolaheinä (Rumex acetosa). Kasvi käytetään ennen kukkimista. Rautapata täytetään suolaheinällä, joka saa sitte kiehua tunnin. Siivilöidyssä vedessä saapi peittaamaton lanka sitte kiehua tunnin ajan. Harmaanviheriätä. Kun se sitte vielä värjätään bresiljalastulla, saapi lanka lujan mustan värin.

[HANHENTATAR]Keiholehti (Pilört) (Polygonum persicaria). Tuoreet lehdet poimitaan 3:sta kilosta tätä kasvia, pannaan kerroksittain kuparikattilaan alunassa peitatun langan kanssa, keitetään tunti ja saapi jäähtyä kattilassa. Voimakas messingin keltainen väri.

Koivunlehdet. Voidaan käyttää sekä tuoreena että kuivattuna. 2-4 kg kiehutetaan 1-2 tuntia. Alunassa peitattu lanka pannaan siivilöityyn veteen. Saadaan vaaleampia ja tummempia keltaisia värejä. Kun lanka on alunassa peitattu, keitetään se puoli tuntia puhtaassa vedessä, johon on pantu 2-15 gr oliumia. Tätä ainetta saa apteekista ja on se indigon ja rikkihapon sekoitusta. Kun lanka on sinistä keitetään se keltaisessa koivunlehdistä valmistetussa väriaineessa 1-2 tuntia.

Lepän lehdet kootaan ja käytetään tuoreena. Keltaisen viheriää.

Katajan marjat (Juniparus communis). Marjat käytetään tuoreena tahi kuivattuina. 6 litraa marjoja keitetään ensin 2 tuntia, sitte keitetään ne yhdessä peitatun langan kanssa, kunnes marjat ovat hyvin kiehuneita. Marjat siivilöidään pois ja väriaineeseen sekoitetaan 65 gr espanjan viheriää. Lanka keitetään uudelleen tässä ¼ tuntia. eittaamiseen tässä tarvitaan 70 gr viinikiveä, 125 gr alunaa, 70 kuparivihtrilliä ja 50 gr salmiakkia. Olivinruskea.

Ahomatara (Galium borcale). Juuret kootaan ennen kukkimista, puhdistetaan ja kuivataan. Juuret leikellään hienoiksi ja keitetään yhdessä langan kanssa, joka on alunassa peitattu. Kaunista punasta. Saadakseen värin tummemmaksi, täytyy olla sama määrä juuria kuin lankaakin.

Kivisammalta (Parmelia saxatilis) pannaan vuorottain langan kanssa pataan tai kattilaan, sitte paljo vettä, niin että on yltä vedessä. Keitetään 4-6 tuntia ja saapi sitte jäähtyä. Kun useamman kerran kiehutetaan, tulee väri hyvin tumma. Kuparikattilassa keltaisenruskeata, rautapadassa punaisenruskeata.

Poronjäkälää (Cladonia rangiferina). 2 kg jäkälää keitetään 1-2 tuntia. Alunassa peitattu lanka kiehutetaan siivilöidyssä vedessä ½-1 tunti. Harmaankeltaista. Jos pannaan 50 gr rautavihtrilliä ja 50 gr potaskaa niin saadaan harmaata, joka on kuihtuneiden lehtien näköistä.

Kuusennaavaa (Usnea barbata plicata). 1 kg naavaa keitetään, alunassa peitattu lanka kiehutetaan siivilöidyssä vedessä 1-2 tuntia. Keltaista.

Langat tulee värjäämisen jälkeen pestä suopa- tai saippuavedellä ja kuivaa varjoisassa paikassa. Ja ennen värjäämistä tulee lankojen olla hyvin pestyjä.

Kasveilla värjääminen sopii varsinkin maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa, joissa väriaineita voi helposti koota.
Tällaisella värjäämisellä säästetään monet menot. - Tosin muutamat kasvivärit muuttuvat auringossa, mutta pestessä ne kyllä säilyvät.

Kasveilla värjäämisen edut: Halpuus ja kestävyys, kauneus ja hienous. Kasvivärit ovat kaikki myrkyttömiä ja ne useinkin vaan lujentavat lankoja, joita tavalliset pakettivärit useinkin heikontavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti