Uusi Suometar 229, 3.10.1890
(Jatkoa 27 n:roon.)
Päärakennuksen toiseen kerrokseen johtawat leweät raput harmaakiwi-askeloilla. Tämä kerros on myös yhtenä, 180 jalan pituisena ja 80 jalan lewyisenä salina. Siinäkin on 45 ikkunaa. Ensimmäisenä owesta on kahdessa riwissä loimilankakehruukoneita, edellämainittua matkustaja-rengasjärjestelmää. Niiden nopeus on wähä yli 9,000 ympärystän minutissa. Kukin kone on warustettu erityisellä mittari-kellolla, joka näyttää kehrätyn langan pituuden. — Wertaamalla kellon näyttämää pituusmäärää ja kehrätyn langan painoa woidaan nähdä missä määrin koneenhoitaja on laiminlyönyt tehtäwänsä. Kello nimittäin näyttää kehrätyn langan pituuden ainoastaan yhdestä kehräpäästä. Mutta kun kaikilla kehräpäillä koneessa on sama työkyky, pitää myöskin, jos hoitaja waan ei ole antanut osan kehräpäitä pyöriä tyhjinä, kaikilla kehräpäillä olla sama määrä lankaa ja niiden siis painaa saman werran kuin sekin, jossa kello on mitannut langan pituuden. — Perempänä salissa on kudelanka-kehruukoneet, jotka tekewät 3½ lyöntiä minutissa samalla kuin kehräpäiden wauhti nousee 8,000:een. Kutakin paria hoitaa 4 henkeä, joista johtaja on mies ja apulaiset naisia ja alaikäisiä.
Siipirakennuksessa owat kummankin kerroksen salit 150 jalkaa pitkiä ja 48 jalkaa leweitä. Niissäkin on katto rauta-ansaiden waraan holwattu setä asfalttilattiat. Alemmassa kerroksessa on ensiksi konevoimalla käypiä ja warastajalla warustettuja wyyhdin-telineitä, joihin mahtuu 40 wyyhtä kerrallaan. Samassa salissa on wielä kertauskoneita, niistä kaksi kalastuslankoja warten. Wiimeksi-mainitut eroawat tawallisista kertauskoneista siinä, että niissä eri säkeet kiertyivät kieremmäksi ennen yhtymistä. Pumpulilanka on esim. rysänä pellawa- ja hamppulankaa edullisempi siinä, eltä se on halwempi-hintaista eikä ole hetikään yhtä joutuisa mätänemään. Pumpulilankainen rysä woipi olla yhteen mittaan koko kesäkauden wedessä mätänemättä ja wälillä kuiwaamatta. Sitä tarwitsee ainoastaan puhdistaa siihen kokoontuneesta lietteestä; siinä kaikki hoito. — Wihdoin on wielä samassa kerroksessa rullauskoneita.
Siipirakennuksen 2:nen kerros on niinikään yhtenä salina. Lähinnä owea on rullauskoneita, 200 rullaa kussakin, sekä peremmällä konewoimalla käypiä wyyhdintelineitä, jotka kaikki owat warustetut wyyhdin-warastajalla. — Niihinkin mahtuu samalla kertaa 40 wyyhtä kuhunkin. — Perimpänä kauppaan annettawa lanka sidotaan kimppuihin ja kääritään papereihin. Kimppuunsitomis-koneet käywät konewoimalla.
Alemmassa kerroksessa on myös tätä osastoa käyttäwä höyrykone, joka on laskettu 250 h.-woimaiseksi, sekä rakenteelleen matalapainojärjestelmää. Sen johtohammasratas painaa 1,500 leiwiskää ja on 15 jalkaa läpimitassa.
Päärakennukseen liittyy joen puolelta pieni kiwinen siipirakennus. Se sisältää myllyn, jossa on 3 paria jauhin-, sekä 1 pari ryynikiwiä, ja seulomalaitoksen. Samassa siipiralennuksessa on wielä wäripuun pienentämiskone, joku pyöräsaha sekä kaksi 166 h.-woimaista turpiinia, jotka rakenteelleen owat uusinta mallia ja joista saadaan lisäwoimaa edellä kerrottuun kehruu-osastoon.
Kosken wastaisella puolella on wielä 2 turpiinia, 60 ja 50 h.-woimaisia, erityisessä kiwirakennuksessa. Samalla puolella koskea myöskin sijaitsee tehtaasen kuuluwa rautawalimo, jossa on 1 raudansulatus- ja wormujen kuiwatusuuni, sekä waskimalimo sulatusliesineen. Walinmlilta on paremmanpuoleista.
Samasuuntaisesti edellä kerrotun kehruu-osaston siipirakennuksen kanssa ja noin 10 jalan päässä siitä on 150 jalan pituinen, yksikerroksinen kiwirakennus, mikä sisältää tehtaan korjaustyöpajan sekä kone- ja tattila-huoneen. Paja on waloisa ja jotenkin tilawa ja siinä on 5 rautasorwia, joista pisin 30 jalkaa, 2 rautahöylää, 1 laakerihöylä, porauskoneita ynnä muuta sellaista. Sitä osastoa käyttää 7 h.-woimainen höyrykone. Konehuoneessa on 2 höyry- sekä 2 dynamokonetta. Toinen höyrykoneista
on tehty omassa työpajassa; työ siistiä. Tämä kone, joka on 170 h.woimainen, 1-sylinterinen ja warustettu lauhduttajalla, käyttöä uutta kehruu-osastoa, josta jälempänä enemmän. Toinen höyrykoneista, 2-sylinterinen ja korkeapainojärjestelmää, on englantilaista työtä ja laskettu 100 h.-woimaisetsi. Se käyttää dynamokoneita, joista woidaan saada tarpeellinen sähkö 1,000:teen, 16 normalikynttilän walowoimaiseen lamppuun. Tehtaassa nimittäin kaikkialla käytetään walaistukseen yksinomaan sähköä. Sähkölamppuja on nykyään käytännössä noin 700.
Höyrykattiloita on 6, joista 4 toisessa ja 2 toisessa suojassa. Niiden on laskettu yhteensä synnyttäwän höyryä 500 h.-woimaan asti 05 naulan painolla neliötuumaa kohti. Polttoaineena käytetään puuta. Puuwarasto on joen wastaisella puolella. Joen yli käypi sieltä kiskoilla warustettu silta. Puut tuodaan pienissä waunuissa aiwan kattilojen eteen.
Aiwan joen rannalla ja melkeen samasuuntaisesti edellä kerrotun konehuonerakennuksen kanssa on yksikerroksinen kiwirakennus, joka sisältää wärjäys- ja walkaisu-osaston, mallipuuseppäin työhuoneen sekä pajan, jossa on 4 ahjoa. Ensimmäisinä rakennuksen päässä on pienoinen komero, jossa on rautakattila pystyisen höyrykattilan muotoa, missä keitetään puuwärit. Sianmarjan warsia käytetään wärjäykseen useita tuhansia leiwisköitä wuoteensa. Niistä on maksettu kuiwina 80 pennin waiheille leiwiskältä. Ensin kun niitä ruwettiin suuremmassa määrin käyttämään oli niitä waikea saada ostaa. Myöhemmin on kumminkin tuotu kaupaksi melkeen enemmänkin kuin mitä woidaan käyttää.
Rakennuksen seuraamassa osassa on wäri- ja wärjättäwien lankojen warasto. Sitä seuraawa on warsinainen wärjäyshuone. Sisustuksesta on huomattawana sementistä ja puusta tehdyt sinikyypit. Sementtiset sinikyypit owat noin 1½ kyynärän pituisia, runsaasti 1 kyynärää leweitä ja saman werran sywiä. Niillä on puisiin werraten se etu, että owat monin werroin kestäwämpiä eiwätkä ime itseensä wäriainetta. — Ne työmiehet, jotka lankoja kyyppeihin kastawat, käyttäwät gummihansikkaita, sillä wäriseoituksessa on myös syöpiä aineita siihen määrään, että ne ennen pitkää turmelisiwat suojattomat kädet. Wielä on samassa huoneessa 12 jalkaa pitkiä, 2 jalan lewyisia ja sywyisiä 3-tuumaisista lankuista tehtyjä wärjäyslaatikkoja. Huoneen katossa kulkee wesijohtotorwi, josta saadaan wettä kaikkialle. Koko rakennuksessa on katto rautakannittimien waraan holwattu ja seinät walkoisiksi kalkitut. Lattia on joko sementtiä taikka asfalttia. Wärjäyshuoneen lattiassa käytetään puuristikoita, joista on se etu, että työntekijäin, ehkä suureksi osaksi käyttäwätkin puupohjaisia jalkineita, ei tarwitse seisoa wedessä. Puuristikot otetaan kerran wiikossa, tawallisimmin lauantaisin, paikoiltaan ja huuhdotaan. Niinikään huuhdotaan permantoa. Laimiinlyönti siinä tuntuu kyllä kesäiseen aikaan, sillä siitä syntyy wastenmielistä löyhkää. Käytetty wesi juoksee wärjäyshuoneesta suorastaan jokren. Wärjäyshuonetta walaisee 2 katossa olewaa kaarilamppua, joista kumpikin 1,500 normalikynttilän woimainen. Wärjäyshuoneen siwussa on pieni osasto, jossa kauppaan annettawat wärjätyt langat kimpuitetaan. Kimppuunpuserruskoneet käywät konewoimalla. Wärjäyshuoneen ylisillä on koneellinen kuiwauslaitos. Lanka kuiwaa siinä ½ tunnissa. On siellä myöskin sauna, missä saadaan höyry- ja ammekylpyjä. Sen käyttäminen maksaa 50 p. kerralta. Tehtaasen kuuluwat sairaat saawat sitä kumminkin käyttää maksuttomasti.
Jatkona wärjäyshuoneesta on walkaisuosasto. Siinä on paitsi muuta walkaisuammeita, joissa walkaistawat langat lioitetaan klorikalkkiliuoksessa, sekä muutamia huuhtoma-sammioita, kuparinen ja rautainen wärinhienontamiskone, weden tislauslaitos y. m. Jokiwesi on, etenkin toisin ajoin, siksi epäpuhdasta että waltaisuun on tarwis joku osa wettä tislata. Weden epäpuhtaus tekee jonkunlaista häiriötä wärjäyksessäkin.
Seuraawassa osassa on lankapaino, jossa lanka painetaan paikkulaiseksi, käyttäen joko yhtä taikka useampaa wäriä. Semmoiset painokoneet owat noin 1 kyynärän pituisia, aina 2 walssia samaa wäriä warten. Lanka nimittäin painetaan paikkulaiseksi wyyhdissä, keskimäärin 4 wyyhtä kerrallaan. Painowalsseissa on ½ tuumaa korkeat painoterät, jotka ottawat wärin alla olewasta laatikosta. Se käypi monin werroin joutuisampaan kuin wanhan tawan mukaan, jolloin ne paikat wyyhtä, joihin ei tahdottu wäriä, sidottiin lujaan. Painokoneella saapi niin tiheän wäriwaihtelun kuin haluttaa ja hywin joutuun. Näitä koneita on 3, joista yhdellä woidaan painaa 6 eri wäriä. Niin moniwärinen lanka tulee kumminkin sangen harmoin, jos koskaan kysymykseen. Melkeen yksinomaan painetaan kaksiwäristä, langan oma wäri toisena. Walkoisen ja mustan paikkulainen on enimmin kysyttyä. Wärjäys-, walkaisu- ja painetöissä on nykyisin 50 miestä, niiden joukossa kumminkin joitakuita alaikäisiäkin.
Rakennuksen seuraawassa osassa on työhuoneensa malli- ynnä muilla puusepillä sekä puusorwareilla. Koneella käypiä puusorwia on 5. Poikkeustöitä lukuun ottamatta, sorwataan ainoastaan tehtaassa tarwittamia rullia, puolia j. n. e. Niihin käytetään yksinomaan koiwua, sen sijaan että esim. Tampereen kehruutehtaissa käytetään ulkomaalaisia puulajeja. Kaikki sorwaus tehdään wapaalla kädellä. Wielä on samassa huoneessa 1 pyörä- ja 1 pienempi wannesaha puuseppiä warten. Nekin tietysti käywät konewoimalla.
Wiimeisenä rakennuksen päässä on tawallinen takoma-paja, jossa on, niinkuin jo edellä mainittiin, 4 ahjoa. Warsinaisia koneita, niin kuin konewasara j. m. s., siinä ei ole.
Edellä kerrotusta rakennuksesta muutaman sylen päässä ja päädytysten sen kanssa on uusi, 2-kerroksinen, wuonna 1875 kiwestä rakennettu kehruu-osasto. Rakennus on 168 jalkaa pitkä ja 18 jalkaa leweä. Sen katto on kumpaisessakin kerroksessa, kuten tehtaassa kaikkialla, rauta-ansaiden waralle walwattu. Lattiat omat peitetyt asfaltilla. Rakennuksen alikerroksessa on pumpulin puhdistus- ja karstaus- ynnä joukko wesikehruukoneita. Puhdistuskoneet owat jossain määrin toista rakennetta kuin saman tarkoitukselliset koneet suuremmassa kehruu-osastossa. 2:ssa kerroksessa on muutamia pareja kudelanta-kehruukoneita. Tarpeellinen käytinwoima saadaan ennen mainitusta, 300 jalan päässä olewasta 170 h.-woimaisesta höyrykoneesta sekä kosken wastaisella puolella olewista 50 ja 60 h.-woimaisista turpiineista. Wetohihnana woimakoneista kehruurakennukseen on 1-tuumainen teräslankaköysi.
Joen rannalla päädytysten uuteen kehruu-osastoon on wielä yksikerroksinen pitempi rakennus, jossa on lautawarasto ja työskentelewöt salwomiehet. Näitä warten on siinä wanne- ja pyöräsaha y. m. Samassa rakennuksessa on myös maalarien
työhuone.
Forssan kehruutehtaasen kuuluu, paitse ulkotyömiehiä, noin 650 henkeä. Kehruu-osastossa on nyt 545 työntekijää, niistä alle 15 ikäwuoden 28 poikaa ja 43 tyttöä, 15-18 ikäwuoden wälillä 30 mies- ja 55 naispuolta sekä päälle 18 ikäwuoden 142 miestä ja 243 naista. Lapset alle 15 ikäwuoden työskentelewät asetuksen mukaisesti 6 tuntia päiwässä. Siitä maksetaan wiikkopalkkaa 2 markkaa, mutta sen lisäisi saawat he yhtiön kustannuksella wiikon kaikkina päiwinä rawitsewan päiwällis-atrian sekä joka toinen wiikko illallisen, nimittäin se osa, jonka wuoro on tehdä tehtaassa työtä iltapäiwällä. Wiksbergin puolella ei anneta lapsille päiwällistä. Palkkaa on niillä wiikossa 2 markkaa. Myöskin kustantaa yhtiö täydellisen ylläpidon perheettömille wirkamiehilleen.
Forssassa sekä Wiksbergisfä omat pihamaalla käytäwät kiwitetyt nupokiwillä. Piha pidetään sangen puhtaana. Tehtaasta maantielle (noin 100 syltä) wiewän tien wiereen on istutettu puita ja asetettu liisteistuimia. Kummallakin puolella tietä on enimmäkseen 7-huoneisia puurakennuksia, jotka owat tehtaan johtajiston asuntoina. Tehtaasta tullen wasemmalla on lawea ja hywin hoidettu puutarha, jossa on useampia kaswihuoneita ja myös suuressa määrin wiljellään kyökki ynnä muita kaswia.
Yntiö harjoittaa tehdasliikkeen ohella laweata maanwiljelystä ja karjan hoitoa. Forssan hewostalli on ollut tähän saakka suurin ja kentiesi myöskin muhkein maassamme. Siinä on 50 pilttuuta ja 4 warsakarsinaa. Sairaita hewosia warten on eri huoneessa 3 karsinaa. Nykyään on yhtiöllä 57 hewosta, joista 20 yksinomaan maanwiljelystä warten. Lehmiä on 130.
Coloriasto on väriaiheisten tekstien (ja kuvien) verkkoarkisto
(Archive for colour themed articles and images)
INDEX: coloriasto.net
A Harmless Green Pigment
Manufacturer and builder, 5/1880
The very general aversion of green pigments entertained by the well informed public, by reason of the suspicion that they may contain dangerous quantities of arsenic, is well founded. On this account, it may be of interest to notice that M. Casali has claimed to have produced a green coloring matter suitable for wall papers, and other similar uses, by calcining an intimate mixture of one part of bichromate of potassa and three parts of baked gypsum. A grass-green mixture is obtained, which, on boiling with water, or on mixing with dilute hydrochloric acid, leaves a fine powder of an intense green color.
This suggestion seems to us to be very useful, as many serious and even fatal accidents have been directly traced to the poisonous effects of arsenical greens on paper useful for wall coverings, bon-bon boxes, and the like. The above recipe, if it produces a product as good as is claimed, will be not only free from objection on account of its freedom from danger, but also quite cheap.
The very general aversion of green pigments entertained by the well informed public, by reason of the suspicion that they may contain dangerous quantities of arsenic, is well founded. On this account, it may be of interest to notice that M. Casali has claimed to have produced a green coloring matter suitable for wall papers, and other similar uses, by calcining an intimate mixture of one part of bichromate of potassa and three parts of baked gypsum. A grass-green mixture is obtained, which, on boiling with water, or on mixing with dilute hydrochloric acid, leaves a fine powder of an intense green color.
This suggestion seems to us to be very useful, as many serious and even fatal accidents have been directly traced to the poisonous effects of arsenical greens on paper useful for wall coverings, bon-bon boxes, and the like. The above recipe, if it produces a product as good as is claimed, will be not only free from objection on account of its freedom from danger, but also quite cheap.
Wenäjän teollisuuselämästä.
Uusi Suometar 13, 17.1.1900
Seuraamme professori Schulze-Gävernitziä hänen siirtyessään kuwaamaan suurteollisuuden syntyä ja kaswamista Wenäjällä wuosisatamme toisella puoliskolla.
Hän ei yritäkään, muka luotettawien tilastollisten numerojen nojalla, puhumaan kaikista teollisuuden haaroista ja niiden tilasta waltakunnan eri osissa, waan walitsee sisäisen Wenäjän pumpuliteollisuuden tutkimuksensa pääaineeksi. Ehkä tekee hän sen osittain siitä syystä, että tutustuminen juuri tähän teollisuuteen Länsi- Euroopassakin oli ollut hänen mielitehtäwiään; mutta enimmin waikutti kuitenkin se tosiasia, että pumpulitehtaat, ja nimenomaan juuri Keski-Wenäjälle perustetut, wiime wuosikymmeninä owat taloudelliseen merkitykseensä nähden woittaneet kaikki muut teolliset yritykset keisarikunnassa. Niiden merkityksen arvaa jo siitä, että Moskowan kuwernementissa 85 prosenttia teollisuuden palveluksessa käytetystä työwäestöstä teki työtä tekstiili- eli kangasteollisuudessa ja niistä 70 prosenttia pumpulitehtaissa.
Siihen, että Moskowan seutu — itäinen osa Moskowan kuwernementtia ja koko Wladimirin kuwernementti — on kohonnut tahi ainakin on kohoamassa samaan merkitykseen Wenäjän teollisuudessa kuin Lancasshiren maakunnalla on ollut Englannissa, on yhtä paljon maakunnan luonnonlaatuun perustuwat kuin kansataloudellisetkin syynsä. Tuo seutu ei wielä ole mustan mullan wähatöisiä wiljawainioita, ja sen tähden wanhastaan tiheä asutus on pakottanut wäestön turwautumaan teolliseen työhön. Ja teollisuus saattoi suuremmassakin määrin menestyä, sillä waikka kylmä, karu metsäalue alkaakin wasta pohjoisemmassa, on metsää kuitenkin ollut riittäwästi. silloinkin kuin ei vielä naftaa tehtaissa polttoaineena käytetty. Wolga haarajokineen tekee yhdysliikkeen werrattomasti helpommaksi kuin useimmissa paikoin muualla Wenäjällä. Mutta wallankin rautatiet, joiden rakentamisen itämainen sota oli näyttänyt wälttämättömäksi, owat saattaneet puheena olewan seudun kulkuneuwoihin nähden edulliseen asemaan. Juuri waltakunnan wanhan pääkaupungin etu se useinkin ensi sijassa niiden suunnan määräsi. Ja elwyttäwästi on sekin waikuttanut, että waltakunnan tärkein markkinapaikka, Nishni-Nowgorod, sijaitsee tällä Keski-Wenäjän teollisuusalueella.
Moskowa, jonka wäestö nykyään on yli 900,000, oli jo ennen paloaankin w. 1812 suurkaupunki. Asukasluku nousi 250 tuhanteen. Mutta elämä ja toimeentulon lähteet oliwat aiwan toisia kuin samaan aikaan Pariisissa ja Lontoossa. Kaupungin 8,400 talosta oli 6,300 aatelisten omistamia. Näissä taloissa eli suunnattomia laumoja epäwapaata palweluswäkeä, jonka ylläpito muka ei mitään maksanut, se kun tapahtui herran maakartanoista tuoduilla, sikäläisten epäwapaitten työllä saaduilla rawintoaineilla. Kun orjat v. 1861 wapautettiin, eiwät kaupungeissa asuwat saaneet maata, ja koska heidän nyt oli itse hankkiminen elatuksensa, oli tehtaitten käytettäwä työwoima juuri Moskowassa suuremmassa määrin kuin muualla missään koko Wenäjällä walmis.
Nishni-Nowgorod on ollut teollisuudelle hyödyksi kuuluisien markkinainsa kautta, joita joka wuosi kestää pari kuukautta. Näillä markkinoillahan wanhastaan Aasian ja Euroopan tawarat waihdettiin toisiinsa. Sitä tietä Kiinan tee aina wiime wuosikymmeniin asti on lewinnyt halki Wenäjän. Ja sieltä ne wenäläiset tawarat wietiin, joilla äärimmäisen idän tuotteet korwattiin. Nishnissä jo entisaikoina kiertelewät talonpoikaiskauppiaat saiwat tawaransa tukkukauppiailta, siellä juuri tukkukauppa wallankin rehoitti, wielä sittenkin kuin sisäinen kauppa ja kiinteä maakauppias useimmissa paikoin oli astunut kiertelewän sijaan. Pumpuliteollisuudellekin tarjosiwat siis Nishnin markkinat oiwallisen tilaisuuden tehdä tuotteensa tutuiksi ja lähettää ne jokaiseen ilmansuuntaan. Tämä tapahtuikin semmoisessa laajuudessa, että pumpulilangat ja kankaat monta wuosikymmentä owat olleet markkinain tärkeimpänä kauppatawarana, jonka menekistä muu kauppa ensi sijassa riippuu. 1880-luwulta alkaen on kuitenkin muutos nähtäwissä. Pumpulitawarain kauppa eurooppalaisessa Wenäjässä ei enää tarwitse wuosimarkkinoita. Ainoastaan kaupassa aasialaisten kanssa on Nishnin markkinoilla wielä wuosisadan lopussakin pumpuliteollisuuden alalla wallitseva asema.
Semmoiset owat ne paikkakunnalliset olot, joiden keskellä Sisä-Wenäjän pumpuliteollisuus on kohonnut nykyiseen merkitykseensä. Mutta tämän kohoamisen ymmärtämiseen on muistaminen, että suurteollisuus on Wenäjällä syntynyt ja woimistunut ankarimman suojelusjärjestelmän turvissa. Elleiwät korkeat tullimaksut olisi olleet woittamattomasti esteenä, olisivat Englannin huokeahintaiset pumpulituotteet heti kulkulaitosten parantuessa tulwaamalla tulwanneet Wenäjälle ja siellä tukehuttaneet kotimaisen pumpuliteollisuuden ensimmäiseen ituunsa.
Tämä teollisuus ei Keski-Wenäjällä enemmän kuin muissakaan waltakunnanosissa, polveudu waltion omistamista tahi sen suojassa syntyneistä tehtaista, jotka jälkimäiset häwisivät melkein sukupuuttoon heti kuin orjien wapautus riisti niiltä entisen työwoiman. Sitä wastoin epäwapaitten alustalaisten perustamat ja omana liikkeenään hoitamat teolliset laitokset oliwat uuden kehitysjakson ahjona. Tämä asianlaita on nähtäwissä wallankin Wladimirin kuwermentissa.
Siellä talonpojat jo wiime wuosisadalla oliwat willakankaitten ohessa kutoneet paljon palttinata. Sen wärjäämistä warten perustiwat he wärjäyslaitoksia, joissa työtapa aikaisemmin kuin kangasteollisuuden muissa haaroissa tuntuwasti parantui. Niinpä niissä jo 1830-luwulla ruwettiin käyttämään mekaanisia koneita, aikaan jolloin koneet Wladimirin kutomatehtaissa oliwat kokonaan tuntemattomia. Ja muutenkin juuri wärjäyslaitosten haltijat käwiwät edistyksen etupäässä. Heidän kauttansa sai Wladimirin kangasteollisuus suuremmoisemman, kapitalistisen luonteen. Kehrääjät ja kutojat joutuiwat yhä enemmän wärjäyslaitosten palkkalaisiksi tai rupesiwat tekemään työtä niiden tilauksesta; suurwärjärit hankkiwat raaka-aineet ja toimittiwat walmilt tuotteet laajemmllle markkinoille. Ja hepä myöskin, ensi sijassa wärjäystä helpottaakseen, muuttiwat walmistukjen siten, että pumpulilankaa ruvettiin käyttämään kuteina, waikka loimet wielä jäiwätkin pellawaisiksi. Siitä oli wain askel warsinaiseen pumpuliteollisuuteen.
Mutta jota enemmän pumpuli pääsi Wladimirin tehtaissa käytäntöön, sitä enemmän wärjärien walta luisti wieraisiin käsiin. Pumpuli oli 1700-luwulla tuotu Wenäjälle enimmiten Aasiasta, mutta 19:nnen wuosisadan alusta Englannin kautta tuotu amerikkalainen pumpuli wei aasialaisesta kokonaan woiton. Nyt oli kauppiaan ja kokeneenkin kauppiaan wälitys tarpeen, sillä harwoinhan Wladimirin talonpoikainen tehtailija osasi muuta kieltä kuin wenättä ja wielä harwemmin hän kaupasta tiesi muuta kuin mitä kotikylässään tahi Nishnin markkinoilla oli oppinut. Luottoa hänellä, tuntemattoman, puoleksi aasialaisen Sisä-Wenäjän liikemiehellä, Liwerpoolissa ja muissa ostopaikoissa tietysti ei woinut olla ollenkaan. Ja wähän oli sitä noihin aikoihin Moskowan umpiwenäläisellä kauppiasluokallakaan. Wäkisinkin ulkomaalainen siinä pääsi wälimieheksi ja saawutti semmoisesta poikkeusasemasta koituwan waikutuswallan.
Tiedetään, miten jo Pietari Suuren aikana ja jo ennenkin Moskowassa oli länsi-eurooppalainen siirtokunta, enimmäkseen saksalaisia, johon sitten 18:nnella ja 19:nnellä wuosisadalla yhä tuli uusia aineksia. Kauppa, oudoissa oloissa kyllä waarallinen, mutta jos onnistui, suunnattomia rikkauksia lupaawa kauppa, warsiniin oli heidän ammattinaan. Ja sen merkityksen tulokkaat tällä alalla saiwat, että Gäwernitzin mukaan Saksa wielä nykyäänkin on Moskowan pörssissä waltakielenä. He oliwat usein yhtä kotonaan Englannissa kuin Saksassa. Idässä oliwat he lännen, lännessä idän edustajia. Oli niinmuodoin luonnollista, etta pumpulin tuonti Wenäjälle joutui miltei yksinomaan heidän käsiinsä. Siitä alkaen oli kangasteollisuuden kehitys ensi sijassa heidän tarmostaan ja heidän älystään riippuwa. Ilman heidän järkewätä myötäwaikutustaan kaikki jäi entiseen, kehittymättömään tilaansa, heidän tukemanaan Keski-Wenäjän pumpuliteollisuus saattoi nousta ja onkin noussut ääretöntä waltakuntaa hallitsewaksi suurteollisuudeksi.
On wallankin yksi mies, jonka elämäntyö erottamattomasti liittyy puheenaolewaan jaksoon Wenäjän teollisuuden historiassa ja joka suuremmoisella toiminnallaan — josta ei kuitenkaan esim. Brockhausin konwersatsiooni-sanakirjassa eikä muissa tawallisissa esityksissä mitään mainita — on määrännyt satojen tuhansien kohtalon uudessa isänmaassaan.
Ludvig Knoop. joka kuoli w. 1894 wenäliseksi parooniksi korotettuna, oli syntynyt w. 1821 Saksassa, Bremenissä. Palweltuaan ensin kauppaoppilaana kotikaupungissaan, wietti hän wuoden Manchesterissa, perehtyen siellä pumpulitawarain walmistukseen ja kauppaan ja siirtyi sitten w. 1839, siis wielä peräti nuorella ijällä, erään englantilaisen kauppahuoneen edustajana Moskowaan. Täällä hän pian kotiutui ja saawutti itsenäisen, sitten wuosien wieriessä suorastaan waltawan aseman. On wäitetty, että hänen oli tästä menestyksestä kiittäminen hywää watsaansa, ja kyllähän sulatusneuwoja sen ajan moskowalaisessa kauppaelämässä kysyttiinkin, sampanja kun walui wirtana eikä suinkaan ruokiakaan säästetty. Olkoon, mutta — niinkuin prosessori Gäwernitz huomauttaa - kyllä pääkin oli hywä. Nuorella saksalaisella oli liikemieheksi syntyneen neron teräwä silmä huomaamaan, mihin kukin kelpasi ja mihin asti toiseen käwi luottaminen. Hän oiwalsi. mitä äärettömiä mahdollisuuksia Wenäjä tarjosi teollisuudelle, ja hän ymmärsi myöskin, mitä tietä oli kulkeminen. Alku laskettiin, kun muuan Morosow-suwun jäseniä 1840-luwulla uskoi Knoupin toimeksi perustaa hänelle Moskowan läheisyyteen ja asettaa täyteen liikekuntoon suuren pumpulitehtaan englantilaiseen malliin. Asia kohtasi lukemattomia waikeuksia, mutta tawattomalla jäntewyydellä Kuoop, Englanlannissa eläwän weljensä auttamana, pääsi perille. Koneet tuliwat kun tuliwatkin, niitä seurasi englantilaiset insinöörit ja työnjohtajat, ja ennen pitkää tehdas oli käynnissä. Taloudellinen tulos oli Knoopille itselleen niin kuin Morosoweillekin mainio. Tätä ensimmäistä tehdasta länsi-eurooppalaiseen malliin seurasi pian toinen, sitten kolmas ja wallankin Aleksander II:sen noustua waltaistuimelle eneniwät Knoopin wälityksellä perustetut kehruulaitokset ja kutomot nopeaan. Knoopin kuollessa luettiin niitä koko joukon toista sataa. Wenäjällä käwikin sananparreksi: "Ei kirkkoa ilman paappia, ei tehdasta ilman Knooppia".
Eikä toimeliaan ulkomaalaisen merkitys tys rajoitu tähän tehtaitten perustamiseen. Enimmiten oli hänen kätensä mukana wielä silloinkin kuin laitos jo aikoja sitten oli käynnissä. Monasti oli hän yrityksessä osakkaana ja jonkun luottamusmiehensä kautta yhtiön hallituksessakin waikuttamassa. Kutomatehtaisiin toimitti hän — muut kykeniwät harwoin tekemään sen yhtä huokeaan - länsimailta pumpulilangat, niin kauan kuin ei näitä wielä paljon Wenäjällä kudottu; sittemmin toimitti hän kehruulaitoksiin pumpulin. Kun hallitus korkeilla tuontitulleilla waikeutti amerikkalaisen pumpulintuonnin, oli Knoop niitä, jotka Wenäjän transkaspisissa alueissa hankkiwat itselleen suuria pumpuliwiljelyksiä. Sen ohessa toimi hän tehtailijain pankkiirina, joka oli sitä tärkeämpää kuin wekselien diskonttaus noihin aikoihin oli ja wielä nytkin on Wenäjällä kowin kallista. Luottaen hänen taattuun kykyynsä ja olojen tuntemiseensa, englantilaiset antoiwat hänelle koneet ja pumpulin welaksi, joka teki hänelle mahdolliseksi myöntää tawattoman laajaa krediittiä wenäläisille liikeystävilleen.
Jo nämä asianhaarat riittävät pääasiassa selittämään. mistä se waltava waikutus lähti, jota parooni Knoop Wenäjän pumpuliteollisuudessa harjoitti ja joka muun muassa ilmeni siinä, että pumpulilankojen hinta Moskowan pörssissä miltei yksinomaan riippui hänen määräyksestään. Vaan olipa tällä wallanasemalla aivan erityinenkin perustuksensa. Knoop ei ollut rajoittanut toimintaansa Sisä-Wenäjän teollisuuteen; jo w. 1857 hän oli Kränholmissa, lähellä Narwaa Inkerinmaalla, ostanut mahtawan kosken ja rakentanut sinne pumpulitehtaan, joka wähitellen laajeni suurimmaksi koko Wenäjällä. Täällä lähellä meren rannikkoa, jonne ulkomaisten koneitten tuonti ei käy niin kalliiksi kuin Moskowaan, ja wäestön keskuudessa, joka englantilaisen tirehtöörin vakuutuksen mukaan suorittaa tehtävänsä älykkäämmin kuin Keski-Wenäjän työmies, kehitti Knoop laitoksensa sellaiseen etewyyteen, että professori Gäwernitz myöntää sen kaikin puolin olevan Saksan etewimpien pumpulitehtaitten tasalla. Saawutettu tuotemäärä on työmiestä kohti paljo suurempi kuin Moskowassa ja wieläkin suurempi kuin Wladimirissa. Tuotanto on Kronholmissa huokeampaa, ja osittain tästäkin syystä Knoop kuolemaansa saakka säilytti waltasijansa Wenäjän pumpuliteollisuudessa.
Mutta kehitys ei ollut tuohon päättywä, Wiimeiset wuodet owat jo näyttäneet, että Knoopm jälkeläisten on mahdoton ylläpitää toiminimen entistä waikutusta. Syy ei ole kywyttömyys, waan wähitellen muuttuneet ja yhä muuttuwat olot. Moskovan tehtailijasuwut, Morosowit. Kljudowit, Maljutinit y, m., jotka Knoop kohotti suhteellisesti wähäpätöisestä asemasta maailman suurtehtailijain riwiin, ovat jo woittaneet tahi woittavat paraikaa itsenäisyytensä. Eiwät enää tarwitse syrjäisen tarjoamia kainalosauwoja. Puhtaasti wenäläiset toiminimet alkawat nekin olla tuttuja länsimailla, joiden kauppakonttoreissa ja tehtaissa niiden nuoremmat jäsenet usein wiettävät wuosikausia. Englantilainen niinkuin amerikkalainenkin uskoo niille jo welaksi ja tehtailijat rupeawat sen tähden yhä enemmän ottamaan koneitten ja pumpulin tuonnin omiin käsiinsä. Kauppias jää siinä syrjään. Nuorempien Knoopien taloudellinen merkitys, joka kyllä sekin edelleen on erittäin suuri, perustunee ensi sijassa laajaan pankkiiritoimeen, jolla he tuntuwasti helpottawat teollisuuden ja wallankin kangasteollisuuden harjoittamista.
Näin on siis wanhassa tsaarien kaupungissa ja laajassa maakunnassa sen ympärillä, osittain epäwapaitten hoitamien liikkeitten jatkona, pumpuliteollisuus kasvanut suurteollisuudeksi kaikkein huomattawinta laatua. Tosin se ei länsimailla kykene kilpailuun, ja Puolassa, samoin kuin Itämeren maakunnissa on oma, elinvoimainen pumpuliteollisuutensa.
Mutta sisäinen ja itäinen Wenäjä, ja sitten vielä kauempana aasialaiset alusmaat, tarjoawat Moskowan ja Wladimirin pumpulitehtaille werrattomat markkinat. Jokainen peninkulma lisää, jonka weturi pääsee eteenpäin Aasian aroilla, ja jokainen puuta viljaa, joka enentää Wenäjän wientiä ja wenäläisen talonpojan ostokykyä, kohottaa näiden markkinain merkitystä.
Slawofiilit ovat uneksineet, ettei muka rahawaltaa Wenäjällä koskaan synny. Wastaukseksi professori Gäwernitz wiittaa teollisuuden nostattamiin raharuhtinaisiin. Wi milloinkaan hän yhtä eläwästi kun juuri Moskowan katuja astuessaan tuntenut olewansa paikkakunnalla, jossa nykyajan kapitalismi, pääoma seurauksineen, kaswamistaan kaswaa.
Luomme wielä lopuksi katsahduksen työväenoloihin Wenäjän kangasteollisuudessa.
Seuraamme professori Schulze-Gävernitziä hänen siirtyessään kuwaamaan suurteollisuuden syntyä ja kaswamista Wenäjällä wuosisatamme toisella puoliskolla.
Hän ei yritäkään, muka luotettawien tilastollisten numerojen nojalla, puhumaan kaikista teollisuuden haaroista ja niiden tilasta waltakunnan eri osissa, waan walitsee sisäisen Wenäjän pumpuliteollisuuden tutkimuksensa pääaineeksi. Ehkä tekee hän sen osittain siitä syystä, että tutustuminen juuri tähän teollisuuteen Länsi- Euroopassakin oli ollut hänen mielitehtäwiään; mutta enimmin waikutti kuitenkin se tosiasia, että pumpulitehtaat, ja nimenomaan juuri Keski-Wenäjälle perustetut, wiime wuosikymmeninä owat taloudelliseen merkitykseensä nähden woittaneet kaikki muut teolliset yritykset keisarikunnassa. Niiden merkityksen arvaa jo siitä, että Moskowan kuwernementissa 85 prosenttia teollisuuden palveluksessa käytetystä työwäestöstä teki työtä tekstiili- eli kangasteollisuudessa ja niistä 70 prosenttia pumpulitehtaissa.
Siihen, että Moskowan seutu — itäinen osa Moskowan kuwernementtia ja koko Wladimirin kuwernementti — on kohonnut tahi ainakin on kohoamassa samaan merkitykseen Wenäjän teollisuudessa kuin Lancasshiren maakunnalla on ollut Englannissa, on yhtä paljon maakunnan luonnonlaatuun perustuwat kuin kansataloudellisetkin syynsä. Tuo seutu ei wielä ole mustan mullan wähatöisiä wiljawainioita, ja sen tähden wanhastaan tiheä asutus on pakottanut wäestön turwautumaan teolliseen työhön. Ja teollisuus saattoi suuremmassakin määrin menestyä, sillä waikka kylmä, karu metsäalue alkaakin wasta pohjoisemmassa, on metsää kuitenkin ollut riittäwästi. silloinkin kuin ei vielä naftaa tehtaissa polttoaineena käytetty. Wolga haarajokineen tekee yhdysliikkeen werrattomasti helpommaksi kuin useimmissa paikoin muualla Wenäjällä. Mutta wallankin rautatiet, joiden rakentamisen itämainen sota oli näyttänyt wälttämättömäksi, owat saattaneet puheena olewan seudun kulkuneuwoihin nähden edulliseen asemaan. Juuri waltakunnan wanhan pääkaupungin etu se useinkin ensi sijassa niiden suunnan määräsi. Ja elwyttäwästi on sekin waikuttanut, että waltakunnan tärkein markkinapaikka, Nishni-Nowgorod, sijaitsee tällä Keski-Wenäjän teollisuusalueella.
Moskowa, jonka wäestö nykyään on yli 900,000, oli jo ennen paloaankin w. 1812 suurkaupunki. Asukasluku nousi 250 tuhanteen. Mutta elämä ja toimeentulon lähteet oliwat aiwan toisia kuin samaan aikaan Pariisissa ja Lontoossa. Kaupungin 8,400 talosta oli 6,300 aatelisten omistamia. Näissä taloissa eli suunnattomia laumoja epäwapaata palweluswäkeä, jonka ylläpito muka ei mitään maksanut, se kun tapahtui herran maakartanoista tuoduilla, sikäläisten epäwapaitten työllä saaduilla rawintoaineilla. Kun orjat v. 1861 wapautettiin, eiwät kaupungeissa asuwat saaneet maata, ja koska heidän nyt oli itse hankkiminen elatuksensa, oli tehtaitten käytettäwä työwoima juuri Moskowassa suuremmassa määrin kuin muualla missään koko Wenäjällä walmis.
Nishni-Nowgorod on ollut teollisuudelle hyödyksi kuuluisien markkinainsa kautta, joita joka wuosi kestää pari kuukautta. Näillä markkinoillahan wanhastaan Aasian ja Euroopan tawarat waihdettiin toisiinsa. Sitä tietä Kiinan tee aina wiime wuosikymmeniin asti on lewinnyt halki Wenäjän. Ja sieltä ne wenäläiset tawarat wietiin, joilla äärimmäisen idän tuotteet korwattiin. Nishnissä jo entisaikoina kiertelewät talonpoikaiskauppiaat saiwat tawaransa tukkukauppiailta, siellä juuri tukkukauppa wallankin rehoitti, wielä sittenkin kuin sisäinen kauppa ja kiinteä maakauppias useimmissa paikoin oli astunut kiertelewän sijaan. Pumpuliteollisuudellekin tarjosiwat siis Nishnin markkinat oiwallisen tilaisuuden tehdä tuotteensa tutuiksi ja lähettää ne jokaiseen ilmansuuntaan. Tämä tapahtuikin semmoisessa laajuudessa, että pumpulilangat ja kankaat monta wuosikymmentä owat olleet markkinain tärkeimpänä kauppatawarana, jonka menekistä muu kauppa ensi sijassa riippuu. 1880-luwulta alkaen on kuitenkin muutos nähtäwissä. Pumpulitawarain kauppa eurooppalaisessa Wenäjässä ei enää tarwitse wuosimarkkinoita. Ainoastaan kaupassa aasialaisten kanssa on Nishnin markkinoilla wielä wuosisadan lopussakin pumpuliteollisuuden alalla wallitseva asema.
Semmoiset owat ne paikkakunnalliset olot, joiden keskellä Sisä-Wenäjän pumpuliteollisuus on kohonnut nykyiseen merkitykseensä. Mutta tämän kohoamisen ymmärtämiseen on muistaminen, että suurteollisuus on Wenäjällä syntynyt ja woimistunut ankarimman suojelusjärjestelmän turvissa. Elleiwät korkeat tullimaksut olisi olleet woittamattomasti esteenä, olisivat Englannin huokeahintaiset pumpulituotteet heti kulkulaitosten parantuessa tulwaamalla tulwanneet Wenäjälle ja siellä tukehuttaneet kotimaisen pumpuliteollisuuden ensimmäiseen ituunsa.
Tämä teollisuus ei Keski-Wenäjällä enemmän kuin muissakaan waltakunnanosissa, polveudu waltion omistamista tahi sen suojassa syntyneistä tehtaista, jotka jälkimäiset häwisivät melkein sukupuuttoon heti kuin orjien wapautus riisti niiltä entisen työwoiman. Sitä wastoin epäwapaitten alustalaisten perustamat ja omana liikkeenään hoitamat teolliset laitokset oliwat uuden kehitysjakson ahjona. Tämä asianlaita on nähtäwissä wallankin Wladimirin kuwermentissa.
Siellä talonpojat jo wiime wuosisadalla oliwat willakankaitten ohessa kutoneet paljon palttinata. Sen wärjäämistä warten perustiwat he wärjäyslaitoksia, joissa työtapa aikaisemmin kuin kangasteollisuuden muissa haaroissa tuntuwasti parantui. Niinpä niissä jo 1830-luwulla ruwettiin käyttämään mekaanisia koneita, aikaan jolloin koneet Wladimirin kutomatehtaissa oliwat kokonaan tuntemattomia. Ja muutenkin juuri wärjäyslaitosten haltijat käwiwät edistyksen etupäässä. Heidän kauttansa sai Wladimirin kangasteollisuus suuremmoisemman, kapitalistisen luonteen. Kehrääjät ja kutojat joutuiwat yhä enemmän wärjäyslaitosten palkkalaisiksi tai rupesiwat tekemään työtä niiden tilauksesta; suurwärjärit hankkiwat raaka-aineet ja toimittiwat walmilt tuotteet laajemmllle markkinoille. Ja hepä myöskin, ensi sijassa wärjäystä helpottaakseen, muuttiwat walmistukjen siten, että pumpulilankaa ruvettiin käyttämään kuteina, waikka loimet wielä jäiwätkin pellawaisiksi. Siitä oli wain askel warsinaiseen pumpuliteollisuuteen.
Mutta jota enemmän pumpuli pääsi Wladimirin tehtaissa käytäntöön, sitä enemmän wärjärien walta luisti wieraisiin käsiin. Pumpuli oli 1700-luwulla tuotu Wenäjälle enimmiten Aasiasta, mutta 19:nnen wuosisadan alusta Englannin kautta tuotu amerikkalainen pumpuli wei aasialaisesta kokonaan woiton. Nyt oli kauppiaan ja kokeneenkin kauppiaan wälitys tarpeen, sillä harwoinhan Wladimirin talonpoikainen tehtailija osasi muuta kieltä kuin wenättä ja wielä harwemmin hän kaupasta tiesi muuta kuin mitä kotikylässään tahi Nishnin markkinoilla oli oppinut. Luottoa hänellä, tuntemattoman, puoleksi aasialaisen Sisä-Wenäjän liikemiehellä, Liwerpoolissa ja muissa ostopaikoissa tietysti ei woinut olla ollenkaan. Ja wähän oli sitä noihin aikoihin Moskowan umpiwenäläisellä kauppiasluokallakaan. Wäkisinkin ulkomaalainen siinä pääsi wälimieheksi ja saawutti semmoisesta poikkeusasemasta koituwan waikutuswallan.
Tiedetään, miten jo Pietari Suuren aikana ja jo ennenkin Moskowassa oli länsi-eurooppalainen siirtokunta, enimmäkseen saksalaisia, johon sitten 18:nnella ja 19:nnellä wuosisadalla yhä tuli uusia aineksia. Kauppa, oudoissa oloissa kyllä waarallinen, mutta jos onnistui, suunnattomia rikkauksia lupaawa kauppa, warsiniin oli heidän ammattinaan. Ja sen merkityksen tulokkaat tällä alalla saiwat, että Gäwernitzin mukaan Saksa wielä nykyäänkin on Moskowan pörssissä waltakielenä. He oliwat usein yhtä kotonaan Englannissa kuin Saksassa. Idässä oliwat he lännen, lännessä idän edustajia. Oli niinmuodoin luonnollista, etta pumpulin tuonti Wenäjälle joutui miltei yksinomaan heidän käsiinsä. Siitä alkaen oli kangasteollisuuden kehitys ensi sijassa heidän tarmostaan ja heidän älystään riippuwa. Ilman heidän järkewätä myötäwaikutustaan kaikki jäi entiseen, kehittymättömään tilaansa, heidän tukemanaan Keski-Wenäjän pumpuliteollisuus saattoi nousta ja onkin noussut ääretöntä waltakuntaa hallitsewaksi suurteollisuudeksi.
On wallankin yksi mies, jonka elämäntyö erottamattomasti liittyy puheenaolewaan jaksoon Wenäjän teollisuuden historiassa ja joka suuremmoisella toiminnallaan — josta ei kuitenkaan esim. Brockhausin konwersatsiooni-sanakirjassa eikä muissa tawallisissa esityksissä mitään mainita — on määrännyt satojen tuhansien kohtalon uudessa isänmaassaan.
Ludvig Knoop. joka kuoli w. 1894 wenäliseksi parooniksi korotettuna, oli syntynyt w. 1821 Saksassa, Bremenissä. Palweltuaan ensin kauppaoppilaana kotikaupungissaan, wietti hän wuoden Manchesterissa, perehtyen siellä pumpulitawarain walmistukseen ja kauppaan ja siirtyi sitten w. 1839, siis wielä peräti nuorella ijällä, erään englantilaisen kauppahuoneen edustajana Moskowaan. Täällä hän pian kotiutui ja saawutti itsenäisen, sitten wuosien wieriessä suorastaan waltawan aseman. On wäitetty, että hänen oli tästä menestyksestä kiittäminen hywää watsaansa, ja kyllähän sulatusneuwoja sen ajan moskowalaisessa kauppaelämässä kysyttiinkin, sampanja kun walui wirtana eikä suinkaan ruokiakaan säästetty. Olkoon, mutta — niinkuin prosessori Gäwernitz huomauttaa - kyllä pääkin oli hywä. Nuorella saksalaisella oli liikemieheksi syntyneen neron teräwä silmä huomaamaan, mihin kukin kelpasi ja mihin asti toiseen käwi luottaminen. Hän oiwalsi. mitä äärettömiä mahdollisuuksia Wenäjä tarjosi teollisuudelle, ja hän ymmärsi myöskin, mitä tietä oli kulkeminen. Alku laskettiin, kun muuan Morosow-suwun jäseniä 1840-luwulla uskoi Knoupin toimeksi perustaa hänelle Moskowan läheisyyteen ja asettaa täyteen liikekuntoon suuren pumpulitehtaan englantilaiseen malliin. Asia kohtasi lukemattomia waikeuksia, mutta tawattomalla jäntewyydellä Kuoop, Englanlannissa eläwän weljensä auttamana, pääsi perille. Koneet tuliwat kun tuliwatkin, niitä seurasi englantilaiset insinöörit ja työnjohtajat, ja ennen pitkää tehdas oli käynnissä. Taloudellinen tulos oli Knoopille itselleen niin kuin Morosoweillekin mainio. Tätä ensimmäistä tehdasta länsi-eurooppalaiseen malliin seurasi pian toinen, sitten kolmas ja wallankin Aleksander II:sen noustua waltaistuimelle eneniwät Knoopin wälityksellä perustetut kehruulaitokset ja kutomot nopeaan. Knoopin kuollessa luettiin niitä koko joukon toista sataa. Wenäjällä käwikin sananparreksi: "Ei kirkkoa ilman paappia, ei tehdasta ilman Knooppia".
Eikä toimeliaan ulkomaalaisen merkitys tys rajoitu tähän tehtaitten perustamiseen. Enimmiten oli hänen kätensä mukana wielä silloinkin kuin laitos jo aikoja sitten oli käynnissä. Monasti oli hän yrityksessä osakkaana ja jonkun luottamusmiehensä kautta yhtiön hallituksessakin waikuttamassa. Kutomatehtaisiin toimitti hän — muut kykeniwät harwoin tekemään sen yhtä huokeaan - länsimailta pumpulilangat, niin kauan kuin ei näitä wielä paljon Wenäjällä kudottu; sittemmin toimitti hän kehruulaitoksiin pumpulin. Kun hallitus korkeilla tuontitulleilla waikeutti amerikkalaisen pumpulintuonnin, oli Knoop niitä, jotka Wenäjän transkaspisissa alueissa hankkiwat itselleen suuria pumpuliwiljelyksiä. Sen ohessa toimi hän tehtailijain pankkiirina, joka oli sitä tärkeämpää kuin wekselien diskonttaus noihin aikoihin oli ja wielä nytkin on Wenäjällä kowin kallista. Luottaen hänen taattuun kykyynsä ja olojen tuntemiseensa, englantilaiset antoiwat hänelle koneet ja pumpulin welaksi, joka teki hänelle mahdolliseksi myöntää tawattoman laajaa krediittiä wenäläisille liikeystävilleen.
Jo nämä asianhaarat riittävät pääasiassa selittämään. mistä se waltava waikutus lähti, jota parooni Knoop Wenäjän pumpuliteollisuudessa harjoitti ja joka muun muassa ilmeni siinä, että pumpulilankojen hinta Moskowan pörssissä miltei yksinomaan riippui hänen määräyksestään. Vaan olipa tällä wallanasemalla aivan erityinenkin perustuksensa. Knoop ei ollut rajoittanut toimintaansa Sisä-Wenäjän teollisuuteen; jo w. 1857 hän oli Kränholmissa, lähellä Narwaa Inkerinmaalla, ostanut mahtawan kosken ja rakentanut sinne pumpulitehtaan, joka wähitellen laajeni suurimmaksi koko Wenäjällä. Täällä lähellä meren rannikkoa, jonne ulkomaisten koneitten tuonti ei käy niin kalliiksi kuin Moskowaan, ja wäestön keskuudessa, joka englantilaisen tirehtöörin vakuutuksen mukaan suorittaa tehtävänsä älykkäämmin kuin Keski-Wenäjän työmies, kehitti Knoop laitoksensa sellaiseen etewyyteen, että professori Gäwernitz myöntää sen kaikin puolin olevan Saksan etewimpien pumpulitehtaitten tasalla. Saawutettu tuotemäärä on työmiestä kohti paljo suurempi kuin Moskowassa ja wieläkin suurempi kuin Wladimirissa. Tuotanto on Kronholmissa huokeampaa, ja osittain tästäkin syystä Knoop kuolemaansa saakka säilytti waltasijansa Wenäjän pumpuliteollisuudessa.
Mutta kehitys ei ollut tuohon päättywä, Wiimeiset wuodet owat jo näyttäneet, että Knoopm jälkeläisten on mahdoton ylläpitää toiminimen entistä waikutusta. Syy ei ole kywyttömyys, waan wähitellen muuttuneet ja yhä muuttuwat olot. Moskovan tehtailijasuwut, Morosowit. Kljudowit, Maljutinit y, m., jotka Knoop kohotti suhteellisesti wähäpätöisestä asemasta maailman suurtehtailijain riwiin, ovat jo woittaneet tahi woittavat paraikaa itsenäisyytensä. Eiwät enää tarwitse syrjäisen tarjoamia kainalosauwoja. Puhtaasti wenäläiset toiminimet alkawat nekin olla tuttuja länsimailla, joiden kauppakonttoreissa ja tehtaissa niiden nuoremmat jäsenet usein wiettävät wuosikausia. Englantilainen niinkuin amerikkalainenkin uskoo niille jo welaksi ja tehtailijat rupeawat sen tähden yhä enemmän ottamaan koneitten ja pumpulin tuonnin omiin käsiinsä. Kauppias jää siinä syrjään. Nuorempien Knoopien taloudellinen merkitys, joka kyllä sekin edelleen on erittäin suuri, perustunee ensi sijassa laajaan pankkiiritoimeen, jolla he tuntuwasti helpottawat teollisuuden ja wallankin kangasteollisuuden harjoittamista.
Näin on siis wanhassa tsaarien kaupungissa ja laajassa maakunnassa sen ympärillä, osittain epäwapaitten hoitamien liikkeitten jatkona, pumpuliteollisuus kasvanut suurteollisuudeksi kaikkein huomattawinta laatua. Tosin se ei länsimailla kykene kilpailuun, ja Puolassa, samoin kuin Itämeren maakunnissa on oma, elinvoimainen pumpuliteollisuutensa.
Mutta sisäinen ja itäinen Wenäjä, ja sitten vielä kauempana aasialaiset alusmaat, tarjoawat Moskowan ja Wladimirin pumpulitehtaille werrattomat markkinat. Jokainen peninkulma lisää, jonka weturi pääsee eteenpäin Aasian aroilla, ja jokainen puuta viljaa, joka enentää Wenäjän wientiä ja wenäläisen talonpojan ostokykyä, kohottaa näiden markkinain merkitystä.
Slawofiilit ovat uneksineet, ettei muka rahawaltaa Wenäjällä koskaan synny. Wastaukseksi professori Gäwernitz wiittaa teollisuuden nostattamiin raharuhtinaisiin. Wi milloinkaan hän yhtä eläwästi kun juuri Moskowan katuja astuessaan tuntenut olewansa paikkakunnalla, jossa nykyajan kapitalismi, pääoma seurauksineen, kaswamistaan kaswaa.
Luomme wielä lopuksi katsahduksen työväenoloihin Wenäjän kangasteollisuudessa.
A Cheap Paint
Manufacturer and builder 10, 1881
A cheap paint is made for brick walls by simply mixing up good hydraulic cement in water, and applying with a whitewash brush. The natural tint is neutral and pleasing, but may readily be varied. This paint cannot be washed off by storms nor peeled off by the sun.
A cheap paint is made for brick walls by simply mixing up good hydraulic cement in water, and applying with a whitewash brush. The natural tint is neutral and pleasing, but may readily be varied. This paint cannot be washed off by storms nor peeled off by the sun.