Suomen Käsityön Ystäwien johtokunnan lausunto kotiteollisuuskomitean mietinnöstä.

Helsingin Sanomat 14, 19.1.1909

Johtokunta on sitä mieltä, että käsiteollisuutemme kaikinpuolinen edistäminen ja tuottawaksi tekeminen on ainoastaan siten mahdollinen, että harrastetaan sen kohottamista taiteellisessa suhteessa. Sen pitkästä lausunnosta maiittakoon muuten seuraawaa:

Kieltämättä esittää komitea monta hywin harkittua ehdotusta kotiteollisuuden parantamiseksi koulujen, museoiden y. m. awulla sekä tuotteiden menekin lisäämiseksi, ja ansaitsewat nämä ehdotukset kylläkin tulla toimeenpannuiksi; mutta ehdotetut toimenpiteet tarkoittawat enimmäkseen asian käytännöllistä puolta, nimittäin sitä kuinka tuotanto saataisiin kaswamaan, eikä sitä kuinka se tulisi taiteellisesti arwokkaammaksi.

Useimmat maaseutujen kotiteollisuusliikkeiden nykyisistä myyjistä eiwät ollenkaan kykene tiedon- tai neuwonantajina toimimaan. Itse ajatus, että myymälöissä olisi annettawa tietoja ja ohjeita kotiteollisuduen harjoittajille, on kyllä erinomaisen hywä, mutta siitä kannattaa tuskin puhua ennenkuin on selwillä, onko ja mistä todellisesti asiantuntewia neuwonantajia saatawissa. Jos myymälässä semmoinen neuwonantaja on olemassa, niin warmaankin siitä itse kauppatoimellekin on etua.

Sen johdosta, että komitea ei ole katsonut olewan aihetta lähemmin tehdä selkoa taidekudonnasta ja sen edistyksestä maassamme, "koska siitä kuitenkin on wain wälillisesti taloudellista hyötyä rahqaan naisille", muistutetaan, että kaikki Suomen Käsityön Ystäwien ryijyt, raanut, matot ja karwamatot, se on taidekudonnat, owat melkein yksinomaan kansannaisten kutomia. Yhdistys maksaa wuosittain kansannaisille kutomapalkkana 3—4,000 markkaa, jopa on 1908 suoritettu samaan tarkoitukseen 4,467 mk. Nykyinen kotiteollisuuden tarkastajakin on kiinnittänyt huomionsa taiteellisesti sommitelluihin kuoseihin, missä hän on niitä tawannut, ja tehnyt sen hawainnon, että siellä, missä yleisön waatimukset aistittaisiin kuoseihin nähden owat tulleet tyydytetyiksi — niinkuin esim. yksityisen työnantajan, rouwa Tepposen, toimesta nykyään on laita Pieksämäellä — siellä ei pumpulipalttinan, patjanpäällyskankaitten ja karwamattojen kutomista metrittäin enää pidetä edullisena.

Kansannaisillakin on suoranaista tuloa taidekudonnasta, kun wain sopiwa henkilö on työtä johtamassa. Mutta kaikkialla kaiwataan hywiä kuoseja ja malleja ja niiden puute wallitsee kotiteollisuuden kaikilla aloilla. Johtokunnan mielestä olisi tämä yleinen, joskaan ei kaikkialla tietoisuuteen tullut puute ensisijassa korjattawana, niinkuin ulkomaillekin esimerkki meille opettaa. Meilläkin on erikoinen suomalainen ompelulaji, jonka ei pitäisi päästä häwiämään, nimittäin reikäompelu, ja muitakin erikoissuomalaisia, laadultaan taiteellisia käsiteollisuushaaroja, jotka olisiwat ylläpidettäwät ja edistettäwät: ryijy-, raanu- ja n. s. kaksinkertainen kudonta sekä pitsien nypläys (Raumalla).

Ainoastaan omintakeisten mallien kautta woiwat suomalaiset pitsit säilyttää omituisen luonteensa, joka on omansa herättämään huomiota ulkomailla, ja meillä on sellaisia malleja, waikkeiwät ne enää ole käytännössä.

Taiteellisuus ja wäriaisti ei ole näyttäytywä ainoastaan kallisarwoisissa taidekudoksissa tai -ompeluissa, waan on pyrittäwä siihen, että kodissamme käytettäwät halwatkin esineet muotonsa ja wärisowituksensa puolesta osottawat kehittynyttä aistia.

Komitea ehdottaa, että perustettaisiin keskuskauppa, jonka kauppatoimen ohella tulisi hankkia maan käsiteollisuusliikkeille helppohintaisia, aistikkaita malleja ja kuoseja sekä edistää niiden toimintoa kaikilla tarpeellisilla ohjeilla ja neuwoilla. Tarkoitus on erinomaisen kiitettäwä, mutta eiköhän keskuskaupalta waadita enemmän kuin sen on mahdollista aikaansaada, nimittäin koko maan tarpeiden tyydyttämistä puheena olewalla alalla? Että wastaus on waikeampi kuin komitea näyttää luulleen, sen todistaa Suomen Käsityön Ystäwäin kokemus. Tämä yhdistyksemme on menneinä wuosina toimeenpannut kokonaisen sarjan palkintokilpailuja, mutta samalla on huomattu, että harrastus yksinään ei riitä, waan että kuosien sommittelijan täytyy myöskin olla perehtynyt kudonta- tai ompelutyön tekniikkaan. Komitea on ehdottanut, että 1,000 markkaa wuosittain olisi käytettäwä palkintokilpailuihin y. m. Mutta tämä määräraha on kerrassaan riittämätön, kun koko maan tarwe on kysymyksessä, jopa silloinkin, jos taiteilijat tutkimatta käsiteollisuuden tekotapaa kykenisiwät sommittelemaan kelwollisia kuoseja. — Suomen Käsityön Ystäwät käyttäwät jo wuosittain samaan tarkoitukseen noin 3,000 markkaa. Määräraha olisi siis, kun koko maan tarwe on kyseessä, monin kerroin fuurennettawa. Waan ei silläkään päästäisi tarkoituksen perille. On wälttämätöntä koettaa toimia niin, että meillä todella on olemassa taiteilijoita, jotka pystywät sentapaiseen työhön, josta tässä on puhe, ja tällä perustuksella ehdotetaan, että taiteilijoille, jotta harrastawat sowellettua taidetta ja owat osottaneet omistawansa taipumusta siihen, jakamalla jonkun määrän pienempiä tai suurempia matkarahoja, hankittaisiin tilaisuus sekä kouluissa että kansan keskuudessa perehtyä käsiteollisuuden eri haarojen käytännölliseen tekotapaan ja siten kehittää silmänsä woidakseen luoda kelwollisia ja kotimaiselle teollisuudellemme ominaisia kuoseja.

Warsin huomioon otettawa seikka on kotiteolllsuustuotteemme merkitys matkailijoille tarjottawina esineinä. Niiltä, joiden wastedes tulee wirallisesti walwoa ja edistää käsiteollisuutta maassamme, woidaan syystä waatia, etta he pitäwät silmällä tätäkin asiaa ja tekewät woitawansa, ettei ainakaan Imatralla y. m. samallaisilla ulkomaalaisten käyntipaikoilla julkisesti kaupaksi tarjota kelwotonta ja kenties meille wierastakin tawaraa Suomen kulttuuria edustawana.

Komitean ehdotusta naispuolisen kotiteollisuustarkastajan asettamisesta lämpimästi kannatetaan.

Ehdotetun keskuskaupan perustamisesta olisi lisättäwä, että tällä keskuskaupalla on alusta aikain olewa palweluksessaan erityinen kauppamatkustaja, joka toimii kotiteollisuuden hywäksi.

Komitea on ainoastaan siwumennen maininnut wärjäämisen kaswiwäreillä. Se seikka, että käsityötuotteen täytyy olla ei ainoastaan muotonsa, waan myöskin wärinsä ja wärisowituksensa puolesta täysin tyydyttäwä, aikaansai sen, että Suomen Käsityön Ystäwät alkoiwat omiin käsitöihinsä käyttää kasweilla wärjättyjä lankoja, joiden wärit owat miellyttäwiä, pehmeitä ja kestäwiä. Suomen Käsityön Ystäwien wiimeaikainen suuri menestyminen on luultawasti suureksi osaksi juuri näin wärjättyjen lankojen ansio. Ollen sitä mieltä, että kaswiwärjäystaidon lewenemisellä olisi suuri merkitys maaseudulla, missä kaswit woisi ottaa suoraan metsistä ja niityiltä ja missä kansannaiset itse woisiwat wärjätä kotona kehrätyn lankansa, alkoi yhdistys toimeenpanna kursseja kaswiwärjäyksessä, johon myöskin kuului kaswien — lehtien, sammalten, kukkien, puunkuorten y. m. — kokoaminen ja kuiwaaminen. Näissä kursseissa oli osanottajia eri seuduilta maatamme, mutta koska oleskelu Helsingissä tuli maalaisoppilaille liian kalliiksi, järjesti yhdistys kaswiwärjäyskursseja maaseudulla. Käytettäwien wärijen niukkuuden tähden ei kursseja ole woitu pitkittää.

Katsoen siihen monipuoliseen hyötyyn, joka kaswiwärjäysraidosta on odotettawa, woisi ehkä toiwoa, että se wähitellen itsestään lewiäisi ympäri maan, mutta jos tahdotaan, että suuren yleisön huomio ja luottamus asiaan ilman epämääräistä wiiwytystä herätetään, olisi kaswiwärjäyslaitos perustettawa joko maa seudulle, missä kustannukset owat pienempiä kuin kaupungeissa, tai olisi Suomen Käsityön Ystäwien jo toimiwa kaswiwärjäyslaitos niin laajennettawa, että se woisi tyydyttää koko maan tarpeet.