"Kotiliedelle" kirjoittanut rouva Ellinor Ivalo
[Ellinor Ivalo (o. s. Wikström) (1875 Jyväskylä - 1957 Helsinki) oli kotiteollisuuden ja käsityötaidon edistäjä.]
Jaavalaisnaisia väriaineita kokoamassa
Käsityönäyttelyissämme on usein ollut nähtävänä ohuita, silkinhienoja värjättyjä huiveja, verhoja y. m., joita kaikia yleisö nimittää yhteisellä nimityksellä "batikkitöiksi". Tätä taidelajia suurin osa näistä töistä ei kuitenkaan ole, sillä aitoa hienoa batik-taidetta meillä harva yleisöstä tuntee ja vielä harvempi osaa tehdä.
Batik-työn kotimaana on vuosisatoja ollut itämaat, etenkin Jaavan saari. Siellä alkuasukkaat niitä valmistavat varsinkin puvuiksi. He käyttävät ohutkankaisia pitkiä vyöhuiveja n. s. sarangeja. Batik-työ Jaavassa, varsinkin maaseudulla on perheen keskeistä taideteollisuutta ja on niillä omat värisalaisuutensa, jopa niinkin tarkkaan, että on seutuja, joissa koristevärinä käytetään yksinomaan ruskeata, toisissa sinistä j. n. e.
Työaine on mitä vaihtelevinta aina halvasta pumpulikankaasta kalleimpiin silkki- ja samettikankaisiin saakka. Ohuissa, metrittäin myytävissä kankaissa käytetään miltei aina samaa toistuvaa mallia, josta toisarvoisen tukkutavaran tunteekin. Kauneimmat, taiteellisimmat sommittelut tehdään kalleimmille kankaille, joista varsinkin sametinpehmoiset patjat ovat satumaisen kauniita uhkuen salaperäistä tenhoa. Niiden syvät kiiltävät värit välkkyvät kuin harson läpi. Ken sellaisen työn on nähnyt, ei unohda sitä konsanaan! Batik-värjäystä käytetään kuitenkin enimmän ohuihin, läpinäkyviin kankaihin, joista valmistetaan ovi- ja akkunaverhoja, lampunvarjostimia, jotta valo pääsisi niitten läpi tejostamaan niitten herkkää värisävyä. Jaavalaisten batik-töitten värit eivät ole kirkuvan kirkkaita, vaan pehmeitä ja suviä, sillä he käyttävät oikeastaan vain sinistä, ruskeata, sinipunervaa, vanjan kullan ja hienon, herkän ruusunvärin sekoituksia.
Malliaiheet saa jaavalainen aarniometsien puista, köynnöskasveista, juurista ja eläinmaailmasta. Batik-työn sommittelijoilla on ammoisista ajoista saakka ollut uskomaton kätevyys ja selvä sommittelukysy, koska he voivat esim. metrien pituisille kankaille aloittaa sommittelunsa vapaalla kädellä, merkiten hiilenpalasella vain tärkeimmät pisteet ja yhtymäkohdat. Malli sommitellaan aina valkoiselle tahi keltaiselle pohjalle ja on se niin runsasaiheinen, että pohjaväriä vain vähän erottaa.
Mutta jaavalaisilla naisilla on vielä runsaasti aikaa ja kärsivällisyyttä suunnitella ja valmistaa taidetuotteitaan. Euroopan hermostunut, kiireinen batik-taiteilija on työtapaa paljon yksinkertaistuttanut, sillä suurtöistä, paljon aikaa kysyvää taidetta voisivat vain aniharvat hyväkseen käyttää.
Jaavalaisia batik-taidetuotteita toi aikanaan Eurooppaan pari hollantilaista kansantieteilijää. Työt saavuttivat osakseen paljon mielenkiintoa ja ilmeni jäljittelijöitä sekä Hollannissa että Saksassa. Uutta työtapaa sovitettiin mitä erilaisimpiin esineisiin ja sommitteluissa käytettiin jaavalaisia esikuvia. Kuitenkaan ei töihin saatu oikeita, aitobatik-tuotteita muistuttavia värejä, sillä Euroopan väriteollisuus ei batik-värejä silloin tuntenut. Viime vuosina on siinäkin teollisuushaarassa onnistuttu, Saksasta saadaan nykyään 24 erivivahteista kestävää ja hyvää batik-väriä.
Batik-teniikkaa kehitettiin edelleen Saksassa, jossa pääpaino pantiin siihen, että työtapa nopeammin suorittamalla voitiin ottaa laajemmin käytäntöön. Siellä tehdyt työt olivat pääasiallisesti tummemmalle pohjalle vaaleammilla väreillä tehdyt - ja tekivät siis aivan päinvastaisen vaikutuksen kuin alkuperäiset jaavalaiset.
Tätä järjestelmää käyttämällä säästyi aikaa ja työaineita, samalla kuin uusi työtapa osoittautui sangen käytännölliseksi. Sen suorittamiseen vaaditaan yleensä harvoja työesineitä ja taiteilija voi itse luovan mielikuvituksensa mukaan lopullisesti valmistaa työnsä. Yksinkertaisempaa, nopeampaa työtapaa käytetään nykyisin ulkomailla yksinomaan, koska nykyajan muoti vaatii rikaskoristeisia, kirjavia kankaita. Yleisiksi nämä käsintehdyt kankaat eivät tietysti voi hintansa vuoksi tulla, vaan on yleisön tyydyttävä tehdastuotteisiin, jotka kylläkin ovat kaavamaisia jäljittelytuotteita, vaikkakin näppärästi sommiteltuja. Näiden kuvioillisten kankaitten lisäksi on yleisöä hullaantunut epämääräisiin väriläiskäkankaisiin, jotka kyllä voivat olla värisävynsä puolesta kauniita, vaan eivät vastaa lähimainkaan aito batik-töitä ja eroavat niistä niinkuin öljyväripainos öljyvärimaalauksesta. Meilläkin harrastetaan värjäämistä m. m. nuorilla sitomisen avulla, joka useinkin tuottaa yllättävän hauskoja tuloksia. Onhan sen avulla moni vähemmän onnistunut käsityö ja kangas tullut kauniimmaksi ja voitu uudelleen ottaa käytäntöön - mutta luovaa taiteellista työtä se ei ole. Kuitenkin voi tällaisia töitä joissakin tapauksissa käyttää kodin sisustamiseen.
Batik-työn suorittaminen vaatii kuitenkin helpommankin menettylytavan mukaan suurta huolellisuutta, sillä ainoastaan taideteollista sommittelukykyä omaava voi suoraan kankaalle piirtää mallin kuten jaavalaiset. Kuitenkin voi kätevästi ja täsmällisesti toisten malleja käyttämällä valmistaa laatuun käypiä batik-töitä, jopa saavuttaa melkoisen taituruudenkin. Niissä ei tosin ole alkuperäisten rikasta, täyteläistä koristeellisuutta, vaan sen sijaan ehkä syvempiä ja vaihtelevampia väriyhdistelmiä riippuen saatavissa olevista monenlaisista väreistä.
Niille, jotka ehkä haluavat valmistaa nykyaikaista batik-työtä, seuraa lopuksi lyhyt selostus työtavasta. Onhan sitä hauska kokeilla, varsinkin jos on taitava kynää ja värejä käyttämään. Tärkeää on, että malli on kaunis ja että ei työssä hutiloi.
Batik-töissä tarvittavia värejä, joita saa värikaupoista, valmistetaan ensin käyttökelpoisiksi, ennenkuin työ aloitataan. Värit pannaan kukin erikseen kiehuvaan veteen, hämmennetään hyvin ja lisätään niihin ruokalusikallinen etikkahappoa. Seos saa sitten jäähtyä, jonka jälkeen se kaadetaan pulloihin ja pullot nimikoidaan, jotta tietää missä pullossa mikin väri on.
Sitten hankitaan n. s. tshanting, eräänlainen lasisäiliö, johon kaadetaan kuumennettua mehiläisvahaa. Jaavalaiset käyttävät kuparista "tshantingia", mutta nykyaikainen teollisuus valmistaa niitä mitä erilaisimpia lasista. Vahan tulee työn kestäessä olla juoksevaa.
Kangas, jolle malli on piirretty, pingoitetaan sopivalle laudalle tahi kehykseen. Vahalla täytetystä lasisäiliöstä annetaan vahan valua ohuesti ja tasaisesti pitkin kankaaseen piirrettyjä mallin reunoja, joten syntyy ohut vahakuvio. Nopeasti ja tasaisesti on tämä työ tehtävä, sillä mitään ei voi parannella eikä pyyhkiä pois, pienikin tahra tahi erehdys jää kankaaseen. Ensikertaisissa kokeiluissa kyllä tippuu vajaa runsaammin kankaalle, ja sitä voi koettaa haalealla saippuavedellä ja pienellä harjalla varovasti poistaa ja sitten huolellisesti huuhtoa.
Huomattava on, että kaikki, mikä vahalla peitetään, jää tietysti pohjan väriseksi, ja jos tahtoo työn vaaleasävyiseksi, on tietysti suurempia säästettäviä pintoja vahalla peitettävä. Kuta enemmän värivivahduksia haluaa, sitä useampaan kertaan on säästettävät pinnat vahalla peitettävä. Vaaleampi värisävy on siis ensin tehtävä ja sitten tummempi.
Kun mallin säästettävät pinnat on peitetty vahalla, irroitetaan kangas kehyksestä ja kastetaan puhtaaseen haaleaan veteen (ei kuumaan, sillä silloin vaha sulaa) ja märkänä heti kylmään väriliemeen, joka on jo valmiiksi sekoitettu sopivaan maljakkoon. On itsestään selvää, että värin vahvuutta ja käyttökelpoisuutta on ensin kokeiltava pienellä kangaspalasella. - Batik-töitä pidetään kauneimpina ja arvokkaimpina, jos malleissa huomaa marmorintapaisia hiuksenhienoja syitä kuten aito jaavalaisissa töissä. Tämän tehon voi saada aikaan pusertamalla varovasti vahattua kangasta käsissään, jolloin siihen syntyy halkeamia, joihin väri imeytyy.
Värikylvyn jälkeen kangas huuhdotaan hyvin moneen kertaan ja ripustetaan kuivumaan. Samaa menetelmää jatketaan sitten mallin vaatimusten mukaan, jos nimittäin halutaan työ useampiväriseksi. Kangas pingoitetaan uudelleen, ne pinnat, joihin ei tahdo uutta väriä, peitetään vahalla, työ kastetaan väriliemessä, huuhdotaan j. n. e.
Kun sitten työ on lopullisesti värjätty ja kuivattu, asetetaan se sanomalehtien tahi imupaperin väliin ja silitetään kuumalla silitysraudalla, jolloin vaha jää paperiin. Työ kastetaan lopuksi bensiiniin, kuivataan, ja niin se on valmis. On huomattava, että batik-työssä on värjääminen miltei yhtä tärkeä kuin vahalla piirtäminen. Vahan poistaminen bensiinillä on kyllä hieman tulenarkaa, joten varovaisuus on tarpeen. Jaavalaiset poistavat vahan keittämällä, joka samalla tekee heidän kasvisvärinsä hyvin kestäviksi.
Muutamien kokeilujen jälkeen kyllä pian perehtyy nykyaikaiseen eurooppalaiseen batik-teniikkaan, ja se voi innostaa, jopa yllättää tekijänsä hauskoilla saavutuksilla, jotka suuresti eroavat tehdastuotteista, sillä niissä on oma yksilöllinen ja taiteellinen leimansa. Tällaisia töitä mielellään valmistaa koteihinsa ja antaa lahjaksi ystävilleen.
Kuvissa näemme muutamia alkuperäisiä jaavalaisia batik-töitä, jotka ovat Jaavasta ostetut. [Kuvia ei mukana]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti