10.7.10

Pori. Silmänluonti kaupunkimme oloihin. II.

Satakunta 3, 15.2.1873

[Tähän poimittu jutusta vain käsityöläisiä koskeva osa]

Mestarien keskinäinen suhta sanottuina wuosina on seuraawa eri-ammaterissa:
--- . . . w. 1842 . . . w. 1872
Leipojia . . . 3 . . . 6
Läkkiseppiä . . . 2 . . . 1
Turkkuria . . . 1 . . . 2
Kirjansitojia . . . 4 . . . 1
Wärjäriä . . . 5 . . . 3
Nahkuria (karwaria) . . . 6 . . . 10
Keljuuttaria . . . 3 . . . 1
Lasimestaria . . . 2 . . . 1 (2)
Kultaseppiä . . . 4 . . . 3
Hattumaakaria . . . 5 . . . 0
Karttamaakaria . . . 2 . . . 0
Kruukkukararia . . . 3 . . . 3
Kupariseppiä . . . 4 . . . 5
Maalaria . . . 3 . . . 4
Neulamaakaria . . . 1 . . . 0
Satulamaakaria . . . 3 . . . 2
Seppiä . . . 4 . . . 3
Kraataria . . . 5 . . . 3
Suuraria . . . 5 . . . 8
SKondiittoria . . . 0 . . . 1
Nikkaria . . . 8 . . . 7
Warwaria . . . 6 . . . 1
Tynnyrin tekiöitä ja wannehtijoita . . . 0 . . . 1
Kelloseppiä . . . 2 . . . 4 (3.)
Waunumaakaria . . . 2 . . . 0
----------------------------
Yhteensä . . . 83 . . . 70.

Käsityön eri-ammattia, jotka myös kysywät hywää päätä mieheltään, on julkisissa tilastollisissa tiedoissa lueteltuna kaikkiastaan 35.Näistä Porilla ei ole ollenkaan seuraawia, ainakaan mestarin nimellä: soittimentekiöitä, kamppamaakaria, karttamaakaria, neulamaakaria, hanskamaakaria, tinawalaria, puutarhamestaria, hattumaakaria, waunumaakaria, kankuria eikä tapiseerajia. Emme ole luetteloon ollenkaan ottaneet niitä ammattilaisia, joilla on elinkeino-oikeudet ja joita sanotaan "oman työn tekiöiksi" eli wielä toisin keinoiliaiksi, eiwätkä maksa niin suuria ulostekoja kuin mestarit. Niiden luku on suuri täällä, kaikkiastaan 135, parhaasta päästä leipojia y.m. Kuten näkyy on siis hantwärkkärien luku sitte wuoden 1842 wähentynyt 13:a. Muutamat hantwärtit owat näiden kolmenkymmenen wuoden kuluessa käyneet warsin mitättömiksi, niinkuin hattumaakarit, toiset taas kohonneet, esimerkiksi etupäässä leipojan ja karwarin ammatit, sitte suutarin (kratarien luku on myöskin supistunut), sitte maalarin, kuparisepän, turkkurin ja kellosepän. Tästä päättäen olisiwat nämat hantwärkit kannattawimpia,erittäin kaupungissamme. Monta syytä waikuttaa sentään siihen, mikä käsityö kannattaa mikä ei: ylipäin puhuen luulisimme jokaisen työn elättämän, kuin waan oikeanharjoittajansa on saanut. Mutta niinkuin maamme muistakin kaupunkeista kuuluu, niin on melkein meilläkin laita, että käsi-ammatit owat rappiolle joutumaisillaan. (Olemme kuulleet puhuttawan, että moni kaupunkilainen täällä on tilannut kenkänsä ja saappaansa Ruotsistakin, waatteensa samoin ulkoa, ja ettei koko kaupungissa saataisi ostaa edes kelwollista piipunwartta. Tätä emme mielellämme uskoisi, koska emme itse ole sitä kokeneet.) Seikka selwiää kuitenki siitä, että tähän mailman aikaan tehdään kaikenlaista wapriikimaisesti suurilla työwoimilla ja parannetulla työjärjestyksellä, joten tehtäwä saadaan walmiiksi nopiasti, summissa sekä halpoihin hintoihin. Kelwollinen, kaunis ja kestäwä työ kuitenkin aina ostajansa saa, olkoon sitte wapriikissa tehty, tahi ei. Aika on toinen käsityön edistyttämisen waikuttaja. Kuntietää saawansa aikanaan, mitä tarwitsee, niin seuraa siitä hyöty sekä tekiälle että tilaajalle.

[---]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti