Käsiteollisuus (1/1909)
Mitä sitte tulee värjäyksen käytännölliseen puoleen on huomattava seuraavat seikat:
Lankojen ja villojen tulee olla aivan puhtaat sekä kaikkien värjäykseen tarvittavien aineiden mitä parasta lajia. Keittoastioiden tulee olla vain kuparista, sillä tinaus sulaa helposti. Itse olen kyllä käyttänyt rautapataa, mutta on siitä se seuraus, että langat eivät tule niin kirkkaiksi. Joka värjäykseen on kattila tai pata huolellisesti pestävä hiekalla y.m.
Lankavyyhtiä pidellessä tarvitsee puhtaita keppejä, jotka eivät saa olla pihkasia.
Villat ovat jo kehrätessä niin lajiteltavat, että pitkät ja karkeat villat, jotka peittävät lampaan reidet ja vatsa, kehrätään aivun erikseen, värit kun vaikuttavat eri lailla karkeampiin ja pehmeimpiin lankoihin. Usein on hyvä värjätä villoja jo enenn kehräämistä, jos esim. tahtoo kovaksi kierrettyä lankaa. Muussa tapauksessa lanka tulee täplikästä. Langat tulevat usein, jos ovat yksi- tai useampikertaisia, erilaisia väriin nähden, jos kohta ovatkin samassa värivedessä. Lankoja on ylipäätään paras pestä juuri ennen käyttämistä nion kolmessa eli neljässä 40° lämpimässä sade- ja saippuavedessä, ja niitä ei saa hanagata. Astia, jossa langat pestään tulee olla niin tilava että vesi hyvin peittää langat. Vyyhdit huuhdotaan sitten keppien varassa useamman kerran vedessä. Sitte kun langat ovat aivan puhtaat saa ne seistä 2 vuorokautta kylmässä vedessä joka kerran kyllä vaihdetaan.
Alunoitseminen eli purettaminen tapahtuu siten, että langat keitetään ½-2 tuntia vedessä, jossa on joko alunata, kuparivihtrilliä eli viinikiveä. Puertusaineet jauhetaan hienoksi ja kiehautetaan ¼ tuntia vedessä ja jäähdytetään ennen kuin lanhat niihin laitetaan. Sitte purettamisen jälkeen lanhat väännetään ja pannaan väriveteen. Mustaksi värjättäissä tulee lankojen kyllä kuivaa purettamisen jälkeen. Purettamista ei käytetä lankoja tulipunaisiksi värjättäessä.
Värjäyksessä pujotetaan lankavyyhdit yllämainituille kepeille, jotka asetetaan kattilan eli padan reunalle. Niillä kepeillä vyyhdit sitte käännetään nopeasti keitettäessä. Jos ei ole väliä tuleeko langat vähän vaaleammiksi eli tummemmiksi voi laskea langat värikattilaan ja siellä niitäsitten kepillä kohennella. Langat eivät saa kiehua kovalla tulella, jotta eivät tulisi hauraiksi.
Muuten tulee lankoja värjättäessä tarkkaan seurata käyttöohjeita. Ja jos värjää mallin mukaan, niin voi lankojen kiehuessa ottaa pätkän, huuhtoa se nopeasti ja kuivata se ja verrata malliin. Silloin voi määritellä tuleeko lankojen vielä kiehua, sillä värin keittämisaika riippuu paljon itse kasviaineiden värivoimasta. Jos se on tuore, kuiva tahi jo kauan sitte koottu, niin antaa se aivan eri voimaista väriä. Paras on värjätä samanväriset samaan työhön tulevat langat yhtäaikaa, nillä harvoin värjätessä saa aivan samaa värilajia.
Keitettyä huuhditaan langat, jokunen laji voi jäädä väriveteen jäähtymään ja väännettyä asetetaan joko lämpimään huoneesen eli mieluimmin ulos varjoon kuivamaan. On tärkeätä huomata että värjätyt langat eivät koskaan saa kuivua päiväpaisteessa. Jos langoista kuivuttuakin vielä lähtee väriä voi ne huuhtoa kuumassa väkevässä katajavedessä.
Kotimaiset väriaineet kuten puunkuoret, kävyt, lehvät y. m. joilla värjätään, liotetaan kylmässä vedessä 1 päivää ennen käyttämistä sekä keitetään sitte tässä vedessä noin 4 tuntia. Kasvijätteet otetaan kattilasta ja huuhditaan tarkkaan vielä kylmällä vedellä, jotta niistä kaikki väriaine lähtee. Kasvit on koottava kehittyneinä ja tuoreina. Voi kyllä, ellei heti voi värjätä, kasviaineita jonkunaikaa säilyttää muutamia päiviä kylmässä eli kosteassa paikassa. Kasviaineet, joita talvitarpeiksi kootaan, kuivataan vinteillä y. m. mahdollisen hyvin ja säilytetään ne kuivattuina säkeissä kuivalla paikalla. Tässäkin on muistettava että niitä ei saa kuivata päiväpaisteessa eikä uunissa. Kuori kootaan silloin kuin se parhaiten irtautuu puusta, ja pitää sen olla sammaltumattomista puista, vaan ei juuri kovin nuorista oksista. Niitä voi käyttää sekä kuivattuina että tuoreina.
Lehdet kootaan mieluimmin juhannuksen aikaan. Myöhemmin kootuista lehdistä tulee heikompi väri. Kukkivat kasvit otetaan ennen niiden kukkimista.
Ulkomaisista väriaineista käytetään muutamia kasvilajeja, kuten Indihoa, Santelia, Krappia y. m. sekä koschenilliä, joka on eräs pieni eläin kaktuskasveissa. Tästä eläimestä saa kuivattuna punaista väriainetta (karmiinia).
Karvalankoja voi värjätä aivan samojen ohjeiden mukaan kuin villalankoja, ainoastaan on huomattava se seikka, että niihin menee vähemmin väriainetta.
Sitäpaitsi ei karvalankoja tarvitse purettaa, koska karvalangat ovat tavallisesti nahkurilla jo olleet kalkkiliuoksessa.
Lähempiä käyttöohjeita saa Suom. Käsit. Yst. laatimasta Neuvoja Kotivärjäykseen kasviaineilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti