Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä.

Suometar 32, 11.8.1854

Harwa woinee enemmältä matkata etelä-itäisessä osassa Wiipurin lääniä, ett'ei pian kuulisi puhuttawan Sawakoista ja Äyrämöisistä. Tiedon halu näistä on wiime wuosina wielä enennyt sen kautta, että akateemikko Köppen Pietarissa w. 1849 toimitti Inkerinmaasta kansallisuus-kartan, jossa Wenäläiset, Saksalaiset ynnä muut tämän maan eri kansat owat merkityt eri wärillä, ja niiden seassa peittäwät Sawakot ja Äyrämöisetkin suuret alat, kumpikin omalla wärillänsä. Köppen'in selitys ei kuitenkaan oikein tyydytä tiedonhaluista, ja lukijan täytyy hänestäkin erottuansa wielä kerran kysyä: mitä owat nämä Sawakot ja Äyrämöiset? Wiipurin läänissä on se minun tietäkseni waan Äyräpään kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimensä Äyrapään järwestä, joka on Wuoksen, Pyhäristin pitäjään pistäwä lahti) eli tarkemmin, ainoastaan Pyhäristin, Walkjärwen ja Kiwennawan pitäjät, joissa Sawakkoisuus ja Äyrämöisyys tulewat kysymykseen, sentähden että ne näissä pitäjissä yhtywät toinen toistensa ja niillä siis niissä juoksee rajansa. Uusikirkko, Koiwisto ja Wiipuri, eli kaikki mikä on länteen päin näistä rajapitäjistä, on Sawakkojen alustaa, jota wastaan taas toisella puolen Pyhäjärwi, Sakkula ja Raudun pitäjä owat niin synkkiä Äyrämöisiä, että täällä koko näistä nimistäkään ei tiedetä mitään, tahi jos ketä waimoa sanotaankin Sawakoksi, niin on samalla myös sanottu hänestä kaikki, mitä waimoihmisestä ilkeintä sanoa woipi.

Kysymyksessä olewa eroitus Sawakkojen ja Äyrämöisten wälillä ei meidän aikoina enää näyttäy muussa kuin waimojen puwussa. Tätä myöten on se waimo Äyrämöinen, jolla on seuraawat tunnusmerkit. Ensinkin pitää hänellä olla yksiwärinen (ei juowikas eli wiirukas) hame, joko harmaa, jota on tawallisin hameen karwa, sininen, musta eli wieläpä tulipunainenkin; ja hameessa pitää paistaa noin kahta sormea lewiä helmus, joka harmaissa, sinisissä ja mustissa on punainen, waan punaisissa hameissa, joita kuitenkaan ei paljon pidetä, keltainen. Toinen omituinen merkki, josta Äyrämöis-waimon heti tunnet, on se niinkutsuttu rekko, s. o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli puna-langalla tikattu neliskulmainen paikka, noin kortelia korkia ja sen lewyinenkin alapäästä, waan yläpuolelta wähän kapenewa, joka laitos äkkinäisestä näyttää melkein yhdenlaiselta kuin lasten rintalappu, se ruotsiksi kutsuttu spillduk. Tämän rekon toisessa yläkolkassa kiiltää suuri summatoin hopia-solki, joka yhdistää sen ei keskellä rintaa, waan rinnan toispuolitse kulkewan sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen. Paitse näitä koristuksia Äyrämöis-waimot hywin rakastawat sini-, puna- taikka kelta-langalla ommeltuja kirjoituksia (broderier) hihojen suuosa, kainalojen alla, nästyykissä, puihe-liinoissa j. m. Mainitsematta on wielä huntu, joka on Äyrämöisyyden kruunu ja kukkainen, ja josta waatteen-parsien tuntija näissä tienoin heti woipi sanoa, mistä pitäjästä huntuniekka waimo on kotoisin. Huntu, joka on naidun waimon merkki, on pohjaispuolella Wuosta pitkä, päälaelta selän takana riippuwa walkia waate. Sertingistä eli muusta hienommasta kankaasta tehtynä se ei ole ensinkään ruma, wieläpä kauniskin, jos se, niinkuin esim. Räisälän waimojen nähdään työssä ollessansa tekemän, asetetaan päälaelle matalaksi neliökolkkaiseksi lakiksi, joka pääwerho on aiwan yhdenlainen sen lakin kanssa, mikä Ekman'in Osteriassa *) nähdään sen aasin (waiko hewosen)selässä istuwan ihanan Italiattaren päässä. Mutta lähdepäs Wuokselta etelätä kohti, niin pian loppuu tämä huntu-ihastuksesi! Pyhäristin pitäjässä ja Walkjärwellä on se jo supistunut korttelia pitkäksi ja yhtä lewiäksi liina-palaksi, joka peittää hiukset, Pyhäjänvellä on se melkein yhtä pitkä, waan ei kuin paria eli kolmea sormea lewiä ja miltei sen pää-rakkineen näköinen, joka Mäntyharjussa niin oudostuttaa äkkinäistä, ja joka ei ole muu kuin ennen olleen suuremman hunnun jäännös. Mutta wasta Sakkulassa ja Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sillä nuorilla waimoilla ei se ole kuin entisen 5 kopeekan pätäkän kokoinen, otsalla riippuwa walkoinen ympyrä, waan waimon wanhetessa laajenee wähän huntukin, sekä tämänlainen että Pyhäjärwellä pidettäwä. Tämän pätäkkä-hunnun walta ulottuu Inkeriinkin, kaikitsekin nähdään se pohjais-Inkerin Äyrämöisillä Lempaalassä, Wuoleella ja Toksomassa.

(Jatketaan.)