Wesikaaresta.

Mehiläinen 9, 1 / 1837

Kaikki juorut wesikaaresta, kun olisi joku eränen kapine, onsi sisältä, hopia eli kultakannut päissä, jolla ukkonen joisi wettä meristä, jännistä, lampiloista, joista eli hetteistä - ja jonkatähden wesikaarta myös ukonkaareksi toisella nimellä sanotaanki - ne kaikki omat tyhjiä, joutawia lastenloruja. Wesikaari ei ole mikänä suuri kumma, waan hywin älyttäwä luonnollinen asia, joka tulee auringon säteiten taitusta sade'pisaroita kohti ja joka sentähden ei ilmau'kan, paitsi missä samalla ajalla sataa ja päiwä paistaa. Siitä ei kuitenkan seuraa, että aina näkisimmä päiwänki paistawan, kussa näemmä wesikaaren, sillä päiwä kyllä woipi lähettää säteensä ylös ilmaan sadetta kohti, waan sillä paikalla, kussa itset olemma, näkymätön olla. Myös hawatsemma wesikaarta katsellessa itsemme aina olewan päiwän puolella kaarta taikka molempain wälissä ja että muuttuessamme johonkuhun toiseen paikkaan, kaariki sitä myöten muutteleksen taikka peräti katoaa; että päiwän korkiammalla ollessa kaari on matalammalla, waan alempana ollessa päiwän, kaari korkiammalla. Syy näihin kaikkiin ilmestöihin on jo sanottu, nimittäin päiwäsäteitten taittu wesipisaroita kohti sateessa. Auringon säteet kun joutuwat hienommasta liikkumasta aineesta paksumpaan eli paksummasta hienompaan, ilmasta esimerkiksi weteen eli wedestä ilmaan, eiwät mene suoraan, waan tekewät pienen polwen rajapaikalla. Tätä kyllä merkillistä säteitten polweumista siitä sädepolweksi sanotaanki. Sitä myöten kun säteet taittumat teräwämpiin eli tylsempiin polwiin ilmautuwat seuraawata seitsemän wesikaaren haamua. Suoraan juoksewa, taittumaton säde saattaa walkian haamun, waan muut taittuwat säteet sitä myöten, kuten aina enemmin ja enemmin taittuwat, ensiksi punasen, sitte heläwän, keltasen, wehriän, sinisen, muserwan ja punasinisen, joka wiimminen onki se haamu, ku ilmautuu säteen enimmästi suorasta poikettua.

Ei kuitenkan kaikitse auringon paistaissa ja sataessa wesikään näy, ainoastaan sillon, koska sadepisarat kuwaawat aurinkoa wasten kun seinän, johon auringon säteet paistawat. Ei kyllä pysähdy'kän pisarat paikallansa, waan alasputoawat ja palkitaan uusilta kerkiämiseen, joka juuri tekee saman asian, kun jos olisiwat yhdet pisarat paikallaan pysywäiset. Niinpä kehrätessäki et näe wälipaikkoja kehrärattaassa, waan yhden jatkottoman pyörän. Jos auringon wastanen pilwi ei satu yli taiwaan olemaan, niin katkeaa kaari ja näkyy niin monena palasena, kun pilwilonkkiaki. Usein näet yhden wesikaaren päällä toisen wielä suuremman, waan tummemmilla haamuilla, kun alimmainen. Koskihouruilla, pyöriwillä wesirattailla ja ylehensä, missä wesipisaroita seinäntapasesti tulee tihiämmässä aurinkoa wasten olemaan, näet samanlaisen komian, ihanan, haamukumaelman, kun wesikaaressa taiwaallaki.