Haminan Sanomat 76, 15.7.1909
Kuten jokainen tietää waikuttawat erilaiset wärit ihmisen mielenlaatuun. Esimerkiksi vaikuttaa musta wäri hywin painostawasti mieleen ja käytetäänkin sitä usein surun osoituksena. Punanen wäri sitä vastoin kohottaa ja kiihottaa, jonkatähden sitä wäriä käytetäänkin esimerkiksi sellaisissa tapauksissa luin Espanjan härkätaisteluissa, jolloin sillä taistelijat ärsyttäwät härät hywin wihaseksi. Kun punasta waatetta näytetään härälle niin sen sappi paisuu ja se hyökkää kuin hullu taistelijaa kohti, jolloin tämä antaa sille keihäästään iskuja siksi kuin härkä, kaiken kansan riemuitessa, ojentaa "konttinsa" arenalla.
Oletteko huomanneet miten kalkkunakukko nokka pitkällä hyökkää punaista waatetta kohti? Muistan miten tuommoisena "maitopartana pahaisna" olin joutua kalkkunakulon murkinaksi sen johdosta, kun minulla oli päässäni punainen hattu. Se oli oikein suuri emäkalkkuna ja sillä oli paljon pikku poikasia perässä, kun se kirkuen hyökkäsi perässäni ja minä olisin ollut todellakin mennyttä kalua ellei wanhempia ihmisiä olisi päässyt apuun.
Samalla tawalla kiihottaa punainen wäri useita muitakin eläimiä. Mitä puhetta sitten ihmisistä, jotka owat paljon enempi kuin nuo, jotka eiwät edes kokoa riiheen.
Kaikkialla missä on kapinan ja Vallankumouksen henki liikkunut suurempana hyökyaaltona, on punainen wäri otettu joukkojen wäreiksi ja tunnuslauseeksi, niinkuin esimerkkinä omastakin maasta woimme mainita "Punakaartti".
Oli kuuma kesäinen päiwä. Wenäjän kansa ? juhli suurta juhlaa sen johdosta, että kaksisataa wuotta sitten oli tuonelan tuwille saatettu tavallista runsaampi määrä "luomakunnan kruunuja." Suomessa olewat wenäläiset täyttyiwät myöskin, tästä ulkoapäin rautakahleilla puristavasta, suuresta kansallishengestä. Weri suonissa wirtasi paljon woimaklaammin ja wilkkaammin, kesäisen kuumuuden wailutuksesta, sillä tällä hetkellä oli koko luonto ärtyisimmällään suuren sähkömäärän johdosta jota ilmassa löytyi. Punaisen värin olisi ollut parempi muuttaa väriään wähän rauhottavammalsi, niin ehkä olisi kaikki mennyt ohi rauhallisesti, mutta niin ei tapahtunut. Yksi wiaton kaistale tätä samaista väriä oli jäänyt lipputankoon toisen wähän rauhoittawamman wärin kanssa. Alhaalla lipputangossa punanen kiihottavasti leihui sinne tänne, ikäänkuin kiemaileva kaunotar. Nuori upseeri huomasi tämän. - Nyt se räjähti. - Sappi paisui. - Suuren kansallisen hengen innostamana, kuuman weren wirtaillessa suonissa, kuuma kun oli ilmakin, hyökkäsi tämä sankari ? murha-aseilla warustettuna tuota punaista viatonta kangaslaistaletta kohti. Innostus nousi. Kangaskaistale joutui, suuren isänmaallisen innostuksen vallassa olewan, sotajoukon raadeltavaksi. Ja jos tuo punanen olisi ollut eläwä olento, niin saisi se nyt ehkä istua kitumassa jossain Pietari Paavalin wankilan komeroissa sekä katua siellä, että luonto oli warustanut hänet punaisella wärillä. Mutta koska niin ei ollut joutui, kuten jo sanoin, punanen kankaan kaistale ympärillä piirittävän sotajoukon mielivallan uhriksi sekä kärsi julmimman marttyyrikuoleman musiikin soidessa ja innostuksen vallassa olevan sotajoukon kirkuessa sotalaulujaan.
Suuri työ oli tehty. Rauha isänmaallisen innostuksen waltaamaan sotajoukkoon palautettu. Luonnon suuri sähkökipinä oli myös iskenyt ja rankka sade puhdisti ilman.
Warjele, Herra, sotajoukkoja maalla ja merellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti