Tytön kulennat.

Saima 17.7.1845

Tyttö käänty kullan kohdannasta,
Käänty käit punaiset – Äiti virkki:
Mistä käit punaisit tyttö kulta?
Tyttö virkki: kukkia keräisin,
Siinä varret vaan käsiini koski.
Käänty taasi kullan kohdannasta,
Käänty – suu punainen – Äiti virkki:
Mistä suun punaisit tyttö kulta?
Tyttö virkki: mansikoita maistin,
Siinä mettä huulillen herahti.
Käänty taasi kullan kohdannasta,
Käänty – kasvo kalvas – Äiti virkki:
Mistä kasvos on kalvaksi käynyt?
Tyttö virkki: Äiti! laita hauta,
Milma hautahan, ja risti päälle,
Sille ristihin sä näinpä piirrä:
”Ensi kerran käänty – käit punaiset;
Sillä kullan käit punannut oil ne.
Toisen kerran käänty – suu punainen;
Sillä kullan suu punannnut oil sen.
Viime kerran käänty – kasvo kalvas;
Kullan vilppi kasvon kalvastutti”.

A. Oksanen.

[Käännös Johan Ludvig Runebergin runosta; toinen käännös julkaistu Coloriastossa: Tytön kulennat]