Anilinimusta: II. Oksidatsionimusta. III. Höyrymusta.

Kutoma- ja Paperiteollisuus 2/1907.
Artikkelin Coloriastolle lähettänyt Martti Kujansuu.
(Jatkoa I:seen n:roon).

II. Oksidatsionimusta.

Langat ja kangas vaativat tällöin vähän huolellisemman puhdistuksen kuin edellisessä menettelytavassa, sillä tässä tulevat ne kostutetuiksi eli impregnaatuiksi väriliuoksella ja impregneerauksen täytyy olla tasainen, jotta väri tulisi tasaista. Täysivalkaisu ei tietysti tässäkään tule kysymykseen, vaan riittää soodalla keittäminen. Keittämisen jälkeen ovat langat kuitenkin hyvin huuhdottavat, ettei soodaa jää jälelle. Huuhtomisen jälkeen puserretaan langat hyvin ja kastellaan sitten seuraavassa liemessä:
6 kg anilinisuolaa liotettuna 32 l. vettä
275 gr, kuparivihrtilliä " 5 l. "
1,880 gr. klorihappoista natronia - 3,700 cm³ vettä
200 gr. salmiakkia - 1,200 cm³ vettä
2,400 cm³ etikkahappoista aluminiumia 10° Bè.

Nämä liuokset tehdään parhaiten kukin erikseen ja sekoitetaan vasta vähää ennen käyttämistä. Varsinkin klorihappoinen natroni on sekoitettava vasta vähää ennen värjäämistä. Sekä liuosten sekoittamienn että langan värjääminen on tehtävä kylmässä tilassa.

Langat kastellaan liuoksessa hyvin, kierretään, pingoitetaan, kastellaan uudestaan ja kierretään. Sekä käytettävät kepit että lankojen pingoittamiseen tarvittava pysväs kastellaan myöskin samalla liuoksella. Kun langat ovat impregnaatut väriliuoksella, viedään ne n. s. oksidatsionihuoneeseen.

Oksidatsionihuone tehdään parhaiten puusta, tahi jos sopiva huone on jo ennen kivestä tehty, päällystetään seinät laudoilla. Pienemmissä värjäyslaitoksissa voi oksidatiooonihuoneen tehdä laudoista muutaman neliömetrin suuruiseksi. Huoneen lattiaan laitetaan lämmitystorvet ja niiden päälle listoista varalattia. Ulkoa tulevan ilman täytyy kulkea varalattian alle, missä lämmitystorvet sen lämmittävät, jonka jälkeen se varalattian listojen välitse nousee oksidatsionihuoneeseen.. Huoneen kattoon tehdään laaja ilmatorvi, minkä kautta ilma pääsee virtaamaan ulos. Lankojen oksideerautuessa nim. erittyy happamia kaasuja, jotka turmelevat langat, jollei niitä johdeta ulos. Mitä nopeammin ilma vaihtuu oksidatsionihuoneessa, sitä parempi. Huoneen seinään tehdään muutamia lasi-ikkunoita, joista voi nähdä värjäytymisen kulun, ja ikkunan kohdalle asetetaan lämpömittari, mistä voi tarkastaa oksidatsionihuoneen lämpömäärää. Lisäksi sovitetaan vielä huoneeseen höyryjohto, minkä kautta voi päästää höyryä huoneeseen ja siten pitää ilmaa kosteana.

Impregneeratut langat asetetaan oksidatsionihuoneeseen tangoille riippumaan. Tangot ovat kuitenkin sitä ennen isveltävät impregneerausliuoksella, sillä muutoin voisivat ne vetää langoista liuosta itseensä ja silloin tulisi väri epätasaista. Tankoja, joilla langat riippuvat, on aina tunnin tahi kahden päästä käännettävä siten, että vyhtien yläosat tulevat riippumaan alaspäin ja päinvastoin.

Lämpömäärä oksidatsionihuoneessa pidetään 30°-35° välillä, korkeampi lämpö on langoille vahingollinen. Kun langat ensin ovat kuivaneet, päästetään huoneeseen hiukan höyryä, että ilma pysyy kosteana. Noin 6-8 tunnin kuluttua on langoilla tummanvihreä väri ja silloin otetaan ne ulos.

Jos halutaan sinistä mustaa, pestään langat suorastaan soodalla ja saippuoidaan, mutta jos tahdotaan tummempaa mustaa, menetellään seuraavasti. Lnakoja käsitellään 10-15 minuutin ajan liuoksessa, jossa 500 litraa kohti vettä on 1,500 gr. kaliumbikromaattia ja 375 cm² rikkihappoa. Tämä käsittely tapahtuu 75°-80° lämmössä. Sen jälkeen langat huuhdotaan ja pestään saippualla. Saippuoidessa käytetään 3 gr. saippuaa ja 1 gr. soodaa litraa kohti saippuoimisnestettä. 15 minuutin saippuoiminen 80° lämmössä riittää.

Jos langat suorastaan oksidationin jälkeen pestään soodalla, tulee väri sinisen mustaa, mutta sillä on se vika, että se ajan pitkään muuttuu vihertäväksi. Tuo vihertävä näkö katoaa kyllä laimealla lipeällä tahi soodalla pestessä ja väri tulee taas kauniiksi, mutta voi väliin sattua niin, että lanka on käytetty sellaisiin esineihin, joita ei käy peseminen. Sen vuoksi on parasta aina keittää langat bikromaatilla ja rikkihapolla. Usein käytetään myöskin oksidatsionin jälkeen keittämistä soodalla ja bikromaatilla, joka menettely myöskin vaikuttaa värin pysyväisyyteen edullisesti.

Oksidatsionimustaa tehdessä on varottava, ettei impregneerattuihin lankoihin mistään pääse soodaa tahi muita alkalisia suoloja, sillä ne estävät mustan syntymästä. Samoin on varottaa, etteivät langat pääse kastumaan oksidatsionin aikana. Jos sattuu johonkin paikkaan langoista tippumaan vettä, tulee siihen vaalea tahra.

Oksidationihuonetta voi kyllä käyttää muidenkin värien kuivaamiseen, mutta ei koskaan samalla kertaa anilinimustan kanssa. Anilinimustat ovat aina käsiteltävät erikseen. Jos anilinimustien jälkeen kohta asetetaan toisia värejä kuivamaan, on oksidatsionihuone ensin hyvästi tuuletettava. Älköön kuivaamisessa käytettäkö myöskään samoja tankoja, joilla anilinimustia on kuivattu ja oksideerattu.

Tämä menettelytapa vaatii jonkun verran huolellisuutta, sillä jos lämpömäärä pääsee liiaksi nousemaan, voivat langat pian tulla hauraiksi. Samoin on ilmanvaihto pidettävä oksidatsionihuoneessa mahdollisimman hyvänä, että happamet höyryt ja kaasut johtuvat mahdollisimman pian ulos. Etikkahappoinen aluminiumi tosin osaksi ehkäisee niiden turmiollista vaikutusta, mutta sittenkin on parasta johtaa kaasut ulos.


III Höyrymusta.

Tämä menettelytapa on ehdottomasti mukavin, mutta kun siihen vaaditaan sellaisia koneita, joita vain tehtaat voivat itselleen hankkia, jätämme sen käsittelemättä. Menettelytapa soveltuu kankaiden värjäämiseen ja painamiseen.

Seuraavassa kirjoituksessa tulemme käsittelemään puolivillan ja villan värjäämistä aniliinimustalla.