Sanomia Turusta 4, 18.2.1851
(Jatko 3:teen n:roon.)
Koiwu kaswaa melkeen missä maanlaadussa hywänsä koko Suomessa, ja wielä Lapin pohjasimpaan päähän Utsujoelle astikkakin; muuta paraiten luonnistuu se kuitenkin parahultasen lauheassa, soran taikka sawen sekasessa ruokamullassa. Ensi wuosina on se wähän waiwa-kaswonen muolla kuin kaskessa, jossa kaswo on rajumpi. Parin kolmenkymmenen wuotiaana saadaan jo siittä kelwollisia siemeniä, ja ennen niitä aikoja ei ole sitä poltin-puiksikaan hakkaamista. Tarwekaluiksi hakattakoon se Loka- ja Helmikuiden wälillä; kolottakoon kohta ja kuiwattakoon witkallensa. Puu sitkistyy ja kowenee, jos se kolotaan juurelta yhtä taikka kahta wuotta ennen poikki-hakkausta. Aina kuinka maanlaatu on, lakkaa koiwu kaswamasta 50 ja 60 wuotiaana. Sitte kuin kuori murtuu ja halkeilee tywestä, ja latwa tulee pensas-maiseksi, on puu jo huononemisessa, ja jos ei sitä sillon kohta kaadeta, rupee sydän mätänemään. — Hywästä, parahultasen ylänkö-maassa kaswaa koiwu muhkean pitkäksi, kowaksi ja sitkeäksi. Korkealla kiwikolusella
ja sorasella mäellä päiwän aukeella se wisaantuu ja tulee tyweltä rosokuoriseksi, mutta muita koiwuja kowemmaksi, lujemmaksi ja sitkeämmäksi. Aina wetisellä maalla on koiwu wäärä ja lyhy, ja kowalla myös lyhy ja pensasmainen. Suo-koiwu auttaa ainoastansa poltin puiksi. Pohjan puolista ilmaa hywäksyy koiwu taimena paremmin kuin etelän, jossa se ensi wuosina wähäsenä pian turmeltuu päiwän liekkosessa. — Siemenet tuleentuuwat Elokuussa, wiimmestäkin Lokakuussa. Niitä on paras koota tuleentumisen aikana, Syys- taikka Loka-kuussa, jollon siemen-nupit owat warsin ruskeat. Siemeniset oksat katkotaan puusta, kimputaan ja pannaan kuiwumaan taaja laattiaiseen parween taikka kokkoon; sitte, ilmassa hywin kuiwuneina, kuiwataan ne tarkkaudella heikossa riihi-lämpömässä, jonka perästä niitä hakataan seinään ja tapetaan taikka puitaan sitte niinkuin eloakin. Kuiwina säilyywät ne riitoissa. Joka itse wiljelee siemeniä, kylwäköön niitä kohta syksyllä koottuansa, joko ilmassa kuiwunema taikka warsin kuiwaamattomina. Paraiten luonnistuu kylwö tyynellä ilmalla kuiwan mullan taikka sannan seassa; 3 osaa kuiwaa multaa ja 1 osa santaa. Siemenet sekotetaan warsin matalalle maahan, niin ett'eiwät ole juuri maanpäällä, lintujen ja tuulen häwitettäwinä, mutt'eiwät sywällä maassakaan. Riihessä kuiwattuja siemeniä kylwetään kewäällä lumen lähteissä lumelle, jonka sulattua ne kiintyywät maahan wiljeliän waiwata. Tämä kylwö auttaa laakeilla, muttei wierewillä mailla, joista siemen, lumen sulaessa, weden seassa juoksee pois. — Koiwun istutus luonnistuu paraiten myöhään syksyllä
kyynärän korkosena wesana.
Mahlajaa juoksutetaan koiwusta kirren lähtö-aikana kewäällä. Tywestä, lähellä juurta, lähtee wetisempää taikka heikompaa mahlajaa kuin ylähältä wahwoista haaroista, joista saadaan parasta. Sydän päiwänä merenpuolelta isketystä juoksee runsaammin.
Mahtaja säilyy kauan hywänä, jos sen päälle lasketaan puunöljyä (bomolja)
taikka tulikiwensauhua, ja tukitaan oitis astia. 64 taikka 70 kannusta mahlajaa saadaan kokoon keitettynä kannu hywaä siirappia. Wähin keitettäwä on 5 kannua. Se erä keitetään 3 tuntia tasasella walkealla, johon menee 2 sylyystä halkoja; siittä tulee sitte puolen korttelia siirappia. Wiinanpolttoon ja juomisen panoon pannaan myös mahlajaa. — Kerpuukki-, kappi- ja kiwi-tautiset, niinmyöskin madolta waiwatut saawat huojennuksen, jos juowat 10 taikka 12 lusikallista mahlajaa kahdesti päiwäässä. Samoissa taudeissa on hywä juoda nuorista koiwun lehdistä keitettyä teetä. Lehti-keitoksella woideltu kappi sanotaan paraneman ulkopuolelta. Luuwalo- taikka kleini- (gikt) taudissa, niin myöskin juoksia-taudissa eli säilöstäjässä (rheumatism) on hywä kääriä itsensä alastonna koiwun lehteihin hikoilemaan.— Kellasta willasen painetta saadaan nuorista, ennen Johannesta taikka mittumaaria kootuista koiwunlehdeistä. Niitä keitetään lipeässä, pannen hiukan alunaa sekaan, ja kastetaan sitte siihen willasia lankoja taikka kankaita; painettavaa sopii myös ensin kastaa aluna-weteen. — Kuoret, keitetyinä wäkewässä lipeässä ja hiukan terwaa joukossa, owat hywiä kalanpyydysten paineiksi. Niistä keitetään myöskin ryssän-öljya, taikka oikeimmin: koiwun-öljyä, josta ryssän nahalla on wäkewä haju. Kuorista keitos antaa pellawalle ja hampulle punasen paineen, mutta sitte keltaläntäsen, jos alunaa pannaan sekaan. — Tuohi, pantuna jalan alle kenkään, tuottaa jalka-hien ja wetää kleinin alas. Sutta poltetaan myös mustasta (eli kimrökkiä), tehdään jalustimia, kontteja j. m. s. — Koiwun kääpä on parasta taulaksi.
(Jatketaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti