Oulun Wiikko-Sanomia 12, 26.3.1853
Kummi-lakka on pihkamaista nestettä, joka tihkuu muutamain Itä-Intiassa kaswawain puitten kuoresta, kun eräs hyöntöläinen (eli insekti) siihen kaiwelee reikiä, niihin muniaksensa. Pienimmät haarat ja oksat tulewat sillä tawoin usein kuin karstanneelle kummi-lakka-aineesta, joka kuoritaan eli karistetaan pois ynnä siihen tarttuneitten työntöläisten kanssa, ja sitte puhdistetaan myytäwäksi. Sikäli kuin se on roskaisempaa taikka puhtaampaa, on sillä kaupassa eri nimensä: roska lakka (ruots. stocklack), kryynilakka (kornlack) ja sellakka (schellack, tafellack), joka on puhtainta ja tawallisinta.
Sitä täytetään monenlaisiin tarpeisiin: wernissoihin, kirjalakkoihin, kitteihin j. n. e., joista ehkä toiste tulemma kirjoittamaan.
Se puu, josta mainitut hyöntöläiset enimmäksi osaksi kummi-lakka-ainetta kaiwawat, kuuluu fiikunapuun sukuun, ja Nerbuddan joen rannalla Itä-Intiassa kaswaa yksi hirwiän iso semmoinen puu, jonka suuruus kyllä on siitäkin arwattawa, kun vn laskettu 7000 miestä sen warjon alla sijansa saawan. *) Sen jälkeen mitä kirjassa: Lehrbuch der Naturgeschichte von C. H. v. Schubert siitä kerrotaan.Sitä luullaan samaksi puuksi, jota Suuren Aleksanderin seurassa kulkema Nearchus jo 330 wuotta ennen Kristuksen syntymää kummiksensa katseli, ja sikäli olisi se jo hywinkin 3000 wuotta paikallansa seisonut*).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti