Ilmarinen 52, 5.5.1885
Kankuri kutoi langat waatteeksi omassa pumpuli-loimisessa kankaassaan, waate tuli kaunis-wärista harmaata, wahwaa ja wiiniä, kun mampselin paita. Olin jo ennakolta hywilläni uudesta waatteestani waikka se oli wielä kesken kutomisen. — Waate walmistui wähässä ajassa, sitä en tarkoin muista menikö kutomisessa kaksi, eli kolme päiwää; sen waan muistan, että se tuli kudotuksi.
Waatteen walmiiksi tultua oli luonollisesti ensimmäinen kysymys: wärjätäänkö se, eli pidetäänkö wärjäämättä?
"Wärjättäwä tämä on", sanoi kankuri; — "nyt on kauppiaalla uusia lippu-wäriä, niillä wärjääminen tulee erittäin huokiaksi ja lippu-wärit owat tätänykyä yleisesti käytännössä".
"Mikäs wäri olisi soweliain tälle waatteelle?" kysyin kankurilta.
"Kahwi ruuninen wäri on paras panna miesten waatteelle", wirkkoi kankuri.
Minä en pitemmältä tiedustellut, menin kauppa-puotiin ja ostin sieltä kourallisen! wäri-lippuja; toin ne kankurille ja pyysin waatteen wärjäämiseen.
Kankuri tyhjensi wäri-liput wesi-kattilaan, sitte waatteen wäri-liemeen, puhalteli keitokseensa ja paineli sitä pääreen kappaleella ahkerasti, — huuru nousi padasta paksuna sumuna.
Ei aikaakaan — kankuri sanoi: "nyt se on waate hywä".
»Kyllä ei niin wähässä ajassa tullut hywäksi", wirkoin minä.
— "Hywä se on", wirkkoi kankuri. »Näillä lipuilla on erittäin joutuisa wärjääminen ja tulee puhdas
työ".
Näin sanoen kohotti kankuri waatteen kiehumasta. — No mitä hitsiä! — Waate oli punanen kun wasta päältä päästetty tamman nahka. — Minä murhemielin katselin waatettani ja luontoani hieman karweli, kun en ostaissani saanut semmoisia wärilippuja, joita olin pyytänyt. — Kankuri tarkasti toistamiseen lippuin päällä oleman kirjoutuksen, se oli: "kahwi-ruskeaa". Oli niissä pitemmältäkin kirjoitusta, waan muuta en muista; sillä niin outo tunteinen mieleni kun oli, ei ottanut enempää säilöönsä walheellisia lauseita.
Mietin itsekseni: tehdäkkö paidaksi, eli hameeksi, kun tästä näin hohtawa tuli; nutuksi oli näet ihan
sopimaton.
Kankuri kehoitti uudelleen minua hakemaan kawhi-ruunisia lippuja kauppiaalta; se puhe ei minua enää
miellyttänyt; waan kun oli waatteeni tärwiöllä näinkin, niin suostuin wielä kerran onneani koettamaan. Menin kauppa-taloon ja etsitin usiammastakin laatikosta nuita kau'an ikäwöityjä kahwi-ruunisia lippuja, — tarkastin itsekki jokaisen lipun, wälttääkseni edellistä hairinkoa.
Nyt uudelleen rupesi kankuri wärjäys puuhiin, toimitus oli saman mukainen kun edellä kerroin. — Waate tuli tuota haluttua kahwiruunia; sitä katselin ihastuksella ja unhoitin sillä kertaa kaikki murheeni ja ne monet turhaan menneet kustannukset, joita olin saanut kokea waatteen teettämisessä.
Ensi sunnuntaina oli ylläni uudet waatteet. Minä olin itsestäni pitäwä uusien waatteideni tähden, kun ennen Harjulan paimenpoika uudesta sarka-nutustaan waan ylpeyteni oli murheen edellä. — Ilma musteni pilwistä, tuli sade ja kasteli waatteen — wäri luopui waatteistani ja päiwän paistettua oli nuttuni pahemman näköinen kun wiertomichcn paita. — Häpiällä silmäilin nyt uutta nuttuani ja murhe-mielin muistelin niitä monija markkoja, joita kulutin waatetta puuhatessani.
Nyt muistui mieleeni isäwainajani lausunto: — «Poikani älä anna tärwätä waatettasi huonolla wärillä, äläkä lanka-maalaria usko wähääkään. — Pidä nuttusi luonon lahjoittamalla wärillä, niin et tule nuttusi tähden häpiään!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti