Kodin maaliopas - Lyhyt opas kodissa esiintyviä maalaus- ja korjaustöitä varten.

KODIN MAALIOPAS

LYHYT OPAS
KODISSA ESIINTYVIÄ
MAALAUS- JA KORJAUSTÖITÄ VARTEN

julkaisija:
TIKKURILAN TEHTAAT
VERNISSA- VÄRI- JA LAKKATEHDAS
Omistaja:
A.B. Schildt & Hallberg O.Y., Tikkurila

[---]

SISÄLTÖ:

Johdanto
Siveltimet ja niiden hoito siv. 3
Värien hoito ja säilytys » 4
Maalattavan pinnan puhdistus » 4
Ohjeita siveltimiin ja sivelyyn nähden » 5
Kuivumisaika » 5
Käsittely ja hoito:
Lattioiden » 5
Kynnyksien » 6
Jalkalistojen » 6
Parketin » 6
Linoleumin » 7
Pahvilattioiden » 8
Kiillotusvaha » 8
Katot » 8
Huonekalut:
Vahatut
Petsatut
Kiillotetut » 9
Lakatut » 10
Tammiset huonekalut » 10
Tuolit, penkit » 10
Maalatut » 10
Uudet kalustot » 11
Vahakiillotusmenetelmä » 11
Selluloosamenetelmä huonekaluja varten » 11
Dicco Emali » 12
Dicco Huonekalulakka N:o 1043 » 12
Dicco Kiiltoliuos N:o 335 » 10
Dicco Metallilakka N:o 1036 » 14
Maalaus :
Ruokakomerojen » 13
Keittiön, kylpyhuoneen » 13
Ikkunain, ovien » 13
Ikkunapenkkien, -lautojen j.n.e. » 13
jääkaapin » 13
Kylpyammeiden » 13
Vesisäiliöiden » 14
Puutarjottimien » 14
Metalliesineiden » 14
Peltiuunien » 14
Uuninluukkujen » 15
Lämpöpatterien » 15
Sekalaista:
Liimaväri » 15
Tip-Top nahkaväri » 16
Kolibri Hattulakka » 16
Tahrojen poistaminen » 16

[---]

Kodin maaliopas.

Lyhyt opas kodissa esiintyviä maalaus- ja korjaustöitä varten.

Huonekalujen ja sisustuksen maa­lauksessa käytetyt kauniit, iloiset värit tekevät kodin viihtyisäksi, siistiksi ja miellyttäväksi. Eivätkä ne merkitse tuhlaavaisuutta, vaan päinvastoin oi­keata ja viisasta taloudellisuutta. Sillä värit eivät ole ylellisyystarvikkeita. Ne ovat välttämättömän tarpeellisia. Ne suojelevat lattioita, ovia, huone­kaluja y.m. kulutukselta ja liian aikai­selta turmeltumiselta sekä ovat suu­resta merkityksestä hygienisessä suh­teessa.

Jos värit valitaan tarkoituksen­mukaisuutta silmälläpitäen ja vaadi­taan aina ehdottomasti ensiluokkaisia, kestäviä tuotteita ja jos työvälineitä hoidetaan ja maalaustyöt suoritetaan oikealla tavalla, muodostuu kotimaa­laus miellyttäväksi harrastukseksi -­eikä vaivalloiseksi työksi. Ja paljon kustannuksia säästetään toimittamalla itse yksinkertaisemmat maalaus- ja korjaustyöt.

Seuraavassa teemme lyhyesti selkoa tärkeimmistä tämänkaltaisista töistä.

Aluksi annamme muutamia sivelti­miä, värejä ja maalaustapoja koskevia neuvoja.

Siveltimet ja niiden hoito.

Kotimaalaustarpeisiin on hankittava pyöreä pensseli eli sivellin, suurempia töitä varten n. 4-5 cm. ja pienimpiä
töitä varten n. 3 cm. läpileikkauksel­taan sekä n. 5-7 cm. levyinen n. k. tasottajasivellin eli »mutlari». Pyö­reitä siveltimiä ostettaessa on parasta, pyytää valmiiksi sidottuja ja on tar­kastettava, että ne ovat hyvin teh­tyjä, niin etteivät harjakset irtaannu siveltäessä. Hienompaan värisivelyyn olisi käytetty, hieman kulunut sivellin kuitenkin parempi kuin aivan uusi, jonka karkeat harjakset tekevät juovia väripintaan. Jos uutta sivellintä ei ensin voida käyttää pohjamaalauk­sessa, jossa harjaksien latvat kuluvat hienommiksi, saavutetaan sama tulos hankaamalla sivellintä karkeaan hiek­kapaperiin. On myös hyvä pestä uusi sivellin suovalla ja lämpimällä vedellä ennen käyttämistä.

Käyttämisen jälkeen sivellintä ei saa jättää kuivumaan, vaan se on heti huuhdottava puhtaaksi tärpätissä. Jos maalaustyö keskeytetään lyhy­emmäksi ajaksi, esim. muutamaksi päiväksi, voidaan väriin käytetty si­vellin asettaa puhtaaseen veteen. Pa­rempi on kuitenkin asettaa sivellin astiaan, joka sisältää vernissaa ja tär­pättiä, puoleksi kumpaakin. Lakassa käytetty sivellin on asetettava astiaan, jossa on esim. paloöljyä, mutta ei mil­loinkaan veteen, sillä lakkasivellin kovettuu vedessä. Selluloosalakassa. tai -värissä käytetty sivellin on joka käytön jälkeen heti huuhdottava puh­taaksi DICCO Thinnerillä.

[4]

Jos sivellin kuitenkin olisi kovettu­nut maalissa tai lakassa, pehmitetään se liuottamalla värinpoistonesteessä NOPSA, jonka jälkeen sivellin huuh­dotaan puhtaaksi bentsiinissä. Kovet­tunut sivellin voidaan myös puhdistaa DICCO Thinner'issä.


Värien hoito ja säilytys.

Kotimaalitöihin tarvittavia värejä ja lakkoja on paras ostaa kaupoista val­miina. Halutun sävyisiä värejä saadaan erisuuruisissa purkeissa tarpeen mu­kaan. Kun väripurkki on avattu, on sitä ensin puupuikolla t.m.s. hämmen­nettävä niin että purkin pohjaan mah­dollisesti vajonnut väri uudelleen se­koittuu. Väripurkkia ei pidä ravis­taa, sillä silloin väriin muodostuu ilma­rakkuloita, jotka myöhemmin voivat tulla esiin rumentaen maalatun pinnan. Kun maalaustyö on valmis, on purkin kansi suljettava hyvin ja purkki säily­tettävä viileässä paikassa. Jos väriä on jäänyt purkkiin, jota ei voida sulkea ilmatiiviillä kannella, voi väriä säilyt­tää pitemmänkin ajan kaatamalla sen pinnalle vettä, joka kaadetaan pois kun väriä jälleen käytetään. Jos väripin­nalle olisi ilman vaikutuksesta muo­dustunut nahantapainen kalvo on tä­mä hyvin huolellisesti poistettava esim. siten, että veitsellä irroitetaan kuori laidasta ja nostetaan varovaisesti pois. Muuten voi kuoren repeytyessä väriin sekoittua pieniä kuorihitusia, jotka rumentavat maalatun pinnan. Jos kuoren hitusia kuitenkin joutuisi vä­riin on parasta laskea väri suodatus­kankaan lävitse.

Lakat ostetaan n.k. galloneissa. Si­velyä varten on lakka näistä kaadet­tava sopivaan puhtaaseen purkkiin. Jos lakka säilytettäessä nahoittuu, on nahka poistettava edellä selitetyllä tavalla.


Maalattavan pinnan puhdistaminen.

Yleinen sääntö maalaustyön suo­rittamisessa on, että maalattavan esi­neen pinta on puhdistettava mitä huolellisimmin pölystä, liasta, rasvatah­roista y.m.s. Samoin on huolehdittava siitä, että huone, missä maalaus ta­pahtuu, on vapaa pölystä ja että siinä vallitsee tavallinen huonelämpö. Par­haiten tapahtuu pinnan puhdistaminen pesemällä se saippua- tai soodavedellä, jonka jälkeen se on huuhdottava puh­taalla vedellä sekä annettava kuivua hyvin. Vanhasta maalipinnasta on kaikki irtonainen tai lohkeileva maali huolellisesti raapittava pois.

Jos vanha maalipinta kokonaan on poistettava, tehdään tämä helpoimmin maaliaineiden
Pikapoistaja NOPSA'lla.

NOPSA on erittäin tehokas öljy-lakkojen, öljy- ja emalivärien sekä sellu­loosalakkojen ja -värien poistoneste. On ennen käyttämistä hyvin ravistettava.

NOPSAA sivellään pehmeällä sivelti­mellä tai trasselisudilla niin paksu ker­ros, kuin sitä pinnalla pysyy. Liuottaa vanhan väri- tai lakkapinnan niin, että se muutaman minuutin kuluttua hel­posti voidaan pyyhkiä pois terästasot­tajalla tai veitsellä. Jos vanha värikalvo olisi niin paksu, ettei se yhdellä kerralla liuotu pohjaan saakka, uudis­tetaan NOPSA-sively tarpeen mukaan. Kun vanha lakka- tai värikalvo näin on poistettu, pyyhitään pinta vielä hy­vin puhtaaksi bentsiinillä ja on tämän jälkeen heti valmis uudelleen siveltä­väksi värillä tai lakalla. NOPSA ei vahingoita puuta. On myös vaaraton käsille.

NOPSA on tulenarkaa, jonka vuoksi sitä ei pidä käsitellä lähellä avovalkeaa.

[5]

Siveltimiin ja sivelyyn nähden

on seuraava huomioitava:
öljyväriä sivellään pyöreällä siveltimellä. Värikalvo saadaan tasai­semmaksi ja kauniimmaksi, jos pinta lisäksi silitetään litteällä siveltimellä (mutlarilla) ensin poikittaisia, sitten puun syitten pituussuuntaan käyvin vedoin. Öljyväriä on siveltävä ohuesti ja hitain, levollisin vedoin.

Emalipohjaväriä sivellään muuten samalla tavalla kuin öljyväriä, mutta koska se kuivuu hyvin nopeasti, tulee sivelyn tapahtua nopeammin. Emalipohjaväriä saadaan kaupasta tahdasmaisena, ja on se ennen käyttä­mistä ohennettava sopivan sivelykun­toiseksi tärpätillä. Mitään muuta ohennusnestettä ei saa käyttää. Kuten tässä kirjasessa olevasta selostuksesta selviää, lisätään emalipohjaväriin toisinaan erikoistarkoituksia varten öljy-lakkaa.

Emalivärejä sivellään samoin pyöreällä siveltimellä, mutta on sively tehtävä hieman runsaammin sekä vä­ripinta mutlarilla silitettävä hyvin tasaiseksi. Jos emaliväriä sivellään epätasaisesti, toisin sanoen, paikottain ohuelti, paikottain paksulti, voi tästä olla seurauksena, että väri rypistyy tai valuu.

Öljylakkoja sivellään myös­kin pyöreällä siveltimellä, ja silitetään mutlarilla. Lakkasively on tehtävä kohtalaisen ohuesti, sillä jos lakka-kerrostuma on liian paksu, kuivuu se ryppyiseksi. Pienempiä pintoja kuten tuoleja y.m.s. voidaan kuitenkin si­vellä kapealla mutlarilla.

Selluloosalakkojen ja värien sivelyyn on käytettävä pehmeätä, litteätä sivellintä (tasottajasivellintä eli mutlaria). Pyöreätä sivellintä ei pidä käyttää. Sivelinvetoja ei milloin­kaan saa tehdä ristiin rastiin, vaan on ne tehtävä vain yhteen suuntaan, mie­luimmin pitkittäissuuntaan, edestakaisin käyvin liikkein, sivelinveto sivelin­vedon viereen, ja lakkaa on käytettävä runsaasti. Selluloosalakka ei nahoitu eikä rypisty. Lakan nopean kuivumi­sen vuoksi on sively tehtävä mandolli­simman nopeasti. Kun väri on alkanut sitkistyä ei pidä enää siveltimellä kos­ketella sitä. Jos kaksi sivelyä on tar­peen, tehtäköön ne 1-2 tunnin väli­ajalla.


Kuivuminen.

Kun on tehtävä useampi sively peräkkäin tulee edellisen aina olla hy­vin kuiva ennenkuin seuraava tehdään. Lakan tai värin kuivumisaikaa ei voida edeltäpäin tarkalleen määrätä, koska se riippuu ilman lämpö- ja kosteussuhteista. Sen vuoksi on maalaustyön tekijän itse kulloinkin vakuuttauduttava siitä, että sivelty väripinta on täysin kuiva, ennenkuin uusi sively tehdään, tai esine otetaan käytäntöön.

Tämän johdannon jälkeen käymme yksityiskohtaisemmin selostamaan ko­dissa esiintyviä eri maalaustöitä ja maalattujen esineiden hoitoa.


Lattiat.

Uusien lattioiden maalaus tulee har­vemmin kysymykseen kotityönä, jonka vuoksi se voitaneen tässä sivuuttaa. Ohjeita saadaan pyydettäessä Tikku­rilan Tehtailta, os.: Tikkurila.

Sensijaan voi vanha lattia tarvita uudestimaalausta. Lattia pestään lämp. vedellä, johon on lisätty vähän soodaa ja huuhdotaan pesun jälkeen puhtaalla vedellä. Lohkeileva vanha maali raa­pitaan tarkoin pois. Täten paljastu­neet paikat sivellään kerran öljyvärillä, jonka jälkeen koko lattiapinta pohjus­tetaan joko öljyvärillä tai kaupassa

[6]


saatavalla Tikkurilan Lattia-pohjavärillä, joka kuivuu kovemmaksi kuin öljyväri. Pohjamaalauksen kuivuttua vähintäin yhden vuorokauden, sivel­lään sen päälle Tikkurilan Lattia-emalia, joka on kuiva seuraavana päivänä, mutta parempi on, jos se voi saada kovettua parikin vuorokautta ennen­kuin lattia otetaan käytäntöön.

Toinen yksinkertainen menetelmä on, että edellämainitun pohjustuksen päälle sivellään lattialakkaa, joka muodos­taa kauniskiiltoisen ja hyvin vahvan pinnan.

Jos vanha lattiapinta ei ole pahasti kulunut, voidaan sen päälle suoraan sivellä Lattia-emalia!tai Lattia-Lakkaa. Tällöin on kuitenkin tärkeätä, että lattiapinta ensin pestään mitä huolelli­simmin puhtaaksi liasta ja rasva-ai­neista.

Mitä menekkiin tulee, riittää poh­justustyössä 1 kilo öljyväriä tai Lattia-pohjaväriä n. 15-18 m² alaan. Lattia­emalia ja lattialakkaa voidaan laskea menevän 1 kg. noin 12—15 m² alaan.

Maalattu lattia puhdistetaan pese­mällä vedellä ja saippualla. Jos sitä ei vahata, hoidetaan sellainen pinta parhaiten siten, että se päivittäin pyy­hitään märältä rievulla. Jos se on vahattu hoidetaan sitä samoin kuin vahattuja mattoja.

Kynnykset.

Kulumiselle enimmin alttiina ovat kynnykset, jotka niinmuodoin ovat useimmin korjattavaa. Näiden maalaamista varten on kaupassa saatavana Tikkurilan Lattia-emalia eli Kynnysväriä pienissä 1/8- ja 1/4-purkeissa. Edellinen riittää useampaa kynnystä varten. Kun kynnys on pesty lämpi­mällä vedellä ja saippualla, sivellään kynnysväriä ensin yksi kerta kulu­neisiin paikkoihin ja niiden kuivuttua yli koko kynnyksen. Tähän työhön sopii parhaiten n. 3-4 cm levyinen mutlari.

Seinien jalkalistat

pestään kuten edellä on selitetty. Maalataan tarvittaessa öljyvärillä tai emalivärillä. Öljyvärillä maalattaessa on huomioitava, että värillä ei koske­tella seinäpaperia, sillä öljyvärillä on taipumus imeytyä pitkin paperia ylös­päin, siten aikaansaaden rumia tah­roja. Tämä imeytyminen estetään, jos paperin reuna sivellään liimaliuok­sella.

Parkettilattia.

Uuden parkettilattian puhdistamiseen ei pidä käyttää vettä eikä muita pesunesteitä, koska parketti niistä vähitellen tummenee, vaan puh­distetaan se pyyhkimällä tärpättiin kastetulla rievulla, jonka jälkeen lattia kiillotetaan KIVA kiillotusvahalla.

Vanhan parketin puhdista­minen tapahtuu parhaiten lievällä soo­daliuoksella karkean harjan avulla. Soodaliuos valmistetaan siten että n. 10 litraan lämmintä vettä liuotetaan 1/4 kilo soodaa. Jos tarpeelliseksi ha­vaitaan, lisätään sooda-annosta. Li­peätä tai suopa-vettä ei pidä käyttää.

[7]

Jo tummentunut parketti voi huo­mattavasti vaaleta soodakäsittelyn kautta. Kun parketti täten on puhdis­tettu ja saanut kuivua, vahataan se tavalliseen tapaan.
Parkettilattia voidaan myös lakata selluloosalakalla, DICCO Parkettilakka, joka kuivuu puolessa tunnissa. Tällöin on kuitenkin parketti ensin mitä huo­lellisimmin puhdistettava huokosiin tunkeutuneesta liasta ja rasvaaineista, sillä pieninkin rasva- tai vahajäte voi aiheuttaa sen, että selluloosalakka ei kuivu.

Linoleumi- eli korkkimatto.

Jos vahattu matto on puhdistettava, pestään se lämpimällä vedellä ja saip­pualla puhtaaksi ja vahataan, kuivut­tua, uudestaan. Katso lähemmin va­hausta koskevaa selostusta kohdasta »Kiillotusvahat».

Päällepainettu matto, jota ei vahata, pysyy kauniin näköisenä, jos se kerta viikossa pyyhitään kuoritulla maidolla.

Linoleumimattoja voidaan myös lakata Unica Linoleumilakalla N:o 115, joka suojelee maton kuvioita kulumi­selta ja tekee maton kestävämmäksi. Jos matto on kulutukselle paljon alt­tiina, on lakkaus vuoden tai parin kuluttua uudistettava.

Lakattua mattoa on helpoin pitää puhtaana pyyhkimällä sitä märältä rievulla. Jos halutaan, voidaan lakat­tua mattoa myös vahata, mutta ensi­mäisen kerran kuitenkin aikaisintaan pari viikkoa lakkauksen jälkeen.

Vanhan linoleumimaton lakkaus.

Jos matto on ennen vahattu kiillo­tusvahalla, on tämä huolellisesti poistettava pesemällä vahvalla, lämpi­mällä soodaliuoksella, johon käytetään 1 kg pesusoodaa n. 10 litraan vettä. Soodaliuos sivellään lattiaan pehme­ällä harjalla tai siveltimellä ja annetaan sen liuottaa. vahaa n. 10 minuuttia. Samalla hangataan matto karkealla harjalla ja huuhdotaan tämän jälkeen puhtaaksi. lämpimällä vedellä ja peh­meällä rievulla. Huuhtominen toistetaan puhtaalla lämpimällä vedellä vähintäin kaksi kertaa. Maton puh­distus onnistuu parhaiten, jos ainoas­taan pieni lattiapinta, n. 2 m² puhdis­tetaan kerrallaan. Viimeinen huuhtelu on tehtävä yli koko lattian. Tämän jälkeen annetaan maton kuivua vuoro­kauden. Ellei vahaa ole täydellisesti poistettu estää tämä lakan kuivumasta.

Sen jälkeen lakataan matto lino­leumilakalla tai sivellään lattiaemalilla yhteen tai kahteen kertaan, tarpeen mukaan. Jos sively tehdään kahteen kertaan, on lakka tai lattiaemali en­simäistä sivelyä varten ohennettava n. 10-15 %:lla tärpättiä. Ensimäisen sivelyn tulee saada kuivua vähintäin 1-2 vuorokautta.

Vanhaa kulunutta mattoa on paras maalata värillisellä Lattia-emalilla. Matto on ennen maalausta edellä selitetyllä tavalla puhdistettava liasta ja rasva-aineista. Kuluneet paikat si­vellään ensin kerran Lattia-emalilla, jonka kuivuttua koko lattiapinta sivel­lään Lattia-emalilla.

[8]
Uuden linoleumimaton lakkaus.

Jos uutta läpipainettua tai päällepainettua mattoa halutaan heti lakata, on matto mitä huolellisimmin puhdistettava ennen lakkausta. Jos uuden päällepainetun maton pinta näyttää puhtaalta, pyyhitään se kuitenkin bentsiinillä niin että pintaa peittävä ohut rasvakalvo häviää. Jos pinta on tahrainen, pestään se laimealla soodaliuoksella ja tämän jälkeen vielä pyyhitään bent­siinillä. Uusi läpipainettu matto on, samoinkuin vanha ennen vahattu matto aina pestävä soodaliuoksella ja tämän jälkeen vielä pyyhittävä bentsiinillä, niin että kaikki rasva-aineet mitä huolellisimmin saadaan pois.

Läpipainettua mattoa varten käytetään 1 kg soodaa 10 litraan vettä. Päällepainettu matto ei siedä yhtä vahvaa liuosta, siinä käy­tetään 1/2 kg soodaa samaan vesimäärään. Sen jälkeen lakataan matto Linoleumilakalla, yhteen tai kahteen kertaan, tarpeen mukaan. 1/4-gallona (= 1 kg) riittää yhdellä sivelyllä n. 20 m² alaan.

Päällepainetulla matolla muodostaa yksi sively tavallisesti jo tarpeeksi paksun pintakalvon. Läpipainettua matto tarvitsee ensim­mäisen kerran kaksi sivelyä.


Pahvilattia.

N.k. Ensopahvilla peitetty lattia pohjustetaan vernissalla tai ohuella öljyvärillä, jonka kuivuttua pinnalle sivellään Tikkurilan Lattia-emalia kaksi kertaa, kumpikin sively hyvin ohueen. Tällaisen lattian maalaus on uudistettava heti kun pinta näyttää kuluneelta.


Kiillotusvahat.

Kun parketti tai matto on puhdis­tettu edellä selitetyllä tavalla, levite­ tään pinnalle ohut, tasainen kerros KIVA-kiillotusvahaa. Vahaa annetaan hetkisen kuivua ja hangataan sitten joko kiillotuskoneella, kiillotusharjalla, tai villarievulla tahi myös pehmeään villakankaaseen kiedotulla harjalla, kunnes lattia saa kauniin kirkaskiiltoi­sen pinnan. Hienompi kiilto saadaan jos pintaa lopuksi vielä hangataan kui­valla villarievulla tai huovalla. 1 kilo kiillotusvahaa riittää n. 70-100 m² alaan.

N.k. juoksevaa kiillotusvahaa (AIRA vahaa) käytettäessä on huomioitava seuraavaa: Rasiaa on ennen käyttöä ravistettava. Vahaa on suojeltava kyl­mältä. Jos se kuitenkin jähmettyisi, asetetaan rasia hetkeksi lämpimään ve­teen, jolloin vaha tulee käyttökelpoi­seksi. Juoksevaa vahaa käytetään myös kiillotuskoneessa. Uusi tai pesty parketti on vahattava pari kertaa pe­räkkäin ennenkuin tarpeeksi paksu pintakerros muodostuu, koska ensi­mäinen sively imeytyy kokonaan huo­koiseen pintaan. Parempi olisi tällai­sessa tapauksessa ensin käyttää tahdas­vahaa.


Katto.

Vanhaa paperi- tai ensopahvikattoa, joka aikaisemmin on ollut maalattu liimavärillä, käsitellään seuraavasti:

Jos katossa esiintyy ruskeita, veden tai kosteuden aiheuttamia täpliä, sivel­lään nämä ensin kahteen kertaan sprii­lakalla. Sitten sivellään katto suopa­liuoksella, joka tehdään siten, että n. 5 à 6 litraan vettä liuotetaan 250 gr. suo­paa. Seuraavana päivänä valmiiksimaalataan katto tavallisella liima­värillä.

Toinen menetelmä on, että vanha liimaväri pestään pois kylmällä vedellä sienen avulla. Tämän jälkeen sivellään pinta ohuella liimavedellä. Kun liima- vesisiveIy on kuivunut, tehdään väli-

[9]


maalaus öljyvärillä ja välimaalauksen kuivuttua tehdään viimeistelysively WALLPAINT-värillä.

Rapattua kattoa käsitellään siten, että liimaväripinnan irtonainen ja loh­keileva väri tarkoin raapitaan pois. Tämän jälkeen sivellään pinta vernis­salla, johon on sekoitettu 10-20 % tär­pätti, sekä aivan vähäisen sinkkival­koista. Kun tämä vernissasively on kuivunut 3-4 vuorokautta, sivellään kattoon uudelleen liimaväriä. Myös voidaan mainitulla vernissapohjalle tehdä välimaalaus öljyvärillä, jonka kuivuttua viimeistelysively tehdään WALLPAINT-värillä.

Katon viimeistelysively voidaan myös tehdä öljy- tai emalivärillä, esim. UNICA tai KIRI Emalilla. Jos katto on aikaisemmin ollut maalattu öljy-tai emalivärillä, sovellutetaan uudesti­maalauksessa sopivissa kohdin samaa menetelmää kuin vanhojen huonekalu­jen maalauksessa.
Paneelikatto, joka jätetään puun-väriin, sivellään Unica Kattolakalla 104.

Huonekalujen hoito.

Vahatun huonekalun pinnasta poistetaan tahrat tärpättiin kastetulla pehmeällä villa- tai flanellirievulla han­kaamalla ja täten puhdistettu paikka kiillotetaan uudelleen kiillotusvahalla. Vahaa on siveltävä niin ohuesti, ettei pinta tule tahmeaksi. Jos pintaan olisi vaikuttanut niin syövyttävä aine, että petsivärityskin on vahingoittunut, on koko pinta pestävä ammoniakilla, jonka jälkeen se uudelleen väritetään petsillä ja vahataan. Kun vahaa on hierottu pinnalle, annetaan sen kuivua vuorokauden, jonka jälkeen se villai­sella rievulla hangataan kiiltoon.

Petsiväritys tehdään yksinker­taisesti siten, että pieni erä kidepetsiä liuotetaan lämpimään veteen. Vettä lisätään sitten kunnes haluttu värisävy saadaan. Koska värisävy ei ole sama kuivana kuin märkänä, on sitä kokeil­tava puupalasella. Petsiväriä sivellään siveltimellä runsaanlaisesti. Se kuivuu noin puolessa tunnissa. Jotta petsiväri tunkeutuisi paremmin puuhun on hyvä lisätä siihen n. 10-25 % ammoniakkia.


Kiillotetun (puleeratun) huonekalun, esim. pianon, mahonkihuonekalun t.m.s. pinnasta pois­tetaan tahrat paloöljyyn kastetulla pehmeällä villa- tai flanellirievulla, jonka jälkeen pinta hangataan kui­vaksi ja kiiltoon toisella, kuivalla rie­vulla. Parempi kiiltotulos saavutetaan jos paloöljyyn sekoitetaan muutama tippa parafiiniöljyä tai tavallista ruoka-öljyä.

Tällaisten tahrojen poistamista ja yleensä kaikkia kodissa esiintyviä huo­nekalujen kiillotustöitä varten valmistavat Tikkurilan Tehtaat erästä eri­koista nestettä, nimeltä

[10]


DICCO Kiiltoliuos N:O 335,
joka on erinomainen puhdistamis­ja kiillotusneste kaikenlaisia lakat­tuja ja maalattuja pintoja varten, jotka ovat menettäneet kiiltonsa. Käsittely on seuraava. Pulloa ra­vistetaan hyvin, pehmeä kangaspalanen kastellaan kiiltoliuoksella ja pintaa hangataan sillä hetkisen. Sitten jatketaan hierontaa kuivalla vaatteella kunnes saadaan hyvä kiilto. Suurem­milla pinnoilla on paras kiillottaa pienempi osa pintaa kerrallaan. Jos kiil­lotettaessa väriä lähtisi vaatteeseen, niin tämä ei vahingoita pintaa.

Tällä kiiltonesteellä saadaan naar­mutkin pois pinnasta.

Jos väkiviina tai jokin muu syövyt­tävä neste tai kuuma esine, esim. kahvipannu on aiheuttanut vaaleita täpliä pintaan, on se kiillotettava uu­delleen. Jos vahinko kohdistuisi vain lakkakalvon pintapuoleen, niin voi­daan täplä mahdollisesti hioa pois märkähiontapaperilla N:o 220, jonka jälkeen pinta tästä kohden lakataan tai maalataan uudelleen, ellei sitä saada kiiltoon DICCO Kiiltoliuoksella han­kaamalla. Jos pinta on vahingoittanut läpeensä, kuten useimmiten on laita, niin on lakka- tai väripinta täplän koh­dalta poistettava värinpoistonesteellä NOPSA, jonka jälkeen pinta hiotaan hiekkapaperilla N:o 2 ja lakataan tai maalataan uudelleen. Aremmissa ta­pauksissa on kuitenkin parasta jättää tällainen työ ammattimiehen tehtä­väksi.

Lakattu huonekalu. Tah­rat poistetaan ja pinta kiillotetaan DICCO Kiiltoliuoksella N:O 335 edellä esitetyllä tavalla. Jos pintaan on tul­lut naarmuja, on se hiottava hienolla hiekkapaperilla ja lakattava uudelleen UNICA Huonekalulakalla N:o 103. Tuolit ja penkit lakataan UNICA Penkkilakalla N:o 101.

Tamminen huonekalu voi­daan kiillottaa yksinkertaisesti sivel­timellä sivelemällä sitä shellakkapuli­tuurilla. Vahva pinta muodostuu jos tälle pohjalle vielä sivellään kerta väri­töntä selluloosahuonekalulakkaa DIC­CO Huonekalulakkaa 1043.


Huonekalujen uudestimaalaus.

Jos maalattu huonekalu on maalat­tava uudestaan, raapitaan lohkeileva maali pois ja koko pinta pestään lai­mealla soodaliuoksella. Kun pinta on kuivunut, hiotaan se hiekkapaperilla, jonka jälkeen kuluneet paikat sivellään ensin kerran jollakin halutun sävyi­sellä emalivärillä — esim. UNICA, KIRI tai YEDDO-emalilla, - ja näi­den kuivuttua sivellään samaa emali-väriä yli koko pinnan.

Parempi tulos saadaan jos pinta en­sin pohjustetaan öljyvärillä tai Tikku­rilan Emalipohjavarillä. Kun tämä on kuivunut ja pinta hieman hiottu, sivel­lään sille kerta emaliväriä. Jos maalattavasta huonekalusta halutaan pois­taa vanha väri kokonaan jotta pinta tulisi sileämmäksi, tehdään tämä joko vahvalla lipeäliuoksella tai NOPSA Värinpoistonesteellä.

[11]


Uudet huonekalut.

Uudet huonekalut maalataan samoin siten, että ne pohjustetaan öljyvärillä kerran tai pari ja valmiiksi maalataan emalivärillä.

Petsillä väritetty pinta voidaan myös lakata UNICA HuonekaLulakalla 103 tai Huonekalulakalla D.T. 118 tai DICCO Huonekalulakalla 1043.

Vanhempi vahakiillotusmenetelmä.

Huonekalu väritetään halutunsävyi­sellä vesipetsivärillä, mutta voidaan se myös jättää ilman petsiväritystä, niinkuin useinkin on laita tammesta ja koivusta tehtyjen huonekalujen.

Jos pinta on väritetty, hangataan se petsivärin kuivuttua jouhisudilla tahi karkealla rievulla, jonka jälkeen kiillotusvahaa (KIVA-vahaa) levite­tään pinnalle kohtalaisen ohuesti rie­vun avulla. Kun vaha on saanut kui­vua muutaman tunnin tahi mieluimmin seuraavaan päivään, hierotaan pinta kiiltoon villarievulla. Vahatulle- pin­nalle sivellään pehmeän siveltimen avulla tavallista spriipulituuria. Tä­män käsittelyn jälkeen pinta on valmis. Usein jätetään myös pulituuria sively pois ja huonekalu on valmis, kun vaha on hierottu kiiltoon.

Tällä tavalla käsitelty pinta on hie­nonnäköinen, mutta hyvin arka ve­dellä y.m.


Selluloosa-menetelmä.

Vahva ja erittäin kestävä pinta saa­daan, kun huonekalua käsitellään sel­luloosalakalla.

Se Ilulo osalakat ja värit eroavat öljylakoista ja öljyemaleista m.m. siinä, että niiden kuivuminen ta­pahtuu yksinomaan liuotusaineiden haihtumisen kautta, kun taas öljylakan kuivuminen on pääasiassa öljyjen ha­pettumista. Kuivuvien öljyjen hapet­tuminen on suhteellisen hidasta ja tähän verrattuna tapahtuu selluloosa-lakkojen liuotusaineiden haihtuminen muutamassa hetkessä, jolloin saadaan selluloidia muistuttava pintakalvo.

Jotta lakkaus selluloosalakalla onnis­tuisi, on aina muistettava että se teh­dään runsaanlaisesti eikä niinkuin öljylakoilla lakattaessa, jotka. kuten aikai­semmin on mainittu, ovat siveltävät ohuesti ja hyvin tasoitettavat yli pin­nan, jotta ne eivät nahoittuisi tai ry­pistyisi kuivuessa. Niinkuin jo on mai­nittu, eivät selluloosalakat rypisty paksummaltikin siveltyinä.

Pystysuoria pintoja siveltäessä, ku­ten esim. kaappia lakattaessa, olisi pa­ras kääntää pinta vaakasuoraan asen­toon, jolloin lakan valuminen estyy. Jo n. 5minuuttia lakkauksen tapahduttua , kun väri on alkanut sitkistyä, voidaan esine taas asettaa pystysuo­raan asentoon. Huomautettakoon vielä, että sivelyn tulee tapahtua no­peasti yhteen suuntaan käyvin vedoin, ei milloinkaan ristiin rastiin. Jo sivel­tyä kohtaa, josta väri on alkanut sit­kistyä ei pidä enää kosketella sivelti­mellä.

Selluloosa-aineita, siis DICCO Ema­lia ja DICCO Huonekalulakkaa ei mil­loinkaan saa ohentaa tärpätillä tai

[12]


bentsiinillä, vaan ainoastaan erikoi­sella ohennusnesteellä DICCO Thinner'illä N:o 1020. Samoin Thinner'illä puhdistetaan myös siveltimet, kädet ja poistetaan sillä tahrat vaatteista y.m.

Kaikki selluloosavärit ja lakat sa­moinkuin niiden ohennusaineet ovat hyvin tulenarkja, eikä niitä senvuoksi milloinkaan pidä käsitellä lähellä avovalkeaa.

Selluloosaväri Dicco Emali
on hyvin sopiva kaikenlaisiin maalaus-töihin kodeissa. Se kuivuu 1/2 tunnissa. Sitä voidaan sivellä vanhalle emaliväri-tai öljyväripinnalle sekä emalipohja­väripinnalle. Öljylakalla tai vahalla kä­sitellylle pinnalle Dicco Emalia ei pidä sivellä eikä myöskään tuoreelle öljy-tai emalivärille, vaan ovat tällaiset väripinnat poistettavat ammoniakilla tai värinpoistonesteellä NOPSA.

Uusia huonekaluja maalattaessa saa­vutetaan hyvä tulos, jos puunpinta en­sin pohjustetaan ohuella öljyvärillä, jonka jälkeen sille sivellään emali­pohjaväriä. Kun tämä on saanut kui­vua, mieluimmin kaksikin vuorokautta, tehdään viimeistelysively Dicco Ema­lilla.

Yksinkertaisempi menetelmä on se, että uusi puunpinta ilman muuta poh­justusta sivellään muutama kerta Dicco Emalilla, 3-4 tunnin väliajalla sive­lyjen välillä.

Dicco Emali muodostaa hyvin ko­van ja kestävän pinnan. Se sopii hy­vin tuolien, pöytien, pesutelineiden, leikkikalujen, matkalaukkujen y.m.s. sivelemiseen sekä. kaikenlaisia rauta-ja levyesineitä, kuten leipäkoreja, tarjottimia, lampunvarjostimia sekä ema­loituja esineitä, kuten pesuastioita, vesisankoja y.m.s. varten. Samoin myös vahingoittuneiden kaakeliuunien, posliinien, taulukehyksien y.m.s. kor­jaamiseen ja maalaamiseen.

Dicco Huonekalulakka N:o 1043
kuivuu n. 1/2tunnissa muodostaen hyvin vahvan kalvon, jota ei turmele suola-tai rikkihappo, saippua, kuuma vesi, kuumat esineet, väkiviina y.m.s. Lak­kapinta on myös hyvin kova ja kim­moisa ja omaa sentakia suuren vas­tustuskyvyn mekaanisia vaikutteita, kuten kolauksia y.m.s. vastaan.

Hyvin kaunis pinta saadaan, kun petsillä väritetty pinta ensin sivellään kerta spriipulituurilla, jonka päälle yh­teen tai kahteen kertaan, miten halu­taan, sivellään selluloosalakkaa.

Huonekalu, joka aikaisemmin on ollut kiilloitettu spriilakalla, mutta jo­hon on tullut naarmuja tai jonka pinta muuten on vahingoittunut, voidaan verrattain yksinkertaisesti uudesti­lakata selluloosalakalla. Pinta hiotaan kevyesti hiekkapaperilla N:o 0 ja tomu pyyhitään huolellisesti pois. Tämän jälkeen sivellään huonekalu kerran selluloosalakalla. Lakan kuivuttua n. tunnin, voidaan huonekalu ottaa käy­täntöön. Tämän yksinkertaisen käsit­telyn kautta on se saanut kauniin, sil­kille vivahtavan pinnan, joka on hyvin kestävä. Jos tähän pintaan halutaan korkeakiilto, saadaan se helposti DIC­CO Kiiltoliuoksella 335 kiillottamalla.

Selluloosalakkaa ei voida sivellä pinnalle, joka ennen on lakattu öljy-

[13]

lakalla eikä myöskään vahatulle pin­nalle syystä että se liuottaa nämä ai­neet, jotka selluloosalakkaan siten se­koittuneina estävät sen kuivumisen. Kun tällaisia pintoja halutaan sellu­loosalakalla lakata, on niistä ensin vanha lakka tai vaha huolellisesti pois­tettava.


Ruokakomerojen maalaus.

Vanha maalipinta pestään puhtaaksi lämpimällä vedellä ja saippualla tahi suovalla. Jos pesuveteen käytetään soodaa, on liuos tehtävä niin laimeaksi, ettei se syövytä vanhaa maalipintaa. Kun pinta pesun jälkeen on täydelli­sesti kuivunut, maalataan se tarpeen mukaan yhteen tai kahteen kertaan öljyvärillä tai mieluummin PESTO­värillä, joka on erittäin tarkoituksen­mukainen, happoja ja pesua kestävä lakkaväri. Maalauksen jälkeen on ruokakomeron ovi pidettävä muutamia päiviä auki, jotta maalinhaju nopeammin

Keittiöt ja kylpyhuoneet.

Keittiöiden ja Kylpyhuoneiden maalatut seinät ja katot hoidetaan samalla tavalla kuin edellisessä kohdassa on selitetty. Maalataan öljy- tai emali­värillä tai PESTO pesun- ja hapon­kestävällä seinävärillä.


Ovet ja ikkunat.

Ovet, ikkunat. Puhdistamista var­ten pestään ne lämpimällä vedellä ja saippualla. Jos tahrat eivät tällä lähde, hangataan ne pois paloöljyyn kastetulla rievulla. Suopaa tai lipeätä ei pidä käyttää, koska ne voivat vahin­goittaa kiiltopintaa. Tehokas pesu-liuos saadaan myös lisäämällä 3-4
ruokalusikallista ammoniakkia sangol­liseen vettä.

Ikkunapenkkien, ikkuna- ja ovilauto­jen, astiainpesupöytien y.m.s. maalaus suoritetaan samalla tavalla kuin van­hojen huonekalujen uudestimaalaus.


jääkaappien maalaus.

Jääkaapin maalaus toimitetaan suu­rin piirtein samoin kuin vanhan huonekalun:

Pinta pestään ensin puhtaaksi, jonka jälkeen se hiotaan hiekkapaperilla N:o i tai 2 ja hiontapöly pyyhitään tarkal­leen pois. Jos kaappi halutaan valkoi­seen tai vaaleansävyiseen väriin, on se ensin pohjustettava emalipohja­värillä, joka tämän jälkeen hiotaan hiekkapaperilla N:o 2. Sen jälkeen valmiiksimaalataan kaappi UNICA, KIRI tai YEDDO Emalilla. Kulööri­väriin maalattaessa on pohjustus teh­tävä samansävyisellä joko öljy- tai emalivärillä ja viimeistelysively jolla­kin yllämainituista emaliväreistä.


Kylpyammeitten maalaus.

Sinkistä tai galvanoidusta pelistä tehdyt ammeet käsitellään seuraavasti:

Amme pestään lipeävedellä ja hio­taan hyvin hiekkapaperilla N:o 3 tai 4, jonka jälkeen se huuhdotaan puhtaalla kuumalla vedellä. Tämä käsittely on välttämätön, jotta ammeen pinnalle mahd. muodostunut saippuarasvaker­ros saadaan pois. Tämän jälkeen teh­dään pohjustusmaalaus Tikkurilan Emalipohjavärillä. Emalipohjaväriä ostetaan valmiina tahtaana ja on se pohjustustarkoitukseen ensin ohennet­tava tärpätillä sivelykuntoiseksi, jonka jälkeen siihen lisätään n. 20 % UNICA Venelakkaa N:o 113. Kun tämä sively on kuivunut, tehdään seuraava sively

[14]

myös Emalipohjavärillä, mutta nyt ai­noastaan ohennettuna tärpätillä, ilman venelakkalisäystä. Kun tämä sively on saanut kuivua 1-2 päivää hiotaan se hiekkapaperilla N:o 2 ja valmiiksi maalataan UNICA tai KIRI Emalilla.

Emaloitu kylpyamme kä­sitellään seuraavasti:
Amme pestään ensin lämpimällä pesusoodaliuoksella, jotta sen pinnalle muodostunut saippuakerros saadaan tarkalleen pois. Tämän pesun jälkeen huuhdotaan amme puhtaalla vedellä ja kuivataan. Jos kylpyveden rauta-pitoisuudesta ammeen syrjälle olisi muodostunut ruskeahko kerrostuma, saadaan tämä pois miedonnetulla suola­hapolla. Kun amme näin on puhdis­tettu, hiotaan emaloitu pinta vielä ke­vyesti smirgelikankaalla ja hiontapöly pyyhitään tarkalleen pois. Tämän jäl­keen maalataan amme KIRI tai UNI­CA emalilla yhteen tai kahteen kertaan tarpeen mukaan.

Jos emaloidun kylpyammeen syr­jässä on paikkoja, joista emalikerros jonkun ammeen saaman kolauksen ta­kia on lohkeillut, käsitellään nämä pai­kat samalla tavalla kuin sinkkiammeen maalausta koskevassa kohdassa on se­lostettu.


Vesisäiliön maalaus.

Vesisäiliön sekä sisä- että ulkopuo­len maalaus suoritetaan samalla ta­valla kuin peltisen kylpyammeen maa­laus. Haluttaessa voidaan säillö myös pohjustaa mönjävärillä (vernissalla ja lyijymönjällä) ennenkuin sively Emali­pohjavärillä tehdään.


Puiset tarjottimet.

Puiset tarjottimet, vahatut tai laka­tut, käsitellään kuten edellä on mai­nittu. Uudesti lakataan huonekalu­lakalla. Väritön selluloosalakka muo­dostaa tässä pinnan, joka erinomai­sesti kestää kuumuutta ja kaikkia nesteitä.

Metalliesineet.

Lampetit, kynttiläjalat, ovenrivat, verhotangot, tarjottimet, pokaalit y.m. raudasta, messingistä, tinasta, kupa­rista, hopeasta j.n.e. valmistetut esineet lakataan
DICCO Metallilakalla 1036.
Lakkakalvo tulee aivan näkymätön mutta se estää metallipinnan ruostu­masta, syöpymästä ja hapettumasta (oksideerautumasta) helpottaen siten suuressa määrässä niiden puhdistusta. Sively tapahtuu sopivimmin pienellä, pehmeällä hiussiveltimellä.


Peltiuunien maalaus.

Uunin peltipinta hiotaan hyvin kar­kealla hiekkapaperilla N:o 4 ja poh­justetaan emalipohjavärillä, johon on sekoitettu n. 15 à 20 % öljylakkaa, mikä seos valmistetaan siten, että kun emalipohjaväri on ohennettu sopivaan sivelykuntoon, lisätään siihen mainittu määrä öljylakkaa, esim. Unica. Vene-lakkaa N:o 113. Seuraava sively teh­dään emalipohjavärillä ilman lakka-lisäystä.

Jos emalipohjaväri halutaan värilli­seksi, (kaupasta saa ainoastaan val­koista), ovat halutut kuivat värit en­sin sekoitettavat tärpättiin, jonka jäl­keen tämä -väriseos sekoitetaan val­miiksi ohennettuun emalipohjaväriin. Emaliväripohjustuksen kuivuttua, toi­mitetaan viimeistelysively UNICA tai KIRI Emalivärillä.

Jos uusi pinta halutaan himmeäksi, on himmeä öljyväri WALLPAINT

[15]


tähän tarkoitukseen hyvin sopiva. WALLPAINT kestää kuumuutta erinomaisen hyvin, ja voidaan sitä sen-vuoksi myös peltiuunin maalauksessa käyttää pohjustusvärinä emalivärin alle.

Jos peltiuuni on aikaisemmin maa­lattu, on ennen uudestimaalausta van­hasta väripinnasta kaikki lohkeileva väri tarkoin raapittava pois tahi mie­luummin koko vanha väri poistettava värinpoistonesteellä NOPSA, jonka jälkeen uudestimaalaus suoritetaan edelläolevaa menettelytapaa noudat­tamalla.

On kuitenkin vaikea saada väriä, joka kestää sen korkean kuumuuden, joka vallitsee lähinnä uuninluukkua. Tässä paikassa tummenee öljy- tai emaliväri ennen pitkään. Parhaim­man vastustuskyvyn kuumuutta vas­taan omaa aluminipronssiväri.

Peltiuunin maalaus pysyy kauimmin kauniina, jos uuninluukun aukon ym­pärille maalataan n. 8 a io cm:n leveä reunus alumini- tai kuparipronssilakka­värillä.


Uuninluukut.

Valurautaiset uuninluukut kiillote­taan hankaamalla niitä grafiittijau­heella, mistä ne saavat hyvän kiiltopinnan. Jos uuninluukkuja halutaan sivellä alumiinipronssivärillä, ovat ne. ensin huolellisesti puhdistettavat lipe­ällä pesemällä ennenkuin pronssiväriä sivellään, muuten alumiini pian alkaa. irtaantumaan.

Lämpöjohtopattereita

sivellään pron ssitinktuuralla (Unica Pronssitinktuura N:o 102 t. Pronssitink­tuura D. T. N:o 142) tai mieluummin erikoisella Unica Lämpöjohtolakalla N:o 121 johon kukin itse voi sekoittaa joko alumiinipronssia tahi haluamansa sävyistä kuivaa väriä. Kuivia värejä käytettäessä on Lämpöjohtolakka 121 ohennettava n. 5—10 % tärpättiä. Alumiini- tai kuparipronssia varten ohennetaan lakka 50-75 % tärpättiä­. Lämpöjohtolakasta tehty pronssiväri kestää kuumuutta paremmin, mitä enemmän lakkaan on lisätty tärpättiä.

Liimavärin valmistus.

Liimaväri katon maalaukseen val­mistetaan siten, että liitujauhoja kaa­detaan veteen hyvin paksulta. Tätä seosta ei saa hämmentää. Kun se on seisonut muutaman tunnin, kaadetaan liika vesi siitä pois ja tämän jälkeen hämmennetään seos hyvin pohjaa myöten ja siihen lisätään puhdasta tai siivilöityä liimaliuosta niin paljon, että. se kuivuttuaan muodostaa pinnan, josta ei lähde mitään käteen pintaa kosketeltaessa. Nopeimmin voi tätä. koetella esim. sivelemällä maalia pa­peripalaselle, joka kuivataan tulen edessä. Katonmaalaus suoritetaan n.k. liimavärisiveltimellä ja voidaan sively tehdä kohtalaisen paksulti.

N. 20 neliömetrin suuruista kattopintaa varten riittänee 5-6 kiloa liitu-

[16]

jauhoja, jotka kaadetaan 5 litraan vettä. Tähän sekoitetaan 1 liimalevy. Jos liimaväri maalattaessa tuntuisi liian paksulta, lisätään siihen vähän vettä.

TlP-TOP Nahkaväri
on erikoisväri kaikenlaisten nahka- ja tekonahkaesineiden, kuten jalkineiden, käsilaukkujen, päällyksien y.m. värittämistä varten.

Esine puhdistetaan bentsiinillä, der., spriillä t. DICCO Thinnerillä puhtaaksi. TIP-TOP pulloa ravistetaan hyvin ennen käyttöä ja väriä sivellään peh­meällä siveltimellä ohuesti ja tasaisesti. Kuivuu nopeasti muodostaen kauniin kestäväkiiltoisen pinnan. Ei tahri. Tekee esineet uuden näköisiksi.

Toimitetaan 20 eri väriä. Käyttö­ohje seuraa jokaista pulloa.

KOLIBRI-Hattulakka

Erikoislakka olki- ja juurihattujen värjäämistä varten. Antaa niille kau­niin, hienon värin ja kestävän kiillon. Tekee vanhan hatun uuden näköiseksi. Saadaan 15 eri valonkestävää väriä.

Vesi ei liuota KOLIBRI'a, eikä se siis valu sateessa.

Hattu puhdistetaan. Lakkapulloa ravistetaan hyvin ja hattu sivellään runsaasti mutta tasaisesti niin ettei lakka valu tai muodosta pisaroita. Koska lakka kuivuu nopeasti, on pienempi ala, mieluummin olkipunosta seuraten, kerrallaan siveltävä valmiiksi ja siten keskeyttämättä nopeasti jat­kettava yli koko pinnan. On vältettävä siveltämästä paikkoja, jotka jo ovat kuivuneet, sillä saumapaikoista voi väripinta tulla epätasaiseksi. Jos kaksi sivelyä tarvitaan, tulee ensimmäisen olla täysin kuiva ennenkuin uusi teh­dään.

Jos hattu on ennen värjätty hattu­lakalla ja vanha lakka halutaan pois­taa, tehdään se helposti värinpoisto­nesteellä NOPSA.
Tahrojen poistaminen vaatteista.

Maali- rasva- y.m. sellaiset tahrat poistetaan vaatteista helpoimmin Dicco Thinner'illä. Runsaasti kostu­tetulla villaisella vaatepalasella hanga­taan tahraa, kunnes se katoaa. Jos maaliväri on kuivunut tahi jos se on tunkeutunut syvemmälle kudokseen, on se liuotettava sivelemällä sitä run­saasti ja tarpeen vaatiessa useamman kerran peräkkäin Dicco Thinner'illä, jonka jälkeen kangas pestään lämpi­mässä saippuavedessä. Jos maalitahra on tuore, voidaan se myös poistaa tärpättiin tai bentsiiniin kostutetulla vaatepalasella hankaamalla.

Käsistä poistetaan tuoreet maalitahrat tärpätillä, bentsiinillä tahi Thinner'illä. Jos väri on kovettunut, saadaan se parhaimmin pois Thinner'illä tahi NOPSALLA.

[Takakannen sarjakuva on katsottavissa erikseen]

Helsinki 1932. K. F. Puromiehen kirjapaino.