Coloriasto: 06/2008

25.6.08

Duties on Timber. Kappale teoksesta: A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy. (1830)

Mulberry. Kappale teoksesta: A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy. (1830)

Kappale teoksesta:

The Library of Entertaining Knowledge.
A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy.
Timber Trees: Fruits.

Illustrated with wood engravings.

Second edition.

London: Charles Knight, Pall Mall East.
Longlamn, Rees, Orme, Brown, & Green, Paternoster-Row; Oliver & Boyd, Edinburgh; Robertson & Atkinson, Glasgow; Wakeman, Dublin; Willmer, Liverpool; Baines & Co., Leeds; And G. & C. Carvill, New York.
MDCCCXXX.
London: Printed by William Clowes. Samford-street.

Vegetable Substances, Part I. Timber Trees. Chapter VI. Walnut, Mulberry, Mahogany.
s. 141-146

HUOM! Kirja sisältää kuvia, mutta tässä on vain teksti.

The mulberry is a tree of singular and varied uses to man, not so much on account of its timber (for though the timber be close and strong, and very durable, the tree is rather-a slow grower) as for its leaves and its bark, and the dye that is obtained from the wood of at least one of the species.

Of the mulberry (Morus) there are many species ; and though none of them are natives of England, or probably of Europe, some are sufficiently hardy to thrive in most, and bear fruit in many parts of Britain. The white mulberry (Mores alba) is rather a delicate tree, though it grows very well in Spain, Italy, and the south of France. The berries of it are light-coloured and insipid.

The black mulberry (Mores nigra) is a larger and more hardy tree ; the fruit is a blackish red, and has much more taste than that of the other. The timber of both these species is very durable: it will last as

[142]

long in water as the best oak ; and the bark is tough and fibrous, and may be made into strong and durable mats and baskets.

The greatest value of the mulberry-tree in the arts consists in its being the favourite food of the silkworm. That insect, and this use of the mulberry-tree, were both unknown to the Greeks and Romans ; though there is every reason to believe that they were then, and perhaps earlier, known to the Chinese, and possibly to some of the other inhabitants of central and southern Asia.

The rearing of silk-worms, and the manufacture of silk, are said to have been introduced into the Western world in the sixth century of the Christian era. About the year 550, two monks, natives of Persia, while employed as missionaries to the Christian churches in India, are said to have penetrated as far as China, where they acquired a knowledge of the rearing of the silk-worm, and the working of silk. Upon their return, they explained to the Greek emperor at Constantinople the nature and importance of those operations, and undertook to bring to that capital as many silk-worms as should suffice for esta‑

[143]

blishing and supplying the manufacture. They were immediately sent off, and soon returned, with the eggs of the silk-worm concealed and preserved in a hollow cane : these eggs were hatched by the heat of a dunghill. The attempt succeeded ; the worms were fed with the leaves of wild mulberry trees ; they multiplied rapidly; and the produce of their labours proved to be as good silk as that which had been made in the East.

The animal by which silk is originally made is a species of moth (Phalaena Mori). When perfect, or in the winged state, it is of a whitish colour, with a pale brown line across the upper wings, and displays in itself none of that lustre which its labours produce. The caterpillar, in which state it spins the silk, and is thence called the silk-worm, is about three-quarters of an inch long, of a yellowish grey colour ; it feeds very voraciously on the leaves of the black and white mulberry tree indiscriminately ; and it will also feed upon lettuce and some other plants. For about six weeks, the silk-worm remains in the caterpillar or larva state, changing its skin four times during that period, and ceasing to feed fora short time previous to each change. When fully grown, it eats no more, but, choosing a convenient place, begins to envelope itself in silken fibres; and it continues this operation till it has spun an oval case or ball of yellowish silk, about the size of a pigeon's egg, in which it remains as a chrysalis for about fifteen days, at the end of which it gnaws through the end of the silken ball, and comes out a winged moth, to deposit its eggs for a fresh generation, and very soon after to die.

Those who cultivate the worm for silk do not suffer it to reach this last stage, because the silken fibre would be cut into small pieces by the opening at which the moth escapes. When the whole quantity of silk

[144]

is formed, they destroy the chrysalis by means of heat.

Previous to the time when the two missionaries brought the eggs of the silk-worm from China, and succeeded in obtaining raw silk at Constantinople, silk was a very costly article, the price in Rome being an equal weight of gold. But the number of worms augmented rapidly, and Greece, more especially the Morea, produced an abundant supply. The conquest of Constantinople by the Venetians, in 1204, led to the introduction of the article into Venice, from which, in the course of a short time, it extended to Genoa, and other parts of Italy. Henry IV. was anxious to introduce the silk-worm into France, and he took some very efficient measures to advance that object ; but his success was not equal to his wish. Colbert, in the reign of Louis XIV., was the first who added it to the productive wealth of that country, upon a large scale. James I. was desirous of introducing it into England, and there have been many trials since ; but, though these have promised to be successful, they have not been prosecuted, probably because the culture is better adapted to warmer skies and a less laborious-population. When the mulberry is cultivated for the rearing of silk-worms, it is not allowed to grow to a timber tree. The young shoots are preferred for that purpose ; and, therefore, in China, the trees are either cut down altogether every third year, or they are kept low by pruning. When the leaves of the mulberry fail, or are deficient, in China, those of the ash are said to make no bad substitute. Some varieties of the ash have certainly this much in common with the mulberry, that they do not expand their leaves till the season be far advanced,—seldom till the middle of May, and very often not till the end of that month. It is stated that the Chinese dry the mulberry leaves in the sun,

[145]

and keep them in close-stopped vessels, for the food of the silk-worm, if it be produced before the young leaves of the tree are ready for its support. When cultivated for its fruit, the mulberry, unlike most other fruit-trees, produces fruit in greater abundance and of larger size as it gets older; and, as its dense and dark foliage forms a fine contrast with trees of more airy form and lighter hue, it is a very ornamental tree.

The Paper Mulberry (Broussonetia papyrifera), is a native of China and Japan, the South Sea Islands, and some parts of America. It does not attain a very great height, but it shoots vigorously, and is a very bunchy tree. Its fruit is black, purple, and sweet, but small—not larger, in general, than a common pea.

It is cultivated in Japan for the manufacture of paper; and from this circumstance it gets its specific name. For this purpose it is raised in beds, as osiers are cultivated with us for the use of the basket-maker and the cooper. When the leaves have fallen off, that is, about the month of December, the shoots are cut down, divided into lengths of about length feet, bound into bundles, placed upright and close together in a copper, and boiled till the bark be completely loosened from the wood. Should they be dry before being subjected to boiling, they are prepared for that operation by maceration in water for twenty-four hours. After the rods are cold, the bark is divided lengthwise by a knife, stripped off, and dried for use. When to be used, it is put into water till it is so much soaked that the external and coloured part of the bark can be separated. That being done, the bark is sorted, the strongest being set apart for the best and whitest paper, and the weaker for that of inferior quality ; while of the refuse they make a very coarse brown paper. The sorted bark is

[146]

then boiled till it becomes tender, that is, till it easily separates with the fingers ; and then it is washed for a longer or shorter time, according to the quality of paper wanted. If strong writing paper, the washing must be moderate ; but if the colour is to be very delicate, and the texture soft and silky, the washing must be more prolonged. When properly washed, it is taken to a table, and there reduced to a pulp, by beating with wooden mallets. When sufficiently reduced, it is brought to the requisite consistency width water ; rice-starch, and the mucilaginous infusion of manihot-root (Hibiscus manihot), are added by way of sized; and then the sheets of paper are formed one by one upon a table, collected into heaps, and pressed by a weight.

The same bark is used by the people of many of the South Sea Islands in the manufacture of their finer cloths, more especially those that are to be dyed. They make a coarser but stronger cloth of the bark of the bread-fruit tree, and also of that of another tree resembling the wild-fig of the West Indies. The paper mulberry will grow in England, but the cultivation of it would not, probably, be attended with much profit. Thete can be no doubt, however, that if proper attention were paid to the subject, exellent paper might be made of the inner bark of many of our native timbers, the bark of which is now used merely for fuel, or thrown away.

The fustic mulberry (Morus tinctoria) is a native of many parts of South America (especially Brazil) and the West Indic, Itgrows to be a very large and handsome tree ; and the timber, though, like most other dye-woods, brittle, or at least easily splintered, is hard and strong. It is, however, chiefly used as an ingredient in dyeing yellow ; and a great deal of it is imported into Europe for that purpose under the name of fustic.

Walnut. Kappale teoksesta: A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy. (1830)

Kappale teoksesta:

The Library of Entertaining Knowledge.
A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy.
Timber Trees: Fruits.

Illustrated with wood engravings.

Second edition.

London: Charles Knight, Pall Mall East.
Longlamn, Rees, Orme, Brown, & Green, Paternoster-Row; Oliver & Boyd, Edinburgh; Robertson & Atkinson, Glasgow; Wakeman, Dublin; Willmer, Liverpool; Baines & Co., Leeds; And G. & C. Carvill, New York.
MDCCCXXX.
London: Printed by William Clowes. Samford-street.

Vegetable Substances, Part I. Timber Trees. Chapter VI. Walnut, Mulberry, Mahogany.
s. 136-141

HUOM! Kirja sisältää kuvia, mutta tässä on vain teksti.

BEFORE the introduction of mahogany, the walnut was "the cabinet-maker's tree" in England, and it was well adapted for the purpose,—being tough and strong in proportion to its weight, beautifully variegated, admitting of a fine polish, durable, and obtained in sizes sufficiently large. In many parts of the Continent, where the expense of the carriage of mahogany is great, the walnut is still extensively used in the manufacture of furniture ; and, perhaps, there is no native tree which bears the climate of England well, that is better adapted for the purpose. Oak, though abundantly durable, cannot be finely polished without great expense, and it is heavier in proportion to its strength.

Of the Walnut-tree, (called by the Romans Juglans, or the nut of Jove,) there are very many species enumerated, which have been divided by modern botanists into three genera. Of these species it is necessary to mention only two as timber trees,. the Common Walnut-tree (Juglans regia), and the White Walnut, or hickery-tree (Juglans alba). The first of these is a native of the warmer parts of Europe, or perhaps of Asia; and the last is a native of America.

The common walnut is a very handsome and a very useful tree. It is true that the fruit does not come to maturity in the northern parts of this island ; and that in the southern, nay in countries much farther south, it is apt to be injured by the frosts of

[137]
spring. In many parts of this country it thrives well as a tree and wherever it thrives it is valuable.

As is the ease with all trees and plants that have been long known; esteemed, and cultivated by man; the original country of the walnut is not recorded: Some are of opinion that it is the " Persian nut" mentioned by Theophrastus ; and that; therefore; Persia is the country from which it Was first introduced into Europe. It is found indigenous in the more northern parts of that country, toward the mountains of Caucasus; sometimes, though more rarely in the Russian territory on the north of those mountains ; and in China. In all these situations, it grows, according to the best authorities, in a state of nature, and continues itself without cultivation. In the east of France, the south of German, and Switzerland, it is very abundant, more specially in Germany; in many parts of which, such tie the plaints of the Bergstrasse, which run parallel to the Rhine be-

[138]

* The spring of 1827 was particularly destructive to the walnuts of the Bergstrasse; and the neighbouring parts of Germany, where the walnut is extensively cultivated for the oil. Many thousand trees were killed, and nearly all the branches of the rest were destroyed.
tween the Neckar and Mayn, there is hardly any other timber*. In England there are still a good many trees scattered over the country ;' but the number is not so great as it was formerly, the partiality for the woods of the colonies and other foreign countries having diminished the value of this, as well as of most other species of domestic timber used for finer purposes.

There is still, however, one use to which the walnut-tree is applied, in preference to any other timber, and this use demands the qualities of beauty, durability, and strength : walnut-tree is employed for the stocks of all manner of fire-arms. Before it is used, however, it should be well seasoned, or even baked, as when recent it is very apt to shrink, a disadvantage which is completely got rid of by seasoning.

The walnut grows rapidly till it attains a considerable size, which is even valuable as timber. The absolute duration of the tree has not been ascertained with accuracy ; but, probably, the most profitable age for cutting it is the average of hard-wood trees, about fifty or sixty years. The demand for musket and pistol stocks during the late war thinned England of its walnut-trees; and the deficiency should be made up by fresh planting. At that period the timber was so much in demand, that a fine tree has often been sold for several hundred pounds.

Beside the value of its timber, the walnut-tree has many other uses. The ripe nuts are well known as a fruit ; the green ones make an agreeable and wholesome pickle ; and the oil is used for delicate colours in painting, and for smoothing and polishing wood work : sometimes, also, for frying meats, and

[139]

for burning in lamps. When the leaves and recent husks, in their green state, are macerated in warm water, the extract, which is bitter and astringent, is used to destroy insects ; and it is a very permanent dye, imparting to wool, hair, or the skin and nails of the living body, a dingy, greenish yellow, which cannot be obliterated without a great deal of labour. On this latter account, it is said to have been used by gypsies, in staining the complexions of stolen children, that they may appear to be their own offspring. The quantity of oil in fresh walnuts is very considerable, being about equal to half the weight of the kernels.

There are several varieties of the common walnut, —as the thick shelled, which afford the best timber ; and the thin shelled, which have most fruit, and yield most oil. These, however, are mere varieties ; for, as is the case with the oak, and many other trees, in which we find a variation in the colour and shape of the leaves, and in the fruit, all the varieties may be obtained by sowing the nuts of the same tree.

In cultivated vegetables, indeed, there is a confusion of varieties which is not met with in animals. The animal mules, whether quadruped,-as between the horse and the ass or the zebra,-or birds, as the cross of the goldfinch and canary-bird,—are alll barren : but the new varieties of plants, though apparently accidental, are generally productive ; and thus, by the seeds alone, varieties maybe produced almost without end. Many trees of more full growth, in which forced cultivation has destroyed the faculty of perfecting, seeds, may be propagated by cuttings or layers.

The form which the branches of the walnut-tree assume is generally beautiful. In May, the warm hue of its foliage makes a pleasing contrast, with other trees ; but it opens its leaves late and drops them early.

[140]

The white walnut, or Hickery, is a native of North America, where it grows to be a timber tree of considerable dimensions. The nut is rather smaller than that of the common walnut ; it is lighter in the colour, and not furrowed in the shell. The kernel is edible, and yields an oil similar to that of the walnut.

One part of the wood is more porous than that of the walnut; but the other is more compact: this gives the grain of the wood something the appearance of that of ash ; and where it abounds, it is used for similar purposes,—the small shoots for hoops, and
the grown trees for agricultural instruments. Hickery is very tough and elastic ; and therefore it answers remarkably well for fishing-rods; the shafts and poles of carriages, and other purposes where a slender subsstance of timber has to resist sadden jerks or strains.

In favourable situations, the hickery grows well in England ; the specimens in the arboretum of them Royal Botanical Garden at Kew are of great size for their age, and very handsome trees. The trunk rises to a considerable height, of nearly uniform thickness, as straight as a line, and without any lateral branches; and it is thus very probable that, if the tree were more generally cultivated, it would make one of the most valuable in the country.

There are two other descriptions of foreign trees, which, though they belong not to the same genus with hickery, are applied to purposes- almost similar in the arts and therefore this is the proper place in .which to notice them. They are Lance wood, and the Hassagay wood, of which the natives of Southern Africa make the stems of their spears.

Lance wood (Guatteria virgata) is a native of the island of Jamaica ; and though it does not grow to a very great size, it is perhaps one of the most valuable timber-trees in the island. No timber pos‑

[141]

sesses, in a higher degree, the qualities of toughness and elasticity ; and therefore none can be better for the shafts of light carriages, and every other purpose where a small body and weight of timber is required to stand a great strain. The very best ash, the toughest of our native timber, is greatly inferior to lance wood, both in strength and elasticity ; and in consequence of ash being open and varied in the grain, while lance wood is close and uniform, it does not carve so well into ornaments, take so smooth a polish, or admit of being varnished with so little labour.

The Hassagay Tree (Curtisia faginea) is a larger growing tree than the lance wood, being one of the largest timber trees in Africa. Its leaves resemble those of the birch ; the timber is compact, firm, and very stiff. It is not so much used in this country as the former.

Ilmoitus (mainos)

Lounas 41, 26.5.1888

Ilmoitus.
Koska nyten olen saanut luwan myöskin myydä wähemmän waarallista laatua olewien myrkyllisten aineitten wärejä y. m. niin saan minä ilmoittaa että minulla löytyy kaikenlaisia senkaltaisia wärejä sekä wäri aineita halwimpiin hintoihin.
J. B(?). Hagner

Willow. Kappale teoksesta: A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy. (1830)

Kappale teoksesta:

The Library of Entertaining Knowledge.
A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy.
Timber Trees: Fruits.

Illustrated with wood engravings.

Second edition.

London: Charles Knight, Pall Mall East.
Longlamn, Rees, Orme, Brown, & Green, Paternoster-Row; Oliver & Boyd, Edinburgh; Robertson & Atkinson, Glasgow; Wakeman, Dublin; Willmer, Liverpool; Baines & Co., Leeds; And G. & C. Carvill, New York.
MDCCCXXX.
London: Printed by William Clowes. Samford-street.

Vegetable Substances, Part I. Timber Trees. Chapter V. Birch, Alder, Maple, Lime, Horsechesnut, Poplar, Willow / Birch and Alder (Betula)
s. 126-132

HUOM! Kirja sisältää kuvia, mutta tässä on vain teksti.

WILLOW, &C.
Of the willow, called Salix, from the Latin word which signifies "to spring up," and so denominated on account of the great rapidity of its growth, there are many species,—of which not fewer than one hundred and forty-one have been enumerated by Sir James Smith. Some of these, however, very much resemble each other, so that the species of willows are not so well defined as those of some other trees. Of this great number, it will be necessary to mention

[127]
only four—two, which are chiefly used in the manufacture of baskets, one which is'a timber tree, and another which is used principally as an ornament.

The basket-making willows—at least, those most generally and frequently used for that purpose (for baskets may be made of the twigs of many others)--are the Osier (Salix viminalis); and the Yellow Willow (Salix vitellina) ; the timber-tree is the White Willow (Salix alba); and the - ornamental one, the Weeping Willow (Salix Babylonica).

The osier is a native of most parts of Europe, and grows spontaneously in fenny places. When allowed, it becomes a small tree, but it is generally cut down for basket-work. The osier grows very rapidly; and is used only for the coarser basket-work, unless when split into pieces. On the banks of large rivers, osier beds may be planted with great advantage; and the osier will also thrive in dry situations if the soil be good. Cuttings of osiers take root very readily, and

[128]

it is not of much consequence which end of them be put into the ground. They are of great use in giving consistency to banks and embankments, which are in danger of being washed away. There are many osier-beds in the Thames, which are generally cut about once in three years, and are very profitable to their proprietors.

The shoots of the yellow Willow are much more slender than those of the osier : they are vety tough ; and on that account they are well adapted for the finer kinds of basket-work.

In common language, osier is used for almost any willow-tree, while of that which botanists call the osier there are many varieties.

The white aiborescent willow grows to a large size, by the sides of rivers - and when the wind agitates its twigs, and turns up the silvery sides of its leaves, it has a fine appearence. It is it native of most parts of Europe.

The weeping willow is a native bf fie Levant; but

[129]

it thrives very well in England, if the situation be not too cold for it, and if it be near water. It runs to a considerable height, and no tree can be more graceful on the margin of a lake or stream. The twigs, which hang down so beautifidly, are tough, as well as long and slender ; and there can be no doubt that they would answer well for basket-making ; but this tree is chiefly introduced on account of the beauty of its appearance. It has been said, that the first willow was planted in England by the celebrated Alexander Pope. According to the account of this circumstance, the poet having received a present of figs from Turkey, observed a twig of the basket in which they were packed putting out a shoot. He planted this twig in his garden, and it soon became a fine tree ; from which stock all the weeping-willows in England have sprung. This tree, so remarkable on every account, was cut down a few years ago.

The willow has not only been noticed, but employed

[130]
in basket-work in this country from a very early period, and there is some probability that the Britons taught the art to the Romans—at least, from the mention of a basket brought to Rome by painted Britons, in Martial, we should be led to infer that baskets of British manufacture were esteemed in the capital of the world.

The timber of the willow is applicable to many purposes similar to those in which the poplar is employed, and in toughness it is far superior. The ancient Britons sometimes made their boats of basketwork of willow, and covered them with the skins of animals : they were remarkably light and buoyant. Willow bark may be used in tanning and in dyeing.

The willow is used extensively in the manufacture of charcoal ; and it has been found to be superior to most other woods in producing charcoal for gunpowder. A good deal depends, however, upon the manufacture. In the ordinary modes of making charcoal, by building the wood up in a pyramidal form, covering the pile with clay or earth, and heaving a few air-holes, which ate closed as soon as the mass is well lighted, combustion is imperfectly performed. For charcoal to be used in the manufacture of gunpowder, the wood should be ignited in iron cylinders, so that every portion of vinegar and tar which it produces should be suffered to escape. In India, charcoal is manufactured by a particular caste, who dwell entirely in the woods, and have neither intermarriage nor intercourse with the Hindod inhabitants of the open country. They bring down their loads of charcoal to particular spots, whence it is carried away by the latter people, who deposit rice, clothing, and iron tools, a payment settled by custom. The benevolent Bishop Heber wished to mitigate the condition of these unfortunate people, but he found that he could not break through the Hindoo prejudice against them.

[131]

Evelyn, in his Sylva, fears that the progress of our iron manufacture would lead to the destruction of all our timber, in the preparation of charcoal for furnaces. He did not foresee that we should find a substitute, by charring pit-coal into coke. In 1788, there were eighty-six iron furnaces in England, of which twenty-six were heated by charcoal of wood ; in 1826, there were three hundred and five, all served by coke.

Good charcoal is also made from Dog-wood (Cornus sanguinea), which is, however, a tree, or rather a shrub, very different from the willow in its appearance and habits. The Dog-wood is firm and compact ; grows naturally in hedges upon chalky soils, and bears berries that have a purple juice, out of which a red colouring matter of considerable brightness may be extracted. It is very common in Kent and Sussex ; and as there are many powder-mills there, coppices of it are reared for supplying them with charcoal.

Another shrub which is applied to the same uses as the willow, namely, making baskets and hoops, but chiefly the latter, is the Hazel (Corylus avellana). Of

[132]

that there are several varieties, the principal of which are the common hazel and the filbert. The first is a native of every part of Britain, the shells of the nuts being found in the bogs even in the coldest parts. The filbert, again, is supposed to be a native of Asia—to have been imported first into Italy, and thence to the rest of Europe. The filbert grows more upright, is more tree-like, and bears larger and better flavoured nuts than the hazel ; but the wood of the hazel is the tougher, and the better adapted for hoops, though both make. excellent charcoal. There is an American , species ; and there is also one growing in the vicinity of Constantinople, which bears a nut nearly double the size of the filbert. More than a hundred thousand bushels of foreign nuts are annually consumed in this country.

24.6.08

Kansakoulu-asioita. Kotiteollisuudesta.

Keski-Suomi 10, 9.3.1872

(Ruotsissa toimitetusta sanomalehdestä Wäktarcu)

[osa artikkelista]

Pienessä, joku aika sitte ilmestyneessä kirjassa, ote k. maanwiljelyakatemian aikakauskirjasta 1871, tawataan esitelmä niistä toiminnoista, joihin Stockholmin läänin talousseura on ryhtynyt saadakseen kotiteollisuutta läänin kansakouluissa edistymään. Seura lausuu:[...]

[Juttu sisältää paljon isänmaallista paatosta (Eläwäksi tiedoksi tehtäköön, että kaikki olemme kutsutut rehellisesti tekemään työtä kalliin, rakastetun Isänmaamme edestä!) ja lopussa on lueteltu erikseen, mitä käsitöitä pojille ja tytöille soveltuu.]

Käsitöitä tytöille.

Koota koiranputkia, kelta sauramoita, piiskuja, kanerwia, sisempää kuorta koiwusta, poppelista, haawasta (keltaisia kotiwärjäyksiä warten).

Reseda, wiljellään nahkain wärjäyksiä warten; syötäwiä sieniä, niiden säilyttäminen ja suolaaminen, orawan nahkoja kauluksiksi, muffiksi ja pieniksi turkiksi, höyheniä ja niiden wlkaiseminen sekä wärjääminen plyyniksi ja muiksi koristeiksi. Paperia, paffia, papier-maché, tuosia, laatikoita, kirjekuoria, portföljiä, ompelurasioita, leikkikaluja.

Jouhia ja hiuksia. Kankaita, sormuksia, ketjuja ja wärjäämistä (taalaalaisten opetettawa).

Sopiwia pojille ja tytöille.

Hamppu. Pellawa. Willa. Nuotan kutomatyötä, mattoja, waatteiden walmistamista, lakkia, neuloma-, wirkkuu- ja nyplyytyötä. Kehruutyötä ja wärjäystä.
Kittiä lasin, posliinin ja puun yhdistämistä warten.

Maple. Kappale teoksesta: A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy. (1830)

M. Rynén'in Silkki- ja Willa-wärjäys (mainos)

Ilmarinen 24, 27.2.1883

Seka-ilmoituksia.
M. Rynén'in
Silkki- ja Willa-wärjäys
Lappeenrannassa.
Palkittu Moskowan näyttelyssä w. 1882.
Wastaanottaa sametti, sillki, willa ja puoliwilla-leninkejä, willalankoja, schaaleja, palttoja, huonekalujen päällyskankaita, mattoja, nauhoja y. m uusimpain keksintöjen mukaan wärjättämälsi ja pestäwäksi kuin myöskin kotona kudotuita kankaita prässättäwiksi aiwan huokeaan hintaan.
Huom.! Mieswäen waatteet wärjätään ja pestään ratkomata ja takaisin saadaan alkuperäisessä muodossa hywin prässättynä.
Wastaan otetaan Lappeenrannassa, ja
Neiti G. Telkiä Wiipurissa,
Mustainweljestenkatu N:o 36,
toht. Palmbergin talo

Säästäwäisille emännille (mainos)

Ilmarinen 24, 27.2.1883

Säästäwäisille emännille
myrkyttömiä wärejä silkki-, willa- ja pumpulikankaitten lankojen y. m. wärjäämistä warten kotona, ynnä helppotajuinen käyttämisosoitus, hinta 25 p:iä mytyltä,
A. Palosella

Wärejä (mainos)

Ilmarinen 24, 27.2.1883

Bresiljaa
Wärejä,
myrkyttömiä, kotivärjäystä varten paketeissa
A. Parviainen & C:o
Haaraosastolla

Uusia wärejä mytyissä (mainos)

Ilmarinen 24, 27.2.1883

Uusia wärejä mytyissä
Hinta 25 penniä
Wähintäin 100 myttyä ostaessa annetaan tuntuwa hinnan alennus.
Huom.! Jokainen mytty on warustettu tarkalla selityksellä wärjäystawasta ja allekirjoittaneen nimellä; ainoastaan semmoisista ta'ataan, että ne owat oikeita.
P. Antonoff.

Alder. Kappale teoksesta: A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy. (1830)

Birch. Kappale teoksesta: A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy. (1830)

Birch.

Kappale teoksesta:

The Library of Entertaining Knowledge.
A Description And History of Vegetable Substances, used in The Arts, and in Domestic Economy.
Timber Trees: Fruits.

Illustrated with wood engravings.

Second edition.

London: Charles Knight, Pall Mall East.
Longlamn, Rees, Orme, Brown, & Green, Paternoster-Row; Oliver & Boyd, Edinburgh; Robertson & Atkinson, Glasgow; Wakeman, Dublin; Willmer, Liverpool; Baines & Co., Leeds; And G. & C. Carvill, New York.
MDCCCXXX.
London: Printed by William Clowes. Samford-street.

Vegetable Substances, Part I. Timber Trees. Chapter V. Birch, Alder, Maple, Lime, Horsechesnut, Poplar, Willow / Birch and Alder (Betula)
s. 112-115

HUOM! Kirja sisältää kuvia, mutta tässä on vain teksti.

IN situations where better sorts can be had, the birch and alder are of comparatively little value as timber-trees; but as they thrive in many situations where no other tree, save the pine, will grow, and where even that is stunted and unprofitable, they are deserving of some consideration.

The birch is a native of cold and inhospitable climates; and the dwarf birch is the last tree that is found as we approach the snow in elevated regions. At the island of Hammerfest, lat 70° 40', the dwarf-birch, in the sheltered hollows between the mountains, rises to about the height of a man; and in the low branches which creep along the ground, the ptarmigan finds a summer shelter, where it breeds in security. Naturalists affirm that the birch-tree constitutes the principal attraction to the birds which are found in such plenty in high northern latitudes; the catkins affording them food in the spring, and the seeds during the remainder of the year.

The Common Birch (Betula alba) is a graceful tree, and throws out a pretty strong and very agreeable fragrance. When it arrives at a considerable size, the branches hang down or ",weep;" and as they are sometimes thirty or forty feet long, and not thicker than a common packthread, they are very beautiful, especially when the points of them are laved in a clear mountain-stream. Coleridge calls the Weeping Birch "the lady of the woods."

[113]

Though the people of more favoured places rather despise the birch-tree, and leave it to the turner, out of which to make some of the smaller of his wares, or employ the shoots as mop-handles and the twigs as brooms, there are situations fit which it is among the most valued and valuable productions of nature.

In those parts of the highlands of Scotland where pine is not to be had, the birch is a timber for all uses. The stronger stems are the rafters of the cabin; wattles of the boughs are the walls and the door; even the chests and boxes are of this rude basket-work. To the Highlander, it forms his spade; his plough, and, if he happen to have one, his cart and his harness; and when other materials are used, the cordage is still withies of twisted birch. These birch ropes are far more durable than ropes of hemp; and the only preparation is to bark the twig, and twist it while green.

In ancient times, both in Britain and other parts of Europe strong and light canoes were made of the

[114]
tough bark of the birch; and it is still used. for the same purposes in the northern parts of America. The species used for canoes by the Indians and French Canadians, is called the canoe-birch (Betula papyracea or Betula nigra). In good soils it reaches an elevation of seventy feet. The weight of a canoe that will hold four persons does not exceed fifty pounds.

The peasantry in some parts of Northern Europe thatch their houses with the birch, weave the long fibres into mats and twist them into ropes, and even grind the inner bark to mix with their bread. The bark is used in the simple dyes, and also in tanning. The Laplanders use it in the preparation of -their rein-deer skins; and in Russia the hides which are so esteemed for binding books are prepared with the empyreumatic oil of the birch. A weak but not unpleasant wine may be obtained by draining the sap in March, boiling it, and then fermenting it. The Northern people also make very heat baskets and boxes of the bark, the Laplanders carving the large knots which the trees put forth, into vases, which, although fashioned with their rude knives, have much of the beauty of turnery. In Kamchatka also it is formed into drinking-cups.. The wood - of the birch , on the banks of the Garry, in Glengarry, Scotland, is cut into staves, with which herring barrels are made. It is an excellent wood for the turner, being light, compact, and easily worked; and for undressed palings, and gates, such as are used in the sheep countries, few timbers are superior to it. It is not very durable, however, but very cheap, as it thrives upon soils that are fit for little else, and sows itself without any assistance from art. It grows upon rocks which one would think absolutely bare; and such is the power of its roofs that we have seen them separate stones several

[115]

tons in weight ro reach the soil. The black birch of America has been imported into this country. It is compact and rather handsome, but it soon decays. Birch makes a very good charcoal.

23.6.08

Woinwäristä.

Aura 236, 9.10.1888

Ulkomaan markkinoilla waaditaan woilta, että siinä muun muassa on myös koreata keltaista wäriä. Tällaisen wärin saapi woi luonnollisesti kesällä, koska lehmät käywät hywillä luonnon laitumilla. Muina wuoden aikoina tulee mainittua wäriä hankkia woille käyttämällä erityistä wäri-ainetta. Moni pitää tällaisen woin wärjäämisen petollisena, waan ulkomailla, wieläpä osittain omassakin maassamme on jo tähän niin totuttu, ett'ei woille anneta juuri mitään arwoa, jos sillä ei ole tätä wäriä. Kaikissa suuremmissa meijereissämme käytetään jo myös woin wäriä, jonka wuoksi pidämme asian siksi tärkeänä, että tässä kannattaa siitä wähäisen laweammin puhua, tässä noudattaen karjakkokouluissamme tawallisesti annettua oppia.

Maitoon waikuttamat paljon ne ruoka-aineet, joita lehmälle annetaan. Siten muuttuwat myöskin ruoan laadun mukaan ne aineet, joita maidosta walmistetaan. Woilla, jota kirnutaan sinä aikana, jolloin lehmät käywät laitumella tai niille annetaan paljon hywiä heiniä, on aina keltainen wäri, jota wastoin talwella tawallisesti woilla on walkea wäri. Koska yleisesti on tunnettua, että kesäwoilla on hienompi ja parempi maku sekä että se on talwi woita kestämäisempää, niin luulee moni että kesäwoin hywät ominaisuudet riippuwat sen keltaisesta wäristä ja niistä aineista, jotka tämä wärin syntymistä waikuttawat, samoin kuin talwiwoin walkeaan wäriin pidetään syynä siihen sekaantunutta juusto-ainetta. Todellisena syynä kesäwoin eri wäriin ja muihin ominaisuuksiin on, että siinä löytyy suuremmassa määrässä liuenneitä raswa-aineita. Talwiwoissa ei myöskään ole juusto-ainetta enemmän kuin kesä-woissalaan.

Tottumus ja määrä käsitys owat kuitenkin saaneet sen aikaan, että keltawäristä woita ostetaan kernaasti, silloinkin, kun ei walkeata talwiwoita pidetä minäkään. Tästä on luonnollisena seurauksena, että meijereissä on ruwettu wärjäämään woita. Jos ei wäriaine, jota tähän käytetään, ole terweydelle wahingollista, ja meijerit tällä yksinkertaisella keinolla, jota sitä paitse ei kukaan salaa, saawat tawaransa paremmin kaupaksi, niin ei sowi moittia meijerien hoitajia tästä menetystawastansa, koska he täten ainoastansa noudattamat ostajien mieltä.

Myös talwella woi kuitenkin saada luonnollisesti keltaista woita, syöttämällä lehmille keltaisia porkkanajuurikoita 30 tai 40 naulaa päiwässä eläintä kohden, waan porkkanawiljelystä harjoitetaan meillä wielä niin wähässä määrässä, ett'ei tästä neuwosta ole suurta hyötyä. Keltaisista porkkanoista saattaa myös tehdä erästä mehu-ainetta, jota woi käyttää woinwärinä. On kuitenkin tultu huomaamaan, että tämä aine waikuttaa turmiollisesti woin kestäwäisyyteen eli hywänä pysymiseen, koska sanotussa mehussa löytyy muitakin porkkanan aineksia kuin wäriaine, jotka ainekset sekoitettuina woihin waikuttamat sen turmeltumisen. Missä porkkananmehua käytetään woin wärinä, walmistetaan sitä siten, että hywin pestyt keltaset porkkanat muserretaan rikki ja mehu puserretaan liinawaatteen läwitse. Tästä sekoitetaan woita waiwatessa siihen niin paljon kuin koetusten kautta tulee huomaamaan sitä tarwitsemansa saaduksensa woille toiwotun wärin.

Ennen käytettiin woin wärjäämiseen orleana-, kurkmeja-, ja sittemmin annattoliwosta, jota samoin woita waiwatessa sekoitettiin siihen. Koska kuitenkin on sangen waikeata waimatessa saada wäriä tasaisesti ja hywin sekoittumaan woihin, waimaamatta samalla woita liiaksi, käytetään tähän aikaan jo yleisesti tuota kaupassa löytywää juoksewata eli liuenneessa tilassa olewaa wärinestettä, jolla on se ominaisuus, että se hywin wärjää woin, antamatta kuitenkaan kirnumaidolle mitään wäriä tai outoa makua.

Liuotettua woinwäriä, jota löytyy kaupassa ja joka on öljyssä liuotettua orleanaa, walmistetaan nyt jo monessa tehtaassa. Sitä ostettaessa tulee katsoa että se on selwää ja kirkasta. Koettamalla tulee myös hankkia warma tieto siitä, että wäri, jota aiotaan ostaa, antaa woille oikean wärimuodon, koska muutamat wärit tekewät woin sinertäwäksi.

Woinwäriä tulee säilyttää pimeässä ja wiileässä paikassa, paraiten mustassa pullossa, jota ei saa pitää pystyssä ja jota on warjeltawa auringon walolta ja lämpimältä. Jäätymään tätä ei myös saa päästää, mutta jos se kuitenkin tapahtuu, on wäriä niin pian kuin mahdollista sulattaminen ja ennenkuin sitä sitte käytetään täytyy pulloa hywin pudistella. Wärillä on nimittäin siinä tilassa taipumus erota liuoksesta.

Wäriä käytettäissä on tarkkaan silmällä pidettäwä, ett'ei wettä eikä maitoa pääse pulloon, sillä wäriaine erkanee silloin. Joka kerta kun wäriä käytetään, suljetaan pullo hywin korkilla. Wärin mittaamista warten käytetään nykyään jo tätä tarkoitusta warten tehtyjä, kaupassa löytywiä mittalasia, jotka owat jaetut senttiliittereihin. Wäriä kaadetaan kirnuun heti kun kermaa siihen on pantu ja tulee tässä pitää waaria siitä, ett'ei wäriä kaadeta kirnun mänttään eikä laidoille. Mittalasia wirutetaan sitte kermalla, joka taas kaadetaan kirnuun takaisin.

Kuinka paljon wäriä kulloinkin on käytettäwä, riippuu eläinten ruoasta, wuoden ajasta, kerman eroittamistawasta ja woin ostajien waatimuksista, jotka owat hywin erillaisia. Englantilaiset esimerkiksi tahtowat nimittäin erinomaisen keltaista woita, kun taas täällä omassa maassamme peljätään tuota ylellisen koreata wäriä. Erittäin tärkeätä on kuitenkin, että joka kerta ennen kirnuamista käytettämän wärin määrä tarkkaan lasketaan ja huolellisesti mitataan, jotta ei woi tule epätasaiseksi, josta taas on suuri haitta, jos monesta kirnuamisesta tullutta woita lasketaan samaan astiaan. Mainittua laskua on myös helppo tehdä niitten osoitusten awulla, joita on painetuilla lipuilla woiwäri pullojen kyljessä.

K A Rabe: Kotiwärjäri. Neuwoja Uusimmilla tawoilla painamaan Willaista, Pumpulia ja Silkkiä; Walkaisemisesta ja pesusta ynnä Wäriaineiden tuntomerkit

K. A. Rabe: Kotiwärjäri. Neuwoja Uusimmilla tawoilla painamaan Willaista, Pumpulia ja Silkkiä; Walkaisemisesta ja pesusta ynnä Wäriaineiden tuntomerkit.

Museoviraston kirjaston kirjan on kuvannut Martti Kujansuu.

Kirjan lienee alunperin omistanut Anna Gustafsson (nimi kannessa ja sisäsivulla).

Muissa lähteissä on mainittu kirjan yhteydessä julkaisutietona: "Yleishyödyllinen käsikirjasto N.o 8."

Sisäsivulla:
"Savonlinnassa, A. Ramstedt'in kirjapainossa, 1876."

Muita kirjan merkintöjä:

Johdatus-sivun yläreunaan on lyijykynällä kirjoitettu: Sumakki saa sianpuolo varsista

Kotiwärjäri.

Neuwoja
Uusimmilla tawoilla painamaan
Willaista, Pumpulia ja Silkkiä;
Walkaisemisesta ja pesusta
ynnä
Wäriaineiden tuntomerkit.

Kirjoittanut:
K. A. Rabe.

Suomennos.

Helsingissä, O. W. Edlund'in kustannuksella.
1876.

[---]

Sisältö:

Johdatus 1
I Peseminen 1
II Willaisen painaminen 7
Punaisia wärejä 8
Ruskeita " 15
Keltaisia " 18
Sinisiä " 20.
Retliini " 21.
Wiheriäisiä " 26.
Mustia " 28.
Harmaita " 28.
III. Pumpulin ja liinan painaminen 30.
Punaisia wärejä 32.
Ruskeita " 34.
Keltaisia " 38.
Sinisiä " 39.
Wiheriäisiä " 45.
Retliiniä " 46.
Mustia " 47.
Harmaita " 49.
Pumpulilankain walkaiseminen 51.
IV. Silkin painaminen 52.
Punaisia wärejä 52.
Keltaisia " 53.
Wiheiröitä " 54.
Ruskeita " 54.
Retliiniä " 55.
Sinisiä " 56.
Mustia " 56.
Harmaita " 57.
Silkin jäykistys 58.
V. Wanhojen waatteiden y. m. painaminen 58.
Sinisiä wärejä 60.
Ruskeita " 61.
Mustia ja wiheriäisiä wärejä 62.
Harmaita wärejä 63.
VII. Wäri- ja aluna-aineet. 64.

[3]

Johdatus

Olla taitawa painaja eli wärjäri ei suinkaan riipu siitä, että osaa paiana useoita wärejä, waan pikemmin siitä, että on kelpo työntekiä, tarkka pitelemisessä ja tarkka painettawan tawaran puhdistamisessa ja ompa myös warsin tärkeätä pitää astiat ja kupit y. m. puhtaina ja siistinä joka wärjäykseen. Sen tärkeyden wuoksi, joka tawaran puhdistamisella on, alan wähäisen teokseni pesulla.

I Peseminen

Willalankain ja willakutousten peseminen.

Willalankoja pestään monella eri tawalla. Monella on tapana pestä suowalla, joka kuitenkin painettawalle tawaralle on peräti wäärin seuraawista syistä:

1) Sentädhen, että suowan raswasta ja willoista olewasta öljystä syntyy limainen, pihkamainen aine, joka tarttuu lankoihin ja on waikea saada eroamaan;

2) koska lanka siitä saa taipumuksen wanumiseen; ja

3) sen wuoksi, että se estää wärin painumasta tasaisesti.

Jos lanka kuitenkin on sillä pesty, niin woidaan sitä puhdistaa seuraawalla tawalla: kun tawara on pesty ja huuhdottu, kiehautetaan wettä ja sekaan pannaan iukan nisun liisiä, sekoittaen ahkerasti, kunnes se täydellisesti likoaa. Se saapi nyt olla alallaan ja laskeuda, jolloin päällä olewa selwä liemi kaadetaan toiseen astiaan. Tässä selwässä kiehuwassa liemessä sotketaan lankoja ¼ tuntia ja

[4]

wirutetaan sitten haaleassa wedessä. Langat tulewat sillä tawoin puhtaiksi, mutta taipumusta wanumiseen ei sittenkään saa estetyksi ja siitäpä syystä on, kuten jo ennen on sanottu, paras wälttää kaikkea painettawaksi aijottujen lankojen pesemistä suowalla.

Wielä wahingollisempaa on pestä lankoja paljaassa kiehuwassa wedessä; sillä sen siaan, että saisi ne lähtemään puhtaiksi li'asta ja raswasta, palaa lika waan pahemmin kiini ja sittempä onkin suurin pula saada tawara puhtaaksi.

Sitä wastoin pestään lankoja ja willaista seuraawalla tawalla, jossa on ero pidettäwä sellaisella, jota painetaan ja sellaisella, jota ainoastaan pestään.

1) Hywin puhdistettuun astiaan kaadetaan 2 osaa kiehuwaa ja 1 osa kylmää wettä, jossa liu'otetaan hiukan suutaa, suhteellisesti ½ naulaa suutaa 10 naulalle tawaraa. Tässä lipiässä pestään langat, otetaan ylös ja huuhdotaan puhtaiksi kylmässä wedessä.

Wiljeltyä liwettä sopii käyttää useampiinkin pesuihin, kunhan joka kerralla panee lisäksi hiukan suutaa ja niin paljon wettä kuin pesussa on kulunut. Sitä woi myös säilyttää jonkun aikaa ja taasen lämmittää tarwittaessa.

2) Langoille ja kutouksille, joita ei paineta, waan pitäisi tulla walkoisemmiksi kuin edellisen osotteen mukaan tulisikaan, tehdään seuraawasti: Yhtä wäkewään suutalipiään kuin yllä on määrätty, sekoitetaan wähän edeltäpäin wispattua suopaa, jonka jälkeen peseminen tapahtuu samalla tawalla, mutta tawara wirutetaan sen siaan haaleassa wedessä. Tosin saattaisi huuhtoa kylmälläkin wedellä, mutta silloin pitää sen tapahtua aiwan oitis, tawaran ollessa wielä lämpimänä, muutoin eiwät lähde lika ja suopa.

Itse peseminen tapahtuu siten, että langat asetetaan puhtaille, sileille keppilöille, parahiten kuorimattomasta päh-
[5]
kinä-puusta. Kuusisia ja mäntysiä keppiä woipi myös käyttää, kunhan waan tarkasti katsotaan etteiwät ole pihkaisia. Lankaa pyöritetään kädellä kepin ympäri melkein lakkaamatta ja keppiä nostetaan ylös ja alas lipeässä, jonka kautta lanka tulee paremmaksi, mutta pudistamista wältetään niin paljon kuin mahdollista, koska lanka silloin helposti wanuu. Samasta syystä ei astia saa olla ahdas.

Wanhojen waatteiden peseminen.

Wanhat waatteet, joita painetaan, waatiwat tarkan pesun. Ensiksikin katsotaan tarkasti minkä laatuisia likapilkkuja niissä on. Piki- eli terwa-pilkut woidellaan 3 eli 4 päiwää ennen pesua ihralla, suolattomalla woilla tahi puuöljyllä, joka hierotaan hywin sisään sormilla, jolloin ne pilkut liukenewat.

Wanhan waatteen puhtaaksi pesemiseksi liu'otetaan 10 naulalle waatetta ½ naulaa suutaa, tahi jos waate on hywin likaista, 3/4 naulaa. Siinä sitä sitten pestään surwoen puukapulalla tahi muulla sellaisella ja wälillä käännellään sitä käsin ja sitä pitkitetään kunnes waate on puhdas. Sitä ei saa kuitenkaan hieroa eikä wenutella käsillä. Sitten surwotaan ja wirutetaan se warsin huolellisesti kylmässä wedessä ja surwotaan puhtaaksi samalla tawalla kuin on sanottu pestessä.

Jolleiwat terwa- ja piki-pilkut sittenkään ole kadonneet, niin pitää ne taas uudestaan hierottaman samalla tawalla raswalla ja sen jälkeen pestämän suuta-lipeessä ja meneteltämän niinkuin ennen on sanottu.

Wärjätyt puwut ja saalit y. m. täys- ja puoli-willaisesta eiwät aina kärsi suutalla tahi suowalla pesemistä. Senwuoksi pitää siitä ensin tulla wakuutetuksi, joka helpoimmin tapahtuu siten, että palanen kankaasta pestään suutalla tahi suowalla. Jollei se suwaitse kumpaakaan näistä, niin menetellään seuraawasti:

[6]

Puu.astiaan kaadetaan kiehuwaa wettä ja sekaan sekoitetaan niin paljon nisun liisiä, että se tulee wellin sakuiseksi. SIihen pannaan waate, käännellään ahkerasti ympäri puhtaalla kepillä ja surwotaan kapulalla, niinkuin willaisen pesussa on sanottu. Sitä pitkitetään ¼ tuntia, jonka jälkeen waate otetaan ylös ja wirutetaan huolellisesti. Sopiipa myös, liisi-hauteesta ylös ottaissa, laskea waate puhtaalle pöydälle tai laudalle ja sotkea warowasti pari kertaa tapumella, niin lika lähtee paremmin. Sellainen waate, jota on pesty suutalla tahi suowalla, on myös wiruttamisen jälkeen pantawa selwään liisi-hauteeseen ja sitten taas wirutettawa, sillä sen kautta poistetaan kaikki lipiän jäljetkin. Wiheriä, kalisininen ja osa retliinistä eiwät kärsi suopaa eikä suutaa. Retliiniä, joka on painettu aneliinilla, saattaa warowaisesti pestä heikolla suuta-lipiällä, joka ei ole lii'an lämmintä, mutta se on paikalla wirutettawa ja ripustettawa kuiwumaan.

Willaista, joka on painettu kossinellilla tahi lakdyillä, woi myös warowasti pestä suudalla tahi suowalla ja huuhtoa wisusti, mutta huuhtomisen jälkeen ottaa se retliini wärin tahi alkaa kiuhtaa karmosinilta. Tulipunaisen wärin takaisin saamiseksi menetellään näin: Puhtaaksi kuurattuu waskipannuun tahi muuhun astiaan, jossa on kiehuwaa wettä, pannaan kullekin naulalle pestyä tawaraa 2/4 luotia tinasuolaa, tahi yhtäpaljon samanlaista alunaa kuin käytetään lakkapunaiseen. Sittenkuin tätä lientä on hyvin sekoitettu, pannaan waate sekaan, watkataan ahkerasti 1/4 tuntia ja huuhdotaan sitten hywin niin se tulee taas kauniin punaiseksi. Jos menettelee siten warowasti, niin woi punaista pitää kau'an kauniina.

Jos kankaassa on useampia wärejä, niinkuin punaista, keltaista, wiheriäistä, retliiniä, kalisinistä j. n. e. niin menetellään samalla tawalla, sillä kaikille näille wäreille tehdään niinkuin punaiselle.

[7]

Punaisen ja kalisinisten willaisten pöytäwaatetten kanssa menetellään samoin.

Muistutus. Älä hiero koskaan täysi- tahi puoliwillaista pestessäsi, olkoon se wärillistä tahi wäritöntä, waan sotke se puhtaaksi yllä mainitulla tawalla.

Silkin peseminen.

Silkin pesemisessä waaditaan erinomaista tarkkuutta ja warowaisuutta, erittäinkin waaleita wärejä pestessä.

Mustia liinoja pestään haaleasa wedessä ja niin paljon suutaa, että liwe tuntun liukkaalta sormissa ja siinä pestään silkkiä kunnes se on täydelleen puhdas raswasta ja li'asta. Hywin raswaisille liinoille tarwitaan wähän wäkewämpää liwettä. Peseminen tapahtuu siten että liinaa pidetään kiini kahdesta kulmasta ja kastetaan ylös ja alas lipiässä, sitten muutetaan kulmia ja sitä pitkitetään samalla tawalla kunnes liina tulee puhtaaksi. Wälillä lyödään ja puristetaan sitä käsissä. Lopuksi huuhdotaan se puhtaassa, mieluummin lämpöisessä wedessä. Ruskeat liinat pestään samalla tawalla, mutta muita wärejä pestään sitä wastaan lämpimässä wedessä hywin wispatulla silkki-saipualla. Siniset, keltaiset ja retliiniset liinat, jotka owat wirttyneet, pannaan kylmään weteen, johon on pantu hiukan punaista alunaa, niinkuin punaista willaista pestessä, niin että wesi maistuu etikan happamalta. Ne saawat olla siinä 10 minuutia ja wirutetaan sitte hywin.

II. Willaisen painaminen.

Keitto-astiat, joita willaisen painamisessa käytetään pitää mieluummin olla kuparista, sillä rautaiset padat ja pannut owat wähemmin sopiwia, waikk'ei kelwottomia, paitsi kenties santeli-ruskeaan ja mustaan. Kun willaista painetaan priksiljalla, pitää se pantaman pusseihin harwasta
[8]
kankaasta esim. kahwisäkistä, jotka pitää olla tilawia, että wäri paremmin kiehuu ulos. PRisilja keitetään pussissaan wedessä ja se on walmista tarwitsemasta siiwilöimistä. Kuitenkin pitää olla eri pussi keltaiselle ja eri siniselle priksiljalle.

Punaisia wärejä.

Punaista kossinellilla.

(1 naulalle tawaraa.)

Ensin walmistetaan aluna, jota tässä käytetään, seuraawalla tawalla: hiukan puhdasta tinaa sulatetaan pienessä rautapannussa ja waletaan tipottain weteen. Tiputtaissa pidetään pannua parin kyynärän päässä siitä astiasta, jossa wesi on, jolloin tina tippuessaan muodostuu ohuiksi, hienoiksi muruiksi.

Niin saadusta sulatusta tinasta otetaan alunaksi 3/4 luotia ja wielä 2½ luotia siewettä, ½ luotia suolahappoa ja 3 luotia puhdasta wettä. Nämät sekoitetaan lasi tahi posliini astiassa seuraawasti. Ensin kaadetaan wesi, sitten siewesi ja wiimein suolahappo, jonka jälkeen tina pannaan sekaan ja annetaan liu'eta 12 tunnin ajan.

Jos ei tahdo itse laittaa alunaa, saapi sen sijasta käyttää 3 luotia tinasuolaa; mutta wäri ei tule sillä niin kauniiksi, waan enemmän sinertäwäksi.

Kun nyt tuo on tehty, täytetään sopiwa kuparikattila wedellä, joka kiehutetaan, sitten kuin se on melkein kiehuwaa, sekoitetaan siihen kullekin naulalle tawaraa, pari kourallista nisun liisiä, joka sekoitellaan hywin ja muutaman minuutin kuluttua samoin 1½ luotia hienoksi surwottua wiinikiweä. Tämän tapahtuessa ei kattila wielä saa kiehua. Kaikki liisi ja likaisuus kuin nousee pinnalle kuoritaan tarkasti pois ja sitten sekoitetaan joka naulalle tawaraa 3 luotia hienoksi surwottua ja harsi-seulalla seulot-
[9]
tua kossinellia 1½ luotia hienonnettua wiinikiweä ja 8 luotia yllämainittua alunaa, jonka jälkeen kaikki sekoitetaan hywin sekaisin kepillä. Kun liemi nyt alkaa kiehua, pannaan painettawa tawara sekaan tahi pidellään sitä käsin, sillä jos se on lankaa, niin on paras pujottaa se puhtaille keppilöille ja käännellä ahkerasti, sillä wäri tulee siten tasaisemmaksi. Saapi myöskin pujottaa paksumpi rihma wyyhtien läwitse, mutta ei solmeta kowaan, jonka jälkeen se lasketaan kattilaan. Se saapi nyt kiehua 2 tuntia, jolla ajalla tawaraa ahkerasti kepillä käännellään.

Jota enemmän kossinellia otetaan, sitä kirkkaammaksi ja kauniimmaksi tulee wäri.

Lopuksi huuhdotaan tawara hywin.

Waaleata eli puolipunaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Melkein kiehuwaan weteen pannaan pari kourallista nisunliisiä ja 5minuttia sen jälkeen 1 luoti tawallisat alunaa. Kun liisi on noussut pinnalle, kuoritaan se pois wispilällä ja kun wesi siten on puhdistettu pannaan wieläkin sekaan 1½ luotia seulottua kossinellia, 2 luotia hienonnettua wiinikiweä ja sitten 2 luotia tina-suolaa. Kaikki sekoitetaan hywin kepillä ja kattilaa saa kiehua, jolloin langat pannaan sisään ja keitetään ahkerasti käännellen 1½ tuntia, jonka jälkeen ne tarkasti wirutetaan puhtaiksi.

Tawara saa tällä tawalla kauniin, sini-kiuhtawan wärin, joka on puhdasta ja siis erittäin suljettawa suosioon.

Helppoa kossinellipunaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Painaminen tapahtuu samalla tawalla kuin kossinellipunaisessakin, ensimmäisessä neuwossa, mutta kossinellia ei oteta kuin 2 luotia ja kun tawara on kiehunut 2 tuntia, otetaan se ylös, kattila täytetään kylmällä wedellä, johon
[10]
sekoitetaan 2 luotia parasta krappia. Nyt sekoitellaan hywästi, tawara lasketaan uudestaan sekaan ja köyhitään ahkerasti nousewassa kuumuudessa ½ tuntia, mutta ei anneta kiehua. Tawara wirutetaan sitten.

Oikeata karmosiinipunaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Painetaan ensin waalean puaniseksi, niinkuin edellisen edellisessä neuwossa on käsketty ja sitten kuin sen jälestä on huuhdottu, pannaan 2 tunniksi puhtaasen weteen.

Kattila täytetään taaskin wedellä ja lämmitetään ja kuin se on kiehumaisillaan, sekoitetaan sekaan 2 luotia hajalle wispilöityä persiota. Kattila saapi kiehua 10 minuttia, jolloin se jäähdytetään kaatamalla sekaan wähän kylmää wettä niin, että kiehuminen taukoaa.

Waaleaksi painettu tawara pannaan nyt sekaan ja saa kiehua ½ tuntia, jolloin saadaan kaunista ja oikeata karmosiini-wäriä.

Jos halutaan tummempaa wäriä, niin otetaan 2 luotia persiota. Sen kautta tulee wäri kirkkaammaksi ja heleämmäksi.

Tawara huuhdotaan sitten hywin ja ripustetaan kuiwamaan warjoisalle paikalle (ei millään muotoa auringon paisteesen); kuiwaessa käännellään sitä pari kertaa.

Teko-karmosiinia.

(1 naulalle tawaraa.)

Kun tawara on pesty puhtaaksi, alunoidaan se seuraawalla tawalla: kun painamiseen määrätty kattila on täytetty wedellä ja alkanut kiehua, pannaan sekaan 8 luotia tawallista alunaa ja ½ luotia wiinikiweä. Alunan sulattua sekoitetaan wesi hywin ja tawara pannaan sisään ja saapi kiehua 2 tuntia, jonka jälkeen se otetaan ylös ja an-
[11]
netaan jäähtyä. Tawara pannaan puhtaalle paikalle 12 tunniksi ja peitetään siksi ajaksi puhtaalla willa-waatteella.

Sitten keitetään 24 luotia hywää wärn-pokkia ensin kahdessa wedessä, 1 tunti kummassakin ja pitää, jollei pussia ole käytetty, tarkasti siiwilöitämän niin, ettei mitään tikkuja mene mukana.

Kun painamiseen ryhdytään, niin huuhdotaan tawata puhtaaksi alunasta ja wärn-pokki liemi kaadetaan warowasti kattilaan, ettei pohjassa olewa paksu rupa tule mukana. Niin pian kuin wärn-pokki-keite on lämminnyt lasketaan alunoitu ja huuhdottu tawara siihen ja käännellään ahkerasti nousewassa kuumuudessa 1 tunnin ajan, kunnes kattila alkaa wähin kiehua, jolloin tawara otetaan ylös .Se ei saa nimittäin kiehua. Tawaraa saattaa nyt kaunistaa, joka käy laatuun seuraawasti: Ensin lewitetään se hywin hajalle. Puolet wärnpokki liemestä kaadetaan pois ja kattila täytetään sen siaan wedellä. Tässä haaleassa hauteessa liu'otetaan 1 luoti suutaa, jonka jälkeen se sekoitetaan hywin ja tawara pannaan takaisin ja saa olla siinä niin kau'an ahkerasti käännellessä, kuin on saanut halutun wäri-waihteen. Jos haluaa tawaraa enemmän sinerwäksi, niin pannaan hiukan lisää suutaa ja siinä pidellään sitä wieläkin ¼ tuntia. Kun tawara nyt on walmiiksi painettua, niin huuhdotaan se tarkasti ja kuiwataan, mutta ei auringon paisteessa. Käännellään kuiwaessa joka toinen tunti, muutoin ei tule ykswäristä.

Lakka-punaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Tämä punawäri on wiime aikoina melkein ahdistanut kossinelli-punaisen pois, sillä lakkapunainen on pysywämpää ja melkein yhtä kaunista; sillä on myös se etu, ettei alkaliat (lipiät) sitä turmele, waan se pitää tulipunaisen wärinsä, jos sitä warowasti niillä pestään.
[12]
Lakdyi eli lakkawäri, jota käytetään, pitää olla hywän laatuista, surwottaman hienoksi ja seulottaman hienon harsuseulan läwitse. Aluna, jossa se liu'ptetaan, tehdään seuraawalla tawalla: 4 luotia suolahappoa, ½ luotia siewettä kaadetaan lasi- eli posliini-astiaan ja siihen pannaan 1 luoti engelskan tinaa. Tämän alunan seisottua wuorokauden ajan, kaadetaan kirkas wesi pohja-sakasta ja tähän selwään nesteeseen sekoitetaan 4 1/3 luotia lakdyitä, joka sekoitetaan siihen puuroksi puhtaalla puutikulla. 1 luoti wettä lisätään sitten ja kaikki sekoitetaan hywin ja annetaan seisoa 3 à 4 päiwää, jolloin lakdyi on walmista painamiseen.

Kun se on tapahtuwa, niin täytetään siihen määrätty kattila wedellä ja kun se alkaa kiehua, sekoitetaan siihen lpuolet liu'otetusta lakdyistä ynnä 1½ luotia wiinikiweä. Tawara pannaan sekaan ja keitetään 3/4 tuntia, jonka perästä se otetaan pois ja jälellä olewa laksyi, 1½ luotia wiinikiweä ja 1 luoti tinasuolaa tahi weteen tiputettua tinaa pannaan lisäksi. Tawara lasketaan takasin ja keitetään 1 tunti, jonka jälkeen se otetaan ylös, huuhdotaan hywin ja sotketaan kaksi kertaa tapumella. Sitä huuhdotaan kunkin sotkemisen wälissä ja on sitten walmista. Jollei sitä hywin huuhdota ja sotketa, tulee tawara karheata ja epäselwää.

Oikeata ponso-punaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Tawara painetaan ensin lakkapunaiseksi edellisen neuwon mukaan. Sittenkuin se on hywin huuhdottu ja sotkettu, pannaan se 3-4 tunniksi kylmään weteen. Nyt pidetään reilassa kattila kiehuwaa wettä, johon wispilöimällä on liu'otettu 3 luotia hywää persiota. Kun persio on hywin yhtynyt wetehen, lasketaan lakkapunainen tawara sekaan ja annetaan kiehua ½ tuntia, jolloin se otetaan ylös, huuhdotaan ja kuiwataan, ei kuitenkaan auringossa.

[13]

Amarantta-punaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Tätä kaunista ja pysywäisyytensä wuoksi kiitettyä wäriä painetaan seuraawalla tawalla:

Tawara painetaan lakkapunaiseksi, mutta ennenkuin lakdyi pannaan sekaan, keitetään wedessä 3 luotia keltaista prisiljaa.

Kun tawara on täten painettu, huuhdotaan ja sotketaan se, jonka jälkeen 2 luotia persiota liu'otetaan puhtaassa, kiehuwassa wedessä ja tähän wärihauteeseen pannaan tawara ja saa kiehua siinä ½ tuntia, jolloin se otetaan ylös ja huuhdotaan uudestaan.

Krappi-punaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Pesty tawara alunoidaan seuraawalla tawalla: Kun wesi kiehuu, pannaan sekaan 7½ luotia tawallista alunaa, 1 luoti wiinikiweä ja ½ luotia tinasuolaa. Kun kaikki tuo on liu'ennut, kastetaan tawara sekaan ja annetaan kiehua 2 tuntia ahkerasti käännellen, jonka perästä se otetaan ylös ja annetaan jäähtyä ja huuhdotaan 12 tunnin päästä sen jälkeen. Kattila täytetään nyt puhtaalla wedellä ja sen haaleasti lämmittyä, pannaan sekaan 16 luotia tai wähintään 12 luotia trappia, jota sekoitetaan hywin, niin että se yhtyy weden kanssa, jolloin tawara lasketaan sisään ja sekoitettaan melkein lakkaamatta, sillä aikaa kuin walkeata lisätään yhden tunnin ajan, jonka jälkeen kuumuus nostetaan puolessa tunnissa melkein kiehumiseen saakka, kuitenkaan saamatta
kiehua. Kun tawara sillä tawoin on ollut 1½ tuntia krappi-hauteessa, otetaan se ulos ja huuhdotaan, jolloin se on walmista. Tämä wäri on pysywäistä.

[14]

Ponso-punaista krapilla..

(1 naulalle tawaraa.)

Painetaan ensin krappi-punaiseksi kuten edellisessä on neuwottu ja sitten kuin tawara on hywin huuhdottu, painetaan se persiolla, seuraawalla tawalla: Kattilalliseen kiehuwaa wettä pannaan 3 luotia persiota ja kun kattila alkaa kiehua, pannaan sekaan krappipunainen tawara, jonka jälkeen se saa kiehua 25-30 minuuttia, jolloin se otetaan ylös, huuhdotaan ja kuiwataan, mutta ei päiwän paisteessa.

Amarantta-punaista krapilla.

(1 naulalle tawaraa.)

Alunoidaan niinkuin krappi-punainen, mutta wärihauteessa keitetään 3 eli 4 luotia keltaista prisiljaa. Jollei pussia käytetä, siiwilöidään tikut pois, liemi annetaan hiukan jäähtyä ja sitten pannaan lisäksi ½ naulaa krappia. Tässä menetellään tawaran kanssa niinkuin krappipunaisessakin. Sillä tawalla painettu tawara painetaan sitte amarantta-punaiseksi 2 luodilla persiota puhtaassa wedessä. Menetellään muutoin niinkuin painaessa amarantta-punaista lakdyillä.

Anelinipunaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Kiehuwassa wedessä liu'otetaan ½ luotia anelinia. Tähän hauteeseen lasketaan tawara ja käännellään ahkerasti ½ eli 3/4 tuntia, jonka jälkeen se otetaan ylös ja wirutetaan. Samassa hauteessa woi painaa sitten 1 naulan tawaraa waaleammaksi anelini-punaiseksi.

Ponsopunaista santelilla.

(1 naulalle tawaraa.)

Kattilaa nkaadetaan wetttä ja sekaan pannaan 12 luotia hywää santelia ja 4 luotia persiota, sitten pannaan
[15]
tawara sisään ja annetaan kiehua 1½ tuntia. Tawara otetaan silloin ylös ja kattilaan pannaan 2 luotia hienoksi surwottua alunaa tahi ½ luotia tinasuolaa, jonka perästä tawara taaskin lasketaan sekaan ja käännellään wäri-hauteessa ¼ tuntia, jolloin se otetaan pois ja huuhdotaan wisusti.

Kattila täytetään nyt puhtaalla wedellä ja kun se on lähes kiehuwaa, niin sekoitetaan siihen ¼ luotia punaista anelinia, haude sekoitetaan hywin ja tawara pannaan sisään ja käännellään siinä ¼ tuntia. Otetaan ylös ja huuhdotaan ja kuiwataan, ei kuitenkaan auringon paisteessa.

Ruskeita wärejä

Santeli-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Kattilan täytettyä puhtaalla wedellä ja sen ruwetessa kiehumaan, pannaan sekaan ½ naulaa santelia ja 3 luotia sumakkia. Tawara pannaan sitten sekaan ja annetaan kiehua liemessä 1½ tuntia, jonka jälkeen se otetaan ylös ja saa jäähtyä. Nyt lisätään 1 luoti wihtrilliä ja kun se on sulanut, pannaan tawara takasin ja käännellään tasaisesti siinä, kattilan kiehuessa ½ tuntia.

Jos wäri sittenkin olisi lii'an waaleata, niin otetaan tawara pois ja liemeen lisätään ½ luotia wihtrilliä, tawara pannaan takasi ja annetaan kiehua ¼ tuntia, jolloin se otetaan ylös ja huuhdotaan hywin.

Jos tahdotaan saada aiwan mustan ruskeata wäriä, niin keitetään 4 luotia prisiljaa ennenkuin saneli pannaan, silloin otetaan 4 luotia sumakkia ja tummaksi se tehdään 2 luodilla wihtrilliä.

Kahwi-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Kun kattila on täytetty wedellä ja se alkaa kiehua,
[16]
lisätään ½ naulaa keltaista prisiljaa, jota keitetään siinä 1 tunti. Liemi siiwilöidään sitten ja siihen sekoitetaan 8 luotia santelia ja 3 luotia sumakkia ahkerasti hämmentäen. Kun wärihaude uudestaan alkaa kiehua, pannaan tawara sisään ja annetaan kiehua 1½ tuntia, jolla ajalla sitä useasti sekoitetaan. Tawara otetaan sitten ylös ja jos se on lankaa, niin selwitellään se, jonka jälkeen se tummennetaan seuraawasti:

Liemeen lisätään 2 luotia wihtrilliä ja kuin se on liu'ennut, lasketaan tawara takasin ja keitetään ahkerasti sekoitellen ½ tuntia.

Jos halutaan mustempaa kahwi-ruskeata, niin pannaan wieläkin lisäksi 1 luoti wihtrilliä ja keittämistä pitkitetään wielä ¼ tuntia eli enemmänkin.

Muist. Tawara pitää aina ottaman pois wihtrilliä pantaissa, että laskettaman takasin ennenkuin se on sulanut.

Kaneli-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Weden kiehuwaksi kuumennettua sekoitetaan siihen ½ naulaa keltaista prisiljaa ja se saa kiehua 1 tunnin. Kun se on siiwilöitty ja kattila alkaa uudestaan kiehua, lisätään hauteesen 8 luotia santelia ja 1 luoti hienonnettua wiinikiweä. Liemi sekoitetaan hywin ja tawara pannaan sekaan ja annetaan kiehua siinä 1½ tuntia.

Jos halutaan tummempaa ja täyteläisempää kaneliruskeata, niin otetaan tawara ylös ja liemessä sulatetaan ½ luotia kromihappoista kalia. Kun se on sulanut, lasketaan tawara takasin, joka nyt saa taas kiehua ½ tuntia wäri-hauteessa. - Tämä wäri on erittäin kaunista ja pysywäistä.

Sittenkuin kaneli-ruskeata on painettu ja ennenkuin kromihappoista kalia on pantu sekaan, saattaa liemessä
[17]
painaa kaunista hawanna-ruskeata, jos tawara lasketaan liemeen ja ahkerasti käännellään ainoastaan 3/4 tuntia.

Hawanna-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Kiehuwaan weteen pannaan 6 luotia keltaista prisiljaa, joka siinä saa kiehua 3/4 tuntia, jonka jäkeen liemi siiwilöidään ja kaadetaan takasin kattilaan ja kun se uudestaan alkaa kiehua, lisätään 2 luotia santelia tahi krappia ja 1 luoti wiinikiweä ja sen perästä tawara, jolloin kaikki tyyni saa kiehua 3/4 tuntia. Otetaan ylös ja huuhdotaan hywästi.

Tällä tawalla woi painaa tummempaa ja waaleampaa hawannaa, aina sen mukaan jos ottaa enemmän tai wähemmän wäriä kattilaan.

Jos otetaan esim. 1 luoti santelia, niin saadaan keltaista hawannaa. Jos taas otetaan 3 luotia keltaista prisiljaa ja 2 tai 3 luotia santelia, niin saadaan enemmän tahi wähemmän punertawaa hawanna-wäriä. Tawara huuhdotaan aina hywiän.

Ruusu-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Puhtaalla wedellä täytetyn kattilan ruwetessa kiehumaan, pannaan sekaan ½ naulaa santelia ja 5 luotia persiota, sekoitetaan hywin ja tawara lasketaan sekaan ja saa kiehua 1½ tuntia, jolloin se on walmista.

Jos halutaan ruskean wedähtäwän siniseen, niin otetaan waan 12 luotia santelia.

Jos sitä tahdotaan taas enemmän punaiseen wedähtäwäksi, niin sekoitetaan liemeen, sittenkuin kaikki on painettu ensimmäisellä tawalla, 1 luoti alunaa ja kun se on sulanut, nostetaan kattila tulelta ja tawara pannaan ta-
[18]
kasin ja käännellään hauteessa 10 minuttia, jonka jälkeen se otetaan ylös, huuhdotaan hywin ja kuiwataan warjossa.

Punaisella aneliinilla, liu'otettuna puhtaassa, kiehuwassa wedessä, woi myöskin painaa punertawaksi; mutta silloin ei käytetä alunaa ollenkaan.

Kirsikka-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Kiehuwaan weteen pannaan ½ naulaa keltaista prisiljaa ja keittämistä pitkitetään 1 tunti, jonka jälkeen liemi siiwilöidään ja siihen sekoitetaan 12 luotia santelia ja 4 luotia persiota, jotka sekoitetaan hywin ja kun kattila taas alkaa kiehua, pannaan tawara sekaan ja annetaan kiehua liemessä 1½ tuntia, jolloin tämä kaunis pysywä wäri on walmista.

Jos tätä wäriä halutaan punertawammaksi, niin pannaan wäri-hauteesen hiukkasen punaista aneliinia, tawara lasketaan takasin ja käännellään siinä ¼ tuntia, jonka perästä se otetaan ylös, huuhdotaan hywin ja kuiwataan, mutta ei millään ehdolla auringon paisteessa.

Keltaisia wärejä.

Sitruuna-keltaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Hywin kirkkaaksi kuuratussa kattilassa lämmitetään wettä ja kun se on kiehuwaa, pannaan sekaan pari kourallista nisun liisiä ja sekoitetaan ja 5 minuuttia sen jälkeen 1 luoti alunaa. Sitä myöten kuin liisit nousewat pinnalle, kuoritaan ne wispilällä pois, kunnes kaikki on poissa. Hauteesen kaadetaan nyt 12 luotia kwersitruunaa, joka siinä saapi kiehua hiljaa ½ tuntia, jolloin se tarkasti siiwilöidään pois ja liemeen pannaan 3 luotia tinasuolaa (tahi 6 luotia samanlaista alunaa, kuin käytetään kossinelli-pai-
[19]
neesen), ynnä 2 luotia wiinikiweä. Sitten kuin kaikki on hywin sekoitettu, pannaan tawara sekaan ja saapi jäädä sinne käännellessä ½ tunniksi, jolla ajalla liemi pidetään kiehuwana, waikka ei saa kiehua.

Jos tahtoo saada tummempaa keltaista, niin saa liemi kiehua 10 minuttia, jonka jälkeen tawara otetaan ylös, huuhdotaan hywin ja kuiwataan warjossa.

Oransi-keltaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Tawara painetaan ensin sitruuna-keltaiseksi, otetaan hauteesta ja kattila jäähdytetään wähällä wedellä ja liemeen pannaan 2 luotia krappia. Tawara lasketaan takasin ja käsitellään siinä ½ tuntia, joll'aikaa kuumuus saa nousta kiehumiseen saakka, waan ei saa kiehua. Tawara otetaan ylös ja huuhdotaan hywin, jonka jälkeen se kuiwataan hywin, mutta ei auringon paisteessa.

Toisella tawalla.

(1 naulalle tawaraa.)

Saattaapa myöskin edullisesti painaa oransi-keltaista samassa liemessä, jossa on painettu kossinelli-punaista, jos pannaan hiukan lisää kossinellia niin, että tawara tulee waaleanpunaiseksi. Sitten otetaan se ylös ja liemeen sekoitetaan hiukan kwersituunaa ja happoja, niinkuin painaesssa sitruuna-keltaista, jolloin tawara painetaan tässä hauteessa.

Tällä tawalla saadaan erittäin kaunista oransiwäriä.

Wieläkin toisella tawalla.

(1 naulalle tawaraa.)

8 luotia kwersitruunaa, 4 luotia alunaa, 3 luotia wiinikiweä, 2 luotia tinasuolaa ja 1½ luotia kossinellia keitetään 1 tunnin ajan ja menetellään niinkuin tawallisesti. Antaa erittäin kirkkaan ja kauniin oransi-wärin.

[20]

Kullan keltaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Painetaan niinkuin oransia ensimäisen tawan mukaan, mutta tätä warten otetaan waan 1 luoti krappia.

Sinisiä wärejä

Kalisinistä.

(1 naulalle tawaraa.)

Hywin puhdistetussa kattilassa lämmitetään wettä ja kun se on haaleata, sekoitetaan siihen 2 luotia hienonnettua sinihappoista kalia (blåsyradt kali), tahi 3 luotia kali-pulweria ja 2 luotia engelskan rikkihappoa, joka warowasti hienona suihkuna tai wieläkin paremmin pisaroittain kaadetaan weteen ahkerasti sekoittaen, jonka jälkeen tawara pannaan sekaan ja kaikki käsitellään hywin, sillä aikaa kuin tulta lisätään kunnes kattila alkaa kiehua, jolloin tawara otetaan ylös ja liemi jäähdytetään wedellä. Nyt pannaan lisäksi tawallisella warowaisuudella 2½ luotia engelskan rikkihappoa ja 3/4 luotia tinasuolaa, sitten lasketaan tawara takasin ja käännellään hywin, kuumuuden noustessa kiehumiseen asti, jota ylläpidetään ½ tuntia. Tawara otetaan pois silloin, tuli häwitetään kattilan alta, joka jäähdytetään hiukalla kylmällä wedellä. Wärin tummentamiseksi kaadetaan sekaan wähän keitettä sinisestä prisiljasta, tawara pannaan takasin ja käännellään hauteessa 1/4 tuntia. Mitä mustemmaksi wäriä tahdotaan, sitä enemmän pannaan prisilja-keitettä.

Jos tahdotaan saada tätä siniwäriä warsin selwäksi, niin pannaan prisilja-keitteen siasta, liu'otettua wiletti-aneliinia mielen mukaan ja kuumuus saa nousta kiehuma-asteeseen, mutta ei saa kiehua. Sillä tawalla saadaan warsin hieno ja kiiltäwä wäri.

[21]

Waaleampaa kalisinistä.

(1 naulalle tawaraa.)

Painetaan niinkuin edellinenkin, mutta otetaan waan 1 luoti punaista sinihappoista kalia ja ½ luotia tinasuolaa, jonka jälkeen wäriä hiukan kirkastetaan hiukalla wioletti-aneliinin liu'oksella.

Minerali-sinistä.

(1 naulalle tawaraa.)

Kun kattila on täytetty puhtaalla wedellä ja se on tullut hywin lämpöiseksi, niin pannaan sekaan 2 luotia alunaa, 2 luotia engelskan rikkihappoa (pisaroittain) ja 1 luoti wiinikiweä ja kun aluna on liu'ennut, pannaan tawara sisään ja sekoitetaan ahkerasti, sill'aikaa kuin tulta lisätään ½ tuntia, mutta ei niin että kattila alkaa kiehua, waan että haude ainoastaan tulee kiehuwaksi. Tämän ajan kuluttua otetaan tawara ylös ja hauteesen sekoitetaan wielä 2 luotia engelskan rikkihappoa ja hiukan hywästi rikki-wispilöityä intiko-karmiinia. Ei ole mahdollista määrätä kuinka paljon intiko-karmiinia pitäisi ottaa, sillä se riippuu sen wäkewyydestä ja kuinka waaleata eli tummaa wäriä halutaan. Sen wuoksi on parasta panna wähän kerrassaan ja wälillä koetella wäriä. Kun intiko-karmiinia on pantu parahultaisesti, niin lasketaan tawara taas sekaan, käännellään hywin hauteessa, tasaisesti nousewassa lämmössä, joka ei kuitenkaan saa kohota kiehumiseen, ½ tunnin ajan, jonka jälkeen se otetaan ylös ja huuhdotaan. Jos tahdotaan, että sininen wedähtaisi punaiselta ja tulisi wähän tummemmaksi, niin pannaan samaan hauteesen wähän wioletti-aneliinin liu'osta, jossa tawaraa pidetään ¼ tuntia, jolloin saadaan erittäin kaunista wäriä.

Retliini wärejä

Retliiniä persiolla.

(1 naulalle tawaraa.)

Tämä kaunis wäri on pysywäistä, mutta on wiimei-
[22]
sinä aikoina, wäärin kyllä, tullut syrjään sysätyksi wioletti-aneliinin tähden, joka kuirenkin antaa huonosti pysywää wäriä ja on suuresti tätä kehnompaa. Minä puolustan sen wuoksi persiolla painettua retliiniä, sillä sitä saattaa pestä kuinka monta kertaa hywänsä ja tulee melkein waan kauniimmaksi joka kerralla.

Kattila täytetään puhtaalla wedellä ja kuin se on saawuttanut puolet kiehuma-kuumuudesta, niin lisätään 5 luotia persiota, joka wispilöidään hywin hienoksi wedessä. Tawara lasketaan nyt liemeen, sekoitellaan ahkerasti ja kattila saa ruweta kiehumaan, jota pitkitetään 3/4 tuntia.

Jos tätä wäriä halutaan punaisemmaksi, niin pannaan sekaan muutama rippunen punaista aneliinia ja tawara lasketaan takasin, jonka ohessa tulta wähennetään kattilan alta. Tässä käännellään nyt tawaraa ¼ tuntia, jolloin saadaan erittäin kaunista, punaiseen wedähtäwää retliini wäriä. Huuhdotaan sitte hywin ja annetaan kuiwaa warjossa.

Samassa liemessä woi painaa yhtä paljon willalankaa waalean-retliiniksi. Saadakseen retliiniä wedähtämään punaiselta, saattaa punaisen aneliinin siasta käyttää hiukkasen hienonnettua alunaa ja pitää tawarata siinä ¼ tuntia.

Sinisen-retliiniä.

(1 naulalle tawaraa.)

Tätä kaunista ja pysywäistä wäriä warten pitää tawara ensin painettaman helmi-siniseksi kyypissä, mutta ilman kyypissä sinistämistäkin, woi painaa sangen kaunista sinisen-retliiniä, seuraawan yksinkertaisen tawan mukaan.

Tawara painetaan ensin minerali-siniseksi ja huuhdotaan warsin wisusti, sitten pannaan se likoon puhtaasen weteen, jossa se saa olla 2 wuorokautta, jolla ajalla saattaa muuttaa puhdasta wettä pari kertaa.

Sen ajan perästä otetaan 5 luotia persiota melkein
[23]
kiehuwaan weteen ja siihen pannaan tawara ja saa hiljalleen kiehua ½ tuntia. Huuhdotaan sitten ja kuiwataan, waan ei auringossa.

Sen mukaan kuinka tummaa tahi waaleata halutaan, painetaan ensin tumman eli waalean minerali-siniseksi.

Retliiniä aneliinilla eli hyasintti-sinistä.

(1 naulalle tawaraa.)

Kun kattila on täytetty puhtaalla wedellä ja se on melkein kiehumaisillaan, pannaan sekaan 4 luotia alunaa ja 2 luotia kloritinaa tai 3 luotia thonerdea (savea) ja 1 luoti wiinikiweä. Kun ne owat hywin sulaneet, lasketaan tawara sekaan ja annetaan hiljaa kiehua 1 tunnin, jolloin se otetaan ylös ja huuhdotaan.

Kattila laitetaan reilaan ja täytetään taas puhtaalla wedellä painamista warten. Weden tultua niin lämpöiseksi, ettö tuskin kättä siinä woi pitää, pannaan sekaan wioletti-aneliinin liu'osta, siinä suhteessa kuin tahdotaan tummempaa tai waaleampaa, 1/3 eli ½ luotia aneliinia ja 4 luotia engelskan rikkihappoa joka naulalle tawaraa; se sekoitellaan tarkasti ja sitten lasketaan tawara sekaan ja käännellään ahreasti hauteessa 3/4 tuntia, jolla ajalla kuumuutta lisätään, waan ei saa nousta kiehumiseen. Jos silloin wäri mielestä on lii'an waaleata, niin otetaan tawara pois ja enemmän aneliini-liu'osta kaadetaan lisäksi; jos halutaan sinisempää, niin pannaan hiukan rikkihappoa lisää, tawara lasketaan takasin, walkea häwitetään kattilan alta ja tawara saa jäädä liemeen 2 tunniksi. Sen kautta, että tawara, walkean häwitettyä, jätetään liemeen mainituksi ajaksi, tulee wäri kirkkaammaksi ja wäri-aine tarkemmin sisään imetyksi.

Tawara huuhdotaan ja sotketaan hywin ja kuiwataan warjossa.

Jollei ole mahdollista saada kloritinaa tahi thorer-
[24]
dea, niin alunoidaan 6 luodilla alunaa, mutta silloin ei wäri tule pysywäistä, eikä myöskään niin kirkasta.

Aneliini-liu'os walmistetaan näin: Walkoiseen lasipulloon kaadetaan 3 kuutiotuuma (1 jumpru) wäkewää priitä (polityri priitä) jokaiselle luodille aneliinia, sitten suljetaan pullo hywällä korkilla ja puistellaan hywästi.

Pullo asetetaan nyt kattilaan ja siihen kaadetaan wettä, jota lämmitetään niin kuumaksi, että tuskin sietää kättä siinä pitää, jonka ohessa korkkia hiukan irroitetaan. Pullo pidetään wedessä 3 tuntia samassa lämmössä, eli kunnes kaikki on liu'ennut. Jollei kaikki aneliini sillä ajalla ole liu'ennut, niin kaadetaan kirkas neste pois ja hiukan enemmän priitä kaadetaan lisäksi ja täydellinen liu'oitus tehdään samalla tawalla.

Parasta on liu'ottaa kerrallaan 3 eli 5 luotia aneliinia, että aina tarwittaessa on sellaista liu'osta walmiina. Pullo, jossa sitä säilytetään, pitää olla hywin tukittu, ettei alkoholi pääse haihtumaan, sillä silloin sakkauntuu aneliini ja täytyy taas liu'otettaa uudessa priissä.

Siniwiolettia aneliinilla.

(1 naulalle tawaraa.)

Kun kattila on kiehumaisillaan, pannaan sekaan 1 luoti tärkkelystä, joka sekoitetaan hywin ja sitten 3/4 luotia alunaa ja waahdon noustessa pinnalle kuoritaan se tarkasti, jonka jälkeen lisätään 1¼ luotia rikkihappoa tawallisella warowaisuudella ja haude sekoitetaan hywin. Sitten pannaan tawara sisään ja annetaan hiljaa kiehua ½ tuntia, jolloin se otetaan ylös ja liemeen sekoitetaan wielä 1½ luotia rikkihappoa, 1 luoti hapanta alunaa ja aneliiniliu'osta mielen mukaan, sitten pannaan tawara takasin ja jätetään wäri-liemeen 1 tunniksi, jolla ajalla se pidetään kiehuwana, waan ei saa kiehua.

Hapan aluna walmistetaan seuraawalla tawalla: 1
[25]
naula 8 luotia suolahappoa ja 4 luotia siewettä sekoitetaan ja siinä liu'oitetaan 2 luotia wiinikiwihappoa, jota pannaan sinne wähissä osissa. Kun wiinikiwi-happo on liuennut, on aluna walmista.

Tämä retliini-wäri on sangen kaunista.

Taiwaan sinistä eli sinistä aneliinilla.

(1 naulalle tawaraa.)

Tämä erittäin kaunis wäri on warsin muuttuwaista ja sitä ei senwuoksi sowi kehua, warsinkin kun punaisella sinihappoisella kalilla woi painaa pysywämpää ja sangen kaunista sinistä. Jos joku kuitenkin haluaa painaa tällä wärillä, niin se tapahtuu näin: Tawara alunoidaan niinkuin hyasintti-sinisessä ja painetaan sinisen aneliinin liu'oksella. Menettely ja lämmön määrä on aiwan sama kuin hyasintti-sinisessäkin, mutta ainoastaan 6 luotia engelskan rikkihappoa.

Aneliini-liu'oksessa on se ero, että siniseen aneliiniin otetaan 2 kuutiotuumaa polityri-priitä ja 1 kuutiotuuma etikka-priitä joka luodille aneliinia, jonka kautta liu'os saapi hienon, taiwaan sinisen waihteen.

Hyasintti-sinistä ilman alunoimista.

(1 naulalle tawaraa.)

Kun kattilallinen wettä on puoliksi kiehuwaa, pannaan sekaan 4 luotia alunaa, 2 luotia klooritinaa, 1 luoti wiinikiwi-preparaattia, 4 luotia rikkihappoa ja wioletti-aneliinin liu'osta, saman laskun mukaan kuin on ilmoitettu hyasintti-sinisessä alunoimalla. Tawara pannaan sisään ja annetaan hiljaa kiehua ½ tuntia, oltua kuumuuden noustessa hauteessa jo ½ tuntia ennenkuin alkaa kiehua. Walkea sammutetaan sitten ja tawara saapi jäädä wäri-liemeen 2 tunniksi, jolla ajalla sitä toisinaan sekoitetaan. Sitten huuhdotaan tawara hywin. - Tämä hyasintti-si-
[26]
ninen ei kuitenkaan tule koskaan niin kaunista kuin se, jota alunoidaan.

Wiheriäisiä wärejä.

Tawallista puoli-wiheriää.

(1 naulalle tawaraa.)

Kun pannu on täytetty puhtaalla wedellä ja se alkaa kiehua, pannaan sekaan 20 luotia keltaista prisiljaa, jota keitetään 1 tunti, jolloin prisilja-haude siiiwilöidään ja sekaan pannaan 6 luotia alunaa. Liemi ei saa kiehua alunaa pantaissa, waan olla kiehuwan kuumaa. Pinnalle nousee nyt likaisen keltaista waahtoa, joka wispilällä tarkasti kuoritaan pois, kunnes waahto on puhtaan keltaista. Nyt pannaan kattilaan mineralia, kaikki sekoitetaan hywin ja tawara lasketaan sekaan, jolloin liemen pitää kiehua. Tawaraa käännellään ahkerasti siinä ja saapi olla tuossa kiehuwassa hauteessa 1½ aina 2 tuntiin saakka, jonka perästä se otetaan ylös ja huuhdotaan hywin puhtaaksi.

MInerali, jota wiheriään wäriin käytetään, laitetaan siten, että suurenmoiseen juomalasiin, lasipurkkiin tai posliiini-astiaan kaadetaan 4 luotia Nordhausin wihtrilli-öljyä eli niin kutsuttua suitsewaa rikkihappoa (engelskan ei kelpaa tähän), jonka sekaan pannaan 1 luoti hienonnettua ja seulottua intikoa, alinomaa sekoittaen tikulla, jonka jälkeen seos saa seisoa yökauden eli 12 tuntia. Sen ajan kuluttua lisätään 2 luotia puhdasta wettä, joka sekoitellaan hywästi ja annetaan seista 1 tunnin, jolloin se on walmista.

½ luotia intikoa on tawallisesti kylläksi joka naulalle tawaraa, utta riippuupa se myöskin siitä, kuinka tummaa wäriä halutaan.

Samassa liemessä, jossa on painettu puoli-wiheriää, woi sitten painaa ½ naulaa tawaraa waalean wiheriäksi;
[27]
mutta silloin pitää lisätä muutama pisara mineralia, ettei wiheriäinen tule lii'an kellahtawaa.

Mustan wiheriää.

(1 naulalle tawaraa.)

Mustan-wiheriä pitää oikeastaan painettaman ensin waalean siniseksi kyypissä, mutta woi myös seuraawalla tawalla painaa kaunista ja sangen pysywäistä. Kun kattilallinen wettä alkaa kiehua, pannaan sekaan 3/4 luotia kromihappoista kalia, ½ luotia Salzburgin wihtrilliä (tai yhtä paljon sinikiweä) ja 3/4 luotia wiinikiweä. Kun kaikki tämä on hywin sekoitettu ja liu'ennut, niin lasketaan tawara sekaan ja annetaan kiehua 1½ tuntia, jonka jälkeen se otetaan ylös ja huuhdotaan. Kattila tyhjennetään ja täytetään puhtaalla wedellä, jossa keitetään ½ naulaa keltaista prisiljaa ja ¼ naulaa tawallista prisiljaa 1 tunnin ajan, jolloin wäri-liemi siiwilöidään ja tuohon saatuun selwään nesteesen sekoitetaan hiukan mineraalia (tehty ¼ luodista intikoa eli ¼ puoli-wiheriässä määrätystä määrästä), joka wispilöidään ensin kylmässä wedessä. Tähän lasketaan nyt tuo alunoitu ja huuhdottu tawara ja saapi kiehua 1 tunnin wäri-hauteessa. Jos wäri mielestä on lii'an waaleata, otetaan tawara ylös ja liemeen pannaan ½ luotia wihtrilliä, sekoitetaan hywin ja tawara lasketaan takasin ja annetaan uudestaan kiehua ¼ tuntia.

Siniwiheriää.

(1 naulalle tawaraa.)

Tawara painetaan ensin minerali-siniseksi, waaleammaksi tai tummemmaksi, riippuwa siitä minkälaista siniwiheriää tahdotaan. Sitten keitetään 3 eli 4 luotia keltaista prisiljaa puhtaassa wedessä ja kun se on keitetty, siiwitään liemi ja lisäksi pannaan 1 luoti alunaa, jolloin pinnalle nousewa lika kuoritaan pois, niinkuin puoli-wiheriässä. Tähän liemeen lasketaan tawara ja annetaan kie-
[28]
hua siinä 3/4 tuntia ahkerasti sekoitellen, jonka jälkeen se otetaan ylös, huuhdotaan ja kuiwataan, waan ei aurinhossa.

Ottamalla enemmän tai wähemmän keltaista prisiljaa, woi saada eri waihteita siniwiheriää.

Mustia wärejä

(1 naulalle tawaraa.)

Mustaa painetaan tosin monella eri tawalla, mutta minä pidän tarpeettomana kertoa niitä, tahdon ainoastaan esitellä yksinkertaisimman ja tarkoituksen mukaisimman tawan.

Kun täysi kattila alkaa kiehua, pannaan weteen 1 luoti kromihappoista kalia, ½ luotia sinikiveä ja ½ luotia rikkihappoa. Happo kaadetaan ensin warowasti pisaroittain tahi hienona suihkuna ahkerasti sekoitellen pieneen määrään kylmää wettä ja siten laimennettu happo kaadetaan sitten kattilaan.

Kun kromihappoinen kali on sulanut ja kattila kiehuu, pannaan tawara sekaan ja kiehumista pitkitetään 1½ tuntia, jolloin tawara otetaan ylös ja painetaan lopullisesti seuraawalla tawalla:

Puhtaassa wedessä keitetään ½ naulaa prisiljaa ja sen kiehuttua 1/3 tuntia, siiwilöidään liemi ja tawara pannaan sisään ja annetaan kiehua siinä 3/4 tuntia, jolloin se on walmista.

Jos tahdotaan synkempää, täyteläisempää mustaa, niin otetaan toisen prisiljan sekaan 4 luotia keltaista prisiljaa, joten haluttu waihde saadaan.

Harmaita wärejä

Tumman harmaata.

(1 naulalle tawaraa.)

Kun kattila kiehuu, pannaan sisään 2 luotia prisiljaa ja kuin se on keittynyt, siiwilöidään liemi, sitten lisätään 4 luotia sumakkia, kaikki sekoitetaan hywästi ja tawara lasketaan sekaan ja annetaan kiehua hauteessa 1 tunti, jol-
[29]
loin se otetaan pois ja lisätään 1½ luotia wihtrilliä, jonka liu'ettua tawara pannaan takasin ja annetaan kiehua ½ tuntia. Huuhdotaan sitten ja on walmista.

Waalean harmaata kalleppelillä.

(1 naulalle tawaraa.)

Kiehuwaan weteen pannaan ½ luotia kalleppeliä, jonka jälkeen se saapi ruweta kiehumaan, jolloin tawarakin lasketaan sekaan ja kaikkityyni saa kiehua 1 tunnin. Tämän ajan kuluttua otetaan tawara ylös ja liemeen lisätään ½ luotia wihtrilliä. Niinpian kuin se on sulanut, lasketaan tawara takasin ja annetaan kiehua wäri-liemessä ½ tuntia, jolloin se on walmista.

Jos tahdotaan harmaata wedähtämään punaiseen, niin pannaan sekaan muutama rippunen persiota. Jos persion siasta otetaan krappia, saadaan sama seuraus ja wäri tulee pysywäisempää.

Helmi-harmaata

(1 naulalle tawaraa.)

3/4 luotia prisiljaa keitetään puhtaassa wedessä, siiwilöidään ja sekaan pannaan 1/4 luotia sinikiweä ja aiwan hiukkasen persiota. Liemi sekoitetaan hywin ja tawara pannaan sekaan, sekoitellaan ahkerasti ½ tuntia, jolla ajalla kattila pidetään kiehuwan kuumana, waan ei tarwitse kiehua, ja silloin se on walmista.

Sen mukaan jos otetaan enemmän tai wähemmän prisiljaa, saadaan tummempaa tai waaleampaa helmiharmaata; jos lisätään persiota, tulee wäri enemmän retliiniä.

Helmiharmaata wanhalla mustalla wäriliemellä

(1 naulalle tawaraa.)

Liemi, jossa on painettu mustaa willalankaa, on oiwallista sitten painamaan harmaata; mutta siinä tapauksessa ei saa olla keltaista prisiljaa käytetty mustaksi painaessa.

[30]

Sitä käytetään tähän tarkoitukseen seuraawalla tawalla: Kun musta lanka on otettu ylös, katsotaan, ettei liemi ole lii'an wäkewää ja tawallisesti saapi kaataa puolet pois ja panna puhdasta wettä siaan. Tähän laimennettuun liemeen pannaan noin herneen suuruinen palanen wihtrilliä ja muutama rippunen persiota, sekoitetaan hywin ja tawara lasketaa nsekaan ja käännellään ahkerasti ½ tuntia. Jos halutaan saada harmaan-retliiniä wäriä, niin pannaan hiukan persiota lisää wähitellen, kunnes saadaan haluttu wäri-waihde.

Tällä tawalla painaa harmaata on suuresti edullista, sillä liemessä woi ensin painaa puoliharmaata ja sitten waalean harmaata mielen mukaan.

Suklaa-harmaata.

(1 naulalle tawaraa.)

Kiehuwaan weteen pannaan 1½ luotia sumakkia, ¼ luotia santelia, ¼ krappia ja ½ luotia prisiljaa. Ettei tarwitsisi keittää prisiljaa, kaadetaan sen päälle 10 eli 12 kuutiotuumaa kiehuwaa wettä kiwi-wadissa tahi muussa sellaisessa ja annetaan sen seistä likoamassa 10 minuuttia, jolloin kirkas wesi siiwilöidään liina-riewun läwitse ja kaadetaan kattilaan. Sitten kuin kaikki on sekoitettu, pannaan tawara sekaan ja keitetään 3/4 tuntia, jolloin se otetaan ylös ja herneen kokoinen palanen wihtrilliä pannaan hauteeseen, se sekoitetaan hywin ja tawara lasketaan takasin, ja annetaan uudestaan kiehua ½ tuntia. Otetaan ylös ja huuhdotaan.

III. Pumpulin ja liinan painaminen

Kaikenlaiset langat ja kankaat pumpulista ja pellawasta, pitää keitettämän wedessä, ennenkuin niitä paine-
[31]
taan. Niitä keitetään 1½ tuntia ja huuhdotaan sitten wisusti puhtaassa, kylmässä wedessä. Sitten wäännetään langat. Mutta koska se ei kelwollisesti käy laatuun paljain käsin, sentähden että langat eiwät silloin tule tasaiseksi, eiwätkä siedä wenyttämistä, waan takertuwat yhteen, niin waaditaan siihen seuraawat yksinkertaiset kalut: 1 patsas ja 1 kapula.

Patsas höykätään, tahi wielä parempi sorwataan ja tehdään pyöreäksi jostain kowasta puusta, esim. pyökkipuusta, waahterasta, omena-puusta, pärona-puusta tahi muusta sellaisesta, muun puutteessa nuoresta ranta-tammesta tahi koiwusta. Sen koko on seuraawa: pituus 2 jalkaa, pienemmästä päästä 9 tuumaa ja suuremmasta 13 tuumaa ympäri mitaten; sitä paitsi pitää suuremmassa päässä olla 5 tuuman pituinen, neliskulmainen tappi, yhtä paksu jopa paksumpikin kuin itse patsas. Käytettäissä kiinitetään patsas joko pystyssä olewaan pölkkyyn tahi sen huoneen kulma-hirteen eli nurkkaan, jossa painaminen tapahtuu. Sopiwaan pölkkyyn hakataan neliskulmainen reikä, niin suuri, että patsaassa olewa tappi sen juuri täyttää, kun se lyödään reikään kiini. Lyömisen pitää tapahtua warowasti, ettei patsas wahingoitu lyönnistä, sillä sen pitää olla tasainen ja siloinen, muutoin tarttuu lanka helposti kiini ja kiehnääntyy rikki puristettaissa.

Kapula sorwataan myöskin tarkkuudella sileäksi ja pyöreäksi, 2 jalan pituiseksi ja 4 tuumaa ympärimitaten joka paikasta pitkin pituuttaan.

Näitä kaluja käytetään sillä tawalla, että kun lanka on wäännettäwä, niin pujotetaan se patsaasen ja kapula pistetään myös wyyhteen. Nyt wäännetään molemmin käsin ja lankaa pidetään kiinteästi pingoitettuna, sitten käännetään toiselle taholle ja wäännetään taas niin kowasti kuin woidaan. Joka kertaa kuin wäännetään ja käänntetään, kutsutaan kierteeksi, niin että jos esim. on
[32]
wäännetty ja käännetty lankaa 3 kertaa, sanotaan sitä 3:ksi kierteeksi.

Painaessa ei saa koskaan lankoja laskea itsekseen wärihauteesen (jollei erittäin niin ole sanottu), waan ne pujotellaan 2 jalan pituisille, siloisille keppilöille pähkinäpuusta tahi petäjästä (pihkattomasta), jotka owat tawallisen paksuisia.

Lanka pitää ensin olla jaettu pasmoille ja noin 1 naula kuhunkin wyyhteen eli, kuten sanotaan, kouran täyteen, jota sanan partta tästä lähin käytetään. Kaksi wyyhteä pujotetaan nyt joka kepille, jolloin pasma-rihmat eiwät saa olla lii'an lyhywiä, waan pitää olla kylliksi tilaa pasmain wälillä. Kouran täyteiseen lankaa on kylliksi ottaa 2 jalkaa pitkä pasma-rihma. Astia, jossa painaminen tehdään, pitää katsottaman paraiksi suuri, että on kyllin tilaa käännellä, waan ei kuitenkaan ole lii'an suuri. Langan ollessa hauteessa käännellään sitä niin, että se osa, joka on alahalla tulee ylös kepille ja sitä pitkitetään samalla tawalla määrätty aika. Keppiä nostetaan ja lasketaan joka kerralla ja puistetaan samalla. Langat otetaan ylös ja ripustetaan patsaalle ja astia, jossa on painettu, asetetaan alle ottamaan wastaan mitä wuotaa. Lankaa wäännetään nyt ja oi'otaan seuraawasti: Kapulaan tartutaan kahden pään molemmilla käsillä kiini ja ny'äistään äkkiä puoleensa, niin että lanka hywästi oikenee ja suoriintuu. Siihen tarwitaan kuitenkin wähän harjoitusta. Lankaa wäännetään ja temmotaan kunnes kaikki liika wäri on walunut pois. Sitten ripustetaan se kuiwamaan orsille tai keppilöille, niin ohuelta kuin mahdollista. Lankaa kuiwattaessa temmotaan sitä, että tulisi pehmeäksi.

Punaisia wärejä.

(1 naulalle tawaraa.)

Tämä punainen wäri on sangen kaunista, mutta tekowäriä ja siis lähtewäistä.

[33]

Sitä tehdään seuraawalla tawalla: Kun tawara on keitetty ja huuhdottu ja, jos se on lankaa, wäännetty, niin painetaan se ensin tumman keltaiseksi orleanalla, seuraawalla tawalla: 1½ luotia orleanaa hakataan eli jauhetaan rauta-huhmarissa puhtaalla wedellä ja kaadetaan sitten painamiseen ai'otun weden sekaan, johon lisäksi pannaan 3 luotia suutaa ja koko seos keitetään ½ tuntia, jonka jälkeen tawara pannaan sekaan ja käännellään siinä 1 tunti.

Tämän ajan kuluttua, otetaan se ylös, wäännettään ja pannaan sumakki-alunaan, walmistettu 8 luodista sumakkia, joka on kiehunut ¼ tuntia ja saanut selwitä, jolloin kirkas pohja-ruwasta erilleen kaadettu osa käytetään. Sumakki-alunassa saa tawara olla 12 tuntia, jonka jälkeen se taas otetaan ulos ja wäännetään. Sitten ryhdytään warsinaiseen alunoimiseen, jota warten walmistetaan aluna, niinkuin seuraa. Lasi-astiaan tai posliini-maljaan kaadetaan 8 luotia suolahappoa ja 1 luoti siewettä, sitten pannaan sekaan 1 luoti hywää engelskan tinaa, jonka liu'ettua aluna on walmista. Jos tämä temppu tehdään lasipullossa, niin sitä ei saa tukkia, sillä silloin se pakahtuu rikki; parahiten se käy laatuu awonaisessa astiassa. Walmis aluna sitä wastaan säilytetään pullossa.

Kun tawara on alunoitawa, kaadetaan siihen tarpeellinen wesi puu-astiaan, kuitenkaan ei oteta enemmän kuin tarpeelliseksi nähdään, sillä tähän tarkoitukseen on wähäinen haude parempi. Tähän weteen pannaan nyt sekoitellen alunasta, kunnes wesi tulee niin happamaksi, että sitä maistaessa suu-nahka kutistuu (ei ole waarallista ottaa sitä suuhun, kunhan waan ei niele) ja tuntuu wäkewimmältä etikka-priiltä, jolloin aluna on paraassa woimassa. Tawara pannaan nyt sekaan ja käännellään siinä ahkerasti ½ tuntia ja wäännetään sitte 4 kierrettä.

Alunoimisen jälkeen tapahtuu painaminen näin: 24 wernpokkia keitetään päiwää ennen kaksi kertaa puh-
[34]
taassa wedessä ja joka keiton jälkeen kaadetaan selwä neste puhtaasen astiaan, joka sitten saa seisoa.

Ennenkuin tätä wäri-lientä käytetään, kaadetaan tarkasti ja taitawasti kirkas osa sakasta erilleen ja käytetään kylmiltään tahi korkeintaan maidon lämpöisenä. Tuohon kirkkaasen liemeen lasketaan nyt tawara ja käännellään siinä ahkerasti 2 tuntia, jonka jälkeen se wäännetään 5 kierrettä, niin kowasti kuin woidaan, mutta ei huuhdota. Temmotaan sitten ja ripustetaan ohuelta kuiwamaan warjoon, waan ei mitenkään auringon paisteeseen.

Waaleammaksi punaiseksi otetaan ½naulaa wern-pokkia, mutta tummemmaksi 1 naula.

Ruskeita wärejä.

Oikeata ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Tämä wäri ansaitsee kiitosta, sillä se sietää pesemistä ja wastustaa ilmankin waikutusta. Walmistetaan näin: puhtaassa wedessä keitetään 10 luotia katekuuta ja kun se on täydellisesti liu'ennut, ettei mitään tunnu pohjassa, pannaan tawara sekaan ja jätetään siihen 12 tunniksi, jonka jälkeen se otetaan ylös ja wäännetään 3 kierrettä ja alunoidaan sitten. Aluna tehdään seuraawalla tawalla: 3 luotia sierettä kaadetaan tilawaan lasi- tai posliini-astiaan ja siihen pudotetaan muutamia wanhoja kenkä-nauloja eli hewoskengän palasia. Kaasua, jota siinä syntyy ja nousee ilmaan, tulee waroa hengittämästä sisäänsä, sillä se on wahingollista, jonka wuoksi onkin paras tehdä koko temppu ulkona. Kun sieweden kiehuminen taukoaa, on aluna walmista. Kaikki rauta ei saa olla silloin liu'ennut, merkiksi että siewesi on kyllästetty. Aluna kaadetaan nyt kylmään weteen, sekoitetaan hywin ja tähän lasketaan tawara ja käännellään ahkerasti 1 tunnin ajan, jonka jäl-
[35]
keen se otetaan ylös ja wäännetään 4 kierrettä. Sitten liu'oitetaan 1 3/4 luotia kromihappoista kalia ja 1 3/4 luotia suutaa kiehuwassa wedessä, johon tawara paikalla lasketaan ja käännellään siinä ½ tuntia ja otetaan sitten ylös ja wäännetään 3 kierrettä. Tawaran ollessa kromihauteessa, kaadetaan kateku-liemi kattilaan ja kuumennetaan kunnes alkaa kiehua.Tawara pannaan nyt tähän kuumaan hauteesen ja käännellään siinä ahkerasti 1 tunnin ajan ja wäännetään sitte 3 kierrettä ja pannaan taas sillä wälin kiehuwaksi kuumennettuun kromi-liemeen, jossa se saapi olla ½ tuntia, jolloin se huuhdotaan ja on walmista. Wäännetään sitten ja kuiwataan. Ei ole waarallista, waikka tätä wäriä kuiwataan auringon paisteessakin.

Rauta-alunan siasta woi liu'ottaa 6 luotia Salzburgin wihtrilliä wähässä määrässä lämmintä wettä, joka kaadetaan kylmään weteen ja käytetään niiinkuin rauta-aluna. Myös 8 luotia tawallista wihtrilliä woidaan käyttää, mutta sillä ei wäri tule koskaan kaunista ja pysywäistä.

Jos otetaan wähemmän rauta-alunaa tai wihtrilliä, niin tulee wäri waalean ruskeata; enemmän otettaissa tulee se tumman ruskeata.

Painettua muutaman kerran tätä wäriä, tottuu pian sen oikeaan käyttämiseen.

Tawallista- eli teko-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Tämä wäri on tosin kaunista ja helppoa painaa ja tulee helpommaksi kuin edellinen, ei myöskään ole waikeata sillä painaa waaleampia ja tummempia wäriwiwahteita; mutta kuitenkaan ei sitä saata puolustaa, sillä se ei ole pysywäinen ja waalenee pestessä.

7 luotia katekuuta, 7 luotia prisiljaa, 1¼ luotia sinikiweä ja 1½ luotia alunaa pannaan puhtaasen weteen ja
[36]
keitetään siinä 3/4 tuntia, jonka jälkeen se siilataan. Tähän selwään hauteesen lasketaan tawara ja jätetään siihen 12 tunniksi, jolloin se otetaan ylös ja wäännetään 3 kierrettä. Kiehuwassa wedessä liu'otetaan sitten 1 3/4 luotia kromihappoista kalia ja 1 3/4 luotia suutaa sekoittelemalla ja tässä liemessä käännellään tawara ½ tuntia ja wäännetään siite 3 kierrettä.

Sillä wälin lämmitetään kateku-haude puoli-kiehuwaksi, jolloin tawara siihen lasketaan ja käännellään 1 tunti ja wäännetään sitten 3 kierrettä.

Kromi-liemi lämmitetään sill'aikaa ja lankaa käännellään taas siinä ½ tuntia, jonka jälkeen se huuhdotaan ja wäännetään hywin ja on silloin walmista. Kuiwataan sitten.

Kaneli-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Tätä kaunista wäriä saadaan näin: kiehuwaan weteen pannaan 10 luotia katekuuta, 1 luoti alunaa ja luoti sinikiweä. Saapi kiehua kunnes katekuu on liu'ennut, jolloin tawara pannaan sisään ja jätetään siihen 12 tunniksi, jonka jälkeen se otetaan ylös ja wäännetään 3 kierrettä. Sitten liu'otetaan 1 3/4 luotia kromihappoista kalia kiehuwassa wedessä ja siinä pidellään tawaraa; jonka jälkeen se wäännetään ja wiedään taas katekuu-hauteesen, jonka silloin tulee olla kiehuwaa. Siinä käännellään sitä nyt 1 tunti, wäännetään ja pannaan takasin kromihauteesen, jossa sitä nyt käännellään ½ tuntia. Sitten taas katekuu-liemeen ja wieläkin wiimeisen kerran kromihauteesen. Sen jälkeen huuhdotaan tawara ja wäännetään ja kuiwataan. Sietää auringon paisteessa kuiwaamista.

Jos tahdotaan sen wähemmin wedähtämään keltaiselta, niin ei oteta alunaa eikä sinikiweä ollenkaan.

Jos halutaan erittäin synkkää kaneli-wäriä, niin käytetään painettu tawara orleana-hauteessa.

[37]

Hawanna-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Kiehuwassa wedessä liu'oitetaan 2 luotia katekuuta, jonka jälkeen tawara pannaan sekaan ja annetaan olla siinä 6 tuntia eli wielä parempi 12 tuntia, jolloin se wäännetään ja lasketaan melkein kiehuwaan weteen, jossa on liu'oitettu 1 luoti kromihappoista kalia. Tässä sitä pidetään ahkerasti käännellen ½ tuntia, wäännetään ja pannaan takasin katekuu-hauseesen, jonka silloin tulee olla hywin lämmintä ja jossa sitä käännellään 1 tunti, wäännetään nyt ja muutetaan taas kromi-liemeen ½ tunniksi, jolloin tawara uudestaan wäännetään ja on walmista.

Jos tahdotaan tummempaa wäriä, niin otetaan 3 luotia katekuuta ja 1½ luotia kromihappoista kalia.

Rusu-ruskeata.

(1 naulalle tawaraa.)

Painetaan niinkuin kaneli-ruskea, mutta käytetään waan 2 kertaa katekuu-hauteessa ja 2 kertaa kromihauteessa, jonka jälkeen se wäännetään ja sitten käännellään siiwilöidyssä keitteessä 8 luodista prisiljaa. Tämä haude pitää olla haaleata ja tawaraa pidetään siinä 3/4 tuntia, ahkerasti sekoittaen. Sitten pidetään sitä samassa alunassa, jota käytetään punaista painaessa, ½ tuntia, wäännetään sitten hywin tarkasti ja lasketaan kylmään prisilja-hauteesen, tehty keittämällä 8 luodista prisiljaa, joka on siiwilöitty ja saanut jäähtyä. Tawara saa olla tässä liemessä ½ tuntia, huuhdotaan ja wäännetään sitten hywin. Jos halutaan kaunista puna-ruskeata, niin otetaan wernpokkia prisiljan siasta, seuraawaksi hauteeksi.

Jos tahdotaan wäriä luumu-ruskeaksi ruusu-ruskean siasta, niin otetaan wiimeiseksi hauteeksi ½ naulaa prisiljaa, siinä määrättyjen 8 luodin siasta. Tämä wäri ei saa kuiwaa auringon paisteessa.

[38]

Keltaisia wärejä.

Sitruuna-keltaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Painaessa tätä wäriä waaditaan suurta tarkkuutta. 6½ luotia hopean lehtiä (silwerklittiä) ja 1½ luotia lyyjysokeria keitetään yhdessä 1½ tuntia puhtaassa wedessä, jota sekoitellaan ja kun aluna on walmista, pannaan tawara siihen. Alunaa ei tehdä enemmän, kuin juuri paraiksi tarwitaan tawaran siihen mahtumiseksi, jonka wuoksi tawara puristetaan ja pidetään alunan alla 4:lä eli 6:la poikki-puulla, joiden päälle pannaan kiwi painoksi; sillä tawaraa ei saa kohota yhtään pinnan yläpuolelle, jossa tapauksessa wäri tulee epätasaista. Tawara annetaan olla 12 tuntia tässä alunassa ja otetaan sitten ylös, wäännetään ja pannaan haaleaan weteen, johon on sekoitettu 3 luotia sammuttamatointa kalkkia. Jos ei sattuisi olemaan sammuttamatointa, niin otetaan 5 luotia sammutettua kalkkia. Kalkki sekoitetaan hywästi, tawara pannaan sekaan ja käännellään ahkerasti ½ tuntia, jolloin se otetaan pois kalkki-wedestä, huuhdotaan ja wäännetään hywin puhtaaksi. Nyt liu'oitetaan 3½ luotia kromia wähässä kiehuwassa wedessä ja liu'os kaadetaan kylmään weteen. Tähän liemeen sekoitetaan nyt warowasti ja wähitellen, ahkerasti hämmentäen, 3 luotia rikkihappoa, jonka tehtyä tawara pannaan sekaan ja käännetään ja puistellaan sukkelasti hauteessa, sillä tawalla pitkitetään menettelyä 15-20 minuttia, jolloin tawara otetaan ylös, huuhdotaan warsin tarkasti ja wäännetään 5 eli 6 kierrettä, temmotaan ja ripustetaan tasaisesti ja taitawasti äkkiä kuiwamaan.

Tällä tawalla painettu tawara woittaa kaikki muut tawat ja tawara tulee pehmoista ja kaunista, mutta warsin tärkeätä tässä työssä on, että käytetään hywin puhdistettuja astioita.

[39]

Oransi-keltaista.

(1 naulalle tawaraa.)

Tawara painetaan ensin sitruuna-keltaiseksi, edellisen neuwon mukaan ja kun se otetaan kromi-hauteesta wäännetään sitä 3 kierrettä, mutta ei huuhdota.

Sill'aikaa kiehautetaan wettä, johon sekoitetaan 3 luotia sammuttamatointa kalkkia. Tähän kiehuwaan lipiään lasketaan nyt tawara, pidetään siinä ja käännetään 4 kertaa ja puistetaan hywin. Sitten otetaan se oitis ylös ja huuhdotaan samassa silmänräpäyksessä hywin tarkasti kylmässä wedessä, jonka jälkeen se wäännetään hywin ja kuiwataan. Sietää auringon paisteessa kuiwattamista.

Sinisiä wärejä.

Oikeata sinistä kylmällä intiko-kyypillä.

Painaa sinistä kyypissä waatii erityiset laitokset, jonka ohessa se on kallista; mutta että kirja tulisi täydellisemmäksi, annetaan tässä kertomus siitäkin tawasta sille, joka ei arastele kylmän kyypin kalleutta, jossa itse woi painaa oikeata sinistä.

Lämpöisessä kyypissä woi painaa sekä willasta että pumpulia, mutta se ei ansaitse tässä selittää, sillä kyyppiä ei woi kukaan hoitaa, joka ei ole täydellisesti taitawa ja jolla ei ole moniwuotista kokemusta tehdas-painamisessa. Waan ennenkuin kylmä kyyppi, oikean sinisen painamista warten pumpulille, selitetään likemmin, on ensin tehtäwä tili intikon jauhamisesta.

Ei juuri mieluisasti saata ottaa wähempää kuin 1 naulaa intikoa, joka maksaa noin 10 à 12 markkaa naula, jos se on hywää. Intiko muserretaan ensin warowasti suuremmassa huuhmarissa tai rauta-padassa, josta jalat on otettu pois. Sellaista pataa sanotaan jauhimeksi.

[40]

Kun intiko on muserrettu, kaadetaan hiukan kiehuwaa wettä sen päälle ja annetaan seista 1 tunnin, jonka jälkeen se surwotaan wedessä, niin hienoksi kuin mahdollista. Jauhin asetetaan sitten 3 matalan puupalikan päälle, jotka owat 3 tuumaa pitkiä, 2 leweitä ja 1½ korkeita ja jotka asetetaan kolmikulmaan, niin että pohja tulee olemaan wapaana ja ei pääse koskemaan pöytään, jolla jauhin seisoo. Wieläkin tarwitaan kaksi pientä keppiä, niin pitkiä, että ylettywät jauhimen reunain yli. Näistä otetaan yksi kumpaankin käteen ja kolkutellaan hiljaa jauhimen ylä-reunaan, jolloin paksumpi intiko wajoaa pohjaan. Kolkuttamista pitkitetään ½ tuntia, jolloin intiko tawallisesti on laskeutunut, ja kirkas wesi kaadetaan puhtaasen ja tiwiisen pönttöön. Sen tehtyä pannaan kaksi 6:naulaista kanuunan kuulaa jauhimeen intikon päälle. Jauhinta heilutellaan ja liikutellaan nyt molemmilla käsillä, niin että kuulat wierielewät siinä ympäri ja jauhawat siten intikon hienoksi. Kun sillä tawalla on tehty työtä yksi tunti, kaadetaan noin 2 kannua wettä jauhimeen, kuulat huuhdotaan ja kolkuttaminen jauhimen laitoihin uudistetaan. Jauhamista pitkitetään taas uuden kerran eli niinkau'an kuin intiko on täydellisesti hienoa. Silloin huuhdotaan jauhin ja kuulat tarkasti ja kaikki kaadetaan pönttöön. Jauhettu intiko sekoitetaan hywin ja sekaan pannaan ½ naulaa sammuttamatonta, hywin poltettua kalkkia palaisina, jolloin wesi alkaa kiehua. Parempi on lämmittää jauhettu intiko suuressa rautapadassa tahi kattilassa ja panna kalkki wasta sitten kuin intiko on hywin lämmintä.

Kuin se on seisonut 1 tunnin, niin sulataan 4½ naulaa wihtrillä wähässä määrässä kiehuwaa wettä ja se kaadetaan intikon sekaan ja sekoitetaan sen kanssa hywin, jonka jälkeen kaikki tyyni saapi seistä 1 wuorokauden, jolloin aine on saanut keltaisen wiheriän wärin ja kaunis mustan-sinerwä waahto on noussut pinnalle.

[41]

Itse kyyppi, jonka nyt tulee olla walmis, tehdään lujasta tammi-astiasta rautawanteilla. Paras tähän tarkoitukseen on wiinitynnöri, jonka tapin reikä tukitaan ja josta toinen pohja otetaan pois. Sen pitää olla 4 jalkaa korkean ja 2 jalkaa läpimitaten. Kyypin tulee olla 2½ jalkaa pohjasta läpimitaten.

Tämä astia kaadetaan nyt melkein täyteen puhdasta wettä ja sitten kaadetaan taitawasti puolet intiko-määrästä sekaan, jonka jälkeen kaikki tarkasti sekoitetaan niin kutsutulla lawanteella, joka on tehty tawallisen hiilikoukun tapaan, mutta on pienempi. Sittenkuin kyyppi on hywin sekoitettu, annetaan sen seista alallaan 3 tuntia, jolloin paksumpi aine on laskenut pohjaan ja kyyppi on selwä.

Painaminen tapahtuu sitten seuraawalla tawalla. Otamme esim. pumpuli-lankaa, jota woi painaa 2½ punttia waalean siniseksi eli 1½-2 punttia puolisiniseksi.

Langat pitää olla hywin temmottuja ennenkuin painamiseen ryhdytään. Nyt otetaan kouran täysi ja pannaan kepille, se wiedän kyyppiin ja keppiä heilutellaan siinä yhdeltä laidalta toiselle, sitten käännetään langat ja menetellään taas samalla tawalla. Joka kääntämistä kutsutaan waihdoksi. Tehtyä 6 waihtoa, wäännetään lankoja käsin kyypin yli, jonka jälkeen niitä wäännetään patsaalla ja temmotaan hywin. Silloin asetetaan astia alle, ottamaan wastaan mitä waluu. Sillä tawalla tehdään kaikelle langalle, jota ai'otaan painaa, kunnes kaikki on käynyt kerran kyypissä.

Edelliset wyyhdet saawat aina riippua patsaalla sen aikaa kuin toisia pidetään kyypissä. 15-20 naulaan asti woidaan käyttää kyypissä joka sekoituksella (niin kutsutaan sitä aikaa kuin kyypissä tehdään työtä joka kerta kuin sitä sekoitetaan.) Kun kaikki on käytetty läwitse, mitä sillä kerralla tahdotaan painaa, niin sekoitetaan kyyppi taaslawanteella. 3 tai 4 tunnin kuluttua on se taaskin laskeu-
[42]
nut ja nyt woisaan alkaa uudestaan samoilla langoilla. SIllä tawalla pitkitetään, sekoitus sekoitukselta, kunnes lanka on saanut halutun wärin.

LAnkan ollessa puoli-walmiina, woidaan lisätä jäännös intiko-määrästä.

Jos kyyppi sekoittaessa näyttää keltaisen wiheriältä niin ei ole hywä, sillä sen pitää olla aiwan keltainen. Tuon wian poistamiseksi liu'oitetaan 2 eli 3 naulaa wihtrilliä hiukassa kiehuwassa wedessä ja liu'os kaadetaan kyyppiin ja sekoitetaan hywin.

Kun kyyppi tulee wanhaksi ja heikoksi, niin ei se selwiä niin pian ja silloin ei saa siinä painaa enemmän kuin 2 sekoitusta päiwässä, nimittäin toinen aamulla toinen illalla.

Kun intikon wäri on loppunut, kaadetaan kirkas neste toiseen suurempaan astiaan ja paksu pohjasakka kaadetaan pois. Nyt pannaan uusi panos, jolloin kirkasta osaa käytetään weden siasta, kyyppia sekottaessa.

Koetellakseen jos langat owat ottaneet halutun wärin, otetaan muutamia lankoja ja pidetään puhtaan weden pinnan alla; niin mustalta kuin wäri silloin näyttää, niin mustaksi tulee lanka kuiwaessaan.

Kun langat owat walmiiksi painetut, puhdistteaan ne, joka tapahtuu seuraawasti. Astiaan, joka on kylliksi suuri tähän tarpeesen, kaadetaan puhdasta wettä, johon lisätään niin paljon rikkihappoa, ettäse sekoitettua maistuu wäkewältä etikalta. Tawallisesti lasketaan 1 naula happoa joka lanka-puntille.

Tähän happameen weteen lasketaan nyt langat ja käännellään siinä ¼ tuntia, jonka jälkeen ne otetaan ylös ja annetaan walua 5 minuuttia ja huuhdotaan hywin. Sitten ripustetaan ne ohuelta kuiwamaan.

Muist. Wälttääkseen intikon jauhamista, woisi sitä surwoa hywin ja sitten seuloa tarkasti hienon harsu-seulan läwitse. Sitä tapaa ei ole kuitenkaan wielä koeteltu.

[43]

Uusi tapa painaa sekä willaista että pumpulia siniseksi intikolla ilman kyyppiä.

Kattilassa lämmitetään 6 naulaa syöpä-liwettä lähes kiehumiseen asti, eli tarkemmin 75° Celsiusta, sitten pannaan sekaan 2 luotia hienoksi jauhettua ja seulottua intikoa ja 1½ naulaa hienoiksi siruiksi leikeltyjä, tai wielä paremmin karkealla raastinraudalla rewittyjä nauriita, jolloin kattilaa wähitellen kuumennetaan, kunnes alkaa hiljaa kiehua.

Intiko liukenee ja wesi saapi intiko-kyypille tawallisen kellahtawan wärin. Sekoitetaan nyt kiehuwalla wedellä, jonka jälkeen kattila tarkasti peitetään, ettei ilma pääse weteen, sitten kun nauriit owat ylös otetut. Wäri saa sitten jäähtyä niin paljon, että woi tawaraa käsin pidellä.

Willalangat, joita painetaan, pitää edeltäpäin olla hywin pestyt ja liotetut lämpimässä wedessä; ne lasketaan nyt hauteesen ja katsotaan tarkasti, että tulewat oikein liemen pinnan alle, niin ettei ilma niihin pääse, sillä silloin tulee wäri epätasaista. Puolen tunnin kuluttua jäähdytetään ja lasketaan sekaan uudestaan, kunnes tulee niin tummaksi kuin halutaan.

Minun laskuni mukaan pitäisi woida painaa 3 naulaa willalankaa 2 luodilla intikoa, jos se on hywää.

Pidettäköön tarkasti huolta siitä, ettei wäri-haude ole lii'an suuri; sillä jos painamisen pitää onnistuman, niin täytyy olla perin tarkka ja warowainen.

Tässä käytettäwä syöpä-liwe walmistetaan seuraawalla tawalla:

½ naul. potaskaa, ½ naul. sammuttamatointa kalkkia ja 6 naulaa (1 kannu) wettä sekoitetaan ja annetaan seista 1 wuorokausi 25 asteen lämpimässä, jolloin selwä wesi kaadetaan pohja-sakasta erilleen.

[44]

Kalisinistä.

(1 naulalle tawaraa.)

Tämä kaunis sini-wäri on warsin pysymätöintä ja ei kelpaa kankaisiin, joita pestään, sillä se ei siedä liwettä; mutta loimi-lankoihin puoliwilla-kankaissa, jotka eiwät tarwitse pesemistä, eiwätkä joudu aruringon paisteeseen, woidaan sitä käyttää. Sitä painetaan seuraawalla tawalla:

Otetaan ½ naulaa samaa rauta-alunaa, jota käytetään oikeata ruskeata painaessa, 1 luoti tinasuolaa, kaadetaan ne puhtaasen weteen ja sekoitellaan kunnes tinasuola on sulanut. Tawara pannaan silloin sekaan ja käännellään ahkerasti ½ tuntia, wäännetään sitten lujasti käsillä ja huuhdotaan hiukan, wäännetään taas ja pistetään sitten seuraawaan hauteesen: 2½ luotia keltaista sinihappoista kalia (ei punaista) liu'otetaan hiukkasessa kiehuwassa wedessä ja sekoitetaan kylmään weteen, joka piisaa hauteeksi. Tawaraa pidellään siinä ½ tuntia ja wäännetään sitten hywin (pitää aina wääntää wäriastian yli, ettei mitään wäristä joudu hukkaan.) Sitten pannaan tawara taas rauta-alunaan ja pidetään siinä ½ tuntia, jonka jälkeen se hiljaa huuhdotaan ja wäännetään.

Kali-liemeen sekoitetaan sill'aikaa rikkihappoa, niin että se tulee hywin etikan happamaksi ja tähän lasketaan nyt tawara ja pidetään ½ tuntia. Sitten wiedään se takasin rauta-alunaan samaksi ajaksi, jonka jälkeen se huuhdotaan ja wäännetään. Sillä wälin on kali-liemeen sekoitettu keite 2-3 luodista prisiljaa. Tawara lasketaan siihen wiimeisen kerran ja käännellään siinä ½ tuntia. Jos se nyt on lii'an waaleata, niin lisätään hiukan prisilja-keitettä ja tawara pannaan hauteesen takasin wähäksi ajaksi. SItten huuhdotaan ja wäännetään se hywin tarkasti, niinkuin punainenkin. Tätä wäriä ei saa kuiwata auringon paisteessa.

Jos halutaan waaleata kalisinistä, niin otetaan
[45]
waan puolet sinihappoista kalia ja aiwan wähäpätöinen määrä prisiljaa.

Wiheriäisiä wärejä.

Tawara, jota painetaan mustan-wiheriäksi, pitää ensin kylmässä intiko-kyypissä painettaman himmeästi waalean siniseksi ja jota ai'otaan puoli-wiheriäksi, samoin helmis-siniseksi.

Painaminen tapahtuu sitten sillä tawalla kuin tässä nyt neuwotaan.

Waalean wiheriäksi keitetään 8 luotia sumakkia wedessä ½ tuntia, jonka jälkeen sakka saa laskeuda, jolloin kirkas liemi siiwilöidään erilleen. Tähän hauteesen lasketaan tawara 12 tunniksi, jonka ajan kuluttua se otetaan ylös, wäännetään ja alunoidaan seuraawassa haaleassa alunassa: ½ naulaa hienonnettua alunaa sulataan kiehuwassa ja kaadetaan haaleaan weteen ja sekoitetaan hywin. 1 ½ luotia potaskaa sulataan myös kiehuwassa wedessä ja siihen sekoitetaan puolet aluna-liemestä, jota tehdessä sitä ahkerasti hämmennellään kepillä. Tässä käännellään nyt sumakilla painettua tawaraa 1 tunti ja jätetään sitten siihen 12 tunniksi, jonka jälkeen se otetaan ylös ja wäännetään hywin. Sill'aikaa keitetään ½ naulaa kwersitruunaa wedessä ja siiwilöidään, jonka jälkeen alunoitu tawara lasketaan siihen, liemen ollessa kiehuwaa ja käännellään siinä 3 tuntia, jolloin se otetaan ylös ja huuhdotaan hywin puhtaaksi ja wäännetään tarkasti.

Tehtaissä edellistä, wistilöidään hiukan intikokarmiinia kylmässäwedessä ja siihen sekoitetaan 2 luotia edeltäpäin kuumassa wedessä liu'otettua, hienonnettua alunaa, jonka jälkeen seosta hämmennellään ja tawaraa pidetään siinä ½ tuntia, jolloin sininen on imeytynyt pois. Tawara wäännetään ja lasketaan taas uuteen siniseen liemeen, jossa sitä taaskin pidellään ½ tuntia.

[46]

JOs wäri wieläkin on lii'an waaleata, niin lisätään enemmän intiko-karmiinia ja tawara pannaan takasin. Parasta on panna intiko-karmiinia 4 kertaa, sillä siten tulee wäri tasaisempaa. Kun sillä tawoin on saatu haluttua wäri, ei tawaraa huuhdota, waan wäännetään niinkuin punaisessa ja kuiwataan, waan ei auringon paisteessa.

Sinistä lientä saattaa sitten käyttää painaessa puoli-wiheriäistä willalankaa.

Retliiniä wärejä.

Retliiniä prisiljalla ja salpetterihappoisella, suolahappoisella tinalla.

(1 naulalle tawaraa.)

Tämä wäri on tosin kaunista, mutta kuten kaikki retliinit pumpuli-wärit, on se teko-wäriä ja siis lähtewäistä.

Painaminen tapahtuu siten, että keitetty ja wäännetty tawara pidetään kylmässä prisilja-hauteessa ½ tuntia. Jota wäkewämpää prisilja-haude on, sitä tummemmaksi tulee wäri. Sitten wäännetään tawara ja alunoidaan samalla alunalla, jota käytetään punaista painaessa. Wäännetään sitten wisusti alunasta ja lasketaan taas prisilja-hauteesen, wäkewämpään tahi heikompaan, aina sen mukaan minkälaista wäriä halutaan. Jos tahdotaan punaisen retliiniä, niin otetaan wern-pokkia wiimeiseen prisiljahauteesen. Sitten huuhdotaan ja wäännetään tawara tarkasti ja kuiwataan warjossa.

Saadakseen tätä wäriä pysywäisemmäksi, pannaan tawara 12 tuntia ennen kiehuwaan katekuu-hauteesen, tehty 6 luodista katekuuta.

Sitten painetaan se edellä neuwotulla tawalla.

Retliiniä eli hyasintti-sinistä aneliinillä.

(1 naulalle tawaraa.)

Tätä wäriä käytetään paljon hienoin kankaisiin ja
[47]
onkin sangen kaunista, waikka ei pysywäistä. Se alunoidaan seuraawalla tawalla: Kiehuwassa wedessä liu'oitetaan 10 luotia hienonnettua alunaa ja 1½ luotia kloritinaa. Kun se on liu'ennut, kaadetaan se puhtaasen, kylmään weteen puhtaassa, sopiwassa puu-astiassa. Lankaa käännellään siinä 1 tunti ja jätetään siihen 12 tunniksi, jonka jälkeen tawara wäännetään, huuhdotaan hiukan ja wäännetään tarkasti. Sitten kaadetaan wioletti-aneliinin liu'osta kylmään weteen mielen mukaan, waan ei lii'an paljon ensi kerralla. Käänneltyä tässä ½ tuntia, wäännetään tawara hywinm jonka jälkeen enempi aneliini-liu'osta lisätään ja tawara lasketaan takasin ja pidetään taas ½ tuntia. Jos halutaan tummempaa wäriä, niin lisätään aneliini-liu'osta kunnes haluttu wari saawutetaan. Paras on panna aneliinia 3 eli 4 kertaa, sillä silloin tulee wäri tasaisempaa. Wäännetään sitten perin tarkasti jha kuiwataan warjossa.

Jos tahdotaan sinisempää, niin otetaan sinistä aneliiniä wioletin sekaan. SIlloin onkin parasta ensin painaa tawara waalean helmi-siniseksi kylmässä kyypissä, joten se tulee sekä pysywäistä että helppoa.

Mustia wärejä.

Oikeita wärejä.

(1 naulalle tawaraa.)

Saadakseen tätä wäriä niin pysywäiseksi ja pulskaksi kuin mahdollista, menetellään seuraawasti: 8 luotia katekuuta keitetään wedessä (jos painetaan useampia nauloja tawaraa, niin otetaan samassa suhteessa waan 6 luotia). Kuin katekuu on liu'ennut, pannaan tawar tähän kiehuwaanwäri-liemeen 12 tunniksi, wäännetään sitten ja alunoidaan samalla rauta-alunalla, jota käytettiin tumman ruskeaan. Tawara wäännetään siitä ja lasketaan kylmään
[48]
kromi-hauteesen, tehty 1 luodista kromihappoista kalia, jossa sitä pidetään ½ tuntia ja sitten wäännetään hywin. Sitten käytetään sitä keitteessä 20 luodista prisiljaa. Tämä haude saapi olla waan puoliksi kiehuwaa.

Muist. Jos rauta-aluna on lii'an heikkoa, niin tulee musta lii'an waaleata. Jos on wankka ja tiiwis astia, woi rauta-alunaa säilyttää waikka kuinka kau'an, kunhan waan joka kerta kuin sitä käytetään, pannaan wähän uutta lisäksi.

Jos halutaan sywempää ja pehmeämpää mustaa, niin otetaan 24 luotia sinistä prisiljaa ja 6 luotia keltaista. Tähän hauteesen pannaan tawara, sen ollessa kiehuwaa, wäännetään ja kuiwataan. Sitten wispilöidään 2 luotia suopaa kiehuwassa wedessä ja siinä käännellään tawaraa ½ tuntia, wäännetään sitten hywin ja kuiwataan.

Tällä tawalla saadaan mustaa wätiä, jota ei woita mikään pysywäisyydessä eikä karwassa.

Kromi-mustaa.

(1 naulalle tawaraa.)

28 luotia sinistä prisiljaa ja 6 luotia keltaista prisiljaa keitetään 1 tunti, siiwilöidään ja wäri-liemeen lasketaan tawara 12 tunniksi, wäännetään sitten ja pannaan kylmään wesi-hauteesen, jossa on liu'oitettu 10 luotia wihtrilliä. Tässä pidetään sitä 1 tunti, käännellään hywin ja wäännetään. Pannaan sitten kylmään kromi-hauteesen, walmistettu 1 luodista lämpimässä wedessä liu'oitettua kromihappoista kalia, jossa sitä ahkerasti käännellään ½ tuntia, jolloin otetaan ylös, wäännetään ja pannaan takasin prisilja-hauteesen, jonka silloin tulee olla puoli-kiehuwaa. Tässä käännellään tawaraa lakkaamatta 1 tunti, jonka jälkeen se wäännetään kuiwaksi.

[49]

Helpompaa mustaa, joka on edullista käyttää.

(1 naulalle tawaraa.)

Otetaan 1 naula hienoksi surwottua tammen kuorta, nimittäin sisimmäistä, joka on ulkokuoren ja itupuun wälissä, ja keitetään sitä 1 tunti puhtaassa wedessä, jonka jälkeen kirkas neste siiwitään pois ja siihen lasketaan tawara 12 tunniksi. Sitten pannaan se selwään kalkki-lipiään ja käännellään siinä ahkerasti ¼ tuntia. Kalkki-liwe walmistetaan 1 naulasta kalkkia. SIitä muutetaan tawara kylmään wihtrilli-hauteesen (tehty 10 luodista lämpimässä wedessä liu'oitettua wihtrilliä), jossa sitä pidellään 1 tunti. Pannaan sitten kylmään kromiliemeen (1 luodista kromihappoista kalia) ja pidellään siinä ½ tuntia. Lopuksi pidetään tawaraa 1 tunti lämpimässä prisilja-hauteessa, walmistettu 4 luodista keltaista prisiljaa, jonka jälkeen se wäännetään ja on walmista.

Harmaita wärejä.

Tumman harmaata.

(1 naulalle tawaraa.)

Painetaan aiwan samalla tawalla kuin kromimustaa, sillä erolla waan, että tähän otetaan ainoastaan 20 luotia sinistä prisiljaa ja keltaista ei ollenkaan.

Puoli harmaata.

(1 naulalle tawaraa.)

8 luotia sumakkia ja 4 luotia prisiljaa keitetään 1 tunti, kaikki liemi siiwitään tarkasti erilleen ja tawaraa pidetään siinä 3 tuntia, wäännetään ja pannaan kylmään wihtrilli-hauteesen 1 tunniksi. Tämä haude tehdään 8 luodista wihtrilliä.

Jos halutaan wankempaa wäriä, niin huuhdotaan tawara wihtrillistä otettaissa ja wäännetään hywin.

[50]

Sitten pannaan se taas sumakki.-hauteeseen ¼ tunniksi, jolloin saadaan tummempaa puoli-harmaata.

Harmaata katekuulla.

(1 naulalle tawaraa.)

4 luotia katekuuta keitetään kunnes on liu'ennut ja sitten laimennetaan keitos kylmällä wedellä niin, ettei se enään ole kiwhuwaa. Tawaraa pidellään nyt siinä 2 tuntia, wäännetään ja pannaan kylmään hauteesen, walmistettu 3 luodista wihtrilliä, jossa sitä käännellään 1 tunti. Huuhdotaan sitten ja on walmista.

Waaleampaa harmaata saadaan wähemmällä katekuu-määrällä, aina 1-1¼ luotiin.

Waaleata harmaata.

(1 naulalle tawaraa.)

3 luotia sumakkia ja 1½ luotia prisiljaa keitetään ½ tuntia, jolloin selwä neste siiwitään pois ja tawaraa käännellään siinä ahkerasti 2 tuntia, wäännetään ja pannaan kylmään wihtrilli-hauteesen, walmistettu 3 luodista wihtrilliä. Siinä käännellään tawaraa ½ tuntia, huuhdotaan sitten ja wäännetään ja kuiwataan warjossa. Tätä wäriä woi myös painaa katekuulla eli tammenkuorella ja wihtrillillä.

Suklaa-harmaata.

(1 naulalle tawaraa.)

4 luotia katekuuta keitetään kunnes liukenee ja siinä liemessä pidetään tawaraa 3 tuntia, wäännetään ja pannaan sitten haaleaan kromi-hauteesen, walmistettu 1 luodista kromi-happoista kalia, jossa sitä käännellään ½ tuntia. Wäännetään sitten ja pannaan takasin samaan katekuu-liemeen 1 tunniksi. Wäännetään ja lasketaan taas kromi-hauteesen ½ tunniksi, lopuksi wäännetään uudestaan
[51]
ja käännellään ¼ tuntia kylmässä wihtrilli-hauteessa, walmistettu ½ luodista wihtrilliä. Huuhdotaan, wäännetään sitten ja on walmista.

Harmaita muoti-wärejä.

Näitä wärejä woipi painaa katekuulla ja wihtrillillä, waaleammaksi ja tummemmaksi.

Kun suklaa-harmaa on walmista ja tawara sitten pannaan hauteesen keltaisesta prisiljasta ja hiukasta alunasta, niin saadaan wiheriän-harmaasen wedähtäwää wäriä.

Aina panemalla enemmän tai wähemmän katekuuta, saadaan eri waihteessa tummempaa ja waaleampaa.

Jos otetaan muutama hiukkanen suutaa wihtrillin sekaan, niin wedähtää harmaa hiukan punaiselta. Näillä wäri-aineilla woi painaa kaikkia wäri-waihteita: punaisen harmaata, wiheriän harmaata ja suklaaharmaata.

Kaikki katekuulla painetut harmaat wärit owat pysywäisiä.

Pumpulilankain walkaiseminen.

(1 naulalle tawaraa.)

Pumpuli-lankain hywin ja kauniisti walkaisemiseen ei waadita mitään kosntia, waan suurinta warowaisuutta. - Menetellään seuraawalla tawalla:

Joka lanka-naulalle otetaan 2 luotia suutaa ja siitä walmistetussa lipiässä keitetään lankoja wähintään 2 tuntia, jonka jälkeen ne huuhdotaan wisusti ja wäännetään hywin. 3 luotia klori-kalkkia hämmennetään hywästi kylmässä wedess', puhtaassa astiassa, sitten kaadetaan enemmän wettä liusäksi ja sekoitetaan, jonka jälkeen kaikki saa seista 1 tunnin, jolloin kirkas wesi suurimmalla warowaisuudella kaadetaan pois, niin ettei sakkaa mene mukana. Taas kaadetaan wetta kloriin, sekoitetaan tarkasti ja annetaan laskeuda 1 tunti, jolloin kirkas wesi kaadetaan erilleen ja wielä kolmas kera uudistetaan sama menetys.

[52]

Nyt on huomattawa ettei käytetä enemmän wettä, kuin että langat juuri peittywät weden alle, tawara pannaan sekaan ja sekoitetaan warowasti ja katsotaan myös, ettei mitään jää weden yläpuolelle.

Langat jääwät klori-hauteesen 6-12 tunniksi, jonka jälkeen ne otetaan ylös, wäänetään hywin ja lasketaan sitten kylmään wesi-hauteesen, johon on warowasti ja wähittäin sekoitettu 1¼ luotia rikkihappoa, joka hämmennetään hywin weteen. Tähän pannaan langat 2 tunniksi, jolloin ne otetaan ylös, huuhdotaan suurimmalla tarkkuudella puhtaassa wedessä ja wäännetään kuiwaksi niin hywin ja kowasti kuin mahdollista, jonka jälkeen ne kuiwataan.

Jollei langat wieläkään olisi niin walkoisia kuin halutaan, niin woidaan ne panna uudestaan klori-hauteesen 3 tunniksi, sitten happoon 1 tunniksi ja wiimein huuhtoa tarkasti ja wääntää kuten ensimäisellä kerralla, jonka jälkeen taas kuiwataan.

Sinistää walaistua lankaa ei maksa waiwaa, sillä se katoaa ensi pesussa.

Palttinan ja liina-lankain walkaisemiseen otetaan keitteesen puolta enemmän suutaa ja puolet suudan painosta kalkkia ynnä 2½ luotia klorikalkkia joka naulalle.

IV. Silkin painaminen.

Punaisia wärejä.

Punaista aneliinilla.

Tämä aneliini punainen on woittanut kaikki muut punaiset wärit ja ansaitseekin sen, osaksi kauneutensa ja osaksi pysywäisyytensä tähden. Sillä painaminen tapahtuu seuraawasti:

[53]

Kun silkki on puhdistettu ja keitetty suuta-lipiässä (katso siw. 7), niin liu'oitetaan hiukan aneliinia lämpimässä wedessä, sitten sekoitetaan käden-lämpyistä wettä lisäksi ja tässä wäri-liemessä pidetään silkkiä kunnes se on saanut tasaisen ja kylliksi tumman wärin.

Punaista wernpokilla.

Tämä wäri ei ole niin kaunista eikä niin pysywäistä kuin edellinen. Painetaan näin: Silkki alunoidaan kylmässä alunassa. (Wähäisiin osiin on waikeata määrätä, kuinka paljon alunaa waaditaan, muutoin kuin että alunawesi pitää maistua happamelta ja kutistawalta). Silkki jätetään alunaan 6 tunniksi, jonka jälkeen se otetaan ylös ja wirutetaan hywin. Sill'aikaa laitetaan walmiiksi wernpokki-haude ja sen ollessa haaleata pannaan silkki siihen ja käännellään siinä ½ tuntia.

Jos halutaan karmosiini-punaista wäriä, niin liu'oitetaan muutama hiukkanen suutaa puhtaassa wedessä ja silkkiä käännellään siinä kunnes saadaan haluttu wäri, jolloin se otetaan ylös ja huuhdotaan.

Jos tahdotaan punaisen wedähtämään keltaiselta, niin otetaan hiukan kwersitruunaa wernpokin sekaan.

Keltaisia wärejä.

Sitruuna keltaista.

Alunoidaan niinkuin punaista painaessa ja painetaan kwersitruuna-hauteessa, jolloin huomataan, ettei haude saa olla kuumempaa kuin käsi sietää. Tawara pidetään siinä ½ tuntia, jolloin se otetaan ylös ja huuhdotaan.

Kullan keltaista.

Painetaan ensin waaleaksi oransi-wäriseksi orleanalla, huuhdotaan sitten ja alunoidaan aluna-wedessä ja paine-
[54]
taan kwersitruunalla, kuten edellinenkin, kunnes haluttu wäri saadaan, jolloin tawara huuhdotaan.

Oransi-keltaista.

Painetaan ensin heleän keltaiseksi orleanalla, alunoidaan sitten aluna-wedessä ja painetaan kwersitruunalla ja wernpokilla yhdessä, haluttuun wäriin asti ja huuhdotaan sitten.

Jota enemmän wernpokkia otetaan, sitä tummempaa oransia saadaan.

Wiheriöitä wärejä.

Silkki puhdistetaan ensin, alunoidaan sitten aluna-wedessä ja painetaan sitruuna-keltaiseksi. Sitten pannaan se hywin lämpöiseen hauteesen, johon on sekoitettu hiukan hienonnettua alunaa ja intiko-karmiinia, sen mukaan kuinka tummaa wäriä halutaan. Jos silkkiä tahdotaan mustan wiheriäksi, niin pannaan enemmän intiko-karmiinia ja wesi tehdään niin kuumaksi kuin kädet waan sietäwät pidellä, jonka jälkeen tawara huuhdotaan.

Samalla tawalla woipi saada kaikki wiheriän waihteet, sen mukaan kuin lisätään tai wähennetään wäri-aineita.

Muist. Kwersitruunan siasta woipi edellä käyttää keltaista prisiljaa.

Ruskeita wärejä.

Ruskeata katekuulla ja kromilla

Tätä waren otetaan noin 3 luodin paikoille katekuuta joka tawara-naulalle ja keitetään kunnes liukenee. Kiehuwaan hauteesen lasketaan silkki ja annetaan olla siinä wähintään 3 tuntia, jonka jälkeen se otetaan pois ja pannaan toiseen hywin kuumaan weteen, johon on liu'oitettu hiukan kromihappoista kalia. Tässä hauteessa pidetään silkkiä ¼ tuntia tai enemmänkin. Jos tahdotaan aiwan mus-
[55]
tan-ruskeata wäriä, pidetään molemmat hauteet kiehuwina. Tämä wäri on täydellisesti pysywäistä, eikä lähde pesemällä, waikka keittäisi lipiässä.

Jos halutaan tätä wäriä wedähtämään keltaiselta, niin alunoidaan silkki aluna-wedessä ja painetaan sitten keltaisessa prisiljassa milen mukaan ja huuhdotaan lopuksi.

Ruskeata wernpokilla ynnä keltaisella ja sinisellä prisiljalla.

Silkki alunoidaan ensin niinkuin tawallista alunalla ja painetaan sitten hywin lämpimässä liemessä keltaisesta prisiljasta ja wernpokista. Samaan liemeen lisätään hiukan keitettä sinisestä prisiljasta, jonka jälkeen tawara taas pannaan sekaan ja pidetään siellä kunnes on tullut tarpeellisen tummaksi.

Jota enemmän sinistä prisiljaa otetaan, sitä tummempaa tulee wäri.

Samalla tawalla woi saada kirsikka-ruskeata ja ruusu-ruskeata. Painamisen jälestä huuhdotaan tawara ja kuiwataan.

Oliwi-ruskeata eli maksan karwaista

Silkki alunoidaan niinkuin edellinenkin alunalla ja painetaan sitten keltaisella prisiljalla ja wernpokilla niin, että se wedähtää jokseenkin keltaiselta. Sitten pannaan se lämpimään weteen, johon on pantu hiukan alunaa ja intiko-karmiinia, eri määrissä aina sen mukaan jos tahdotaan tummempaa tai waaleampaa wäriä.

Samalla woi painaa kaikenlaisia pronssi- ja oliwi-wärejä.

Retliiniä wärejä.

Retliiniä on ennen painettu prisiljalla, wernpokilla, intikokarmiinilla, tinasuolalla ja alunalla j. n. e., mutta
[56]
kaikki nuot on sysännyt syrjään aneliini, jolla saattaa painaa kaiken waihteista retliiniä, punertawaa ja sinertäwää. Sillä saadaankin onnistumaan mainiosti.

Sitä woi edullisesti alunoida ja painaa willaisen kanssa yhdessä.

Kun silkkiä painetaan yksin, alunoidaan se lunalla ja painetaan wioletti-aneliinin liu'oksella hywin lämpimässä wedessä, johon on pantu muutama tippa rikki-happoa.

Jota enemmmän happoa ja jota kowempaa kuumuutta käytetään, sitä sinisempää tulee wäri.

Jos sitä wastoin tahdotaan punertawampaa wäriä, niin lisätään hiukan punaista aneliinia liemeen wioletin sekaan.

Sinisiä wärejä.

Tawara alunoidaan alunalla ja painetaan haaleassa hauteessa hiukalla intikokarmiinilla. Se on parahiten sopiwaa waaleammille waihteille.

Sinistä aneliinilla painaessa alunoidaan niinkuin edellinenkin alunalla ja painetaan sinisellä aneliinilla ja hapolla samalla tawalla kuin retliiniäkin.

Sinistä sinihappoisella kalilla, alunoidaan wäkewällä rauta-alunalla ja tinasuolalla, niinkuin pumpulia painaessa, huuhdotaan sitten alunasta ja painetaan sinihappoisella kalilla ja rikkihapolla, wiimeistä niin paljon, että liemi maistaa erikan happamalta. Pidetään 3 kertaa alunassa ja kali-hauteessa ja wiimeisellä kerralla pannaan kali-hauteesen hiukan keitettä sinisestä prisiljasta, siinä suhteessa kuinka tummaksi wäriä halutaan.

Mustia wärejä.

Tähän käytetään useita eri tapoja, mutta niistä on seuraawa enimmin käytetty ja helpoin.

[57]

1 naulalle silkkiä keitetään puhtaassa wedessä 1 naula keltaista prisiljaa. Liemi siiwitään ja siihen lisätään 3/4 luotia hywin hienoksi surwottua panskan wiheriää (spansk gröna) ja sitten 3 luotia wihtrilliä, haude pidetään kiehuwana ja sekoitetaan hywästi.

Siihen lasketaan silkki ja pidetään 1 tunti, jonka jälkeen se otetaan ylös ja huuhdotaan tarkasti. Painetaan sitten lämpimässä hauteessa 1 naulasta sinistä prisiljaa, jossa on kuohutettu hiukan silkkisaipuaa. Tässä pidetään silkkiä kunnes tulee täydellisesti mustaksi, jolloin se huuhdotaan.

Mustaa yksinkertaisemmalla keinolla.

Puhdistettu silkki alunoidaan willaisen joukossa, jota waan alunoidaan kromilla ja hapolla ja pannaan sitten keltaisen prisiljan hauteeseen, jolloin se tulee keltaiseksi. Sitten lasketaan se hauteesen sinisestä prisiljasta, joka on hywin wäkewää, kunnes muuttuu perin mustaksi. Tämä tapa on yksinkertainen ja todellakin oiwallinen.

Harmaita wärejä.

Yksinkertaisin tapa painaa silkkiä harmaaksi on seuraawa. Akaati- ja lyyhy-harmaata painaessa alunoidaan alunalla ja hiukalla sinikiwellä yhdessä, tawallisella lailla. Alunan jälkeen huuhdotaan tawara ja painetaan haaleassa liemessä, johon on pantu hiukan prisiljakeitettä ja aiwan wähän intikokarmiinia. Tässä waaditaan warowaisuutta, että ainoastaan niin paljon wäriä otetaan, että juuri ja juuri näkyy hauteessa. Parempi on panna lii'an wähän 3 kertaa, kuin lii'an paljon yhdellä kertaa.

Myöskin woipi keittää hiukan wäri-omenoita (kaleppeliä) ja pitää silkkiä siinä keitteessä ja sitten käyttää sitä heikossa wihtrilli-liemessä.

[58]

Myös katekuulla woi painaa kauniita punertawan-harmaita wärejä, jos tawaraa ensin pidetään haaleassa katekuu-hauteessa ja sitten heikossa wihtrilli-liemessä ja lopuksi huuhdotaan.

Mutta ei tässäkään saa olla lii'an wäkewiä hauteita.

Muist. Kaikki silkki on huuhdottawa ja jäykistettäwä painamisen jälkeen.

Silkin jäykistys.

Kun silkki on jäykistettäwä, niin pingoitetaan se erityiselle sitä warten laitetulle kehälle eli puitteelle, jossa on pieniä, hienoja messinki-nauloja, joihin liina tahi kangas kiinnitetään pingoittaessa. SItä siwwellään nyt jäykistys-aineeseen kastetulla pesu-sienellä ja puristetaan kuiwamisen jälestä rässissä hienon, silitetyn paperin wälissä. Jäykistys-aine on liu'otettua araapian gummia (gummi arabicum), joka siiwitään tarkasti. Myös liiwotetta eli kirkasta liimaa woi käyttää sellaiseksi liu'okseksi.

Kun silkki painamisen jälkeen on kuiwanut, woipi sen liottaa jäykistys-aineessa, jonka jälkeen kangas pesu-sienellä pyyhitään pöytään eli puhtaasen lautaan kiini, johon se kiinnitetään nuppineuloilla kulmistansa. Kun se on kuiwanut silitetään sitä nurjalta puolelta lämpimällä ryykkiraudalla.

Tämä tapa ei suinkaan ole kehuttawa, mutta huonommille liinoille ja nauhoille se kyllä menettää.

V. Wanhojen waatteiden y. m. painaminen.

Wanhat waatteet owat aina ensin pestäwät ja puhdistettawat likapilkuista (katso I. Peseminen.)

[59]

Mustia, harmaita ja ruskeita puoli- ja täys-willaisia waatteita painetaan niinkuin ennen on sanottu willaisesta. Pumpuli-waatteet, niinkuin pumpuli-kankaat. Usein tapahtuu, että mustat ja ruskeat puoliwillaiset owat waaleampia pumpuli-lankainsa puolesta, waikka willalangat wielä owat mustia. Siinä tapauksessa painetaan ne näin: Kun waate on kuiwanut, lasketaan se maidon lämpöiseen wäkewään prisilja-hauteesen, ja pidetään siinä 2 tuntia, jonka jälkeen se otetaan ylös ja pidetään sitten 1 tunti jokseenkin wäkewässä wihtrilli-liemessä. Sen jälkeen huuhdotaan waate hywästi. Orliinaa, riipettiä, pareesia tai muita sellaisia kankaita ruskeaksi painaessa menetellään seuraawalla tawalla:

Kangas pestään aluksi hywin tarkasti, niin ennen on sanottu. Sitten otetaan joka naulalle 12 luotia katekuuta ja 1 luoti sinikiweä ja keitetään puhtaassa wedessä. Katekuun liu'ettua siiwitään haude ja tähän kirkkaasen nesteesen lasketaan kangas ja pidetään siinä 6 tuntia. Sitä käännellään toisinaan ja pidetään tarkasti waralta, ettei mitään rakkoja synny sen kautta, että kangas kohoaa weden pinnan yläpuolelle. Sen ajan kuluttua otetaan waate ylös ja annetaan walua ½ tuntia wäri-astiaan, jonka jälkeen sitä pidetään ½ tuntia kiehuwassa kromihauteessa walmistettu 1 ½ luodista kromihappoista kalia. Otetaan ylös ja annetaan walua, pannaan taas katekuu-hauteesen, jonka pitää olla lämmitettyä ja pidetään siinä 1 tunti, jolloin se taas otetaan ylös, annetaa nwalua ja muutetaan taas kromihauteesen ½ tunniksi, jonka jälkeen se huuhdotaan ja on walmista.

Jos kuitenkin nyt, kun kangas on kuiwanut, pumpulilangat näyttäisiwät taaleilta, niin pannaan kangas haaleaan prisilja-hauteesen ja pidetään siinä ½ tuntia ja huuhdotaan sitten.

Waaleampaa ruskeata painetaan samalla tawalla aina
[60]
hawanna-ruskeaan asti, mutta silloin otetaan puolet kylmää ja puolet lämmintä wettä kumpaankin hauteesen. Sitä käytetään kuitenkin 2 kertaa kummassakin hauteessa.

Jos halutaan ruskean wedähtäwän keltaiseen, niinkuin keltaista hawannaa eli bismarkin ruskeata, niin tehdään keitettä keltaisessta prisiljasta, kangas pannaan siihen ja annetaan hiljaa kiehua, kunnes toiwottu wäri on saatu.

Jos halutaan enemmän kaneli-ruskeaksi eli punertawaksi, niin otetaan hiukan santelia keltaiseen prisilja-hauteeseen.

Sellaisia hienoja kankaita ei tarwitse rässätä, waan kun ne owat kuiwaneet, lioitetaan ne heikolla liima-wedellä ja kun tulewat puoli-kuiwiksi, silitetään nurjalta puolelta kuumalla raudalla. Orliina tulee yhtä kauniiksi kuin uusikin, jos se selitellään hywin.

VI. Saran painaminen.

Saran painamiseen suuremmissa määrissä, waaditaan sioja kaluja, mutta pienempiä paloja woi painaa kotona ja tulewatkin warsin somiksi, jollei käytetä lii'an pieniä kattiloita. Kattilaa, joka wetää 8 sangollista, woi hywin käyttää 20 sarka-kyynärän painamiseen. Tawallisesti käytetään tässä työssä keloja kattilan yli, mutta sopiwaa keppiä woi warsin hywin käyttää sen siasta, jolloin kangasta sillä wiedään kattilan toiselta laidalta toiselle, kattilan kiehuessa. Sillä tawoin tulee wäri tasaisemmaksi.

Sinisiä wärejä.

(10 kyynärälle kangasta.)

Kangas on oikeastaan ensin painettawa siniseksi lämpimässä kyypissä, mutta saattaa sitä painaa ilman edellistä sinistämistäkin.

[61]

Tällä tawalla saadakseen pysywäistä sinistä, menetellään näin: tehdään aluna 3 luodista kromihappoista kalia, 3 luodista rauta-alunaa (samaa, jota käytetään mustiin ja ruskeisiin pumpuli-kankaisiin) ja 1½ luotia rikkihappoa, jotka keitetään wedessä 5 minuttia, jonka jälkeen kattila jäähdytetään kylmällä wedellä niin, että kiehuminen taukoaa, jolloin sarka pannaan sekaan. Alunassa keitetään sitä 1½ tuntia, ahkerasti käännellen erittäinkin ensimäisenä puoli-tuntina. Kiehuttua tämän ajan, otetaan tawara ylös, jäähdytetään ja huuhdotaan.

Kattila laitetaan nyt reilaan painamista warten ja täytetään wedellä, jossa keitetään 20 luotia prisiljaa (pussisessa) 3/4 tuntia, jolloin se otetaan ylös ja 20 luotia santelia pannaan sekaan, nyt lasketaan tawara sekaan ja annetaan kiehua liemessä 1½ tuntia, jonka jälkeen se otetaan ylös, huuhdotaan ja sotketaan hywin. Jos halutaan tummempaa, niin lisätään prisilja-määrään.

Ruskeita wärejä.

Pronssi-ruskeata.

(10 kyynärälle kangasta.)

Wäri-liemi tehdään 4 naulasta keltaista ja 18 luodista sinistä prisiljaa, keittämällä niitä 1½ tuntia, jonka jälkeen pussit otetaan ylös ja ½ naulaa santelia ja 3 luotia sumakkia pannaan lisäksi. Kangas pannaan sekaan ja keitetään 2 tuntia, jolloin se otetaan ylös ja saa walua hywästi pannun yli ja jäähdytetään. Se tummennetaan sitten seuraawasti: Liemeen pannaan 10 luotia wihtrilliä ja 2 luotia hienoksi surwottua wiinikiweä, haude sekoitetaan hywin ja kangas pannaan sekaan, sittenkuin hiukalla wedellä on kattila niin jäähdytetty, ettei se sarkaa åantaissa kiehu- Kangasta käännellään nyt ahkerasti ja liemi saa
[62]
sill'aikaa kiehua 1 tunnin, jolloin sen pitäisi olla walmista. Se huuhdotaan nyt ja sotketaan hywin.

Wiktoria-ruskeata.

(10 kyynärälle kangasta.)

Tämä sangen kaunis wäri on sinistettäwä kyypissä, mutta sitä woi myös painaa ilman sinistämistä seuraawalla tawalla: 2 naulaa 8 luot. prisiljaa keitetään ½ tuntia ja sitten pannaan sekaan 1 naula santelia, 1 naula krappia ja 3 luotia wiinikiweä, jonka jälkeen, tawaran pantua sekaan, kiehumista jatketaan 1½ tuntia, jolloin kangas otetaan ylös, annetaan walua pannun yli ja tummennetaan 1/4 naulalla wihtrilliä, joka sekoitetaan wäriliemeen ja tawara pannaan takasin ja keitetään 3/4 tuntia.

Jos sarka on ennen sinistetty, niin otetaan waan 1 naula prisiljaa.

Toisen-laista ruskeata.

(10 kyynärälle kangasta.)

Helpompaa kuin edellinen, mutta kuitenkin sangen kaunista. Tätä warten otetaan 3 naulaa keltaista prisiljaa, jota ensin keitetään 1½ tuntia, jonka jälkeen 1 naula santelia ja 3 luotia sumakkia lisätään, otettua pois prisilja-pussin. Sitten sekoitetaan kaikki hywin, kangas pannaan sekaan ja käännellään siinä 2 tuntia kiehuessa, jonka jälkeen se otetaan ylös ja tummennetaan 10 luodilla wihtrilliä.

Sitä painetaan sitä paitse aiwan niinkuin pronsi-ruskeata.

Mustia ja wiheriäisiä wärejä

Mustaa.

(10 kyynärälle kangasta.)

Alunoidaan niinkuin tumman-wiheriä, huuhdotaan sitten alunasta ja painetaan 2 naulalla sinistä ja 12 luo-
[63]
dilla keltaista prisiljaa, joita keitetään 1 tunti, pussit otetaan ylös ja tawara pannaan sekaan ja keitetään hauteessa 1½ tuntia, jonka jälkeen se huuhdotaan ja sotketaan. On silloin walmista.

Mustan wiheriää.

(10 kyynärälle kangasta.)

Alunoidaan ensin 4½ luodilla kromihappoista kalia, 2¼ luodilla Salzburgin wihtrilliä, 3 luodilla wiinikiweä ja 1 luodilla rauta-alunaa, jossa tawaraa keitetään 1½ tuntia, jolloin se otetaan ylös ja huuhdotaan. Sitten painetaan se näin:

Puhtaassa wedessä keitetään 1½ naulaa keltaista ja 30 luotia sinistä prisiljaa 1½ tuntia, jolloin pussit otetaan pois ja tawara pannaan sekaan ja keitetään ja käännellään hauteessa 1½ tuntia, jolloin se on walmista.

Jos halutaan tummempaa wäriä, niin keitetään hiukan enemmän prisiljaa ja sarka pannaan taas siihen ja keitetään ½ tuntia. Keittämisen jälkeen huuhdotaan se hywin.

Harmaita wärejä.

Teräs-harmaata.

(10 kyynärälle kangasta.)

24 luotia prisiljaa keitetään ½ tuntia, jolloin pussi otetaan pois ja liemeen sekoitetaan ½ naulaa sumakkia, 6 luotia krappia ja 4 luotia santelia; kangas pannaan sekaan ja keitetään 1½ tuntia, jonka jälkeen se otetaan ylös, annetaan walua ja tummennetaan seuraawalla tawalla. Liemeen sekoitetaan, ahkerasti hämmennellen, 6 luotia wihtrilliä ja 2 luotia wiinikiweä, sitten pannaan sarka sisään ja keitetään, ahkerasti käännellen 3/4 tuntia.

[64]

Waalean harmaata.

(10 kyynärälle kangasta.)

Tätä sangen kaunista wäriä painetaan näin. 2 luotia prisiljaa keitetään ½ tuntia, jolloin pussi otetaan pois ja liemeen lisätään 4 luotia krappia, 3 luotia wiinikiweä ja 3 luotia sumakkia. Tawara pannaan sekaan ja keitetään 1½ tuntia ja otetaan ylös, sitten sulatetaan kattilassa 1½ luotia wihtrilliä, kangas pannaan takasin ja keitetään, ahkerasti käännellen, 3/4 tuntia, jonka jälkeen se huuhdotaan ja sotketaan hyvin.

----

Tässä edellä nimitetyt saran wärit owat tawallisimmat ja woidaan edulla painaa, kun waan katsotaan, että kattila on aina täynä kiehuessa ja tawaraa ahkerasti käännellään, erittäinkin tummentaissa. Rautapataa woi käyttää, jos se waan kuurataan puhtaaksi joka kerralla.

VII. Wäri- ja aluna-aineet.

Niiden alkuperä ja käyttäminen, ynnä niiden hywyyden tuntomerkit

Aluna, tawallinen, walmistetaan aluna-liuskaiksesta keittämällä, liu'ottamalla ja kiteennyttämällä. Hywä aluna on suurissa, puoleksi läpinäkywissä kappaleissa eli kiteissä, joilla on walkoinen wäri ja kirpeä tunnistettawa maku; siinä ei saa olla rautaa wähintäkään, joka huomaitaan, jos aluna-liu'okseen tipahutetaan muutama pisara sinihappoista kali-liu'osta. Jos alunassa on rautaa, niin sinertyy se joka tipalle.

Alunaa käytetään aluna-aineena willaiselle, pumpulille ja silkille.

Aneliinia walmistetaan kemiallisissa tehtaissa kiwihiili-öljystä. Siinä on tawallisesti aina arsenikkia ja on sen wuoksi myrkyllistä. Käytetään tawallisesti willaisen, silkin ja pumpulin painamiseen.

[65]

Intiko on yleisesti tunnettua tumman sinistä ainetta, jota saadaan intiko-ruohosta (Indigofera tinctoria), jota kaswaa Itä-intiassa. Hywän intikon paras tuntomerkki on, että se, weitsellä leikatessa sisältä, on wasken wärinen, on kewyttä eikä kowaa. Huonompi intiko on waaleampaa, raskaampaa ja leikatessa harmaan wäristä.

Intikokarmiini on paksua puuromaista ainetta, jota walmistetaan Englannissa kemiallisissa tehtaissa tawallisesta mineralista ja suutasta siten, että happo tyydytetään suutalla.

Katekuu (Terra catechu) on wesi-liotus useamman laisista Mimosa- ja Acacia- kasweista, jotka kaswaawat Itä-intiassa. Kaupassa se kulkee mustan-ruskeissa, kowissa, kiiltäwissä kappaleissa ja käytetään painaessa pumpulia ruskeaksi ja harmaaksi.

Keltainen prisilja (Gulholz) on puu-ainetta eräästä Itä-intiassa kaswawasta puusta, joka kuuluu silkkiäis-puun sukuun (Murus tinctoria). Parasta saadaan Kuubasta, huonompia lajia Jamaikasta ja Portorikosta.

Sitä käytetään enimmiten willaisen painamiseen. Sen pitää olla kuiwaa ja hhienoksi raapustettua.

Kloorikalkki on walkoista pulweria, seassa suurempia kowia kappaleita ja wäkewän hajuista. Saadaan kun kloorikaasua johdetaan sammuttamattomaan kalkkin. Käytetään walkaisemiseen. On säilytettäwä hywin suljetuissa rasioissa, sillä se imee kosteutta ilmasta ja liukenee.

Kossinelli. Tätä wäri-ainetta on erään hyönteisen (Caccus Cacti) naaraissa. On kotoisin Etelä-Amerikasta, Meksikosta, Länsi-Intiasta ja muista kuuman ilman-alan maista.

Parasta on hopean harmaa tai mustan harmaa laji.

Krappi on jauhettu juuri Rubica tinctoria nimisestä kaswista, joka kaswaa useilla seuduilla Europassa. Hy-
[66]
wällä krapilla pitää olla kellahtawa, ruskeanöpunainen wäri, imelä haju ja imelähkö, kirpeä maku.

On erästä huonompaakin lajia, joka on harmaan ruskeata wäriltään. Sitä kutsutaan multa-krapiksi ja ei kelpaa punaiseen eikä willan painamiseen, waan käytetään ainoastaan lämpöisessä kyypissä.

Kromihappoinen kali syntyy, kun kromirautaa tulistetaan potaskan ja salpietarin kanssa, sohjo kiotetaan wedessä ja annetaan kiteyntyä, jolloin laskehtii kaunista oransi-keltaista suolaa. Siinä muodossa se kaupassa tkulkee. Sitä käytetään tuottamaan ruskeita, wiheriäisiä, keltaisia, sinisiä ja mustia wärejä willaiselle silkille ja pumpulille.

On kowaa myrkkyä.

Kwersitruuna on kuorta quercus nigra nimisestä tammi-lajista, joka kaswaa Amerikassa. Sillä painetaan tawallisesti keltaista silkille ja willaiselle ja keltaista pohjawäriä pumpulille.

Se on hienoksi jauhettua waalean-keltaista wäriltään.

Laksyitä käytetään punaiseen ja saadaan Itä-Intiasta. Se antaa gummi-lakalle wärinsä ja saadaan siitä kemiallisilla keinoilla. Kaupassa se kulkee neliskulmaisina, ruskean wärisinä kakkuina, toisinaan pulwerin muodossa. Liukenee hapoissa.

Lyyjy-sokeria syntyy, kun lyyjyä liu'otetaan etikkahapossa ja kiteyntyy siitä walkoisina kiteinä, joilla on ilettäwä, imelä maku. Kansassa se kulkee osaksi muodottomissa könteissä, osaksi naulamaisissa kiteissä. Käytetään pumpulia keltaisella alunoidessa.

On warowaisuudella käsiteltäwä ja tarkoin säilytettäwä, sillä se on ankaraa myrkkyä.

Mineralia käytetään wiheriäksi willaiselle ja intiko-karmiinin walmistamiseen. Sitä tehdään hywästä intiko-karmiinista, joka surwotaan ja seulotaan. 1 naulalle hienonnettua intikoa otetaan 4 naulaa Nordhausin wihtrilli-öljyä.

[67]

Morsinko-sinistä eli weideä saadaan Isatis tinctoria nimisestä kaswista, joka kaswaa useimmissa Euroopan maissa, myöskin etelä Suomessa. Se on tawallisen peltonarskun näköinen keltaisilla kukilla, mutta hiukan suuremmilla lehdillä. Kaswi sekoitetaan kalkin kanssa kunnes alkaa käydä. Kulkee kaupassa pyöreinä palloina ja käytetään lämpöiseen kyyppiin.

Northausin wihtrilli-öljy eli niin kutsuttu suitsewa rikkihappo on kirkasta ja öljymäistä täydellisesti wedetöintä ja suitsee, kun korkki otetaan pullon suulta, jossa sitä säilytetään.

Walmistetaan samalla tawalla kuin tawallinen rikkihappokin, mutta on wäkewämpää.

On ankarasti syöwyttäwää ja sen wuoksi warowaisuudella käsiteltäwä.

Kun sitä weteen sekoitetaan, tiputetaan sitä pisaroittain lakkaamatta sekoittaen.

Orleana on erään Etelä-amerikassa kaswawan puun (Bixa orellana) hedelmän sydämystä, joka liuotetaan wedessä, keitetään kuiwiin ja kulkee kaupassa ruskean keltaisena, puuroisena aineena, kierrettynä omiin lehtiinsä. Sitä käytetään silkin ja pumpulin painamiseen.

Panskan wiheriä on puhdistamatointa etikkahappoista kuparia, wäriltään sini-wehreätä. On warsin myrkyllistä.

Persiota walmistetaan Englannissa orseljista. Hywän persion tulee olla hienoksi jauhettua, ei hiekkaista ja kauniin wioletti-ruskean wäristä. Käytetään retliiniksi y. m. willaiselle.

Potaska on puhdistamatointa hiilihappoista kalia, jota saadaan poroa liottamalla ja luoksen haihduttamalla, jolloin saadaan walkoista ainetta. Sitä on useampaa lajia.

Poltettu potaska on walkoista, kuiwaa ja parasta. Muita lajia käytetään waan kyypissä.

[68]

Prisilja (blooholtsi) on erään Amerikassa kaswawan puun ydintä, joista Hondurasta ja Kampechesta tulewa on parasta.

Hywällä prisiljalla pitä olla tumma, punaisen ruskea wäri, imelähkö haju ja maku ja sen tulee olla hienoksi raastittua tai jauhottua. Ei saa olla lii'an märkää. Tämä on niin kutsuttua tawallista eli sinistä prisiljaa ja tätä käytetään aina tässä teoksessa, jollei erittäin toisin ole määrätty.

Rauta-wihtrilliä, tawallinen wihtrilli on siniwehreää suolaa, jota walmsitetaan, paitsi muualla, myöskin Ruotsissa. Parasta sieltä tulee Fahlunista ja on enemmän keltaisen wehreää ja kuiwaa.

Rikkihappoa eli engelskan wihtrilli-öljyä saadaan rikkiä eli tulikiweä polttamalla ja puhdistetaan tislaamalla.

Salpetterihappoa eli siewettä walmistetaan kemiallisissa tehtaissa tislaamalla salpietaria ja rikkihappoa. On wesi-kirkas neste, syöwyttäwällä, kirpeällä ma'ulla ja omituisella hajulla. Käytetään salpetterihappoisen raudan (rauta-alunan) walmistamiseen ja yhdessä suolahapon kanssa tinan ja tinasuolan liu'ottamiseen.

Salpetterihappoista rautaa eli rauta-alunaa tehdään kahdella tawalla.

Toista lajia walmistetaan ruostumattomasta raudasta ja se on parasta, toista lajia rautawihtrillistä.

Jälkimäistä walmistaessa otetaan 1 naula salpetterihappoa, jossa liuotetaan 4-5 naulaa wihtrilliä wähissä osissa, kunnes saadaan ruskea, porterin näköinen neste, jonka jälkeen rautaa pannaan sekaan niin paljon kuin liukenee. Sitä käytetään kalisiniseen, mustaan ja oikeaan ruskeaan pumpulille y. m.

Santelia saadaan santeli-puusta. Käy kaupassa pulwerin muodossa. Hywä santeli pitää tuntua jywäiseltä
[69]
ja saa olla wäriltään heleän puna-keltaista, hiukan keltaisen woipaa. Käytetään ainoastaan willaisen painamiseen.

Salzburgin wihtrilli ilmestyy sini-wehreissä kiteissä joitten tulee olla kuiwia. Kauemmin aikaa ilman waikutuksen alaisena, peittää sen ruosteen tapainen aine. On suuresti hyödyllinen painaessa. sisältää rautaa ja waskea.

Sinihappoinen kali (werisuola) käy kaupassa sitruunan keltaisina, neliskulmaisina kiteinä eli liuskoina. Sitä walmistetaan werestä, sarwien ja kawioiden jäännöksistä, joita sekoitetaan potaskan kanssa.

Punainen werisuola ilmestyy säännöttömissä kiteissä, joilla on heleä keltaisen ruskea eli oransiwäri. Molemmat lajit owat kowia myrkkyjä.

Sinikiweä (rikkihappoista kuparia eli kypron wihtrilliä) saadaan kun kuparia liuotetaan rikkihapossa, josta se kiteytyy kauniisin sinisiin kiteisin. Se on hywin myrkyllistä ja siis tarkasti säilytettäwä.

Sumakkia saadaan erään pensaan (Rhus coriaria) warsistosta ja lehdistä, joka kaswaa etelä Europassa. Parasta tulee Sisiliasta. Saadaan myöskin sianpuoloista täällä Suomessa.

Se sisältää kwersitriuuna-wäriä ja parkki-ainetta. Käytetään willaiselle ja pumpulille mustaa ja harmaata painaessa, sekä parkiksi muutamille tummilel willa-wäreille.

Suolahappoa saadaan keittosuolasta tislaamalla sitä rikkihapon kanssa. On puhtaana aiwan wäritöintä, mutta saadaan tawallisesti keltaisena, hiukan taurasekotuksen wuoksi. Siitä lähtee tukehuttawa, kloorin hajuinen kaasu. Käytetään alunoihin.

Suolahappoista tina-liu'osta on monen laista. Punaista ja retliiniä pumpulille painaessa, tehdään sitä 6 naulasta suolahappoa ja 2 naulasta salpetterihappoa, jossa liu'otetaan 1 naula engelskan tinaa.

[70]

Willaista lakkapunaiseksi painaessa, tehdään sitä 6 naulasta suolahappoa, ½ naul. salp. happoa ja 1 naul. tinaa.

Kossinelli-punaista warten: 8 naulasta salpetterihappoa, 12 naul. wettä, ½ naul. suolahappoa ja 1 naul. tinaa.

Suuta, kiteyntynyt, on puhdasta hiilihappoista natria ja ilmestyy suurissa, walkoisissa kappaleissa tahi muodottomissa kiteissä. Walkoinen laji tuodaan Alikantesta Spaniasta.

Tina on yleisesti tunnettu metalli. Ainoa laji tinaa, jota woidaan painaessa käyttää, on puhdas engelskan tina. Muu tina sisältää aina lyyjyä.

Tinasuola on suolahapossa liu'otettua ja siitä kiteynyttä tinaa. Hywällä tinasuolalla on walkoinen eli kellahtawa wäri ja on yhdistetty neulamaisista kiteistä, jotka owat kuiwia.

Wernpokki on erään puun (Coesalpinia echinata) ydintä ja käytetään painamaan punaista willaiselle, pumpulilel ja silkille. Tämä wäti on pysymätöintä. Wernpokki kulkee kaupassa eri muodoissa, parasta on kuiwa ja hienoksi raastittu, jolla on selwä, keltaisen punainen wäri.

Wiinikiwi on hapanta wiinihappoista kalia, jota on 2-laista, walkoista ja punaista, kowissa kappaleissa, jotka rikki lyödessä owat kiiltäwiä murto-paikoista ja wapaat hienosta pulwerista eli tomusta. Käytetään alunaksi willaiselle ja ei ole waarallinen terweydelle.

Wiinikiwi-preparaatia käytetään wiinikiwen asemesta ja tawataan muodottomissa, walkoisissa kappaleissa, maultaan tuikea ja imee helposti kosteutta. Walmistetaan glauberin suolasta ja rikkihaposta.

Wäri-omenat (Galläppel) owat kaswannaisia eräässä Wähässä Asiassa kaswawassa tammessa (Quercus infectoria) ja syntywät erään hyönteisen (Cyrips quer-)
[71]
cusfolii) pistoksista. Tämä hyönteinen läwistää heikkojen oksain silmikot, laskeakseen reikiin muniansa. Muna hautuu pian ja sen kiihotuksen kautta, jota toukka waikuttaa kaswissa, syntyy se kaswannainen, jota kutsutaan wäri-omenaksi.