Sanan Saattaja Wiipurista 43, 23.10.1841
(Jatk. N:o 40:stä).
Jalkineena oli heillä pohja, kiinni nidottu kahdella nahka eli muulla nauhalla, joita yksi juoksi ympäri kantapään, mutta toinen iso-warpaan wälistä. Sukista ei ollut tietoa, ja koska jalat ulkona likautuiwat eli wähimmäksikin pölyntyiwät, päästettiin jalkineet, semminkin pyhiin paikkoin eli ylhäisten asuntoihin astuessa, pois jaloista ja jalat itse pestiin orjilta. Wielä nytkin on itämaissa tapana jättää jalkineensa owelle ja käydä huoneeseen taikka paljain jaloin taikka sukka - terissä.
Hebrealaisilta pidettiin pitkä parta arwossa ja kunniassa, mokomin kuin wielä nytkin itämaisilta kansoilta. Laki kieltää selwillä sonoilla hiuksia ohimoilta leikkaamasta, eikä salli sitä tehtää surunkaan merkiksi. Arabialaisilla sitä wastaan oli tapana leikata hiuksensa ympäri pään tasaiseksi, ja wielä siihen hiukset ohimoilta pois, muutaman epäjumalansa kunniaksi. Partaa leikeltiin ja somistettiin eli kaunistettiin monin tawoin; eikä ajettu muilta kuin orjilta, taikka muutoin surun ja ahdistuksen aikana. Roomissa lakattiin partaa kaswattamasta 300 wuotta ennen Christuksen syntymistä, Saksalaiset luopuiwat siitä 400 wuotta takaperin lukein, Ruotsalaiset pari sataa wuotta sitten eli kolmekymmenen-wuotisen sodan aikoina ja Suomalaiset luultawasti wielä jotakuta wuotta myöhemmin; Wenajässä tehtiin alku Pietari 1:sen aikoina. Egyptiläisillä ja muutamilla Arabian kansakunnilla oli tapana ajaa pää paljaaksi; Babylonialaiset ja Hebrealaiset pitiwät pitkiä hiuksia, kuitenkin weitsen terällä leikattuna ja tasattuna, ett'eiwät pääsneet rippumaan. Pään peitteenä pidettiin lakkia eli waatet-kääreitä (turbania), joiden monista jälelle jääneistä erinäisistä nimistä woipi arwata, että niitä mahtoi olla monen muotoisia, waan joista meille muuta selwempää ja warmempaa tietoa ei enää ole.
Naiswäen waatttenparsi on koko itämaassa juuri toista lajia kuin miesten. Laki saattaa miehelle, joka waimon, taikka waimolle, joka miehen waatteita päällensä ottaa, kowan rangaistuksen. Aasiassa yhteisesti rakastetaan nähdä waimowäkeä pitkissä waatteissa; koristukset oliwat jo wanhoina aikoina monenkaltaiset. Mies-wainajitansa surressa pideksenteliwät lesket halwempia waatteitata ja kaikki koristukset heitettiin pois. Eipä enää silloinkaan nähty naiswäkeä julkisissa kokouksissa paljain kaswoin; waan kaikilla, paitsi orjia ja halpahuutoisia, oli hieno, ryntäille asti rippuwa peite kaswoilla, johon luultawasti toki silmäin kohdalle oli jätetty reikiä. - Kulmat ja silmän ympäristöt musttattiin, jonka kautta silmät itse näyttiwät suuremmalle kuin luonnostansa oliwatkaan. Tämä tapa on mahtanut tulla Egyptistä, koska siellä muutamassa hauta-kammiossa kaikkinaisten muiden neitoisen koristusckeinoen keskellä, on myös löydetty hiukkanen sitä jauhoa ja neula, joilla silmän ympärykset mustaksi juowitettiin. Sormet, kaula, korwat ja ketrokset koristettiin sormuksilla ja ketjuilla, ja tarkoin nenässä, sieramien wälissä, pidettiin jo, hebrealaisten wielä karjankaitsioina ympäri kulkiessa, sormus rippumassa. Otsallakin oli ympäri pään nauha taikka ketjut. Kaula-ketjuja pitiwät myös miehet, etenkin Persialaiset, joille kuningaat niitä usein lahjoitteliwat armonsa ja suosionsa näytteeksi. Useinpa nähtiinkin Aasiassa, Greekan maalla ja Roomissa wähämielisten ja hempiäin nuorukaisten niin kuin myös muiden miespuolta, joilla ei ollut sen todempaa ja tarkiämpää mietittäwänä taikka tehtäwänä, muokkailewan itsiänsä naisten tawoin ulkonaisilla ruumiin koristuksilla. Niistä ketjuista, joilla ketrokset naisilla oliwat wyötetyt eli pauloitetut, oli sormuksia taikka pienoisia kelloja rippumissa, jotka käydessä kimiästi hilisiwät.
Hiukset sykyröitiin ja palmikoitiin moneen mutkaan. Lakit eli myssyt oliwat myös erimutkaiset, taikka werkontapaisia päänpeittäwiä, taikka pitkulaisia taikka myös pystyjä, ylhäältä supistuwia ja kaikenlaisilla päärlyillä, kalliilla kiwillä, kullalla eli kukkaisilla kaunistettuja. Kauneuttansa ja koristuksiansa katsenteliwat ja ihailiwat naispuolet entisinä aikoina metallisissa, se on, waskisissa tinalla sekoitetuissa, teräksisissä eli hopiaisissa peilissä; sillä wasta 13:nella satakunnalla wuotta jälkeen Christuksen syntymistä saiwat lasiset peilit yli ympäri tutuiksi. Egyptissä oli ikivanhana tapana painaa warpaat, sormien nenät ja kynnet keltaisiksi. Arabiassa woidetaan kädet ja jalat keltaisiksi, huulet sinisiksi, kynnet waalia-punaisiksi; piammasti kaikilla wanhanaikuisilla kansoilla oli myös kaswojen woitaminen (punaaminen) tuttu ja tawallinen. Niin kuin Hebrealaisilla seka kansan yhteisissä että kunkin erinomaisissa wastoinkäymisissä, suruissa ja ahdistuksissa oli erinäiset, omaiset waatteensa, se on, oikiat säkit karkeista kamelin el wuohen kanvoista, mustat eli mustattavat näöltä, niin oli heillä myös iloisissa ja juhlallisissa sattumissa ja tiloissa uhrijuhlissa, kylänkäynnissä ja pidoissa erinäiset juhla-waatteet, tilaa, waaraa ja säätyä myöten kullakin. Kuta ylhäisempää säätyä joku oli, sitä pitempi waatteensa, mitä walkiammaksi ja kuultawammaksi niitä woi saada, sitä parempina ja kunniallisempina pidettiin heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti