Helsingin Wiikko-Sanomia 35, 1.9.1882
Wesilahden kirkonkylään, kaup. Grönfors'in puotiin, tuli wiime maanantaina siististi puetettu mies, kantaen suurta läkkilootaa selässänsä. Mainitussa laatikossa sanoi hän olewan erinomaisen hywiä, kaikkiin tawallisiin ihmistauteihin sopiwia lääkkeitä, ja erittäinkin hywää hammas-salwaa; ja paitsi sitä oiwallisia eläin lääkkeitä. Että lääkekauppa paremmin käwisi, kehui tohtori Ticklen'in ostaneen häneltä paljon lääkkeitä, kuin hawaitsi ne erinomaisen oiwallisiksi. Lieneekö kauppiasta ainoastaan hammastauti waiwannut, kuin muista lääkkeistä huolimatta osti waan hammassalwaa, waan tahtoiko hän muissa hirweätä hammassärkyä liewentää, maksaen paketista 85 p. Sitte mainittu aptekari osti 3 naulaa punamultaa ja 3 naulaa wenäjän saipuata. Aptekarin pois lähdettyä hywillä toiweilla täytetyllä mielellä, aukasi kauppias pakettinsa, ja sitä maistelemaan, haistelemaan, se olikin punamullasta tehty, ja wenäjän saipualla hajustettu. Nyt selkeni mihin tarpeesen mainittu aptekari osti punamultaa ja saipuata, nimittäin, että muidenkin wielä piti hammaskiwuista pääsemän. Narwassa oli taas mainittu aptekari kehunut, että kauppias Grönfors osti häneltä paljon eläinlääkkeitä (warmaan tiesi Grönfors'issa olewan eläinlääkärin wikaa) kehuen wielä: että niillä lääkkeillä hän parantaa kaikki wammat eläimistänne, mutta teille on parempi, että ostatte kohdastansa lääkkeet minulta, sillä kauppias ottaa luonnollisesti suuremman hinnan lääkkeistä ja lisäksi waiwan palkkansa. Aptekari sanoi yhdessä paikassa olewansa Tampereelta, toisessa Helsingistä, kotosin. Warokaatte senkaltaisista pettureista. Olisi toiwottawa että hän kerran saisi ansaitun palkkansa, sanoo A:lehdessä
Iwolo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti