Wiipurin Sanomat 48, 26.2.1889
Wiipuri 26 p. helmik.
Silmäellessä minkälaatuisiin teollisuustawaran kauppoihin tahansa, näkee kohta, miten paljon niissä on muita kuin oman maan teollisuuden tuotteita. Tehtyään tuon hawainnon, tulee wäkisinkin mieleen tämä ajatus: eiköhän tuotakin ja tätä woitaisi omassa maassa walmistaa. - Wai eiköhän ottaisi kauppias myödäkseen oman maan tawaraa? Taikka olikohan wika ostajissa tykkönään? Niin. Kenessä lie wika: teollisuuden harjoittajissa, kauppioissa wai ostajissa? Hywin paikallaan tässä lienewät sananlaskut: "Syytä on sysissä jos lepissäkin, weitsessä jos wuolijassakin."
Että monta lajia teollisuustuotteita täytyy alkaa ostaa, lienee se pakosta tehtäwä, kun niitä ei omassa maassa walmisteta. Eroittaa sopii tosin monet ylellisyystawarat, joita ei wälttämättömästi tarwita. Waikeata olisi kaikkea ulkomaan teollisuustawaran tuotteita, joiden walmistaminen kotimaassa olisi mahdollinen, käydä tässä kauttaaltaan luettelemaan. Sitä en ole aikonutkaan tehdä. Esimerkkinä yksi ja toinen niistä tulee mainituksi.
Myyjän on katsottawa, että kaupassaan on sitä tawaraa, mikä kaupaksi käy. Ostajia sitä on tyydyttäminen. - Räätälien ilmoituksista esim. huomaa usein: "warastossani on parhaita Ranskan ja Englannin kankaita." Oman maan kankaista ei ole mitään mainittu. Siitä käypi selwille, että ostajat kysywät useimmiten josko kangas - puvukseen kelpaawa - on "oikein Rankan ja Englannin" työtä, tuotteita. Ostaja tawallaan saattaa siis määrätä omaako wai ulkomaan tawaraa hän ostaa. Saattaa myyjä kuitenkin tyrkytellä myös kumpaa tahansa, joten hänenkin wiakseen aina osa jää kumman etua, oman wai ulkomaan, hän on harrastanut. Taikka kukaties luultawammin ainoastaan omaa etuaan hän sanoo.
Jos omassa maassa on raakaainetta - kuten esim. trikoo kankaisiin on wikaa -, niin mikä on luonnollisempaa kuin se, että raaka-aine kutous walmistettaisiin. Siten työmies työtä saisi ja totuttaisiin yhä paremmin omalla toimeentulemaan, eikä pääomia huolisi ulkomaille lähettää. Näin kankaista kerran puheeksi tultua mainitsen erään kokemukseni tässä asiassa.
Kerran koetin kääntää kangaskauppiaan huomiota Littoisten tehtaan trikookankaisiin. Tunsin niitä wähän. Olinpa pukuakin koettanut jo pari kertaa. Asian tuntewat muutamat wakuuttiwat suuremmasta kokemuksestaan niitä warsin hywiksi. Mitäpäs muuta, kun tilasin mallitilkkuja ja sain niitä noin 50 eri lajia. Kauppas osti - tilkkuja ensin katsottuaan - kankaita. Kilwalla ostimme nyt niitä puwuiksi. Tiesimme pukumme oman maan kankaaksi. Huomattiinpa kuitenkin pian wärin niissä olewan huononpuolisen. Wärin pitäwäisyyden puolesta olisikin silloiset Littoisten kankaat saaneet paremmat olla. Se oli kuoleman isku kankaiden menekille. Ei kukaan enään niitä ostaa tahtonut. Uskottawaa ei kuitenkaan woinut olla, että kaikissa saman tehtaan kankaissa huono wäri olisi ollut. Mutta meillä muka tultiin wahingosta wiisaaksi. Waan kaikkea emme wielä olleet koettaneet. - Jos ulkomaan tawara sattuu huono olemaan, ei se niin suuri wika oli. Mutta oman maan halvakin se pitäisi hywää oleman.
[...]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti