30.9.07

Kruunauspäiwä ja sen wiettäminen Helsingissä.

Uusi Suometar 122, 30.5.1883

Kirje Helsingistä. 221.
Kruunauspäiwä ja sen wiettäminen Helsingissä.

Keisarin kruunaus, tuo kauan odotettu, on nyt onnellisesti suoritettu, ja tieto siitä on salaman nopeudella lewinnyt siwistyneen maailman kaikkiin ääriin. Sen päättymistä on kaikkialla, hywin tunnetuista syistä, odotettu jonkinlaisella lewottomuudella, joka ei suinkaan liene ollut wähin täällä Suomessa. Kiitos Herran, on kaikki käynyt hywin, tuo juhlallinen toimitus on tapahtunut parhaassa järjestyksessä ja jokainen suomalainen, tämän tietäessään, warmaankin siitä wilpittömästi iloitsee.
Rauhoittuneella mielellä saattaa nyt jokainen lukea kertomuksia useista komeista ja loistawista kruunausjuhlallisuuksista tsaarien wanhassa pääkaupungissa kuin myöskin siitä tawasta, jolla kruunauspäiwää meidän omassa maassamme eri paikkakunnissa on wietetty.

Tämän lehden eilisessä numerossa on jo kerrottu, mitenkä pääkaupunki Suuriruhtinaamme juhlapäiwää wietti. Kaikki myöntäwät, että juhlawalaistukset oliwat erinomaisen onnistuneet ja että Helsinki harwoin, jos milloinkaan ennen on esiintynyt semmoisessa juhlapuwussa kuin toispäiwänä. Etupäässä weti huomiota puoleensa se seikka, että juhlanwietto oli erittäin yleinen, yleisempi kuin luullakseni koskaan ennen tämänlaatuisissa tilaisuuksissa. Julkisista rakennuksista puhumattakaan oliwat useimmat yksityistenkin talot, wieläpä syrjäisilläkin kaduilla, lipuilla, monissa paikoin myöskin köynnöksillä koristetut sekä illalla akkunoissa palawilla kynttilöillä walaistut. Woiton siinä suhteessa kaikista muista otti Sinebrychoff'n kartano, jonka kokonaisen korttelin täyttäwillä huonerakennuksilla ja muuri-aidoilla lukematon joukko moniwärisiä lippuja liehui. Päärakennus oli sen liäksi kaunistettu wiheriöillä hakokiehkuroilla ja katolla seisoi walkoinen standari eli ratfaslippu, keisarin ja keisarinnan nimikirjaimet kullassa keskellä.

Senatin-, yliopiston- ja raati- eli kaupungin-huoneen koristamisesta, jotka oliwat komeammat kuin muut hjulkiset rakennukset, on jo kerrottu. Koko päiwäkausi nähtiin senatintorilla, jota mainitut rakennukset kolmelta taholta ympäröiwat seisowan wäkijoukkoja, jotka tähysteliwät, näitten rakennuksien koristuksia ja wertailiwat niitä toisiinsa. Eri mieliä kuului siitä, mikä niistä olisi kauniin, mutta jotensakin yksimielisesti myönnettiin, ettei ainakaan senatinhuone sitä ollut, waikka siinä kyllä oli loistawuutta ja koreutta tawoiteltu. Yliopistohuoneen koristus sitä wastaan jokaista miellytti, erittäinkin keski-osa, sillä siwustat oliwat werrattain yksinkertaiset. Täydellisimmin, mutta samassa taiteellisesti, oli raatihuone koristettu, johon syynä epäilemättä oli se, että sen seinä oli paljoa pienempi, kuin senatin- ja yliopiston-huoneitten, ja siis antoi tilaisuutta runsaampien koristeitten käyttämiseen, josta kuitenkin taas seurasi että melkein koko seinä peittyi näitten alle. Erittäin miellyttäwän waikutuksen siinä tekiwät nuo kaksi suurta, tummanpunaista poimuwerhoa, rakennuksen kummallakin siwulla, jotka kaukaa näyttiwät sametilta; niitten tupsuja moni tunnusteli ja huomasi niitten olewan "kullattuja", kun sitä wastaan senatin seinällä riippuwat tupsut waan oliwat "tukinpäitä", niinkuin joku niitä nimitti.

Illalla kaasuwalaistuksessa yliopistohuone kaikkien mielestä oli kauniin noista puheena olleista kolmesta rakennuksesta. Silloin oli koko iso senaatintori täynnä wilisewää kansaa, jonka läwitse hewosella waan hitaasti pääsi ajamaan. Suurta hupaisuutta herätti se lukematon poikaliuta, joka oli asettunut Nikolainkirkon jättiläis-portaille, siinä palawien kuppisoihtujen keskelle, ponnistellen keuhkojensa ja kurssunsa woimia alituisilla hurraahuudoilla. Erinomaisen komeana esiintyy, näiltä portailta katsoen, tähtitorni Ulrikaporin wuoren harjalla; illan tummaa taiwasta wastaan näytti se, tuhansine kynttilöineen ja soihtuineen, oikealta taikalinnalta.
Moni oli odottanut saawansa nähdä Grönqwist'in uuden "hyyrypalatsin", joka on suurin ja komein yksityinen rakennus koko maassamme, täydessä juhlawalaistuksessa, jossa se epäilemättä olisi tehnyt suurenlaisen waikutuksen ja wetänyt yleistä huomiota puoleensa. Tässä odotuksessa kuitenkin petyttiin, sillä ainoastaan yksityiset riwit noista 650:stä akkunasta, joita mainitussa rakennuksessa löytyy, oliwat kynttilöillä walaistut.

Koristuksiin käytettyitä lippuja katsellessa oli ilahduttawaa huomata, kuinka paljon niitten joukossa jo Sakari Topeliuksen aikanaan ehdottamat "Suomen kansallis-wärit", sininen ja walkoinen, oliwat edustetut. Niinpä nähtiin senatinhuoneen eturiwin kummassakin päässä suuret siniset ja walkoiset poimuwerhot keisarillisten wallanmerkkien ympätillä. Yliopiston-huoneen katolla liehui niinikään sinisen-walkoisia lippuja ja semmoisia tapasi useimpien yksityistenkin talojen seinillä; olipa yksi näistä, pohjaisen esplanadi-kadun läntisessä päässä, ainoastaan tämmöisillä lipuilla koristettu. Puheena olewien wärien käyttäminen nimenomaan suomalaisina kansalliswäreinä näyttää siis, ainakin täällä pääkaupungissa, tulewan yhä yleisemmäksi, ja toiwoa sopinee, että ne täältä wähitellen lewiää maaseuduilelkin. - Muut wärit, joita lipuissa enimmiten oli käytetty, oliwat Wenäjän kauppalipun (punainen, sininen, walkoinen) sekä keisarillisen huoneen wärit (keltainen ja musta). Näitten ohella liehui monessa paikassa keisarinnan synnyinmaan, Tanskan tunnettu "Dannebrogen" (walkoinen risti punaisella pohjalla). Ei oltu Ruotsinkaan wärejä (keltainen ja sininen) unhotettu; erittäin runsaasti oli Kiseleff'in kaunis kiwimuuri, jossa Ruotsinmaan konsuli asuu, tämänwärisillä lipuilla koristettu.

Kansanjuhla Kaisaniemessä oli warsin onnistunut, erittäinkin siihen katsoen, että waikka siellä liikkui tuhansittain ihmisiä, järjestys kuitenkin oli sangen hywä eikä päihtyneitä miehiä näkynyt ensinkään. Tähän kiitettäwään ilmiöön oli epäilemättä syynä se seikka, että niistä wäkewistä huomista, joita siellä pidettiin kaupaksi, otettiin korkeimmat rawintola-hinnat, jotenka siis ei joka miehen kannattanut niitä liioin nauttia. Tätä wastaan tietysti ei ole mitään muistuttamista, päin wastoin oli hywäkin, että niin oli laita, mutta syystä moitittiin, että wirwoituswesistäkin sai maksaa yhtä kalliit hinnat ja leiwoksista wielä enemmän /näistä kiskottiin koko 150 prosenttia yli tawallisen leipuri-hinnan). Kun joku tästä lausui ihmettelynsä rawintolanpitäjälle, sai hän wastaukseksi "minun täytyy oikeudestani täällä myyskennellä maksaa kaupungille 100 markkaa". Asianomaiset näyttäwät siis käytäneet tilaisuutta hywäksensä saadaksensa kaupungille tulojakin - arwattawasti juhlakustannusten korwaamiseen - mutta kun tämä tulo ei ollut suurempi kuin wastamainittu, olisi epäilemättä ollut parempi siitä luopua ja sen sijaan welwoittaa rawintolanpitäjää myymään yleisölle wirwoituswesiä ja leiwoksia kohtuullisesta hinnasta. Muistuttamista ansaitsee myöskin, että kansanleikkejä warten oli liian wähän laitoksia toimeen pantu.

Taiwas oli aamupuolella pilwessä, mutta edellä puolen päiwää se selkeni ja siitä asti oli koko päiwän kuluessa ihana auringonpaiste sekä muutenkin mitä kauneiin ja lämpöisin ilma. Ei olisi sen wuoksi luullut, että suomalaisen teaterin juhlanäytäntöön illalla oli saapuwa niin paljon wäkeä kuin siellä todellakin oli, warsinkin kuin tuo loistawa illuminationi kaupungissa oli alkawa juuri näytännön aikana, jota kesti sydänyöhön asti.

Keskipäiwällä jaettiin esplanadeissa ja kaduilla, lisälehtenä wirallisille sanomalehdille, luettelo keisarillisista armon- ja suosionosoituksista; siinä tähdet, siinä rasiat, siinä arwot kaikenlaiset.Tätäkös luetteloa kaikkialla hartaasti "tuteerattiin" ja mietelmiä siitä kuultiin monenlaisia. Muun muassa oltiin uteliaita tietämään, kutka oliwat tullet aatelismiehiksi nimitetyiksi, sillä Helsingfors Dagblad'n kroniköri oli joku aika ennen kertonut, että yksi niistä oli muuttawa nimensä suomalaiseksi. Moni waiwasi nyt aiwojaan arwelemalla, kuka noista kolmesta uudesta rälssimiehestä (kenrali Brocopé, waltioneuwos Lindelöf ja kauppaneuwos Wahren) olisi tuo H. D:n kronikörin tarkoittaman nimensä muuttaja. Sen saa kai tietää wasta silloin, kuin nämät herrat sisäänkirjoitetaan Suomen ritarihuoneesen - ellei mainittu kroniköri, joka tämmöisissä asioissa on näyttänyt omaawansa erinomaisen tarkat tiedot, jo sitä ennen sitä yleisölle kerro.

Matti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti