Coloriasto on väriaiheisten tekstien (ja kuvien) verkkoarkisto
(Archive for colour themed articles and images)
INDEX: coloriasto.net
5.6.07
Taidekeinoista II.
Oulun Wiikko-Sanomia 22, 4.7.1857
(Lisää wiime lehteen.)
Kuinka waikea eikö ennen ollut ihmisillä saada kirjoja, kun ne kaikki piti kirjoittamalla tehdä. Kirjan paino-keino on nyt tehnyt kirjat ja sanomalehdet helpoiksi entisen suhteen. Präntin keksiminen on wienyt maailmaa sanomattomasti eteenpäin kaikissa keinoissa hamasta siitä asti kuin Gutenberg keksi paino-kirjaimet, joita hän ensin leikkasi puuhun. ensin leikattiin puuhun kirjaimet kiini yhteen riwiin; sitte alettiin leikata kukin kirjain erilleen, ja ne irtanaiset sowiteltiin sitte toistensa wiereen sanoiksi ja puristettiin kiini. Kirjapainon kautta tuliwat ihmiset aiwan sukkelasti tietämään mitä wiisaat oliwat maailmassa miettineet ja tehneet. Krijapainon kautta leweni pyhä raamattu ja kristinoppi ympäri maailman; maailman historialliset asiat tuliwat pian ihmisten tietoon ja maan muoto, sen paikat, eläimet, kaswut ja kaiki tuliwat tutuiksi. Mutta kirjapaino sai wielä matkaan muutkin kuwaukset. Karttoja tehtiin, joihin maalattiin maat, wedet, wuoret, kaupungit j. n. e. Näitten kuwat leikattiin puuhun ja siihen painettiin paperia, joihin saatiin samat kuwat. Taiwaan piirin kuwat, eläinten, kaswuin kuwat ja muitakin kuwia tehtiin samoin. Näistä kaikista päästiin pian moninaisiin tietoihin.
Mutta näitä kuwia walmistettiin ei ainoastaan puuhun leikkaamalla ja piirtämällä, waan myöskin metalleihin, niinkuin kupari- ja teräs-kiiwuihin ja kiiwuihin. Ne paikat, jotka tekewät kuwat, leikattiin olemaan ylempänä ja muut paikat, jotka jättiwät paperin walkiaksi, oliwat siis leikatut olemaan alempana. Niin owat puustawitkin tawallisessa kirjapainossa, ja siinäkin saatetaan panna puu- eli metalli-kappaleita, joihin on piirretty eli leikattu kuwia, kirjainten wäliin, ja samassa painossa saadaan siis kuwia kirjoihinkin. //
Ensimmäinen kuwa, joka oli puupiiroksella tehty, löyttiin Burrheimin luostarista Schwaben'in piirikunnassa Saksan maalla w. 1769. Tämä oli pyhän Kristopherin kuwa, jonka olkapäälle oli asetettu Kristus lapsena. Kuwan alla oli wuosiluku 1423. Saksalaiset inttiwät nyt puupiirros-kuwain teon keksimisen olean heidän omansa. Sitte ilmansi Franskasta toinen sellainen kuwa wanhemmalla wuosiluwulla, ja Alamaissa luultiin taas olewan wanhemman puupiirros-kuwan, jonka wuoksi Franskaaliset ja Alamaalaiset alkoiwat taas inttää itsellään olewan kunnian puupiirroksen keksimisestä. Tämän keinon keksiminen pidettiin niin suuressa arwossa, että kokonaiset kansat ahnehtiwat sitä omaksensa. Saksalaiset moittiwat kuitenkin intoksessa, ja puupiirros uskotaan siis Saksan maalla keksityn.
Ensin painettiin kuwia ainoasti yhdellä wärillä, sittemmin koetettiin usiampia wärejä saada kuwaan paperille.
Kuitenkin alkoi puupiirros keino mennä häwiöön wiime wuosisadalla, kun eräs englantilainen keksi uuden kuwain teko-keinon. Sen nimi oli John Bewick. Hän toimitti kuparilewyille piirtäen kuwat kahteen luonnon historiakirjaan. Kuparipiirros kuwain teon paranti sitte John Bewikin poika Tuomas. Tämä keino on siis englantilaisten keksimä. Kupariin tehtiin ensin piirtämällä kuwat, wälipaikat kaawittiin sitte itse kuwaa matalammaksi. Tähän keinoon tarwitaan hywin kowaa kuparia, jonka pinta pitää saada siliäksi. Kuitenkin käwi kuwain piirtäminen kupariin waikiaksi, siksi keksittiin toinen keino. Kun kupari-kiiwu on hywin tasaiseksi ja siliäksi wuoltu ja kirkastettu, pannaan pinnalle hieno päällyskuori syöwytys-waksista, joka on tehty sillä lailla, että asphaltia ja waskia otetaan yhtä paljo ja sulataan sewoin; tästä tehdään palli, joka kääritään silkki-lappuun. Kupari lewy lämmitetään ja tällä waksinytyllä kihnataan sen pintaa, jolla waski sulaa, tukkempi waatteen läpi ja jääpi pinnalle kuoreksi. Kun Waksi on wielä sulana painellaan sitä wielä tätä warten tehdyllä pienellä tyynyllä. Tähän waksiin, kun se on kuiwanut, piirretään nyt kuwat, niin, että piirut menewät aina waksi-kuoren läpi kupariin asti. Sitte kaadetaan kupari-lewylle wedellä sekoitettua salpetteri-happoa, niin että pinta peittyy; mutta ettei salpetteri-happo menisi maahan, on waksista ja tärpätistä tehtyä taikinaa pantu kupari-lewyn laidoille korotteeksi. Salpetteri happo syöpi piiruin jälkeen kolot kupariin aina sen mukaan, kuinka kauwan sen annetaan olla lewyn pinnalla. Tällä tawalla saadaan kuwa kuparilewylle, josta se sitte painetaan paperille.
Kuwain puulle leikkaaminen on ollut siis wanhin kuwain-tekokeino. Mutta nyt tehdään puupiirroskuwiakin erinomaisen siewiä. Puun pinnalle kuwaa leikatessa ei enää käytetä puukkoja ja pieniä weitsiä: mutta sitä warten tehtyjä pistelimiä, joilla kuwa siewästi puuhun pistetään.
Paitsi puupiirroksia ja sillä tehtyjä kuwia, on wielä, niinkuin jo sanoimme, kuparipiirroskuwia, teräspiirroskuwia ja kiwipiirroskuwia. Paitsi näitä on myös kuwain teko-taito muutenkin tullut aina täydellisemmäksi; niitä tehdään nyt auringon walonki waikutuksella ei ainoastaan metallilewyille, waan myös paperilleki. Kukatiesi tulemme toisella kerralla puhumaan näistä taidekeinoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti