Wäri-aisti Turun oppilaitoksissa. I

Sanomia Turusta 48, 15.6.1878

Seuraawan tohtori Hahlin kirjoituksen tästä aineesta otamme tähän suomennettuna, tekijän luwalla: Ennenkuin alan kertoa useissa oppilaitoksissa tekemistäni tutkimuksista oppilaitten wäri-aistista, tahdon asiassa ensiksi antaa muutamia ilmoituksia, jotka kenties owat paikallaan, koska asia meillä wielä on uusi ja wähän keskusteltu. Warmaan on kukin kumminkin kuullut puhuttawan wäri-sokeudesta, joka wiime aikoina on ollut huomion alaisena sekä sanomakirjallisuudessa että käytännöllisessä elämässä, etenkin Ruotsissa. Warmaan on moni luullut, että se taas on joku uusi keksintö, joka häiritsee ihmiskuntaa ja pian taas unohdetaan, ja wähäsen epäilewänä pitänyt sen olewan suuremmaksi osaksi jonkun oppineen haaweksimisena, kuin että sillä olisi jotakin käytännöllisyyttä elämässä. Niin ei kuitenkaan ole laita. Todellinen käytännöllinen merkitys asialla on, ja wika ei ole lainkaan niin harwoin nähty kuin luulisi, kun waan kunnollisesti sitä tiedustellaan.

Ettei kaikki ihmiset näe ja arwostele kappaleitten wäriä samalla tawalla, ja että muutamat siinä kohden eroawat ihmiskunnan enemmistöstä siihen määrään, että se herättää kummastusta ja naurua, on jo aikaa päiwiä ollut tuttu. Pappi ja metsämies ostawat punasta werkaa, toinen papinpu'uksi, toinen metsämiehen waatteiksi, räätäli tekee waatteita paikatessa waikeita wikoja paikkojen wärin suhteen, maalari antaa kuwilleen kumman omituisen ihon, mansikan ja kirsimarjan poimija löytää tuskin yhtään marjaa siinä, missä muut saawat yltäkylläisen saaliin, j. n. e. loppumattomiin - kaikki sen wuoksi, etteiwät woi wäriä eroittaa toisistansa. Wiime mainitusta kykenemättömyydessä eroittaa toisistaan wihjaisen ja punaisen wärin, olemme käytännöllisellä alalla, kuitenkin paljon tähdellisemmällä kuin marjain poimiesta. Tiedämme kaikki, että merellä ja rautateillä käytetyt merkkiwärit owat juuri wihjaiset ja punaiset. Kukin käsittää siis, kuinka waarallista se on, että henkilö, joka ei lainkaan, tahi waiwalloisesti woi eroittaa nämä wärit toisistansa yhtä wähän yöllä kuin päiwällä, kuitenkin ohjaa ja johtaa kiitäwää rautatiejunaa tai laiwaa, joka tapaa toisen matkallaan. Useat onnettomuudet merellä ja rautateillä antawat nyt, kun wärisokeus on wetänyt huomiota puoleensa, aihetta siihen luuloon, että se on ollut syynä moneen surulliseen ja muuten selittämättömään onnettomuuteen maalla ja merellä.

Kun tutkittiin Ruotsin suurinta rautatieonnettomuutta Lagerlundan lähellä Östergötlannissa marraskuussa w. 1875, ilmaantui todistuksia, jotka antoiwat aihetta siihen luuloon että wärisokeus oli yksi tämän onnettomuuden waikuttawista syistä. Paitsi nyt mainittuja aloja, joilla wärisokeus woi tuottaa warsinaisia waaroja ja waikuttaa suuria onnettomuuksia, löytyy iso joukko ihmisellisen waikutuksen, taiteen, kaupan ja teollisuuden piiriä, joidenka harjoittajille säännöllinen wäri-aisti on, jos ei aiwan wälttämätön, niin kumminkin ei wähästä arwosta; se woi matkaansaattaa jos ei onnettomuuksia, niin kuitenkin häiriötä, mielipahaa ja rahallista wahinkoa heille itsille ja muille. Semmoiset toimet owat maalarin, kutojan, wärjärin, räätälin, kaswintutkijan, kemistin, joittenka harjoittamisessa waaditaan täydellistä wäri-aistia. Tärkeätä olisi siis, että wäri-aistin laatu kaikkien oppilaitoksien nuorisosta otettaisiin tutkinnon alaiseksi, jotta kukin, jolla on wiallinen wäri-aisti, hywään aikaan luopuisi aikomasta semmoisiin toimiin, joissa hän ei sowi tahi joihin häntä ei lainkaan wastaanoteta.

Wärisokeus on jo kauan aikaa ollut tuttu ja sillä onkin hylyt historiansa. Sata wuotta sitte on muudan lääkäri ilmoittanut tämmöisen kohtauksen. Englantilainen kemisti, Dalton, oli ensimmäinen, joka tieteellisesti kertoi tästä wiasta, nimittäin punawäri-sokeudesta hänestä itsestä. Hänen mukaan nimitettiin wärisokeus Daltonismiksi, waikka nyt käytetty nimi on sopiwampi. Muutamia wärisokeuden kohtauksia mainitaan sittemmin myöskin, mutta enemmän eriskummaisina tapauksina. Ruwettiin wähittäin antamaan asialle kumminkin wähäsen suurempaa tietopuolista huomiota. Yllämainittu rautatie-onnettumuus Ruotsissa weti puoleensa Upsalan prowessorin Holmgrenin hartaan huomion. Hän otti asian haltuunsa, ja toimitti pian siten, että Ruotsi tuli ensimmäiseksi maaksi, missä yleinen tarkastus kaiken rautatie-henkikunnan wäri-aistista on hywäksytty ja määrätyllä tawalla toteutettu. Esimerkkiä noudatettiin pian naapurimaissa - myöskin meillä. Sittenkun tohtori Krohn on tutkinut Suomen rautatie-henkikunnan, ha 1,200 tutkituista tawannut 60 enemmän tai wähemmän wäri-sokeata, ei rautatietoimihin nyt wastedes aseteta yhtään ilman edellä käypää tarkastusta, joka osoittaa että henkilöllä on täydellisesti kunnollinen wäri-aisti.

(Jatk.)