Sielun peili.

Sanomia Turusta 111, 13.5.1884

Kaikkein kansain ja kaikkein aikain runoudesta kaikuu harrasta ylistystä silmälle ja sen kauneudelle; silmän muodon, wärin ja suihteen mukaan melkein yksinomin arwostellaan sen kauneutta ja sen suloa. Silmän muodolla ei tarkoiteta ainoasti silmämunaa, mikä miten tiedetään on kaikilla ihmisillä melkein yhtä suuri ja sentähden tulee aiwan wähä kysymykseen kun silmää arwostellaan kaunotieteelliseltä kannalta; pääasiallisesti tulee silloin kysymykseen silmäladat ja ripset, ne owat mitkä silmän kaunistawat ja lumoowaiseksi tekewät. Silmälautain suurempi tai pienempi aukema, niitten korkeampi tai matalampi kupuwuus on se mikä antaa silmämunan näkyä suuremmalta tai pienemmältä. Muinois kreikkalaisten taideteoksissa ja runoudessa oli silmä etewä-arwoinen asia ja heidän jumalainsa silmät kuwasiwat niitten luonnetta. Muinoisaikoin ylistettiin suuria silmiä ei ainoasti erinomaisen kauneuden merkiksi waan niitä pidettiin jalon ja ylewän mielenkin tuntomerkkinä. Melkein kaikkein kansain runoilijain mielestä on silmän suuruus sen etewin ja paras kaunistus.
Warsinkin arapialaiset runoilijat ylistelewät makeimmilla sanoilla suuren silmän soreutta. Koranikin huomauttaa oikeauskoisille semmoisen suloutta.

Goethe, Jooseppi II, Preussin Fredrik II, Thorwaldsen ja Lichtenberg oliwat suurisilmäiset, mikä tuli siitä että silmälautain kaaretus oli awara. Sokratesta ylistetään katsantonsa ylewyydestä, minkä teki suuret silmänsä, waikka muotonsa muuten lienee ollut ruma.

Italialaisten ja espanjalaisten silmiä on suuresti kehuttu niiden soikeasta ja jalosta muodosta. Erittäin kehuttiin intialaisten ja muinois egyptiläisten pitkänsoikeita silmiä; lukemattomat kuwateokset joita tawataan egyptiläisissä rakennuksissa, osottawat kaikki selkeän selwällä tawalla pitkäsoikeaa silmän muotoa. Samaa on sanottawa assyrialaisista // kuwista, joissa silmä monesti on kuwattu niin pitkäksi että se tulee hywin liki korwaa. Jotta soikea silmä täysin tyydyttäisi kaunotaiteellista waatimustamme, ei ulkopuolinen silmäkulma saa olla ylempänä kuin sisäpuolinenkaan. Jos ulkopuolinen silmäkulma wetäytyy ylemmäksi kuin sisäpuolinen, muodostoo silmä semmoiseksi ettei kaunotaide woi sitä hywäksyä. Se on juuri semmoinen wiisto-silmäisyys mikä saa meidät niin suuresti oudoksumaan tatarilaisia, kalmukkilaisia ja kiinalaisia. Jo Aristoteles aikanansa sanoo sitä silmän muotoa warmaksi juonottelewan luonnon merkiksi.

Silmän muodolle owat, miten sanoimme, silmäripset hywin täydelliset koska ne aiwan nähtäwällä tawalla muodostawat silmää. Buffon sanoo: "silmäripset owat maalauksessa warjo, mikä lisää piirteitten somuutta." Hywin muodostuneet silmäripset owat wälttämätön wälipuhe silmän kauneudelle; niitten pitää olla kapeat, pitkät, tiheet eikä katkonaiset. Tuuheat ripset antawat silmälle kolkon muodon; kiinalaiset sen wuoksi ajelewat liian tuuheat silmäripset niin ettei jää muuta kuin pieni kapea saari. Molempain ripsien wälillä pitää olla leweä wälitila; jos se puuttui, pitiwät wanhat kaswoin tietäjät samoin kuin kansan luulokin sitä warmaana häijyn luonnon merkkinä. Mutta arapialaiset pitäwät yhteen kaswaneita silmäripsiä niin tärkeänä kauneuden waatimuksena että kun luonto on sen edun kieltänyt, koettawat naiset wärillä ja maalilla korwata sen puute. Kiinalaisetkin koettawat wärillä parantaa silmäripsien muotoa, kuitenkin yhdistämättä niitä yli nenä-orren.

Sinisilmäisiä pidetään lempeämielisinä ja rehellisempinä kuin muita, mutta siihen ei ole syytä. Olkoon että sininen wäri tässäkin wilkkaammasti waikuttaa mieleen, mutta muuten ei se ensinkään ole mikään tärkeä asia. Pitää semmoisia sekä tummia ja mustia silmiä muita parempina tai paremman luonnon merkkinä on suuri wääryys kellertäwäin, wihertäwäin tai harmastawain silmäin omistajia kohtaan, sillä ne saattawat olla aiwan niin lempeämieliset kuin sinisilmäisetkin. Se ei ole mitään muuta kuin mieliluuloa ja mielipiteet muuttuwat ajan ja paikan mukaisesti. Kantaheimoa woi silmästä tuntea wielä wähemmin kuin luontoa ja mielenlaatua. Ainoasti sen werran ja siinä woi silmän wäriä pitää jotain tietäwänä, jos eroitus silmän walkosen ja wärillisen osan kesken on suuri tai pieni. Yleisesti pidetään jotakuta epäluuloa nähdessä samea-wärisiä, whrewiä, kellertäwiä tai harmaita silmiä ja tehdä niitten omistajat wastuunalaisiksi joko luonnon epäwakaisuudesta, kawaluudesta ja mistä milloinkin. Rahwas sanoo sellaisia silmiä "kissan silmiksi". Mutta yksilön siweellistä kantaa silmän wäri ei milloinkaan ilmaise. Yleisesti woi sanoa että sitä tai tätä silmänwäriä suosiminen on kansan tai yksilön yksityisasia.

Kaikki pohjoiskansat suosiwat sinisiä silmiä. Saksalaisiakin lumoo semmoiset ja niitten ylistystä kaikuu heidän kirjallisuutensa kaikkina aikoina. Englannin ja Skandinawian runollisuus ylistää sinisiä silmiä. Pohjolaisen mielipiteen wastakohdaksi suosiwat kaikki etelän kansat mustia silmiä. Wahwasti suikewa, tulinen, ruskea tai mustanruskea silmä on heidän mielestänsä kauniin silmän perikuwa, mutta lempeämpää ja armaampaa sinistä silmää pitäsiwät he tuskin huomion arwoisena. Kiinalaisetkin pitäwät mustan silmän ihastuttamisen arwoisena ja arapialainen Abulala-niminen runoilija sanoo suoraan: "ne silmät mitkä owat mustimmat, owat kauniimmatkin".

Silmän kolmas täydellinen kaunistaja on sen suihke, minkä waikuttimena taas on sen muoto ja wäri. Silmän suihkeen enentämisen tai wähentämisen, minkä parhaimmin huomaa erilaisissa mielenliikutuksissa, waikuttaa yksinomin silmän muoto. Mitä enemmän silmälaudat owat auki, sitä runsaammin näkyy silmän wärillinen osa ja sitä tulisemmalta itse silmä. Senpäwuoksi näkyykin suurissa silmissä enemmän suihketta, oikein salamoiwaa wälkkynää ja juuri sentähden ylistetään suuren simän kirkkautta ja kiiltoa erittäin armaaksi ja muhkeaksi. Paljo enemmän kuin silmän wäristä, woi sen kiillosta ja iskusta arwata omistajan luontoa ja mielenlaatua. Wäri pysyy muuttumattomasti samanlaisena muutta silmän liikunto on ehtimiseen muuttuwa. Riemu, innostus ja totuus awaroitsewat silmäterän ja saawat sen kirkkaan koskeaksi ja siihen kuwastuu walo jokaisessa liikunnossa, siitä se wälkkywä silmän iskunta, mikä on katselijasta niin kaunis. Sorretun, toiwottoman ja petollisen silmäterä supistuu ja silmälaudat peittäwät sen puoliksi, waloa siinä siis woi kuwaastua aiwan wähä. Muuta murhemielisen ja ei wielä wallan paatuneen petollisen silmäniskun wälillä on nähtäwä eroitus. Kun toinen murheissansa puol'suletuin silmin katsoo suoraan ja wankasti, ei taas toinen saa sitä lepäämään eikä suorasuutntaan ja hänen silmänsä wälttäwät katselijan silmiä. Omituista on katsoa rohkean walehtelijan silmiin; hän katselee niin wakawasti, suoraan ja wilkkaasti maailmaan, ettet luulisi hänen walehdella osaawankaan. Hänestä ihan pettyisit jos hän wain woisi hillitä suupielensä, mutta se hänelle tuskin menestyy; ne pettäwät hänet useammasti.

Sisällisen ja ulkonaisen rauhan lewossa ja kun sydän sykkii tyyneesti, on silmäkin kirkas, selwä, hellä, lewollinen, iloinen, loistawa, leikillinen, tiedustelewainen j. n. e. Mutta kun weri lainehtii, ja himot ja mielenliikutukset raiwowat, kun sallimus ajelee pilwiä, silloin on silmäkin raiwoisa, petollinen, säkenöiwä, tulinen, tuima, tyly, pimeä, pyöriwä, kamala, tuskistelewa. Silmässä piilewä hywä tai paha henki onkin kaikkina aikoina ollut runoilijan loppumaton aarreaitta. Etenkin asuu silmässä se tuli, josta syttyy lemmenliekki.

Tämän pakinoimisen lopuksi panemme lyhyen arwostelman eläinten näkyneuwoista. Käärmeen wälkkywän silmän sanoo jo luomishistoria olleen "kawalampi kuin kaikkein muittein luotuin koko maan päällä". Käärmeen silmä osottaa semmoista luonnonwoimaa mitä on rahwaassa synnyttänyt puheen "pahan silmän panemasta", mikä puhe meidänkin kansassa on hywin yleinen ja tuttu, waikka jo hälwenemässä. Sen sukulaisten, ojakonnan ja sammakon silmä on jo jonkun werran ihmisen silmän muotoisempi, sen wuoksi että niillä on silmälaudat; saattawat siis ummistaa ja awata silmänsä. Lintuin silmä on, Göthen tapaisesti sanoen, paljoa "päiwäisempi". Päiwäinen on etenkin kotkan silmä. Merkillinen on sen ja koko siiwellisen roswojoukon sammumaton wiha ihmisiä ja heitä wäkewämpiä siiwettömiä kilpailijoita kohti. Koko armaus-aarre taas iilmestyy iloisten laululintujen silmissä, joissa huomaat arkuutta ja luottawaisuutta keskenään ristiriidassa. Neutsyellistä kainoutta ilmaisee kyyhkyisen silmä, tuhmaa pöyhkeyttä riikinkukon, arwollisuutta ja miehuutta tawallisen koti-kukon. Nisäkköillä on silmälaudat ja osittain silmäripset, joitten awulla esim. apinat osaawat tehdä niin kummallisia, leikillisiä kauniita ja rumia silmäniskuja sekä irwistelyitä. Eläinten kuningas, jalopeto osaa silmillänsä näyttää, milloin katselijata järkewää ylewyyttä, milloin halweksiwaa säälimistä. Mutta eiköhän koiran silmä osota puhtaimpaa rehellisyyttä ja rehellisimpää luottamusta? Lampaan silmässä woit lukea syytöntä wiattomuutta ja tuhmuutta, muttra sian silmissä "sikamaisuutta". Kettu-repolaisen silmät selwästi ilmaisewat pahimpaa häijuntapaisimpaa ilkeyttä ja itsekkäisyyttä. Arkuutta ja pelkoa näyttää turwattoman jäniksen laudaton silmä, mikä nukkuessakin on auki. Walppautta ja warowaisuutta ilmaisee metsäwuohen ja sen heimolaisten silmät; runollista ihanuutta ja lempeä hirwen ja etenki äsken mainitsemamme metsäwuohen, joitten soreutta arapialaiset runoilijat ja Salomon korkeaweisu innollisesti kiittäwät. Näitten eläinten suuret awoimet silmät owat ihan sen peri-aatteen mukaiset mitä semiläs-kansat pitäwät silmäin ihanimpinä.

Mutta waikka eläintenkin silillä on isku ja muoto monenpuolisesti yhtäläinen kuin ihmisillä, on niissä puuttumassa yhtä mikä on ihmis-silmän erityinen etu ja ominaisuus, - se on kyyneleet ja itku. Ihmiselle on annettu iloisissa sekä murheellisissa mielenliikutuksissa itkeä. Se on helpotuskeino kun sisällinen ponnistus on rinnan järkeä. Itkemistoimi on ihmeellinen ja salaperäinen, joka siis ei woi selittää eikä siitä puhetta pitää, jonka wuoksi lopetammekin tähän koko puheen "sielun peilistä", jonka pintapuolen ja joitakuita ilmauksia näemme, ymmärrämme ja osaamme arwostella, mutta minkä sismpiä olemisia ja waikustimia emme pääse käsittämään yhtä wähän kuin monen muunkan Luojan luoman luonnollisen, mutta kuitenkin ihmeellisen teoksen.