Tapio 44, 2.11.1867
Lioitus-astiat owat suuria noin 3 ½ jalkaa korkeita sammioita, 2½ jalkaa laidoilta 3 jalkaa läpimitassa pohjasta. Pohjan kanssa tasan on tappi eli hanikka lipeen tyhjentämiseksi; pohjalla on 3-4 tuuman korkuinen, alapuolelta kourea puinen ristikko, jonka päälle pannaan toinen koloilla yltansä warustettu pohja, ja tälle sitte lewitetään tuuman paksuinen olki-kerros. Tämän päälle luodaan nyt tuuman paksulta kostutettua poroa, ja paakkurat murennetaan hienoksi ja sullotaan eli poletaan kowaan. Mainitulla tawalla menetellään poron luodessa, kunnes astiat owat täytetyt niin korkealle, että laidasta lukien 6 tuumaa tyhjää tilaa jääpi poron yläpuolelle, johon ammennetaan kylmää, eli paremmin lämmintä wettä (eli mietoa liwettäkin.) Usein otetaan ensimmäisen kerran kylmää, toisen kerran lioittaessa lämmintä wettä. Wesi laskee wähitellen poron läpi, lioittaa suolaiset aineet ja wajoaa pohjain wälillä olewaan tyhjään tilaan. Wähä wäliin lyödään uutta wettä päälle, kunnes lioitus-astiat owat täynnänsä. Pohjalla olewa wäkewä liwe lasketaan tapin kautta ulos ja täytetään muihin lioitus-astioihin, kunnes on sulattanut niin paljo suolaa, kuin mahdollista, ennenkuin ruwetaan keittämään. Kuta wähemmin porossa on liwe-emää, sitä useammin pitää liwe laskettaman werekselle porolle, ennenkuin saapi tarpeellisen woiman.
Poro, joka tällä muodolla lioitetaan, ei ole kohta hukannut kaiken suola-aineensa; sentähden lyödään siihen toista wettä, parhaiten lämmintä, ja saatu mietoisempi liwe käytetään weres poros lioittamiseksi. Tätä saattaa kertoa monasti, ennenkuin wäkewyys on porosta täydellisesti häwinnyt.
Wälttämätön on tässä, että wesi, jota lioitukseksi käytetään, on puhdasta, eikä sekoitettu muilla suola-aineilla; sillä jos wedessä on gipsiä, karwassuolaa, wihtrilliä eli alunata, suola-happoista kalkkia eli talkkia, niin nämä ryöstäwät jonkun osan lipeessä olewata kalia, ja siten ei ainoasti wähentäwät potaskan wäkewyyden, waan tuowat sekaan wieraita wikki- ja suolahappo kali-suoloja, joista potaska huononee.
Milloin liwe on tarpeen asti wäkewä, määrätään liwe-prowarin awulla, tahi lasketaan lipeesen muna (eli potaatti); kuin tämä uipi lipeen päällä, on se sopiwa keittää. Kuta woimakkaampi liwe on, sitä wähemmin waatii se keittämiseksensä poltto-ainetta. Lipeen säilyttämiseksi käytetään astioita, eli tynnyriä, joissa hanikka on wähän korkeammalla kuin pohja, joten liwe ulos laskettaessa keitettäwäksi juoksee selwänä pohjaan painuneesta roskasta.
Miten hywänsä poro puhtaalla wedellä useammankin kerran lioitetaan, jääpi siihen wielä aina joku määrä kalia, koska koko aikaseen heretään sitä lioittamasta, eli joku osa sitoukse pi-kiwen ja muiden kowain aineiden kanssa porossa niin kowaan, että se ei wedessä sekaannu. Wetääksemme porosta wielä tärkemmin sen kali-aineen, menetellään seuraawalla tawalla. Poron joukkoon sekoitetaan poltettua ja ilmassa murentunutta kalkkia ja poltetaan wielä kerran, eli lioitettu poro ainoasti sekoitetaan kalkilla ja puhtaalla wedellä, ja hämmennetään jonkun aikaa. Jos poro pannaan 1-2 jalan korkeisiin kokoihin 6-8 kuukauden ajaksi ilmassa seisomaan, jonka jälkeen 4-6 tuumaa poroa kuoritaan päältäpäin ja lioitetaan, niin saadaan wielä paljon potaskaa.
Täydellisesti lionnut poro kelpaa wielä wiedä pelloille, taikka Salpeterläjäin rakentamiseksi, metallisten kalujen puhdistamiseksi ja kirkastamiseksi, sekä sulatus-pajoista lawoiksi, myöskin ruohonpäisen ja mustan lasin walmistamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti