7.5.07

Neuwo maalaamaan.





Maamiehen Ystävä 48, 30.11.1850

Maalaaminen on sangen huwittawa työ, jota kukin maamies pitäisi osata, warsinkin omaksi tarpeeksi. Mutta jouto- eli loma-aikoina toimitettuna taidetaan siis saada myös jonkunlaista woittoakin. Tawalliseen talon tarpeiden maalaamiseen ei tarwita paljon enempätä, kuin että kuka hywänsä woipi sitä oppia, maalarin opissakin käymättä. Entistään on mainittawana mitä työ-kaluja tarwitaan öljy-wäriä tehdessä, ja ne owat seuraawat:

1:ksi Maaluu-kiwi, jolla wäri jauhetaan; siksi woipi hätä warassa tawallinen sileä kiwi kelwata.
2:ksi Soikeaksi hakattu, keilin kaltainen kiwi, ala-puolelta noin 5 tahi 6 tuumaa leweä. Sillä hierotaan wäri hienoksi maalari-kiwellä.
3:ksi Moniaita suurempia ja pienempia pensselia eli maalarin harjoja, niitä kaypi kuka hywänsä sitominen sian harjaksista.
4:ksi läkkipytty eli muu astia, jossa wäriä säilytetään; ja siinä on kaikki maaluuseen tarwittawat työ kalut.

Ulkona maalatessa, huoneen seiniä, owia ja ikkunoita on hampun öljy sowelia, joka myydään parempaan hintaan, kuin liina-öljy. Muuten on liina öljy yhtä hywä.
Sisä puolta maalataan huoneita, huoneen kaluja ja ajo-kaluja liin-öljyllä. Öljyt keitetään wernissaksi seuraawin tawoin:

Liikkiä wäriä wasten walitaan semmoinen pata, joka ei mustaa öljyä, waan mustempia wariä wasten ei huoli olla siinä aiwan tarkka. Öljyä pataan pannessa sekoitetaan siihen, joka kannullen, yksi luoti walkeata wihtrillia, eli, kuin ruotsiksi sanotan kopparrök tahi sinkwihtrillia, ja kaksi luotia silfwerglittiä; näitä nimitetään kuiwa-aineiksi, ja sekoitetaan öljyyn sentähden, että se kuiwaa paremmin. Sitten keitetään öljy tasaisella walkealla, jolloin on tarkoin waarin otettawana, ett'ei se saa kiehua yli, eli syttyä tuleen, johon se on aiwan taipuwa. Keitosta ei saa jättää katsomatta; sillä huolimattomuudesta tässä on monta paloa syntynyt.

Maalarit sanoowat öljyä keitettäwän kuusi tuntia, ennen kuin se on walmis; waan se ei ole aina niin. Nuori öljy kestää kau'emman keittää kuin wanha öljy. Öljyn keitto-aika enenee tahi pitenee myöskin sitä myöten, kuin tulta lisätään // tahi enennetään: siis ei käy tunittain öljyä keittäminen. Soweliaampi on koittaa jos öljy on kyllin keitettynä seuraawin tawoin: Muutaman öljy-pisaran annetaan jäähtyä, ja hierotaan sitten sormien wälissä, kuin öljy on kylliksi keitettynä, niin se kumpuaa sormissa, kuin saippua, waan muuten ei. Toinen keino koetella öljyä on myös warma. Hanhen kynä pistetään kiehuwaan öljyyn. Jos höyhenet kynässä samassa palawat eli wetäiksen kikkaraan, niin öljy on kyllin keitettynä, muutoin sitä keitetään wielä. Tarpeellinen on koittaa milloin öljy on tarpeeksi keitettynä; sillä jos sitä kauwemmin keitetään, niin se tulee mustaksi, paksuksi ja sitkeäksi, ja on silloin wäriin kelwotoin. Jos sitä taas ei keitetä kylliksi, niin maaluu ei tahdo kuiwaa, waan mänee tärwiällen. Öljyn kylliksi keitettyä, annetaan sen jäähtyä, ennenkuin sitä maaliin sekoitetaan.
Jutellaanpa nyt, öljyä jäähdyttäissä, niistä maali-aineista, joita tawallisesti talon tarpeissa tarwitaan.

Walkeaan öljy wääriin ei waadita muuta, kuin lyjyn walkoista eli, kuin sanotaan, lyiwittiä. Päärly-sinistä tehdään samoin lyiwitistä, johon wähän kimröökkiä sekoitetaan.

Järeempiä kaluja maalataan punaseksi puna-mullalla eli mönjällä. Hienompia kaluja, niinkuin ajo- ja huoneen kaluja punataan sinoberilla, karmiin lakalla eli karpp-lakalla, kumpaista tahdansa.

Tumman punaista saadaan, jos sekoitetaan berliini-sinistä ja sinooberia, tahi jos punaiseen mönjään pannaan bergsinistä.

Järeempään keltaiseen maaliin pannaan kelta okraa, enemmän tahi wähemmän sekoitettuna lyiwitilla. Hienompiin kaluihin käytetään neapel-keltaista eli mengeliä. Mengel surwotaan ensistään morttelissa eli surwin astiassa, kuumennetaan sitten rauta-pellillä, ja hierotaan wedellä ja kuiwataan, ennen kuin siihen öljyä pannaan. Muuten sitä ei käy hierominen niin hienoksi kuin tarwitaan.

Siniwäriin waaditaan berliini-sinistä, tahi wuori-sinistä (bergblott), johon enemmän tahi wähemmin lyiwittiä, eli lyiy-walkoista, sekoitetaan sitä myöden, kuin wäriä tahdotaan liikimmäksi eli tummemmaksi. Indigo-wäri on joksensakin kallis, waan se on paras ja kauniin kaikista sini-wäristä.

Wiheriäinen eli ruskon päinen wäri saadaan, kuin sekoitetaan sinisiä ja keltaisia wäriä; niin kuin jos pannaan kelta-okraa berliini-siniseen, eli mengeliä wuori-siniseen. Hienompaan maaliin pannaan braunschweiger-wiheriäistä eli spanian-wiheriäistä; molemmat owat hywiä ja kauniita ja pysyywät yhtä kirkkaana sekä ulkona että huoneessa; waan ne owat joksensakin kalliit ja waikeat hienoksi hieroa. Kuitenkin käypi heitä helpommin hierominen, jos ensistään särkee surwe-astiassa, ja sitten poimii pois kaikki waski-murut, kuin siinä on. Niin tulee hierominen puolta huokeammaksi ja wäri hienommaksi.

Ruuni öljy-wäri järeempiin tarpeisiin saadaan punaisien ja mustain wärien skoittamisella, niin kuin jos kimröökkiä pannaan puna-multaan. Hienompaan työhön tarwitaan kaffe-ruunia, umbraa, bolus'ia eli ruuni-okraa, jotka kaikki owat itsestään ruunia wäriä.

Mustaa öljy-wäriä tehdään kimröökistä, joka ensin on pannussa kuumennettawa, ennenkuin se sekoitetaan öljyyn ja hierotaan. Jos mustaa-wäriä tahdotaan sinertämään, niin siihen pannaan wähän berliini-sinistä; jos sitä taas tahdotaan ruunistumaan, niin sekoitetaan wähän brunroottia eli umbraa.

Harmaja wäri saadaan, kuin sekoitetaan lyiwittiä ja kimröökkiä.

Wielä löytyy muitakin wäriä; waan niitä ei ole tarwis nmitellä; sillä mitä nyt olemme nimittäneet, ne owat soweliammat. Niillä taitaa maalata, mitä talossa tawallisesti tarwitaan.

Puu kaluja pitää maalata wähintakin kolme kertaa; waan läkki-kaluja pyyhitään ainoastaan yhden kerran.

Ensimäistä maaluuta sanotaan alku-wäriksi; siihen käytetään hienoksi hierottua riuua, ja hiukan kimröökiä.

Tois-kertaisessa maalissa pitää olla wähintäkin puoleksi lyiwittia ja toiseksi puoleksi riitua, johon myös sekoitetaan sitä wäriä, minkälaiseksi kalu maalataan, niin tehden peittää wiimeinen wäri paremmin alimmaisensa. Lyiwittiä pannaan joka wäriin suuremmaksi tai pienemmäksi osaksi. Yksinään owat useimat wärit liian kuuleita, ja toiset taas eiwät peitä puuta, ilman lyiwittiä, heihin sekoittamatta.

Kolmas eli wiimeinen maalaaminen toimitetaan sillä wäri-aineella, joka antaa maalattawalle aiwotun wärin; ainoastaan sen werran lyiwittiä pannaan siihen että se peittää puun, ja maali saapi sen nä'ön, kuin sillä pitää olla.
(Jatketaan.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti