Turun Lehti 16, 10.2.1887
Ajattelewa ihminen ulottaa tiedustelemisiansa kaikilla aloilla ja löytää hupaisia kohtia jokapäiwäisimmistäkin asioista. Sentähden ei liene sopimatonta ottaa puheeksi tämäkin kysymys.
Kaswikunnasta käytetään waatetukseksi puuwilla ja pellawa, jopa wähin määrin kautsukkia eli kimmopihkaakin.
Puuwilla on siemenuntuwa, samanlaatuista kuin meidän-horsmaheinän siemenpalwoissa; se ympäröitsee siemeniä, on säilytyksenä ja pehmityksenä niitten ympäri. Langan pituus, hienous, sitkeys ja wahwuus määrääwät puuwillan hywyyden ja kauppa-arwon. Koettelemalla on saatu tietää puuwillalangan katkeematta kestäwän 2-4 gramman painotuksen.
Suurennuslasin läwitse katseltuna owat puuwillahaituwat pituudeltansa kierrettyin litteämäisten rihmain muotoisia, joitten syrjissä on hienoa reunustusta, mikä tekee ne ontelon tahi raakaisen muotoisiksi.
Pellawa on useamman kaswilajin yhteinen sukunimi. Meillä wiljelty pellawa on hieno ja hoikka waaleanwehreä kaswi, sen pienet kukat waaleansiniset ja kaswiopilliset kirjat owat sille nimeksi antaneet Linum usitatissimum. Sen oiwat omaisuudet tunnettiin jo ammoisina muinaisaikoina. Pyramiideissa säilytetyt Egyptiläiset muumiot owat käärityt pellawasta tehtyyn palttinaan, joista näkyy sen waatetusaineen korkea ikä. Sen wahwuus, pituus, kestäwäisyys ja kiilto owat sen mainittawimpia omaisuuksia. Pellawalangan ääretöntä hienoutta osottaa se että yhdestä kilogrammasta pellawia saa kehrätyksi 500 kilomeeterin mittaisen langan.
Maailman kaupassa kaupitaan pellawia melkein kaikista maista ja pellawakangasta walmistetaan melkein kaikkialla.
Oiwallista saadaan sitä Flanderista, Hollannista ja Wenäjältä. Ruotsissa on Norrlannin ja Smaalannin, Suomessa Hämeen pellawilla hywä nimi.
Suurennuslasin alla näyttää pellawa lanka kiiltäwältä putkelta, jossa tiheämmin tahi harwemmin on yksi tai pari poikkiswiiwaa, mitkä muistuttawat ruowon jäsenistä wartta solmuinensa.
Kankaassa eroittaaksensa pellawan puuwillasta, on monta keinoa. Jos pari minuutia keitetään kangasta liemessä, jossa on sama werta kaustista kalia ja wettä, se sitte pestään ja wäännetään, saa pellawalanka tummankeltasen karwan mutta puuwilla lanka jää walkoiseksi tai tulee wain wähä waalean kellertäwäksi. Toinen tapa on kastaa hywin kuiwattu waateliuska öljyyn ja sitte hywin puristaa se. Pellawalanka tulee
läpikuultawaksi mutta puuwillalanka päin wastoin.
Kautsukki eli “kummilasti” on Etelä-Amerikassa ja Jaawa saarella kaswawan Siphonio elastica-nimisen puun neste. Kun tehdään haawa runkoon, wuotaa siitä nestettä, joka muutaman minutin kuluttua hyytyy ilmassa. Säilytettynä hywin suljetuissa pulloissa, pysyy se kauan wetelänä ja joskus harwoin sitä sellaisena myydäänkin. Tawallisesti
tulee se kuitenkin meille hyytyneenä suuriin kakkuihin tai lieriänmuotoisiin suuriin kappaleihin. Tulikiwellä sekoitettuna on se paljoa kestäwämpä ja pitää kauan omaisuutensa muuttumatta. Alussa oli kautsukki joksikin arwotonta, mutta nyt on sillä waatetusaineena hywinkin etewä tila. Ei tarwitse muuta muistuttaa kuin sadetakkia,
kummisia päällyskenkiä, n. s. resoorikangasta eli resinkaa y. m.
Eläinkunnan antamista waatetuksen raaka-aineista oli tietysti likin ja lähin hyödyksensä käyttää eläinten omaa pakkasen turwaa. Hieno sopulinnahkainen turkki, samoin kuin se kehnosti walmistettu talja, joka werhoo pohjoismaitten siwistymättömiä asukkaita, pehmoinen ja monin kohdin werraton willakangas ja wiltti- eli huopakutous, sekä sorea ja kiiltäwä silkki owat kukin saadut eläinkunnan runsasmaisesta tawara-aitasta. Hywästä syystä arwostetaan turkiksia karwan laadun
mukaan. Mitä pitempi, hienompi ja pehmeämpi on karwa, sitä kalleempi turkki. Sopulin turkki on kallisarwoinen. Kärpän turkkia kysytään halukkaasti. Siperian orawan kaunista hopeankarwaista talwiturkkia käytetään laweassa määrässä naisten turkiksiksi. Majawan nahka on arwoinen. Meidän supinnahkaset turkit antaa amerikkalainen n. s. peso karhu.
Lampaanwilla on hienoutensa, pehmeytensä, sitkeytensä ja etenkin lämpöä säästäwäisyytensä kautta arwokkaampia nahka-aineita waatetuksen alalla. Willakarwoja on jopa 30 sentimeeterin pituisia; sen paksuus on joka tuhannes osa millimeeteristä. Suurennuslasin alla näyttää willakarwa ryppyiseltä ja suomukselliselta putkelta. Willakarwat owat aina jonkun werran toisiinsa takertuneet. Kemiallisella tawalla woi willasen eroittaa puuwillasesta pikriiniliuwotus nesteellä. Siihen kastettu
willanen lanka tulee kauniin keltaiseksi ja pysyy sellaisena pestynäkin, mutta puuwillalangasta lähtee se wäri. Jos keitetään waatetta, kudottua sekasin willaista ja puuwilloista, liukenee willa, mutta näin ei käy puuwillan.
Wiltti eli huopawaate on tehty yhteen wanutetusta eläinten karwoista. Wanha taru sanoo erään munkin tai papin keksineen keinon walmistaa sellaista. Ukko oli elänyt herkullisesti ja laiskasti, saanut luun kolotusta ja jäsentensärkyä. Waiwoja wähentääksensä pani hän joku aamu kenkihinsä karwoja, mutta huomasikin ihmeeksensä illalla kenkissänsä
oiwalliset irtopohjat, syntyneet päiwän kulun kestäneestä wanumisesta.
Silkki kotoisin Kiinasta, josta silkkimadon siementä ensin tuotiin, on sitkeää ilmassa jähmistywää ainetta, jota toukka kerroksittain kehrää ympärillensä niin että siitä tulee munan muotoinen pallo (kokous) johon toukka lymyy kunnes se muutaman wiikon kuluttua sieltä lähtee perhosena. Pallosta irrotetaan kerimällä se kallisarwoinen lanka, jota monin tawoin walmistellaan ennen kuin se waatteeksi kelpaa. Suurennuslasin alla on silkki liereä, wähä litistyneen, kiiltäwän kaikkialla samanlaatuisen rihman muotoinen. Silkin eroittaa pellawakarwasta käyttämällä kaustisen kalin liuwotusta, jossa silkkilanka sulaa mutta pellawa-aines pysyy muuttumattomana. Sellaisessa liuwoituksessa sulawat kaikki eläinkunnasta lähteneet karwat, niin että se keino oikeastaan wain eroittaa kaswi- ja eläinkunnasta saadut ainekset yleisesti.
Puhtaaksikirjoittanut: Hilppa Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti