Metalliksi kutsutaan oikeutta myöten ei ainoastansa wako-waskea, mutta myöskins rautaa, kultaa, tinaa ja kaikkia muita sen kaltaisia aineita, jotka owat kirkkaat, läpite-kuultamattomat ja kowemmassa taikka vähemmässä lämpimässä sulawat. Enimmiten owat ne myös raskaampia ja wähemmän hapraita, kuin muut maassa löytywät aineet. Ennenkuin ihmiset oppiwat tuntemaan ja takomaan metalleja, ei ollut heillä muuta kuin joku teräwä kiwi weitsen asemessa: nuolien ja keihästen kärjet tehtiin piistä (eli limfiamesta) ja muutamat muut sota-aseet kalkuteltiin suurella waiwalla kiwestä. Sen kaltaisia kiwisiä sota-aseita on wielä jolloin kulloin nykyisempinäkin aikoina löydety maan powesta sekä Euroopasta että Aasiasta ja Afrikasta. - Ensin tuliwat ne metallit tutuiksi, jotka jo walmiina tawataan maan sisässä. Sellaisia owat kulta ja hopea, ja osittain myös waski. Greekkalaisten, Egyptiläisten ja Amerikkalaisten historia todistaa myös, että wanhimmilla ihmisillä heidän maassamsa oli aatroja, lapioita ja muita sellaisia kaluja, kullasta, hopeasta ja jalkeisimpinä aikoina waskesta. Wielä tuhatta wuotta ennen Kristuksen syntymätä tehtiin enimmiten sota-aseet, kiirweet, sirpit, weitset, wasarat ja muut sellaiset tarwes kalut waskesta, jonka wanhimmat kansat oliwat oppineet karkasemaan pian yhtä kowaksi, kuin teräksen. Kuin [//] Eurooppalaiset wuonna 1492 jälkeen Kristuksen syntymän ensin tuliwat Amerikkaan, pitiwät Amerikkalaiset kultaa, hopeata, ja waskea raudan arwossa ja asemassa. Aasian itä-laidassa on Japanin waltakunta, jossa wieläkin enimmät takeet tehdään waskesta.
Aikaa myöten owat rauta, tina, eläwä hopea, lyiy ja muut senkaltaiset aineet tulleet tutuiksi, niin että nykyisinä aikoina tunnetaan jo lähes 30 eri laia metallia. Tutuimmat niistä owat Kulta, Platina (elikkä walkoinen kulta), hopea, eläwä hopea, waski, Nikkeli, koboltti, lyiy, tina, rauta, sinkki, wismutti, antimoniumi ja arseniikki. Näistä owat toiset sitkeitä, toiset niin hapraita etteiwät kestä wasaralla taottaa. Muutamat niinkuin kulta, platina ja hopea eiwät pala kuonaksi ja tuhaksi kowassakaan tulessa, ja niitä kutsutaan kalliiksi metalleiksi. Metallit löytään maan powessa ja wuorissa taikka warsin walmina, taikka kaikellaisten maassa löytywien aineitten kanssa kiwen kaltaiseksi malmiksi yhdistettynä.
Kultaa tawataan walmiina jolloin kulloin isoimmissa ja pienemmissa murikoissa maan ja wuorten sisässä, paikoittain on myös kulta-hiekkaa maassa, ja paikoittain on kulta toisten metallien kanssa yhdistetty. Enin löytyy sitä kuumissa maailman osissa erin-omaittain Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Useimmissa muissa maanpaikoissa on sitä myöskin löytty, waikka ei niin runsaasti. Hungarian kultawuoret owat paraammat Euroopassa. Puhdas kulta on kaikista metalleista sitkein, pian yhtä pehmeä, mutta paljoa raskaampi, kuin lyiy. Kulta-kaluja tehtaissa pannaan ain kullan sekaan wähän waskea, joka tekee sen kowemmaksi. Kulta ei sulaa niin pian tulessa, kuin waski ja hopea, ja sulaissansa muuttuu se wiheriäiseksi, mutta jähmettyissänsä jälleen keltaiseksi. Sitä pidetään 15 kertaa suuremmassa arwossa kuin hopeata. Waikka se ei pala kowimmassakaan tulessa, owat Oppineet yhtähywin hawainneet että se taitaan salpietarin ja suolan hiestä walmistetulla happeella eli syyrällä poltettaa poroksi eli karreksi, jolla kaikellaisia kaluja kullataan, ja joka helposti saadaan kirkkaaksi kullaksi jälleen muuttumaan. Yli sata wuotta sitten löytyi oppineita, jotka sanoiwat taitawansa tehdä muista metalleista kultaa, ja tällä waleellansa houkutteliwat itellensä Kuninkailta ja muilta isot rahat. Samaten löytyi myös lääkäreitä, jotka ottiwat sairailtansa kultaa, tehdäksensä siitä lääkityksiä, mutta enimmiten pistiwät he kullan kukkaroonsa ja syöttiwät sairaillen muista aineista tehtyjä pulweria ja pilleriä.
Walkoinen kulta elikkä Platina, joka on kowempaa kuin waski, mutta pehmeämpää kuin rauta, löyttiin ensin Amerikasta ja sitten [//] on sitä myös wähäisen tawattu Hispaniassa. Se on kaikista tutuista metalleista raskain, nimittäin liki 2 kertaa raskaampi kuin lyiy; mutta se tarwihtee enemmän kuumuutta kuin yksikään muu metalli, ennenkuin se sulaa. Sen tähden tehdään siitä sellaisia tiikeliä, joista muuta metallia sulatetaan.
Hopea löytyy wuorissa jolloin kulloin walmiina, wälistä pienemmissä wälistä isommissa murikoissa, mutta enimmiten tulikiwen, kiwisten aineitten ja toisten metallien kanssa malmiksi koituneena ja yhdistettynä. Sitä saadan, samaten kuin kultaa enin Etelä-Amerikasta. Se on sitkeämpää ja raskaampaa kuin waski. Salpietarin hiestä walmistettu syyrä polttaa hopean tuhaksi, ja sellaisesta hopean tuhasta tehdään Apoteekeissä Helwetin kiweä, jolla liika ja pilaantunut liha pahoista haawoista pois poltetaan. Kaikissa hopea-kaluissa ja rahoissa on aina joku osa waskea, joka tekee hopean kowemmaksi; mutta Esiwalta on määrännyt kuinka suuren osan waskea kulta-sepät saawat puhtaan sekä kullan että hopean sekaan panna. Hopea-malmia on muutamissa Suomenkin wuorissa löytty, mutta niin wähän, että se ehkä ei maksa sulatuswaiwaa.
Waski löytyy maan powessa sekä walmiina murikoittain, että myös tulikiwen, raudan ja muiden aineitten kanssa malmiksi muuttuneena, ja siinä nähdään paljon waiwaa ennenkuin se saadaan toisista aineista erilleensä. Ruotsin ja Norjan waskea kiitetään hywäksi, mutta kaikkien paras waski walmistetaan Japanin Waltakunnassa Aasian Itä-laidassa. Sinkin kanssa yhteen sulatettua waskea sanotaan messingiksi ja pinspakiksi: jos yhtä paljon sinkkiä ja waskea sekaisin sulatetaan tulee niistä kullan näköinen seka-metalli. Yhteen sulatettua waskea ja tinaa kutsutaan walowaskeksi, josta kirkon kelloja, kanooneja eli tykkejä ja kaikenkaltaisia pienempiä tarwes-kaluja waletaan.
Rauta on kaikista metalleista ihmisen sukukunnallen tarpeellisin ja hyödyllisin. Sen tähden ei ole ihmet että Suomalaisten esiwanhemmat owat tehneet runoja sen synnystä ja niissä ylistäneet Seppä-Ilmarista, joka uskotaan ensin opettaneen Suomalaisia tekemään rautaa. Sitä löytyy joka maan paikassa: harwa se kiwen laatu, jossa ei rahtua rauta ole, waikka se ainoastansa silloin maksaa sulatus-waiwan, kuin sitä runsaammasti löytyy. Raudan ainetta (taikka ruostetta) on myös puna ihmisen ja eläinten weressä, waikka eiwät Oppineetkaan wielä oikein tiedä, kuinka sitä wereen sikiää ja karttuu. Rauta on myöskin sillä merkillinen, että sen ruostet on ihmisellen terweellistä, waikka toisten metallien ruosteet ja homeet owat myrkyn tapaiset. Harwoin tawataan rauta [//] walmiina muissa, kuin ilmasta pudonneista kiwissä. Tawallisesti walmistetaan sitä rauta-malemista, rauta-mullista ja someroista. Suurin työ rautaa tehtaissä on saada sitä erotetuksi muista wieraista aineista, jotka tekewät sen hapraaksi ja kelwottomaksi. Esimerkiksi: jos waskea eli tulikiweä wähänkin löytyy raudan seasta, muuttuu rauta siitä hapraaksi. Kuin hiilen ainetta yhtyy rautaan, tulee rauta siitä teräksen kaltaiseksi, ja ylipäänsä muuttuu se aina ewieraista aineista kowemmaksi. Raudan tawallinen tehentö on sen kaltainen, että rautamalmi ensin tulessa höyryytetään taikka tulehutetaan: sitten pannaan särjetty malmi hyttään ynnä hiilen kanssa, ja sekaan murretaan kalkkikiweä; kalkkikiwi sulaa toisten kiwisten ja wierasten aineitten kanssa lasin muotoiseksi kuonaksi, joka hytän pohjalla kelluu sulaneen raudan päällä ja otetaan pois ennenkuin sulanut raudan-hölmä lasketaan harkko-raudaksi hyyrymään. Sitten poltetaan wielä harkko- eli pata-rauta puhtaammaksi ja taotaan kansi-raudaksi. Kuin raudan sekaan yhdistetään määrätty osa hiilen ainetta muuttuu se teräkseksi, joka on kowempi kuin kaikki muut metallit, mutta sulaa pikemmin kuin muu rauta. Yhtä laia rautamalmia kutsutaan Magneetiksi; sillä on se merkillinen tapa että se wetää raudan tykönsä ja pitää sitä kiini kyljesänsä. Magneetistä tehdään kompassit, jotka osottaawat mikä kohden pohjanen on, ja lähellä rauta-wuorta näyttääwät missä rautamalmia löytyy. Kuin magneetilla, konstin jälkeen, hiwutetaan rautaa, muuttuu se rauta myöskin magneetin tapaiseksi. Punamulta, jolla huoneita punataan on palanutta rautaa: sitä löytyy myös elämä-wedessa ja muutamista lääkityksissä.
Tinaa tehdään tina-malmeista, joissa se useimmiten on ikäänkuin palanutta. Enin ja paras tina walmistetaan Englannissa ja Indian maassa, etelä-päässä Aasiata. Ilman sitä löytyy tinaa muissakin maakunnissa. Puhdas tina on walkoista, kuin hopea; mutta lyiyn, wasken, raudan eli antimoniumin sekainen on sinertäwää. Arsenikin sekainen tina on kowaa ja walkoista. Enimmiten muuttuuwat muut metallit hapraammiksi, kuin niihin tinaa sekoitetaan. Suolan syyrällä poltettu tina on tarpeellinen waatteita punaiseksi painettaissa, sillä ilman sitä ei tarttusi wäri niin hywin painettawiin.
Antimoniumiksi kutsuttu metalli on tinan näköistä. Kuin sitä sulatetaan tinan ja lyiyn kanssa yhteen, tulee niistä kowempi seka-metalli, kuin ne itsestänsä oliwat. Samaten pannaan myös Anttimoniumia siihen seka-metalliin, josta ne metallipuustawit, joilla kirjoja präntätään, owat waletut. Antimoniumista tehdään myös rohtoja Apotheekeissä.
(Loppu toiste.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti