Dagblad ja Suomen lippu.

Me olemme jo ennen lausuneet ajatuksemme tuosta Dagbladin lippuehdotuksesta. Sekä "Wasabladet" että "Oulun Wiikkosanomat" sisältäwät kirjoituksia, jotka hylkääwät Dagbladin ehdotuksen aiwan samoista syistä kuin mekin. Me kehoitamme kaikki Dagbladi-lipun kantajat ja kannattajat tarkasti lukemaan näitä kirjoituksia. Niistä - erittäinkin Oulun Wiikkosanomain kirjoituksesta - on aiwan paljon itse Dagbladillekin oppimista. Me otamme tähän O. W. S:n kirjoituksen kokonaan ja otteen Waasa-lehdessä löytywästä. O. W. S:n kirjoitus kuuluu näin:

"Tarpeellinen esitys saada omituinen suomalainen kauppalippu on ensin tullut Oulusta ja sitä on puollustettu O. W. S:mista. Nyt ilmoitetaan, että herra Candelinin[?] uusi laiwa "Patria" on lykätty wesille, ollen sen keulassa suomalainen lippu, ja että se on ollut keltanen, sininen ja punanen.

Mikä lippu tämä on? Kuka sen on sanonut, että Suomen lipun pitää olla keltasen, sinisen ja punasen?

Niin, sen on "Helsingfors Dagblad" sanonut, siksi että Suomen wanhalla waakunalla owat nämä wärit. Mutta "Dagblad" on tässä tahallaan pitänyt wiisastelemista, ja se saattaa olla hywäkin kertoa, mitenkä asia oikeastaan on.

Asian laatu on sellainen, että muutamat herrat Helsingistä tahtoiwat mielellään ruotsalais-norjalaista yhteyslippua, joka on keltanen, sininen ja punanen, suomalaiseksi, ja tähän tahtoiwat he syytä perustukseksensa. He wäittiwät sitte samojen wärien olewan Suomen waakunasta, ja että nämä olisiwat Suomen wärejä. Nyt on Suomen waakunana keltanen leijona punasessa pohjassa, ja siinä siis onkin keltasta ja punasta. Mutta tähän piti wielä saada sinistä lisäksi, ja niin arwattiin leijonan miekan olewan sinisen, joka ei ole totta, sillä kun miekka maalataan, ei ole tapana panna sitä siniseksi, waan walkiaksi, joka on hopian wäri ja merkitsee kirkasta. Sinistä wäriä ei siis ole Suomen waakunassa; ja se on kyllä siewää keksimistä etsiä wäriä siwuasiasta.

Siis: jos Suomen lipun pitää ottaa wärinsä waakunasta, niin täytyy sen olla keltasen ja punasen. Mutta kuka sen on sanonut, että kauppalipun pitää ottaa malli waakunasta? Kaikki muut maat Europasta, paitsi kahta eli kolmea, owat wärjänneet kauppalippunsa kuinka niille on päähän pistänyt, kysymättä waakunasta neuwoa.

Jos joku luulee pitäwän waakunasta ottaa wärien mallin, niin tehtäköön lippu keltaseksi ja punaseksi, mutta ei siniseksi, sillä se on wäärää. Ja se ei ole hywänä ennustuksena, jos Suomen lippu alkaa wääryydellä, nimittäin niin, että se on olewanaan Suomalainen, mutta tahtoo olla ruotsalainen ja norjalainen. Siitä ei woi koskaan seurata siunausta. Me tahdomme rehellisen lipun, eikä semmoista, joka sanoo toista, mutta tarkoittaa toista. Miksikä me wiuruilemme Ruotsalaisten perässä, emmekä anna näitten wärienkään olla rauhassa. Sopikaamme siitä, minkälainen lippumme pitää olla. Muumamain wiikkoin perästä tulewat waltiopäiwät. Saattawathan laiwainomistajat ja merimiehet jokaisesta kaupungista antaa edusmiehilleen asiaksi ilmoittaa heidän ajatuksensa, ja sitte woiwat asiamiehet, kun ne kaikki tulewat koolle Helsingistä, sopia minkänäköisen lipun pitää olla".

Waasalehden kirjoitus ehdottelee samaten, että lipun toimeen saamiseksi pitäisi merikaupungeissa laiwanomistajien, merimiesten ynnä muidenkin kokoontuman asiasta keskustelemaan ja sitten antaman kaupungin edusmiehelle waltiopäiwillä toimeksi esiintuoda heidän ajatuksia. Waltiopäiwämiehet woisiwat sitten eri asiana muista toimista päättää, mimmoinen lippu olisi hywäksyttäwä ja tehdä pyyntö hallitukselta, että tämä lippu olisi Suomen lipuksi asetettawa. Dagbladin ehdotuksesta lausuu kirjoitus näin:

"Jos lipun wärit otetaan Suomen waakunasta, niin woiwat olla ainoastaan kelta ja puna, sillä sini ei löydy ollenkaan waakunassa, ei edes, kuten Dagbl. on tahtonut wäittää, miekassa. Tämä wärien kokoonpano on ainoastaan tehty sitä warten, että saataisiin ruotsalais-norjalaisen yhteyslipun wärit meille. Ruotsalaiset itse owat niin wähän ihastuneet tähän lippuun, että se monessa seudussa on yleensä tunnettu nimellä "sillsalaatti". Miksi me nyt ottaisimme päällemme tämän "sillsalaatin", sen sijaan kuin meidän luonnollisesti olisi laatiminen itsillemme rehellinen ja yksiwakainen suomalainen lippu, sen selittäkööt muut".

Sitten seuraa kirjoituksessa juttu, mitenkä eräs rikas herra pääkaupungista Dbldn lipusta tuli semmoiseen ihastukseen, että rupesi siitä runoelmaa sepittämään, mutta kun runoelma suomennoksien kautta kadottaisi paljon runollista arwoansa, heitämme sen ynnä koko jutun suomentamatta.