28.3.18

Intian itsemääräämisoikeus toteutumassa.

Itä-Savo 132, 22.11.1919

Satojen miljoonien kansan ponnistelut johtamassa kauan uneksittuihin päämääriin.

II.

Intian walistuskysymys.

Ensinnäkin walistuslaitos. On selwää, että sen merkitys on tawattoman suuri. Mitä arwokasta woisi joku kansakunta aikaansaada, jos se elää pimeässä tietämättömyydessä. Totta on, että Intiassa, missä pyhät kirjoitukset owat säilyneet sukupolwesta toiseen, ei luku- ja kirjoitustaidolla, länsimaisen siwistyksen mittapuulla, ole juuri samaa merkitystä kuin muualla, mutta se ei mitenkään muuta sitä tosiseikkaa, että systeemi, jota pitää kansan sidottuna moiseen siwistysasteeseen, on kaikin tawoin tuomittawa. lukutaidottomien henkilöiden määrä, warsinkin naispuolisten, on tawattoman suuri. Intian muhamettilaisista naisista on 99 prosenttia sekä luku- että kirjoitustaidottomia. Hallituksen siwistystä kohottawat toimenpiteet owat olleet aiwan näennäisiä ja puolinaisia. Niinpä annetaan opetusta ainoastaan kahden wuoden aikana, mikä oppiaika on aiwan liian lyhyt ja johtaa siihen, että kun lapsukaisesta on ehtinyt tulla täysi-ikäinen, on hän myöskin ehtinyt unohtaa jo pintapuolisesti oppimansa ia waipuu jälleen lukutaidottomuuteen.

Parannus wiime aikoina on kuitenkin sangen huomattawa. Lordi Hardingen hallituksen aikana (1910—1915) saatiin kansansiwistyttämisen allalla parissa wuodessa aikaan paljon enemmän kuin edellä käyneiden kolmenkymmenen wuoden aikana oli ehditty saada. Eri osissa maata on asema kuitenkin aiwan erilainen. Mielenkiintoinen on asiaintila alkuasukkaiden hallitsemissa osissa maata. Näitä osia on usein pidetty erittäin pimeinä ja takapajulla olewina Intian osina, ja myönnettäköön, että joissakuissa paikoissa näin onkin laita. Mutta on hywin paljon poikkeuksiakin. Monissa pikkuwaltioissa owat alkuasukashallitsojat kiihkeitä reforminystäwiä ja niissä on aikaansaatu erinomaisia tuloksia kansansiwistyttämisen alalla. Wähäisessä Barodan waltiossa, mainitaksemme esimerkin, nauttii 80 pros. kouluijässä olewista lapsista luku- ja kirjoitusopetusta, kun wastaawa prosenttiluku Brittiläisessä Intiassa on ainoastaan 22. Näihin lukuisiin malliwaltioihiin on wiime aikoina liittynyt myöskin Myseore-waltio, jonka alueelta asuu wäkea saman werran kuin Ruotsissa. - Tietenkin tulee sanaan "malliwaltio" suhtautua tällä kertaa joltisellakin pidättäwäisyydellä, mutta kaikessa tapauksessa on juuri niissä saatu erittälin huomattawia tuloksia aikaan kansanwalistuksen alalla. Kaiken kruununa sopii pitää oman hinduopiston aikaansaamista Myseoren pääkaupunkiin w. 1916. - Wähää ennen tämän yliopiston perustamista oli lordi Hardinge lasenut perustuksen Benaresin ylilopistolle, joka muodostettiin aikaisemmasta teosofisesta oppilaitoksesta. Pian perustetaan kolmas yliopisto, muhamettilainen korkeakoulu Aligardiin. Näillä korkeammilla oppilaitoksilla on tärkeä työnsä m.m. sanskriitintutkimusten henkiinherättäjänä, jotka tutkimukset julistawat kansalle, että sillä on ollut mainio menneisyytensä ja että sillä siis on olewa merkityksensä tulewaisundessakin.


Intian elinkeinoelämän kehittäminen.

Ala, johon isänmaanystäwät omat erikoisesti innostuneet kiinnittämään huomiota, on Intian elinkeinoelämän kehittäminen. Kuten tunnettua, on brittiläisen hallituksen aikana tässä suhteessa tehty paljon työtä ja saatu myös paljon aikaan, joskin totuuden nimissä on sanottawa, että hallitus on kaikin woimin pyrkinyt kohottamaan juuri niitä elinkeinon haaroja, joista Englannille saattaa olla hyötyä. Intian kastelulaitokset, suurisuuntaisimmat maailmassa, owat tehneet waltawan maa-alan hedelmälliseksi, wiljelyskelpoiseksi maaksi. Rauntatiewerkon tihentyminen, on tehnyt mahdolliseksi wiljasadon jakamisen maan eri osien kesken, mitä seikka katowuonna on erinomaisen tärkeä niin rajattoman suuressa maassa kuin Intia.

Mutta se elinkeinoala, joka reformiystäwissä on herättänyt suurinta mielenkiintoa, on, selwää kylläkin, teollisuus. Tässä suhteessa on Intialla tawattomat mahdollisuudet. Sillä on suunnattomat määrät kotimaisia raaka-aineita, loppumattomasti työwoimaa monimiljoonaisessa kansassaan ja rajattomiin sähköä käyttöwoimaksi niemimaan wuorien wirroissa. Lähiwuosina onkin odotettawissa europalaismallisen teollisuuden nopea nousu Intiassa. - Tämän yhteydessä sietää muuten palauttaa mieliin, että Intia tässäkin suhteessa on wanhoien traditsionien maa. Korwissamme tuntuu ihmeelliseltä kuulla, että Intia on kiipaillut maailmanmarkkinoilla esim. kankaillaan. Tosiasia on kuitenkin, että w. 1721 kiellettiin kutomatuotteiden wienti Intiasta Englantiin, pääasiassa, jotta Manchesterin puuwillakankailla olisi suuremmat mahdollisuudet. Luonnollista on, että puuwillakankaat halwemmiuudellaan sittemmin työnsiwät kilpailussa syrjään Intian kotimaiset, oiwalliset, joskin kalliimmiksi tulleet laadut.

Juuri tähän seikkaan onkin kotimainen yritteliäisyys Intiassa lujimmin tarttunut. Käänteentekewää aikaa maan taloudellisessa tehityksessä oli wuosikymmen 1850—60. Silloin rakennettiin ensimäinen rautatie ja silloin niinikään kohosi ensimäinen uudenaikainen puuwillatehdas Bombayhyn. Kansallinen ja sangan tärkeässä sijassa olewa teollisuudenhaara on Bengalin jute-teollisuus, joka sai erinomaista wauhtia Krimin sodan aiheuttamasta wenäläisen hampun wiennin keskeytyksestä. Niin Europassa kuin Australiassakin tunnetaan Bombaystä lähetetyt intialaiset säkit sangen hywin. Maailmansota on muuten aiheuttanut monen tähän asti hiljaisen teollisuudenhaaran elpymisen. Indigon walmistus, joka wäriaine aikoinaan oli kuuluisa, pääsee jälleen kunniaansa, kun saksalaisten uudenaikaisten tehtaiden tuotanto on pysähtynyt tuotantomaahan. Sama on laita lasiteollisuuden. Ilahduttawana seikkana mainittakoon, että syntyperäisillä rajaheilla ja maharajaheilla näyttää riittäwän halua näiden teollisuudenhaarojen tukemiseen.

Ei kommentteja :