12.2.18

Unhotettuja aloja. I.

Uusi Aura 75, 28.6.1906

Kauneimmillaan kukoistaa kasvullisuus Pohjolassa. Vainioita ja niittyjä koristavat tuhannentuhannet toinen toistaan vihreämvät vienoa suloa herättävät kukat. Täynnä ovat metsätkin monenvärisiä kukkia ja kukoistavia pensaita ja minne vaan silmänsä kääntää Suomen kesäisessä, kauniissa luonnossa, näkee kukka ja kasvimaailman viehättävää kauneutta.

Näiden Suomen metsissä ja vainioilla kesäiseen aikaan kehittyvien lukuisain erilaisten kasvien ja kukkien joukossa on paljon sellaisiakin, jotta sulostettuaan Suomen kesän tarjoutuisivat tyydyttämään kauneusaistin vaatimuksiua vielä muinakin vuoden aikoina yksinpä talven tuimien myrskyjen tuivertaissa ja hankien kattaissa kukista alastomia kenttiä. Pidempiaikaistakin nautintoa valmistaisivat monet maamme kasvikunnan edustajat ominaisuuksineen, jos vain osattaisiin niitä hyödyksi käyttää. Useat kukat ja kasvit, näet, sisältävät erilaisia väriaineita, joita menestymisellä voi käyttää muun muassa kudottavain lankain värjäykseen, ja joilla väriaineilla on se etu, etteivät ole terveydelle vaarallisia, kuten useat ulkomailta tuodut väriaineet, joiden viimeksi mainittujen joukossa on hyvin myrkyllisiäkin. Kotimaiset kasvit kukkineen ja lehtineen tarjoutuisivat siis palvelukseemme ei ainoastaan  kauneusaistimme tyydyttämiseksi kaikkinakin vuodenaikoina, vaan samalla olisi niistä myöskin talondellista hyötyä ja vieläpä terveydellistä etua, kun van, kuten sanottu, näitä kasvien hyödyllisiä ominaisuuksia ymmärrettäisiin oikein  käyttää.

Kotimaisissa kasveissamme, jotta vapaasti, kylvämättä, kyntämättä kasvaa kaikkialla, piilee niin paljon arvokkaita tarve-aineita, että näiden luonnon ilmaiseksi tarjoomien tuotteiden täyttämättä jättäminen on lievimmin sanoen mitä suurinta ajattelemattomuutta eli kansallisomaisuuden tuhlausta kun, näet, samaisia luonnon tuotteita suurien summien edestä joka vuosi sen sijaan tuotetaan ulkomailta. Ajatellaanpa vain, miten suuret määrät kansa ostaa kauppioilta kaikellaisia väriaineita, muun muassa niin sanottuja "pakettiväreja", jotka ovat ulkomaista alkuperää. Tällä tavoin kansamme jo paljaastaan väriaineista uhraa ulkomaille melkoiset summat, jotta jäisivät kotimaahan, jos tiedettäisiin, että väriaineita kotoisia käsitöitä, kotikudontaa y. m. varten olisi saatavissa omilla kynnyksillä, oman pellon pientareilla, kuten kumminkin on laita. Maaseuduilla ei kutomahankteissa olemain emäntäin ja naisten suinkaan tarvitsisi lähteä kauppiaalta väripakettia hankkimaan, siten turhaan kuluttaen aikaansa ja rahaansa, vaan saisivat he niitä aivan omilta olosijoilta, paljon lähempää ja paljon parempia. Kasvaahan leppiä maalla melkein joka talon ja joka töllin likitienoilla ja koivuja on niinikään kaikkialla, jotka puulajit tarjoisivat ilmaiseksi mitä edullisimpia ja terveydelle vaarattomia lankain väriaineksia. Samoin rehoittaa maalla jopa kaupungissakin useamman talon pihamaalla nokkosia, suolaheiniä (Rumex acetoasa) n. m. kasveja, jotta niinikään ovat oivallisia väriaineita osaavan emännän käsissä. Koivun ja lepän kuoret sekä lehdet sisättävät, näet, keltaista nestettä, jota hyvin sopii käyttää lankain värjäykseen, ja nokkosissa on viheriän- eli harmaankeltasta väriä, jota vastoin suolaheinästä saadaan harmaanviheriää väriä. Yhtä helposti saatavissa olisivat monet muut väriaineet, niinkuin kanermat, koiranputket (Anthriscus silvesteris), sian puolat, kuusen kävyt, havut ja naava, suomatarat (Galium boreale), kortekasvit (Eqvisetum), mesiheinät (Stellaria media), katajanmarjat, paatsamankuoret, ruiskukat, keltamatarat, keltanot, seinäsammaleet ja muutamat jäkälälajit j. n. e. Edellämainituista ja monista muista kaikkialla yllin kyllin  tavattavista kasveista sekä niiden osista saadaan väriaineita, joilla käsityö- ja kangastarpeita voi värjätä melkeinpä minkäväriseksi tahansa käyttämällä apuna muutamia kemiallisia y. m. aineita.

Oman maan kasvikunnasta saatavia väriaineita voi tarkoitukseensa käyttää ei ainoastaan kesällä, jolloin värikasveja on tuoreina tarjona, vaan myöskin muina vuoden aikoina, kun värjäykseen aiotut kasvit soveliaalla tavalla ensin kuivataan. Kokoaminen ja kuivaaminen ei vie snurta aikaa eitä suinkaan ole monimutkainen. Vanhemmat ihmiset muistanevat, miten heidän lasna ollessaan ei ainoastaan verkot ja nuotat vaan myöskin vaatteiksi aiotut langat ja rihmat värjättiin kasviaineilla omilla kotinurkilla. Kasvien käyttäminen kotivärjäyksessä oli noin 40-50 vuotta takaperin yleisenä tapana. Vaan sitä mukaa kuin tehtaissa valmistettujen kankaitten käyttö tuli yleisemmäksi ja aikaansai taantumusta kotikudonnassa, joutui kotivärjäystaitokin unhotuksiin ja samoin tein unhotettiin kotimaiset värjäys-ainekset. Jos nykyisin jossakin talossa maaseudutta harvinaisena poikkeuksena kuuleekin kangaspuiden helskyntää tai sukkulan suihketta, niin eivät kudottavan kankaan langat, jos nimittäin kankaasta tulee värillinen, ole saaneet väriään kotoisilla aineksilla, vaan on langat joko käytetty värjärin käsissä tai sitten kotona värjätty kauppiaatta ostetuilla väriaineilla, "paketti"-värillä. Yleensä, näetm on kankaiden kudontakin kodeissa käynyt harvinaisemmaksi ja ainoastaan muutamin paikoin harjoitetaan sitä esimerkiksi kelpaavana kotiteollisuutena, kuten m. m. Etelä-Pohjanmaan muutamissa kunnissa. Edellämainitun kotiteollisuuden haaran samoin kuin yleensä kaiken muunkin kotiteollisuuden jälkipajulle jäämiseen ja vähentymiseen ovat tietysti vaikuttaneet muutkin syyt. Selonteko niistä ei kumminkaan kuulu tämän kirjoituksen piiriin, sillä olihan tarkoituksemme huomauttaa ainoastaan, miten entisajan ihmiset kutoma- ja käsityöaineksensa itse värjäsivät mieleisikseen kotiseutunsa kasviosilla ja siis tässäkin suhteessa elivät säästeliäämmin kuin nykyajan ihmiset. Kun kasvivärillä värjäys on mittei tuntematon nykyiselle polvelle, olisi tätä unhotuksiin joutunutta taloudellisen toiminnan haaraa, johon samalla laillaan liittyy kauneusaistin kehittäminenkin, ryhdyttävä jälleen eloon virittämään kansan keskuudessa. Kuuluuhan päivän tunnussana taloudellisten edistyspyrintöjen alalla: "kotimaista työtä kansalaisten kannatettava", jonka takia sitä suuremmalla syyllä olisi ruvettava suosimaan kotimaisten väriaineitten käyttämistä. Silloin annettaisiin etusija ei ainoastaan kotimaiselle työlle vaan myöskin kotimaisille raaka-aineille. Ja sehän olisi järkevämpää menettelyä kuin nykyisin on käytännössä, kun näet suuret summat uhrataan ulkomaisiin keinotekoisiin väriaineisiin, jotka terveydellisessä suhteessa voivat olla hyvinkin arveluttavia. Kukapa tarkastanee, mitä kaikkea kauppiailta ostelut "paketti"-värit ja muut väripussit oikeastaan sisältävät. Niissä voi piillä siemeniä hyvinkin arveluttaviin tauteihin. On toteennäytetty, että etenkin loistavilla väreillä tohritut seinäpaperit ovat aiheuttaneet kivulloisuutta. Samaa ovat myrkyllisiä aineksia sisältävät ulkomaiset keinotekoiset värit, joita on käytetty kangastarpeiden ja vaatteiden värjäykseen, voineet aikaansaada, vaikka sairastumisen syytä ei ole johduttu ajattelemaan. Jo tältä kannalta katsoen tulisi suosia kotimaisia kasvivärejä, jotka siinäkin suhteessa ovat edullisemmat, että niillä saavutetaan suurempi värien kauneus ja pehmeys sekä sopusuhtaisuus, jonka ohella kotimaisilla väreillä värjätessä kangasainekset pysyvät vahingoittumattomina eivätkä tule hauraiksi ja  vanuviksi, kuten usein on laita kemiallisia ulkomaisia värisekotuksia käyttäessä. Mutta olisihan muistettava myöskin sitä taloudellista hyötyä, minkä kotimaisten raaka-aineitten käyttäminen tuottaisi. Rahat jäisivät kotimaahan muihin tarpeellisimpiin tarpeisiin. Mielihyvällä mainittakoon, että Suomen Käsityön Ystävät ovatkin viime aikoina ryhtyneet kiitettäviin toimenpiteisiin levittääkseen kansan keskuuteen taitoa kotoisten väriaineitten käyttämisessä. Muun muassa on mainittu yhdistys tätä tarkoitusta varten perustamassa värjäyslaitoksessaan toimeenpannut värjäyskursseja asiaa harrastavia varten, jonka ohella joku aika takaperin yhdistyksen toimesta Kansanvali[s]tusseuran kustannuksella ilmestyi painosta erityinen kirjanen, jossa annetaan takitilaisia neuvoja kotivärjäyksessä kasviaineilla. Kun kysymyksessä on ei ainoastaan kotiteollisuuden elvyttäminen vaan myöskin samalla terveydenhoidolliset ja ihanteelliset näkökohdat, niin tulisi jokaisen perheenemännän maalla tutustua tähän teokseen, joka lähemmin selvittää, mitä kasviaineita minkin värin saamiseen on käytettämä, mitenkä kasvit ovat kuivattavat, säilytettävät j. n. e. Ja varsin tärkeää olisi, että näitä ohjeita ruvettaisiin aivan yleiseen seuraamaan. Tähän asti ovat ne kajahtaneet jotenkin kuuroille korville.

Puheena oleva asia on siksi suuresta arvossa, että esim. maanviljelys- ja maanmiesseurain olisi sen hyväksi vaikutettava. Jos palkintoja määrätessä tällaisten seurain näyttelyissä m. m. naisten käsitöistä otettaisiin erityisesti huomioon, onko kankaisiin ja käsitöihin käytetyt ainekset värjätty kasviväreillä, niin kehoittaisi tällainen menettely kasvien käyttämiseen kotivärjäyksessä. Ja kun kasvivärit voittaisivat yhä suurempaa suosiota täytyisi ammattivärjääjienkin ja kenties tehtaitten ruveta ulkomaisten raaka-aineitten sijaan käyttämään kotimaisia kasvivärejä. Niiden kokoamisessa voisivat lukuisat perheet saada toimeentulonsa.

Ei kommentteja :