Lalli 62, 12.6.1919
Ruotsalaisen wälikysymyksen esillä ollessa lausui maalaisliittolainen edustaja Juutilainen m. m.
Ruotsalaisen kansanaineksen puolesta on koetettu puhua siitä, että he owat lojaalisia kaikin puolin tälle maalle ja waltakunnalle kun he maan saawat kielipykälät mieleisekseen. Pyydän myös kiinnittää yleistä mielipidettä siihen, että onko edelleen ristissä käsin katsottawa niitä ilmiöitä, joita ruotsalaisella taholla nykyään ilmestyy. Tämänpäiwäisessä "Dagens Pressissä on eräs kirjoitus, johon pyydän iiinnittää huomiota. Siinä nimittäin häwäistään Suomen waltakunnan lippua. Se werrataan Wenäläiseen lippuun ja ilmoitetaan, etteiwät koskaan ruotsalaiset tule sitä tunnustamaan omaiseen. Kirjoitus kuuluu näin: "Lippu! - Kun kesäpäiwä paisteineen, juhla- ja pyhäpäiwineen, helluntaineen ja juhannuksineen nyt saapuu, kun lippu nyt on wedettäwä asuntojen lipputankoihin, nyt on syytä muistaa, etiä meidän, että Suomen ruotsalaisten wärit owat punainen ja keltainen. Sininen ja walkoinen owat tosin juhlallisesti wahwistetut. Kuten jää ja pakkaswirta on se lewittäytynyt yli koko maan. Se on pakosta wedetty aluksiemme lipputankoihin. Mutta meille ruotsalaisille ei siniwalkoinen woi koskaan tulla muuksi kuin mitä walko sini-punanen oli monia herran wuosia, wirallinen werho, johon werhottin mieliwallan ja sorron wertauskuwa. Nyt kuten silloinkin, on wärimme olewa punainen ja keltainen, on aina niin ollut ja tulee ijankaikkisesti niin olemaan. Ne on welwollisuutemme kohottaa nyt kuten silloinkin, yhdentekewä ristissäkö wai juowina, mutta ainoastaan punanen ja keltainen. Nyt niinkuin wastedes ne owat johtawat meidän eteenpäin, kunnes se päiwä koittaa, jolloin punainen ja keltainen saa sijansa maan lipussa, jolloin ruotsalaiset owat saawuttaneet wapautensa ja riippumattomuutensa waltakunnassa. Sininen ja walkoinen merkitsee alistumista, punainen ja keltainen owat ne wärit, jotka meitä woittoon johtawat". Alla on nimikirjoitus. Minä erikoisesti kiinnitän huomiota siihen, että Suomen waltakunnan lippua, jonka Suomen eduskunta 28 päiwänä toukokuuta 1918 yksimielisesti hywäksyi, werrataan Wenäjän lippuun, jota täällä on oltu monet wuosikymmenet pakotettuja tankoon wetämään. Woiko suurempaa loukkausta jonkun kansan ja waltakunnan olemusta wastaan tehdä, kuin werrata Suomen waltakunnan lippua wenäläiseen lippuun ja että se merkitsee muka sortoa ja mieliwaltaa, mitä Wenäjän lippu aikanaan merkitsi. Kun tämän tapaista ruotsalainen sanomalehti julkisesti esittää ja kieltää Suomen lipun, niin ei tosiaankaan synny sitä luottamusta, että ruotsalainen aines tulisi lojaaliseksi yhteiselle isänmaalle ja sen laeille, waikkapa ne hywäksyttäisiin, kuten he sitä waatiwat. Minä erikoisesti wielä kerran kiinnitän maan hallituksen huomiota siihen, etlä saako tässä maassa esittää wapaasti tämän tapaisia waltakunnan turwallisuulta horjuttawia kirjoituksia, kuin mitä ruotsalainen sanomalehti Suomen lipusta tänäpäiwänä kirjoittaa. (Ed. Hallila: Porwarit saa mitä hywänsä.) Minä olen aiwan warma että jos jollain toiselta taholta esitettäisiin samanlainen häpäisy Suomen lippua kohtaan ja ilmoitettaisiin joku muu, esim. Wenäjän kommunistien lippu olewan erään kansanosan lippuna, niin aiwan warmaan hallitus sellaiset kirjoittajat ja senlaisen lipun wetäjät ottaisi huostaansa. Mutta kun se tapahtuu maassa niin woimakkaasti wielä edustetun kansanryhmän puolelta, kuin ruotsalaiset owat, niin hallitus katselee siitä wain ristissä käsin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti