2.7.16

Sellulosalakat. Historia, käyttö ja luonne.

Tikkurilan viesti 4, 1929

Työtapojen yksinkertaistuttaminen ja halventaminen on nykyajan tunnus ja nopea mutta kuitenkin ensiluokkainen työ ovat nykypäivien teollisuuden ja käsityön tunnusmerkkejä.

Tämä pyrkimys on huomattavissa maalaustekniikan alalla ehkä suuremmassa mitassa kuin monella muulla. Nopeimmin tapahtuneet ja suurimmat muutoksét ovat huomattavissa autojen lakkausmenetelmissä ja huonekaluteollisuudessa. Sen sijaan, että ennen sotaa ei ollut mitään harvinaista, että paremman auton lakkaukseen kului 3 viikkoa, voidaan sama työ nyt suorittaa yhtä monessa päivässä.

Kuinkahan tuo ylimalkaan on mahdollista? Että se on mahdollista, riippuu sellulosalakkojen esiintymisestä ja tavattoman nopeasta kehittymisestä.

Sellulosalakkojen perusaine on n.k. nitrosellulosa eli pyroxylini, miksi sitä toisinaan myös kutsutaan. Lakkoja nimitetään joskus nitrolakoiksi, joskus pyroxylinilakoiksi, joskus selluloidilakoiksi, mutta sellulosalakka on epäilemättä oikea nimitys. Nitrosellulosa liuotetaan pienempien kopalierien ja pehmennysaineiden kera eri liuottimissa.


Historia. Sellulosalakat esiintyivät ensi kerran näyttämölle v. 1855, minä vuonna Parker haki patentin nitrosellulosaliuokselle, jota voi käyttää sivellysaineena. Vuosi 1882 on toinen merkkipylväs näiden lakkojen historiassa. Silloin keksittiin Amyliasetatin kyky liuottaa nitrosellulosaa. Amyliasetati oli ensimäinen ja tavallaan ainoa korkeamman kiehumispisteen omaava, eikä niin nopeasti haihtuva liuotusaine, joka otettiin käytäntöön ja pysyi asemassaan sellaisena aina maailmansodan alkuun.

Kehitys vuosina 1882—1914 oli hyvin hidas. Enemmän tai vähemmän amyliasetati-pitoisia nitrosellulosa liuoksia oli saatavissa Zaponilakan nimellä ja oli näillä, kuten vielä nykypäivinäkin, vissi, vaikka hyvin rajoitettu käyttömahdollisuutensa. Se etu, minkä näiden lakojen nopea kuivuminen tuotti, ei voinut korvata sitä varjopuolta, että sen ajan nitrosellulosa, vaikka se olisi sisältänyt vain pienenkin prosentin sellulosaa, oli kovin paksua. Tästä oli seurauksena että oli käytettävä suuria määriä kalliita liuotusaineita jotta saataisiin tyydyttävän paksuinen pintakerros.

Amyliasetatin raaka-ainetta, sikunaöljyä, joka alkoholin käymisessä muodostuu sivutuotteena, on aina ollut vaikeata saada tarpeeksi suurissa määrissä, ja kun päähankkija, Venäjä, sodan aikana kielsi "vodkan", eikä sen jälkeen muutenkaan ole ollut hankintakykyinen, ovat amyli-yhdistysten saantimahdollisuudet vieläkin vähentyneet.

Sodan aikana ja sodan jälkeisinä vuosina tuli kuitenkin nopeasti kuivuvan, mutta hyvän laatulakan tarve yhä tuntuvammaksi. Voidaan syyllä sanoa, että nykypäivien sellulosalakkoja suorastaan pakoitti esiin Amerikassa harjoitettu autojen suurtuotanto.

Sellulosalakkojen aikaisemman kehityksen oli, kuten jo huomautettu, ehkäissyt sopivan nitrosellulosan ja sopivien liuottimien puute. Sotavuosien uutteralla työllä tällä alalla oli kuitenkin käänteentekevä vaikutus. Nyt on jo mahdollista toimittaa sellulosan nitreerauksen sellaisella tavalla, että saadaan tuote, joka liukenee ohueksi, helposti juoksevaksi nesteeksi.

Kysymyksen sopivista ohennus- ja liuotusaineista taas ratkaisivat amerikkalaiset kemistit sodan aikana. Eräitä räjähdysteknillisiä tarkoituksia varten tarvittiin puhdasta Asetonia suurissa määrissä. Keksittiin menetelmä, jolla maissi saatettiin käymistilaan. Täten saatiin asetonia ja sivutuotteena butylialkoholia suurissa määrissä. Tästä valmistettu butyliasetati osoittautui erinomaiseksi nitrosellulosan liuottimeksi. Sivutuotteesta butylialkoholi nyt kehittyi päätuotteeksi, jonka valmistamista varten suuret teollisuuslaitokset toimivat. Raaka-aine, maissi, on huokeata ja saatavissa tarpeeksi suuria määriä.

Silti ei kuitenkaan ole sanottu, että butyliyhdistykset olisivat parhaimmat ajateltavissa olevat liuottimet nitrosellulosalle. Edelleen työskennellään uutterasti uusien ja parempien keksimiseksi. Tosiseikka kuitenkin on, että tämä keksintö samoinkuin edellämainittu pienviskose-nitrosellulosan onnellinen ratkaisu, voidaan pitää niinä kahtena tekijänä, jotka tekivät sellulosalakkojen nopean kehityksen mahdolliseksi.

Käyttö ja luonne. Nykypäivien sellulosalakkojen perusaineena on enemmän tai vähemmän pienviskosinen nitrosellulosa, joka liuotetaan eri liuottimissa. Että käytetään useampia liuottimia riippuu lähinnä siitä, että koetetaan päästä yhdistelmään, jonka haihtuminen tapahtuisi asteettain. Sen kautta tulee pinta tasaiseksi ja sileäksi. Ruiskulakkoihin käytetään mieluummin alemman kiehumispisteen omaavien nesteiden yhdistelmiä kun sitävastoin siveltäviin lakkoihin on käytettävä myöskin hitaammin haihtuvia nesteitä, jotta ehdittäisiin siveltää lakka ennenkuin se alkaa sitkistyä.

Sellulosalakka sisältää nitrosellulosan kera myös kopalia. Kopali lisää pinnan kiiltoa ja vaikuttaa, että se paremmin tarttuu alustaan, niin ettei lakka lohkeile. Sitäpaitsi sisältää sellulosalakka n.s. pehmennysaineen, joka estää lakan tulemasta haperaksi. Pehmennys-aineena käytettiin aikaisemmalla asteella kamferia tai risiniöljyä; nyttemmin käytetään mieluummin haihtumattomia, korkean kiehumispisteen omaavia organisia yhdistyksiä, jotka samalla toimivat nitrosellulosan liuottimina.

On kiintoisaa vertailla sellulosalakkoja ja öljylakkoja toisiinsa. Mikä siinä heti huomiota herättää, on sellulosalakkojen nopea kuivuminen. Onhan kuitenkin ennen kuulumatonta, että sivelty esine jo 1—3 tunnin kuluttua voidaan ottaa käytäntöön.

Sellulosalakan kuivuminen ei, niinkuin öljylakan, aiheudu kemiallisesta reaktiosta siten että kuivuva öljy ilman hapettavasta vaikutuksesta muuttuu kiinteäksi, vaan sellulosalakka kuivuu yksinomaan ohennusaineiden haihtumisen kautta. Sellulosalakka on täydellisesti kuiva niin pian kuin ohennusaineet ovat haihtuneet. Tämä kestää tavallisesti noin ½ tuntia. Haihtumisen jälkeen jälelle jäänyt filmintapainen pintakerros (filmipinta) omaa öljylakeissa aivan tuntemattoman kovuuden ja huomiota herättävän hienon ja sileän pinnan. Tämä johtuu siitä, että lakan nopean kuivumisen vuoksi, pölyä ei ehdi tarttua puolikuivaan pintaan. Tomuttoman pinnan saaminen sellulosalakoilla lakattaessa on siis helppoa, mille seikalle on arvoa pantava.

Sellulosalakkojen pääasiallisin varjopuoli on se, etteivät ne täytä yhtä hyvin kuin öljylakat. Kerran sivelty sellulosalakka näyttää kovin laihalta ja huonolta verrattuna kerran siveltyyn öljylakkapintaan. Sellulosalakan sively mille hyvänsä, vähemmän tasaiselle pinnalle, olkoon se metallia tai puuta, antaa varmasti huonon tuloksen. Siveltävän pinnan tulee olla tavallista paremmin valmistettu, tasainen, sileä ja kova, jotta hyvä tulos saataisiin. Öljymaalatulle pinnalle ei myöskään voi sivellä sellulosalakkaa. Sellulosalakan ohennusaineet ovat nimittäin niin voimakkaita, että ne jossain määrin vaikuttavat värinpoistajina. Sellulosalakka ei niinmuodoin vielä ilman muuta voi korvata öljylakkoja.

Toistaiseksi voidaan sitä edullisesti käyttää vain määrättyihin tarkoituksiin, auto- ja huonekaluteollisuudessa. Toinen syy miksi sellulosalakat eivät ilman muuta voi tulla laajempaan käytäntöön on siinä, että niillä toistaiseksi on vaikeata sivellä suurempia pintoja.

Sellulosalakkojen suurin etuisuus on niiden nopea kuivuminen. Ei ole liikaa sanottua, että sellulosalakka ylimalkaan kuivuakseen tarvitsee vaan 1/10 siitä ajasta minkä öljylakan kuivuminen kestää ja muodostaa se filmipinnan, joka on huomattavasti kovempi ja vastustuskykyisempi kuin öljylakkojen. Se kestää paremmin ei vain ilman vaan myös hapon, lipeän, spriin, kuuman veden y. m. vaikutuksen.

Hyvin kummallinen on sellulosalakan pinnan luonne. Sen sijaan, että öljylakkapinta, vaikka se onkin kova, kädellä hieroessa tekee vastusta, muistuttaa sellulosapinta jo lyhyen ajan kuluttua selluloidi-pintaa. Se on kova, joustava ja sileä. Sellulosalakan pinta ei sellaisenaan omaa samaa kiiltoa kuin öljylakan. Saadakseen tyydyttävän kiillon on pinta pulerattava. Tähän käytetään eri aineita ja menetelmiä, riippuen siitä, onko kyseessä metalli- tai puupinta.

Sellulosalakkaa ei voi sekoittaa öljylakan tai öljyvärin kanssa. Sitä ei myös voida ohentaa tärpätillä, bentsiinillä tai senkaltaisilla aineilla. Ohennustarkoitukseen on saatavissa erikoinen ohennusneste sellulosalakkoja varten. Tämä ohennus voi olla erilainen, riippuen siitä, onko lakka tarkoitettu ruiskutettavaksi tai siveltäväksi.

Ei kommentteja :