Suomen nahkalehti 1, 1924
*) Ohjeet ovat pääasiassa tarkoitetut värjäystä varten Leopold Cassella & Co:n väreillä.Turkisvärjäys on maassamme ala, jota verrattain vähän on harrastettu, huolimatta siitä, että turkiksia on ammoisista ajoista runsaasti täällä käytetty. Viime aikoina on kuitenkin alettu yhä enemmän kiinnittää huomiota tähänkin alaan, joka onkin varsin ilahduttavaa, sillä paljon rahaa virtaa maastamme ulkolaisille turkiskauppiaille. vaikka useita lajeja turkiksia voitaisi hyvin valmistaa ja värjätä kotimaassa. Annamme seuraavassa lyhykäisesti muutamia perusohjeita, joiden mukaan voi ryhtyä kokeilemaan tällä mielenkiintoisella alalla.
Turkisten valmistava käsittely.
Suola- ja jauhokypsytyksellä, rasvavanutuksella tai muulla tavalla parkituille turkiksille toimitetaan ensin kuollettaminen, jossa seuraavat eri tavat voivat tulla kysymykseen:
I. Ammeessa kuollettaminen soodaliuoksella.
Turkikset asetetaan kylmään, 10 gr. kalsineerattua soodaa 1 litraa kohti vettä sisältävään liuokseen kolmen tunnin ajaksi. Tämän jälkeen pestään, tehdään hiukan happameksi etikkahapolla ja pestään uudestaan perusteellisesti.
II. Ammeessa kuollettaminen kalkkimaidolla.
10 gr. juuri sammutettua kalkkia sekoitetaan I litraa kohti vettä. Tässä kylmässä liuoksessa käsitellään turkikset, tehdään happameksi ja pestään kuten l:ssä esitetään.
III. Ammeessa kuollettaminen natronlipeällä.
Aina turkisten laadun mukaan käytetään 4—25 gr. 40 asteista natronlipeää 1 litraa kohti vettä ja käsitellään jo edeltäkäsin lihapuolelta liisteröityjä nahkoja tässä liuoksessa huoneen lämmössä tavallisesti kolmen tunnin ajan. Aivan karkeakarvaisten nahkojen, kuten pesukarhun nahkojen, annetaan tarpeen tullen olla kauemminkin natronlipeässä. Sitten tehdään etikkahapolla heikosti happameksi ja huuhdotaan kuten l:ssä.
IV. Sivelemällä kuollettaminen natronlipeällä.
Turkiksen laadun mukaan valmistetaan 1-8° Bé natronlipeää ja sivellään sillä karvoja. Erikoisissa turkislajeissa kuten ketuissa, käytetään kylkiä varten väkevämpää, selkään miedompaa lipeää. Sivellyt nahat pannaan karva karvaa vastaan makaamaan 3-8 tunniksi, jonka jälkeen kuivataan, harjataan tai puhdistetaan. Tämän jälkeen toimitetaan säännöllisesti vielä ammeessa kuollettaminen joko I, II tai 111:n mukaan.
V. Sivelemällä kuollettaminen krominatronilla.
Valmistetaan liuos, jossa on 2—3 gr. kromikalia 1 litraa kohti vettä ja lisätään siihen 2—3 cm3 natronlipeätä 40° Bé. Tällä liuoksella sivellään hyvin karkeat harjakset, jotta ne värjäytyvät helpommin. Väliin on tarpeen käyttää kaksi kertaa voimakkaampaa liuosta. Sivellyt turkikset jäävät karvapuoli yhteen lyötyinä yli yön makaamaan ja toimitetaan niissä sen jälkeen ammeessa kuollettaminen.
VI. Sivelemällä kuollettaminen vetysuperoksiidilla.
Liuos sisältää 400—500 cm3 vetysuperoksiidia (12 tilav. %) ja 50—60 cm3 ammoniakkia (0,92 omin.paino) miedonnettuna yhteen litraan. Sivellyt turkikset jätetään yli yön makaamaan ja kuivataan ne sitten 40° lämmössä ennenkuin niitä edelleen kuolletetaan ammeessa. Tämä kuollettaminen etupäässä vaalentaa tummempia, karkeampia karvoja, ja tekee samalla karvat värille vastaanottavaisemmiksi.
Turkisten peittaaminen.
Kuolletetut ja sitten hyvin pestyt turkikset joutuvat useimmiten peittaan; ainoastaan muutamaa vaaleampaa värivivahdusta varten, kuten vähemmän värjättävää pohjavärjäystä varten sekä peittovärjäystä varten voidaan peittaaminen useasti jättää tekemättä.
Peittana tulevat seuraavat liuokset kysymykseen:
I. Alunaliuos, 10 gr. saakka 1 litraa kohti vettä,
II. Kuparivihtrilliliuos, 5 gr. saakka 1 litraa kohti vettä,
III. Kromikaali (Kaliumbikromaatti), aina 3 gr. saakka 1 litraa kohti vettä,
IV. Kromialuna 10 gr. saakka 1 litraa kohti vettä.
V. Rautavihtrilli 3 gr. saakka 1 litraa kohti vettä.
Näitä peittoja käytetään joko ilman mitään lisäaineita tai lisäämällä 2 gr. viinikiveä tai 1—2 cm3 30 % etikkahappoa.
Peittaliuokset käytetään parhaiten 20—25° C lämpöisinä. Vähemmän arkoja turkiksia varten voidaan liuoksia käyttää jopa 35° C lämpöisinä, jolloin ne vaikuttavat nopeimmin.
Peittaaminen kestää turkisten laadun ja toivottujen tulosten mukaan eri kauan. Käyttäessä 20—25°C lämpöisiä liuoksia, riittää tavallisesti 6—12 tuntia, korkeammassa lämmössä tapahtuu peittautuminen suhteellisesti lyhyemmässä ajassa.
Peitatut turkikset huuhdotaan, käytettäessä happamia peittaliuoksia lisätään vähän soodaa ja pestään sitten hyvin. Tämän jälkeen voidaan ne värjätä.
Värjäys furroli-väreillä.
Kysymykseen tulevat etupäässä seuraavat värit:
Furroli keltaisenruskea G keltaisia ja keltaisenruskeita värejä varten
Furroli B ruskeita ja tummanruskeita värejä varten
Furroli harmaa G harmaita värejä varten
Furroli harmaa R -"-
Furroli S musti -"-
Diaminipulveri (CS) mustia ja harmaita värivivahduksia varten
Nämä aineet aikaansaavat värjäyksen lisättäessä liuokseen vetysuperoksiidia tai natriumperboraattia. Saavutetut värivivahdukset ovat erilaisia riippuen käytetystä peitasta ja siitä onko käytetty hapanta, neutraalista tai emäksistä väriliuosta. Niinpä saadan valkoiselle raaka-aineelle seuraavia värejä.
Aluna peitalla.
Happamessa liuoksessa / emäksisessä liuoksessa:
Furroli-keltaisen-ruskea G samea keltaisenruskea / kirkas keltainen
Furroli B vaaleanharmaanruskea / kastanjanruskea
Furroli S harmaanruskea / musta, vähän violettiin vivahtava
Furroli harmaa G vaaleahharmaa / harmaanvioletti
Furroli harmaa R keskisinisenharmaa / tummanvioletinharmaa
Kromialunapeitalla.
Samat värivivahdukset täyteläisempinä.
Kuparipeitalla.
Happamessa liuoksessa / emäksisessä liuoksessa:
Furroli-keltaisen-ruskea G samea keltaisen ruskea / täyteläinen keskiruskea
Furroli B harmaanruskea / pähkinänruskean-kellertävä
Furroli S tummanharmaanruskea / tummanmusta
Furroli harmaa G vaaleanvihreänharmaa / tumma harmaanvihreä
Furroli harmaa R tummanharmaa / täyteläinen ruskean harmaa
Kromikalipeitalla.
Happamessa liuoksessa / emäksisessä liuoksessa:
Furroli-keltaisen-ruskea G samea keltaisen ruskea / melkein kirkas keltaisenruskea
Furroli B likaisen harmaanruskea / tumma kastanjanruskea
Furroli S harmaanruskea / musta, punavivahteinen
Furroli harmaa G vaaleanruskea / samea violetinharmaa
Furroli harmaa R keskilikasenharmaa / tummanvioletinharmaa
Rautavihtrillipeitalla.
Happamessa liuoksessa / emäksisessä liuoksessa:
Furroli-keltaisen-ruskea G likasen keltasenharmaa / samea keltasenruskea
Furroli B tumma harmaanruskea / tumma harmaanruskea
Furroli S vaaleaharmaanruskea / mustanruskea
Furroli harmaa G vaaleanharmaa, vähän punertava / samea sinisenharmaa
Furroli harmaa R keskitummanharmaa / punertava mustanharmaa
Käyttämällä sekoitettuja peittoja voidaan aikaansaada erilaisia värivivahduksia. Seuraavia peittoja voidaan mielinmäärin sekoittaa: alunaa, kromialunaa, kuparivihtrilliä ja rautavihtrilliä, samoinkuin alunaa ja kuparivihtrilliä kromikalin kanssa; sitävastoin ei voida sekoittaa kromikalia kromialunan tai rautavihtrillin kanssa.
Edelleen voidaan saada eri värivivahduksia sekoittamalla yllämainittuja värejä keskenään. Kaikkia värjäyksiä varten, joiden tulee saada sinertävä värivivahdus (sinertävä myyrä, sininen alaska, sinikettu, seelipohja, soopelipohja j.n.e.) samoinkuin sinisenmustaa varten suositellaan lisättäväksi Diamiinipulveria (CS) värjättäköönpä sitten neutraalisessa tai emäksisessä liuoksessa. (Jatk.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti