6.1.16

Kysymyksiä ja vastauksia värjärin tietopiiristä.

Kutoma- ja paperiteollisuus 10, 1913

(Jatk. N:o 7.)

Kysymys.
Sanoitte klorin valkaistaessa eroittavan vedestä happia ja tämän sittemmin valkaisevan. Mainitsitte, että kloria liiallisesti valkaisuun käytettäessä voidaan puuvilla- ja pellavasyyt helposti turmella eli polttaa. Onko sitten  mitään keinoa, jolla voisi tarkastaa onko kloria mahdollisesti käytetty liiaksi tai ei?

Vastaus.
Aivan tarkkaa keinoa ei löydy. Mutta jossain määrin voi asian koetella siten, että pistää palasen valkaistua kuituainetta emäksisen värin liuokseen. Tällaisia värejä on muiden muassa kuulu metkylenisininen. Jos näet kuitu on ylivalkoista eli jos sillä sellulosa on muuttunut oksysellulosaksi, värjäytyy kuituaines siniseksi. Tavallinen puuvilla ei sitä tee.


Kysymys.
Mutta entäs villa? Valkeneeko sekin klorilla?

Vastaus.
Kysymys oli johdon mukainen. Villaa klori ei valkaise. Päinvastoin käy se siitä vähän kellertäväksi. Mutta antaa klori sille silti moniaita yviäkin ominaisuuksia. Villa menettää vanuvaisuutensa. Tosiasialla on sikäli merkitystä, että sellaista klorilla käsiteltyä villaa voi käyttää tuotteisiin, joita ei pesossa haluta vanuvan kuten esim. sukkiin, villapaitoihin j. n. e. Trikootavara-teollisuudessa tällaista villaa paljon käytetään.


Kysymys.
Nyt selviää minulle yksi seikka: ehkä kloria käyttäen saadaan n. s. silkkivillakin.

Vastaus.
Ennätitte kysymyksellänne ennen minua. Aijoin juuri jatkaa, että klorilla on eräs toinenkin merkillinen vaikutus villasyyhyn. Se näet tekee villasyyn kiiltäväksi, silkkimäiseksi. Siitä nimi silkkivilla. Tämä ei vanu, kuten äsken mainitsin ja sitäpaitsi on sellaisella villalla merkillinen kyky värjäytyä paljoa helpommin kuin tavallinen villa. Noin 40 % värisäästöllä voi sen värjätä eli toisin sanoen, silkkivilla tulee samalla värimäärällä värjättäessä miltei puolta tummempaa värisävyltään kuin tavallinen villa.


Kysymys.
Kun klori kerran valkaisee, niin se hävittänee väriäkin?

Vastaus.
Värien hävittäjänä käytetään kloria aivan yleiseen. Marjamehu- ja viinitahrat sekä mustepilkut häviävät sillä varsin helposti. Palaamme näihin asioihin takaisin kuin n. s. klorikalkista ja muista kloria sisältävistä aineista tulee puhe.



Klorivedystä.


Kysymys.
Arvaan tämän aineen syntyneen klorista ja vedystä. Eikö sille toista nimeä löydy?

Vastaus.
Klorivety on syntynyt klorista ja vedystä. Toisia sen nimiä on klorivetyhappo ja suolahappo. Joskus sitä kuuluu nimitettävän saltsyraksikin.  Nimi on ruotsalainen, eikä sitä olisi suomen kielessä käytettävä vaan sen suomalaista muotoa suolahappo, joka tosin on suora käännös tästä ruotsalaisesta.


Kysymys.
Onko sillä sitten jotain suolan kanssa tekemistä? Arvelin tätä sen nimestä.

Vastaus.
Aivan niin on, kuten arvasitte. Suolahappoa saadaan ruokasuolasta. Mutta ennenkuin tämän yhteyden selitän on itse suolahapon olemuksesta päästävä selville. Sen perustana on se tosiasia, että klorilla on hyvin suuri taipumus yhtyä vetyyn. Jos sekoittaa klorikaasua ja vetyä pulloon, ja heittää sen auringonpaisteiselle paikalle, yhtyy klori räjähtäen  vetyyn ja tuloksena on toinen kaasu klorivety. Kun vedyn merkki on H ja klorin Cl on siis klorivedyn kemiallinen kaava HCl.


Kysymys.
Klorivetykin on siis kaasu? Luulin sen nesteeksi.

Vastaus.
Klorivety on kaasua. Mutta tavallisissa oloissa myydään sitä nesteenä. Se on tällöin liuotettua veteen. Tällaisena se kulkee suolahapon nimellä kaupassa. Tavallisesti on sen väkevyys 19 -22° Bé ja sisältää 100 paino-osaa kohden noin 30 - 36 paino-osaa klorivetyä.

Kysymys.
Entäs nimi suolahappo mistä se siihen on tullut?

Vastaus.
Jos klorivetyyn sen vedyn sijalle pannaan natriumimetallia saadan kaunis, kiteinen ja suolainen aine nimeltä natriumikloridi. Tämä aine ei ole muuta kuin tavallista ruokasuolaa. Sen kemialliseksi kaavaksi, kuin nalriumi merkitään Na, tulisi näin ollen NaGl. Jos sopivin keinoin ruokasuolan natriumi korvataan vedyllä, syntyy ruokasuolasta suolahappoa. Vedyn saa natriumin sijalle hyvin helposti siten, että ruokasuolaa käsittelee keittäen rikkihapossa. Tällöin alkaa seoksesta nousta valkeaa kaasua joka on klorivetyä. Suolahapon valmistus on näinollen varsin yksinkertainen asia.

(Jatk.)

Ei kommentteja :