4.8.13

Valokuvauksellinen öljyväripaino.

Nyblinin tietolipas 2 / 1907

Kumipaino, jota jo monina vuosina kaikki etevät valokuvauksen harrastajat ja ammattivalokuvaajat ovat pitäneet ensi sijassa valokuvauksellisista kopioimistavoista ei, kuten useimmat tietänevät, ole eilisen päivän lapsi, sillä se näki päivän valon jo 50-luvun alkupuoliskolla. Ainoa lapsi se ei myöskään ollut, päinvastoin on sillä monia veljiä ja kaksoisveli se on hiilipainolle ja öljyväripainolle. Mutta  kaksoisista ei pitkiin, pitkiin aikoihin päässyt arvoon ja kunniaan muut kuin hiilipaino ja sekin vasta parisenkymmenen vuoden huomaamattomuudessa tapahtuneen kehityksen jälkeen. Kumipainoa sitä vastoin ja öljyväripainoa vieläkin enempi pidettiin liian yksinkertaisena ja sivistymättömänä, ne eivät olleet ajan maun mukaisia ja joutuivat unholaan. Mutta ajat muuttuivat ja maku sen mukana. Väsyttiin sileäksi kiillotettuun halpahintaiseen 'valokuvaukseen, koeteltiin muita ilmaisukeinoja jotka sallivat käyttää taiteellisempaa vapautta valokuvien valmistama sessa, ja vanha kumipaino pengottiin esille, asetettiin kunniasijalle ja annettiin sille vieläkin suurempi arvo kuin sen veljelle hiilipainolle. Öljyväripaino sitävastoin vieläkin odotti aikaansa, mutta nyt se on jo joutunut, ja todennäköisesti tulee öljyväripaino piankin voittamaan molemmat veljensä arvossa ja kunniassa.

Samoin kuin hiilipaino, kumipaino ja valokuvaukselliset painotavat perustuu öljyväripaino kromihappoisten suolojen ominaisuuteen että ne tekevät valon vaikutuksen kautta liima-aineen (gelatiinin, kumin y. m.) vastaanottamattomaksi kylmässä ja liukenemattomaksi lämpimässä vedessä. Sen kautta että liimakerros, jota on käsitelty kromihappoisella kali- tahi ammoniumiliuoksella ja saatettu päivänvalon vaikutuksen alaiseksi, tulee vastaanottamattomaksi vedelle ja karkottaa sen pois, tulee siihen myöskin se ominaisuus että se on vastaanottavainen rasva-aineille ja pysyttää niitä kuten esim. öljyväriä. Tälle rasvaisten aineiden pysyttämisominaisuudelle perustuvat valopaino ja nyt puheena oleva öljyväripaino.

Toiminta tapahtuu seuraavalla tavalla:

Gelatinoitu paperi esim. n. s. siirtopaperi, jota käytetään pigmenttipainoon, käsitellään  kromihappoisella kali- tahi ammoniakkiliuoksella samalla tavalla kuin hiilipainopaperi. Tahi, jota täytyneekin pitää parempana, liuotetaan
5 grammaa kaksink. kromihappoista ammoniakkia ja
0,5 " hiilihappoista natronia,
100 cm3:ssä vettä
ja sekotetaan yksi osa tätä liuosta kahteen osaan väkevää alkoholia. Täjä sekotusta sivellään leveällä, pehmeällä harjasivelti- mellä gelatiinipaperille, joka on kiinnitetty piirustuslaudalle tai muulle sopivalle alustalle. Liuosta sivellään runsaasti ja vedellään siveltimellä aivan kevyesti kaikkiin suuntiin niin että se tasasesti jakaantuu yli koko pinnan. Paperi kuivaa neljännestunnissa ja voidaan silloin heti kopioida, mikä tapahtuu tavallisella tavalla. Kopioimisaika säännöllisellä negatiivilla on noin 2½ minuuttia suoranaisessa auringon valossa kesällä eli 6 à 8 minuuttia talvella ja luonnollisesti vastaavassa määrässä pitempi himmeässä valossa. Kopioida ei saa pitempään kuin että vain heikkoja hahmoja kuvasta tulee näkyviin. Kuva pannaan sitten veteen ja huuhdotaan kunnes bikromaatti on poistunut kalvosta. Siinä tilassaan on kuva valmis kehitettäväksi öljyvärillä, tahi voidaan se kuivatakin ja kehittää toisella kertaa.

Jos kuva on saanut kuivaa, täytyy se ensiksi liottaa vedessä ennen kuin sen voi kehittää, ja täytyy sen olla noin ½ tuntia kylmässä tahi 4 å 5 minuuttia haaleassa vedessä, jonka jälkeen se kiinnitetään laudalle, jolle on pantu moninkertainen kerros kosteaa imupaperia, jotta kalvo ei kuivaisi liian nopeasti.

Värin täytyy olla sellaista, jota käytetään kirja- ja kuvateospainoihin. Entisaikoina valssattiin väri kuvaan samalla tavalla kuin litograafit valssaavat painolevynsä, mutta nykyään pannaan väri siveltimillä. Niiden tulee olla n. s. shabloonisiveltimiä, karhunkarvoista, sellaisia, joita käytetään posliinimaalauksessa sekä litteitä ja erilevyisiä 8-30 mm. Siveltimien ei tule olla suora- vaan pyöristettykärkisiä. Sitä paitsi tarvitaan pari pientä harjassivellintä ja parisen sopulisivellintä kuvien valo-osien puhdistamista y. m. varten.

Väri sekotetaan ja levitetään lasi- tahi kivilevyillä ja liikutellaan siveltimellä niin että se tulee tasaseksi, jonka jälkeen se pannaan kuvalle sillä tavalla että siveltimen kärki aivan hiljalleen painetaan kuvan pintaa vasten. Sillä tavalla käydään yli koko kuvan. Väri tarttuu enimmän niille paikoille, jotka ovat  parhaiten kopioituneet, s. o. varjo-osiin, ja vähemmälti valo-osiin ja sillä tavalla esiintyy kuva öljyvärissä. Kuta paksumpaa (kiinteämpää) väriä käytetään, sitä jyrkempi tulee kuva ja päinvastoin. Koville, tiiviille levyille on sen vuoksi väriin sekotettava liinaöljyvernissaa.

Sekottamalla väriä enemmälti tai vähemmälti saa aivan täysin määrätä kuvan luonteen, ja panemalla väriä enemmälti tahi vähemmälti eri osille, voi mielen mukaan yksityiskohtia vahventaa tai heikontaa. Jos jonkun osan tahtoo tummemmaksi, niin panee vain siihen väriä; jos joku osa on tullut liian tummaksi, voidaan se tehdä valosammaksi sivelemällä sitä osaa siveltimellä niinkuin edellä on selitetty. Jos on tyytymätön tulokseen, niin voi värin kokonaan poistaa kuvan ollessa vielä märkänä  pesemällä sen kostealla sienellä tahi jos paperi jo on ennättänyt kuivaa (väri ei kuiva moneen päivään) pesemällä kuvaa bentsiinillä, jonka jälkeen kuva voidaan kehittää värineen niinkuin alkujaan.

Helposti huomaa, että tätä tapaa käyttäen saa paljon vapaammasti valmistaa kuvan mielensä mukaiseksi kuin millään muulla tavalla, vieläpä vapaammin kuin kumipainossa, ja että pelkästään yhdellä kopioimisella voi päästä yhtä hyvään, vieläpä parempaankin tulokseen kuin kumipainossa useammilla kopioimisilla. Sitä paitsi ei ole mikään estämässä käyttämästä eri värejä samaan kuvaan, joten voidaan aikaansaada erinomaisia vaikutelmin.

Väri kuivaa hyvin hitaasti, jonka vuoksi kuva on suojattava tomulta ja kosketukselta kunnes se on kuiva, mutta sitten se on yhtä kestävä kuin öljymaalaus. Ei mikään estä myöskään valmistamasta näitä kuvia kankaalle ja siten tekemästä niitä vieläkin kestävämmiksi kuin paperilla.

Daniel Nyblin.

Ei kommentteja :