31.8.13

(Ilmoitus) Wärjäyslaitos myytäwänä.

Uusi Suometar 87, 21.7.1880



Täydellisesti sisustettu wärjäyslaitos asunto- ja ulkohuoneineen maalla hywin woiwassa paikkakunnassa hywällä kaupanliikkeellä on myytäwänä. Likemmin kirjeen kautta osoitteella "Wärjäyslaitos", joka on lähetettäwä Sanomain Turusta ilmoituskonttuoriin.
(S. T.)

30.8.13

För unga målare.

Trollsländan 39, 26.9.1868

En del af eder, mina små läsare, veten väl redan hvad det vill säga att måla och färglägga bilder; en annan del känner kanske ännu icke denna roande sysselsättning, och tager kanske gerna emot några små vinkar om huru detta tillgår. — De små penslar, hvilka begagnas vid målande med vattenfärg, äro gjorda af ekorr- eller mårdhår. Köper du dig sådana i bokhandeln, så undersök om de äro goda, på det sättet, att du fuktar dem litet: förena sig då alla hårstrån till en fin spets, så att intet strå skiljer sig ifrån de öfriga, är penseln god. Men äger du en pensel, som har ojemna hårstrån, så klipp icke af dem med saxen. utan låt penseln suga sig full med vatten och håll den sedan öfver ett glödande lod, så blifva de onyttiga hårstråna afsvedda. När du slutat att måla, så tvätta penseln väl ren, likaså när du tager ny färg. Att man aldrig får sätta en pensel med färg uppå mellan läpparna, det vet du väl redan förut, ty flera färger äro giftiga, och det har händt, att barn blifvit sjuka deraf.

Då man ritar, målar eller skrifver, sätter man sig alltid så, att ljuset faller ifrån venstra sidan; skuggan faller då bakom handen. Ett papper måste alltid finnas i beredskap att pröfva färgerna uppå, och då du begagnar dem, doppar du dem litet uti vatten och gnider uppå en porslins tallrik eller en glasbit. På den kan du äfven bäst blanda färgerna. Ur de fyra grundfärgerna svart, rödt, gult och blått, kan man frambringa alla de öfriga genom blandning. Vill man hafva färgerna mörkare, så sätter man mindre vatten till, vill man åter hafva dem ljusare, så tillsätter man mera vatten. Svart och rödt bilda brun färg. Svart, rödt och blått gifva en blåbrun färg; svart, rödt och litet gult gifva en gulbrun färg. Blått och gult bilda grönt, men genom att  tillägga svart eller rödt blir färgen något förändrad. Blått och rödt bilda gredelint. Hvitt och svart blir grått, med blått, gult, eller rödt kan man åter förändra den gråa färgen. - Vill man måla en större jemn yta med samma färg, så fuktar man först pappret på det stället med litet vutten, dock mycket varsamt, och med mycket litet vatten. De ränder, som uppstå vid målandet af en sådan yta, jemnar man sedan ut med en pensel befriad från sin färg och endast fuktad med vatten. På samma sätt kan man låta olika färger småningom öfvergå den ena uti den andra.

Vill man måla bilder tryckta med svärta, så blandar man uti färgen litet pulveriserad oxgalla, som fås från apotheket. Med gummi arabicum och vatten eller också med ägghvita kan man lackera hela bilden och gifvaden ett glänsande och lifligare utseende.

29.8.13

Maali- ja wärikaupat.

Tampereen Sanomat 125, 3.6.1909

Läänin kuw. on myöntänyt tässä kaupungissa asuwalle kemisti Ewald Konrad Holmqwistille oikeuden myydä wähemmän myrkyllisiä maali- ja wäriaineita.

28.8.13

Tarkastuttakaa tuotteenne ja raaka-aineenne.

Tampereen Sanomat 125, 3.6.1909

Moni muuten tuottama yritys on meillä mennyt myttyyn jo alkaessa sentähden, että kustannuslaskelmat eiwät ole pitäneet  paikkaansa. Ja tähän taasen on ollut syynä se, että raaka-aineita ostettaessa ei ole otettu lukuun sattuwia wäärennyksiä, huonoa tawaraa ynnä muita seikkoja, jotka johtuvat siitä, että tawaran tuntemus on meillä hywin alkuperäisellä kannalla ja että elämme lähellä pohjoisnapapiiriä, johon wälikäsittä on warsin waikea saada ensiluokkaista tawaraa suoraan maailman markkinain keskuksista. Siinä osaltaan ne syyt, jotka tekewät kotimaisset tuotteemme ulkomaisia kalliimmiksi ja suuressa määrin lamauttawat teollista toimintaamme. Siksi onkin raaka-aineiden ja tuotteiden tarkistus kustannuslaskelmiinsa nähden meillä wielä enemmän wälttämätön kuin maissa, joissa olosuhteet tawaran ostoon ja myyntiin nähden owat paljon nopeammat. Saawat wähempien, tawaraa wäärentäwien wälikäsien kautta raaka-aineet käytettäwäkseen.

Woisimme mainita moniaita surullisia esimekkejä siitä, miten huolimattomasti meillä raaka-aineita ostetaan. Luullaan  säästettäwän sillä, että jätetään raakatawara tai tuote tarkistamatta tai mikä pahempi uskotaan ulkolaisen wakuutukseen myymänsä tawaran laadusta. Ja kuitenkin on yleiseen tunnettua, että ulkolaisella on tiedossa huono tawarantuntemuoksemme ja mikä pahempi käyttää erikoistuntijoita tawaranwäärennyksiä tehtaessä. Siksipä on tawaran tutkimisessa ostajankin puolelta käytettäwä erikoisammattimiehiä apuna. He waan kykenewät tawaran oikean laadun kemiallisesti arwostelemaan ja tekemään kustannuslaskelmia tuotteisiin nähden. Kun yksityisen tehtailijan tai ostajan tawaransa tutkimiseksi on miltei mahdoton warustautua tarpeellisilla tutkimuswälineillä y. m. laitteilla on kaikkialla maailmassa, jossa näille asioille arwoa annetaan,  perustettu erikoisia laitoksia, jotk käywä tutkimuslaboratorioiden nimellä. Sellainen on kutoma- ja paperiteollisuutta warten perustettu Tampereen Teollisuuskoulun yhteyteen ja toimitetaan siellä kaikkia näille teollisuus-aloille kuuluwia tawaran tutkimisia warsin kohtuulliseen hintaan. Luettelemme muutamia tämän erikoislaboratorion tehtäwistä.

Paperin koetus. Sen kestäwyyden, wenywäisyyden, pykälöitymisen määrääminen sekä kem. analysi niistä raaka-aineista, joita sen walmistamiseen on täytetty.

Kankaiden ja lankojen koetus. Kumpienkin kestävyyden määrääminen ja eritoten kankaiden kestäwyyden määrittelemmen eri walmistusasteilla. Lankojen kierteen, ja tasaisuuden määritteleminen.

Wärien ja wiimeistelyn koetteleminen. Kankaisiin  ja lankoihin käytetyn wärin ominaisuuksien tutkiminen. Wiimeistelyssä käytettyjen aineiden laadun ja paljouden määrääminen. Täydellisesti kem. analysit  wiimeistelystä ja wärjäyksessä käytettäwistä raaka-aineista kuten lipeistä, suoloista, saippuoista, öljyistä, tärkkelys- ja liima-aineista.

Näiden ohella walmistaa samanen laboratorio kustannuslaskelmia uusien laitosten kannattawaisuudesta ja wanhojen  menettelytapojen uusimisesta sekä hankkii kaikilla näillä aloilla tarwittawia tietoja ja laitteita. Lähempiä tietoja antaa käännyttäessä Tampereen Teollisuuskoulun laboratorion puoleen osott. Tampere.

- Kutoma ja paperiteollisuus.

27.8.13

Huolen wäri.

Suomen Kuvalehti 60, 15.6.1875

Europan siwistyneissä maissa pidetään mustia huolipukuja, siten kaiketi osoittaaksensa, jotta miel' ei terwoa parempi, sydän ei syttä walkeampi. Kiinalaisilla on sitä wastoin tässä, niinkuin monessa muussakin asiassa, oma ajatuksensa ja heidän huolipukunsa owat walkeat, kuwitellen siten sielun muutosta täältä pimeydestä walon ja walkeuden waltakuntaan, Egyptissä on  surunwärinä keltainen ja kaiketi sen johdosta, että kukat, lehdet ja yleensä koko luonto lakastuessaan kellastuu. Etiopilaiset  surewat pruuneissa, siis mullankarwaisissa waatteissa. Muutamissa paikoin Turkinmaalla pidetään sinisiä huolipukuja, koska  sini on taivaan wäri; toisin paikoin on taasen surunwärinä punainen, j. n. e. Niinkuin näkyy sopii huolipuwuksi minkä wärinen waate hywänsä, mutta kaikista huolenwäristä oivat siwistyneet Europalaiset walinnut toki - synkeimmän.

26.8.13

Sananen puuhaposta ja sen käyttämisestä. (Mainos)

Ote Teknikern'istä. N:o 107, 1:p:llä Kesäk. 1895.

Puuhapon nimellinen aine on epäpuhdasta etikkahappoa ja saadaan sivutuloksena tislatessa puuta kuivana, tai toisin sanoen tervan valmistuksessa. Raaka puuhappo on keltanen, vetelä neste ja hajahtaa runsaasti tervalta, joka sisältää 5-9 pros. etikkahappoa, puuväkiviinaa, acetonia, karbolihappoa, voihappoa y. m. ja jonka kaikkia hyviä ominaisuuksia ei ainakaan vielä tähäna sti ole tarpeeksi huomioon otettu. Käytännön ja ostohalun puutteessa näkyvät tervatehtailijat, ikävä kyllä, itselleen edullisemmaksi antaa suurimman osan tästä hyödyllisestä sivutuloksesta juosta maahan. Tähän vähemmän tyydyttävään seikkaan vaikuttaa puolestaan tuo suotta runsas rautatierahti, joka, etenkin pitemmillä matkoilla, likipitäin kohottaa tavaran hinnan puolta kalliimmaksi, ja niinikään estää kokonaan sen käyttämisen teollisuuslaitoksissa, jossa puuhappo muutoin olisi välttämättömästi tarpeellinen.

Vaikka puuhappoa olisi suuret määrät saatavana maamme monista terva-uuneista, vaikuttaa edellämainittu tosia milt'ei voittamattomia esteitä tai ainakin melkoisesti vaikeuttaa sen käyttämistä käytännöllisiin tarkoituksiin, jonka vuoksi paikoittain on keksitty se keino että suuret määrät "kuivana tislattua" puuhappoa tuodaan Venäjältä.

Puuhappoa käytetään ruoka-etikan valmistamiseen ja puuväkiviina, joka tuote melkoisessa määrässä on tavallisen alkoholin kaltainen, vaan haihtuvampaa, käytetään sen sijaan vernissain y. m. valmistukseen, ja etenkin ilkeän hajunsaja makunsa vuoksi denaturoimiseksi väkiviinaa, jota teollisuuslaitosten tarpeissa viljellään.

Puuhappoa käytetään vielä puhtaan etikkahapon valmistukseen ja etikkahappoisten suolain synnyttämiseen värjäystehtaitten tarpeeksi; myöskin nahanvalmistukseen tehtaissa, joka viimeksi mainittu menettelytapa, ainakin toistaiseksi, on syvä tehdassalaisuus.

Puuhappoa on suurella edulla käytetty lika-alustojen puhdistamiseen y. m. ja viljellään siinä tapauksessa kernaimmin vähän vedellä sekoitettuna sekä väitetään tämän vaikuttavan paremmin kuin nuot tavallisesti käytetyt puhdistusaineet karbolihappo, lysoli, y. m.

Puuhappo hävittää kaiken kasvullisuuden maasta, joka sillä valetaan, jonka vuoksi sitä suurella edulla saatetaan käyttää rikkaruohon hävittämiseen puistokäytäviltä ja lystäilyteiltä.

Puu-aineitten kyllästyttämiseen pitäisi puuhapon hyvin soveltumaan, koska sillä on, muitten hyväin omaisuuksien ohessa, vielä sekin että se estää sammaltumisen. Sen vuoksi on se myöskin erinomainen esim. kattopäreitten kyllästyttämiseen.

Melkoisena osuutena liejuväreissä (slamfärg) on raaka puuhappo näyttäytynyt olevan erinomaista, ja jo tämäkin seikka on takaus siitä että tuo nykyään tuntematoin ja outo tavara, ajan kuluessa tulee runsaasti käytetyksi ja halutuksi. Puuhappo auttaa runsaalla mitalla värin tarttumista seinään ja vaikkapa värivivahdus tulisikin vähän muheammaksi kuin värisekoitus vanhalla tavalla, vettä ja rautavihrtilliä, tulee se sen sijaan paljon lujemmaksi ja ei ole vähintäkään taipumusta "värituherrukseen", joka muuten suuressa määrässä on liejuvärien ominaisuuksia. Jota enemmän puuhappoa ja kuta vähemmän vettä käytetään värisekoitukseen, sitä väkevämmäksi se tulee ja tarttuu paremmin, joka muun muassa havaitaan siitäkin että sivelemiseen käytetty pensseli ei sittenmmin enää tule puhtaaksi.

Liejuväri keitetään tavallisuuden mukaan ruisjauhoilla, vaan veden asemassa käytetään ainoastaan puuhappoa, tai jos tahdotaan olla säästäväisiä, puoleksi vettä ja puoleksi happoa, joka viimeksi mainittu käyttämitapa on yleisin. Värin estämiseksivastaisuudessa lohkeamisesta, johon liejuvärillä yleensä on taipumusta, lisätään vähän rautavihtrilliä, joka on tärkeä, etenkin silloin kun värillä sivellään ennen maalattua pintaa. Josko rautavihtrilli saatetaan kokonaan pois jättää kun seinä ensi kerran sivellään puuhappo-liejuvärillä on edelleen epäselvillä ja saatetaan päättää vasta pitemmän kokemusajan kuluttua, vaan minä puolestani luulen, että tämä saattaa tapahtua ilman vaikeutta. Rautavihtrillin tärkeyttä sitä vastaan en tahdo väittää sellaisissa liejuväreissä, joilla sivellään ennen maalattua pintaa, jossa mainittu lisäys näyttää estävän värin lohkeamista, kuten edellä mainittiin.

Mitä tulee rautavihtrillin paljouteen lisäykseksi, niin riittää hyvin 3 kg. hyvin 80 litran värisatsiin. Vanhan liejuvärisekoitustavan mukaan pantiin sellaiseen satsiin 20 à 10 kg rautavihtrilliä.

Tämän ohessa huomattakoon että raakaa puuhappoa ei käy kulettaminen tai säilyttäminen tavallisissa kuusi- tai petäjäastioissa, joista se jotenkin pian vuotaa pois, vaikkapa ne muuten olisivatkin tiheitä, vaan on näihin käytettävä tammisia astioita, joita ennen käytettyjä löytyy kyllin huokeasta hinnasta kaupaksi.

Kuten edellä mainittiin saadaan puuhappoa jokaisesta täydellisesti laaditusta tervauunista, vaikka nykyinne runsas rautatierahti melkoisesti kallistuttaa pitkällä matkalla tämän hyödyllisen ja erittäin käytännöllisen aineen. Minä puolestani olen saanut erittäin hyvää raakaa puuhappoa herra M. Bonn'in tervatehtaasta läheltä Korkeakosken rautatieasemaa, josta myöskin saadaan kuljetukseen hyviä tammi-astioita, kun tyhjät astiat lähetetään takasiin.

Sellainen astia on noin 125 l. = 48 kannun vetoinen, ja maksaa, 4 pennin mukaan litralta, 5 markkaa paikalla.

K. Sz.

---

Puuhappoa, Tärpettiä, Tervaa, Laitelma tervaa, Pikiöljyä, Sysiä y. m.
useimmat kerrat palkitut korkeimmalla palkinnolla,
myydään edullisilla hinnoilla suorastaan tehtaasta Korkeakosken aseman varrella.

Mathias Bonn.
Kolho ja Bonnäs.

Puuhappoa myyvät Helsingissä Herrat Stoltzenberg ja Böcker.
Tärpättiä Herrat Westerlund ja Kumpp.
Tervaa ja laitelma tervaa myy Herra F. J. F. Sjöblom.
Sysiä myy Herra M. L. Lindblad.

Puuhappoa käytetään vielä keltamullan (gulockra) sekoitukseen sekä kaikkiin keltasiin ja viheriäisiin värivivahduksiin erittäin edullisesti, joten maalaus näyttää öljyväriltä. Tätä paitsi käytetään puuhappoa edullisesti verkkojen värjäykseen y. m. sekä kattopäreitten kyllästyttämiseen. 1 tamminen astia sisältää 180 à 250 litraa.

Laitelma tervaa käytetään Carbolineumin sijassa ja on noin puolen helpompaa.

25.8.13

Våra läsares afdelning. N:o 1,126. Ladugårdens målning invändigt

Pellervo 11 /  1910

Hvilka färgämnen skola tagas för att invändigt måla ladugården hvit och huru dyr blir dylik målfärg per 1 m2 ?
- A T.

Svar.
I 1903 års Pellervo, sid. 215, svarar märket Hj. G(öös) på en liknande fråga följande:
"Skaffa er tjärvatten af det slag, som vid tjärbränning först rinner ur tjärugnen, och blanda däri så mycket kalk, att ni får den för målning  lämpliga tjockleken Tillsätt ännu litet rågmjöl, det binder. Med denna färg bestryker ni väggarna, som blifva en samla brunaktiga. För att få väggarna hvita, stryker ni kritvälling öfver denna färg, sedan den torkat, hvartill för stenväggar åtgår en längre tid, och ni har en god och  hållbar väggbetäckning".

24.8.13

Våra läsares afdelning. N:o 1,125. Målning.

Pellervo 11 /  1910

Finnes någon bok, ur hvilken råd för målning till husbehof kan sökas ?
- Kunskapssökande.

Svar.
Rekommenderas i Sverige utgifna L. E. Andes "Nyaste handbokför målare och lackerare", hvilken utgör n:o 131 i "Allmännyttigt
Handbibliotek". Rekvireras genom närmaste bokhandel.
- Red.

23.8.13

Värityskiinnityskylvystä.

Nyblinin tietolipas 12 / 1907

Värittäminen ja kiinnittäminen ovat epäilemättä sellaisia toimia, jotka ovat suoritettavat sekä huolella että ymmärryksellä, sillä riippuuhan niistä hopeakuvan ulkomuoto ja kestäyyys.

Jos tarkastaa, miten niissä tavallisesti menetellään, niin huomaa, ettei valokuvauksen harrastaja suorita mitään työtä niin välinpitämättömästi, kuin hän värittää ja kiinnittää kuvansa.

Kun sitten "keltakuume", tahrat ja muut viat myöhemmin ilmestyvät, silloin luetaan kaikki tuon ilkeän paperin syyksi ja siirrytään sukkelasti toisen tehtaan tuotteisiin. Ja tätä jatkuu loppumattomiin.

Ei voi kieltää, että olosuhteet olivat toiset munanvalkuaispaperin aikana, ja ne ovat yhä vallalla siellä, missä vieläkin työskennellään albuminilla. Siellä tarvitaan mitä suurinta puhtautta ja tarkkuutta, jos halutaan saada hyviä tuloksia. Nykyään käy kaikki toisin.

Mukavuuden vuoksi väritetään kuvat n. k. värityskiinnityskylvyissä, jotka ovat laaditut enemmän tai vähemmän mutkallisista yhdistelmistä ja jotka värittävät ja kiinnittävät kuvat yhdellä haavaa. Käyttäisimmekö kahta kylpyä -  ensin värittämiseksi, sitten kiinnittämiseksi - eikö mitä, se on liian vaivalloista -  pitää päästä valmiiksi mahdollisimman pian. Mitä kestävyyteen tulee, niin on aina kyllin aikaa pohtia sitä seikkaa, kun vuoden kuluttua tai varemminkin tarkastelee kättensä töitä.

Olisi kerrassaan naurettavaa varottaa amatöörejä käyttämästä värityskiinrityskylpyjä, kun ne kauniit värisävyt, joita näillä kylvyillä usein saa, ovat jo tunkeutuneet yleisön makuun. Julkaisemme senvuoksi tässä reseptin  yksinkertaiseen ja hyvään värityskiinnityskylpyyn, jolla saa lämpimän ruskean värisävyn:

Yhteen litraan kuumaa järvi- tai tislattua vettä liuotetaan 200 gr. kiinnitysnatronia. Kun suola on liuennut, lisätään 10 gr. lyijynitraattia. Kylpy saa nyt valmistua vuorokauden verran, jonka jälkeen se tislataan. Tämä varastoliuos säilyy rajattoman ajan.

Lasitulpalla varustettuun, mustaksi tai ruskeaksi värjättyyn lasipulloon - tulppaa voidellaan vaselinilla, ettei se  tartu pullonkaulaan - liuotetaan 1 gr. kultakloridia 100 cm3 tislattua vettä. Puoli tuntia ennen värityksen alkamista liuotetaan 5 cm3 kultaliuosta 100:aan cm3 varastoliuosta.

Ennenkuin kuvat pannaan tähän kylpyyn, on niiden oltava, huuhtelematta niitä sitä ennen, noin minuutin verta eri kiinnityskylvyssä, johon kuuluu 15 gr. kiinnitysnatronia liuotettuna 250 cm3 vettä. Tässä esikylvyssä, jonka tulee olla verestä ennen jokaista väritystä, käyvät kuvat keltaisenruskeiksi: saatuaan sen värisävyn ne pannaan värityskiinnityskylpyyn.

Kulhoa pidetään alituiseen liikkeessä, etteivät kuvat pääse takertumaan toisiinsa, sillä silloin niihin syntyy  tahroja. Väritystä jatketaan, kunnes on saatu lämmin ruskea värisävy.

Senjälkeen huuhdellaan jäljennöksiä kuten tavallisesti; joko juoksevassa vedessä 40 minuuttia tai 10 kertaa vaihdetussa vedessä 1 ½ tuntia.

N. Leibowitsch.

22.8.13

Maalauspinnan kiiltäväksi saamiseksi

Käsiteollisuus 4 / 1910

Maalauspinnan kiiltäväksi saamiseksi ja kovettamiseksi käytetään erinäisiä lakkoja. Kotioloissa käytettäväksi sopii tähän mitä paraiten "Ripoliini" niminen öljy- ja lakkaväri, jota viime vuosina on yhä enemmän alettu meidän maassamme käyttää. Tämä väri-aine on tullut saavuttaneeksi varsinkin tilapäistarpeisiin mitä suurinta suosiota sen kautta, että sitä on ollut niin monessa (lähes 100:ssa) värivivahduksessa saatavissa sekä sovitettuna monen suuruisiin purkkeihin aina 50 gr. painoisista alkaen. Purkeissa alle 125 gr. tulee tämä maalausaine suhteellisesti liian kalliiksi. Siitä ylöspäin ovat hinnat seuraavat 125 gr. 1: 20, 300 gr. 2:-, 1 kg. 4: 90-6: 55 riippuen  väriaineesta. Suuremmissa, kuten 2, 5, 10 ja 25 kg:n astioissa ottaen on hinta huokeampi.

Ripoliinilla voidaan maalata vedokset pohjamaalista saakka, ja silloin saadaankin silein pinta. Kun maalaus täten kuitenkin tulee kalliinlaista, on yleisempänä tapana käyttää alustavasti tavallista öljyväriä ja vasta viimeinen tai 2 viimeistä maalivedosta suorittaa Ripoliinilla. Tällöin käytetään mieluimmin leveää silityspensseliä ("mutlaria"). Kohtalainen lämpö huoneessa auttaa maalin tasaisesti joustamaan. Maalaukseen käytäessä on maalipötköä hyvästi vatkattava ja ainoastaan huomattavasti sakeutuneeseen seokseen lisättävä hieman puhdasta tärpättiä. On huolehdittava, ettei varsinkaan viimeisen sivellyksen jälkeen huoneessa aiheuteta pölyn liikkumista.

Kun Ripoliinin käyttö eri tarkoituksiin kysyy jonkin verran erilaista huomioon otettavaa, tulemme tuonnempana yksityiskohtaisempia menettelytapoja mainitsemaan. Olkoon tässä jo huomautettuna, että tämä suojusaine mitä oivallisimmin soveltuu astioitten, puisten sekä metallisten, maalaamiseen. Vanhatkin astiat saadaan tällöin uusituiksi. Molemmissa tapauksissa on aluspinta rasva-aineista puhdistettava. Ohuen ensi kerroksen on annettava kuivaa noin 1 ½ päivää. Hiottua hiekkapaperilla sivellään toinen kerros, ja se saakoon kuivaa noin 5 päivää. Taas hiottua vedetään kolmas maalikerros, joka oikeen hyvin kovettuakseen saakoon seista kuivumassa noin 8 vuorokautta. -  Eräs laji Ripoliinia nimeltä Festinool kestää öljyjen ja happojenkin vaikutusta. Sitä on hyvin ripeästi käsiteltävä, sillä se kuivaa noin ½ tunnissa.

21.8.13

Uusia kirjoja. Värisointuopas, kirj. V. M. J. Viljanen.

Koti ja yhteiskunta 10, 15.10.1908

Kustantaja Yrjö Weilin, Helsinki. 690 sivua.

Kun nykyajan kuvaannon opetuksessa on ruvettu käyttämään värejä jo ensi asteella ja kun yleensä kansamme väriaisti vielä on aivan kehittymätön, on mainittu kirja hyvin tarpeellinen, se kun on aivan ensimmäinen laatuaan. Se voi kehittää sekä opettajain että yleisön tietoja ja harrastusta tähän tärkeään asiaan, jonka tarkotuksena on luoda kauneutta, sopusointua ja suloutta jokapäiväiseen elämäänkin. Kirjassa koetetaan monien väritaulujen ja kuvien avulla havaannollisesti tehdä selvää tuosta teoreettisesti tuntemattomasta värisointuopista ja tehdään asia viehättäväksi ottamalla esimerkkejä sekä luonnosta että jokapäiväisestä elämästä.
L. R.

20.8.13

Näköky'yn kehittyminen lapsuuden ijässä.

Kaswatusopillisia sanomia kristillisille opettajille ja wanhemmille 4, 24.4.1900


Eräästä piakkoin ilmestywästä oppikirjasta.

Vastasyntyneen lapsen silmä. Silmän koneisto on syntymästä sankka lapsessa täysin walmiina, ja sen wuoksi lapsi tosin alusta pitäen wastaanottaa waloa silmiensä kautta, mutta kuitenkin täytyy wastasyntynyttä Iasta sanoa sokeaksi siinä suhteessa, etta se ei wielä woi esineitä nähdä sen sanan warsinnisessa merkityksessä. Tähän on syynä puuttuwa kokemus, aiwojen keskustain wielä waillinainen kehitys sekä walon  häikäisewä waikutus, kun se miljoonin aalloin tuntee hentoa aistinelintä kohti. Wiimeksi mainittu este poistuu werrattain pian, ja lapsen näkökyky alkaa  nopeasti kehittyä. Lapsen näköky'yn kehitysasteet tarjoawat monta tärkeätä wiittausta opettajalle ja kaswattajalle, jonka wuoksi esitämme ne  tässä lähemmin.

Walon wailutus lapsen silmiin.

Silmä on luotu waloa warten ja sen wuoksi hennon lapsenkin silmä itsestään kääntyy waloa kohti, samoin kuin wastapuhjennut kukkanen kääntyy  aurinkoa kohti. Tai puhuaksemme englantilaisen tietowiisaan Locken sanoilla: "Lapsen silmä isoo ja janoo waloa, aiwan samoin kuin sielu isoo ja janoo käsityksiä". Mikäli lapsen hento silmä sallii, wastaanottaa lapsi walonaistimuksia aiwan ensimmäisinä elämänsä hetkinä. Tällä asteella lapsi luonnollisesti enemmän tuntee kuin käsittää eroituksen walon ja pimeän wälillä. Tätä tilaa ei kestä kauan. Tunnettu lasten sielunelämän tutkija Preyer  huomasi jo yhdentoista päiwän wanhassa lapsessa mielipahaa, kun kynttilä wietiin pois huoneesta. Siitä alkaen ja toiseen kuukauteensa asti kiinnitti sama lapsi yhä selwemmin huomionsa kiiltäwiin ja kirkaswärisiin esineisin, osoittaen usein ihastuksensa niistä iloisella huudahduksella.

Näistä seikoista olemme oikeutetut päättämään, että walo tuntuu silmistä hywältä, ja että walo on ikäänkuin silmän luonnollisena "rawintona", jonka waikutuksesta hento silmä wahwistuu ja wastaawat aiwokeskustat kehittywät. Näin käy wastaisuudessa mahdulliseksi  ulkomaailman esineiden ia ominaisuuksien käsittäminen näköaistin kautta.

Kaikki näköelimessä walon waikutuksesta syntywät liikkeet owat alussa heijastusliikkeitä. Ehdottomasti sulkee lapsi silmänsä, kun sitä kohtaa liian kirkas walo. Samoin molemmat silmä-aukot yht'aikaa supistuwat, waikkapa walo kohtaisi ainoastaan toista silmää. Wiimeksi mainittu liike pysyy heijastusliikkeenä läpi koko elämämme. Toisin on sitä wastoin niiden liikkeiden, jotka  syntymät, kun silmä tarkkaa liikkuwaa esinettää? Ne liikkeet kehittyivät wähitellen tahdon wallasta riippuwiksi liikkeiksi, kuten täysi- ikäisen kokemuksesta tiedämme.

Silmien liikkeet.

Niiden kehityksestä lapsuuden ijässä on tarkkojen hawaintojen kautta saatu selwille seuraawaa:

Ensiksi, mitä tulee itse  silmämunien liikkeisiin ylös jo alas, oikeaan ja wasempaan j. n. e., osoittaa kokemus, että, yhtäsuuntaisuus silmien liikkeissä aluksi on enemmän satunnaista laatua ja wasta wähitellen kehittyy säännöksi. Usein ja  warsinkin unen tilassa owat lasten silmäin liikkeet aiwan erisuuntaisia ja epäsäännöllisiä. Monesti liikkuu toinen silmä, toisen ollessa aiwan liikkumatta, Wälistä liikkuu pää toisnaanne ja silmät toisaanne. Monesti menee silmäin katse aiwan aiheettomasti ristiin. Wasta kolmannen kuukauden kuluessa nämä epäsäännölliset liikkeet useimmassa tapauksessa harwenewat  harwenemistaan, kunnes kokonaan häwiäwät, paitsi unen tilassa, jossa ne edelleen wielä kauan jatkuwat.

Toiseksi on silmäluomien liikkeissä aluksi samoin hawaittawia suuria epäsäännöllisyyksiä. Toinen luomi woi sulkeutua, toinen jäädä awonaiseksi. Lapsi woi nostaa silmäluomensa, samalla kun se luopi katseensa alaspäin ja päinwastoin. Usein nukkuu lapsi silmäluomet osaksi awoinna. Wasta kokemuksen kautta saawuttaa lapsi mafian liikuttamaan silmäluomiansa  yhdenmukaisesti ja tahtonsa mukaan. Noin kolmannen kuukauden kuluessa on epäsäännöllisyys silmäluomien liikkeissä  melkein kokonaan häwinnyt, paitsi unen tilassa.

Mutta wasta silloin kun sielu on waltaansa saanut silmän ja ja sen liikkeet, wasta silloin ilmaisewat silmän liikkeet ihmeteltäwimmällä tarkkuudella pienimmätkin wärähdykset ja waiheet sielun sisällisessä elämässä.

Lapsen silmän mukautuminen näkemiseen.

- Tähän kuuluu silmän tahallinen tähtääminen johonkin esineeseen, eroitukseksi tyhjästä tuijottamisesta awaruuteen. Milloin lapsi siirtyy tuolle korkeammalle asteelle näkemisessään?

Preyer jakaa pienen lapsen "näkemisen" neljään asteeseen.

Ensiksi ilmenee lapsessa tyhjä awaruuteeu tuijottawa katse. Siinä tilassa lapsi tosin wastaanottaa waloaistimuksia, mutta ei »wielä näe ainoatakaan esinettä; sillä siltä puuttuu wielä kykyä sowit tamaan ja tähtäämään silmiensä katse määrättyyn esineesen. Korkeintaan suuntaa lapsi silmänsä waloa kohti, mutta sen hän tekee ilman tajuntaa, aiwan waistomnisesti. Elämänsä  ensimmäisenä yhdeksänä päiwänä lapsi luultawasti ei wielä osaa suunnata katsettaan mihinkään erityiseen esineesen.

Toiseksi lapsi wähitellen herkeää tuijottamasta ja alkaa "katsoa". Silmän katse kiintyy esim. äidin kaswoihin. Wähemmin  loistawasta esineestä siirtyy katse wielä kirkkaampaan. Aikaisimmin on hawaittu näiden täänkalttaisten harjoitusten alkawan noin kymmenennen ja ja neljännentoista päiwän wälillä. Muutamien tutkijain hawaintojen mukaan alkaa lapsi warsinaisesti "katsoa"  wasta noin puolentoista kuukauden ijässä?

Kolmanneksi saawuttaa lapsi ky'yn seurata liikkuwaa esinettä silmillään. Useimmaan hawainnontekijät owat huomanneet tämän ky'yn ilmestywän wiidennen wiikon kuluessa, useat wasta kuudennen tai seitsemännen wiikon aikana. Erityisen harjoituksen kautta, esim. kirkasta awainnippua lapsen silmän edessä puistelemalla, woi saawuttaa tuon tuloksen aikaisemmin. Jos esinettä nopeasti liikutetaan lapsen silmäin edessä, niin kadottaa se helposti esineen silmistään.

Neljänneksi siirtyy lapsi katsomisen asteelta katselemisen asteelle, jolloin se silmillään itse etsii esineitä ja tarkastaa niitä. Tämä tapahtuu noin kolmannen ja wiidennen kuukauden waiheilla. Lapsi katselee silloin tarkastellen esim. kellon heilurin liikettä, lentäwää warpuista j. n. e. Sillä asteella lapsi jo on todella "näkewä" olento.

Etäälle näkeminen

Alussa lapsi ei näe etempänä olewia esineitä. Kaikki esineet näyttäwät myöskin lapsesta olewan samassa pinnassa, jonka  johdosta lapsi tawoittelee kaukana olewia esineitä, esim, lamppua katossa, kuuta taiwaalla, tulta takassa, aiwankuin ne kaikki olisiwat yhtä likellä ja käsillä kosketeltawina. Preyerin poika tawoitteli neljän kuukauden wanhana esineitä, jotka oliwat käsiwarren kahden pituuden etäisyydessä; wuoden wanhana tawoitti hän rautatiewaunun katossa riippuwaa lampua: kahden wuoden wanhana ojensi hän wielä puutarhan käytäwältä paperitilkun toisen kerroksen akkunassa istuwalle henkilölle. Niin wähän käsitti hän etäisyyssuhteita.

Kaikkia esineitä käsittää lapsen silmä pinnoiksi eikä kappaleiksi, joilla on kolmenlainen ulottuwaisuus. Ratkaisewa edistysaskel lapsen näköky'yn kehityksessä tapahtuu silloin, kun lapsi oppii käwelemään. Liikkuen paikasta paikkaan sekä esineitä käsillään kosketellen oppii lapsi silloin yhä täydellisemmin käsittämään etäisyyksiä sekä kappaleiden ulottuwaisuussuhteita. Tunto- ja lihas-aistimukset täydentäwät siten tehokkaasti silmän toimintaa.

Wärien eroittaminen.

*) Wärisokeus näyttää olewan paljoa tawallisempi miehissä kuin naisissa. Bostonissa tutkittiin w. 1879 liki 30,000 koululasta, ja hawaittiin, että pojista neljä sadasta oli wärisokeaa, waan tytöistä tuskin yksi tuhannesta.Wärisokeuden tilasta alkaa wäriaistin kehitys lapsessa. Ja sangen hitaasti edistyy kyky wärien eroittamiseen*). Lapsen warhaisimmassa ijässä tarjoo tämän kehityksen tutkiminen suuria waikeuksia. Wasta sen jälkeen kuin lapsi on oppinut puhumaan, woi suuremmalla warmuudella tutkia ja seurata wäriaistin kehitystä lapsessa. Useimmassa tapauksessa ei wielä kaksiwuotisen lapsen sanawarastossa tapaa ainoatakaan wärinimitystä, waikka siinä ijässä lapsen sanawarastoon useinkin saattaa kuulua 300-500 sanaan.

Lapsen kykyä wärien eroittamiseen woidaan tutkia monella eri tawalla. Seuraawat kaksi tapaa owat tawallisimpia. Lapselle nimitetään joku wäri ja käsketään hänen etsimään se wäri useitten eri wärien joukosta; tai lapselle osoitetaan joku wäri ja  kysytään sen wärin nimeä. Laweat tutkimukset, joita wiime aikoina tällä alalla on tehty, owat wieneet seuraawiin tuloksiin: Eroituksen tumman ja waalean wälillä tuntee lapsi melkein aiwan hennoimmassa ijässään. Ensimmäisen kuukauden aikana woi jo huomata wäriaistin kehitystä. Toisen wuoden alussa, jopa ensimmäisen lopulla tuntee lapsi pääwärit. Sitä wastoin hienoimmat  wäriwiwahdukset owat lapselle usein epäselwiä wielä kuudenkin wuotisena, jopa paljoa myöhemminkin. Tawallisesti oppiwat lapset aikaisemmin tuntemaan waaleat, myöhemmin tummat wärit.

Nähdyn käsittäminen.

Puolentoista wuoden wanha lapsi saattaa kädellään tawottella auringonsädettä, jonka se näkee lattialla, tai omaa peilikuwaansa. Useat lapset luulewat weturia wäsyttäwän, kun se seisahtuu, janottawan, kun siihen otetaan wettä; ja kun he näkemät weturissa  tulen palaman, käsittäwät he weturin suureksi uuniksi (Preyer). Nämä esimerkit osoittawat, että nähdyn käsittäminen rippuu  suuressa määrässä lapsen edellisistä kokemuksista ja ennen saawutetuista tiedoista. Niiden walossa näkee lapsi uusia esineitä. Siten Preyerin poika nimitti paperille piirustettua neliskulmaa ikkunaksi, kolmiota katoksi ja ympyrää sormukseksi. Ellei kokemus ja opetus ohjaa tähdellisempään ja sywempään käsittämiseen, pysähtyy näköaisti esineitten pinnalle, woipipa helposti tapahtua niinkin, että lapsi näkemällä silmällä ei näekään.

19.8.13

Kuinka timantteja jalostetaan

Jokamiehen viikkolehti 11, 13.3.1909

Vesikirkkaita brasilialaisia timantteja alettiin löytää jo vuonna 1725, mutta vuosittain on niiden saanti supistunut yhä vähemmäksi ja nykyään ne ovat hyvin harvinaisia. Tämän tosin korvaa sitä suorempi timanttien saanti Kapmaassa, mutta täältä löydetyt timantit eivät ole brasialaisten vertaisia, koska ne ovat hiukan kellertäviä ja senvuoksi vähemmin kimaltelevia. Tosin sieltä löydetään ihan vesikirkkaitakin timantteja, mutta vain hyvin vähän. Kellertäviä timantteja on kuitenkin löydetty niin runsaasti, että niiden hinta on melkoisesti laskenut, jonka vuoksi näiden kaivosten omistajat ovat, samoinkuin ennen hiilikaivosten omistajat, yhtyneet keskinäiseen liittoon, jonka tarkoitus on pitää timanttien hinnat määrätyllä tasolla. Tietysti tämänkin teollisuuden alalla on henkilöitä, samoinkuin kaikilla muillakin aloilla, jotka koettavat noita Kapmaantimantteja jalostaa, saattamalla niille keinotekoisesti brasialaisten timanttien ominaisuudet. Keinona tätä varten käytetään erästä väriainetta, nimittäin aniliniveletinalkoholista liuvosta, johon vielä on lisätty hiukan bentsoehappoa. Punasinervää käytetään täydennysvärinä ja poistaa se keltaisen värin. Kun keltainen timantti kastetaan sellaisenaan liuvokseen, tulee se pinnaltaan vaaleansinertäväksi ja siis brasilialaisen timantin näköiseksi. Tällaisen "jalostamisen", tai oikeammin väärennyksen, saa kuitenkin selville kun panee timantin alkoholi- tai  kuningasvesikylpyyn, jolloin alkuperäinen väri jälleen tulee näkyviin. Belgialaiset suurkauppiaat ovat, vaikka huonolla menestyksellä, yrittäneet saattaa kauppaan tällaisia värjättyjä timantteja. Sellaisia temppuja tehdään timanttia ja muita jalokiviä kiinnitettäessäkin. Kehyksen ja kiven väliin pannaan hiukan jotakin väriainetta, joten kiven väriloisto tulee suuremmaksi. Varsinkin kuuluu itämailla tällaisissa keinoissa oltavan koko mestareja.

17.8.13

Wäsström: Sätt, at medelst convexa glas och genom färgornas upkommande brytning utröna Ljusets rörelse och förhållande under Solförmörkelser.

Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar 1804

Elof Wäsström.

Under åtskilliga små försök med ljusets brytningar genom nämde medel, har den förmodan uppstätt, om icke medelst större och nogare rön vid Solens och Månens närmaste conjunctioner; Läran om detta element och dess förundransvärda rörelse i någon män kunde vinna säkrare utvickling. Det är allmänt kunnigt, huru de Naturkunnigas meningar rörande Ljuset äro delade till tvänne Systemer. 1:0 Emanationen, eller at Ljuset rent af är ett lysande fluidum ifrån Solen, 2:0 At det uppkommer ifrån samma sjelf-lysande kropp genom en så kallad besynnerlig darrning i de ætheriska particlar, som skola finnas emellan, så väl som omgifva alla solida kroppar och vara i deras ytor. Troligt är at naturens Herre meddelat hvarje kropp sin egen tillhöriga och honom naturliga ljus materia, hvars rörelse och upplysning ensamt beror af den angenäma Solens ljus; men huru dermed förevetter är annu obekant, hvarföre man, för at medelst säkra rön vinna påliteligare kännedom härom, kan anse Solförmörkelser såsom de beqvämligaste  tillfällen härtill. Solljuset, som då ömgifver och går öfver Månens Discus, skall då naturligen tända dennes egna ljuspartiklar, så vida sådane finnas, samt öfverföra till jorden ett inmängdt och förblandadt ljus. Centrala, eller ringformiga förmörkelser böra gifva säkraste utslaget, som genom nämda convexa glas och då utfallande färgor kan upphämtas och århällas. Brytas desse sistnämde få, at, synnerligen de högre färgorne, Purpur-rödt, Brandgult skifta till hvit färg ifrån sitt vanliga och naturliga utseende, eller visa några andra ringlar, blifver fölgden och tillämpningen ganska naturlig, att hvarje kropp eller Planet har sin egen naturliga ljusmateria.

Anledning till detta Phoenomen, och huru det bör vid oftanämda tillfälle kunna utrönas, gifva större Sol-förmörkelser äfven för blotta ögat. Ljuset, som visar sig besynnerligen för och efter en total förmörkelse, förekommer blåde blekt och silfverhvitt, hvilket icke ensamt torde få tillskrifvas en mindre massa af ljusstrålar, utan snarare det tseende och den blandning Ljusstrålarna århålla i sin vibration öfver och jemte månens kropp. En besynnerlig omständigjet förmärkes äfven vid större förmörkelser, neml. at jordens upplysning då synes vida öfvergå proportionen af det bortskymda Solljuset, och at ett litet moln oftast förtager mera ljus, än hela tvådelarne af Månens mörka kropp. Det är nogsamt bekant, huru den så kallade halfkuggan (Penumbra) bör anses, men nämda upplysning kring jorden tyckes ändå vara för stor, hvaraf trolig anledning uppstår, at jorden vid berörde märkvärdiga tidepunkt njuter bägge kropparnas ljus till godo, som genom uppgifna försöket i sitt hela förhållande törde kunna utvicklas.

Kommer nu härtill, at sjelfva Solstrålarna till deras inre beskaffenhet och egenskaper genom tjenliga medel kunna skiljas och granskas, samt, hvad jag förmärkt genom egna försök, at en behagelig brytning och färändring i färgorna straxt visar sig, då på något afständ en qvist, en gen af ett träd inträffar emellan Solen och glasen, anser jag aldeles som möijligt och naturligt, at en märkeligare brytning och förändring af Månens mellankommande skall uppstå, hvarigenom Läran om Ljuset kan ärhålla någon vinning.

Den 24 instundande Junii infaller en Solförmörkelse, dervid likväl tvänne omständigheter förekomma, hvarföre utslaget af oftanämda rön icke till fullo torde kunna vinnas. 1:0 blifver förmörkelsen icke nog stor eller ringformig, Solljuset således för starkt, at Månens ljus i bturne färgor skall kunna förmärkas, hvarföre ett lämpeligare tillfälle i kommande år måste afvagtas. 2:0 Infaller förmörkelsen närmare aftonen, få strålarna hafva längre anfart genom hordens upplysta Atmosphér. Icke desto mindre torde någon liknelse ärhållas till hvad som här uppgifves och sökes, och åtminstone någon ljusets och färgornes förändring, i anledning af hvad om mellankommande kroppar blifvit anfört, förekomma, hvilken icke kan blifva obehagelig och onyttig, at observera. Den invändning at Månens ljus verkar altid en lika brytning, fastän med mattare färgor, jemväk i Månbogen, förfaller vid ärindran, at en olika verkan måste ett spridt och reflecteradt ljus, torde hända på jordens egen upplysta electriska materia tillägnas, och en annan verkan ljusets vibration i ett direct anfall, som den vid förmörkelsel hafver.

Skulle detta Phoenomen finnas värdigt K:gl. Academiens uppmärksamhet, i händelse det icke redan är eftersökt och funnit, kan ett enkelt instrument i så god tid för nämde dag blifva förfärdigadt, at det dessförinnan blifver underkastad behörig pröfning. Det skall i sin sammanfättning visa alla 7 hufvudfärgorne, på sina motsvarande bottnär, hvarigenom den förekommande brytningen och förändringen torde stå at ärholla. I hvad mån prisma är härtill lämpeligt vet jag intet, icke heller om concava glas kunna hafva någon verkan. Jag har i flere år genom 2:ne convexa glas gjort hvarjehanda för en Landtman nyttige observationer: af färgornas förändring funnit anledning till både torka och regn, och dymedelft vartt en någorlunda lyckelig Åkerman. Då långsam torka förestår, visa dessa vid Solens nedgång en skönget, som icke med något står at förlikna. Aldeles som smält guld gifver purpurranden gnislor ifrån sig. Äfven nyss före ett haftigt infallande regn blifva färjorna ovanligt starka, hvilket har samma grund, som den då förutgående qvalm och större hetta, men aftyna deremot och blifva dunklare, då långsammare väta förestår. En besynnerligh förening synes vara emellan ljuset och jordens frugtbärande egenskaper. Ju renare det förstnämnde förmärkes i sina färgor, ju starkare, sträfvare och angenämare befinnes åkerjorden för både känsla lukt och smak, hvarmed dennes fruktbara art bäst kan pröfvas.

På desse enkla observationer har jag vågat uppgifva bruket af de convexe glasen, såsom tjenlige vid instundande märkvärdiga tillfälle. Deras sammansättning till ärhållande af alla hufvudfärgordne (den gröna fås likväl fällan) skall i behörig afritning Kongl. Academien underställas, så vida jag derom med befallning blifver gynnad. Den blifver icke mycket konstig, icke heller kostsam. en ännu enklare, eller med tvänne glas, har jag äfven varit betänkt uppå. Denne kan, lika som den jag förut äger, tjena til en portatif Barometer, vid flere tillfällen nyttig. Önskeligt, at någon Resande till Rikets norra eller södra orter, ville till nämde tillfälle med en sådan förste sig, hvarigenom flere observationer kunde samlas och säkrare utslag vinnas, hälst ett litet moln lätteligen kan betäcka Hufvudstadens Horisont, och således hindra ändamålet. Naturkunninghetens vinning är den jag söker och önskar.

---

Då Kongl. Academien med ynnest behagat upptaga mitt ingifna enfaldiga förslag, at af färgornas brytning genom beskrefne medel utröna Ljusets rörelse under Solförmörkelser, har jag äran i djupesta öfmjukhet följande om sielfva Phoenomeneet och dess observation den 24 nästledne Junii tillägga.

På vanligt afständ emellan glasen och bildpuncten, ungefärligen sju qvarter, förmärktes inga tekn af någon färgornas matthet. Tvärtom visade desse jemväl under största förmörkelsen sin vid klart Solsken jemna glants och fägring. På samma afstånd syntes icke heller npgot tekn i bildfolen af förmörkelsen. Men den ovanliga darrning och rörelse färgorna visade, kunde icke undfalla min uppmärksamhet.

Då jag af förutgjorde observationer hade mig kunnigt, at en längre bort mellanstående kropp emellan Solen och mina glas icke utmärker bilden utan på längre afstånd, uppsöktes och fans bilden af förmörkelsen på qvadruplicerad distance. Hogående afritning visar Phoenomenets förhållande samt utslaget af observationen så mycket min syn och hand kunnat åstadkomma.

Tab. VI. Lit.
A. Bildsolen så stor den årjölls på sistnämde afständ, i oförändrad färgornas beskaffanhet aftagen.

B. Färgornas och Bildsolens utseende någon stund efter förmörkelsens början.

C. Dess utseende och brytning på vertical plan under största förmörkelsen.

D. En perspectiv prisma tagen under största förmörkelsen på horizontal plan, i stället för därpå aflång, i afritningen tillhopa dragen.

Under nämde förmörkelses fortgång och förändringar förmärktes tydeligen färgornas flere brytningar, som jag i afritningen och bilderne icke varit i ständ at utmärka. I synnerhet led den blå eller violetta färgen och visade ymsom både mattare och starkare ränder, som stundom löpte an till nog märkbara gördlar. Men så som besynnerligt anföres den utmärkta rörelse i bildsolen, som omkring den märka delen drog från ömse sidor hufvudfärgorna purpur rödt och brandgult så starkt tillhopa, et stundom den blå färgen intog hela focus på ömse sidor, stundom lämnades en liten ringa rand, smalast och omärkligast där förmörkelsens bild vidtog.

At vinna någodt säkert utslag i hufvudsaken eller at af färgornas brutning skilja på Ljuset, sant jag för öfrigt nogsamt, at så väl förmörkelsen var för liten, som at mine till ändamålets vinnande nyttjade medel voro för små och otillräckelige. Med ett bättre Instrument bör samma Phoenomen framdeles vid förekommande tillfällen mötas och utrönas.

16.8.13

För Hemmet. Svartfärgning af handskar.

Industri-vännen 11A, 1.5.1890

Huru mången gång händer det ej, att man på ljusa handskar får en fläck, som ej låter borttvätta sig och heldre än att då kasta bort dem, kan man ju färga dem svarta och sedan använda dem länge nog.

Sedan handskarne blifvit tvättade antingen med tvålvatten eller med i mjölk vispad tvål (se Ind.-V. sid. 58) prässar man mellan händerna (ej vrider) ur dem det mesta af vätskan samt spänner dem öfver ett handskbräde att torka. När de hunnit torka borstar man öfver dem med ett afkok på camqecheträ (bresilja) och gulholtz (på 1,5 lt.r vatten 75 grm bresilja och 15 grm gulholtz). Har detta sugit sig in i handskarne öfverborstas de två gånger med en vattenlösning af kromsyrad kalium och koppar vitriol (på 1,5 liter vatten 15 grm kromsyrad kalium och 7,5 grm kopparvitriol) samt därefter åter med camqecheafkoket. Sedan detta skett ingnidas hanskarne medels en- flanellslapp med 15 grm salmiak löst i 1,5 liter vatten.

Till slut ingnidas handskarne med en blandning af 15 grm äggula, 7,5 grm kemiskt ren glycerin och 1,5 liter vatten samt ställas att torka och frotteras innan de tagas från spannbrädet med en torr, mjuk yllelapp.

15.8.13

Painaminen ilman mustetta.

Gutenberg 8, 15.4.1910

Englantilainen Chambers Journal kertoo eräästä keksinnöstä, joka tulisi tekemään täydellisen mullistuksen kirjapainon alalla. Sen mukaan ei kirjapainossa tarvittaisi lainkaan mustetta eikä värejä, painaminen tapahtuisi kokonaan sähkön avulla. Toinen sähkövirta on yhdistetty kirjasimiin ja toinen paperia kuljettavaan ja siitä kirjasimia vasten painavaan sylinteriin. Tulos painamisesta on selvä, musta kirjasinten jälki paperilla. Paitsi mustaa, voidaan tällä tavalla painaa muitakin värejä, joten väripainoskuvain painaminenkin tulee yksinkertaisemmaksi ja nopeammaksi, kun värit voidaan painaa heti toinen toisensa jälkeen, tarvitsematta odottaa ensin painetun kuivamista.

14.8.13

Ett nytt blekningmedel.

Industri-vännen 4, 1.2.1891

Såsom ett nytt blekningmedel  anbefalles hydrosulfit på den grund, att det öfverträffar såväl vätesuperoxid som svafvelsyrlighet. Hydrosulfiten framställes lättast, om man i ett cirka 500 liter rymmande furukärl slår en lösning af  300 liter tvefaldt svafvelsyrligt natrium - natriumbisulfit . af 35-40° Bé och lägger häri ungefär 1/4 af hela vigtsmängden zink-affall. Så snart zinken kommit i lösningen, börjar han upplösa sig, och för att vid den härvid  skeende kemiska processen ej någon större upphettning må ske, bör ett kylrör af stengods ledas genom kärlet, hvari lösningen och zinken är. Efter cirka en timme är reaktionen fullgjord, och vätskan afhälles i ett annat kärl samt lämnas där att stå i 12 timmar, då det svafvelsyrliga zinknatronet utkrisstalliserat lemnande öfver sig den klara hydrosulfiten. I denna hydrosulfit lagges det ylle, som skall blekas, efter att man först tvättat detsamma i svag sodalösning, därefter i rent sjövatten. Efter att hafva legat sex timmar i hydrosulfiten är yllet blekt och har under blekningen erhållit ett nästan sammetliknande utseende.

13.8.13

Keltanokka.

Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti 1, 23.9.1907

Nuori ylioppilas: En ymmärrä, mista mina olen saanut sormiini keltaista väriä.
Vanha herra: Olette kenties niistäneet nenänne.

12.8.13

Spektrali-analysistä.

Kirjallinen Kuukauslehti 5 / 1874

Esitelmä pidetty Sawo-Karjalaisen Osakunnan wuosijuhlassa 26.2.1874.

Newton näytti toteen, että wesikaaren ihanat wärit owat tawallisen, walkean päiwäwalon wälttämättömästi tarpeelliset osat, jotka yhdistettyinä tekewät juuri saman walkean walon. Hän näytti, että walkea  walosäde taittuessansa, prisman läpikulkiessa, aina jakautuu näihin osiinsa, jotta tällä tapaa  eroitettuina yhteensä tekewät walon spektrum'in. Yksinäistä walosädettä (jos muutoin ei koko nimitys "wälosäde" ole hyljättäwä) tosin ei woi saada muista eroitetuksi,  ja yksinäisen säteen taittumista ei siis käytännössä saa toimeen; waan jos pienestä reiästä laskemme waloa muutoin pimeään huoneesen ja reiän eteen panemme prisman, niin taittuwat walkean walon eriwäriset osat toisistansa erilleen, siten että punainen wäri taittuu wähin, sen perästä punerwan-keltainen eli orange-wäri ja sitten  järjestyksessä keltainen, wiheriä, waalean-sininen, tumman-sininen eli indigo- ja wiimeiseksisinerwänpunainen eli wioli-wäri. Näin syntyy reiästä erinomaisen kaunis seitsenwärinen kuwa - näin syntyy spektrumi.

Jos reiän siaan teemme hienon, prisman taittawan särmän kanssa yhdensuuntaisen raon, niin tulee spettrumi leweämmäksi, ja sen eri wärit näkywät selwemmin, etenkin jos samalla katselemme spektrumia kiikarin läpi.

Wollaston oli ensimäinen, joka spektrumia kiikarin awulla tarkasteli, ja hän huomasi kummastuksella, ett'ei se ollutkaan, niinkuin siihen asti oli luultu, yhdistetty yhdessä jaksossa olewista, wähitellen toisenwärisiksi muuttuwista osista, waan että se oli katkonainen, siten että walaistuiden wärillisten osien wälillä yli koko spektrumin löytyi hienoja, suoraan  poikittaisia tummia wiiwoja. 12 wuotta myöhemmin, wuonna 1814, tuli Fraunhoferin, Münchenin mainion walontutkian kautta ilmi, että nämä tummat wiiwat aina näkymät samalla paikalla spektrumissa ja että niitten luku on niin suuri, että niitä on waikea saada luetuiksi. Hän itse määräsi tarkoin lähes 600 semmoista wiiwaa; ja hänen nimestänsä on sittemmin kaikkia näitä tummia wiiwoja ruwettu nimittämään Fraunhoferin wiiwoiksi.

Selwimmästi nähtäwät wiiwat ja wiiwa-tukut merkitsi Fraunhofer kirjaimilla; tärkeimmät alkukirjaimilla, ja muutamat, werraten wähän epäselwemmät, wälikirjaimilla. - Alkukirjaimilla merkittyjen wiiwojen paikka spektrumissa on: A, B ja C punaisessa, D kaksoiswiiwa orangewärissä, E wiheriän-keltaisessa, F sinerwän-wiheriässä, G indigo-wärissä ja H wioli-wäriSsä.

Nämät wiiwat owat erittäin tärkeät, sillä ne woi aina helposti löytää, ja ne owat sen kautta olleet suurena apuna optillisten koneitten walmistamisessa, kun niiden kautta woi tarkoin ja erehdyksettä määrätä prismojen ja linssien taittowoiman, mainitsemattakaan niiden tärkeyttä spektrali-analysissä.

Tummien wiiwojen löytyminen päiwän walon spektrumissa näyttää, että päiwän eli auringon walossa puuttuu waloa, joka taittuisi näitten wiiwojen  kohdalle, eli kumminkin että sitä on wallan wähän (sillä tummat wiiwat woi saada wielä pimeämmiksi); waan aikoja kului, ennenkuin syy tähän puuttumiseen tuli selitetyksi.

Fraunhoferin wiiwoja on wiime wuosina wielä opittu tuntemaan noin pari tuhatta uutta, ja niitten paikka spektrumissa tarkoin määrätty, mutta wuoden 1814 perästä, Fraunhoferin keksinnön julkaistua, kului wielä wuosikymmeniä niin, että ani harwat luonnontutkiat työskenteliwät nykyisen spektrali-analysin alalle kuuluwien asioitten kanssa, ja ne, jotta asiaan ryhtyiwät, tutkiwat parhaasta päästä eri walolähteistä tulewien walojen spektrumeja.

Fraunhofer itse huomasi, että kuun ja iltatähden walosta puuttuu samat wärit kuin auringon walosta, kun sitä wastoin monen kiintotähden walospektrumissa löytyy aiwan harwoja päiwän spektrumin tummista wiiwoista. Ja tutkiessansa niitä tulia, joita tawallisesti käytetään walon tähden, huomasi hän, että näitten spektrumissa päiwäwalon D-wiiwaa wastasi kirkkaammin kuin muu spektrumi walaistu orange-wärinen  (tulipunainen) kaksoiswiiwa. Brewster, Herschel ja Talbot tutkiwat eriwäristen tulien spektrumeja ja näkiwät niissä omituisia kirkkaita wiiwoja, jotka samojen aineitten palaessa aina ilmautuiwat samoilla paikoilla spektrumissa. Muutamien aineitten walaistuille wiiwoille löytyi auringon-walon spektrumissa wastaawia tummia wiiwoja, toisien ei. Natriumin ainoa selwä walowiiwa wastaa Fraunhoferin tumma D-wiiwaa. - Wollaston sai selwille, että sähkösäkenen spektrumissa ilmautui eriwärisiä walaistuja wiiwoja aina sen mukaan, mistä aineesta sähkölankain päät oliwat, ja että wiiwat oliwat samat kuin ne, jotka samojen aineitten läsnä-olo jossakin tulessa saattoi näkywiin tulen spektrumissa. Jos sähkösäkene hyppäsi yhdestä metallista toiseen, niin tuliwat molempien metallien wiiwat näkywiin. Jos lankojen päät oliwat puhdistamattomasta hiilestä, niin tuli koko spektrumi walaistuksi ja natriumin orange-wärinen katsoiswiiwa kiilteli wielä kirkkaampana, mutta hiilten puhdistuttua katosi kirkas wiiwa, ja sähkötulen spektrumi muuttui selwäksi, yhdessä jaksossa olewaksi spektrumitsi, jossa ei ollut, ei kirkkaita eikä tummia wiiwoja. - Drummondin kalkkiwalo antaa samanlaisen spektrumin.

*) Ei kuitenkaan niin, ett ei tässäkin löytyisipoikkeuksia.Näin tehtiin yksi hawainto toisensa perään. Ja kun sitte hawainnot kerättiin ja werrattiin toisiinsa, niin woitiin wiimeinkin päättää, että kaikki kiinteät ja juoksewat, tulelta hohtawat aineet (kalkki Drummondin kalkkiwalossa ja tuliset hiilen hiwenet elektrillisessä walossa) antawat yhdessä jaksossa olewan (kontinuentin) spektrumin, waan että kaasut ja aineet, jotka tulessa muuttuwat huuruksi (metallit elektrillisessä tulessa y. m.), tässä huurunmuodossa  hohtaessansa antawat wallan toisenlaisia spektrumeja; spektrumeja, joissa ei ole muuta kuin yksityisiä, kirkkaasti walaistuja wiiwoja ja niitten wälit tummat eli paremmin aiwan pimeät. Kaikkien kiinteitten aineitten spektrumit owat yhtäläiset, jos kuumuus on yhtäläinen, mutta kaasunmuotoisten aineitten spektrumeissa owat kiiltäwät wiiwat omituiset jokaiselle eri aineelle ja muuttumatta samat*), jos aine tulistuu tawallisessa walokaasu-tulessa, tai wetykaasu-tulessa, tahi missä walkeassa hywänsä, taikka jos sähtöwoima on aineen kuumentanut. Jos kerran tuntee, mitkä wiiwat joku aine saattaa walaistuiksi, niin woi päinwastoin päättää, että missä jonkun aineen wäriwiiwat (spektrali-wiiwat) tulewat näkywiin, siinä löytyy myös sitä ainetta kaasunmuotoisena hohtamassa. - Spektrumin awulla woi täten kussakin aineessa kohta löytääne alkuaineet, joista se on yhdistetty, jos waan saa aineen huurunmuotoiseksi ja semmoisena tarpeeksi kuumentaa sen; mutta kiinteässä muodossa tulistunutta ainetta ei woi, spektrali-analysin nykyisellä kannallansa ollessa, tällä tawoin tutkia.

Spektrumien tarkkaa tutkimista warten on keksitty eri koneita, spektroskopeja, joita on monta laatua, waan joissa kaikissa kuitenkin löytyy: 1. Sisästä pimeä putki, jonka tutkittawaan waloon päin käännetyssä päässä on hieno rako; 2. Kollimator'iksi nimitetty linssi, joka tekee raosta tulleet walosäteet yhdensuuntaisiksi; 3. Yksi tahi useampi prisma, joka taittaa säteet ja hajoittaa wärit spektrumiksi, ja 4. Kiikari, jonka läpi spektrumia katsellaan. Paraimmat spektroskopit owat niin herkät, että 1/500000000000  [] natriumia jo saattaa natriumin punerwankeltaisen walowiiwan näkywiin, ja että niitten awulla on huomattu moni, ennen warsin harwinaisena pidetty aine aiwan yleiseksi, waikka niin wähissä osissa löytywäksi, ettei tawallisen kemiallisen analysin awulla woi sitä keksiäkään. Juuri tämä herkkätuntoisuus tekee spektrali-analysin niin tärkäksi tutkintotawaksi, että se muutamissa wuosissa on tullut yleiseksi ympäri koko siwistyneen maailman. Ja paljon oppineita löytyy nyt, joitten erityis-aineena spektrali-analysi on.

Heidelbergin prowessorit Kirchhoff ja Bunsen omat epäilemättä tällä alalla olleet uutterimpia ja onnellisimpia, ja edellinen onkin Fraunhoferin linjain syntysanojen löytämällä tullut astronomillisen spektrali-analysin, jos ei juuri isäksi, niin kumminkin isintimäksi. Kun nämä miehet tutkiwat eri mineralien spektrumeja, huomasiwat kummastuksella, että muutamat mineraalit saattoiwat näkywiin outoja wäriwiiwoja, jotka eiwät sopineet yhteen minkään tunnetun aineen wiiwojen kanssa. Selwimmät niistä oliwat kirkkaasti punainen wiiwa ja heleänsininen kaksoiswiiwa, ne ilmautuiwat aina muitten, myöskin tuntemattomien wiiwojen seurassa ja näkyiwät wälistä yht'aitaa, wälistä erillänsä. Sekös antoi miehille arwelemista, waan kohtapäättiwät kuitenkin wiiwojen ilmautumisen syynä olewan kaksi ennen tuntematonta alku-ainetta. Siinä oliwat wallan oikeassa; ja pitkällisen työn perästä onnistuikin Bunsenille saada aineet kemiallisesti erotteluiksi sekä muista aineista että toisistansa. Tämä tietysti suuresti ilahutti tutkioita ja kummastutti maailmaa. Woittojuhlaa wietettiin ja wasta löydetyt metallit kastettiin toinen Rubidiumiksi, toinen Caesium'iksi. - Samalla tapaa löysi Crookes w. 1861 Thallium'in ja Reich ja Richter w. 1862 Indium'in.

Spektrali-tutkinnoita tehdessä oli ranskalainen Foucault huomannut, että jos puhdistamattomien hiilikärkien wälillä kulkewan elektrillisen säkenekaaren läpi antaa päiwän walon tulla spektroskopiin, niin katoo waloisa natriumwiiwa, joka selwästi näkyy säkenekaaren spektrumissa, ja auringon spektrumin D-wiiwa, joka on aiwan samalla paikalla kuin natriumwiiwa, tulee monta wertaa tummemmaksi kuin tawallisessa päiwän walon spektrumissa. - Walo sammuttaa walon. Kirkkaasti walaistu natriumwliwa tekee lopun siitä wähästä D-wiiwan kohdalle taittuwasta walosta, mikä wielä löytyy tulen läpi kulkewassa päiwän walossa. -  Se on kummallista, waan ei kummallisempaa, kuin että weden pinta pysyy tasasena, jos kaksi yhtä suurta lainetta sattuu yhteen niin, että toisen selkä tulee toisen lainewälin kohdalle. Toinen ilmiö nimitetään laineitten, toinen walowärähdyksien interferensiksi, waikka tämmöistä walon katoomista myöskin, nykyisten teoriain mukaan wäärin, on nimitetty absorbtioniksi.

Melkeen samanlaisen hawainnon, kuin Foucault, teki myös Ångström Upsalassa; ja Kirchhoff huomasi, etts Drummondin kalkkiwalon spektrumissa walaistu natriumwiiwa selwästi näkyi, kunnes kaikki natrium, huuruna poismennen, katosi kallista, jolloin spektrumi muuttui kontinuentiksi; mutta jos  sen perästä tuleen pistettiin natriumpalanen, niin ilmautui natriumwiiwan sialle tumma, päiwän spektrumin D-wiiwaa wastaawa wiiwa. Tuleen tullut natrium muuttui kuumuudessa huuru-kerrokseksi ympäri kalkin, ja tämä kaasunmuotoinen natrium-kerros sammutti kontinuentin spektrumin antawasta kalkkiwalosta natrium- eli D-wiiwan kohdalle taittuwat säteet.

Näitten ja muitten samanlaisten koetusten nojassa päätti nyt Kirchhoff näin: "emissioni- ja absorbtioni-woimien suhde on samanlaisille walosäteille kaikissa aineissa samalla kuumettumisen kannalla yhtä suuri", ja näytti tämän tärkeän luonnon lain toteen sekä matematilllsella laskulla että useoilla uusilla  koetuksilla. — Selwä seuraus siitä on, että kaasu tai huuru heikentää eli sammuttaa sen läpi kulkewasta walosta juuri niitä säteitä, joita se itse säteilee ja jotka siis walaistuina wiiwoina näkywät sen spektrumissa.

Jos nyt juohdutamme mieleemme, että kaikki aineet kiinteässä (ja juoksewassa) muodossa antawat yhdessä jaksossa olewan spektrumin ja kaikki huurunmuotoiset spektrumin, jossa waan on yksi eli useampia walaistuja wiiwoja, ja ajattelemme, että jonkun kiinteä-aineksen kirkkaasti loistawan sydämen ympärillä on kaasu-kerros, niin seuraa selwästi mainitusta laista, että kaasukerros sammuttaa tai heikontaa kirkkaan sydämen kontinuentistä spektrumista ne säteet, jotta wastaawat kaasukerroksessa löytywien kaasujen ja huurujen kirkkaita wiiwoja, ja nämä wiiwat näkywät sentähden spektrumissa tummina tai wallan pimeinä.

Fraunhoferin wiiwat owat tummia wiiwoja ja muutoin yhdessä jaksossa olemassa spektrumissa. Mitä on siis luonnollisempi päättää, kuin se, että ne omat absorbtionin kautta syntyneet kiinteä- eli juoksewa-aineisesta sydämestä lähteneen auringon walon kulkiessa kaasukerroksen läpi, ja että siinä kaasukerroksessa löytyy ne aineet, joitten kirkkaat spektraliwiiwat wastaawat Fraunhoferin wiiwoja?

Useat Fraunhoferin wiiwoista tulewat selwemmäksi, kuta alemmaksi aurinko laskeutuu eli toisin, kuta pitemmältä sen walo tulee kulkemaan maamme ilmakerroksen läpi. Niistä siis woi päättää, että ne owat joko kokonansa syntyneet eli kumminkin tulleet tummemmiksi auringon walon kulkiessa maan atmosferin läpi, ja ne wastaawatkin meidän ilmassamme löytywien kaasujen ja huurujen spektraliwiiwoja; waan suurin osa Fraunhoferin wiiwoista ei waihtele samalla tapaa, ja niitten syntymistä siis ei woi selittää muulla tapaa, kuin että auringon kiinteä-aineisen sydämen ympärillä täytyy olla kaasukerros, jossa löytyy niitä aineita, joitten kirkkaat spektrali-wiiwat wastaawat maamme atmosferissä muuttumattomia Fraunhoferin wiiwoja; sillä awaruudessa auringon ja maan wälillä ei woi olla ilmakerroksia, jotka, maan kiertäessä auringon ympäri, aina samalla lailla waikuttaisiwat spektrumiin.

Fraunhoferin wiiwoista löytyy wastaawia wiiwoja warsinkin wetykaasun, natriumin, magnesiumin, calciumin, strontiumin, bariumin, zinkin, cadmiumin, titanin, chromin, raudan, koboltin, nickelin, wasken ja kullan spektraliwiiwoille, josta siis woi päättää näitten aineitten löytywän auringon ympärillä olewassa ilmakerroksessa; sillä että tämä wiiwojen wastaawaisuus ei ole mikään waan satunnainen, sen woinee jo arwata siitä, että raudan lähes 500:lle spektraliwiiwalle jot'ainoalle löytyy wastaawa Fraunhoferin wiiwa. Waan tästä el woi päinwastoin päättää, etteiwät ne alkuaineet, joitten walowiiwollle ei löydy wastaawia Fraunhoferin wiiwoja, löytyisi auringossa; sillä kuka tietää, mitä ainetta auringon loistawa sydän on, tahi mitkä, meille wlelä tuntemattomat seikat woiwat waikuttaa muutoksia yhden tai toisen aineen spektrumissa? Tulewat tutkinnot woiwat ehkä näistä asioista antaa tarkempia tietoja. Mutta ei spektrali-analysin hawainnot wielä tähän lopu. Spektroskopin awulla näytti Janssen, eräs ranskalainen tiedemies, että auringon protuberansit (auringon pinnasta silloin tällöin ulospistäwät kiiltäwät osat) owat suunnattomia metytaasu-paljouksia, jotta syökseytywät ulos auringon sydämestä usein toista kymmentä tuhatta peninkulmaa yli sen pinnan. Protuberansien wetykaasu-luonnon huomasi hän siitä, ettei niitten spektrumissa ole muuta kuin yksityisiä wetykaasun wiiwoja wastaawia kirkkaita wiiwoja.

Wirwatulet, lentotähdet, rewontulet, pyrstötähdet, taiwaansapet, zodiakaliwalot ja muut taiwaanraanat, kaikki owat spektroskopilla tutkitut, ja kaikista on kymmenessä muodessa saatu runsaampia, tarkempia ja ehkä usein tärkeämpiäkin tietoja kuin sitä ennen satojen wuosten kuluessa.

Fraunhoferin wiiwain siirtymisestä määrättyyn suuntaan on woitu päättää muutamien kiintotähtien liikkuman suurella nopeudella.

Spektrali-analysi on näyttänyt, ett'ei kuun ympärillä ole ilmakerrosta, sillä kuusta reflekteeratun auringon walon spektrumiin ei ole tullut mitään lisäwiiwoja. - Useampien kiertotähtien eli planeettien ympärillä on ilmakerros, joka waikuttaa melkeen samanlaisia muutoksia auringon spektrumissa kuin maammekin  atmosferi. - Kiintotähtien ilmakerroksissa on useimmissa natriumia, magnesiumia, calclumia ja rautaa. Happokaasua, maamme miltei tärkeintä ainetta, ei ole woitu näyttää warmasti löytywän. Muutamissa löytyy wetykaasua, toisissa taas ei, ja siis ei myöskään löydy wettä. Arwattawasti on näitten ympärillä kiertäwien kiertotähtien luonne alku-aineitten suhteen melkeen samanlainen, niin että niissäkin wesi puuttuu. - "Kamaloita maailmoita", arwelee Huggins, "joissa ei ole wettä. Ainoastaan Danten kuwitus woi ajatella semmoisissakin maailmoissa eläwiä olennolta löytywän."

Nebulosoista, jotka owat pieniä, epäselwästi näkywiä, pilwen muotoisilta näyttäwiä esineitä tähtitaiwaalla, owat muutamat kokonansa kaasunmuotoiset, sillä niitten spektrumi on kirkaswiiwainen. Ne owat siis sumuja, jotta ehkä miljoonittain miljoonien wuosien kuluessa wetäytywät yhteen warsinaisiksi tähdiksi. Toisissa on jo siellä täällä kiinteä-aineisia sydämiä. Ne owat tähtiä ja tähtikuntia lapsuuden iässä. Wielä toiset näyttäwät olewan täydellisesti muodostuneita aurinko- eli oikeammin kiintotähti-kuntia, joissa ehkä jokainen tähti on yhtä suuri tai suurempi kuin aurinkomme, waikka niin kaukana, ettei tarkimmallakaan teleskopilla selwästi eroita eri tähtiä.

Tosi on, että nämä tiedot jo tuhansia ja miljoonia wuosia owat kauniitten walosäwelien kannattamina tulleet meille terwehdyksinä kaukaisista maailmoista, waan ennenkuin Kirchhoff kielen selitti, pidettiin näitä terwehdyksiä saman-arwoisina kuin kaukana olewan ystäwän wilkutus, jonka woi selittää oman mielensä mukaan. Mutta että tämä walon kieli, jonka aakkoset wasta meidän wuosisatamme kuluessa owat wähitellen tulleet osittain tunnetuiksi ja jonka lauserakennuksesta ensimäinen sääntö wasta 14 wuotta sitten tuli ilmi, nyt jo olisi täydesti ymmärretty, sitä on mahdoton waaliakaan, waan kumminkin jo se, mitä siitä tähän asti on opittu tuntemaan, näyttää selwään, että tämän kielen tutkiminen on paljon järjellisempää työtä, kuin että wiikkomääriä wäitellään siitä, miten Turkkilaisten nimi on latinan kielellä lausuttawa, ja warma on, ett'ei muutamien wuosisatojen kuluttua Fraunhoferin ja Kirchhoff'in hawaintoja pidetä ainoastaan pilkkaa ansaitsewina asioina.

J. R.

11.8.13

Turun kansakoulupiirin opettajiston vuosikokous.

Kansakoulun lehti 19, 1.10.1904

Turussa Kristillisen Raittiusseuran huoneustossa
Syyskuun 11 ja 12 p:nä 1903.
(Jatk. viime n:roon.)

ll:n kysymyksen:

Piirustuksen opetuksesta kansakoulussa

Alusti op. Kuusisto tehden samalla selkoa op. Jussilan tekemästä piirustusmallisarjasta kansakouluja varten.

Alustus sisälsi pääasiallisesti seuraavaa:

Piirustuksen opetuksen suhteen kansakoulussa on moni opettaja vielä hyvin kokeilevalla ja odottavalla kannalla. Ei ole ainakaan minun tietääkseni tämän aineen alalla meillä vielä saatavissa yleisesti tyydyttävää suunnitelmaa, joka opetuksen kaikilla asteilla saattaisi olla ohjeena alkavalle  opettajalle. Kun nyt opettaja Juho Jussila, joka jo ennestään mittausopillisen kokoelman laatijana on tullut tunnetuksi, on järjestänyt myös piirustussuunnitelman 4:osastoista kansakoulua varten, niin varmaankin moni meistä haluaisi mitä pikemmin tähän uuteen tutustua, nähdäksemme mitä siltä taholta olisi odotettavissa. Toiselta puolen olisi itse suunnitelmallekin eduksi, se kun vielä on korjausten alaisena, että mahdollisia muistutuksia sitä vastaan jo näin hyvissä ajoin tehtäisiin, jotta suunnitelman laatija korjauksia tehdessään voisi niitäkin huomioon ottaa.

Se koneellinen piirustusmallien jäljentäminen, mikä tähän asti on ollut liian yleistä kansakoulu-opetuksessa, ei vastaa tarkoitustaan, sillä se ei sanottavasti kehitä oppilaan henkisiä kykyjä. Tämän aineen opetuksen kautta tulisi pyrkiä kasvattamaan oppilaita omavaraiseen työhön elämää varten, herättämään heissä kauneuden harrastusta ja siten kehittämään myöskin kansan kauneus-aistia.

Näitä näkökohtia on opettaja Jussila piirustusjärjestelmää suunnitellessaan koittanut silmällä pitää. Ollen aijottu neliosastoista kansakoulua varten, jakautuu se neljään peräkkäin toisiinsa liittyvään sarjaan, yksi kullekin vuosiosastolle. I osaston kurssi on käsivara-piirustusta ruudulliselle paperille. II osaston piirustus samoin, kuitenkin sillä poikkeuksella, että oppilaat nyt saavat käyttää viivotinta apunaan kuvien rajaviivain piirtämiseen. Mutta ettei piirustus muodostuisi pelkäksi viivain jäljentämiseksi, on itse esine, jonka kuvaa aljetaan piirtää, oppilaille ensin näytettävä ja silloin huomautettava, miten siitä piirtämällä saadaan kuva syntymään paperille. II osasto varjostaa värikynillä piirtämänsä kuvat. Kun ensin on sovittu siitä, mitkä värit parhaiten soveltuvat rinnatusten, saavat oppilaat aivan vapaasti oman makunsa ja kykynsä mukaan opettajan johdolla toimittaa värittämisen. Tämä heitä suuresti huvittaa ja kehittää omintakeiseen toimintaan.

III osastolle kuuluu mittausopillinen piirustus, rinnastettuna mittausopin opetuksen kanssa. Kun mittausoppitunnilla on opittu tuntemaan ja luokkataululle piirtämään joku kuvio, saavat oppilaat heti kopioida kuviot isolta taululta luonnosvihkoihinsa, mistä ne sitten piirustustunnilla piirretään puhtaaksi. Nyt saavat oppilaat kotona itse keksiä luonnosvihkoihinsa opitun kuvion muotoisia koristeita, saaden siihen käyttää apunaan kaikkia niitä koristeita, joita kodeissaan ovat tilaisuudessa näkemään seinäpapereissa, pöytäliinoissa, vaatteissa y. m. Kuvien värittäminen toimitetaan värikynillä vielä tälläkin asteella, ja pannaan siinä suurta painoa väriyhdistysten sopivaisuudelle samoin kuin sopivien kuvioiden keksimiselle. Pienten kilpailujen toimeenpano lisäisi oppilaiden innostusta tähän, samalla kun se kehottaisi jokaista koittamaan parastaan.

Neljännellä osastolla vasta alkaa varsinainen väriopetus. Oppilailla on ainoastaan kolme väriä: punanen, keltanen ja sininen, joita yhdistämällä voidaan saada syntymään mitä erilaisimpia välivärejä. Värisoinnusta puhutaan nyt tarkemmin. Kuu ensin opettajan johdolla on harjoitettu värien sekottelemista ja maalausta, saavat oppilaat kotona luonnosvihkoihinsa maalata koristeharjoituksia. Nyt koitetaan huolellisesti pitää silmällä sitä, mitkä
väriyhdistykset parhaiten sopivat yhteen.

Niiden yhteisten alkuharjoitusten jälkeen jakaantuvat pojat ja tytöt eri aloille: tytöt piirtämään kasvimuotoja, ja pojat esinepiirustiista. Jo syksyllä keräävät tytöt sitä varten kasvinosia, joita sitten talvella piirretään. Kukin saa tässäkin tehdä omavaraisesti, kykynsä mukaan. Kun etevämpi oppilas piirtää esim. koivusta koko oksan, saa heikompi piirtää ainoastaan yhden lehden j. n. e. Piirretystä lehtimuodosta stiliseeraavat he kotona luonnosvihkoihinsa koristemalleja, jotka tunnilla piirretään puhtaaksi. Tähän saavat he käyttää kaikkia tarjolla olevia apuneuvoja: harppia, viivotinta y. m. - Yälitöinä tai kurssin jatkona keväällä muodostellaan muutamia suomalaisia koruompelumalleja.

Neljännen osaston pojat projoseeraavat ensin jonkun verran mittausopillisia havainto-esineitä ja sitte käsityömallisarjan esineitä. Lopuksi piirretään puutarha-kartta - käyttäen siihen esim. koulun puutarhaa havainto-välineenä - ja vielä lisäksi, jos aikaa riittää, helppo rakennuksen pohja- ja fasaadipiirustus.

Pohjustuksen jälkeen ehdotti alustaja kokousta valitsemaan erityisen komitean, joka antaisi oman lausuntonsa esillä olevasta piirustusmallisarjasta, koska kokous näin yhtäkkiä tuskin voi antaa päätöslausuntoa sinne eikä tänne, vaikkakin yksityisiä mielipiteitä heti lausuttaisiin.

Puheenjohtaja jätti sitte kysymyksen keskustelun alaiseksi ja lausuttiin sen johdosta seuraavaa:

Op. Hänninen: Esillä olevan uuden piirustusmallisarjan käytäntöön  ottaminen on varmaan saattava oppilaat enemmän omintakeisuuteen, siksi lausun siitä mielihyväni erittäin väritykseen nähden ja kannatan komitean asettamista.

Op:tar Penttilä: Minua miellyttää tässä mallisarjassa erityisesti värien vapaa käyttö. Suonien kansan väri-aistia olisi yhä kehitettävä ja siksi tulee kansakoulun ottaa tämäkin huomioonsa ja totuttaa lasta värien oikeaan käyttöön.

Op. Ekenberg, Kallio, Koskinen, Blom ja Kytölä kannattivat myös komitean valitsemista.

Op. Sainio: Esillä oleva kuvaantokaavakokoelma tarjoo kyllä uusia ja osaksi tarpeellisiakin lisiä kansakoulun kuvaantovälineihin, mutta jos ryhdytään, kuten toivoisin, sitä lähemmin tarkastamaan ja arvostelemaan, joutuisimme siinä punnitsemaan ja ratkaisemaan monta periaatteellistakin kysymystä kansakoulun kuvaannon opetuksesta, joista mielipiteet laajoilla aloilla vielä ovat aivan erilaisia ja joista siis olisi selvittävä.

Ensinnä olisi selvittävä tämän opetusaineen tarkoitusperästä kansakoulussa. Olisiko siinä pyrittävä oikein ymmärtämään ja valmistamaan jokapäiväisessä elämässä esiintyvien tavallisimpain esineittenkuvauksia, taikka vapaiden hävittäväin harjoitusten kautta vaan kehitettävä oppilasten kauno-aistia ja käden harjaantumista, t. m. s.? Omasta puolestani kannatan ehdottomasti ensin mainittua; sillä viimemainittu ei tyydytä elämän tarvetta enempää kuin kauniit kirjaimet ilman järjellistä kokoonpanoa ja yhdistämistä lauseiksi. Tämä kokoelma on siinä suhteessa hyvin puutteellinen, kun siinä varsin vähän esiintyy kappalten kuvaantoharjoituksia. vaan muutamia projektiooniharjoituksia, eikä perspektiivistä edes yksinkertaista suuntaisperspektiiviä.

Sitte olisi sovittava keinoista eli aineksista, joista lähtien päämaaliin olisi pyrittävä. Olisiko kuvattava pääasiassa todellisista esineistä, vaiko kaavoista, kuvista? Kun tässä nyt on runsas kaavakokoelma, on sekin kyllä hyvä olemassa, mutta minun mielestäni on pääasiassa kuvattava itse esineitä eikä niiden kuvia. Oppilaan on opittava kuvaamaan näkemiaän esineitä oraalla tietoisuudella oikean kuvan synnystä ja ominaisuuksista; kaavoilla on vaan tois-arvoinen merkitys. Samoin olisi selvittävä niistä keinoista, millä kuva valmistetaan. Olisiko alusta pitäen piirrettävä aivan vapaasti, puhtaalle (ruuduttomalle, merkittömälle) paperille ilman mitään apuneuvoja ja vasta myöhemmin viivottimella ja muilla apuneuvoilla, vaiko ensin ruudulliselle paperille ja myöhemmin vasta puhtaalle paperille j. n. e.? Omasta puolestani katson luonnolliseksi, että lapsi piirtää vapaalla kädellä, mutta että
hiin alusta pitäen oppisi huomaamaan työnsä puutteellisuuksia ja korjaamaan niitä, olkoon hänen vihossaan ruutuviivat ohjaamassa hänen eksyvää kättään, niinkuin viivotin vähän vanhemmilla oppilailla, ja niinkuin esillä olevassa suunnitelmassa on ehdotettukin.

Vielä olisi selvittävä järjestyksestäkin, sillä en mitenkään voi ymmärtää oikeutetuksi piirrättää lapsilla sekaisin pintamuotoja, viivamuotoja ja kappaleita, köyrypintoja ja tasapintoja, kuten tässä kaavakokoelmassa valitettavasti esitetään, vaan ovat ne yhteen jaksoon säännöllisessä järjestyksessä harjoitettavat. Harjoiteltakoon ensin viivamuotoja sellaisista esineistä, joiden osat lapsi kuvaa vaan yhdellä kynän vedolla, esim. suora sauva, pysty risti, vino risti, tikapuut, sormus y. m. s., sitten tasaisia esineiden etupintoja, kolmioita, nelikulmia ja helpompia pintaornamentteja, kaikki kohtisuoraan edestä nähtyinä ja selitettyinä, ja vasta sitte köyrypintoja. Niiden jälkeen seuraisi esineitten kuvaaminen useammalta pinnalta nähtynä yksinkertaisen suuntaisperspektiivin mukaan, joka esitettäisiin. Kuutiota ja suuntaissärmiöitä otettaisiin kuvattaviksi eri asennoissa ja erilaisissa ryhmissä. Mutta, kuten sanoin, puuttuu esillä olevasta suunnitelmasta koko tämä osa kuvaantoa. Ylemmillä osastoilla seuraisi mittausopillinen- ja projektioonipiirustus, kuten on suunnitelmassa esiteltykin vaikka suhteellisesti niukasti vähemmin tarpeellisiin maalaus- ja väritysharjoituksiin nähden.

Kun kuitenkin jo tässä, mitä olen esittänyt, saattaa ilmetä monia eri mielipiteitä ja vielä olisi puhuttava ainesten jakamisesta vuorokursseihin, paitsi sitä että ylempäin osastojen tytöille jo on varattu oma kurssinsa, kannatan minäkin komitean asettamista, laatimaan lausuntoa kokoelmasta.

Kun vielä op-.tar Ahvenainen ja op. Ojanen kannattivat komitean valitsemista, valittiin sen jäseniksi seuraavat: tarkastaja Järvinen, ja opettajat Sainio, Penttilä: Ahlström, Friberg, Kuusisto ja Knuutila. Komitea siis antaa oman lausuntonsa eikä kokouksen puolesta.

[--]

9.8.13

Ajokalumaalauksesta.

Käsiteollisuus 12 / 1910

(Omien kokemusten perusteella Käsiteollisuudelle esitti K. A. Nyman, ammattimaalari.)

(Jatkoa).

Lakkavärillä maalaus.

Lakkaväri valmistetaan Flatting lakasta, jota pannaan 75 %, tärpättiä 15 % ja scrotiiniä 10 %. Tähän, eli osaan tästä, sekoitetaan kuivia värejä sakeaksi puuroksi ja jauhetaan myllyllä tahi kivellä hienoksi, jonka jälkeen sekoitetaan äsken mainittua lakkaseosta-! niin paljon, että sen voi hyvästi levittää siveltimellä. Ensimäisellä kerralla käytetään siis lakka jokseenkin sakeaa, toisella kerralla vetelämpää ja kolmannella kerralla hyvin vähän väriä, ainoastaan sen verran, että väri pysyy muuttumatta, mutta kiilto tulee hyvä. Maalia tulee kuivata aina kaksi vuorokautta ennenkun uutta maalausta toimitetaan. Tähän seokseen on syytä ottaa toiminimen  Nobles & Hoaren Lontoossa flattinkia. Sitä on saatavissa Suomen Väri- ja Vemissatehtaassa.

Vesi-silitys (sliippaus) lakkavärin päälle.
Vesi-silityksessä käytetään hohkakivi-jauhoa ja vettä. Pensselillä ja sienellä kastellaan silitettävä (lakattu) pinta, jonka jälkeen märkä villanen (siinä pysyy jauhot paraiten) riepu kastellaan hohkakivi-jauhoon ja hangataan hyvin kevyesti kaikki näppylät pois ja varotaan, ettei puu tule näkyviin. Tämän jälkeen pestään hohkakivi-jauho pensselillä
ja sienellä taikasti pois ja kuivataan säämiskällä. Tällainen silitys toimitetaan joka hiomisen jälkeen.

(Jatketaan.)

8.8.13

Vaski esineitten ja astiain kirkastamiseen.

Lukutupa 9, 26.4.1902

Vaski esineitten ja astiain kirkastamiseen on paras käyttää ammoniakkiin liotettua viheriää, eli Saksan suopaa. Molempia aineita saa apteekeista ja rohdoskaupoista. Hiukan viheriää suopaa lioitetaan ammoniakkiin ja sitä seosta pannaan vaatteeseen,  jolla esinettä hangataan ja sitten hyvin kuivataan vaatteella. Esine saa heti kirkkaan värin. Se ei kuitenkaan pysy kovin kauan. Mutta jos sitte hankaa esinettä Wienin kalkilla niin säilyttää vaski kauvan mitä kauniimman värinsä. Wienin kalkin asemasta saattaa käyttää tavallista liitua, mutta sillä ei väri tule niin kaunis eikä säilyvä kuin edellisellä aineella.

7.8.13

Tietoja Amerikan maalarien järjestöstä.

Maalarien viesti 4, 1.12.1911

(Kans.-välisessä kongressissa esitetyn kertomuksen mukaan.)

Maalarien järjestäytyminen Amerikassa alkoi v. 1841, jolloin laivatelakkojen maalarit alkoivat järjestäytyä. Heidän onnistui jo v. 1858 lakon avulla saavuttaa 9-tuntinen työpäivä.

Kansalaissota 60-luvulla hävitti taasen melkein kaikki järjestöt ja maalarien järjestöstä jäi ainoastaan joitakin jäännöksiä jälelle sellaisiin suuriin kaupunkeihin kuin New-York'iin, Filadelfiaan ja Boston'iin.

Mutta vähitellen ne alkoivat taasen nousta, johon vaikuttivat etupäässä saksalaiset työntekijät.

Minkälainen henki silloin näissä järjestöissä vallitsi, sitä kuvaa esim. se että saksalainen maalarien järjestö New-York'issa v. 1871 otti osaa voittojuhlaan saksalaisranskalaisen sodan päättyessä.

Sittemmin alkoi nousukausi. Maalarit valloittivat itselleen 8-tuntisen työpäivän sekä 4 ½-5 dollarin päiväpalkan. Lyhyt liikepula v. 1878 hävitti taasen paljon siitä mitä järjestöt olivat onnistuneet voittamaan. V. 1879 ja 80 vaikutti Euroopasta alkanut siirtolaisuus taasen sen että järjestöjen toiminta alkoi virkistyä.

Samoihin aikoihin syntyi myös uusi järjestö nimeltä "Työn Ritarit" johon yhtyivät englantilaiset ja irlantilaiset maalarit. Tämän järjestön tarkoituksena oli vastustaa niitä vangitsemis- y. m. kiristystoimenpiteitä joita harjoitettiin lakkoon osaaottaneita kaivostyöläisiä vastaan. Tässä järjestössä alkoi kuitenkin kehittyä rotuviha ja alkoivat englantilaiset sekä irlantilaiset käydä katkeraa taistelua saksalaisia vastaan, ahdistaen näitä pois työstä. Täten heikentyi yhteistoiminta suuressa määrin ja kun rakennustyöläiset Yhdysvalloissa v. 1886 ryhtyivät taisteluun 8-tuntisen työpäivän puolesta niin olivat maalarit niin hajallaan ja erimielisiä että esim. New-York'issa tekivät englantilaiset ainekset sopimuksen jossa määrättiin 9-tuntinen työpäivä ja 3½ dollarin päiväpalkka. Saksalaisten täytyi nyt asettua tuntipalkan kannalle säilyttääkseen 8-tuntisen työpäivän. V. 1887 saivat englantilaisetkin sen taas uudelleen. Tämä hajoittava veljesriita kesti noin 6 vuotta ja vaikutti että esim. New-York'issa olevan saksalaisen osaston jäsenluku laski 1,400 123:een. Se johtui siitä että kukaan ei saanut olla työssä, kellä ei ollut näyttää kontrollikorttia varustettuna Rakennustyölaisten kansallisjärjestön merkillä, ja kontrolli oli englantilaisten käsissä jotka eivät ottaneet järjestöön ketään "vieraita", tai jos ottivatkin niin vaativat näiltä niin tavattoman suuren sisäänkirjoitusmaksun että oli mahdotonta yhtyä.

Järjestö oli jakaantunut kahtia, itäiseen ja läntiseen, edellistä osaa johdettiin New-Yorkista, jälkimäistä Chicagosta. Itäinen osa oli muukalaisvihollinen. Kansallisjärjestön presidentin Samuel Compers'in ehdotuksesta yhtyivät nämät vieraisiin kansallisuuksiin kuuluvat läntiseen järjestöön, joka otti heitä jäsenikseen ja antoi heille kontrollikortteja.

Senjälkeen on lehti kääntynyt. Yleinen rakennustyöläisten sulku joka oli v. 1903-04 ja joka päättyi 10 viikkoa kestettyään työsopimukseen, saattoi myöskin työntekijäin keskuudessa yksimielisyyttä aikaan, ja nykyään käsittää maalarien järjestö Pohjois-Amerikassa, Canadassa ja Portoricossa 1,080 osastoa joihin yhteensä kuuluu 76,000 jäsentä. Vieläkin se on hyvin sekalainen seurakunta. Etelässä, missä ei aikaisemmin otettu mustaihoisia ollenkaan järjestöön, vallitsee vielä nykyäänkin rotueroitus, siten että mustilla ja valkoisilla on eri osastonsa. Saksalaisia osastoja on 13; Chicagossa on Skandinavialainen osasto jossa on 1,900 jäsentä, ja sitäpaitsi on puolalaisia sekä juutalaisia  osastoja.

Työaika on 44 tuntia viikossa ja alin palkka 3½ dollaria päivässä.

Kuinka paljon maalareita Amerikassa kaikkiaan löytyy, sitä ei voida tarkkaan tietää, sillä tiiasto on varsin puutteellinen.

Sisäinen järjestys "Amerikan Maalarien, koristelijain ja tapiseeraajain veljesliitossa" ("Brotherhood of Painters, Dekorators and Paperhangers of America") on vielä varsin vanhoillista laatua. Jäseneksi otettavan on annettava tarkat tiedot itsestään, ja jos hän on naimisissa, myös vaimostaan, ja pitää hänen käsi sydämellä vannoa että antamansa tiedot ovat oikeat. Jäseneksi ottaminen on osaston asia, johon liitolla ei ole mitään sanomista. Avustuslaitoksien takia ovat sisäänkirjoitusmaksut varsin korkeat - muutamin paikoin 50-75 dollaria. Alin jäsenmaksu on 60 senttiä (noin 3 mk. 15 p.) kuukaudessa. Yli 60 vuotta vanhoja työntekijöitä ei oteta jäseneksi.

Cincinatissa pidetyn kongressin päätöksen mukaan maksavat muista maista saapuvat järjestyneet toverit yhden vuoden jäsenmaksut etukäteen ja 2 dollaria sisäänkirjoitusmaksua jos he voivat todistaa kuuluneensa järjestöön vähintään 2 vuotta ja heidän jäsenkirjansa on kunnossa. Tätä noudatetaan kaikkialla ja mikään osasto ei saa vaatia enempää.

Jäsenyydessä pysymisehdot ovat hyvin ankarat. Jos jäsenellä on rästiä 3 kuukautta, menettää hän jäsenoikeutensa. Kun se tapahtuu ensi kerran ja rästi suoritetaan seuraavan 3 kuukauden kuluessa, saa jäsen uudelleen oikeutensa, kuitenkin on hänen maksettava 1 dollari sisäänkirjoitusmaksua. Joka ei mainitun 3 kuukauden kuluessa täysin suorita rästejään on eroitettu liitosta ja voi päästä siihen uudelleen suorittamalla täyden sisäänkirjoitusmaksun. Jos osastolla on 2 kuukautta maksamatta veroja päärahastoon annetaan sille muistutus, vaan jos se ei siitä huolimatta 21 päivän kuluessa suorita maksujaan, menettävät sen jäsenet oikeutensa, mutta voivat he ilmoittautua toiseen osastoon, jolloin saavat jäsenoikeutensa pitää, jos ilmoittautuminen on tapahtunut 30 päivän kuluessa.

Poistumisilmoitusten suhteen ollaan myös ankaroita. Jokaisen joka matkustaa on lunastettava poistumisilmoituskortti, joka maksaa 10 senttiä. Tätä korttia on hätien näytettävä saavuttuaan toiselle paikkakunnalle, ilman ei häntä katsota jäseneksi. Jos hän ei ilmoittaudu toiseen osastoon 30 päivän kuluessa tulee hän eroitetuksi. Jokaisen työnetsijän on näytettävä korttinsa paikallisosastossa, jos hän lyö sen laimin saa hän sakkoa aina 10 dollariin asti tai tulee eroitetuksi. Mitään muistutuksia jäsenmaksujen suorittamisesta ei anneta, jokaisen jäsenen oma asia on huolehtia jäsenoikeuksistaan.

Liitto ei maksa lakko- eikä matka-avustusta. Viimemainittua sentakia että työnhaku on tuntematonta Amerikassa (?). Lakkoavustuksesta saavat huolehtia paikallisrahastot, ja jos avustusta tarvitaan suuremmassa määrässä lähetetään puolustusrahastosta joku summa kerta kaikkiaan. Mainitussa rahastossa on nykyään varoja 3,162 dollaria.

Avustus kuolemantapauksien ja tapaturmien johdosta on pääkeinona liitolla jäsenien pysyttämiseksi liitossa. Jos jäseneltä kuolee vaimo, maksetaan avustusta 25-50 dollaria sen mukaan kuinka kauvan on ollut jäsenenä. Jäsenen kuollessa maksetaan 50-300 dollaria, viimemainittu summa siinä tapauksessa että jäsen on 10 vuotta kuulunut liittoon. Tapaturman sattuessa maksetaan 25-75 dollaria 1-3 vuoden jäsenenä olon mukaan. Myöskin mestarit voivat olla jäseninä liitossa.

Taistelukeinona käytetään etupäässä boikoteerausta. Liikkeet jotka eivät noudata sopimuksia julistetaan boikoteeraustilaan ("unfair"). Jäsenien, jotka antautuvat rikkureiksi on suoritettava sakkoa 100 dollaria ja 25 dollaria sisäänkirjoitusmaksua, päästäkseen takaisin liittoon.

Maalarinliikkeenharjoittajilla ei ole mitään järjestöä Amerikassa.

Liiton äänenkannattaja ilmestyy kuukausittain, jonka kustannukset saadaan pääasiassa ilmoituksista, joita antavat m. m. lyijyvalkea- ja öljytrustit.

Järjestön asioita hoitaa hallinto, jolla ei kutenkaan ole mitään suurempaa päätösvaltaa. Melkein kaikista tärkeämmistä asioista on toimitettava yleisäänestys. Täten työskentelee koko koneisto varsin raskaasti. Esimerkkinä mainittakoon että hallinto ei voinut myöntää varoja edustajan lähettämiseen kansainväliseen kongressiin ilman yleisäänestystä. Sen johdosta otti New-York'in saksalainen osasto suorittaakseen mainitut edustuskustannukset.

Työolot eivät ole enää niin hyvät kuin aikaisemmin, varsinkaan sellaisissa suurissa kaupungeissa kuin New-York'issa ja Chicagossa. Erittäinkin New-Yorkissa näyttelevät juutalaiset pääosaa ja on heillä käsissään koko rakennustoiminta, arkkitehdeistä rahamiehiin asti. Nämät antavat halukkaasti töitään myös juutalaisille maalarimestareille, jotka eivät milloinkaan ole tehneet maalarintöitä, mutta jotka maalaavat ja tapiseeraavat huoneen 1 - 1 3/4 dollarista! Nämät värväävät taasen työntekijänsä kuljeksivien juutalaisten joukosta jommoisia "maalareita" New-Yorkissa nykyään on noin 7,000.  Nämät ovat oikeita palkkojen polkijoita; ne ottavat mielellään ainoastaan puoli päiväpalkkaa paperipussissa ja vannovat että he saivat koko palkan.

Suurissa "pilvenpiirtäjissä" ei nykyään enää ole maalaustyötä juuri ollenkaan. Puuovien sijasta käytetään nyt rautaovia, jotka tuodaan valmiina tehtaasta. Mitä näissä rakennuksissa vielä maalataan, se tehdään suuressa määrin "fuskaamalla". Suurilla rakennustrusteilla ja hotelleilla on enimmäkseen omat työntekijänsä.

Työntekijäin suojelusta ei tunneta. Kaikki ulkopuolityö "pilvenpiirtäjissä" suoritetaan riippuvilta telineiltä. Saksalainen osasto on vaatinut ja saanut näille telineille jonkinlaisen suojeluslaitteen, selkälaudan, joka estää putoamista. Eräs  suojelus kuitenkin on, nimittäin että palkka on taattu sopimuksessa. Työntekijät voivat asettaa työn takavarikkoon jos ei palkkaa makseta.

Paremmat ovat olot lännen pikkukaupungeissa, missä puurakennukset vielä ovat yleisiä ja jotka maalataan 2-3 vuoden kuluttua öljyvärillä. Näissä paikoissa voivat työntekijät saada työtä 7 kuukautta vuodessa ja ansaita 4-5 dollaria päivässä.

Toivottavaa olisi että Amerikaan matkustavat toverit hankkisivat tarkat tiedot järjestöltä olosuhteista, sillä se on hyödyksi  heille itselleen.

6.8.13

Joensuun maalarit

Maalarien viesti 4, 1.12.1911

Joensuun maalarit aikovat myös ruveta järjestäytymään, ovat nimittäin ilmoittaneet aikovansa perustaa osaston ja pyytäneet liiton sääntöjä, joita heille on lähetetty. Vielä ei ole liittoon yhtymisilmoitusta saapunut, vaan toivottavasti joensuulaiset toverit eivät jätä alkamaansa asiaa kesken.

5.8.13

Reseptejä. Punainen väri himmeäpaperikuviin. Musta väri himmeäpaperikuviin.

Nyblinin tietolipas 2 / 1907

Himmeäpaperikuviin saadaan punanen väri ensiksi huuhtomalla kuvat hyvin hyvästi ja sen jälkeen värittämällä niitä 3 à 4 minuuttia seuraavassa platinahuuhteessa:
500 cm3 puhdist. vettä
10 gr suolaa (tavallista keittosuolaa)
12 " alunaa
25 cm3 kaliumplatinaklorihappoliuosta 1 : 100
Kuvat otetaan pois värityshuuhteesta, ennen kun ne ovat suuresti muuttaneet alkuperäistä väriään ja kiinnitetään alarikkihappoisessa natroniliuoksessa 1:10. Sen jälkeen kun kuivat on huuhdottuja kuivattu voidaan ne tehdä hiukan tummemmiksi panemalla puhtaan imupaperin väliin ja silittämällä sitten kuumalla silitysraudalla.

(Wochenbl.)

Musta väri himmeäpaperikuviin. Kun himmeäpaperikuvia värittää tavallisella tavalla: ensiksi kultaesihuuhteessa ja sitten platinavärityshuuhteessa, tulevat kuvat usein hyvin erivärisiä, riippuen kopioijan varmuudesta arvioidessaan kuvien väriä esihuuhteessa. Tämä epäkohta voidaan välttää siten että ensiksi värittää kuvat platinahuuhteessa ja sitten kiinnittää ja huuhtoo ne, ja vasta sen jälkeen värittää niitä rhodankultahuuhteessa. Platinahuuhteessa väritetään kuvia vain niin kauvan, että niissä on varjo osat punaset. Kiinnittämisen jälkeen on kuvissa valoosat kellahtavat, joka väri kuitenkin häviää jälestä seuraavassa huuhteessa. Sillä tavalla kuviin tuleva  kultaväritys-väri on täysin mustaa ja pysyväistä. Kultavärittämisen jälkeen tarvitsee kuvia vain huuhtoa.

(Photo. Sport.)

4.8.13

Valokuvauksellinen öljyväripaino.

Nyblinin tietolipas 2 / 1907

Kumipaino, jota jo monina vuosina kaikki etevät valokuvauksen harrastajat ja ammattivalokuvaajat ovat pitäneet ensi sijassa valokuvauksellisista kopioimistavoista ei, kuten useimmat tietänevät, ole eilisen päivän lapsi, sillä se näki päivän valon jo 50-luvun alkupuoliskolla. Ainoa lapsi se ei myöskään ollut, päinvastoin on sillä monia veljiä ja kaksoisveli se on hiilipainolle ja öljyväripainolle. Mutta  kaksoisista ei pitkiin, pitkiin aikoihin päässyt arvoon ja kunniaan muut kuin hiilipaino ja sekin vasta parisenkymmenen vuoden huomaamattomuudessa tapahtuneen kehityksen jälkeen. Kumipainoa sitä vastoin ja öljyväripainoa vieläkin enempi pidettiin liian yksinkertaisena ja sivistymättömänä, ne eivät olleet ajan maun mukaisia ja joutuivat unholaan. Mutta ajat muuttuivat ja maku sen mukana. Väsyttiin sileäksi kiillotettuun halpahintaiseen 'valokuvaukseen, koeteltiin muita ilmaisukeinoja jotka sallivat käyttää taiteellisempaa vapautta valokuvien valmistama sessa, ja vanha kumipaino pengottiin esille, asetettiin kunniasijalle ja annettiin sille vieläkin suurempi arvo kuin sen veljelle hiilipainolle. Öljyväripaino sitävastoin vieläkin odotti aikaansa, mutta nyt se on jo joutunut, ja todennäköisesti tulee öljyväripaino piankin voittamaan molemmat veljensä arvossa ja kunniassa.

Samoin kuin hiilipaino, kumipaino ja valokuvaukselliset painotavat perustuu öljyväripaino kromihappoisten suolojen ominaisuuteen että ne tekevät valon vaikutuksen kautta liima-aineen (gelatiinin, kumin y. m.) vastaanottamattomaksi kylmässä ja liukenemattomaksi lämpimässä vedessä. Sen kautta että liimakerros, jota on käsitelty kromihappoisella kali- tahi ammoniumiliuoksella ja saatettu päivänvalon vaikutuksen alaiseksi, tulee vastaanottamattomaksi vedelle ja karkottaa sen pois, tulee siihen myöskin se ominaisuus että se on vastaanottavainen rasva-aineille ja pysyttää niitä kuten esim. öljyväriä. Tälle rasvaisten aineiden pysyttämisominaisuudelle perustuvat valopaino ja nyt puheena oleva öljyväripaino.

Toiminta tapahtuu seuraavalla tavalla:

Gelatinoitu paperi esim. n. s. siirtopaperi, jota käytetään pigmenttipainoon, käsitellään  kromihappoisella kali- tahi ammoniakkiliuoksella samalla tavalla kuin hiilipainopaperi. Tahi, jota täytyneekin pitää parempana, liuotetaan
5 grammaa kaksink. kromihappoista ammoniakkia ja
0,5 " hiilihappoista natronia,
100 cm3:ssä vettä
ja sekotetaan yksi osa tätä liuosta kahteen osaan väkevää alkoholia. Täjä sekotusta sivellään leveällä, pehmeällä harjasivelti- mellä gelatiinipaperille, joka on kiinnitetty piirustuslaudalle tai muulle sopivalle alustalle. Liuosta sivellään runsaasti ja vedellään siveltimellä aivan kevyesti kaikkiin suuntiin niin että se tasasesti jakaantuu yli koko pinnan. Paperi kuivaa neljännestunnissa ja voidaan silloin heti kopioida, mikä tapahtuu tavallisella tavalla. Kopioimisaika säännöllisellä negatiivilla on noin 2½ minuuttia suoranaisessa auringon valossa kesällä eli 6 à 8 minuuttia talvella ja luonnollisesti vastaavassa määrässä pitempi himmeässä valossa. Kopioida ei saa pitempään kuin että vain heikkoja hahmoja kuvasta tulee näkyviin. Kuva pannaan sitten veteen ja huuhdotaan kunnes bikromaatti on poistunut kalvosta. Siinä tilassaan on kuva valmis kehitettäväksi öljyvärillä, tahi voidaan se kuivatakin ja kehittää toisella kertaa.

Jos kuva on saanut kuivaa, täytyy se ensiksi liottaa vedessä ennen kuin sen voi kehittää, ja täytyy sen olla noin ½ tuntia kylmässä tahi 4 å 5 minuuttia haaleassa vedessä, jonka jälkeen se kiinnitetään laudalle, jolle on pantu moninkertainen kerros kosteaa imupaperia, jotta kalvo ei kuivaisi liian nopeasti.

Värin täytyy olla sellaista, jota käytetään kirja- ja kuvateospainoihin. Entisaikoina valssattiin väri kuvaan samalla tavalla kuin litograafit valssaavat painolevynsä, mutta nykyään pannaan väri siveltimillä. Niiden tulee olla n. s. shabloonisiveltimiä, karhunkarvoista, sellaisia, joita käytetään posliinimaalauksessa sekä litteitä ja erilevyisiä 8-30 mm. Siveltimien ei tule olla suora- vaan pyöristettykärkisiä. Sitä paitsi tarvitaan pari pientä harjassivellintä ja parisen sopulisivellintä kuvien valo-osien puhdistamista y. m. varten.

Väri sekotetaan ja levitetään lasi- tahi kivilevyillä ja liikutellaan siveltimellä niin että se tulee tasaseksi, jonka jälkeen se pannaan kuvalle sillä tavalla että siveltimen kärki aivan hiljalleen painetaan kuvan pintaa vasten. Sillä tavalla käydään yli koko kuvan. Väri tarttuu enimmän niille paikoille, jotka ovat  parhaiten kopioituneet, s. o. varjo-osiin, ja vähemmälti valo-osiin ja sillä tavalla esiintyy kuva öljyvärissä. Kuta paksumpaa (kiinteämpää) väriä käytetään, sitä jyrkempi tulee kuva ja päinvastoin. Koville, tiiviille levyille on sen vuoksi väriin sekotettava liinaöljyvernissaa.

Sekottamalla väriä enemmälti tai vähemmälti saa aivan täysin määrätä kuvan luonteen, ja panemalla väriä enemmälti tahi vähemmälti eri osille, voi mielen mukaan yksityiskohtia vahventaa tai heikontaa. Jos jonkun osan tahtoo tummemmaksi, niin panee vain siihen väriä; jos joku osa on tullut liian tummaksi, voidaan se tehdä valosammaksi sivelemällä sitä osaa siveltimellä niinkuin edellä on selitetty. Jos on tyytymätön tulokseen, niin voi värin kokonaan poistaa kuvan ollessa vielä märkänä  pesemällä sen kostealla sienellä tahi jos paperi jo on ennättänyt kuivaa (väri ei kuiva moneen päivään) pesemällä kuvaa bentsiinillä, jonka jälkeen kuva voidaan kehittää värineen niinkuin alkujaan.

Helposti huomaa, että tätä tapaa käyttäen saa paljon vapaammasti valmistaa kuvan mielensä mukaiseksi kuin millään muulla tavalla, vieläpä vapaammin kuin kumipainossa, ja että pelkästään yhdellä kopioimisella voi päästä yhtä hyvään, vieläpä parempaankin tulokseen kuin kumipainossa useammilla kopioimisilla. Sitä paitsi ei ole mikään estämässä käyttämästä eri värejä samaan kuvaan, joten voidaan aikaansaada erinomaisia vaikutelmin.

Väri kuivaa hyvin hitaasti, jonka vuoksi kuva on suojattava tomulta ja kosketukselta kunnes se on kuiva, mutta sitten se on yhtä kestävä kuin öljymaalaus. Ei mikään estä myöskään valmistamasta näitä kuvia kankaalle ja siten tekemästä niitä vieläkin kestävämmiksi kuin paperilla.

Daniel Nyblin.

3.8.13

Värityshuuhde bromihopeakuville.

Nyblinin tietolipas 2 / 1907

Kuten tiedetään voi bromihopeakuvat värittää ruskeaksi rikkinatriumin avulla. Jos sitä vastoin käyttää n. s. Schlippen suolaa (Natriumsulfantimonia) niin saa punasen värin, nimittäin saman värin kuin punaliidulla on. Näitä molempia väritysaineita voi käyttää samalla kertaa ja eritavalla sekottamalla saa eri värejä ruskeasta punaseen:

Ensiksi haalistetaan kuvat huuhteessa jossa on
10 gr. punasta verilipeäsuolaa
15 " bromkaliumia
100 cm vettä,
jota varastoliuosta sekotetaan 1 osa 9 osaan vettä. Tässä laimennetussa liuoksessa saa kuva olla kunnes se on kokonaan haalistunut, jonka jälkeen se huuhdontaan hyvästi ja väritetään jollakin alla olevalla huuhteella:

ruskea väri
10 cm3 rikkinatriumliuosta 1:10 (Liuos N:o 1)
100 " vettä;

punanen "
10 " Schlippen suolaliuosta 1: 10 (Liuos N:o 2)
100 " vettä;

punasenruskea "
30 " liuosta N:o 1
10 " " 2.
50 " vettä

sepia "
25 " liuosta N:o 1
25 " "  2
50 " vettä;

punertava "
10 " N:o 1
3+ " " 2
50 " vettä.

Photo Runschk.


Seuraavalla huuhteella saa värittämisellä bromihopea- ja klori-bromihopeakuvista lyhyellä kauniita purppuravärisiä ja pitkällä värittämisellä loistavan punasia:

1. 100 cm3 vettä
0,5 gr kuparisulfatia
5 " hiilihappoista ammoniakkia.

Tähän liuokseen pannaan lisäksi
2. 120 cm3 vettä
12 gr punasta verilipeäsuolaa

Sininen väri saadaan seuraavalla rautavärityshuuhteella:
1. 5 gr sitronahappoista rauta-ammoniakkia
50 cm3 vettä
2. 5 gr punasta verilipeäsuolaa
50 cm3 vettä
3. 10 cm3 suolahappoa
1000 cm3 vettä.
Nämä kolme liuosta sekotetaan keskenään. Väri tulee kaunis sininen. Kuvaa on värittämisen jälkeen pestävä niin kauvan, että valo-osat tulevat puhtaiksi ja Valkosiksi. Jos haluaa vihreän värin, voi tähän huuhteeseen panna vielä
10 gr urannitratia
50 cm3 vettä.

Jos kuvat sitten vernissataan zaponlakalla, tulevat värit yhä koreammat.

Der Photogr.

2.8.13

Schoerbing: Salzburgska Bomulls-blekningssättet och konsten at sätta ägta röd färg på Bomull och Linne.

Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1801

Af C. Schoerbing.

Alt Bomullsgarn, innan det förädlas til väfnad, myssor, strumpor, &c., blir förut frist så från de vidhängande frön som från smuts, och med detsamma från de hartsartiga delarne, som med et vegetabile altid äro förenade: hvilket sker medelst en tvättning, hvarigenom det tillika bekommer en hvithet, som öfvergpr den, som genom blekningen vinnes. Tillverkadt til väfnader, mössor eller strumpor, &c. blir det äfven, om nödigt är, på lika sätt tvättat.

Denna slags tvättning, den Saltzburgska kallad, (af hvad orsak ör mig obekant) tros  allmänhet bäst förrättas i Regensburg, hvarest den utöfvas af syra familler som en hemlighet, och utan at den ännu vidare allmänt blifvit bekant. Följden af denna tvättning är, at bomullsgarnet låter bättre handtera sig: väfnaden blir därigenom tätare och jämnare: det behöfs ej vidare någpn blekning, och utom dess antager et sådant tvättat garn i färgning en vackrare, starkare och jämnare couleur än eljest. - Denna tvättning sker genom tvålvatten och en stark lut följande sätt:

*) Om Regensburgska Tvålens tilvärkning har Herr Schoerbing tilförene inlämnat beskrifning. Se dessa Handl. för år 1798 T. 19. P. 221.Vahran, som skall tvättas, (här merendels bestående af strumpor, mössor, näsdukar och garn), lägges utbredd uti et stort kar, på det sätt, at karbotten betäckes med en ren duk af grost lärst, därpå följer näsdukar, så strumpor och mössor och sist bomullsgarn i vacker ordning at ingen ting trasslas, och sluteligen blir karet med et rent, grost och tätt lakan väl tiltäckt, at ingen ting af garnet synes eller är blott. - NB. Karet är gjordt på lika sätt, som de vid såpfabriquen på Kongsholmen brukelige lutkaren. - Uti en inmurad stor kettil, hvilken hårstädes har 1½ Svensk alns diameter ofvantil, 1 1/3 alns diameter i botten med 1 alns djup, släppes vatten, hvartil ungefär et ämbar lut släs, eller så mycket däraf at vattnet därigenom kännes glatt emellan fingrarne. Uti detta vatten lägges 2 skålp. Regensburger-vigt, eller 65 à 66 Svenska lod v. vigt, hyslad Regensburger tvåä*, eld göres under kettilen, och så snart detta tväl-vatten, som blir mjölkhvit af tvålen, upkokat, ófes det öfver den i karet liggande bomulls-vahran. Detta vattnet blir genast astappat, återfördt i kettilen at upkokas, under det nytt hett tvålvatten beständigt öses öfver vahran, hvilket ouphörligen fortsättes i 4 à 6 timar eller så länge til dess man med säkerhet vet, at vahran i karet blifvit hel och hållen lika genomblödt och uphettad, då man uphörer och låter vahran i dess nu sist bekomne tvålvatten blifva i fulla 24 timmar orörd lignande. Merendels börjar man detta arbete om natten från kl. 12 til 6 om morgonen, hvarpå tvålvattnet aftappas följande morgon och vahran uptages, sköljes och utpräffas uti en därtil med skruf inrättad präss. Detta är första tvättningen.

Sedan vahran på detta sätt blifvit väl genomblött, företages sjelfva hufvud-tvättningen på följande sätt:

Den från ofvannämnde tvälvatten väl renade vahran, blir på lika sätt som förut, i et annat rent kar, af samma storlek med det föra, i samma ordning inlagd som förut, samt med et lakan betäckt. NB. Detta täcke bör vara af bomullstyg emedan linne ej länge uthärdar lutens skarphet. - Man har nu tilreds en klar och färglös lut, gjord af 2/3 botaska och 1/3 osläckt kalk med hett vatten, hvilken bör gjöras så stark, at et särskt ägg deruti väl flyter, och sedan utspådas med vatten til dess det något börjar sjunka. Denna lut föres i kettilen at upkokas och släs öfver den i karet liggande vahran, aftappas och föres åter i kettilen, som under arbetet måste vara i jämn kokning, och slås åter het öfver vahran, på samma sätt so förut vid forsta tvättningen, hvilket arbete ouphörligen fortsättes frpn midnatten til middagen eller uti fulla 12 timmar. Nu aftappas all luten och den varma vahran tages med handskar på händerne utur karet, utbredes på et långt och tjockt bord, hvarifrån det återföres i sit kar tilbaka, dock i den ordning, at hvad som förut legat öfverst, nu kommer at ligga underst och så vidare. - Följande natten eller ungefär samma tid, klar och lika stark lut, upkokad på samma sätt som tilförene, hvilken släs öfver den i karet liggande ran, aftappas, föres i kettilen, frpn kettilen genast på vahran, och derifrån åter aftappas; under aftappningen släs ny lut på vahran, och så ouphörligen intil följande middag, då denna andra luten, liksom den förra, sluteligen helt och hållit aftappas.

Så snart det är skedt, fylles kettilen genast med rent klart vatten, hvari 2 skålpund hyslad Regensburgsk tväl lägges, men ingen lut; detta upkokas och släs under jämn kokning öfver den i karet lutade vahran, på lika sätt som vid första tvättningen, hvilket fortsättes intil klockan 10 om aftonen, då man låter vahran stå öfver natten uti sit sist bekomna tvälvatten til klockan 8 à 9 följande morgon, då tvätvattnet aftappas. Vahran, som nu är färdig, uptages, utbredes på sit länga bord, hvarest den med rent vatten väl sköljes, väl knappas med klappträd, åter sköljes och sluteligen föres til rinnande vatten at än bättre sköljas; föres hem at från sit vatten utpräffas, och uphänges därpå i solen öfver rena stänger at torkas. Höst och vinter blir den i et därtil inrättadt rum torkad.

Den luten, som til dessa tvättningar blifvit nyrrjad, kan ej mera brukas til samma åndamål, emedan den nu mera blifvit såsom blod genom de i vahran befintelige frön och smuts. Den första luten är naturligt mer oren än den andra; båda blifva tilhopa blandade och tilvanligt hustvätt förfälde, så väl til de i staden boende tvätterskor, som til hushållen. Tvälvattnet blir bortkastadt emedan ingen vil betjena sig däraf.

De stänger hvaröfver vahran hänges at torka, måste hvarje gång tvättas och renas; bäst är, om väderleken tillåter, at uphänga hvarje stycke uti vidkästade trädar öfver streck i fria luften, men intet för nära hvarandra; i vidrigt fall blifva bruna ränder på de ställen dit luften ej kommit; för damb måste man äfven akta sig under torkningen.

Oblekte linne-väfnader och garn kunna genom nu beskrisne tvättningssätt, vinna en en halfblekning, dock så at luten som färtil nyttjas ej får vara mera än half så stark, ej heller lutningen aldeles så långvarig, som vid bomulls-vahran, emedan det eljest skörnar. Bomullstyg och garn skadas intet af någon lut.

II:o. Linne och Bommullsgarn hafva som vegetabilier lika egenskaper, at ej antaga några färgor med varaktighet. Orsaken är deras kädartade natur, hvarifrån de böra befrias, och härtil måste sökas et passande lösningsmedel. 1:0, Spiritus Vini är det säkraste och lättaste, men dess dyrget gjör dess bruk omöjeligt för annat än profver. 2:0 Därnäst Oljor af alla slag, synnerligen Fiskoljor eller tran. Bomullsgarnet lägges däri 24 timmar, sedan det förut blifvit 2:ne timmar kokat, därpå uptagit, utvridit, uphängt i solen några dagar, på det oljan mätte väl lösa, sluteligen i varm och stark lut väl från oljan renadt, därpå sköljdt i flere vatten och torkadt. 3:0. Lut, tillredd af 2/3 aska och ½ kalk samt lika myceket färgödsel som askan och kalken, gör aldeles samma verkan; häri måste garnet ej allenast kokas, utan och lutas flere gånger, mellan hvarje gång väl upsköljas til dess det blifvit så rent som det bör. 4:0. Kan man ock koka bomullsgarn uti blotta vatten, hvari man kan slagit så mycket potaska, at vattnet kännes halt för fingrarne. Denna kokning varar något mer än 12 timmar eller til dess vattnet blir svart; garnet måste väl sköljas, och sedan läggas i et annat rent vatten upblandat med vitriolsoja til högst ½ lod på kannan.  Häri måste garnet ligga en god half timma, då det uptages, sköljes i flere rena vatten och torkas. Om Salzburgska bomulls tvättningen vore allmän, behöfdes ej mer än köpa sådant tvättat garn, eller låta der tvättas på samma sätt. Man kan nu välja hvilket reningssätt man vill, men fullkomligen måste det renas; värdslöshet härutinnan gjör at garnet ej behåller färgen. At vara säker om garnets renget anställer man följande prof: man fyller et glas med vatten och lägger däruti en eller tvänne trädar på det satt, at ena ändan blir torr hängande utanför glaset. Äro trädarne friade från sit harts så sjunka de i vattnet liggande ändarne genast til botten, och de utom glaset hängande fuga vattnet åt sig och säläppä det droppvis från sig.

Et sådant renadt garn måste betas i trenne särskilte ämnen. 1:0. I halläpple uplösning. 2:0. i tenn-solution. 3:0. i alun-vatten.

1.0 Gall-Luten. På et skälp. Bomullsgarn eller Linnegarn. Til det förra tages ½ skälp, svarta galläpplen, ej de grå, ty de duga intet; til linnegarn fordras 1 skålp. galläpplen, som finstötas och jämte en näfva torra eller friska björklöf, läggas i en koppar-kettil, fylld med 2½ Svensk kanna sjö- eller regnvatten, hvilket få länge kokas til dess vattnet til hälften bortdunstat; då kettilen tages af elden och ställes at klarna, men ej kallna. Denna klara lut fläs genom en tät duk öfver det skälå. harn, som skall färgas och hvilket man lagt i en kruka. I denna lut, som måste vara stark, bitter och sammandragande på tungan, kommer garnet at i fulla 24 timmar orördt ligga, hvarefter det uttages, utvrides, uphänges antingen i fria luften eller i et hett rum at torka, men ingen vattendroppa får därpå komma, ty då blir det fläckigt i färgningen. Under galleringen lägges garnet hårt packadt, i et så trängt kärl at det hämt insuper all galläpple uplösningen. Det gallade garnet föres nu i följande tenn-solution. Den öfverblefna gall-luten gömmes til aluneringen.

2:0 Tenn-Solutionen gjöres på följande sätt: Til et skålp. skedvatten i en bouteille, lägges så mycket salmiac eller ock fint rent koksalt, som skedvattnet kan uplösa. Häruti uplöses sedan 4 lod fint raspadt engelskt tenn, eller så mycket at kongsvattnet är därmed fulleligen mättadt. Uti en annan stor bouteille släs et stop sjövatten, hvari man uplöser 4 lod fint salt; i denna fältlakan, hålller man droppvis tenn-solution, och blandar den väl under jämn skakning tilsammans. Det gallade harnetlägges i en glasburk eller flinthård stenkruka så träng, at garnet blott har behörigt rum, och särpå släs nämnde tenn-solution öfver detsamma, hvilket man med händerne några gångor sammantrycker, för at underhjelpa at den väl och jämt sig allestädes må intränga. Garnet kommer nu, at häri betäckt från yttre luften, ostördt ligga 24 timmar, då det uttages, upvrides och torkas i luften eller i et rätt varmt rum 2:ne dagar, hvarpå det i flere vatten väl måste sköljas och å nyo på samma sätt torkas. Den öfverblefna solution bevaras til samma bruk en annan gång, at med den nya solution blandas, vid en ny färgning, då man på et skålp. garn, ej behöfver mer än 3/4 skålp. sjedvatten. Detta efter tenn-solutionen torkate garnet föres nu i alun-vattnet.

3:0 Alun-Vattnet. All alun, antingen Romersk eller Svensk, måste til detta bruk först brännas eller glödgas och sedan kallna. Til ofvannämnde garn, tages I skålp. oglödhad alun, sm efter glödningen pulveriserad, uplöses uti et stop varmt sjövatten, hvartil sedan slås af den öfverblefne gall-luten så mycket man kan hafva eller ungefär et godt stop, rörer dem väl tilsamman och gjör den varm öfver elden, hvarpå denna varma alun-luten släs öfver det i tenn-solution betsade garnet, i hvilken lut det måste 14 timmar orördt ligga, då det uttages, väl upkramas och än bättre torkas. Alun-luten måste vara stark och sammandragande. Nu är garnet skickeligt til färgning, som således förrättas.

Färgningen. Man sätter en kettil, så stor at garnet har tilräckeligt rum, fyld med sjö- eller regn-vatten öfver fakta eld, däri lägges 1 skålp. sönderstött eller malen god krapp, som förut några timmar eller öfver natten uti vatten blifvit upblödt och upmjukad. Så snart färgen i kettilen börjar blifva varm, föres det alunerade garnet däruti, men förut blöter man det i rent vatten, som väl utvrides, på det at det därigenom kan komma i stånd at jämt fuga färgen uti sig. Garnet blir flitigt up och nedvändt i färgen, hvari det kommer at ligga tils kettilen börjar sjuda, då det genast efter första häftiga väkkningen uttages, rensköljes, trådarne rättade i härfvorne och vattnet utvridit. Denna första färgning gifver garnet en svag röd couleur. Kettilen måste nu genast rengjöras och åter sättas på elden med lika mycket vatten, och 1 skålp. ny krapp, som förut blifvit upblött ditläggas. Så snart denna färgsoppa är varm, färes det en gpng färgade garnet däruti, blir flitight handteradt som förut, men kommer nu at blifva där liggande sp länge, til dess det tillika 1/4 timma äfven uthårdat all kokningens kraft, den tid oberräknad, som kettilen behöst innan den kom i kokning. Elden får ej vara stark ej heller upkikningen hastig. Den färsta färgningen sker derföre utan upvällning, at ej göra garnet brunt, som verkeligen händer i fall det skulle koka. Vid andra färgningen är detta ej at befara, emedan garned med krappens röda färgm förr ginner mättas, än krappens brunna beståndsdelar hinna färena sig med färgen. Det är derföre högst nödigt at äga en färgrik och god krapp. Så snart garnet kommit ur krappsoppan och blifvit rent sköljt, bör det se mörkrödt ut; har det ej sådan färg är det tecken til en svag krapp, och garnet måste då för tredje gången färgas som förut, med ½ skålp. krapp. Sedan garnet bekommit sista färgningen, blifvit väl utsköljt och torkat, blir det sluteligen i varmt tvälvatten väl med händerna tvättat och sköljt, samt sedan i rent vatten sköljt och torkat. Härigenom ändrar sig couleuren och den öfverflödiga färgen borttages.

Ju längre et sådant färgat garn får ligga, ju mera fäster sig färgen, synnerligen om det i packor under transporter kommer i lindrig svettning.

Prof at denna färgning är fast, har man, om några ändar däraf blifva i stark tväl-lut kokade 10 minuter. Håller då färgen få är den fast, för samma prof, i lika många timmar och mera; är den ej fast, så är första upsjudningen tilräckelig at uttaga färgen. Jag har funnit mycket turkiskt garn, som ej uthårdat detta prof.

Af all krapp är den från Smirna den bästa jag har funnit, synnerligen om man blott utsöker de finare rötter, som äro hvite utanpå och rödgule inyti då de afbrytas. Den finaste Holländska krappen är äfven god, men ger brunare färg; dess fel är at i ugn vara torkad, då den Turkiska däremot torkas i luften. Den Holländska är äfven mer än dupbelt dyrare.