19.1.11

Kotiteollisuus, erittäinkin kotiwärjäys.

Kaikuja Kajaanista 24, 1.3.1906

Nykyaikoina jolloin aina walitetaan rahanpuutetta, olisi myös ruwettawa ajattelemaan keinoja, miten menot saataisiin supistumaan, samalla kun tulolähteitäkin tietysti hankittaisiin, sillä waurastumisen taito ei löydy ainoastaan suuria tuloja hankkimalla, waan enemmän pienissä menoissa. Ja kun kerran on pitkiä talwipuhteita, joita woi rahaksi muuttaa siten, että täyttää niitä tarkoin käsitöihin tahi kotiteollisuuteen, ainakin omiksi tarpeiksi, on tässä jo alku tehty menojen wähenemiseen. Sillä eihän silloin kun woi toimeentulla omalla tekemällään, tarwitse ostotawaraa, siis rahan-alaista käyttää.

Mutta, sanotaan, käsityöhän ei kannata kun niin helpolla saa tehtaantawaroita. Tosi se on, jos pitkät puhteet tulewat muuhun tärkeämpään oikein käytetyiksi. Waan ehkä walitettamasti suurin osa niistä menee tyhjään. Ja silloin käsityö kannattaa, kun tuon hukkaan menewän ajan käsityöhön käyttää. Siis jos kohtakin tuntuu että tehtaantawaran saa halwemmalla kuin laskemalla oman työn rahaksi tawallisen mukaan, on kuitenkin, kun oikein ajattelee, edullisempaa tehdä useinkin itse, jos waan osaa, tarwittawat esineensä y. m.

Sitä paitsi tulewat usein omatekoiset työt lujempia, kestäwämpiä kuin tehtaasta ostetut. Se on tunnettua. Erittäin tahdomme tällä kertaa huomauttaa naiswäkeä kotiwärjäyksestä kaswiaineilla, jota ennen wanhaan, jonkun werran ainakin, on harjoitettu kotiteollisuutena. Että tämä kansallinen kotiteollisuus saisi jalansijaa naiswäen keskuudessa, on kansanwalistusseura kustantanut pienen kirjasen "Neuwoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla." Kirjan esipuheessa tehdään selkoa, miksi kaswiwärjäystä on ruwettu taas harrastamaan. Se kuuluu:
"Se wärjäystaito, jota tämän kirjasen tarkoitus on yleisölle opettaa, ei ole uusi, sillä noin puoli wuosisataa sitten oli kaswiaineilla wärjääminen wielä yleinen maassamme; tuo taito on wain joutunut unohduksiin sen jälkeen kuin helposti saatawat, koreat ja räikeät aniliiniwärit owat tulleet käytäntöön. Ensi aikoinaan käytti myöskin yhdistys "Suomen Käsityön Ystäwät" aniliiniwärisiä lankoja, mutta kun kokemus on osoittanut kuinka waikeasti näillä, warsinkin ryijy- ja kuwakudoksissa, saawutetaan tarpeellisia sopusointuisia wäriwaitutuksia päätti yhdistys, seuraten Norjan esimerkkiä, palata kaswiaineilla wärjättyjen lankojen käyttämiseen. Norjassa on nimittäin jo pari wuosikymmentä sitten uudestaan otettu täytäntöön tuo sielläkin alkuaan kansanomainen, mutta joksikin aikaa unohduksiin jäänyt kaswiaineilla wärjääminen.

Kewäällä 1902 käwi yhdistyksen kutojatar, rouwa A. Hellén, Kristianiassa kurssin willalankain wärjäämisessä kaswiaineilla, ja syksyllä samana wuonna alettiin Helsingissä, tätä warten perustetussa pienemmässä wärjäyslaitoksessa koetella ja täytäntöön sowelluttaa uutta taitoa. Kun wärjäyksestä heti saatiin tyydyttäwät tulokset, on yhdistys siitä saakka woinut kutomatöihinsä käyttää lankoja omasta wärjäyslaitolfesta.

Lähimpään tarkoitukseensa, kohottaa omien töittensä arwoa, on yhdistys alusta pitäen yhdistänyt aatteen koettaa myöskin yleisöömme lewittää tietoa kaswiaineilla wärjäämisestä. Tätä tarkoitusta warten järjestettiin wiime kewäänä kaksi eri kurssia asiaa harrastawille, ja sitä warten julaistaan myöskin tämä lyhyt opastus mainitussa taidossa.

Ne ohjeet oli reseptit eri wäreille, jotka tässä annetaan, perustuwat pääasiassa niihin tietoihin, jotta Norjasta on saatu. Sen seikan, että oma kokemus wielä on werrattain pieni, on sitä wähemmin katsottu aiheuttawan tämän kirjasen julkaisemisen wiiwytystä, kun monet owat pyytäneet oppikirjaa tässä aineessa toimitettawaksi.

Kaswiwäreille ominaisia etuja owat:
suurempi kauneus ja pehmeys,
suurempi kestäwäisyys (langat eiwät tule hauraita, kuten usein kemiallisista wäreistä),
waarattomuus terweydelle (myrkyttömyys.)

Ennen kaikkea toiwoo yhdistys että maaseudulla, jossa kaswiaineita woidaan kerätä läheisiltä mailta ja metsistä, harrastuksella wastaanotetaan tässä annettu opastus sen wanhan hywän taidon elwyttämisetsi, jolla isoäitimme wärjäsiwät kotikehrätyt lankansa kutomatöihinsä, joitten lämmin, kaunis säwy turmeltumattoman annostelun mukaan woittaa uudenaikaiset, koreat wärit."

Tässä eräs käsityön haara, jota sopisi koettaa. Se nyt ei ole niin tuottawaa, kuin joku muu arwokkaampi laji käsiteollisuutta, mutta kuitenkin muussa suhteessa huomioon olettawa kansanomaisena taitona. Ei olisi nim. annettawa sammua yhdenkään wanhan tawan, mitä on kansallista laatua. Kätewyyttä ja käsityötaitoa olisi lisäittäwä eikä suinkaan wähennettäwä.

Ei kommentteja :