30.3.08

Alfr. Malmlund'illa Myrkyttömiä kankaita! (mainos)


Uusi Suometar 143, 19.11.1878

Mustia täys- ja puoivilla-kankaita, suuri valikoima.
Wärillisiä samoin,
Willa Saaleja ja Huivia,
Willa Pellerinejä,
Musliini-m Kaasi- ja Filé-kartiineja,
Walkoisia Musliineja, Warööriä ja Tarlatania,
Silkki ja WIlla Hetuleita,
Mustaa Silkki ja Puumuli Samettia,
Wärill. Silkki Samettia,
HUOM! Näytteitä suurimmasta osasta Willakankaistani, varsinkin niistä, joissa on arsenikiksi epäiltäviä värejä, on Herra And. Fr. Lundberg tutkinut ja on hänen antamia todistuksia puodissa saatavana.

Alfr. Malmlund.
34 Aleksanterinkatu 34.

29.3.08

Grönlandi ja Grönlannilaiset.

Tapio 49, 6.12.1873

(Jatkoa 27 n:roon.)

[Jutun pukeutumista koskeva osa]

Jos katselemme miten grönlannilaiset owat ymmärtäneet rakentaa tupansa, teltinsä, ja wenheensä, walmistaa aseensa ja waatteensa, waikka kalut, joilla työn owat tehneet, owat olleet hywin waillinaiset sittemmin tanskalaisten Grönlantiin asettumisen jälkeen, on heillä luonnollisesti paremmat työkalut ja aseet, osiksi myös paremmat asunnot — niin huomataan pian, ettei kansa, kuten heistä ennen niin sanottiin olekaan tuhmaa. Päinwastoin on grönlannilaisilla yhtä hywä ymmärrys ja yhtä paljon älyä kuin euroopalaisilla, ja sitäpaitsi omat he luonnoltaan teräwiä. Ilmanala ja siitä rippuwa elintapa ei taida koskaan sallia gröulannilaisten ottaa euroopalaisia tapoja, jotka wissimmästi olisiwatkin heidän turmioksensa. Paremmat asunnot, paremmat aseet ja työkalut on kaikki, mitä paitsi kristinoppia on woitu tarita heille hyödyksensä. Saadaksensa euroopalaisia rawintoaineita myöwät he kaiken, joka on tarpeellinen heidän luonnonmukaisen elintapansa ylläpitämiseksi, niin että wiimein menettäwät ei ainoastaan metsästyskalunsa ja wenheensä, waan tilaisuuden hankkia luonnon määräämän rawintonsa mereltä. Ennen esim. joi kansa wettä, nyt juowat he kahwia ja pitäwät siitä niin paljon, että myöwät wiimeisen hylkeennahkan saadakseen sitä.

Kun päiwän-tasaajan alla tahdotaan olla wapaat niin paljosta waatteesta kuin mahdollista, wallitsee grönlannissa luunnollisesti päin wastainen tapa. Täällä ei riitä euroopalainen talwipuku wilua poistamaan, ja tahdommeko pukea tarpeeksi asti yllemme euroopalaiseen tapaan, pitää meidän wetää päällemme niin monta nuttua ja takkia, niin monta paria housuja ja sukkia toistensa päälle, ja kääriä niin monta huiwia kaulaan ja päähän, ettemme liikkua woisi. Sitä wastaan tietää grönlannilainen miten hän itsensä waatettaa, saadakseen niin lämpimän kuin kewyen puwun, ja luonto on osoittanut hänelle ainoan tähän kelpaawan waatteen, nimittäin koiran-, linnun-, peuran ja ja hylkeennahkan. Ennen eurooppalaisten maahan tuloa ei hän tuntenut mitään muuta waatetta. Miesten ja waimojen puku on melkein samallainen; siihen kuuluu kaksi turkkia, toinen sisään ja toinen ulospäin käännetyllä karwalla, alus- ja päällys-housut, jotka kiinnitetään kowaan ja tyyriisti kenkäin yläreunaan; tähän tulee lisäksi kengät ja sukat, nahkasta nekin, ja puku ou walmis. Päässä ei grönlannilainen pidä tawallisesti mitään — ainoastaan hywin kylmällä ilmalla wetää hän päähänsä hiipan, joka takaraiwalta riippuu alas päällimäisen turkin päälle. Waimojen puku on kuitenkin, warsinkin tanskalaisten maahan tulon jälkeen, saanut muutoksia ja lisäyksiä, ja jos se puhtaana pidettäisiin, woisi sitä sanoa somaksi. Jalkoja ja sääriä werhoo pitkäwartiset siniset eli walkeat kengät hylkeennahkasta, josta karwa on leikattu. Kenkäin etupuoli on kauniisti ommeltu ja koristettu, sillä ylipäänsä ompelewat Grönlannin naiset kauniisti. Ompeleminen käwi ennen teräwällä kalan luulla siksi kunnes euroopalaiset toiwat heille neuloja. Kenkäin alla on heillä sukat hylkeenahkasta ja karwa sisäänpäin käännetty. Kengän warsi ylettyy melkein polween saakka; warren ja lahkeen wälillä on sääri paljas, ainoastaan pitkiä sinisen eli punasen silkki nauhan päitä häilyy kopeilevasti polwesta alaspäin. Naimattomat waimot pitäwät punaisia nauhoja, naineet sinisiä, lesket mustia tahi walkeita, mutta waimon, jolla on lapsi ulkona awioliitosta, täytyy kantaa ruohonpäisiä nauhoja. Korwissaan kantaa waimot pitkiä päärly tahi koralli-koruja, ja kuta useammalla sellaisella koristuksella nainen itsensä kaunistaa woi, sitä ihanammaksi luule hän itsensä ja ylpeästi näytteleikse hän toisille waimoille, heiltä onnelliseksi ylistettämäksi ja kadehdittawaksi.

[...]

Wedessä-sulamatonta woidetta ulkoseinille ja piste-aidoille.

Suometar 246, 22.10.1864

Öljymaalinki huoneiden seinille tulee tawallisesti niin kalliiksi ettei sitä yleisemmin käytetä maamiesten rakennuksissa. Wesiwärillä woiteleminen taas likoo pois eikä estä weden pääsemästä puuhun. Nyt on kuitenki eräs ranskalainen saanut Ranskan hallitukselta 20,000 markan palkinnon löydöstänsä, ja paitsi sitä kunniamerkit Parisin ja Lontoon näyttelyissä, jonka löydön mukaan wesiwäri saadaan niin kowettumaan ettei se laske läwitsensä wettä. Woide tehdään seuraawalla tawalla:
Pohjamaaliksi woidellaan seinä zinkkiwalkealla, sekoitettu liima-weteen ja jos maalausta tahdotaan toisen wäriseksi, lisätty jollaki wäri-aineella. Päällyswoide tehdään liimawedellä, johon sekoitetaan liotettua eli nesteetsi sulatettua chlorzinkkiä. Molemmat woiteet yhdistyivät sisällisesti lasinmuotoiseksi kuoreksi, jota ei liota enää mikään kosteus. Tämä woide tulee 50 sadalta huokeammaksi kuin öljy-wärillä woiteleminen.

(Tiedote Kemiallisen aseman tutkimuksista)


Sanomia Turusta 232, 4.10.1888

Terweyshoitolautakunnan wiime istunnossa ilmoitettiin m.m.
Kemiallinen asema oli syyskuun kuluessa tutkinut 19 esinettä arsenikki pidostaan; joista oli 8 tapetteja, 9 huonekalu-kangasta, 1 huopaa ja 1 mattoa. Ainoastaan yhdessä huonekalukankaassa oli hawaittu mainittawasti arsenikkia.
Sawiastioita oli tarkastettu 5, nimittäin 1 Turusta, jossa ei löydetty lyijyä, ja 4 Merikarwialta, jossa oli runsaasti lyijyä.

28.3.08

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 107. Sumakki.


Oulun Wiikko-Sanomia 49, 9.12.1854

Se on paine- eli wäri-ainetta, jota walmistetaan erästen kaswainten lehdistä ja warsista, jotka sitä warten rouhitaan eli jauhetaan pieneksi. Niitä kaswaimia, joista latinaisella nimellänsä tuttu Rhus coriaria on etuisin, wiljellään Siciliassa, Espanjassa, Portukalissa, Illyriassa, Franskassa ja muilla Euroopan eteläisillä mailla. Meidän maan tawallisten jauho- eli kangaspuolukkain (sianmarjain) warsista saadaan myös hywää sumakkia eli wäriainetta, niinkuin sen waimowäki, joka monessa paikassa käyttää sitä lankainsa ja kangastensa paineeksi, sen kyllä ilmankin tietää. Mutta sitä he eivät taida tietää, että jonkun 50: tahi 100: wuoden perästä maamme sillä taitaa hywät rahat ansaita, jos laittaa sumakkia ulkomaalaisille kaupaksi, jossa rahan ansiossa pienet lapsetkin, ja muut wäettömät ihmiset, jotka waan jaksawat sian marjan warren maasta ylös nyhtää, taitawat apuna olla. Se rahan-ansiokeino saattaisi waikka jo ennenkin mahtiinsa tulla.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 4. Kliitu


Oulun Wiikko-Sanomia 3, 22.1.1853

Sillä on nimensä Turkin waltaisesta Kaudian, ennen wanhaan Kreta'n nimisestä, saaresta, joka on etelään päin Kreikan maan Wälimeressä, ja josta saaresta Apostolien teko-raamatun 27: luwussa puhutaan. Koska sitä sieltä wanhaan aikaan enimmäksi saatiin, niin peri se siitä ensin latinaisen nimensä creta, sitte saksalaisen kreide, ruotsalaisen kriita ja niitten mukaan suomalaisenkin nimityksensä kliitu, liittu. Muuten tawataan sitä monessakin paikassa Euroopan maan-osaa, esimerkiksi Juutin maalla ja Pummerin rantaisella Rügenin (Rygenin) saarella. Niitten rannoilla löytyy kokonaisia kliitu-wuoria, joita ulompaa katsoen outo luulisi lumi-wuoriksi, ja joilla kaswaa sekä ihania metsiä että lihawia toukoja, waikka kuinka ihmeelliseltä se kuuluu, kliitulla mitään kaswawan. Samoin kuin edellä mainittu kipsi on kliitukin kalkkikiwen sukua.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 3. Kipsi.


Oulun Wiikko-Sanomia 3, 22.1.1853

On eräs kalkkikiwen laji, joka tawataan usiammissa Euroopan maissa. Sitä käytetään keltaisen ja wehriän (kröönin) klasin tekoon, posliini- ja sawi-astiain klasiamiseen (silaamiseen), waluri-muoteiksi (formuiksi, kaawoiksi), ousiksi kuwiksi, apilaan wäettämiseksi j. n. e.

Sarwiaineen käyttämisestä ja wärjäämisestä.

Keski-Suomi 11, 14.3.1874

Sarwesta tehdään kampoja, taosia, pielaimia j. n. e. Sen käyttäminen perustuu siihen, että se kiehuwassa wedessä pehmiää ja ottaa semmoisena mielenmukaisen muodon, sekä kowettuu jälleen jähdyttyään. Sarwi tulee myös notkeaksi, jos se raswalla woideltuna kuumennetaan likellä tulta. Sarwi muuttnu kauniimmaksi ja läpikuuleammaksi, kun se keitetään ihrassa tai talissa; jos kimröökiä panee sekaan, käy sarwi aiwan mustaksi.
Sarwea sopii wärjätä tawallisilla wäriaineilla. Niinpä esim. muuttuu kappale sarwea, keitettynä wedessä krappi wärissä, hywin kauniin punaiseksi; konsionelliwärillä taas ruusun punaiseksi.

Jos sarwea keittää wäkewässä alunawedessä ja sen perästä ruskean bresiljan sekaisessa kalkkiwedessä (tuoppi k.wettä ja 12 luotia ruskeata bresiljaa), niin tulee se punaiseksi — aina kauniimmaksi, jos wielä kerran keitetään alunawedessä.

Siniseksi painetaan sarwi seuraawalla tawalla. Indigowäriä hienonnetaan ja sen sekaan kaadetaan 8 painonosaa rikkihappoa eli wihtrilli öljyä; semmoisena wäri saa olla yökauden, ja seuraamana päiwänä lisätään siihen 24 kertaa niin paljo wettä kun on indigoa.

Tawallisien kaswiwärien kiinnittämistä warten sarween, pidetään se 6— 12 tuntia wäkewässä wiini etikassa taikka alunaliuonnoksessa. Sen tehtyä, kuumennetaan sarwi wärikeitossa.

Sköldpadin eli kilpeäissineen näköiseksi tehdään sarwi siten, että se ensin painetaan punaiseksi tai keltaiseksi (kuitenkin peitetään sarwi ensiksi). Sen jälkeen walmistetaan syöpäkalista liuennos, jolla ne paikat sarwessa woidellaan, jotka tahdotaan saada mustanruskeiksi. Taikka sopii myös sekoittaa 2 osaa hienoksi rouhittua, kastamatonta kalkkia 1 osalla hopeaglittiä, johon kaadetaan siksi wettä, että saadaan hywin sakea taikina. Sillä sitte woidellaan sarwen ne paikat, jotka tahdotaan saada tummiksi, päälle woidellun wärin kuiwettua pyyhkäistään se pois.

25.3.08

Anmärkningar och Underrättelser i afseende å Rökningar emot farsoter och smittosamma sjukdomar.

Finlands Allmänna Tidning 162, 18.7.1831

(Forts. fr. N:o 161.)

(*) Benämnes sålunda efter en Fransk Pharmaceuticus wid namn Labarraque, fom införde ett allmännare anwändande af detta preparat till förtagande af den widriga lukt som åtskillige ruttnande djurämnen under den warma årstiden i större städer åstadkomma, såsom och i synnerhet wid Likhus, Slagtarhus, Fiskargångar (egentligen Halle aux Poissons i Paris) och wid inrättningar för Fabrikation af tarmsträngar. Labarraque belönades äfwen för detta preparats allmännare anwändande med 2:ne serskilda priser, det ena af Societé d'encouragement pour l'industrie nationale i Paris, det andra af Franska Wettensk. Academien.
4:o Chlor-Soda äfwen Chlor-Natron rättast Chlorsyrligt Natron kalladt (Chloretum Sodæ, Chloris Natricus; Liqueur de Labarraque *) erhålles då Chlor i gasform inledes i en upplösning af renad Soda (Kolsyradt natron), tills lösningen bleker lackmußpapprer eller wärtfärger i allmänhet, på sätt wid Chlorkalken redan blifwit sagdt. Om detta preparats anwändande gäller det samma som om en upplösning af Chlorkalken i watten blifwit anfördt. (*) 1 Del af en mättad upplösning af Chlorkalk swarar ungefärligen emot 3 delar af den wanliga Chlor-Sodalösningen (Liqueur de Labarraque.) Likwäl som ChlorSodan, sådan den wanligen beredes till medicinskt eller oeconomiskt anwändande, är swagare än Chlorkalk- lösningen kan fås, då den på ofwanföre angifwet sätt tillredes, *) så kan den antingen anwändas sådan den fås ifrån Apotheken eller ock utspädas med en mindre portion watten. I allmänhet kan wattenqvantiteten hwarmed ChlorSoda-lösningen, äfwensom den mättade lösningen af Chlorkalken utblandas, då de till åfwanförmälte ändamål skola anwändas, lempas efter godsets volume, groslek, o. s. w. äfwensom dess större eller mindre renhet i öfrigt. ChlorSoda-lösningen kan sålunda äfwen till de flesta behofwer tåla wid sina till och med 5 delar watten äfwensom den mättade Chlorkalk-lösningen, då behofwet så fordrar, kan utspädas med 10 à 15 delar watten, eller, om man hellre will hänföra wattenqvantiteten i mått till det torra saltets wigt: 1 tt torr Chlorkalk efter upplösning i en mindre portion watten upplösas i högst 10 kannor watten. — I afseende å begge dessa ämnen bör ännu och sluteligen tilläggas, att de, under samma omständigheter och ändamål som wid Chlorwatten blifwit uppgifwit, med allra största fördel funna i form af mera concentrerade upplösningar begagnas såsom ett i flere timmar fortfarande preservativ, då händerna indoppas och frotteras med upplösningen.

5:o Chlorsyrligt Kali (i upplösning wanligen kalladt Blekwatten, Éau de Javelle) beredes aldeles på lika sätt som ChlorSoda (Chlorsyrligt Natron), blott med den skilnad att Chlorgas här inledes i en upplösning af renad Pottaska (Kolsyradt Kali). Dessa båda salter kunna äfwen begagnas på lika sätt, dock har man funnit att det Chlorsyrliga Kali snarare decomponeras, då det förwaras en längre tid, och sålunda förswagas. *) Då Pharmaceuter här i landet, i sonnerhet i aflagsnare provincer, icke kunna hafwa tillgång till nodiga efterrättelser rörande dessa här beskrefna först under sednade ären i bruk komna Chlor-preparaters beredning, torde följande mera detalierade föreskrifter icke wara onyttiga.

1. Chlor-kalk. Materialierna till Chlorgasens beredning, i englinget med de reglor om äfwenföre blifwit gifna, insättas i en glasskalf, försedd med ett wanligt sakerhets-rör, hwilket sednare införes i ett rymligt glaskärl, t. ex. en stor flaska eller en större kolf, hwilken nyss släckt kalk blifwit inlagdt på spdant sätt att kalken erhällit den största möjeliga yra, d. w. s. att den samma in lösare ju8 bättre uppskjutes mor sidorne. Den något utspädda Swafelsyran ingjutes genom säkerhets-röret, och då gasutwecklingen efter all tillslagen Syra upphört, anwändes en lindrig wärme. Kalkmassan omröres emellanåt och då preparatet häller bet uppgifna profwet (hwarom äfwen mera här nedanföre) uttages sen samma och förwaras. Om operation werkställes behörigen, fordrar 1 # släckt torr kalk till mättning den Chlorgas som utwecklas förmedelst ½# Brunsten. — Härwid är tillika att observeras att kärlet med kalkmassan under operation hålles wäl kall förmedelst is eller kallt watten, emedan under gasens absorbtion wärme, utwecklas som kan åstadkomma en betydlig förlust. Utrör man kalk-hydratet med något watten, så upptages Chlorgasen lättare och nämde olägenhet förekommes, men den sålunda erhållna Chlorkalken bör ej begagnas till annat än till beredning af Chlorkalk-lösning. Den Chlorkalk som beqwämligen skall kunna transporteras eller i torr form begagnas enligt gifna föreskrifter, bör äfwen wara i torr form tillredd.

2. Chlor-Soda Enligt den procedure som följes uti Laboratorium hörande till Pharmacie centrale des hopitaux civils i Paris beredes detta salt i liqwid form till medicinskt behof (förenämde Liqeur de Labarraque) på följande sätt:

6 # kristalliseradt Kolsyradt Natron upplöses i 16 # watten, och i denna upplösning, hållen wid en låg temperatur, inledes all den Chlorgas som bildas af 36 lod koksalt och 19 lod Brunsten, försatte med 27 lod Swafelsyra och nödiga qwantiteten watten, hwarefter Solution förwaras i flaskor med glaspropp. — Till pröfwande af detta salt äfwensom här beskrifna Chlor-prepararer i allmänhet begagnas en indigo-lösning som tillredes af 1 del pulweriserad indigo, försatt med 9 delar Swafwelsyra, och efter wanlig upplösning genom digestions-wärme utspädes med 990 delar watten. Af denna Profwätska (hwilken altid frisk tillredes att begagnas for en kort tid, emedan den snart decomponeras) böra 14 delar fullkomligen decoloreras af 1 del Chlorsoda-lösning.
ChlorSodan kan wisserligen äfwen bringas till ett torrt salt, nemligen genom lösningens afdunsting under en haftig kokning, i fullkomligt stygd för luftens tillträde; men som denna operation är grannlaga, och ChlorSodan anwändes wanligen i liqwid form, så kan det torra preparatet fullkomligen umbäras.

I afseende å beredningen af ChlorSodan, äfwensom preparerandet af Chlorsyrligt Kali (Blektvätten) hwilket tillgår på aldeles lika wis, erinras sluteligen att, i händelse ej wigten af materialierna till Chlorens utweckling äro noga bestämda efter Carbonaternas wigt, eller i fall dessa wore orenade af någon betydlig portion fremmande ämnen, så bör ej Chlor-gasen längre på passera i lösningarne än dessa fått den uppgifna kraften att decolorera, emedan, såsom bekant är, därigenom i stället för Chlorsyrliga salter bildas Chlorsyrade salter hwilka hafwa helt andra egenskaper.
Man betjänar sig derföre hellre af ChlorSodan; men i wårt land, där mycket bättre tillgång finnes på Pottaska än på Soda, kan wisserligen i brist på detta ämne det Chlorsyrliga kali beredas och äfwen anwändas till här i fråga warande ändamål, i synnerhet om det alltid nyligen förut blifwit beredt. *)
Såwäl Chlorkalk, som ChlorSoda och Chlorsyrligt Kali (Blekwattnet) kunna lätt pröfwas genom egenskapen att förstöra wärtfärger. Blandas en upplösning af Indigo (i Swafwelsyra) med watten och en lösning af något af nyssnämnde preparater tillsättes, bör färgen i ögonblicket förstöras. Sker detta ej, är preparatet för rökningar eller såsom reningsämne och preservalw emot smitta äfwen aldeles odugligt. Man kan i brist på Indigolösning begagna såsom pröfningsmedel ett papper eller ett stycke tyg färgadt mcd hlvilken wäxtfärg som helst.

Sluteligen må i afseende å de trenne sednast nämde preparaterna anmärkas, att ehuru de för att förwaras böra wal skyddas för luftens åtkomst, äfwensom för all beröring eller inblandning af organiska ämnen, säsom korkar, damm och dylikt, så blir dereiuot under deras anwandande såsom reningsämne luftans tillträde ett medel att underhjelpa deras werksamhet. Sålunda t. ex. då med snitta behäftade eller derföre misstänkte kläder warit indoppade i en upplösning af ChlorSodan eller Chlorkalken, påskyndas werkningen af dessa ämnen, dä kläderna derefter genast utbredas och wädras i fria luften.

20.3.08

Uusmuotiset hännystakit.

Aura 20, 16.2.1884

Äskettäin wietettiin Pietarissa eräässä seurassa paalit, joihinka herrojen kaikkien piti ilmestyä puettuina hännystakteihin uusinta muotia, se on: punaisiin, sinisiin, wiheriäisiin y m. wärisiin hännystakkeihin, waan ei mustiin. Mainitussa tilaisuudessa kuuluu punainen wäri olleen yleisin. (Ink.)

19.3.08

Gohlt at letta med Riskor

Gohlt at letta med Riskor
Värjäysohje Johan Lindestolpen (Linder) kirjassa Swenska färge-konst vuodelta 1720.

Samla Risker urhi Augusti-Månad / och pressa safften ther uthur / lägg litet alun i safften / så har tu en skön gohl färg till Linnet.


Värjäysohjeessa neuvotaan, kuinka pellavaa värjätään keltaiseksi rouskulla:

Kerää rouskut elokuussa / purista niistä mehu / lisää mehuun alunaa / niin saat pellavalle kauniin keltaisen värin

Ruotsin ensimmäinen värjäyskirjan Swenska färge-konst ensimmäinen painos painettiin Tukholmassa 1720. Vuonna 1749 kirjan toinen painos ilmestyi nimellä: Svenska färge-konst.
Ilmeisesti jommassa kummassa painoksessa teksti on ollut hieman eri ja rousku on täsmentynyt kuusenleppärouskuksi(blodriska). Ei ole tarkkaa tietoa, kummasta painoksesta tämä Coloriassa esillä oleva ohje on.

17.3.08

Tekniskt. Om Anstrykning och färger dertill.


[Tekstissä yllä oleva merkki on korvattu merkillä #]

Wiborg 54, 10.7.1855

(Forts. fr. N:o 53.)

F) Klisterfärger till anstrykning. Wedeke och Romberg uppgifva en sådan blandning, den vi för vår del icke pröfvat, men skola här ordagrannt i öfversättning meddela deras uppgift: "Uti Finland betjenar man sig af en anstrykning till alla sorters trädverk och hvilken fått en viss ryktbarhet; dess ganska egendomliga sammanställning är följande. Densamma består af tre olika blandningar, hvaraf hvarje först måste särskildt tillredas och derefter sammanblandas. Den första blandningen består deruti att man smälter 3# colophonium i 20 # tran, uti hetta. Den andra blandningen beredes genom 10 # rågmjöls sammanblandning med 30 # kallt vatten, till en jemn välling. Den tredje blandningen är en lösning af 4 # zinkvitriol (koppar rök) uti 90 # kokande hett vatten. Äro dessa tre blandningar färdiga så slår man mjöl eller klisterblandningen under ständig omröring till den heta zinkvitriol lösningen och då detta skedt, slås allt till tranen med colophonium; det hela väl och likformigt omblandat. Nu är anstrykningen färdig och utblandas efter behag med rödmylla, jernröd, gul ockra, och så vidare. Denna fernissa fäster väl, bevarar trädet förträffeligen och är uti väder och vind ganska varaktig. Tillsatsen af zinkvictriol afhåller maskarna, som annors skulle först uppäta fernissan och derefter trädet". - Vi hafva förut hvarken sett eller försökt denna blandning, så vi deröfver ingenting kunna yttra. deremot känna vi en god.

Röd anstrykning på byggnader, plank, tak, m. m. efter von Törne. 30 kannor vatten sättes på elden uti en passande gryta och ett stop grön (jern) victriol blandas dertill, samt då der är upplöst 2 kappar rågmjöl i små portioner och under jemn omröring; derefter tillblandas 3 kappar rödfärg och alltsammans får, under ständig omröring, koka minst 1 ½ timmes tid. Då färgen från grytan uttages, hör massan alltid först väl omröras och anstrykningen ske, så het som möjligt. Vanligen är en enda duglig anstrykning härmed tillfyllest, men om man så vill, kunne tvänne anstrykningar ske, som då är ganska nog.

Ett annat sätt att tillreda röd färg med klister är följande: Till hvarje 1000 qvadrat alnar anstrykningsyta, beräknas: 5 stop grön victriol, 3 kapar rågmjöl, 4 skålpund finstött harts och 40 kannor vatten samt ungefär 2 # rödfärg; kokas och omröres i minst 1½ timmes tid.

Ett annat recept lyder: 17 kannor vatten uppkokas och då tillsättes 2 # grön victriol och 1 ½ # finstött harts; sedan desse ingredienser upplöst sig tillblandas 4# råg- eller fint kornmjöl; får under omröring koka och 10 # siktad eller slammad rödfärg inröres i små portioner; sluteligen tillblandas 1 stop linolja; allt får koka i 2 timmar och anstrykes het.

Gul anstrykging på träd: Till 12 # gul ockra tages 1 # finstött harts, 1 # grön voctriol, 1 # lin-hamp- eller fiskolja och 1 Ltt. rågmjöl med 15 kannor vatten. Mjölet vispas först uti en eller par kannor kallt vatten, så det ej klimpar sig, och blandas sedan till det öfriga kokande vattnet, så inröres hartset med öfriga ingredienserna, oljan sist; omröres och kokas 3/4 à 1 timme; anstrykes hett. En annan blandning göres af: 2 kannor vatten, 2 # alunslamm 4 lod gul ockra (köllerfärg), 2 lod stött harts och 2 jungfrur lin- eller hampolja, rågmjöl så mycket att massan blir tjock som välling; kokas väl och påstrykes het. Vill man hafva färgen mera grön, kan ockran utlemnas, vill man åter hafva den mera gul, så ökas portionen ockra. Ett tredje recept är: 25 # alunslamm, 12 kannor mjöl välling, 1 # lim, 2 # finstött harts och 4 # upplöst victriol sammankokas, litet ljusockra efter behag, anstrykes het. Ehuru alunslamm ej gifver någon vacker grön färg har den doch den fördelen att vara billig och väl bevara trädet emot röta. En gul anstrukning som tillika emotstår eld (efter uppgift: 1 2 timmar, och först derefter börjar virket förkolas): Första anstrykningen sker med vatten som blifvit starkt mättadt med pottaska, sedan detta fått torka, förkunnas resten af samma pottaske lösning med tunnt mjölklister och gulockra efter beprödvande; härmed öfverstrykes yttermera 3 à 4 gånger. För att anstryka 60 qvadrat aln med denna färg, erfordnas: 20 # gulockra, 1½ # råg- eller konmjöl, 1 # pottaska och vatten efter behov. Boulard i Lyon säger sig hafva försökt denna blandnings skyddande förmåga emot eld, och reccommenderar den mycket, både utom och inom hus.

G) Lim färger kunna endast begagnas inom hus och äro blott för prydnad. Till limfärg är blyhvitt ej tjenlig, utan god hvit krita. Alla färger som skila anstrykas med limvatten böra först rifvas fina med rent vatten, sedan efter behag utblandas med varmt limvatten, och hela tiden som de anstrykas hpllas varma; detta sker bewvämast om färgburken står uti en kittel eller panna med hett vatten, som ombytes med nytt då det svalnar eller uppvärmes på köks hällen.

H) Salter: anstrykning till förekommande af svamp och röta i träd som ligger i täppt luft, såsom trossbottens syllar, källar trappor af träd, undre sidan af golfbräder och plankor m. m. Den bevaras, om de genast såsom nya ymbigt (flere gånger) bestrykas med stark koksalt-lösning (salt vatten) och enligt Keller: ännu bättre med starka lösningar af blå (koppar) eller grön (jern) victriol. Man har, säger Backlund, exempel på trappsteg af träd i fuktig källare, som blifvit anstrukne med hett victriol vatten, och befunnits fullkomligt oskadade 30 år derefter. Men icke blott i ofvannämnde fall är victriol lösningen ett ypperligt skyddsmedel emot röta, den kan med lika förmån begagnas på bräd och pärttak, trädväggar m. m. Takpärtor eller stickor, blötta uti victriol lösning göras mycket varaktigare både emot röta och antändning af eld. Som denna anstrykning är ibland de möjligast billiga, så kan den lätt efter några års förlopp förnyas, då man märker att regnet urlakat den föregoende anstrykningen.

Gul och blå färg på stenhus: Till hvarje kanna vatten tages 1 # grön (jern) victriol och sedan den smält, blandas victriol vattnet till en förut gjord kalkvälling; ju mera victriol man tager, dess mörkare blir färgen. Med blå (koppar) victriol fås färgen blå.

(Forts.)

Kiwen Tiuroista.


Turun Wiikko-Sanomat 45, 9.11.1822

Kaikilla wiisas rahan ottaa sanotaan, ja tosi on myös että Suomessakin löytyy useampi kelwottomana pidetty aine, jolla rahoja saatasiin, jos paremmin tietty olisi, mihinkä se kelpaa. Senkaltaisia aineita owat myöskin ne kiwillä, wuorilla ja kallioilla kaswawat walkoisen harmaat sammalat eli naawat, joita Hämeessa kiwen tiuroiksi kutsutaan, ja joilla waatteita punaisiksi ulkomaalla painetaan. Etelä-Euroopassa walmistetaan niistä sitä Orselja-wäriä, jota kauppamiehemme ulkomaalta tuowat, ja nykyisemmin on kanssa Ruotsissa ruwettu kiwen tiuroista wäriä tekemään. Joku aika sitten wietiin ainoastansa Bohuusin Läänistä Ruotsissa ulkomaalle kiwen tiuroja useamman tuhannen Riksin edestä wuodessa, ja wuonna 1791 saiwat saman Läänin asukkaat niillä enemmän kuin tynnörin kultaa. — Kymmenkunta wuotta sitten waelsi myös Suomessa wieras kauppias, joka Turun tienoissa osti samoja kiwen tiuroja eli sammalia, waan sitten ei kukaan ole niitä täällä ostanut. Että Suomen köyhempi wäestö tästädes saisi niilläkin ansaita raha-kopeikan, on Herra Apoteekari E. Julin, joka asuu Turussa Raastuwan wieressä, tämän kautta tahtonut ilmottaa maksawansa sellaisista kiwen-tiurosta (elikkä sammalista) 24 ja 40 killinkiä ja Riksin leiwiskästä, sitä myöten kuin ne owat puhtaita ja kuiwia. Turun puolessa tuntee jo moni talonpoika minkä näköisiä nämät kiwen tiurat owat, nimittäin että ne owat melkein walkoisia päältä, mutta mustan kirjawia sisältä. Waan jotka eiwät niitä tunne, saawat täällä Turussa mainitun Apoteekarin tykönä nähdä minkälaiset ne owat. Niitä on soweljain koota syksyllä sateen jälkeen. Paimenet ja lapset saattasiwat paraiten käyttää jouto-aikaansa niiden kokoomisella.

Mitä maalaaminen waikuttaa.

Tapio 14, 2.4.1864

Ehkä tosin monessa Suomen paikkakunnassa on siisteys jo niin paljon wallan päällä, että re'et ja rattaat sekä huoneen kalut, jopa paikon itse huoneetkin maalataan, eikä maalaamattomia kaluja wiljele kuin köyhimmät, jotka eiwät woi, eli jotkut toimettomat, jotka eiwät muistakaan eduistansa paljon huoli. Mutta enempi on wielä niitä paikkakuntia maassamme, joissa ei löydy sanottawaksi mitään maalattua kalua, ei yksin pitäjän pappilassakaan. Senwuoksi ei liene haitaksi, jos tässä mainitsemme muutamalla
sanalla maalaamisen waikutuksista.

Mitäs sitte maalaaminen waikuttaa? Se waikuttaa kahtalaista nimittäin wahwuutta ja kauneutta.

1:ksi Wahwuudesta. Puu on luonnostansa harwaa, eli täytetty pienillä huokosilla tahi reijillä. Nämä reijät owat niitä, joissa mahala eli puun weri liikkui ja waikutti kaswun ajalla. Mutta sitte kuin puu hakataan poikki ja niinmuodoin sen elämä kuoletetaan ja weren (nesteen) juoksu, koko elämän ylläpitäjä, taukoutetaan, kuiwaa se pois ja ne pienet huokoset jääwät awonaisiksi ainoasti ilman waikutuksille. Kuiwa ilma tosin ei waikuta puussa lahoomista, mutta jos siihen waan pääsee sekaan jotakin märkyyttä, joka myös nöyrästi imeiksen puun huokosia myöten sisälle, niin sitte lahouutuu puu wähitellen ja wiimein mätänee kokonansa pilalle.

Mutta jos puun pinta pyyhitään jollakin tiiwiimmällä aineella, joka ei päästä ilmaa eikä märkyyttä niin helposti eli ei ensinkään läpitsensä, niin selkeätä on, että se tulee monta wertaa wahwemmaksi.

Kaikki kaswain-kunnasta saatawat raswaiset aineet, niinkuin pellawa-, hamppuöljy
ja monet muut kaswaimista keitetyt öljyt, terwat ja pihkat owat tähän tarkoitukseen kaikista soweliaimmat. Niillä on kestäwäisyys ilman ja märkyyden waikutuksia wastaan senwuoksi, että ne tiiweytensä wuoksi eiwät päästä näitä läpitsensä; ikään kuin arwellen: "jos täi pääsee turkkiin, niin kyllä siitä sitte kutka syntyy." Näiden raswaisten kaswain-aineiden ilmaa lapitsensä päästämättömyys todistuu useasta seikasta. Esim. kuin kanan eli minkä hywänsä munan kohta munittua öljytään yleensä, eli waan kerta kastellaan öljyssä ja sitte ei sormin pitelemällä pois hiwauteta öljyä mistään kohdasta munan pinnalta, niin se pysyy kauwan pilauntumatta. Tämä tulee siitä, että öljy täyttää ne pienet huokoset munan pinnalla, joten ilma ei pääse niin wapaasti waikuttamaan tawallista turmiotansa munan sisällä. Tähän munain pilaantumisen estämiseen tosin kelpaa eläin-kunnankin raswaiset aineet, niinkuin woi, tali ja sianihra, mutta niiden waikutus on wähempi. Ne owat heikommat ilmaa ja semmenkin märkyyttä wastaan, kuin kaswainkunnan raswat. — Toinen esimerkki on siinä, että kaikki raswaiset (pihkaiset) puut, niinkuin honka, petäjä, kuusi ja kataja owat jo luonnostansa wahwempia mätänemistä wastaan. Waan jos näidenkin pinta wielä erittäin siilataan eli pinta-huokoset täytetään jollakin pihkalla eli öljyllä, niin tulewat ne wielä kestäwämmäksi. — Nähdäänpä se, miten sekään puu, jossa kuoren alla olewa pinta on eheänä ja wiimeisen wuoden kaswu-jälki siihen huokoisten täytöksi kuiwettuneena, ei mätäne niin pian kuin se, josta pinta on pois pilkoittu.

Tästä nähdään miten tarpeellinen on wahwuuden suhteen maalata, semminkin kaikki ne kalut, jotka tulewat ulko-ilmassa ja sateen alla olemaan. Se tahtoo sanoa: ajo-kalut, lauta-katot, puiset seinät, portit, taketti- eli piste-aidat j. m. s.
Wesimaalilla jo woitetaan johonkin määrään samaa tarkoitusta: sillä siihenkin pannaan sellaisia aineita, jotka, niiukuin sanotaan "puree" puuhun kiini itsensä, ettei märkyys niin helposti sitä siihen huokoisten täytöksi pantua maali-ainetta (punamultaa eli muuta sellaista) siitä woi irroiltaa; mutta ilma pääsee kuitenkin sen läpitse, ehkä wähemmässä määrässä, waikuttamaan ja wiepi kostetta myötänänsä, joten puu ei ole täydellisesti warjeltu.

Terwaaminen taas ei ole täydellinen warjellus senwuoksi, että terwa on luonnostansa
kuiwamatoin ja arka lämpimälle, niin että terwattu kalu kylmässä paikassa ollessansa tuntuu kuiwalle, mutta tultua päiwäpaisteesen eli muuhun lämpimään, alkaa se kihota ja pöyhistyä ylös puusta, joten se on sekä tarttuwaiuen, että muutenkin hauduttaa allansa olewan puun, jonkawuoksi pärekattojenkin terwaamista ei kiitetä hywäksi, waan sanotaan enemmän pahentawaiseksi.

Mutta kaikista wahwimmaksi saadaan puu öljymaalilla: sillä se kuin hywästi keitetään wernissaksi kwiwaa kowaksi ja ilman sekä märkyyden ja lämpimän waikutuksia tottelemattomaksi. Muutenkin pitää öljymaalilla maalattu puu itsensä kylmempänä, joka luonnollisesti on suuri este mätänemiselle. Koetapas ihollasi wuorotellen öljymaalilla maalattua ja maalaamatointa puuta yhtäläisessä lämpimässä, niin tulet hawaitsemaan, kuinka suuri eroitus näiden kylmyydellä on. Senwuoksi tuntuwat maalatut huoneen lattiatkin paljoa kylmemmälle paljasta jalkaa wastaan, kuin maalaamattomat.

2:ksi Kauneudesta. Warsin selkeätä on, että maalaamisen kautta myös kaunistetaan
ja siwistetään moni muuten törkeälle näyttäwä paikka. Mutta tiedämme talonpoikaisissa
lukioissamme olewan monta niin kuiwamielistä, jotka wihaawat kaikkea kauneuteen kuuluwata, josta seuraa etteiwät tahdo maalatakaan mitään kalujansa. He ajattelewat ja sanowatkin näin: "mitäpä minä huolin tämän maailman kaunistuksista ja koreuksista kuinhan waan tulewassa elämässä onnelisuuden käsittäisin." Se todella onkin hywä ajatus turhan maailmallisen kopeuden ja siitä seuraawan ylpeyden masentamiseksi; mutta tällä, niinkuin kaikillakin asioilla maailmassa on rajansa ja kohtuutensa. Kaikki koreus ja loistawaisuus on tosin enemmän pahennukseksi kuin hyödytykseksi ihmiselle, emmekä aiwo kehoittaa ketään kopeuteen, waan kiellämme siitä ja muistutamme jokaista katselemaan pyhää Raamattua, jossa koreuden syyt ja waikutukset lukemattoman monessa paikassa selkeästi kuwataan; mutta toista on sowelias siisteys. Ei kristillisyys käske ketään saastaiseen törkeyteen: sillä elämän ulkonainen törkeys woipi waan pahemmin ylläpitää mielen sisänäistäkin pimeyttä ja törkeyttä, mutta sitä wastaan asianmukainen siisteys kristillisesti siwistää ja ylentää mielen ja sielun parempaan toiwoon ja rakkauteen autuuden ihanuudesta.

Maalaamisella tosin kaunistetaan moni paikka taloudessa ja saadaanpa loistawaksikin; mutta ihmisellä ei ole syytä senkautta wieraantua Jumalasta. Jos hän sen tekee, niin sen hän olis yhtä hywästi woinut tehdä törkeydenkin seassa rypeissänsä. Ottakaamme esimerkiksemme pari kirkkoa, joista toinen on soweliailla maalauksilla ja alttari-taululla kaunistettu ja toinen aiwan paljaan puun tahi kiwi-muurin näköinen. Kuinka hartaalla mielellä etkö astu edelliseen, niinkuin taiwaan esikartanoon ja sitäwastaan jälkimäisen laatuisessa istut useimmin kylmänä ja hartauttomnana, juuri kuin omassa pirtissäsi. — Ei tosin paikan rumuus estä, eikä kauneus wälttämättömästi koske ihmistä hartaaseen Jumalan palwelukseen; mutta paljou waikuttawana syynä se kuitenkin on. Koettelemus
sen todistaa.

Ei mikään hywä ja hyödyllinen asia ole senwuoksi kokonaan hyljättäwä eli wihattawa, että moniaat sitä wäärin käyttäwät. Wäärin käytös sopii jos mihin asiaan, kuin waan ihminen itse ei ahkeroi Jumalan pelwosta ja oikeasta kristillisyydestä.

Jos ken luulee mielensä niin heikoksi ja huikentelewaiseksi, eli maailmalliseen ylpeyteen niin kowasti taipuwaiseksi, ettei se ilman waaratta siedä mitään ulkonaista kauneutta, mitä esim. taloutensa kalujen maalaamisellakin aikaan saataisi, niiin älköön maalatko kauniiksi. Wäriä löytyy kaikenlaisia. Tarkoittakoon maalaamisellansa ainoasti wahwuutta ja suurimman törkeyden poistamista. Se on jokaisen kristillinen welwollisuus, eikä siis syntinä pidettäwä.

(Värjärin ilmoitus)


Tapio 14, 2.4.1864

Kuin allekirjoittajalla nyt on kolme, nimittäin Pieksänkoskella, Mustalahdessa ja Palokissa, täydessä woimassa olewaa tamppia eli saran wanuttajaa, niin saan tämän kautta yleisölle ilmoittaa, että woin laajemmaltakin näihin kuuluwaa työtä wastaan ottaa ja toimittaa sitä joutuisasti. Kuopiossa Tammikuussa 1864.
Wärjäri Erik Borgström.

Maidonhoidosta ja woinwalmistamisesta: Woin wärjäys.

Suomalainen Wirallinen Lehti 20, 19.2.1870

Maidonhoidosta ja woinwalmistamisesta.
(Jatko ja loppu n:roon 19.)
Toinen Walmistaminen.


[Tässä on vain voin värjäämistä koskeva pätkä artikkelista.]

[...]

Woi pitää nyt näyttämän komaksi ja kirkkaaksi; sillä pitää olla miellyttämä hapahko eli mandelimainen maku ja haju, jonka ohessa se suolawesi, joka näyttäiksen pinnalla, pitää olla wesikirkkaina helminä, ilman mitään maito-sekoituksetta.

Woin wärjääminen.

Että woilla olisi koko wuoden sama keltainen wäri mikä kesällä saadaan hywältä laitumelta, jota ostajat myös haluawat, on tapana wärjätä woi, ja on etenkin tarpeellinen talwella sekä happamattomasta kermasta kirnutulle woille, sillä woi siitä tulee tawallisesti waaleampi kuin hapahko-kermasta.

Wärjäämiscen käytetään tawalliscsti Anatto-wäriä, jota wetelässä muodossa löytyy kaupassa. Tätä wäriä otetaan kerman mukaan sopiwa määrä ja pannaan kermaan kirnuamista alettissa. Wielä parempi kuitenkin on jos kermaan määrätty wäri ensin kiehutetaan nuoressa maidossa, ja sittemmin, sen jäähdyttyä sekä kelmun päälle muodostuttua ja sen kuorittua, sekoitetaan kermaan. Tämän wärin puutteessa woidaan myös käyttää keltaista porkkana-nestettä woin wärjäämiseen. Tämä walmistetaan siten, että hywin puhdistetut porkkanat hienonnetaan ja hillan päälle kaadetaan lämmintä wettä; kun tämä wedensekainen hilla on seisonut yhden eli kaksi tuntia, siiwitään neste liina-waatteen läpi ja sekoitetaan kermaan ennen kirnuamista.

Woi taidetaan myös wielä kirnustakin otettua wärjätä, ehkä tämä, Anattowärin ylwisetsi tultua, harwemmin tapahtunee. Siinä tapauksessa käytettäwä wäri walmistetaan seuraawalla tawalla. Sulatetaan naula suolaamatointa woita wähäsellä tulella, ja otetaan pinnalle syntywä waahto pois; woin selettyä pannaan 9 luotia puhdistettua orleanaa ja 2/3 luotia gurkmejaa sekä annetaan koklo laite wähäsellä tulella hiljaa kiehua tunnin aikaa, alituisesti sekoittamalla, ettei woi kärwentyisi. Liuos siiwitään ja puserretaan sitte harwan liinawaatteen läpi astiaan, missä wäri woidaan säilyttää tulewaan käyttämiseen. Jos wäriä jäisi liinawaatteesen, woidaan se käyttää uuden woi-wärin walmistamiseen samalla tawalla kuin ensikerralla tapahtui.

Woin wärjääminen tällä wärillä tapahtuu ensimäisessä suolaamisessa; käytettäwän wärin määrä riippuu sen woimasta. Kun woi ensimäisen walmistamisen perästä on lewitetty kaukalon pohjaan suolattawaksi, otetaan sitä noin 1naula ja walellaan 1—2 ruokalusikallisella woiwärillä, joka on hiljaa sulatettu, sekä sekoitetaan woin kanssa niin tasaisesti kuin mahdollista. Näin wärjätty woi lewitetään kaukalossa lewitetyn woin päälle; sen päälle ripistellään woille ai'ottu suola, ja wäri sekoitetaan samalla kertaa kuin suolakin.

[...]

16.3.08

(mainoksia)

Sanomia Turusta 37, 13.9.1872





Punainen meri.


Sanan Saattaja Wiipurista 35, 27.8.1836

Punainen meri.

Punainen-meri on Egyptin ja Arabian wälillä, ja on siitä tullut meidän maakunnallemme tutuksi, että Moses wei Israelin kansan sen läpi. atkustavainen, joka nykyisinä aikoina purjehti Punaista - mertaa, sanoo: me hämmästyimme äkkiään, sillä meri oli meidän ymbärillämme punainen. Tämä wäri ei woinut tulla pohjasta, sillä me mittasimme meren sywyyden, ja se oli 20. syldä. Me ammuimme kapalla wettä, ja se oli sitkeä, niinkuin liima, ja siinä oli lukematoin joukko pieniä eläwiä. Jokaisella eläwällä oli keskipaikassa punainen pilkka, ja nämät pilkat monessa milionissa eläwässä andoiwat merelle punaisen karwan. Matrossit huusiwat: "tämä on totisesti Punainen-meri!" ja yksi heistä sanoi: "se on niinkuin tapetun eläimen weri." Me otimme ämbarin punaista wettä. Koska ilda tuli, niin wesi rupesi hiilumaan. Silloin kuin se seisoi, niin se oli eläwän hopean näköinen, ja jos sitä häilytti, niin se kiilsi niinkuin hopea. Sentähden sanowat muutamat reisuwaiset, että Punainen-meri on yöllä walkea, niinkuin maito.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 95. Salpietari.


Oulun Wiikko-Sanomia 38, 23.9.1854

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 95. Salpietari.
Tawataan luonnon-walmiina Itä-indiassa, Ceylonin saarimaalla, Ekyptissä, Kreikan saaristolla, Italiassa ja muuallakin, mutta paljo sitä laitetaan taidolla lisäksi niin kutsutuissa salpietari-ladoissa paikoittain Suomessakin. Sekin on omalaatuistansa suolanlajia, kuusitahkoisina rakeina, wedessä liukenewa, tulessa sulawa ja rätinällä palawa. Kieltä wasten tuntuu se kylmähtäwälle, kirpiälle, suolaiselle.

Salpietari kulkee kaupassa osittain raakana, osittain puhdistettuna. Edellinen on kellahtawa näöltänsä ja nehkiänlainen, jälkimäinen kuiwempata ja walkiata.
Sitä tarwitaan kruutinl tekoon, lääkkeiksi ja muuksi.

(Mainoksia)






Oulun Ilmoituslehti 112, 19.12.1890

C. M. OTTO & KUMPP.
HELSINGISSÄ.
Paketteihin pantuja värejä.
Toimikaudelle 1890-1891 uskallamme taasenkin huomauttaa väreimme verratonta laatua ja otamme mielellämme vastaan tilauksia, jotka toimitetaan kunnollisesti ja ensi tilassa. Rahti vapaasti kaikille rautatien-asemille.
Huom.! Jokaisessa oikeassa paketissa on paitsi tunnettua suojelusmerkkiä toiminimemme.
C. M. Otto & Kumpp.
Helingissä, Kluuvikatu 6.

Frans Öhrnbergin
kauppa.

Punssia, useampaa lajia, muun muassa Pihlgrenin palkittua punssia putelittain.
Kirsimarjaviiniä.
Ranstia, sopivaa kirkon-viiniksi.
Etikkaa.
Öljymaalia naulan purkeissa.
Kuivia maaliaineita, niinkuin sinkki- ja lyijyvalkeaa, kelta- ja punamultaa, liitujauhoja, kimröökiä paketeissa, ultramarinsinistä ja lyijymönjää sekä umbraa useampaa lajia, tärpättiä, keitettyä liinöljyä, kupaalilakkaa, nupeja ja muita nauloja summissa ja vähittäin myy
Frans Öhrnberg
entisessä Niirasen talossa
Kirkkokadun varrella.

Onkamon Punamultaa (mainokset, ohjeet)






Onkamon Punamultaa myy
O.Y. Onkamon Punamulta A.B.
Turku


KÄYTTÖOHJE:
2½ kg. vihreää vihtrilliä sekoitetaan 50 litraan kiehuvaa vettä. Tähän liuokseen hämmennetään 2 à 2½ kg. ruisjauhoja, ja seos saa kiehua ¼ tuntia, jonka jälkeen siihen sekoitetaan ahkerasti hämmentäen 8 kg. Punamultaa. Kiehuttuaan vielä ¼ tuntia on väriseos käyttökelpoista. - Jos väriseos tällöin on liian paksua, voidaan sitä suolalaukalla helposti ohentaa.

Kotimaista valmistetta.

-------

O.Y. Onkamon Punamulta A.B.
Turku
ONKAMON PUNAMULLALLA


on kaunis tumma väri ja voittamaton peittokyky, ja on puhtain kaupassa löytyvistä punamultalajeista. Keskuslaboratorio Osakeyhtiön analyysin N:o 474 mukaan tammikuun 25 p:ltä 1922 on sen rautapitoisuus (Fe2O3) 64,24%.

KÄYTTÖOHJE:
2½ kg. vihreää vihtrilliä sekoitetaan 50 litraan kiehuvaa vettä. Tähän liuokseen hämmennetään 2 à 2½ kg. ruisjauhoja sekä 2 à 2½ kg. keittosuolaa, ja seos saa kiehua ¼ tuntia, jonka jälkeen siihen sekoitetaan ahkerasti hämmentäen 8 kg. Punamultaa. Kiehuttuaan vielä ¼ tuntia on väriseos käyttökelpoista. - Jos väriseos tällöin on liian paksua, voidaan sitä vedellä helposti ohentaa.

Kotimaista valmistetta.

Kuninkaallista leikkiä.


Kaiku 116, 14.10.1890

Italian kuninkaalla Viktor Emanuelilla ja wanhemmilla Italian upseereilla oli tapana wärjätä hiuksensa. Nykynen Italian kuningatar tahtoi, että kuningas Umberton pitäisi seurata heidän esimerkkiään ja wärjätä harmajat hiuksensa mustaksi. Hänen kehotuksensa meniwät kuitenkin turhaan. Kuningas Umbertolla on kerrassaan rehellinen luonto, eikä hän huoli semmoisista keinoista. Kun kuningatar huomasi kehotuksensa turhiksi, päätti hän käyttää wiekkautta. Hän tilasi hienointa hiuswäriä Pariisista ja asetti sen kuninkaan pukuhuoneesen ynnä kirjallisen neuwon, mitenkä sitä tulisi käyttää, mutta ei puhunut kuninkaalle sanaakaan asiasta. Ei kuningaskaan puhunut mitään, waikka hän tietysti huomasi ansan, mihin häntä koitettiin. Kuningattarella oli iso walkonen willakoira, josta hän oli hywin ylpeä, mutta kuka woi kuwata hanen hämmästystään, kun se eräänä päiwänä tuli hänen huoneesensa ihan sysimustaksi wärjättynä. Kuningas oli näet siihen koettanut pariisilaista wärikeinoa - mutta siitä päiwästä ei kuningatar enään puhunut kuninkaalle hiusten wärjäyksestä.

15.3.08

Priskurant på Rifven Oljefärg


Finlands Allmänna Tidning 96, 27.4.1852

Priskurant

Rifven Oljefärg


af Gammelstads fabriks tillverkning invid Helsingfors. Försäljningen sker ifabriks-försäljnings-magasinet uti Handlanden Sundbergs arfvingars gård, i närheten af senats- och salutorgen, der äfven reqvisitioner i större och mindre partier emottagas af Tschetschulin.

Silfver.

Röda färger. Rub. k.

Sinober 1:a .................................. pr skålp. 2. 75.
D:o 2:a .................................. „ „ 2. —
Mönja .................................. „ „ — 18.
Blåa färger.
Pariser .................................. „ „ 1. 80.
D:o blandadt med blyhvitt .................................. „ „ — 68.
Berlinerblått 1:2 .................................. „ „ — 60.
D:o 2:a .................................. " " 11 — 45.
Gröna färger.
Parisergrönt 1:a .................................. „ „ 1. 20.
D:o 2:a .................................. - 80.
Spanskgröna, mörk .................................. „ „ — 55.
D:o ljusare .................................. „ „ — 40.
Engelskgrönt 1:a .................................. " " — 80.
D:o 2:a .................................. „ „ — 40.
Gula färger.
Chromgult 1:a .................................. " " — 80.
D:o 2:a .................................. „ „ 70.
Mengen .................................. „ „ — 20.
Gulocker .................................. „ „ — 10.
Hvita färger.
Schefferhvitt 1:a .................................. " " 1. —
D:o 2:a .................................. „ „ — 80.
D:o 3:a .................................. „ „ — 60.
Blyhvitt, Engelsk, 1:a .................................. " " — 18.
D:o d:o 2:a .................................. „ „ — 15.
Bruna färger.
Umbra 1.a .................................. „ „ — 40.
D:o 2:a .................................. „ „ — 25.
D:o 3:a .................................. „ „ 15.
Brunocker .................................. " " — 14.
Brunrot .................................. " " — 12.
Gråa färger.
Gråfärg, fin .................................. „ „ — 18.
Grundfärg, grå .................................. „ „ 10.
Svart färg.
Svartfärg, 1:a .................................. „ „ — 18.
Torra färgstofter för Limfärg.
Malen Mineralweiss .................................. pr skalp. 1. —
D:o Krita 1:a .................................. „ „ — 35.
D:o d:o 2:a .................................. „ „ — 25.
D:o Gulocker 1.a .................................. „ „ 1. —
D:o Sitthjelp 1:a .................................. „ „ 3. —
Raffinerad Linolje-fernissa .................................. pr kanna 1. 25.
Raffinerad Hampolje-fernissa .................................. " " 1. —
Kitt .................................. „ skålp. — 10.
Renad Terpentin.................................. " kanna 1. —

Penslar, kärl, såväl af sten som träd, för färgerna och fernissan, till diverse priser, äfven kunna ofvannämnde färger utblandas till alla sorter såväl mörkare som ljusare kulörer om så åstundas.

Alla ofvanstående oljefärger kunna, utan vidare åtgärd, till målning begagnas, endast de utspädas med fernissa. Alla hvita färger som målas invändigt i rummen böra utspädas med terpentin.

Waatteuksesta.

Ahti 27, 5.7.1879

Waatteuksesta.

(Jatko ja loppu edelliseen n:roon.)

Wärit moimme jakaa kahteen lajihin: tummiin ja waaleisiin. Tummat wärit omat: täydellinen wärittömyys, musta, sitte harmaa, ruuni ja sininen; wiheriä ja punainen owat rajana tummain ja waaleain wärien wälillä ja woidaan lukea kumpiin tahansa. Waaleita wäriä owat: kaikkien wärien yhtyys eli walkoinen, sen naapuri keltainen, ja n. s. gredlini. Wiheriä ja punainen woidaan, miten sanottu, lukea kumpiin tahansa.

Tummat wärit kuwailemat yleisesti synkkyyttä ja wakamuutta. Kiilloittamaton musta kuwailee ehdottomasti sywää surua; kiilloitettu musta paremmin juhlallisuutta ja ylewyyttä. Wakawissa juhlallisissa tiloissa on siis kiiltämä musta pukimena aiwan paikallansa, kiiltämätön musta taas katkerassa surussa. Ruuni ja harmaa owat tawallisen olon, jokapäiväisen uutteruuden, toimen ja säädyllisyyden wärejä ja sopimatkin pariaten sellaisissa tiloissa. Näissä wäreissä on, tummia kun owat, paljo wakawuutta, jonkatähden ne paremmin sopiwat iäkkäämmille ja totisille, kuin nuorille ja iloisille ihmisille. Terweyden suhteen on muistettawa, että tummat wärit kaikki imewät itsehensä auringon sädetten lämpöä runsaasti ja sentähden omat soweliaampia talmella käyttää, kuin kesällä. Waaleat, waloisat wärit kuwailemat iloisuutta, ja puhtaudellansa miellyttäwät waloa ja wiattomuutta kaipaawaa ihmishenkeä. Näihin on paitse jo mainituita myös waalean sininen luettawa. Se waikuttaa tyyneyttä ja kylmyyttä tunteissa. Se on taiwaan, siis toiwonkin ja myös wiattomuuden wäri, sekä sopii nuorille ja waaleille ihmisille; ijäkkäät ja tummat se helposti tekee naurettawan näköisiksi. — Toiwon wäri on myös wiheriä, mutta se ou mäös kesäisen runsauden märi. Se syntyy sinisen ja keltaisen sekoituksesta, jouka tähden sillä onkin mähän sekä sinisen wakamuutta että myös kepämielisyyttä; ja näitten yhdistyksestä se juuri luo sen ylewän, sopusointuisen, kaswimaailmassa niin aiwan tawallisen wärin, jonka katseleminen tekee hywää silmille. Wiheriä puku sopii paremmin kuin mikään muu kaikille ihmisille ja kaikissa tiloissa, kuitenkaan ei niitä kowin yleisesti käytetä, mikä warmaan tulee siitä että luonnossa niin runsaasti on tätä wäriä, jotta sen ainainen näkeminen synnyttäisi tunteen yksitoikkoisuudesta. — Punainen on tawallansa wiheriän wastakohta. Se waikuttaa warsin woimakkaasti silmiin ja herättää tulista intoa, jopa raiwoakin esim. eläimissä. Se on sydänweren - kiihkeän rakkauden wäri. Punaisen hehkuwaisuus ja lämpö osoittawat runsasta elonwoimaa, jonkatähden se sopii hywin nuorille ja woimakkaille henkilöille. - Gredliniwärissä on wähän sekä waloa että lämpöä. Wiimeisinä aikoina on sitä ruwettu käyttämään. Se wiwahtaa sekä punaiselle että siniselle, waan ei ole kumpaakaan; se on epätietoinen niinkuin nykyinen aika. — Myös keltaisessa on wähän lämpöä, mutta runsaammin waloa. Keltainen ottaa helposti likaa ja kuwailee sillä petollisuutta; waikka sillä woisi olla kullan puhtaus, on se kuitenkin kewytmielinen. Iloisissa juhlatiloissa on se paikallansa. — Valkoinen on iloisen wiattomuuden märi. Se waatimattomuudessaan heittää kaikki walo- ja lämpösäteet luotansa, eikä se oikeastaan olekaan mikään wäri, waan walo itse. Waloon pitää olla kaikilla oikeus, niin myös tähän wäriin; nuorille se kuitenkin paraiten sopii. Se ei lämmitä ja on sentähden, miten kaikki waaleat wärit, soweliaampi kesällä, kuin talwella käytettäwiksi.

Waatekappaleen teon, muodon eli kuosin määräsi ennen wanhaan pää asiallisesti kunkin kansan oma erityinen tapa. Ja niinkauan kun erityiset kansaluokat, säädyt ja ammattikunnat eliwät kukin itsekseen muista jyrkästi eroitettuna omaa elämäänsä, oli kullakin luokalla ja säädyllä oma omituinen pukunsakin, josta heti woitiin tietää puwunkantajan säätykin. Näin on wieläkin osaksi laita esim. Suomessa. Eri kansat käyttäwät warsin erilaisia pukuja, joita myöskin wielä Suomessakin on jälillä, waikka ei jokapaikassa. Kuitenkin pyrkii nyky-aikainen maailma puwussaan yhdenmukaisuuteen. Nuo yleiset waateparren kuosit eli n. s. muodit, jotka enimmiten Ranskasta lewiämät kaikkeen maailmaan, owat suuressa määrässä jo tulleet käytäntöön kaikkialla; ja sellaisissa maissa, joissa ihmisellinen tasa-arwo on täydellisesti tunnustettu, ei useasti enään woikkaan puwusta miestä tuntea, sillä kaikki ihmiset käywät jotenki samaan tapaan puettuina. Siksi se tietysti wähitellen on tulewa kaikkialla. Siinä ei auta kirjat eikä saarnat. Kansallistunnon herättyä on kyllä monessa maassa ajaksi alettu uudestaan kansallisia pukujakin käyttämään, ja sellainen pyrintö nyt meilläkin on herännyt. Uskoni kuitenkin on, että ne taas, aikansa oltuaan, katoawat; koska siwistys muuten muuttaa ihmiset toistensa kaltaisiksi, eiwät erilaiset puwutkaan woi pysyä.

Suonette anteeksi, jos käsityksemme näissä asioissa ei olisi kyllin kypsynyt. Tahdommekin nyt wähäksi aikaa ottaa erään kansallisen kirjailijan awuksemme.

Muoti ja ajanhenki owat liittolaiset. Kumpaakin wastustetaan ja puolustetaan. Mikä on kaunista, sitä ei woi kieltää, mikä on jaloa, sitä ei woi wastustaa. Muodissa on aina jotakin kaunista niinkauan kuin naisissa löytyy siweellistä kauneus-aistia; ajan hengessä on aina jotakin jaloa niinkauan kuin Jumalalla on lupa ihmiskunnan historiassa waikuttaa ja maailmaansa johtaa. Kun milloin muoti kuwailee kewytmielistä turhamaisuutta on ajanhenki syyllinen samoista wirheistä. Kumpainenkin woi olla ihmisellisesti erehtynyt ja eksynyt, waan eiwät ne senwuoksi ole olemattomiin tuomittawat. Niille saarnattakoon puhdistusta eli reformia, waan ei kuolemaa. Ajan henki ponnisteleiksen ihmiskuntaa edistyttääksensä; se ilmaisee kullakin ajalla kansain käsityksen heidän elämänsä tarkoituksesta, se on maailman edistyksen mahtipontisin kiihoittaja, jonka käskyjä jäykkäniskaisimmatkin wanhalla-olijat kerran owat pakoitetut kuulemaan. Muoti taas on ajan hengen ulkonainen ilmaus, sen piwnempäinkin oikkujen orja. Se on ajan hengen ulkokuori, jonka läpitse sisältö heijastuu.

Pienimpäinkin kaupunkein asukkailla waihtuu muoti wiimeistään wuoden päästä; wähän suuremmissa kaupungeissa syntyy uusi muoti jokaisen uuden kuun syntyessä: waan maailman suurissa kaupungeissa kohtaa uusi muoti jokaisen aamuauringon nousussa, wieläpä waihtumat nämä päiwän kaunotarten koristeet usein iltatähden walaistessa. Niin on maailma muuttumainen ja waihtuwainen, katoowainen ja jälleen uudistuwainen. Myöntäkäämme että tämä on turhuutta. waan juuri noissa samoissa maailman sydän-kaupungeissa myöskin yhtä herkkähermoisesti tunnetaan ajan hengen jokainen pienempikin tuulahdus. Niihin sähkösanomat salamoina maan kaikilta reunoilta kiitäwät ja niistä taas käskewänä woimana ylt'ympäri lewiämät. Waan wiimeksi saapuwat nuo ajan aallot pienille syrjäisille pesille, joille tiet huonot ja kulkuneuwot kehnot estäwät yhtäpian joutumasta. — Tosin on hauskaa kerran nähdä Jääsken kaunottaren tepastelewan esi-äidiltä perityssä puwussaan täytenä wastakohtana nyky-ajan waihtelewalle muoti-wallalle, waan ikäwältä tuntuu, kun huomaa, että ajan edistyksen henki ei liioin ole muuttanut esi-äidistänsä erilaiseksi. Siten näemme, että ihminen yhdyttyänsä aikakautensa edistyswirtaan ei enään kanna hartioillaan muinaismuistoja, waan tottelee ajan wirtaa, joka kehoittaa häntä rannoiltansa yhä poimimaan uusia kukkia, samalla kun se tuopi yhä uusia rientoja ja harrastuksia.

Lopuksi nyt, pitempiä puheita wälttääkseni, tahdon wielä waan kertoa muutamia mielestäni tärkeitä waattetusta koskewia totuuksia.

Waatteuksen tarkoituksenmukaisuus ruumiin werhoksi on pää-asia, sen kauneus on toiwottama ja hywä; mutta puwun muotojen ja kuosien alituinen muutteleminen, josta pian seuraa ompelijain ja korukauppiasten jumaloitseminen ynnä kaikellaisten hepsujen ja killuttiinien sowitteleminen pukuunsa — tämä kaikki on ja pysyy turhamaisten ihmisten mielitoimena, jota järjelliset naurawat tai surkuttelewat.

"Pue itsesi warojesi mukaan, ei turhamaisen näköisesti; hywin, waan ei korskeilewaisesti, sillä puku useasti ilmoittaa miehen." - Samoin kuin welmollisuutemme ja menestymisemme maailmassa waatii, että olemme ihmisille ystäwälliset ja kohteliaat, on hywin pukemisellakin yhtäläinen päämäärä. Jos sen woimme tehdä, on welmollisuutemme ulkonaisella pukimellakin miellyttää niitä ihmisiä, joitten yhteydessä elämme. Tähän kuuluu että koemme, miten mahdollista, olla puetut siiwosti ja tasaisesti, niin ettemme koskaan erinäisellä koreilemisella eikä myös huolimattomuudella herätä ihmisten huomiota. Waatetus ei pidä olla pää-asia ihmisen elämässä; kellä niin on, sen sielu kaswaa turhamaisuuden rikkaruohoa. Mutta pukusi ei myöskään saa olla sellainen, että sinua huolettomaksi woidaan kutsua sen johdosta. Ainoa täysin sowelias on se waatetus, joka muihin ihmisiin ei tee minkäänlaista erityistä waikutusta; niin että jos joku näkee sinun missä tahansa eikä ollenkaan erityisesti huomaa eikä jälkeenpäinkään muista kuinka olit puettu, silloin oli waatteuksesi hywä ja sowelias. Ainoastaan sen saawat muut puwustasi muistaa, että sinä tawallisesti olet jotenki siisti, et huolimaton, etkä turhamainen, silloin on puku parasta mitä se olla woipi.

W. Leppä.

Kuiwattua parkkia

Ahti 27, 5.7.1879

Kuiwattua parkkia on nyt mahdottomissa määrin yötä päiwää tuotu Ouluun aina 15 penikulman matkan päästä. Nykyjään wallitsema rahaton aika on pakoittanut maalaisia enempi kuin edellisinä wuosina käyttämään tätä, waikka wähäistäkin, tulon lähdettä pajupensaitten kuorimisella. Kiitoksen siitä, että köyhempi osa rahwasta näin on saanut tilaisuuden työ-ansioon, ansaitsemat etupäässä tehtailijat hrat Åst[r]öm, jotka ostawat suurimman osan kaupunkiin tuodusta parkista. Veljesten Aström'in tehdas ostaakin joka päiwä useita satoja häkkejä. Parkin kiskannosta kuuluu kuitenkin maan wiljelijöille olewa se haitta, että parkin kiskojat tallaawat heidän niittynsä metsän wieriltä, jossa tawallisesti paras heinä on, ja jättäwät pajun risut jälkeensä niitylle, joista on nittäessä haittaa. On kuulunut, että maan omistajat uhkasakkojen kautta aikowat koettaa estää mainittua epäkohtaa.

O. W. S.

13.3.08

Hyödyllistä. Helppo keino saada pesussa kellastuneet vaatteet jälleen valkoiseksi. Porsliini kittiä.

Keski-Suomi 9, 1.3.1873

Hyödyllistä.

Helppo keino saada pesussa kellastuneet vaatteet jälleen valkoiseksi. Kellastuneet vaatteet pannaan happameen kirnupiimään ja annetaan olla siinä muutama tunti; karkeammat kauemmin kuin hienot. Sitte pestään ne saippualla ja haaleella vedellä, virutetaan hyväksi ja pannaan kuivamaan. Jos ei ensikerralla valkene, uudistetaan koetus uudestaan. Varsin hienot vaatteet vaativat vaan vähän hapanta piimää.

Porsliini kittiä saadaan 2 osasta hienonnetusta arabian pihkasta ja 8 osasta poltettua kipsiä. Tämä seos tehdään veden kanssa tarvittava taikinaksi. Kitti
on lujaa ja kestävää. Astian värin mukaan käypi myös kittiä värjääminen. Metalli-
oxidilla saadaan se punaiseksi, kromi-oxidilla keltaiseksi ja ultramarinilla siniseksi j. n. e.

(vienti- ja tuontituotteista, mm. Kiinalaisesta indigosta)

Finlands Allmänna Tidning 130, 8.6.1836

S:t Petersburg den 23 Maji (4 Junii.)

H. K. M. har i Nåder ytterligare på tre års tid förlängt den år 1830 först utfärdade och sedermera år 1833 förnyade tillåtelsen, att tullfrit utföra tågwerke af alla flag till utrikes orter.

[...]

En uti Handelstidningen meddelad öfwersigt af exporten ifrån Petersburgs hamn, från seglationens början till den 1 Maji, upplyser, att handeln i år warit wida lifligare än år 1835. Sålunda har man redan i år utfört 125,615 Pud tackjern, 19,635 Pud koppar, 85,948 Pud Hampa, 13,677 Pud Pottasta, 81,415 Pud talg,12,028 Pud ull, o. s. w. — Äfwen ifrån Riga har exporten warit wida större an sistl. år, och wårdet af de intill den 1 Maji derifrån utförda waror beräknas redan till 7,316,340 Rub.

Handelstidningen meddelar likaledes ganska intressanta underrättelser om de lyckliga försök, som i provicrne söder om Caucasus å flere särskilda orter blifwit gjorda med odling af chinesisk indigo (polygonum tinctorium.) Efter 7½ skålpund frön har man erhållit 11 pud frön, hwarmed ytterligare försök i år skola anställas. Emedan man ej kunde förutse, att afkastningen skulle blifwa så riklig, wågade man icke göra några försök att bereda färg, emedan man skulle nödgats för detta ändamål redan i Junii månad helt och hållet uppoffra ett större antal plantor. Indigo säddes öfwerallt wid medlet af April, och tog ingen skada af de starka nattfrosterne, som i grannskapet af Tiflis förstörde en myckenhet trädgårdswäxter och i synnerhet alla plantor af Egyptisk och Brasiliansk bomull. Man har derföre beslutit göra försök med odlingen af Indigo äfwen i Rysslands mellersta och södra provincer. Så widt man hittills kunnat utröna, trifwes denna wårt allrabäst i fuktig mulljord, men deremot blef den ytterst klen i stark lerjord.

[...]

(Mainoksia)

Ahti 12, 25.3.1880

Maalareille:
Kimröökiä, sinkkilvalkoa, lyijywalkoa, terrasiennaa, kruununkeltaa, keltamultaa, Pariisin ja Berliinin sinistä, Spanian wehriäistä, umbraa, y. m. m. sekä kostutettua liitua, öljyynjauhettua walkoista, keltaista, sinistä ja wehriäistä wäriä sekä öljyä, tärpättiä, kupaalia ja lakkakiilloksia.
E. A. Bäckman'illa.

---------------------------------

Wärjäreille:
Suolahappoa, mieluimmin kosottain;
Tulikiwihappoa " "
Brisiljoa, wehriää witrilliä, sinistä ja walkoista alunaa ja oljaania sappiomenia, anelinia, punaista ja sinistä gredeliiniä, sandeliinia, kromsyrakalia y. m. m.
Valkoista Amykkoa asustolle.
Asusto-, pesu- ja pesustus-saipuaa;
Pesu-pulweria;
Pöytä suolaa ja kiiltomustetta.
E. A. Bäckman'illa.

---------------------------------

För målare
Kimrök, zinkhvitt, blyhvitt, terrasienna, krongult,
Gulockra, Pariser & Berlinerblått;
spansktgröna, umbra. m. fl. samt slammad krita öljerif--- i hvita, gula, blåa & gröna färger samt oljor, terpentin, kopal och läckfernissa hos
E. A. Bäckman.

---------------------------------

För Färgare
Saltsyra, helst partivis;
Svafrelayra " "
Brisilja, grönhvictriol;
Blå & hvit alun och oljana.
Galläpplen, annelin — röd & blå gredelin, sandel, kromsyradtkali m. m.
Hvit Amykos, för toaletten.
Toalett-, tvätt & Rysktvålar;
Tvättpulver; bordsalt och blanksrärta
Hos E. A. Bäckman

11.3.08

Comenius, Johann Amos: Orbis sensualium pictus (muutamia kuvia)

Comenius, Johann Amos: Orbis sensualium pictus
Aboae : [Johan Winter] 1689

[Muutamia kuva-aukeamia latina-ruotsi -oppikirjasta; katsottavissa kokonaan Helmi-tietokannassa]

24-25


26-27


30-31


32-33


120-21


122-123


126-27


144-45



160-61


162-63


186-87


188-89


190-91


192-93


194-95


196-97


202-203


266-267

10.3.08

Diamant-Renovator nahanvärjäysaine (mainos)



(Varoitus aniliiniväreistä)


Vasabladet 50, 10.12.1864

Då således genom de af ordföranden, hr Hamberg, werkstälda kemiska analyser blifwit ädagalagdt, att det färgämne, som benämnes Anilinrödt och möjligen äfwen andra Anilinfärger, ware sig i fast eller flytande form, liksom äfwen dermed färgade tyger, innehålla arsenik i större eller mindre mångd, ända till 25 procent, anfåg läkaresällskapet att dessa högit wådliga färgämnen icke böra i handel få finnas tillgöngliga samt beslöt enhålligt, att denna Sällskapets åsigt i ämnet skulle genom i tidningarna infördt protokollsutdrag bekantgöras, helst ofwannämnda för sin skönhet särdeles efterfrågade färgämnen allmänt försäljas och till färgning anwändas, såwäl inom hufwudstaden som i landsorterna.

Edv. Edholm.
Swenska Läkaresällskapers sekreterare.

Taksa, jonka mukaan Taara eli päällyspaino on luettawa. (osa)

Suomalainen Wirallinen Lehti 28, 4.2.1887

Taksa, jonka mukaan Taara eli päällyspaino on luettawa.

A. Maahan tulewille tawaroille.

[Listassa mainitaan mm.]

Alunaa
Paineita ja wärjäysaineita:
aniliinia läkki-astioissa
lyywittiä ja mönjää
sinuuperia kaksinkertaisissa laatikoissa tahi kaksinkertaisissa nahkasäkeissä, tynnyrien sisässä
kosenillia
kudbear- ja lakdye-painetta
indigoa, lujaan pakattua
indigoa, syöstettyä eli mätättyä
indigoa, suroneissa (nahkasäkeissä)
orleanaa, kiwi-astioissa
orleanaa, palttinalla warustetuissa wakoissa
orleanaa, wakoissa ynnä tynnyrien kanssa
saffloria, pakoissa
Safrania läkkirasioissa
Muita tässä taulussa eriksensä nimittämättömiä paineita, wärjäys-aineita ja liuwoksia läkki-astioissa
Galleppeleitä ja diwi-diwiä
Gummi-pihkaa, Arapian, Senegalian, gummiguttaa, -draganttia, -kopaalia, -sandarakkia ja kaikki muita eriksensä nimittämättömiä gummi-lajia
Harpoesia, gallopotia, kolofoniumia ja Amerikan pihkaa
Liitua
Pellawalankoja pakoissa
Metalleja:
antimoniumia
auripigmenttiä, rauschgelbiä ja arsenikkia
auripigmenttiä, rauschgelbiä ja arsenikkia kaksinkertaisissa tynnyreissä
gleteä ja hopeanlehtiä
peilintausta-ainetta ja tinaa tangoissa
terästä, kaluksi tekemätöntä ja spiauteria eli sinkkiä lewyinä
Salmiakkia, puhdistettua ja puhdistamatonta
Schellakkaa
Silkkiä, raakaa ja kehrättyä, kaikenlaista
Silkkiä, pakoissa
Suotaa rauta-astioissa
Tärkkelystä
Willalankoja kaikenlaisia
Muist. Loimiksi täydellisesti walmistetut willat eli walmiiksi luodut loimet, rullille wyyhdittyinä, punnitaan rullien kanssa yhtenä, ja wähennetään niiden wuoksi 25% willain bruttopainosta
Willalankoja kaikenlaisia, tawaraköytöksissä
Wiinikiweä, puhdistettua ja puhdistamatonta

Lappalaisen waatteen muoto ja hinta.

Oulun Wiikko-Sanomia 39, 30.9.1854

Lappalaisen waatteen muoto ja hinta.

Pää-waatteesta ainoastaan eroitetaan waimo-ihminen miehestä. Waimo-ihmiset, sekä nuoret että wanhat, pitäwät yhtäläistä lakkia. Sen muoto on päätä myöden istuwan myssyn lainen, jonka päässä takaraiwolla on paksunmoinen häntä, joka nousee niskasta ylöspäin puolen kuun muotoisena. Tämän niskasta uloslähtewän hännän sisällä on puusta tehty kaawa, jonka päälle joko punaista eli mustaa werkaa on neulottu niin lujaan, että kaikki hywin oikoisena pysyy. Puolikuun ulkopuoli on kaksi runsasta tuumaa lewiä ja puolen toista korttelin pituinen. Neuloksiin on teräkseksi pantu keltaista ja punaista kangasta. Itse myssyn ja tämän hännän wäli on samanmoista kangasta kuin häntä itsekin, kuitenkin kirjawilla rihmoilla ympäri kääritty. Pään päällä olewan myssyn osa on karttuunista, josta alasmenee korwa-laput, joitten päihin omat rihmat pantut leuwan alle kiini sidottawiksi. Pitkin hiuksien rannetta käy ylitse otsan mainittuihin korwalappuihin punainen eli keltainen, sormea lewiä, kangas. Itse myssy kierrellään nuoremmilta hopea-kaluuneilla. Tämä on sekä arkena että pyhänä pään peitteenä. Miesten pään peite on wiina-pannun hatun muotoinen lakki, punaisesta eli mustasta werasta, wesi-linnun höyhemillä topattu, jossa itse pään ympärillä olewa wanne talwella pidetään saukon nahasta ja kesällä werasta. Jos itse lakki on punainen, niin on wanne musta, jos lakki on musta, niin on wanne joko keltainen eli punainen. Nämät sekä miehen että waimon lakit maksamat täällä puolentoista ruplaa. Moni,ehkei kaikki, pidä raitaisesta pumpuli kankaasta tehtyä paitaa, jonka hinta nousee ruplaan ja wiiteenkolmatta kopeikkaan. Kaulassa pidetään kolmen ruplan maksawa silkki-huiwi.

(Jatketaan.)

Helppo ja kestäwä maali puurakennuksia warten.


Keski-Suomi 21, 25.5.1872

20 kannua wettä saa wilkkaasti kiehua. Siihen hämmennetään 12 naul. puhdasta kuusen pihkaa, joka keitetään 2 a 3 tuntia, jolloin pitkin matkaa hämmennetään, että pihka täydellisesti sulaa weden sekaan; on myöskin aineen kiehuessa kaikenlainen pihasta nousewa likaisuus, kuoren palaset j. n. e. keitosta pois luotawat. Kun on pihka sulanut, hämmennetään siihen 5 naul. sihdattuja ruisjauhoja; ja on pidettäwä huoli siitä, että sekaantuwat hywin hienoiksi. Wiimein lisätään 30 naul. hienonnettua liitua, jota tehdessä niin ikään keittäminen ja hämmentäminen jatketaan.

Mielen mukaisen wärin saa maalille sillä, kun sekoittaa siihen punamultaa, keltaokraa taikka kimröokiä.

Värit, joita tahtoo sekaan panna, owat sitä ennen weden ja liidun seassa hienonnettawat, koska wäri siten saadaan tasaisesti yhdenmoiseksi.

Maalaaminen on tehtäwä maalin mahdollisimman kuumana ollessa; sillä muuten pihka kowettuu ryhmyiseksi ja tekee maalin kestämättömäksi. Sen tähden lasketaan tarpeen mukaan maaliastiaan tulistettuja kiwiä tai kuumia rautapalasia.

Jos maalaa kahteen kertaan, niin saa erinomattain tasaisen kauniin wärin; waan on siinä tapauksessa otettawa ainoastaan 10 nl. pihkaa. Tämmöinen maali on piammastaan yhtä kestäwä ja kaunis kuin öljymaalit.

Huomaa! Kuta puhtaampi pihka on, sitä parempi. Kun koettaa maalin wäriä, niin on tarpeen antaa koetusmaalin kuiwaa, koska maali kuiwana on toisen näköinen kuin tuoreena.

(Mainos, maalarintarvikkeita)


Keski-Suomi 21, 25.5.1872

Tapettia ja tapetti reunuksia, masiini paperia, Dalan punamultaa, waaleata ja keltasta okraa, kliitua, öljyä, maalarin penseliä, Ratajärwen akkunalasia, nauloja, ruotsin rautapeltiä, Dalan kowasimia y.m. helppoihin hintoihin
A. Leistén'illä.

Kirjapaino-taiteen keksimisen tärkeimmät seuraukset.

Kansan Ystävä 33, 19.8.1882

Ensimmäisen sijan kaikista ihmisneron keksinnöistä saa epäilemättäkin kirjapaino-taide sen waikutuksen tähden, jonka se on saanut aiakan ihmiskunnan siwistyksen edistymisessä ja kehittymisessä. Maailman historia alkaakin sentähden syystä uuden tapausten ajankäänteen siitä wuosisadasta, jona ensimmäinen kirja ilmestyi painettuna.
Jo w. 581 jälkeen Kristuksen syntymää leikattiin Kiinassa kirjoituksia puutauluihin. Koska kiinalaista keksintöä kuitenkaan ei wähintäkään tunnettu Euroopassa, ei se waikuttanut mitään eurooppalaisen kirjapaino-taiteen kehittymiseen. - Saman ajan todistuksien ja nykyajan tutkimusten mukaan tulee tämän, koko Euroopan kaikille maile suuren keksinnön kunnia, eräälle saksalaiselle miehelle Juhana Gensfleich'ille(?), jonka nimi myös oli Gutenberg. Hän rupesi, Strassburgissa oleskellessansa ajattelemaan, eikö sopisi käyttää erityisiä kirjasimia eli kirjainten painamia puusta, ja hän teki siellä ensimmäiset kokeensa. Monen monituisen kokeen perästä, jotka weiwät koko hänen omaisuutensa, lähti Gutenberg w.1441 Maintz'iin saattamaan taidettansa käytännöllisyyteen. Hänen onnistui w. 1450 saada liikekumppanikseen rikkaan, waan ahneen kultasepän Juhana Fust'n (Faust). Hän rupesi sen jälkeen innokkaasti työhön ja kehitti taidettansa ihmeteltäwällä nopeydella. Kuin wiwät puukirjaimet täydelleen tyydyttäneet waatimuksia kirjoituksen tasaisuuden ja yhdenmukaisuuden suhteen, pisti Gutenbergin päähän walaa kirjasimet - joka keksinnön parantaminen oli mitä suurimmasta ja tärkeimmästä merkityksestä. Tämän uuden tawan ensimmäinen hedelmä oli se latinainen raamattu (Biblia latina wulgata), jota Gutenberg ja Fust w. 1452 rupesiwat painamaan ja joka walmistui w. 1455:n lopulla. Tätä kaunista kirjapainon esikoista painettiin sekä pergamentille että paperille - edelliseen oli käsin maalattu kultaisia ja monen wärisiä alkukirjaimia, jälkimmäiseen sinisen ja punasen wärisiä, niinkuin sen ajan käsikirjoituksissakin oli tapana tehdä. (Yksi pergamentille painettu kappale tätä painosta myytiin Lontoossa w. 1873 ja siitä maksettiin yli 80,000 S. markan). Kirjasin-walamisen kunnia tuleek uitenkin eräälle Pietari Schöffer'ille (Scheffer), joka wuodesta 1453 oli äskenmainittujen apulaisena.

16:mmem wuosisadan alussa lewisi kirjapaino-taide melkein kaikkiin Euroopan maihin ja kirjapainojen luku oli jo melkoinen. Niinpä oli w.1500 Italiassa noin 600 (yksin Venetsiassa oli kahteen sataan), Saksassa enemmän kuin 200, Ranskassa 147, Espanjassa noin 50, Hollannissa 50 j. n. e.

Uskonpuhdistukselle ja sen pyrinnöille tuli kirjapaino-taide mahtawaksi aseeksi paawilaisuutta wastaan. Niin esim. painettiin wuodesta 1522 wuoteen 1534 17 painosta Uutta testamenttia eikä sitä mikään painopakko taikka muu wäkiwalta woinut hillitä tämän suuren keksinnön waikutuksia. Niinkuin jo mainitsimme lewisi kirjapaino-taide harwinaisella nopeudella ja menestyksellä kaikkiin Euroopan maihin sekä samalla Ameriikkaan, Aasiaan, Afrikkaan ja Austraaliaan, ja wielä nopeammin kuin tämän taiteen siwistystä ja walistusta edistäwät tuotteet lewisiwät, yltyi kansoissa sen hengen rawinnon tarwe, jota näin heille tarjottiin.

Skandinawiaan toiwat matkailewat saksalaiset kirjapaino-taiteen. Jo w. 1474 taikka wähää jälkeenpäin ilmestyiwät ensimmäiset painotuotteet Ruotsissa, ja 1491 oli Tukholmassa jo pysywäinen kirjapaino. Upsalaan laitettiin kirjapaino, jossa w. 1510 ruwettiin painamaan monta kirjaa kirkollisia tarpeita warten sekä koulukirjoja. Pian moni muukin kaupunki Ruotsissa sai oman kirjapainonsa. Suomessa laitettiin esimmäinen kirjapaino Turkuun w. 1642 samalla kuin yliopistokin sinne perustettiin.

Entiset kirjapainajat oliwat tawallisesti samalla kirjasimen walajia, kirjanpainajia ja kirjakauppijaita, usein wielä oppineitakin, jotka itse tarkastiwat niitä klassillisia (pääkirjallisia) käsikirjoituksia, joita sitte painoiwat. Kirjasimien walaminen muuttui kuitenkin jo 17_llä wuosisadalla erityiseksi elinkeinoksi. Nykyänsä saattaa jo ydestä kirjasinwalimesta saada kirjasimia melkeen kaikkiin niihin moninaisiin kirjaimistoihin, joita käytetään maailman monituisissa kielissä ja kaikista kirjasinwalimoista on siinä suhteessa Ranskan waltion walimo Parisissa parhaiten warustettu. Niin kutsutun kirjapainimen parantamiseksi, jonka tointa kauwan teki waan tuo wanhastaan käytetty, puusta tehty ruuwipainin, on wiimeisinä aikoina hywällä menestyksellä tehty suuria ponnistuksia. Warsinkin Englantilaiset ja Ameriikkalaiset owat olleet toimessa keksimään sen parannuksia. Suurimman kiitoslauseen näistä keksinnöistä ansaitsee kuitenkin tuo n. k. pikapainin, jota, yhdeksännentoista wuosisadan koneneron tuotetta, tawallisesti käytetään höyryllä ja joka werrattomasti säästää aikaa ja työwoimia. Sama uusi painokone tekee työtä niin äärettömän nopeasti ja täydellisesti, että esim. Englannin parlamentissa pidettyjä puheita nykyään taidetaan painettuina lähettää pitkin maailmaa jo pari tuntia senjälkeen, kuin se parlamentin jäsen, joka puheen piti, on waijennut.

Jos nyt luomme katseen kirjapaino-taiteeseen ja sen waikutuksiin, jommoisina ne esiintywät henkisen elämän historiallisessa kehittymisessä sekä nykyisessä siwistystilassa, niin huomaamme, kuinka tämä taide wähitellen on mitä woimakkaimmin ja perinpohjaisimmin waikuttanut Euroopan kansojen henkiseen elämään yleensä, kuinka se warsinkin 16:lla wuosisadalla edisti rikkaan klassillisen kirjallisuuden ja tieteen uudestansa kukoistamista ja henkiin saattamista, kuinka se antoi uusia woimia ja mahtawimpia aseita uskonpuhdistukselle ja sen sankareille, sekä kuinka se menneen wuosisadan lopussa walmisti kansojen täysi-ikäisyyden tilaan muuttumista ja yhteiskunnan waltiojärjestystä joka soweltui kansalliselle wapaudelle, warsinkin n. k. aikakaus kirjallisuuuden kautta, kuinka se on herättänyt, elähyttänyt ja täytäntöön saattanut korkeimpia ajatuswoiman ehdotuksia, kuinka se saattaa kansoja lähemäksi toistensa luo, sekä auttaa lewittämään waloa ja siwistystä maailman kaikille kansoille ja maille.

Uudemman kirjallisuuden historia on samalla niiden waikutusten historia, joista me saamme kirjapainotaidetta kiittää, ja sen mahdolliset wäärinkäyttämiset, joita on koetettu poistaa painotarkastuksilla eli n. k. censurilla, eiwät merkitse paljoa werraten niihin siunauksiin, jotka sen kautta owat tulleet ihmiskunnan osaksi.

9.3.08

Tietoja jokapäiväisessä elämässä tawattawista aineista. 84. Rikki eli tulikiwi.

Oulun Wiikko-Sanomia 29, 22.7.1854

84. Rikki eli tulikiwi.

Rikkiä tawataan paikoin luonnion walmistakin kiteytyneinä eli rakeina (kristalleina) kipsin ja merkelin seassa Sicilian, Espanjan, Italian ja Puolan mailla, ja muutamain tuliwuorten tienoilla löytyy sitä höyryistä jähtyneenä hauteena (härmänä). Harmoin on se kuitenkin semmoisena aiwan puhdas, waan pitää ensin puhdistettamaan ja selwitettämään muista yhtyneistä aineista. Tawallisemmasti saadaan sitä rikkimalmista, jossa se on raudan kanssa seoitettu. Semmoisessa yhteessä löytyy sitä runsaasti Ruotsinkin maalla. Puhdistettuna sulataan se ja waletaan puikoiksi.

Rikinpöly eli tulikiwen kukka (ruots. swafwelblomma) on yhtä ainetta, kun itse rikkikin, mutta puhtaampaa, kuin puikkorikki. Kuiteukin on rikinpöly tawallisesti saastutettu wähällä wihtrilli-öljyllä, joka helposti saadaan wedessä huuhtomalla siitä lähtemään. Sitä käytetään erittäinkin lääkityksiä warten syyhelmässä ja muissa tiloissa.

Tulikiweä kaiwataan monenkin tarpewsen. Hiilen ja saltpietarin kanssa tehdään siitä kruutia, eläwän hopian kanssa sinuperia; siniwihtrilliksi ja erittäinkin wihtrilli-öljyksi kulutetaan sitä paljon. Ainoastansa tulitikuiksikin oli se muutamia wuosikymmeniä tätä ennen kowin tarpeellinen ja hyödyllinen aine, ja on wieläkin, waikka ei sitä enää pannakkaan niin paksulta näitten nykyaikaisten pienten tulitikkuin
päähän, kuin tapana oli entisiin panna.

Turusta (arsenikkimittauksia)


Sanomia Turusta 231, 6.10.1887

Turusta.

Terweyshoitokunnan wakinaisessa kokouksessa toisiltana annettiin seuraawat tiedot:
Kemiallisessa asemassa on syyskuulla toimitettu kaikkiansa 35 arsenikkitarkastusta, nimittäin tapetteja 9, säkkikankaita 5, mattoja 14, huonekalukankaita 5, yksi polsterikangas ja yksi sikari-imuke. Kolmessa huonekalukankaassa oli paljon arsenikkia; kahdessa tapettikappaleessa melkoinen määrä sekä ruskeasta paperista tehdyssä sikari-imukkeessa wähän arsenikkia.

Läskiä ja erästä sawiastiaa tarkastettiin ilman muistutuksia.

Carbolineum avenarius. (mainos)


Turun Lehti 35, 23.3.1886

Carbolineum avenarius.

Puunsäilytys- ja Siwelemis-öljy,
jota woi käyttää terwan ja öljywärin asemesta suojelemaan puuta mätänemisestä ja sientymisestä sekä köysiä pahenemasta y. m. Sitten noin 10 wuotta on se tunnettu paraimmaksi tähän asti keksityistä antiseptillisistä aineista; sen erinomaisen waikutuksen mätänemistä ja sientymistä y. m. wastaan todistawat ulkomaan paraimmat rakennushallitukset ja arkkitehdit.

Myöskin Suomessa on sen lyhyen ajan kuluessa kuin öljy täällä on ollut kaupan, sen suurta hyötyä puurakennuksessa, silloissa y. m. tunnustettu.

Likempiä tietoja saadaan kirjaisista, joita saadaan allekirjoittaneelta.
Conr. Spoof.
(Auran sokeritehdas).

Försök att bereda hastigt torkande oljefernissa genom borsyrad manganoxidul

Wiborg 17, 3.3.1857

Försök att bereda hastigt torkande oljefernissa genom borsyrad manganoxidul af d:r Schubert. Som d:r Schubert icke kände den metod som Baruel och Jean brukade, utan blott deras uppgift, att oljor erhålla den högsta förmåga att torka genom tillsats af 1 till 1½ tusendedel borsyrad manganoxidul, så uppstallde han för sig följande tre frågor: 1) Skall den borsyrad manganen vara kemiskt ren eller är den användbar i jernhaltigt tillständ? 2) Huru erhålles den bäst? och 3) Huru mycket hastigare torkar den efter denan nya metod beredda fernissan än den på förut vanliga, för bättre ansedda satt tillredda? Härefter började han experimentera. Halfannan tusendedel kemiskt ren borsyrad manganoxidul blef sammanrifven först med en mindre och sedermera med en allt större qvantitet rå linolja och ¼ timme upphettad till icke full kokning. Mangansaltet up, löste sig nästan fullständigt och färgade oljan kastanjebrun. En anstrykning på glas torkade inom 24 timmar. Den klibbade visserligen ännu svagt, men fästade alldeles icke vid fingret, och var färglos. En samtidig anstrykning med kall, med glete och blysocker beredd, linoljefernissa torkade först efter 3 gånger 24 timmar till lika fasthet. En med 1½ tusendedel oren (jernhaltig) borsyrad manganoxidul tillredd linoljefernissa uppnädde likaledes först efter 3 gånger 24 timmar samma fasthet, och en med 4 tusendedelar oren borsyrad manganoxidul beredd linoljefernissa torkade först efter 4 gånger 24 timmars forlopp. Häraf synes att saltets jernhalt uppenbart förhindrar fernissans torkning, hvartore det blir ett oundvikligt vilkor vid beredning af manganoljefernissa, att den borsyrade manganoxidulen är fullkomligt jernfri.

För att erhålla detta salt rent, forskaffar man sig från något chlorkalk-fabrik ett losligt mangansalt eller bereder det genom kokning af brunsten i saltsyra. Den filtrerade lösningen fälles med sodalösning tills ett prof af vätskan med svafvelammonium icke ger svart eller grått utan rent köttfärgadt nederslag. Härefter filtreras vätskan och utfälles het med het boraxlösning; det kaffebruna afslaget tvättas och torkas. Preparatet innehåller visserligen vid het fällning något manganoxud, men detta skadar icke, ty den kalla fällningen försiggär högst langsamt. Att denna metod är ytterst billig synes då man betänker att endast 3 1/5 à 4 1/5 lod erfordras till 100 skålp. olja.

Fernissa till målareduk, som hindrar spaktlingen att hårdtoka och spjelka från duken

Wiborg 17, 3.3.1857

Fernissa till målareduk, som hindrar spaktlingen att hårdtoka och spjelka från duken, af herrar Bourlet de la Wallée och Garneray. Herr Garneray fich 1851 af Société d'encouragement en prismedalj för ett satt att spaktla målareduk med en fernissa, som alfrig hårdnar så starkt att duken skulle bryta sig, och som vidare har den fordelen att kunna utbredas på huru stor och hvad slags duk (våf) som helst. Den gör duken fullkomligt ogenomtränglig för de färger, som derpå anbringas. Vill man åter att lärgerne till någon del skola tränga in uti duken, så behöfver man blott minska den i fernissan ingående kautschukqvantiteten. Ytterligare fördelar bestå deruti, att en med denna fernissa öfverstruken duk aldrig får några sprickor, att fernissan icke ens med hvassa verktyg kan skiljas från vafven, hvarpå den är struken, att den emotstår bpde luft- och temperaturförändringar och hett vatten, och slutligen att målningar, utförda på denna duk, kunna sammanrullas, utan att brytas eller förderfvas.
Enligt patent, som uppfinnarn fick den 6 Augusti 1849, består fernissan af följande beståndsdelar, visserligen någorlunda ofullstandigt uppgifne, såsom patentinnehafvare vanligen söka att bekrifva sina uppfinningar, för att ingen skall kunna förstå dem.
Piplera ................... 1 del.
Tungspath ................... 1 "
Zinkoxud ................... 1 "
Blyhvitt ................... 1 "
Krita ................... 2 delar.
Fogellim ................... 1 del
Terpentin eller annat hartz ................... 1 "
Upplöst kautschuk ................... 4 delar.
Fet okja ................... 2 "
Växt- eller etherisk olja ................... 4 "
Mineralisk olja ................... 3 "
Djurolja ................... 1 del.