3.7.07

Kasviväriaineiden keruusta ja niillä värjäämisestä

Kotiteollisuus 1942 :1

Kirjoittanut Toini Allén.

Se, joka vähänkin on ollut lankojen ja muiden käsityötarpeiden kanssa tekemisissä, tietää kuinka tärkeä värikysymys on. Nykyisin on sopivien värien saanti vaikeampaa kuin ennen. Asiaa auttaaksemme me emme kuitenkaantarvitse korvikkeita tai muita uusia keksintöjä. Kohotamme vain vanhan kotoisen kasveilla värjäämisen taidon sille paikalle, jolle se oikeastaan kotiteollisuudessa kuuluu. Henkilö, joka ei ole perillä edellämainitusta värjäystavasta, kuvittelee sitä työläämmäksi ja hankalammaksi kuin se on. Tosin useimpia värejä on keitettävä monta tuntia, mutta värikattilan vieressä ei tarvitse koko aikaa seisoa, kun vain välillä muistaa käydä lankoja kääntelemässä.

Väriaineita on meillä metsissä ja niityillä ihan tarpeeksi, valinnan varaa on myös. Tuoreina voi kasveja käyttää koko kesän. Säilytettäviksi aiotut kasvit on paras ottaa silloin, kun väri on voimakkain, silloin kun ne ovat täysin kehittyneet, mutta eivät ole tehneet hedelmää. Kasvit kuivataan ilmavassa, varjoisassa paikassa, ei koskaan auringossa. On tarkoin katsottava, että ne eivät pääse homehtumaan, silloin, ei väri tule kirkasta. Ennen kuivaamista poistetaan multa y.m. lika. Kuivattuina säilyvät kasvit käyttökelpoisina hyvinkin kauan, mutta muutamien väri heikkenee tai muuttuu. Kuorien väri tulee aikaa myöten vain voimakkaammaksi.

Lehdet kootaan silloin kun ne ovat täysin kehittyneet, siis alkukesällä. Kuoret on paras ottaa keväällä, silloin ne parhaiten irtautuvat. Varpukasvit kootaan kuivattaviksi juuri, kun ne rupeavat kukkimaan.

Helpoimmin saatavat ja yleisimmin käytännössä olevat värikasvit ovat:

Koivu. Lehtiä käytetään sekä tuoreina että kuivattuina. Väri on voimakas vihertävän keltainen. Kuoresta saadaan violetin harmaa väri. Koivun kuoret voi ottaa haloista tai puuvajan jätteistä. Ne ovat kuivattavat ennen käyttämistä.

Leppä. Lehtiä voi käyttää sekä tuoreina että kuivattuina. Väri on keltainen. Kuorista saadaan kaunis ruskea väri.

Omenapuu. Kuorista saadaan kaunis kullankeltainen väri.

Paatsama. Kuorien täytyy olla kuivattuina vähintäin vuoden ennenkuin niiitä voi käyttää värjäykseen. Kaunis punaisenruskea väri.

Happomarjapensas. Nuoret oksat otetaan ennenkuin ne rupeavat kukkimaan. Käytetään ainoastaan tuoreina. Väri heikkoa, keltaista.

Kuusi. Kuusen havuista saadaan kaunis harmaa väri. Naavasta saadaan punertavankeltaista. Kuusen kävyistä saadaan punaisen ruskeaa. Värjäykseen käytetään ylivuotiset kävyt, mieluimmin sellaiset, jotka ovat talven olleet lumen alla.

Kataja. Marjoja käytetään värjäykseen sittenkun ne ovat muuttuneet sinisiksi. Kaunis olivinruskea väri.

Kanervasta saadaan vihertävän keltaista, ruskeaa ja vihreää.

Suopursusta saadaan erilaisia keltaisia ja ruskeita värejä.

Sianpuolasta saadaan himmeän keltaista, ruskeaa ja vihreää.

Korte. Kasvi on aina kuivattava ennen käyttämistä. Väri on harmahtavan keltainen.

Levä. Kasvia käytetään sekä tuoreena että kuivattuna. Väri on punertavan keltaista.

Värisauramo. Kasvista otetaan ainoastaan kukat, jotka kuivataan ennen käyttämistä. Voimakas, keltainen väri.

Pietaryrtti. Kasvista käytetään ainoastaan lehdet, mieluimmin tuoreina. Väri on vihertävän keltainen.

Vesiheinä l. tähtimö. Kasvia voidaan käyttää ainoastaan tuoreena. Väri on vaalean keltainen. Käytetään myös puretusaineena.

Poimulehti. Koko kasvi kelpaa. Sitä käytetään vain tuoreena. Siitä saadaan keltasta ja harmaan vihertävää väriä.

Koiranputki. Koko kasvi kelpaa. Tuoreena siitä saadaan kirkkaan keltaista ja harmaan vihertävää väriä. Kuivatusta kasvista tulee huomattavasti himmeämpää.

Kaisla. Kasvista otetaan ainoastaan kukkatupsut. Väri vihertävän keltainen.
Nokkonen. Kasvi otetaan ennenkuin se rupeaa kukkimaan. Tuoreesta nokkosesta saadaan vihertävän keltaista, kuivatusta harmaan keltaista.

Matara. Kasvin juuret otetaan joko aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Ne on ensin kuivattavat hyvin ja senjälkeen jauhettavat mahdollisimman hienoksi. Väri on kaunista tiilenpunaista.

Kivisammal. Kelpaa värjäykseen koko kesän. Kivisammal on paras koota heti sateen jälkeen, silloin se helpoimmin irtautuu. Voimakas, ruskea väri.

Jäkälä l. harmaasammal. Kelpaa käytettäväksi koko kesän. Se on koottava kuivalla ilmalla. Kostealla se murenee helposti ja juurien mukana nousee multaa, joka on vaikea poistaa. Väri on himmeän ruskea.

Kuivatut kasvit pannaan värjäyksen edellisenä päivänä likoon mieluimmin niin suureen vesimäärään, että se riittää väriliemeksi. Se tuoreet että kuivatut kasvit pannaan aina kylmään veteen, joka vähitellen kuumennetaan.

Lisäaineita ei kotimaisilla kasveilla värjättäessä paljoakaan tarvita. Useimpiin riittää alunapuretus, muutamiin pitää olla viinikiveä tai potaskaa, mutta on sellaisiakin kasveja, jotka värjäävät purettamattomat langat. rauta- ja kuparivihtrilliä tarvitaan ruskeisiin ja vihreisiin väreihin.

Kirkkaan punaisia ja kestävän sinisiä värejä emme kotimaisilla kasveilla saa, mutta näissäkin on jo väriasteikko niin laaja, että vaihtelumahdollisuudet ovat lukemattomat.

Ihailemme usein vanhojen kansanomaisten käsitöiden kauneutta. Käytettävissämme ovat vieläkin samat kasvit, joilla nämä työt vuosisatoja sitten värjättiin. Kokemus opettaa hyvin pian, ettei työ todellakaan ole vaikeaa ja kun värjäämämme villat ja langat ovat edessämme, emme muuta voi kuin tuntea kiitollisuutta heitä kohtaan, jotka meille tämän taidon ovat opettaneet, ja joiden työtä tässäkin voimme pitää esikuvanamme.

Ei kommentteja :