4.7.07

Kasveilla värjäämisestä.

Käsiteollisuus 6a/1908.

1.

Olen usein samoillessani vanhoissa maalaistuvissa nähnyt vuoteenpäällisinä ryijyjä, joiden värit ovat olleet ihastuttavan suloiset ja pehmeät. Ei mitään räikeätä ja nykyajan hermostuneille silmille epämieluista. Miten on näin ihmeellinen värien sopusointu saatu? Luonnosta, luonnon rikkaista antimista, joita meidän maamme vilisee.

Noin puolivuosisataa sitten tyydyttiin siihen, mitä oli kotosalla saatavana, ja kotimaassa tehtiin siitä, mitä parasta voitiin eikä tuotettu ulkomailta aniliinia ja muuta myrkkyä jok'ikiseen vaatekappaleeseen ja lankapakkaan. Vaan sitten on kansanomainen taito värjätä kasveilla jäänyt unohduksiin. Mikä tästä on ollut seurauksena? Se että kudoksiin on käytetty aivan sietämättömän räikeitä ja rumia pakettivärejä, joista raha on mennyt ulkomaille. Että tämä on jo kansantaloudellisestikin moitittavaa myöntää jokainen.

Tuntuu siltä kun ei juuri lainkaan tiedettäisi, että kasvivärejä ollenkaan voi käyttää, toiseksi taas ei tahdota nähdä vaivaa koota värjäykseen tarvittavat kasvit, koska pakettivärejä muka saadaan huokeammalla suoraan puodista. Kuitenkin on jo ilahduttavaa kyllä meidän aikanamme kasveilla värjääminen saanut jalansijaa taideteollisuuden palveluksessa Suomen Käsityön Ystäväin kautta ja joissakin paikoissa maaseudullakin. Mutta varmasti se enemmän ja enemmän saavuttaa kutojain suosiota, kun tulevat huomaamaan kuinka paljon kauniimmat ja kestävämmät kasveilla värjätyt langat ovat. Sitäpaitsi lanhat ovat kestävämmät kuin kemiallisilla väriaineilla värjätyt, jotka tulevat hauraiksi. Kasveilla värjätyt langat ovat myös aivan myrkyttömiä.

Norjassa löytyy seura nimeltä Norsk Husflidsforening, joka kesäisin lähettää opettajattaria maaseudulle opettamaan kansannaisille kasveilla värjäämistä. Seura saa tätä tarkoitusta varten valtionavustusta. Ehkä voisi ajatella Käsit. opettajain Liiton ohjelmaan tänkaltaisenkin toiminnan.

Vanhan ajan värit ryijyissä, raanuissa y. m. ovat kyllä sittenkin kauniimpia nykyaikaisia kasvivärejä. Mistä tämä johtuu on vaikea sanoa. Ne jotka Norjassa paljon ovat kasvivärjäystä harjoittaneet sanovat tulleensa hyvin lähelle vanhojen aikojen värejä sekä kiiltoon että kauneuteen nähden. Norja on se maa, jossa löytyy satavuotisia kuvakudoksiaj a mattoja, joissa värit ovat aivan herkullisia, ja joiden loistoa aika ei ole pystynyt muuttamaan.

Kasvilla värjätyillä langoilla Norjalaiset niin erinomaisen sattuvasti saavat esiin kansanomaisen raikkaan leiman kotiteollisuusesineihinsa. He ovat mielestäni niinkuin lähempänä itse luontoa ja sen suuria salaisuuksia. He ovat siksi paljon oman maansa lapsia, että pitävät kunnia-asianaan kehittää kotiteollisuutensa oman maan sisässä löytyvillä keinoilla.

Se maa, jossa maton kudontataide on ollut mitä suurin on Persia. Kutomatöissä on siellä ilmennyt sekä mielikuvituksen rikkautta että itämaista väriloistoa. Malli oli niin tiheässä pohjaväriin nähden, että värit säännöllisen kaukana silmästä suhtautuivat yhteen tarkotetulla tavalla. Että persialaiset silloin käyttivät kasveilla värjättyjä lankoja kulta- ja hopealankain lomassa on aivan ilmeistä. Sieltä koteutuu monet suuremmoiset matot, joita nykyään näkee vain Euroopan museoissa ja Amerikan pohattain palatseissa.

Mutta suurempi tavarain menekki sielläkin aikaansaa hutiloimista ja väärentämistä työn kelpoisuudessa ja työaineissa. Lankoja aletaan värjätä kemiallisesti, josta on seurauksena että loisto ja niiden lämmin kaunis sävy on poissa. Käsityöläiset, jotka suosittivat kutomatyön pientä päiväpalkkaa odottaen olivat vailla harrastusta ja innostusta. Ja sen vuoksi siinäkin maassa kutomateollisuus alenemistaan aleni. Nykyaikaiset aiheet ja värit itämaisissamatoissa ovat melkein kuin huonot kopiat entisistä. Värit ovat kun suolavedessä liuonneet, joka seikka suureksi osaksi on luettava kemiallisten väriaineiden syyksi. Nyttemmin onkin Persian hallitus estääkseen kutomatöiden taiteellisen tuotannon kuoleentumista, kieltänyt aniliinivärin tuomista maahan. Hallitus katsoi asiaa suorastaan kansantaloudelliselta kannalta vahingolliseksi.

Kuinka paljon työtä vaaditaankaan vielä maassamme, näkee niistä äärettömän suurista pakettivärilähetyksistä, joita maaseudulle tulvii. Tälle vastapainoksi olisi meidän tehtävä kaikkemme elvyttääksemme tuon isoäitiemme harjoittaman kotiteollisuushaaran jälleen käytäntöön. Seuraavassa kirjoituksessani koetan näyttää, kuinka helppoa on tehdä kasvivärjäyksellä hupaisia kokeiluja.

Ei kommentteja :