19.6.07

Tupprödt eller tetronrythrin.


Vikingen 33, 23.4.1873

Visst talar ordsprålet om att blifva röd som en tupp, men att tuppen skulle innehålla ett rödt färgämne har man väl hittils icke kommit arr förmoda. Detta är emellertid händelsen, men det är icke kammen, såsom någon torde ana, utan i en helt annan del i hufvudet. Det är i den såkallade rosen, en värtlik fläck öfver ögonen på åtskilliga ganar af tetraoslägtet, som dr. Wurm i Teinach upptäckt det hittils okända färgämnet, och som ännu icke låter sig met bestämdhet klassificeras. Genom utdragande med kloroform och fördunstning låter sig sig framställas ur rosen på tuppar, tjedrar, fasaner och några andra hönsfpglar; hjägare veta redan förut att om man gnider ögonvårtan på ett sådant djur med en lindrigt fuktad hwit näsduk, färgas den ganska vackert röd. Hr Bischof, som fått del af fundet, har funnit att färgämnet ligger i de nedre hudlagren, liksom pigmentet, hvilket ger menniskoeracerna deras oika hudfärg, och det förekommer dels löst i de talrika cellerna, dels såsom talrika små korn. Baron Liebig angifver flere reaktioner, af hvilka det visar sig att detta färgämne är en substans af egen art, som icke har någon ting gemensamt med blodets färgämne.

Om färgämnet i Wårternes Blad och Blommor


Åbo Tidningar 46, 9.6.1832

ad Dutrochet *)

Otwifwelaktigt är wisserligen att olika wärtdelars så mångfaldigt olika färg stär i nogaste sammanhang med och beroende af de chemisk-organiska processer som i dem föregå, men detta sammanhang mellan den yttre färgprydnaden och de särskilta delarnes särskilta chemiska förhållanden undfaller oss än för det mesta. Något deraf kan man dock redan nu tämligen tillförlitligt förklara.

Bladens gröna ämne består af små kulor som ligga i små, merendels i riftning efter bladets tjoclek, sammanradade celler eller säckar; och mellan dessa cellrader finnas små tuftfyllda rymmen som mot bladets undre fida blifwa efterhand allt talrikare. Den luft de innehålla, är den wanliga atmospheriska, men som dock förlorat någon del af sin syrhalt, såsom den der trädt i förbindelse med bladets egna organiska ämne. I bladens friska tillstånd finnas de föga hafwa annan färg än // grön och röd; den förra är å deras öfre yta merendels mörkare än å den undra, och det derföre att den sednare äger wida flera luftceller än den förra. Är deremot bladens färg i naturluiga tillständet röd, så finnes denna alltid wida mörkade å undre sidan, men har ä den öfra en inblandning af grönt, och stundom ses öfre ytan helt grön men den undra helt röd. Denna hos en mångd Wärter starkt i ögonen fallande kontrast bragte mig på den tanken att mellan begge dessa färgämnen funnes i deras chemiska, och kanske och uti deras galvaniska, förhållanden en wäsendtlig åtskilnad. Jag gjorde försök med en af fidstnämnda färgplighet warande wärt, Begonia sangvinea, och fann snart dess gröna materie ansätta sig wid Galvaniska stapelns negativa pol och förhålla sig alkaliskt, men deremot den röda ansätta sig wid den positiva polen och förhålla sig syrligt; samt gjorde, efter flerfaldig upprepning af detta försök, den slutsats, att bladets öfre yta hyser ett electro-negatift, men den undra ett electro-positift färgämne. Ett lika hwardera ytans förhållande i afseende på galvanism fann jag ock äga rum med blad som äro helt och hållet gröna; och hwarje blad innehåller således elementerna för en wektlig electro-galvanisk apparat, nämligen 2:ne ofwan och under hwarandra liggande substanser af olika electriskt förhpllande och olika chemisk werkan. Tager man en droppe af sammanblandadt färgämne ur redan nämnda Begonia sangvinea, och försätter den med alkali, så förswinner det röda ämnet, af orsak att det förbinder sig med alkalit; men försättes den med någon syra, så går, genom föreningen dermed, det gröna ämnet förloradt: tar man åter färgämne af ett blad som både ofwan och undertill är grönt, så förstöres genom både alkali och syra en del af dettaa gröna ämne, men genom det förra å undre, och genom den sednare å öfre bladsidan.

Af dessa rön torde och kunna förklaras den längesedan anmärkta och allmänt kända werkan som Alkalier och Syror på wissa blomsterfärger utöfwa. Så blifwa t. er. blå wärtsafter af Syror röda och af Alkalier gröna, och huru medelst Lakmuspapper alkalis eller syras närwaro kan upptäckas, är ingen ens blott dilettant i Chemien obekant. För att här stadna wid de blå Blommorne, så finnas uti hwarje sådan 2 särskilda blå färgämnen af motsatt electro-galvaniskt natur (alldeles som i de öfwerallt gröna bladen 2 olika gröna): det positiva förswinner genom åtkomsten af alkali till antingen blomman sjelf eller ett med dess saft färgadt papper, och i följd af föreningen med denna tillsats; det negativa deremot blir qwarm neb förwandlas till grönt. Syra åter färenar sig med det negativa blå ämnet, som förswinner; det positiva stadnar qwar, men förwändlas till rödt: så att i begge fallen de 2 vegetabiliska elementarfärgerne, grönt eller rödt, åter, men hwat för sig, framträda. Hwad jag i början blott efter analogi med Bladen, slöt om tillwarelse af 2 galvaniskt åtskilda ämnen hemwäl i Blommorne, har sedermera wid försök med Bolta's skapel funnits fullkomlogen besannadt.

I följe af allt detta äro således både Blombladen och de egentliga Bladen werkliga galvaniska pelare, eller, rättare sagdt, hwarje så Blad som Blomblad ett dennas skifpar, eller hwad man plär kalla ett Galvaniskt Element. Såsom bekant är, insupa Wärterne Syre ur luften, och utstöta, wid silljusets medwerkan, åter en del deraf. Den öfre, negativa, bladsidan är alltid wänd mot ljuset, och utstöter Syre, medan den undre, ljuset luftcellerne. På sådant sätt fortgår, af Lysets retkraft wäckt, werelspelet af orydation och desorydation, wid hwar sin pol af dessa lefwande galvaniska staplar, i tyst men säker och orubbad, alldrig hwilande gång.

Deraf att denna, genom en galvanisk construction, med sin negativa pol uppåt, förmedlade in- och utandnings-process är för Bladets lif nödwändig, låter ock utan swärighet förklara sig hwarföre Blad hwilkas nedre yta man wändt uppåt, åter wända sig om så fort twånget upphört. Den undre bladytan retas nämligen för // starkt, och emot sin natur, af ljuset, och samtliga Bladets naturfunctioner befinna fig störda intill dess det naturliga förhällandet är återställdt. I Bladens gröna och Blommornas mångfärgade ämne har denna retlighet, denna ljuskänslighet , ditt säte; ty blott färgade wärtdelar röja den; de ofärgade (t. ex. Rötterne) hwarken söka ljuset eller fly det. Färgämnet i Wärterne, och framför allt deras gröna färgmateria, spela således hos dem ungefär en lika roll som nerfsystemet hos Djuren.

*) I Utdrag.

15.6.07

Giftundersökningar.


Åbo Underrättelser 331, 5.12.1878

Icke mindre än 216 från enskilda personer inlemnade profwer hafwa af ingeniör Lundberg i Helsingfors under november månad undersökts. Deraf hafwa 3 tapetprofwer innehållit stor qvantitet arsenik, 19 tapeter och 6 tyger wisat spår af arsenik. Dessutom har i mån af tid handlanden Alfr. Malmlunds lager undersökts och har der endast ett och annat prof med arsenik funnits.

Förutom de gamla gröna tapeterna med Schweinfurter- eller scheeles-grönt, som alla setat under andra tapeter, tyckes här någongång uppträda arsenik i röda eller rosa-färgade tapeter, hörrörande från arsenikhaltig anilin. Då någon gång arsenikspår påträffats i blåa rullagardiner, som wanligen äro färgade med ultramarinblått, tyckes arseniken härrört från inblandning i klistret.

(H. D.)

Rödfärg på tak och wäggar.


Åbo Tidningar 50, 26.6.1849

(Insändt.)

Uti 12 kannor watten kokas 1 skålpund grön witriol, 1 kappe rödfärg och ½ kappe rågmjöl. Wattnet kokas först och sedan sättes witriolen att smälta, hwarefter rödfärgen småningom tillblandas; och då allt wäl kokat 1 à 1½ timme och blandats, tilllägges mjölet och kokas icke widare, men står qwar på elden för wärmens skull. Nyttjas så warmt som möjligt.

14.6.07

Helppo tapa määrätä löytyykö paperissa arsenikkiä wai ei.


Wiipurin Sanomat 94, 18.6.1886

Eräässä ulkomaalaisessa lehdessä mainitaan yksinkertainen tapa, jolla woi ratkaista tarwitaanko epäillä paperissa löytywän arsenikkia wai ei. Jos nimittäin ammoniakilla kastettu paperi muuttuu siniseksi, osoittaa se kuparia löytywän paperissa ja silloin woi myös otaksua arsenikkia siinä löytywän Sweinfürt wiheriäistä, jolloin paperi tietysti on tarkemmin tutkittawa.

Timanttien wäärentämistä.


Uusi Suometar 274, 24.11.1882
[Sama juttu on julkaistu myös: Suomalainen Wirallinen Lehti 274, 24.11.1882]

Etelä Afrikan timantti-kedoilta löydetään paljon keltaisia timantteja. Tämä wäri wähentää kiwien arwoa melkoisesti, sillä wäritön timantti on 5 tai 6 kertaa kalliimpi kuin yhtä suuri keltainen timantti. Äskettäin kerrottiin, että on keksitty keino tuon keltaisen wärin poistamiseksi. Se on kyllä totta, mutta lisättäwä on, että kun timanttia pestään, niin keltainen wäri tulee takaisin. Muutamat ranskalaiset kauppiaat, jotka oliwat suuresta hinnasta ostaneet wärittömiä timantteja, owat osaksi wahingokseen tehneet tuon huomion. Wärjäys perustuu yksinkertaisesti oppiin lisäwäreistä. Keltainen timantti pannaan sinipunerwaan liuokseen. Hieno kerros tuota wäriä riittää täydellisesti poistamaan keltaisen wärin.

Pois öljywärit.


Tapio 6, 22.1.1881

Tähän saakka on huoneita ulkopuolelta, portaita ja muita sellaisia maalattu öljywärillä, mutta parempi on maalata niitä ensin liima-weteen sekoitetulla sinkki-oksidilla. Kun tämä alusmaali on kahden tunnin kuluttua kuiwanut, wedetään sen päälle samoin liimaweteen sekoitettua klori-sinkkiä. Sinkki-oksidi yhtyy silloin klori-sinkin kanssa kemiallisesti ja muodostaa kowan siloisen ja kiiltäwän pinnan. Sekoittamalla wäriä liimaweteen woipi saada minkälaista maalia waan haluaa. Tämä maalaus on edullisempaa kuin öljymaalaus sen wuoksi että se on melkein ikuisesti kestäwää, kuiwaa nopeasti ja on melkein puolta helpompaa. Pahaa hajua ei myöskään synny.
(U.S.)

Huoneitten ulkomaalauksista.


Savo 44, 18.4.1883

(Suomen Teollisuuslehdestä.)

[Artikkeli on julkaistu myös muissa suomalaisissa lehdissä, mm. Savonlinna 14, 5.4.1883 ja 15, 12.4.1883 (kahdessa osassa); Waasan Lehti, nrot 24 ja 35, 1883]

Rakennuksen kauneutta suuressa määrin kohoittaa sen maalaaminen kauniilla wärillä. Waan käytettiin mitä wäriä hywään, niin rakennusaineen oma, luonnollinen wäri kuitenkin aina on kauniin. Tahtoisimme siis puolestamme mieluimmin nähdä esim. kiwijalkoja siewästi saumattuina, niin että kiwen luonnollinen pinta tulee olemaan näkywissä, ja tiilirakennuksia rappaamattomina ja siistityillä saumoilla; korkeintakin saisi joku lista, ikkunawuoraus tahi pilari olla rapattu. Rappaamata jätetyt muurit owatkin tawallisesti sekä lujempia että halwempia kuin rapatut. Myöskin puuhuoneissa olisi epäilemättä puun luonnollinen wäri kauniin. Senpä wuoksi rakennuksen maalaaminen pelkällä läpinäkywällä wernissalla mielestämme olisi paras, jos sillä saisi puun luonnollista wäriä kauemmin aikaa säilymään. Silloin saisi puu näyttää olewansa puuta - kaikki oksat, syyt ja suonet pääsisiwät luontewasti näkywiin, eiwätkä joutuisi lymyyn waljeellisen kuorena alle, joka ei oikeastaan ole sitä eikä tätä. Aiwan hullua on - niinkuin walitettawasti hywinkin usein näkee - jos puisia rakennuksia tahdotaan joko muotonsa tahi wärinsä puolesta saada sen näköisiksi, kuin jos ne olisiwat kiwestä. Kaunista ei ole muu kuin se, joka myöskin on totta; jos siis joku esim. rakentaa holwin laudoista, koettaen matkia niitä muotoja, joita kiwestä rakentaminen waatii, niin laudat ennen pitkää tawistuwat ja leweät raot irwistelewät katsojalle "emmepä olekkaan kuin puuta, pelkkää puuta waan, waikka tahdottiin uskotella ihmisiä että olisimme kiweä!" Samoin käy, jos lautaseinään maalaamalla kuwataan tiiliä tahi muita kiwirakennusmalleja; puu ei woi muuttaa luontoaan, waan tekee wäkisenkin walehteliaksi jokaisen, joka tahtoo sille tehdä wäkiwaltaa.

Kun öljy- tahi wesiwärillä maalataan huoneita, olisi toki hywä jos koetettaisiin saada maalaus niin kauniiksi kuin sitä suinkin suuritta kustannuksitta woidaan tehdä.
Tahdomme tässä esitellä muutamia yleisiä näkökohtia.

Kuta kirkkaampi ja waloisampi wäri jollakin esineellä on, sitä selwemmin se näkyy kaukaakin katsoen. Senpä wuoksi kaikki waalet wärit, erittäinkin sekoitukset walkoisesta, punaisesta ja keltaisesta paremmin pistäwät silmään kuin tummemmat wärit, niin. sininen, tummanpunainen, ruskea ja wiheriä. Waaleat wärit wetäwät esinettä näönnäisesti likemmäksi ja tekewät sen isomman näköiseksi. Tummat wärit painawat esinettä ikäänkuin kauemmaksi ja tekewät sitä pienemmän näköiseksi.
Wäri, jolla rakennus on maalattawa, on myöskin saatettawa sopusointoon ympäristön kanssa. Wastakohdat tässä useimmin waikuttawat paraiten. Niin on esim. huone, joka seisoo mäen rinteellä, puistossa j. n. e., maalattawa waaleaksi; jos se sitä wastoin seisoo kirkkaasti walaistulla paikalla, niink. esim. tyynen wesipinnan ääressä, niin on tummempi wäri walittawa.

Puhdas walkoinen on kaupungissa liian kirkasta ja silmiä häikäisewätä. On siis hywä, jos walkoiseen maaliin, jolla rakennus kaupungissa on maalattawa, sekoitetaan joku määrä keltaista, punaista, ruskeata, harmaata tahi muuta wäriainetta, joka hiukkasen himmentää liikaa kirkkauta. Useissa kaupungeissa on puhdas walkoinen wäri kerrassaan kielletty, koska se näet käy wastapäätä katua asuwain silmille rasittawaksi. Yksittäin seisowia huoneita, niink. esim. maataloja, joitten ympäri on istutettu puita, woipi sitä wastoin hywällä menestyksellä maalata kirkkailla wäreillä. Niin esim. walkoinen, waaleanharmaa taikka punainen maatalo aina näyttää siewältä, erittäinkin jos sen ympäri on istutettu puita, sillä siitä syntyy hywä wäriwastakohta. Heleän punaiseksi ei kuitenkaan pidä maalata muita kuin pienempiä rakennuksia, sillä isommissa se helposti wäsyttää silmää, erittäinkin jos ei esim. walkoisilla nurkilla, ikkunalaudoilla y. m. tehdä sitä iloisemman ja waihettelewaisemman näköiseksi. Wiheriäiset tahi wihertäwät, siniharmaat ja ruskeat wärit kyllä soweltuwat kaupungeissa; maalla sitä wastoin, jossa wiheriä metsä, paljon näitä wärejä, waatii silmä niitten wastakohtia.

Rakennukseen kuuluwat listat, ikkuna- ja owi-wuoraukset, wesi- ja räystäslaudat sekä koristeet owat maalattawat jollakin wärillä, joka soweltuu yhteen rakennuksen pääwärin kanssa. Näihin käytetty wäri pitää yleensä olla waaleampaa kuin itse rakennus; erittäin siewältä näyttää kuitenkin jos sopiwiin paikkoihin wedetään kapeita wiiwoja // samanlaatuisella, waan tummemmalla wärillä kuin rakennuksen pohjawäri.

Waan maalattakoon huone kuin kauniiksi tahaan, niin se kuitenkin wasta silloin tulee todellakin hauskaksi ja rattoisaksi olopaikaksi, kun myöskin huoneen ympärys kaunistetaan soweliaalla tawalla istutuksilla, nurmipenkereillä, sannoitetuilla käytäwillä, kukkaispenkeillä y. m. Jos suinkin on mahdollista, niin älköön myöskään jätettäkö käyttämättä tilaisuutta rakentaa talo järwen tahi joen rannalle, sillä weden päilywä pinta antaa maatalolle wiehätyksen, joka se ei millään muulla keinoin woi saada.

Öljymaali säilyttää tietysti paraiten rakennusta lahoomista wastaan; missä siis suinkin kannattaa, niin on semmoinen käytettäwä. Ja tuleepa kustannus joka öljymaalaukseen on pantu, aikaa woittain sillä korwatuksi, että rakennus siitä kauemmin kestää.

Paitsi öljymaalia käytetään huokeamman hinnan wuoksi paljon wesimaaleja, joihin kuitenkin tulee sekoittaa joku määrä pihkaisia ja raswaisia aineita. Kuta ennemmän wiimeksi mainituita otetaan, sitä kestäwämmäksi maalaus tietysti tulee. Usein pannaan maalien sekaan maitoakin, koska näet mainossa olewat raswa-aineet myöskin suojelewat puuta lahoomista wastaan.

Useimmat wesiwärit, erittäinkin semmoiset, joitten sekaan on pantu öljyä tahi pihkaaineita, owat keitettäwät ja lämpöisinä täytettäwät. Kirkkaimmaksi saadaan wäri siten, että ensin alustetaan walkosella wärillä.

Tawallisimmat wesimaalit owat kalkkimaali, jonka pääaineena on sammutettu kalkki, jota sekoitetaan weteen, ja liimawärit, joissa pääaineet owat liimawesi ja liitujauhot. Walkoista kalkkiwäriä käytetään pääasiallisesti ulkomaaliksi kiwimuureilla sekä huoneitten sisässä kipsikattojen maalaamiseen; harwemmin puuseinäin maalaamiseen, ja silloin mieluimmin maidon tahi liimaweden kanssa, jotta se ei tahrisi. Kalkki- ja liimamaalin saa minkä wäriseksi tahansa niihin sekoittamalla muita wäriaineita, niink. esim. keltaista okraa, kimröökiä, punamultaa, mineralisinistä, wiheriäistä alunaa taikka yleensä mitä wäriaineita hywään paitsi kromiwärejä, joita ei sowi käyttää kalkin ja liidun kanssa. Wäriaineet owat tietysti jauhettawat hywin hienoksi. Liimawesi ei saa olla liian wäkewätä, sillä silloin se kesii irti. 4 ?:aan liitua otetaan sopiwimmin yksi kortteli liimawettä.

Ulkomaaliksi ei liimawäri kelpaa. Siihen tarpeesen otettakoon maitoa liimaweden werosta; hywä on myöskin, jos joku määrä liinöljyä tahi jotakin pihka- tahi hartsiainetta pannan sekaan. Hywää walkoista maalia saadaan, jos joka kannuun maitoa pannaan 12 1/2 luotia äsken sammutettua kalkkia ja 9 luotia liinöljyä, jotka hywästi sekoitetaan; sitten lisätään 24 luotia huuhdottuja liitujauhoja (slammad krita). Isomman tahi pienemmän osan werosta liitua sopii panna jotain muuta wäriainetta. Tätä wäriä sopii käyttää sekä kiwi- että puuseiniä warten; huoneitten sisällä se on lujempaa kuin liimawäri. Ulkomaalauksia warten on seurawaa teos kestäwämpi:

1/8 (naulaa?) walkoista ruhaa tahi hartsia keitetään tahi sulatetaan yhteen 1/8 (naulaa?) kanssa liinöljyä ja 1/8 (naulaa?) äsken sammutettua kalkkia yhteen, jonka jälkeen edellinen seos wähitellen ja alituisesti sekoittaen kaadetaan jälkimmäiseen.

Kestävää punaista wäriä saadan 24 kannusta kiehuwaa wettä, johon pannaan 1 (naulaa?) wihtrilliä, sen jälkeen kuin 15 (naulaa?) ruisjauhoja ja 15 (naulaa?) hywää punamultaa on wispattu weden sekaan. Kun kaikki on hywästi sotkettu yhteen ja keitetty welliksi, kaadetaan sekaan, ahkerasti sekoittaen ja kowasti kiehuttaen, 1 kannu liinöljyä ja 2 (naulaa?) surwottua hartsia, jotka owat keittämällä sulatetut yhteen. Tämmöisellä satsilla saa 600 neliöjalkaa (150 neliö? kyyn. = 16 2/3 neliö? syltä) peitetyksi. Jotenkin hywää punawäriä saadaan silläkin tawoin, että 1 (naulaa?) liimaa ja 2 (naulaa?) rautawihtrilliä pannaan kumpikin ämpäriin wettä, joista ne 2 tunnin kuluttua kaadetaan pataan ja keitetään yhteen, lisäämällä 5 (naulaa?) ruisjauhoja. Sitten pannaan 10 (naulaa?) hienoa punamultaa ja 2 kannua kuumaa terwaa sekaan. Jos punamullan sekaan pannaan liitujauhoja, niin saadaan wäri kuin waaleaksi hywään.

Ruskeata maalia tehdään 2 osasta surwottua hartsia, jotka keitetään wedessä kunnes ne sulawat, jonka jälkeen pannan sekaan yksi osa ruisjauhoja ja neljä osaa punamultaa sekä lopuksi neljä osaa liinöljyä ja kolme osaa suoloja, tahi mieluimmin silakkalientä. On ahkerasti sekoitettawa ja lämpöisenä käytettäwä.

Wiheriä wihtrilli, sulatettuna kiehuwaan weteen ja sekoitettuna liitu tahi kalkkimaaliin tekee tämän keltaiseksi. Semmoista maalia woidaan myöskin käyttää kiwimuureja warten.

Kaunis ja hywä harmaa wäri saadaan 12 kannusta wettä, johon sekoitetaan puoleksi ruis- ja puoleksi pellawasiemen-jauhoja, kunnes saadaan sakeanlainen welli. Tähän sekoitetaan keittämällä 3 kanniua liinöljyä ja 2½ (naulaa?) surwottua hartsia. Sitten keitetään 8;sta kannusta wettä ja ruis- ja pellawasiemen-jauhoista, puoleksi kumpiakin, wetelä welli, johon sekoitetaan huuhdottua liitujauhoa sekä niin paljon kimröökiä, että saadaan tahdottu wäri. Molemmat seokset sekoitetaan sitten lämpiminä yhteen. Jos maali on liian sakeata, niin sitä ohennetaan wedellä tahi maidolla. Tämä seos on siitä edullinen, että sen walmistamiseen ei tarwita warsin suurta pataa.

Käyttämällä kimröökin werosta jotakin keltaista, punaista, sinistä tahi ruskeata wäriainetta, niin saadaan samasta seoksesta muunkin wärisiä maaleja.
Kaikki maalattawat esineet täytywät maalattaessa olla kuiwat, sillä muuten suljetaan kosteus puun sisään, jolloin maali jouduttaa lahoomista sen sijaan, että sen pitäisi estää sitä.

7.6.07

Farliga leksaker.


Morgonbladet 41, 19.2.1873

Med anledning af den olydshändelsen af ett barns förgiftning genom färgstycken i en wanlig färglåda, har stadens fiskal hos särskilda köpmän uttagit en hop sådana lådor för att af kemister till sitt innehåll undersökas. Bland trettiofyra färglådor befunnas tre innehålla mer eller mindre starkt arsenikhaltiga färgämnen, några i högsta grad lifsfarliga. Twenne af de lådor, som innehölla giftiga färger, woro hemtade från hrr Julius Hartmans och en från K. I. Wilmans salubodar. Färgerna lära hafwa warit dels ryska, dels ryska fabrikater.

(Wbl.)

Miten käsityöläisiä (hantwärkkaria) on tullut ja näitten tilaisuudesta muinaisaikoina. I & II & III & IV & V

Oulun Wiikko-Sanomia 35, 1.9.1855

Olemme jo ennen tällä wuosikululla puhuneet orjista ja talonpoikaisesta kansasta, miten niitä on tullut; wielä puhuisimme lyhykäisesti käsityöläisistä. Luulisimme sekä huwittawan että hyödyttäwän lukijoitamme ne tiedot, joita mahdollisesti olemme tilalla lyhykäisesti antamaan kansain muinoisista sisällisistä tiloista. Nämät owat perustuksena nykyisiinkin tiloihin, waikka ajan kulu ja sitä seuraawat muutteet owat tehneet niitä entistä erilaisiksi. - Kertomuksemme on senjälkeen, mitä ukot Rauhalan Olli ja Tuhkamo saiwat kuulla pappilassa; sillä nämä seurasiwat aina toisiaan kaikissa asioissa.

Taaskin tuliwat ukot pastorin tuumille. Tuhkamo alkoi heti innollisesti soimata isäntiä, jotka ottawat liiaksi käsityöläisiä seurakuntaan. Eiwätkö ne entiset ennättäisi tehdä, mitä seurakunnassa on tekemistä, kun uusia otetaan, semmoisiakin, joilla ei ole oikeita oppikirjoja wastukseksi ja elätettäwiksi, sanoi Tuhkamo. Se ei suinkaan ole seurakunnalle wahingoksi, // että siinä on hywin käsityöläisiä, sanoi Olli. Miten oli ennen asiat, kun ei ollut kuin yksi suutari ja raatari ja nekin wielä juoppoja? Ei se silloin tahtonut saada, joka ei itse osannut eli joutanut tekemään, kenkiä jalkaansa eikä waatteita päällensä. Wieläpä muka neki mestarit oliwat niin konnankoukkuisia ja suositeltawia, ettei näitä toki jokainen woidut saadakaan työhönsä. Sentähden tuli toisista pitäjistä työntekijöitä seurakuntaan, täyttämään yhteistä tarwetta. Entäs kun ei ollut muuta kuin yksi seppä! Se ei ennättänyt kaikille takoa eikä wielä tahtinutkaan, ja jos takokin, eipä tehnyt kelwollista työtä, kun ei arwattu pitää oikein hywästi. Wielä oliwat nämät mestarit niin oppinsa pitäwät, etteiwät sitä olisi muut tuskin mitenkän woineet saada. Toisin on nyt asiat, kuin on enempi käsityöläisiä; ne näkewät sen woitokseen, kun saawat hywin työtä, eikä niitä nyt niin tarwitse suosia kuin ennen.

(Jatk.)

---------
Oulun Wiikko-Sanomia 36, 8.9.1855

Pastori. Oikein se on, että kutakin laatua käsityöläisiä on hywin seurakunnassa. ja kun seurakunta tuntee mestariksi hakijan osaawaksi ja muuten siiwoksi, miks'ei semmoinen pääsisi käsityöläisen werolle? Teettäjä se on, joka näkee kalun kelwollisuuden ja hywyyden, ja senjälkeen kuinka kukin on taitawa saapi hän työtä ja ansiota; muut taitamattomat taas saawat kääntyä muihin töihin.
Olli. Mitenkähän käsityöläisten laita ennen oli, mitenkähän tätäkin työläislajia on tullut?

Pastori. Koska olemme ennen puhuneet orjista ja talonpoikaisesta kansasta, puhumme siis nyt käsityöläisistä.
Niinkuin talonpoikainen maatawiljelewäkin kansa sai alkunsa orjista, on käsityöläisilläkin sama juuri. Mainitsimme jo sitäkin, että niistä wapautetuista orjista yksi osa oli ahkera työtä tekemään, talouttaan tarkasti pitämään ja säästämään niissä yhteyskunnissa, joita näistä wähitelle tekeysi, ja näistä tuli ammattilaisia ja porwareja.

Käsityöläisten ammattikuntia tawataan jo kuningas Salomonin aikana Juutalaisten seassa, sillä Jerusalekim temppelin teossa oli jo mahdotoin käsityöläisiä. Roomassa säättiin ne Numa nimiseltä kuninkaalta. Kuitenkin luullaan Juutalaisten ammattikuntain saaneen alkunsa jo Josuan aikana. - Ammattikuntain ensimäinen alku oli, että ne wapaiksi päässeet orjat alkoiwat harjoitella kaikellaisia töitä ja pitää kaikellaista tointa elatuskeinokseen. Mutta kun itsekukin työlajiin kuuluwia kokousi monta, alkoiwat kukin laji pitää keskeyttä ja kanssakäymistä, esim. samanlaisten kaluin kauppiaat yhdistyiwät toistensa kanssa, kipparit kipparien kanssa, muurarit muutarien kanssa, sepät seppäin, raatalit raatalien kanssa j. n. e. Itsekukin laji näistä teki nyt keskinäisiä sääntöjä, jotka oliwat kaikilla siihen yhteyteen kuuluwilla seurattawina, walitsiwat wissejä seassaan näitten sääntöjen jälkeen päättämään ja tuomitsemaan riita-asioitaan. Näin tuli ammattikuntia, ja niitä oli niin monta kuin elatuskeinoakin. Roomissa esim. näyttää niitä wanhoina aikoina olleen aiwan paljo. Kun ammattikuntain säännöt alkoiwat tulla kowin sekanaisiksi, että oliwat joko haittana eli kokonaan wasten waltakunnan asetuksia, alkoiwat hallitsijat rueta järjestämään ammattikuntia. Sitte saiwat ne sääntönsä hallituksilta. Mutta ne tuliwat myös hallitusten töitten tekijöiksi ja toimittajoiksi. Lukekaatpa 1 kun. kirj. 5 luwusta, kuinka paljon kuningas Hiramilla ja Salomonilla oli työmiehiä, jotka oliwat käsityöläisiä. Mutta Roomin waltakunnan historiasta saamme selwempiä esimerkkejä.

Roomissa eiwät kyllä tarwinneet rikkaat käsityöläisiä, sillä jokaisella rikkaalla oli suuri joukko orjia, kaikkein käsitöitten taitawia, jotka walmistiwat mitä heidäin herransa tarwitsiwat. Warakkain rikkautena oliwatkin silloin orjat. Raharikkaita oli myös, jotka ostiwat noin 10 ja 12 wuotisia lapsia, antoiwat niitten oppia kaikellaisia käsitöitä. Sitte pantiin ne muualle työhön ja isännät periwät niitten ansaitun palkan. Niin pantiin orjia ansaitsemaan, jotka oliwat raatalia, suutaria, pelimanneja, tanssimestareja ja järkiniekkoja; ja kun nämät palasiwat kotiaan illalla, antoiwat he herralleen ansaitun päiwäpalkkansa. Crassus oli yksi Roomin waltawista pohatoista, jolla oli aina 500 orjaa ja joka kehui, että se ainoastaan saattoi sanoa itseään rikkaaksi, joka omin waroinsa woi panna 40 tuhatta miestä sotajalalle.// Tämä piti lukijoita, kirjoittajia, kulta- ja hopiaseppiä, luwun-laskumiehiä, howimestareja ja ruokapöydän-laittajia muitten työssä ja peri niitten palkan. Kreikan maalla oli eräs Nicias, jolla oli tuhat orjaa, joita hän piti muitten työssä ja peri itse palkan. Cato nimisellä Roomalaisella oli käsityöläisiä orjia, joille hän lainasi rahaa, jolla nämät ostiwat nuoria orjia, opettiwat niitä samoihin käsitöihin, joita itse harjoittiwat, ja myiwät ne sitte hywällä woitolla, josta Cato otti osansa. Sama Crassus, josta wasta mainitsin, kiiruhti aina paikalle, jossa oli tulipalo, ja pyyti ostaa palawata kartanoa. Arwattawa oli, ettei se palawa kartano paljon maksanut. Kaupan tehtyä käski hän ne 500 orhaansa, jotka sammuttiwat tulen ja paniwat kartanon kohta täyteen woimaan. Tällä lailla sai Crassus kokonaisen korttelin haltuunsa Roomissa. - Ammattikunnissa olewat käsityöläiset eiwät siis saaneet työtä rikkailta eiwätkä köyhemmiltäkään, kun muut käsitöitä taitawilla orjillaan teettiwät näitten töitä. Ainoastaan niitä töitä saiwat ammattikunnissa olwat käsityöläiset tehdä, joita waltakunnan hallituksella oli. Roomissa oli hallituksella suuria laitoksia ja rakennuksia. Suuria, komioita temppeliä, pitkiä keinollisia wedenjuoksutus-laitoksia, suuria kauniita siltoja j. n. e. Tässä eiwät riittäneet Caton monet työntekijät eiwätkä Crassuksen 500 työmiestä, näihin waadittiin waltakinnan ammattikunnat, jos mieli näitä saada toiwottawaan woimaan. Roomin senaati ja keisarit oliwat siis työn-antajina ja suojelijoitna ammattikunnilla, sentähden antoiwat he myös näille sääntöjä. Kun Roomissa oli tasawalta, wahwistettiin silloin ammattikunnat ja pantiin piamiten yhteisen kruunun omaisuuden wastaajiksi eli hoitajiksi.

Kun Roomi waltasi maita, eneniwät sekä menot että tulot. Siihen aikaan ei ollut semmoisia wirkamiehiä kuin nyt, ei teitä ja niin nopiaa kulkua, ei pankkia ja rahan liikettä kuin nyt on. Weroinkanto niistä walloitetuista paikkakunnista ja niitten lukemattomain maitten hoito tuli siis waiwalloiseksi, waikka maita pidettiin arennilla. - Roomin werot oliwat kahdellaisia: henkirahat, jotka maksettiin selwässä rahassa ja maawerot, jotka maksettiin luonnossa maanwiljalla. Henkierahat otettiin sitäwarten asetetuilta wirkamiehiltä, ja niistä maksettiin sota-armeijalle palkka. Luonnossa tulewat werot kannettiin wuokraajilta ja ammattikunnilta.

Näitä tuloja piti nyt saada Roomin kaupunkiin, eli wisseille paikoille waltakunnassa armeijan tarpeeksi, eli warattomille kaukaisille paikoille, joissa työwäkeä tarwittiin. Tähän toimeen käytettiin siis käsityöläisten ammattikuntia, jotka niin muodoin oliwat weronkannossa hallituksella apuna.

Roomissa oli siis ammattikuntia, jotka kantoiwat waltakunnan tuloja, toisia, jotka toiwat kaupunkiin tuokakalua; toiset walmistiwat waltakunnan yhteisiä rakennuksia, toiset waatettiwat sotamiehiä, toiset laittoiwat näille sota-aseita, toiset toiwat kaupunkiin mitä sisällisessä talouden pidossa tarwittiin kaupungissa, joka oli täynnä rikkautta ja halukas kaikkiin huwituksiin. Ammattikunnat oliwat siis sen suuren Roomin kaupungin hoitajat. Niitten kautta tehtiin ja walmistettiin kaikki mitä senaatissa puhuttiin ja päätettiin; niitten kautta pidettiin koossa ne suuressa waltakunnassa olewat monet kansat erinäisistä kielistä ja uskoita; ne tekiwät kaikki waltakunnan moninaiset yhteiset työt.

Roomin ammattikunnat oliwat kahtalajia: kauppa-ammattikuntia ja käsityö-ammattikuntia. - Kauppa-ammattiin kuuluiwat kipparit, leipojat, lahtarit, kalkinpolttajat, liinan-kutojat, raatarit, wesirahain eli päärlyjen kaiwajat, silkinpainajat, ajomiehet, wiininmyyjät, hirsien kauppijaat, jywäin mittarit ja paljo muita. Kun nyt näilläkin oli waltakunnan woimassa pitäminen toimena, niin katsotaanpa kuinka nämä hoitiwat töitään ja toimituksiaan. Otetaan nyt esimerkiksi leipojain ja lahtarein toimitukset nähtäwäksi. Roomin satama Ostia oli suuri kuluin tuontipaikka. Siihen piti kipparein tuoda ne mahdottoman suuret tulot waltakunnan maatiluksista. Pian kaikista maatiluksista maksettiin tulot luonnossa; sillä ne oliwat wiljeltäwinä osittain puolen, osittain kolmannen osan tulon edestä. Leipojat kantoiwat jywätulot, wiininmyyjät wiinitulot ja lahtarit eläin tulot, siat ja muut eläimet. Nämät toiwat nyt kipparit wissiä palkkaa wastaan, joka samasta wiljasta maksettiin Roomin satamaan, jossa walan tehneet mittarin ammattikunta mittasi jywät makasiineihin. Sieltä wei wenemiesten-ammattikunta ne Roomiin. Roomiin saatua jaettiin jywät leipomapaikkoihin, joita oli pian yksi joka korttelissa ja 14 koko kaupungissa. Leipoja-ammattikunnassa oliwat myös päällysmiehet, jotka katsoiwat leipomisen perään. Jywät jauhettiin käsikiwellä ja leiwottiin leiwiksi, jotka myytiin yhteiselle kansalle.

Roomin lahtarit oliwat kahtalaisia, niitä jotka // tappoiwat sikoja ja niitä jotka lampaita ja härkiä lahtasiwat. Sianlihaa söiwät ainoastaan orjat ja köyhät. Rikkailla oli kala, lintuja ja metsän eläwiä syötäwänä. Lampaan ja härän lihalla oli wähemmän syöjiä, jonkatähden näitten ammattikunta alkoi häwetä ja yhdistettiin wiimein sianlahtarein kanssa. Lahtaritkin kulkiwat waltakunnan lääneissä ja ottiwat niistä eläin-tulot luonnossa, joita maksettiin leiwiskämäärin maa- ja metsäwerosta, waikka niitä sittemmin saatiin rahallakin selittää wissin hinnan jälkeen, jolla lahtarit saiwat ostaa sikoja mistä näkiwät sen hyödyllisemmäksi. Siat tuotiin Roomin kaupunkiin, tapettiin, hakattiin kappaleiksi ja myytiin kussakin korttelissa samalla lailla kuin leipojain leiwät.

---------
Oulun Wiikko-Sanomia 38, 22.9.1855

(Lisää 36: n:roon.)

Ammattikunnissa oli joka läänissä ja kaupungissa osuuksia, joissa oli 563 jäsentä. Näillä oli wanhin ja kaksi apulaista, jotka walittiin joka wiides wuosi. Ilman sitä oli jokaisella ammattikunnalla patruunia.

Käsityö-ammattikuntia oli yleensä 35, ja ne oliwat monellaisia: rakennusmestareja, kipsikoristustentekijöitä, katonpanijoita, timpereitä, lääkäreitä, maalareja, kuwan-hakkaajia ja monellaisten muitten töitten tekijöitä. Näillä kullakin ammattikunnalla oli heidän asetuksensa; mutta wielä oli tietäjillä eli ennustajoillakin ammattikunta. Mutta pitkäki jatkuisi puheemme, jos näitten kaikkein töistä rupeaisimme erittäin haastamaan. Puhumme kuitenkin wielä käsityöläisten-ammattikuntain muusta tilasta.

Ne näimme käsityöläisten ensin wapaisti yhdistyneen ammattikuntiin, näitten tulleen hallituksen säännön alaisiksi ja Roomissa sen käskyläisiksi ja weroinkantajiksi. Roomin keisari Neron aikana ei sallittu enää ihmisten wapaehtoisesti yhtyä uusiin ammattikuntiin. Kuitenkin salli keisari Sewerus orjain isäntäinsä luwalla yhtyä niin kutsuttuihin weliseuroihin, jotka saiwat pitää kokousta ainoasti kerran kuukaudessa. Kolmannen wuosisadan alussa sääti Roomin keisari Aleksanteri, että muutamat ammattikunnat saiwat wirkamiehiä, joita kutsuttiin puolustajoiksi, joita jo entisestäänkin oli muutamilla.

Kun kristinoppi tuli waltakunnan pää-uskonnoksi alkoi ammattikunnillekin uusi aikakausi. Tähän asti oliwat ammattikunnat kokonaan waltakunnan hallituksen asianajajat ja kuuluiwat Afrikassa läänin hallitsijan wallan alle, Italiassa eli Roomissa ruokakalun päällysmiehen, itäisessä waltakunnan osassa siellä olewan waltakunnan asiamiehen eli prokonsulin ja muitten moninaisten wirkamiesten alle. Leipojain piti laittaa kaupungeille leipää, kipparien ja kuljetusmiesten kuljettaa muonaa muurareilla piti olla täysin tarpein wäkeä töitten walmistamiseen j. n. e., sanalla sanoen ammattikunnat oliwat, niinkuin jo ennenkin mainitsimme, hallituksen käskyin täyttäjät ja täitten tekijät ja monessa asiassa hallituksen pitäjät. Kuitenkin oli jokainen ammattikunnassa olewa jäsen siinä wapaa, että sai ehdostaan rueta ammattilaiseksi eli siitä toimesta erauta, kuin myös muuttaa yhdestä ammattikunnasta toiseen, pitää perityn ja ansaitun omaisuutensa ja antaa sen pois eli myydä toiselle.

Mutta tätä wapautta ei kestänyt kauwan. Kowat siteet alkoiwat ahdistaa ammattikuntia, kowa onni rasittaa heitä ja tämä hallituksen kowuus heitä kohtaan teki heidät osallisiksi Roomin keisarin waltakunnan onnettomuuteen ja lopulliseen hajaumiseen. Noin 364 kielsiwät keisarit Walentinianus ja Walens, etteiwät ammattikuntain jäsenet saa muille ammattiin kuulumattomille antaa pois, myydä eli säätää kuolemansa jälkeen perittäwäksi mitään perittyä omaisuuttaan. Kuitenkin saiwat he antaa lahjoja pojilleen ja poikain pojille; mutta jo w. 369 kiellettiin heiltä tämäkin oikeus. Nyt myös ei saanut kukaan ammattikunnassa olewa jäsen luopua siitä pois eikä millään tawalla muuttaa yhdestä ammatista toiseen, ja ennen muuttaneitten, oliwat sitte jos sotamiehiä tahi pappeja, piti palata entisiin ammatteihinsa. Suutarin pojasta ja sukulaisesta piti tulla suutari, sepän pojasta ja sukulaisesta seppä, leipojan leipoja, kauppamiehen kauppamies j. n. e., ja jos esim. suutari oli jolle kulle wieraalle säätänyt perittäwäksi maaomaisuutta, niin piti sen rueta suutariksi ennenkuin sai omaisuutta periä. Samoin oli kaikkein ammattikuntain seikka. Yhdessä ainoassa kohdassa tehtiin w. 408 eroitus: jos esim. joku ammattilainen oli tulltu papiksi, pääsi hän ainoasti silloin ammattikunnasta erilleen, jos hän jätti kaiken tawaransa ammattikunnan hywäksi, ja joku muukin sai mennä pois ammattikunnasta, kun sai jonkun yhtä warallisen kuin itse oli muualta siaansa.

Wissiin näyttää tämä kowalta onnelta, ettei yksikään saanut erauta pois ammattikunnastaan, että lasten piti periä isänsä toimen, wäwyinkin piti rueta samaan ammattiin, johon appiwaari kuului, että joka osti waikka wähäisen osankaan ammattilaisen maasta, piti tulla samaksi ammattilaiseksi. katselkaamme taas ammattilaisen etuja, joita he saiwat tässä tilassa, ettemme tulisi aiwan yksipuoleisesti päättämään asiasta. Tämän kowuuden alla oli käsityöläisillä aina se wissi, ettei heiltä puuttunut koskaan työtä, heillä oli aina jokapäiwäinen toimeentulonsa, ja jos puute tulikin, saiwat he apua ammattikunnan yhteisestä kassasta. Laiskempi ja huolettomampikin työntekijä sai siis apua, waikka tämä apu ei häntä parantanut, waan milt'ei pahensi.

(Jatketaan.)

---------
Oulun Wiikko-Sanomia 40, 6.10.1855

(Lisää 38: n:roon.)

Wissiin on tieto entisestä ajasta ja itsekustakin kohdasta muinais aikoina tarpeellinen jokaiselle ajattelewalle ihmiselle; sentähden emme luule lukijamme pahastuwan, jos olemma puhuneet käsityöläisenkin muinaisesta tilasta ja wieläkin tässä wähä jatkamme puhettamme. Tällä wähällä tilalla emme kuitenkaan saat a tehdä tätä kowin pitkältä. - Wiimeksi näimme kuinka asetuksilta pakotettiin ihmisiä wäkisellä tulemaan ammattikuntiin ja niissä pysymään. Tämä wäkinäisyys alkoi wähitellen heikontaa ammattikuntain perustusta ja tilaa; niihin ei tullutkaan enää mielisuosin jäseniä, kun ne nähtyänsä, ettei heillä ollut niissä ollessa etua eikä hyötyä, eiwät päässeet niistä eraumaan. Tämä tyytymättömyys tuli siis wahingoksi sekä waltakunnalle että heille itselleen.

Niinkuin olemme nähneet oliwat ammattikunnat Roomin waltakunnan weroin kantajina, ja itsekunkin piti ympäri waltakunnan saada enimmästi luonnossa waltakunnalle wero-tulot. Mutta jos nämät kruunun tulot eiwät riittäneet waltakunnan tarpeeksi, piti ammattikuntain itsensä täyttää mitä puuttui. Hallitus otti ammattikuntain omaisuudesta täytön tarpeisiinsa. Sentähden olikin hallitus kowa, etteiwät ammattikunnat saaneet antaa muille mitään omaisuudestaan. Nyt tapahtui wahingoitakin ammattikunnille. Kipparit esim. menettiwät laiwoja lasteineen haaksirikkoihin. Mutta heidän täytyi kuitenkin maksaa täysi hallitukselle ja pitää wahingot hywänään.
Usein tuli kowia katowuosiakin, ja niistä elon puute waltakuntaan; luonnollisesti tyhjeniwät ammattikuntain warat pian näistä syistä, ja kun ei enää ollut ammattikunniltakaan ottamista ja niiltä kuitenkin waadittiin, nousiwat rauhattomuudet ja kapinat waltakunnassa. kun ei waltakunnan paikkakunnissa ollut eloa, tuli Roomin kaupunkiin joka suunnalta karanneita orhia ja kerjäläisiä, joita taas armottomasti ajettiin ulos kaupungista. Näitä raukkoja pakotti siis nälkä ja kuolema wäkiwaltaan. Niin leweni rauhattomuutta, wäkiwaltaa ja kansallisia werisiä sotia Roomissa; ja ammattikunnat alkoiwat häwetä.

Wielä oli muukin syy tähän häwiöön. Waltakunnan maitten wiljelijät eiwät olleet aina ahkeroita maanwiljelijöitä ja rehellisiä tuloin maksossa ammattikunnille. Kaikella wiekkaudella kokiwat he wähentää maista menewiä maksoja. Warsinkin tapahtuin näin, kun waltakunnan maat jätettiin w. 400 ikuisiksi pitomaiksi entisille arentimiehille. Maitten omistajat eiwät pitäneetkään nyt enää tarkkaa lukua entisistä liitoista, waan alkoiwat alentaa weromatsoja sanoen, etteiwät he rupea wiljelemään huonoja maansa paikkoja ja hywiä wilja-tiluksia on wähä, joista siis ei saateta maksaa suuria weroja. Ammattikunnat tuliwat nyt ahtaalle, ja tämä tila pakotti heitä usein kowaan julmuuteen niitä kohtaan, jotka eiwät maksaneet entistä weron määrää. Niinkin tapahtui, että kantomiehet ottiwat niitten, jotka eiwät weroa maksaneet täysikaswuiset pojat ja tyttäret ja myiwät ne weron maksoksi. Hieronymus kertoo yhdestä waimosta, joka walitti: "minulla on mies, jonka weronkantajat ripustiwat monta kertaa ylös ja piiskasiwat, nyt on se wankina ja piinataan kaikella lailla. Meillä oli kolme poikaa, jotka wietiin werosta ja myytiin."

Mutta wieläkin oli suurinna syynä ammattikuntain häwiämiseen Roomin kersarien kauhia tuhlaus. Keisari Caligula esim. löi wedon ja teetti meren yli, jota oli 3 tuhatta 600 askelta, kiwisen lewiän sillan, jonka yli hän ajoi ainoastaan kaksi kertaa. Ensikerran ratsasti hän kauniiksi warustetulla hewoisella, ja oli itse waatetettu kulta waatteella täydessä sotapuwussa; hänen howiherransa seurasiwat häntä samallaisina. Toisena päiwänä ajoi hän komioissa waunuissa, joita seurasiwat hänen howiherransa samoin waunuilla ja koko kaartin sotawäki perässä. Tämä silta oli teetettu ainoasti näitten kahden ajokerran tähden, sillä kohta puratti keisari sen yhtä sukkelasti kuin hän oli sen rakennuttanutkin. Keisari Claudiuksen mieleen johtui saada nähdä Fucinus nimisen meren pohjaa kynnettäwän, jonkatähden hän kaiwatti joen 3 tuhannen askeleen paksuisen wuoren läpi. Tätä työtä teki 30 tuhatta miestä 11 wuotta. Kuitenkin oli keisari Nero kaikista etuisin näyttääkseen keisarillista kaikkiwaltaansa. Kun hän iltaiselta päästyään palasi, pani hän kauhian suuria rahasummia ulos kerralla, kun hän tahtoi nähdä merisotaa, kaiwatti hän kylliksi sywän ja laajan meren, että siinä saattoi kaksi laiwastoa purjehtia ja tapella. Hän kulki silkissä ja itämaisissa kalleissa waatteissa; mutta ei pitänyt yhtään waatepukua muuta kuin kerran. Yhtenä wuonna pisti se hänelle päähän että niinä juhlina, joita hän piti Roomin kaupungissa, laittaa kansalle arpapeliä, ja koko aikana jaettiin joku päiwä ulos tuhut arpalippua päiwässä. Ne jotka woittiwat, saiwat täysinäisiä jywämakasiinejä, kalleita waatepukuja, ulkomaan lintuja, kultaa, hopiota, päärlyjä, tiamantteja, tauluja, hewoisia ja kesuja metsän petoja. Wiime päiwinä woitettiin laiwoja, kokonaisia korttelia kaupungista ja suuria maita. Nerolla oli apina, jota hän hywin rakasti; sille antoi hän howin Roomissa, suuren kartanon maalla tiluksineen ja laittoi apinan hoidon ja talouden myös senjälkeen komiaksi. - Nero meni tuhannella waunulla Kreikan maalle Olympiassa ajowoittelolle. Waunuja weti kaksituhatta aasia jotka oliwat kengitetyt hopialla; niitä ajoi noin 3 eli 4 tuhatta kuskia, jotka oliwat waatetetut Italian kalliimmilla waatteilla. Joukko Afrikkalaisia juoksi edellä kauniissa kaluissa. Näin tuli hän tässäs jokapäiwäisessä puwussaan Olympian woittelopaikalle, jossa arwattawasti hänelle suotiin woitto, waikka hän taistelupaikalle kahdesti lähätettiin waunuista alas. Kun hän palasi täältä puetettuna kultatähdeillä kaunistettuun purppuramantteliin ja ajaen niinkuin woitonsankari 10:nellä walkialla hewoisella, puhkaistiin kaupunkeihin muureihin reijät, joitten läpi hän ajoi, ja Roomissakin tehtiin suora tie Apollo-jumalan temppeliin. Tie oli peitetty hienolla sahramilla, ja molemmin puolin tietä uhrattiin, kuin myös koristettuja pöytiä seisoi täynnä linnun lihaa ja leiwottuja herkkuja.

(Jatketaan.)

---------

Kirjoituksen viides osa on tulossa.

6.6.07

Sotalaiwain wäri.


Sanomia Turusta 66, 20.3.1886

Englannin amiraaliwirasto on lähettänyt käskyn Kiinan meressä olewan Englannin sotalaiwaston päälliköille, jossa määrätään, että heidän pitää maalauttaman aluksensa harmaiksi. Monta wäriä on koetettu wiimeksi kuluneina wuosina, nimittäin mustaa, keltaista ja walkoista. Harmaa wäri sanotaan kestäwän kauemmin sekä wähimmin pistäwän silmään. Useimmat Kiinan sotalaiwat owat harmaiksi maalatut.

(Uutisen yhteydessä on toinen väriin liittyvä uutisointi, "Ahtaat kengät.", joka on julkaisu samana päivänä myös Tampereen sanomissa Tampereen Sanomat 34, 20.3.1886)

Julistuksia (värihintoja).


Oulun Wiikko-Sanomia 25, 19.6.1830

[...]

Kuultuani moniaan Oulun Wärjärin, eli Painajan, kuuluttaneen Wärjäys-hintoja kirkoisa, niisäkin maakunnisa, joista tuskin taitaan Ouluun wäri kalua kuljettaa; olen minä welwollinen ilmoittamaan, että minäkin teen kelwollista työtä seuraawaisiin hintoihin Ruottin Welka rahasa:
1 Naula Pumpuli eli Liina lankoja tumman eli mörki siniseksi 1 Riks.
- 1 Naula samanlaatusia keski siniseksi, 40 skill.
- 1 Naula samanlaisia Waalean siniseksi eli Liusiksi, 16 skill.
- 1 Naula Willa lankoja mörki eli tumman siniseksi, 32 skill.
- 1 Naula samanlaisia lankoja keski siniseksi, 24 skill.
- 1 Naula samanlaisia, Ehtapunaiseksi, 1 Riksin ja 32 skill.
- 1 Naula samanlaisia gröniksi eli wiherjäiseksi, 24 skill.
- 1Naula samanlaisia Fernbokki eli Krapi punaseksi, 40 skill.
- 1 Kyynärä Werkaa tumman eli mörkki siniseksi, 16 skill.
- 1 Kyynärä Werkaa tumman eli mörkki gröniksi, 16 skill.
- Kyynärä Werkaamustaksi, 12 skill.
- 1 Kyynärä Werkaa Bruuniksi, 12 skill.
- 1 Kyynärä Werkaa liusi siniseksi, 10 skill.
- 1 Kyynärä Werkaa waalean gröniksi eli Wiheriäiseksi, 10 skill.
- Yhden kyynärän, Sarkaa eli Kangasta, Tamppaus palka, 2 skill.
- Mutta Fabriki Werat, jotka owat 9 ja 10:nen kortelin lewyiset, maksawat kahden kertaisen hinnan. Mitä niihin Kulöreihin eli Färeihin tulee, joita täsä olis liian pitkä luetella, Färjään minä tästä edes samanlaatuisiin hintoin, kuin nämät mainitut. Ilman sitä taidan minä wakuuttaa, että wärjäys pitää tuleman täydellinen ja pysywä, niin myös pian walmiiksi. Kajaanista 27:nä päiwänä Toukokuuta 1830.

Gustaf Öhrn, olewa Kajaanisa, yli Tullisa.

Fabriikia ja käsityön laitoksia Suomessa 1848 ja 1849.


Maamiehen Ystävä 49, 7.12.1850

Hänen Keisarilliselle Majesteetillensä alamaisuudessa annetussa kertomuksessa fabriikeista ja käsityön-laitoksista Suomessa, luetellaan seuraawia:

1. Puuwilla Fabriikia. Wanhin, Rauchin ja Nottbekin Tampereella, on myös suurin maassa; siinä löytyy 610 työntekiää, jotka wuodessa walmistawat 100 tuhatta naulaa puuwilla lankaa ja 42 tuhatta kappaletta kangasta, noin 170 tuhannen hopia ruplan arwosta. Toinen Barketsin Turussa, walmistaa 50 työntekiällä noin 54 tuhatta naulaa lankaa. Kolmas, nuorin, Forssan fabriki Tampereella, alkoi wasta loppupuolella w. 1849 käymään, on 92 työntekiällä walmistanut 80 tuhatta naulaa lankaa. Walmistettu työ kaikilta kolmelta on 208 tuhannen hopia ruplan arwosta.
2. Tuli-Ruisku Fabriiki, Osbergin Helsingissä, walmistaa 14 työntekiällä ruiskuja 3 tuhannen hopia ruplan arwosta.
3. Kattuuni(?) Fabriiki, Hulpherm Pohjan pitäjäässä, walmistaa kahdella työntekiällä 100 hopia ruplan arwosta.
4. Sikorifabriika, Herrualassa, Wiipurin seuduissa, Walmistaa 3:ella työntekiällä 1,800 hop. rupl. arwosta.
5. Hajuöljyn ja wiinanwäen laitos, Fahlkransin Turussa, 2 työntekiää, walmistu 1560 hop. rupl. arwosta.
6. Englannin nahka garweria, 4 luwultaan, 21 työmiehellä ja walmistus 15 tuhannen hop. rupl. edestä, yhteensä.
7. Porsliini,- kakeli- ja kruuku-fabriikiä on yleensä 8 kappaletta 100 työntekiällä; walmistus nousee noin 22 tuhanteen hop. rupl. SUurin niistä on Lösströmin Suotniemessä, Kaukolan kappelia; siinä walmistetaan noin 13 tuh. hop. rupl. arwosta wuodessa: Ansteni Helsingissä, walmistaa 40 tuh. kaakelia wuodessa.
8. Wäri ja Kritumyllyjä, 2 yleensä, 13 työmiestä ja walmistus noin 8. tuh. hop. rupl. arwosta.
9. Wäriaineen fabriki, Waasassa, 13 työmiestä ja walmistus 5200 hop. rupl. arwo.
10. Lasibruukia on 10, työmiestö 185 ja työn arwo 56 tuh. hop. rupl.
11. Hattu-fabriika, Fagerströmin Helsingissä, 5 työmiestä ja työ 2,600 hop. rupl. arwosta.
12. Kartta-fabriikia on 5, työmiestä 44 ja työ 3800 hop. rupl. arwosta.
13. Werka-fabriikia on 8, työntekiää 304 ja walmistus 96 tuh. hop. rupl. arwosta.
14. Wasun- ja leikkikalun fabriika Helsingissä, työmiestä 2 ja työn arwo 575 hop. rupl.
15. Korttifabriikia 2, Helsingissä ja Turussa, työntekijää 27, ja työn arwo 11,600 hop. rupl.
16. Lakkafabriiki Helsingissä, yhdellä työmiehellä, työn arwo 450 hop. rupl.
17. Sawipiipun fabriikia on 3, työmiestä 4, ja työn arwo 600 hop. rupl.
18. Ruumiin arkun fabriiki Helsingissä, 4 työmiestä, ja työn arwo 1,500 hop. rupl.
19. Kankaan kuto laitos Kaskisen kaupungissa, 8 työntekijällä, työn arwo 100 hop. rupl.
20. Kynttelin, Saipuan ja Suopan fabriikia on 4, työntekiää 37 ja työn arwo 64 tuh. hop. rupl. Suurin on herra Alfthanin Wiipurista. W. 1849 on niissä kaikkiaan walettu 18,780 leiwiskää tali kyntteliä.
21. Mashiini fabriikia on 3, Julinin Pohjan pitäjäästä (58 työmiestä,) Cowien(?) ja Eriksonin Turussa, (68 työmiestä) ja Falben Waasassa, yhteensä 125 työmiestä, walmistawat työtä noin 17 tuh. hop. rupl. arwosta.
22. Metallin ja kelion walaus; Färdingin Luwiassa, 5 työmiestä ja työn arwo 2700 hop. rupl.
23. Soittokalujen laitos, Möllerin Marian pitäjäässä, 4 työmiestä ja työn arwo 1000 hop. rupl.
24. Möbeli fabriikiä on 3, työmiestä 34, työn arwo 7,700 hop. rupl. Suurin on Lithowiuksen Helsingissä.
25. Öljy laitosta on 2, tampereella ja Padasjoessa, työmiestä 6, työn arwo 9,500 hop. rupl.
26. Paperibriikua on 9, ja työntekiää 199, ja työn arwo 48 tuh. hop. rupl. Suurin on Frenckellin Tampereella, jossa 108 työntekiää walmistaa paperia 30 tuh. hop. rupl. arwosta.
27. Sateensuoja fabriika, Jomanin, Turusta, walmistaa 8 työntekiällä 400 hop. rupl. arwosta.
28. Porteri ja Cukka(?) keittoja on 5, työntekiää 8, työn arwo 5,300 hop. rupl.
29. Safiani fabriiki, Richterin Turusta, 1 työmies, ja työn arwo 50 hop. rupl.
30. Seili fabriikia on 3, työmiestä 52 ja työn arwo 9,800 hop. rupl.
31. Seeweden fabrika, Holmströmmin Ristiinassa, 1 työmies, työn arwo 255 hopia ruplaa.
32. Lainawarwia on 8 ja 144 warsinaista työmiestä niistä; työ arwataan 67,400 hop. rupl.
33. Sokeribruuki, Kissilefin Helsingissä, walmistaa 18 työntekiällä 91 tuh. hop. rupl. arwosta; w. 1848 walmistettiin siellä wähilleen milliona naulaa sokeria.
34. Speili-gabriika, Höijerin Helsingissä, 5 työmiestä ja työn arwo 1,744.
35. Wiinawäenlamppu fabriika, Falkmannin Helsingissä, 5 työmiestä ja työn arwo 4 tuh. hopia ruplaa.

(Jatketaan.)

Mainos (sinkkivalkoista)

Punanen rusko taiwaalla


Aamulehti 6, 15.1.1884

Punanen rusko taiwaalla, joka on näkynyt läntisessä Europassa 24 päiwästä marraskuuta alkaen, erilaajuisena ja -woimaisena, ja ihan äskettäinkään ei wielä ollut kokonaan kadonnut, on herättänyt suurempaa huomita kuin useimmat muut luonnonilmiöt. Kölnische Zeitung on antanut pitemmän kertomuksen niistä monista kokeista selittää ilmiötä. Alussa luultiin ilmiön saawan alkunsa rewontulista, waan kun se näkyi awaruuden läntisellä puoliskolla, eikä siellä ollut rewontulien omituista muotoa; kun se myöskin ilmaantui auringon noustessa ja kun se ei erittäin waikuttanut magnetineulaan, täytyi tämän selityksen raueta. Sitten on tahdottu ilmiötä saattaa yhteyteen sen tawan kanssa, jolla ilmapiirin paino ilmaantuu, waan lähemmin tutkiessa on tultu huomaamaan, ettei mitään semmoista yhteyttä ole olemassa. Rusko näkyi näet sekä niissä seuduin, missä oli kewyt ilmanpaino, että niissä, missä oli kowa paino, tyyni ja kirkas ilma; se esiintyi sekä taiwaan ollessa pilwettömänä että pilwisenä ja josko satoi lunta tai wettä tai myrsky pauhasi, Ei myöskään tähystin (spektriskop) antanut mitään selkoa, mistä tuo arwoituksentapainen walo tuli. Ei suoranainen taiwaslaen tutkiminen eikä Keski-Europan ilmakartta saattanut mihinkään selwyyteen ilmiön luonnosta. Sitä wastoin on ulkomailta tulleiden tietojen awulla mahdollista määrätä, milloin ja minä aikana se ilmestyi suuressa osassa maailmaa. Siitä näkyy todenmukaiselta- että ilmil ensiksi esiintyi elokuussa, ja ett'ei alkupaikka ole ollut kaukana Sundasaarista. Kun tuo raiwoisa tuliwuoren purkaus Sundasalmessa tapahtui melkein samaan aikaan, alkoi joku astronoomi ja joku meteoroloogi ajatella, että ilmiö olisi yhteydessä tämän purkauksen kanssa, ja samaa wakuutti joku huomaaja Honolulussa, joka huomautti että samaan aikaan tuliwuoren purkauksissa Hawaijissa oli nähty samallainen, waikka enemmän rajoitettu ilmiö. Huolellinen niiden huomioiden wertaaminen, joita on ilmiöstä tehty, tekee hywin uskottawaksi, että rusko saa alkunsa hienosta, pölymäisesta aineesta, jonka raju purkaus Sundasalmessa on wiskannut ylhäiseen ilmakerrokseen. Tuo tawaton laajuus, jolle tuliwuoresta lähteneet sawu- ja pölyjoukot owat lewinneet yli koko suurimman osan lämmintä ja lauhkeata wyöhukettä, on myöskin helposti selitettäwä. Niinpä tiedetään, että sawu sammalen ja aron palosta Itä-Tristaniassa woi tuulen suunnan mukaan lewitä yli suuren osan Saksanmaata ja Ranskaa, tinkeutua Hispaniaan, Italiaan wieläpä Kreikkaankin asti.
Tätä selitystä wastaan panee kuitenkin wastalauseensa muun muassa etewä maanjäristysten luonteen tutkija, tohtori Faib Wienistä. Hän on näet huomannut ilmiön syyn olewan lähellä aurinkoa. Kauan pitämällä silmällä aurinkoa, joka hän on erittäinkin wärilasisilmillä tarkastanut, on hän huomannut auringon ympärillä kirkkaina päiwinä kehän. Tämän kehän woi, wäittää hän, huomata auringon laskettua paljaallakin silmällä ja jo ennenkin, jos auringon peitti jollakin lewyllä. Kehän wäri oli ruskea, punaseen wiwahtawa. Kehän ja auringon wälillä oli taiwas kirkkaamman sininen kuin muualla. Tämän kehän luulee hän olewan syntyneen ilmapiirin suuressa määrässä kokoontuneista hienoista jääneuloista, jotka taittawat sääntöjen mukaan auringon säteet ja synnyttäwät tuon punasen wärin auringon laskettua.

Suomen maan Fabrikista ja käsityötekopaikoista wuonna 1844.


Maamiehen Ystävä 5, 1.2.1845

Fabrikia ja käsityön rakennuksia löytyy kaikkiaan Suomesta 90, seuraawista laaduista:
Pommuli Fabriki Tampereella on suurin ja kauniin rakennus meidän maassamme. Tässä on 209 rautasta kangastuolia alinomaa liikkeellä, joista paraat saawat 250 kyynärää kangasta walmiiksi wiikossa, ja 34 kerruu ajetta 6,126 rullan kanssa, jotka walmistawat päällen 6000 naulan pummulilankaa wiikossa. Siellä walmistetun tawaran hinta sanotaan wuosittain tekewän 105 tuh. ruplaa hopiassa ja työntekiöiten luku nousewan 500.
Werka Fabrikia löytyy 14 joista Jokisten, 21 kangastuolin kanssa, on suurin. Siinä on 139 työntekiätä. Senjälkeen tulee Littoisten Fabriki, lähellä Turkua, 12 kanhastuolin ja 62 työntekiän kanssa; siinä löytyy myös höyryaseet. Kaikki 14 Fabrikia walmistawat werkaa wuosittain noin 55 tuh. hopia ruplan edestä.
Tupakin ja Nuurkun fabrikia löytyy 10 joista suurin on Helsingissä Herra Borgströmillä. Se walmistaa wuodessa 200 tuh. naulaa tupakkia, 650 tuhatta kappaletta Cigarria ja 30 tuh. naulaa nuuskua. Kaikki tupakka Fabrikit yhteen walmistawat tawarata 100 tuh. hop. rupl. edestä, wuodessa.
Sokuri Ruukkia on 1, lähellä Helsingiä. Siinä puhdistetaan wuosittain 300 tuh. naulaa raakaa sokuria, josta lähtee 200 tuh. naulaa puhdasta sokuria ja 70 tuh. naulaa Siirappia. Tawaran määrä wuodessa tekee 30 tuh. rupl. hopiassa.
Kynteli, Saipua ja Sopa fabrikiä on 4. Suurin niistä on Kirjola, Kakkisten kappelissa, jossa wuosittain walmistetaan tuh. leiwiskää kynteliä. Kaikki yhteen tekewät työtä 55 tuh. hop. rupl. edestä wuodessa.
Porteri ja Atikka fabrikia on 3 joista kauppamiehen Langinin, Helsingissä, on suurin.
Paperi Ruukkia löytyy 7. Se suurin ja meidän maamme kauniimmia rakennuksia on herra Frenckelin Paperi ruukki, Tampereella. Siinä on 100 työntekiätä.
Kortti Fabrikia 3, joissa kaikissa yhteen löytyy 22 työntekiätä.
Kiwi Pränttiä löytyy 2, ja Lasi Ruukkia 9. Niistä owat Leistilä ja Jäppilä, joissa walmistetaan tuhat puoli kirstua (arkkua) lasia, suurimmat, sen jälkeen Nyby Ijossa(?). Kaikissa yhteen on 140 työntekijätä ja lasin hinta tekee wuodessa 64 tuh. rupl. hopiassa.
Porslini ja Kruunumakarin Fabrikia on 6. Se suurin, joka myös on kauniimmia rakennuksia meidän maassamme, löytyy Suotniemessä, Kaukolan kappelissa, 47 työntekiän kanssa.
1 Sawipiipun Fabriki, 4 työntekiän kanssa, löytyy Nawon pitäjästä.
Hienomman rautatyön Fabrikia löyty wiimeis wuoden alussa ainoastaan 2, waan nykyjään 4. Suurin niistä on Fiskarin Pohjan pitäjässä, 59 työntekiällä. Toinen on Weriö Kangasalan pitäjässä; ja wasta raketut yksi Turussa ja yksi Warkaudessa, Leppäwirralla.
Möbeli Fabrikia 4, yhteen 50 työntekiän kanssa.
Seili ja Rawenduki Fabrikia 3, joista 2 Turussa ja yksi Porissa, 38 työntekiän kanssa.
1 Touwi Fabriki Wiipurissa.
Laiwan tekopaikka Turussa 72 alinomaisen työntekijän kanssa.
Englannin nahkaa walmistawia Garwari asettamia löytyy 4, nimittäin: 1 Turussa, 1 Tampereella, 1 Joensuussa ja 1 Leppäwirralla, Talonpojalla Erik Laitisella. Kaikki yhteen 14 työntekiällä.
1 Safiani Fabriki Turussa.
Wäri ja Kritumyllyjä 2, joista yksi on likellä Helsingiä, toinen likellä Turkua, 13 työntekiän kanssa.
1 Hattu Fabriki Helsingissä 8 työntekiän kanssa, ja suurempia Kartta Fabrikia 3, nimittäin 1 Porwossa, 1 Penelian kylässä Euralla, Torparilla Michel Thusmannilla ja 1 Linnunperän kylässä, Kokkolan pitäjättä, Talonpojilla Antti ja Johana Weswarilla. Kaikki yhteen 24 työntekiällä.
Speili Fabrikia 2 Helsingissä, 9 työntekiän kanssa.
Pienemmistä Fabrikista nimitämme wielä: Metalli kellojen walaus paikka Perän kylässä, Luwian kappelissa ja öljyn tekopaikka Tampereella.
Näiden fabrikin omistajista owat 9 Talonpoikaisesta säädystä, 22 Handtwerkäriä, ja loppu Herrasmiehiä. Työntekiöiten määrä kaikissa yhteen nousee 1700, joista 120 owat ulkomaalta. Niissä walmistettu tawara arwataan tekewän 570 tuhatta hop. ruplaa wuodessa. Ettei nämät rakennukset wielä moneen aikaan täytä meidän omiakaan tarpeitamme, näemme siitä paljoudesta wierasta tawaraa jota wuosittain maahamme tuodaan, waan koska tämä taito-ahkeruus meilläkin on nousemassa niin on toiwottawa että meidän tarpeemme ulkomaalta owat wähenemässä.

5.6.07

Taidekeinoista II.


Oulun Wiikko-Sanomia 22, 4.7.1857

(Lisää wiime lehteen.)

Kuinka waikea eikö ennen ollut ihmisillä saada kirjoja, kun ne kaikki piti kirjoittamalla tehdä. Kirjan paino-keino on nyt tehnyt kirjat ja sanomalehdet helpoiksi entisen suhteen. Präntin keksiminen on wienyt maailmaa sanomattomasti eteenpäin kaikissa keinoissa hamasta siitä asti kuin Gutenberg keksi paino-kirjaimet, joita hän ensin leikkasi puuhun. ensin leikattiin puuhun kirjaimet kiini yhteen riwiin; sitte alettiin leikata kukin kirjain erilleen, ja ne irtanaiset sowiteltiin sitte toistensa wiereen sanoiksi ja puristettiin kiini. Kirjapainon kautta tuliwat ihmiset aiwan sukkelasti tietämään mitä wiisaat oliwat maailmassa miettineet ja tehneet. Krijapainon kautta leweni pyhä raamattu ja kristinoppi ympäri maailman; maailman historialliset asiat tuliwat pian ihmisten tietoon ja maan muoto, sen paikat, eläimet, kaswut ja kaiki tuliwat tutuiksi. Mutta kirjapaino sai wielä matkaan muutkin kuwaukset. Karttoja tehtiin, joihin maalattiin maat, wedet, wuoret, kaupungit j. n. e. Näitten kuwat leikattiin puuhun ja siihen painettiin paperia, joihin saatiin samat kuwat. Taiwaan piirin kuwat, eläinten, kaswuin kuwat ja muitakin kuwia tehtiin samoin. Näistä kaikista päästiin pian moninaisiin tietoihin.

Mutta näitä kuwia walmistettiin ei ainoastaan puuhun leikkaamalla ja piirtämällä, waan myöskin metalleihin, niinkuin kupari- ja teräs-kiiwuihin ja kiiwuihin. Ne paikat, jotka tekewät kuwat, leikattiin olemaan ylempänä ja muut paikat, jotka jättiwät paperin walkiaksi, oliwat siis leikatut olemaan alempana. Niin owat puustawitkin tawallisessa kirjapainossa, ja siinäkin saatetaan panna puu- eli metalli-kappaleita, joihin on piirretty eli leikattu kuwia, kirjainten wäliin, ja samassa painossa saadaan siis kuwia kirjoihinkin. //

Ensimmäinen kuwa, joka oli puupiiroksella tehty, löyttiin Burrheimin luostarista Schwaben'in piirikunnassa Saksan maalla w. 1769. Tämä oli pyhän Kristopherin kuwa, jonka olkapäälle oli asetettu Kristus lapsena. Kuwan alla oli wuosiluku 1423. Saksalaiset inttiwät nyt puupiirros-kuwain teon keksimisen olean heidän omansa. Sitte ilmansi Franskasta toinen sellainen kuwa wanhemmalla wuosiluwulla, ja Alamaissa luultiin taas olewan wanhemman puupiirros-kuwan, jonka wuoksi Franskaaliset ja Alamaalaiset alkoiwat taas inttää itsellään olewan kunnian puupiirroksen keksimisestä. Tämän keinon keksiminen pidettiin niin suuressa arwossa, että kokonaiset kansat ahnehtiwat sitä omaksensa. Saksalaiset moittiwat kuitenkin intoksessa, ja puupiirros uskotaan siis Saksan maalla keksityn.

Ensin painettiin kuwia ainoasti yhdellä wärillä, sittemmin koetettiin usiampia wärejä saada kuwaan paperille.

Kuitenkin alkoi puupiirros keino mennä häwiöön wiime wuosisadalla, kun eräs englantilainen keksi uuden kuwain teko-keinon. Sen nimi oli John Bewick. Hän toimitti kuparilewyille piirtäen kuwat kahteen luonnon historiakirjaan. Kuparipiirros kuwain teon paranti sitte John Bewikin poika Tuomas. Tämä keino on siis englantilaisten keksimä. Kupariin tehtiin ensin piirtämällä kuwat, wälipaikat kaawittiin sitte itse kuwaa matalammaksi. Tähän keinoon tarwitaan hywin kowaa kuparia, jonka pinta pitää saada siliäksi. Kuitenkin käwi kuwain piirtäminen kupariin waikiaksi, siksi keksittiin toinen keino. Kun kupari-kiiwu on hywin tasaiseksi ja siliäksi wuoltu ja kirkastettu, pannaan pinnalle hieno päällyskuori syöwytys-waksista, joka on tehty sillä lailla, että asphaltia ja waskia otetaan yhtä paljo ja sulataan sewoin; tästä tehdään palli, joka kääritään silkki-lappuun. Kupari lewy lämmitetään ja tällä waksinytyllä kihnataan sen pintaa, jolla waski sulaa, tukkempi waatteen läpi ja jääpi pinnalle kuoreksi. Kun Waksi on wielä sulana painellaan sitä wielä tätä warten tehdyllä pienellä tyynyllä. Tähän waksiin, kun se on kuiwanut, piirretään nyt kuwat, niin, että piirut menewät aina waksi-kuoren läpi kupariin asti. Sitte kaadetaan kupari-lewylle wedellä sekoitettua salpetteri-happoa, niin että pinta peittyy; mutta ettei salpetteri-happo menisi maahan, on waksista ja tärpätistä tehtyä taikinaa pantu kupari-lewyn laidoille korotteeksi. Salpetteri happo syöpi piiruin jälkeen kolot kupariin aina sen mukaan, kuinka kauwan sen annetaan olla lewyn pinnalla. Tällä tawalla saadaan kuwa kuparilewylle, josta se sitte painetaan paperille.

Kuwain puulle leikkaaminen on ollut siis wanhin kuwain-tekokeino. Mutta nyt tehdään puupiirroskuwiakin erinomaisen siewiä. Puun pinnalle kuwaa leikatessa ei enää käytetä puukkoja ja pieniä weitsiä: mutta sitä warten tehtyjä pistelimiä, joilla kuwa siewästi puuhun pistetään.

Paitsi puupiirroksia ja sillä tehtyjä kuwia, on wielä, niinkuin jo sanoimme, kuparipiirroskuwia, teräspiirroskuwia ja kiwipiirroskuwia. Paitsi näitä on myös kuwain teko-taito muutenkin tullut aina täydellisemmäksi; niitä tehdään nyt auringon walonki waikutuksella ei ainoastaan metallilewyille, waan myös paperilleki. Kukatiesi tulemme toisella kerralla puhumaan näistä taidekeinoista.

Taidekeinoista I.


Oulun Wiikko-Sanomia 21, 27.6.1857

Moni maamiehistä tuskin ymmärtäneekään mitä tarkoitamme sanalla: taide-keino. Selitykseksi saatamme muistuttaa teitä ensimmäisestä kirjasta, josta on teitä opetettu lukemaan; sen toki muistanetta olewan Aapiskirjan. Näette siinäkin, ainakin muutamissa, monia pieniä kuwia kaikellaisista eläimistä ja linnuista, wieläpä kukon kuwankin wiime-sivulla. Nuo eiwät juuri hääwiltä näytä, mutta lienette toki joskus tulleet ajattelemaan, millä keinolla nuo kuwat taidettu kirjaan saada. Joko nyt ymmärrätte, mitä mietimme sanoilla taide-keinot? Jos ette ymmärrä, sanomme, että aiwomme nyt puhua teille, hywät lukijat ja ystäwät, ensiksikin siitä taidosta, jolla kuwia saatetaan tehdä. - Olettepa waan nähneet muitakin kuwia, ei ainoastaan Aapiskirjassa olewia. Kulkeehan noita kauppijoita ympäriinsä joka wuosi ja ne tarjoawat teille kaikellaisia kuwapapereitakin waatien muutamaa kopeekka kappaleesta. Näette ja arwaatte senkin, ettei näitä ole käsin maalaamalla tehty (waikka eiwät nämäkään sen wuoksi aina juuri siewiä ole); sillä waikka semmoisiakin mestaria kulkee seassanne, jotka maalaawatkin teille kuwia, niin owat näitten mesterien tekemät // kuwat wielä törkeimpiä ja huonompia niitten suhteen, joita tuodaan kaupungeista teille myytäwiiksi.
Kun nyt ajatteletta, miten waan noita kuwia tehtäneen, kun owat niinkin helppoja, niin aiwoimme nyt teille puhua siitä teko-taidosta.

Lienettekö kuulleet puhuttawan puupiirroskuwista, kuparipiirroskuwista ja kiwipiirroskuwista. Jos lienette kuulleet puhuttawan näistäkin, mutta lienettekö koskaan ajatelleet, kuinka paljo maailmassa on mietitty ja kuinka paljo on keinoteltu, ennenkuin taide-keinot owat tulleet sellaiseen kuntoon, että painettuja kuwia kannattaa niin helppoon myydä, kuin nyt tawallisesti myydään. Niin on tuhansien muittenkin asiain kanssa, joista ei nyt paljon waaria pidetä, waan jotka owat sanattomain miettimisten ja waiwain perästä tulleet siihen kuntoon, jossa ne nyt owat meille hyödyttöminä. On sem yös siwistyneen ihmisen asia tuta ja saada yleistä tietoa kaikista niistä asioista, jotka owat johdattaneet ihmistä siihen määrään, johon owat pyrkineet ja ennättäneet; mutta huoletoin ja siwistymätöin ei pidä mistään wääria, waan pitää ihmiskunnan suurilla waiwoilla saadut keinot ja laitokset mitättöminä.
Taide-keinoihin on moni ihminen käyttänyt elämänsä ajan ja sekä sielunsa että ruumiinsa woimat, ja moni on tullut maailman mainioksi taide-niekaksi, joitten käsi-aloja wielä wuosisatain perästä ihmetellään.

(Jatket.)

4.6.07

Polisikamarin ilmoituksia.


Sanomia Turusta 9, 3.3.1871

Warkauksia: Helmik. 17 p. warastettiin linnanpihalta harmaa aiwinainen päällystakki; kirjainsitojan Söderman'in talossa warastettiin reestä pakka kirjoja. - 20 p. ilmoitti talollinen Juha Juhanp. Hiirlä, Piikkiöstä, että häneltä kauppias Wessman'in talossa oli warastettu 22 kyynärää waaleanpilkkuista puoliwillaista ja 1½ naulaa wiheräistä willalankaa; s. p. oli wärjäri Malin'in pihalta warastettu 31 kyynärää harmaata ja 15 kyyynärää pruunia puoliwillaista sekä kaksi alushameen ainetta. - 21 p. itselliswaimolta Amanda Luck'ilta oli päiwää ennen warastettu 2 mustaa filttiä, waalearaitainen hame, hopeainen plakkarikello, puaniset ja walkoiset willa-sukat ja 3 m. 50 p.; s. p. oli porwari Grönberg'in talosta warastettu pruuni tamma oikealle riippuwalla harjalla; s. p. oli kestikiewarilta Josef Takoselta Euran kappelista warastettu 16 kannua wiinaa.

3.6.07

Ilmoitus (lankaa, arsenikittomia värejä)


Sanomia Turusta 13, 16.1.1884

Walaistua, walkaisematonta, wärjättyä, ertattua, turkinpunaista puuwillalankaa, parasta kameelilankaa, sukkalankaa, sukkia, arseniikittomia wäriä kotowärjäämistä warten Fåborg-tehtaan Tanskasta teoksia, myypi
E. Grahn,
Kauppiaskatu N.o 15

Wärisokeus.


Suomalainen Wirallinen Lehti 128, 31.10.1876

Ruotsissa(?) on professori Holmhren äskettäin tutkinut rautateitten palweluksessa olewia henkiä ja tullut siihen päätökseen että koko joukko oli niin sanottu wärisokeita, s. o. näkewät wäärin wärejä, pitäen esimerkiksi punaista wiheriänä ja niin edespäin. Suomessakin on Ö. F:n mukaan haawa- ja silmälääkäri L. Krohn näinä päiwinä ruwennut tutkimaan rautatien palweluksessa olewia, joiden joukossa hän jo kuuluu löytäneen muutamia semmoisia, jotka eiwät woi eroittaa punaista lyhtyä wiheriästä.

Malmeista.


Turun Wiikko-Sanomat 33, 18.8.1821

Lyiy löytyy maan sisällä enimmiten tulikiwen, wasken, hopean ja raudan sekaisissa malkeissa, joista sitä sulatetaan samalla tawalla kuin rautaa. Enin saadaan sitä Saksan maalla ja Englannissa. Tawallisesti jääpi walmistettaissa wähäisen rautaa, waskea ja jolloin kulloin hopeatakin lyiyn sekaan. haulia kaupaksi tehtäissä pannaan myös lyiyn sekaan pikkaisen arseniikkia. Paraat haulit waletaan sillä tawalla, että sulattu lyiy kaataan monen kymmenen sylen korkuudesta alas ja pudotessansa jähmettyy hauleiksi. Ulko-maalla katetaan myös huoneita lyiy-lewyilllä, ikäänkuin tuohi-kiskoilla. Tina-astioita ja -kaluja tehtäissä pannaan aina wähän lyiyä tinan sekaan. Ne astiat, joissa on runsaammasti lyiyä, eiwät ole terweelliset ruoka-astioiksi. Poltettu lyiy on monessa asiassa tarpeellista. Lyiyn tuhka sulaa helposti muiden maa-aineitten kanssa lasiksi, ja sellaista lyiy-lasia on sawesta poltettujen kiwi-astiain lasierinki. Lyiy tuhkaa tarwitaan myös paraita kiikari-lasia tehtäissä. Mönjä niminen keltaisen-punainen maalaus-wäri poltetään lyiystä. Se walkoinen maalarin wäri, jota blyhwitiksi eli lyiyn walkuaiseksi sanotaan, ei ole muuta kuin ätikällä tuhaksi poltettua lyiyä. Ilman sitä walmistetaan poltetusta lyiystä lyiy-sokeria, lyity-ätikkätä, lyiywettä ja lyiy-plaasteria haawain ja wammojen parantehiksi. - Wärjärien paineisiin pantu lyiyn tuhka tartuttaa wärit painettawiin.

Koboltiksi kutsuttawa metalli on haprasta ja harmaan-punertawaa. Sen malmilla tehdään sinistä lasia, postlinia ja paperia. Siitä walmistetaan myös sini-wäriä muihin tarpeisiin.

Sinkkiä, joka on pian saman näköistä kuin tina, mutta hapraampaa, sulatetaan malmista. Waikka se on haprasta saatetaan siitä, taiten takoin, tehtää kaikellaisia kaluja. Enin ruukataan sitä sulatettaa tinan sekaan messinkiä tehtäissä, ha poltetusta sinkistä walmistetaan ilman sitä muutamia lääkityksiä.
Wismutti on walkoisen-punertawaa ja sanhen haprasta. Sitä on wälistä pantu toisten metallien juotteeksi, ja salpietarin syyrällä poltettuna ruukattu rohdoksi eli lääkitykseksi.

Nikkeli on walkoista ja sitä taitaan taottaa: se sulaa myös sinkin ja wasken kanssa kauniiksi seka-metalliksi, joista kynttilän jalkoja ja muita senkaltaisia kaluja syntyy tehdä.

Arsenikki on metallina teräksen näköistä, mutta niin haprasta, että se ilmassa pian lankee rawaksi. Keitetyssä wedessä pysyy se yhtähywin ehjänä. Enimmiten löytyy sitä muutamissa tulikiwen ja toisten metallien sekaisissa metalli-wuorissa ja sokerin näköisenä malmina. Sitä ruukataan usein maidon näköistä lajia tehtäissä. Arsenikki on sekä ihmisillen että eläimillen kuolettawa myrkky. Yhtähywin ruukataan sitäkin muutamassa taudissa lääkitykseksi.

Eläwästä hopeasta on jo ennen näissä Sanomissa kirjotettu, ja muut metallit, joista ei ole mainittu, owat wähemmän merkilliset.

Billig grön oljefärg.


Wiborg 94, 1.12.1857

Till 20 skålpund kopparviktriol (blå viktriol, icke grön eller jernviktriol) tages 5 skålp. blysocker, båda stötas mycket fina och sammanblandas omsorgsfullt, och få så ligga 6 à 7 dygn. Derefter rifves denna blandning med linoljefernissa på en vanlig målarerifsten, som annan oljefärg, i små portioner, och samlas uti ett rent stenkärl, hvarest färgen får stå orörd i 2 à 3 veckar. Efter denna tids förlopp är färgen färdig att begagnas till anstrykning såväl på jern som på träd, sten och papper; den har samma färg och egenskaper som spanskgrönan och bör alltid liksom denna förut blandas med på oljefernissa finrifven blyhvitt, för att så din behöriga konsistens. Denna färg är ganska billig och ganska användbar för gröfre målerier.

Elämä Mars tähdessä.


Wiipurin Sanomat 194, 10.12.1886

(Chambers Journal'in mukaan.)

Mars tähdessä kerran huomattiin walkeita pilkkuja, yksi kummallakin nawalla. Niiden huomattiin kaswawan ja wähenewän säännöllisillä ajoilla. Tämä oli jo tunnettu useimpia wuosia, ennenkun Herschel antoi sen selityksen että pilkut syntyiwät meren jäätymisestä kummallakin nawalla. Jos asia todellakin oli sillä tawalla, niin jääpilkut wäheni kesän aikana Mars'ista ja lisääntyi talwen tultua. Tämä wiimein huomattiinkin todeksi.

Wesistön suhteen on Mars tähti melkein samallainen kuin maammekin, ainoastaan sillä eroituksella että maiden ja wesien suhde on erilaisempi. Maassamme on maata ainoastaan kolmasosa wesistön suhteen, mutta Mars tähdessä on maata ja wettä yhtä paljon. Mutta wesistö ei ole siellä suurina merinä, waan kaitaisina wuonoina ja kanawina, jotka risteilewät kaikille suunnille.

Kummallinen ilmiö, jota ei wielä ole woitu tyydyttäwällä tawalla selittää, on Mars tähden pinnan punanen wäri. Herschel päätti sen tulewan maalaadusta, mutta siinä tapauksessa Mars olisi erilaisempi kun muut kiertotähdet. Saman matkan päästä katsottuna woisi maa näyttää tummanwiheriältä taikka ruunilta. Mutta maapallollamme ei yleiseen löydy sellaista punasen wäristä maa- eikä kiwilajia kun Mars tähdessä on huomattu. On yleiseen luuloiteltu, että siellä ei ole mitään kaswistoa, jos emme yhdistys erään franskalaisen aatteeseen että kaswisto on Mars tähdessä punanen. Mutta meidän maapallomme asukkailla ei ole wielä sellaista konetta, jolla niitä woitaisiin nähdä, sillä teleskopi on yhtä sopimaton kun spektroskopikin ja siitä syystä täytyy tyytyä arweluihin.

Ensimäinen huomiota ansaitsewa seikka on se, josko siellä on ilmaa, sillä ilman sitä on elämä kokonaan mahdotoin.

Se on hywin yksinkertainen keino jota käytetään tutkittaissa onko tähdessä ilmakehää taikka ei. Siinä ei tarwita muuta kun katsotaan tähteä silloin kun se kulkee jonkun kiintotähden siwuitse. Jos tähdellä ei ole ilmakejää, niin sen walo katoaa silmänräpäyksessä - kuten tapahtuu silloin kun kuu kulkee sellaisen tähden siwuitse - jota wastaan walo katoaa wähitellen, jos tähdellä on ilmakehä, sillä ilma on läpi näkywänä kehänä jos sitä on olemassa.

Tätä keinoa käyttämällä, on tultu huomaamaan että Mars'illa on ilmakehä, jonka korkeutta ei kuitenkaan tarkoilleen woida määrätä. Mutta kuitenkin otaksutaan että siellä on ilmakehä samassa suhteessa tähden kokoon werrattuna kun maapallollammekin. Mutta mihinkään laskentoihin rupeamatta tahdomme huomauttaa että jos niin on, niin Mars'in ilmakehän paino wastaa kuudennen osan maamme ilmakehän painoa.

Eräs tärkeimmistä kysymyksistä tutkittaessa, josko planetissa on eläwiä olennoita, on se, minkälainen lämpö siellä on.

Mitä Mars'iin tulee, niin on matka sieltä aurinkoon niin pitkä, että se woipi saada auringon lämpöä ainoastaan kaksiwiidesosaa siitä mitä me saamme. Mutta sen lämmön määrä mitä se todellisesti saa, ei ole läheskään niin suuri sillä ilma nielee melkoisen määrän lämpöä. Ja siis kun meidän ilmakehämme on niin paljon tiwiimpi ja raskaampi kun Mars'in ilma, niin seurauksena siitä on se, että me kadotamme useampia prosenttia auringon lämpöä.

Että tarkoilleen laskea sitä lämmön paljoutta joka haihtuu ilmaan, on kokonaan mahdoton. Mutta kuitenkin on syytä otaksua että Mars'in asukkailla on enemmän auringon lämpöä kuin meillä. Tämän tietystikin pitäisi synnyttää paljon wesihöyryä. Langleyn hawainnon mukaan on auringon todellinen wäri sininen. Waan että se näyttää meille keltaselta, tapahtuu siitä syystä kun ilmapiirissämme on kaikenlaista tomua. Mars'in asukkaille näyttää se luultawasti walkoselta - jos waan ei siellä ole kowin monia tuliwuoria, joiden tomu täyttäisi ilman.

Koetelkaammepa nyt laskea yhteen edellä mainituita seikkoja ja niiden johdolla arwella minkälaisia asukkaita Mars tähdessä woisi elostella.

Ensiksi on siellä painowoima ainoastaan wähän yli kolmannen osan siitä kun maapallollamme on. Yksi naula painaa siis siellä noin kymmenen luotia. Jos me siis tämän johdosta uskaltaisimme otaksua, että ihmiset owat siellä niin suuria, että heidän painonsa wastaa meidän painoamme, niin he siinä tapauksessa olisiwat wiisitoista jalkaa pitkiä. He olisiwat myöskin hywin woimakkaita. Se ei siis kummastuttaisi meitä, jos he olisiwat tehneet jättiläis suuria insinööri töitä, emmekä myöskään kummastelisi sitä jos heidän teleskopinsa olisiwat niin suuria, että he woisiwat tarkastella liike teitämme ja me olisimme heidön tutkintonsa esineinä.
Näkötorwista puhuessamme lienee hupaista tarkastaa miten paljon me woimme suurentaa. Mars'in maatamme lähimpämnä ollessa, on sinne matkaa 37 miljoonaa peninkulman. Jos woisimme walmistaa sellaisia näkötorwia että ne suurentaisiwat tuhat kaksisataa kertaa, niin Mars ei sittenkään näkyisi sen suuremmalta kun se näkyisi 30,000 peininkulman päästä paljaalla silmällä katsoen. Huoneet, kaupungin ja kaikenlaiset ihmisten rakennukset jäisiwät sittenkin näkemättä.

Mitä waloon ja lämpymään tulee, niin Marsin asukkailla on niitä molempia yhtä paljo kun meilläkin. Aurinko näkyy heille walkealta taikka kenties siniseltä pyörältä, mutta kolmatta osaa pienemmältä kun meille. Päiwäin pituudella ei ole suurta eroa meidän päiwäimme pituuden kanssa, mutta wuosi on sitä wastaan pitempi, sillä siinä on 687 maapallomme päiwää, joka wastaan 650 Mars'in päiwää. Napain asema ilmaisee meille että wuoden ajat owat yhtäläiset kun meilläkin. Mutta tuo omituinen punanen wäri estää tarkastamasta wuoden aikain tekemiä waikutuksia, jonka tähden on waikea sanoa onko siellä mitään kaswistoa. Mutta kuitenkin arwellaan, josko ei ne wiheriät pilkut, joita pidetään järwinä, oikeimmiten olekin laajoja metsiä.

Se wäitös että Marsissa ei olisi asukkaita, on saanut alkunsa siitä syystä kun siellä on niin wähäinen ilmakehän paino, joka wastaa ainoastaan 5 tuumaa korkean elohopeapatsaan painoa. Wähin ilman paino jossa ihmiset owat milloinkaan eläneet, wastaa 7 tuumaa korkean elohopeapatsaan painoa. Kuuluisat ilmapurjehtijat Cornwell ja Glairber(?) kohosiwat niin korkealle ilmaan, ja oliwat wähällä menettää henkensä, ei ainoastaan sen wähäisen ilmanpainon, waan myöskin sen hirmuisen kylmyyden wuoksi joka siellä oli. Se näyttää olewan kokonaan mahdotonta että ihmiset, joilla on samanlainen ruumiinrakennus kuin meilläkin, woisi elää pitemmän aikaa niin kepeässä ilmassa, joka on ainoastaan kuudes osa meidän ilmakehämme painosta. Mutta meillä ei ole kuitenkaan syytä otaksua sitä, että Mars'n asukasten ruumiinrakennus olisi samanlainen kun meillä on. Siinähän ei tarwittaisi suurempaa eroitusta, kuin wähäinen eroitus keuhkojen rakennuksessa ja siten he woisiwat elää kepeämmässä ilmassa.
Yöt Mars'issa luullaan olewan hywin pimeät, siitä syystä kun siellä ei ole sellaista kuuta kun meillä on. Mars'illa tosin on kaksi kuuta, mutta niiden walo on kowin wähäinen - sillä ne eiwät ole kun 40 ja 60 peninkulmaa läpimitaten. Pienemmällä niistä on se omituisuus, että se kiertää pikemminkin Mars'in ympäri ennenkun se kerkiää pyörähtää ympäri. Siitä syystä se nousee lännestä ja laskeutuu itään.
Meidän maamme Mars'ista katsottuna silloin kun ne owat lähimmällään toisiansa, pitäisi näkyä sinne samankokoiselta kun jupiter näkyy meille.

Meillä on siis syytä uskoa että Mars tähdessä on eläwiä olennoita, jotka eiwät ole hywin paljo erilaisia meistä.

Kun Mars on ollut enemmän aikaa asuttawa kun maamme, niin luultawasti owat asukkaat siellä paljon edistyneimpiä taiteissa sekä tieteissä kun maamme asukkaat. Se woisi siis olla jostain merkityksestä, mitä eräs italialainen tähtitieteiliä ilmoittaa. Hän sanoo äskettäin Mars'in pinnalla hawainneensa moniaita walopilkkuja, jotka liikkuiwat sillä tawalla, että ne näyttiwät osoittawan sen toiween että he pääsisiwät tietojen waihtoon maanasukasten kanssa.

Jos Mars'in asukkaat uudistawat merkinantonsa meille, niin sopii toiwoa että he owat enemmän käytännöllisiä kun se saksalainen oppinut, joka kerran ehdoitti, että maanasukasten pitäisi päästä kuun asukasten kanssa yhteyteen sillä tawalla että Siperian aawikolle piirustettaisiin jättiläissuuri kuwio 47:stä esitelmästä Gucliden(?) ensimäisestä kirjasta. Tämän pitäisi, hänen ajatuksensa mukaan tuhmankin ymmärtää.

Öfver de organiska färgämnenas ursprung, beskaffenhet och särdeles syrets inverkan på desamma. II


Åbo Tidningar 93, 23.11.1844

(Slut fr. N:o 92.)

Ofvanstående öfver balsaminernas förhållende till en lösning af ingido-svafvelsyra anställda försök visa, hvilken högst vigtig rol rötterna spela och visa oss dessutom de organer, hvilka utöfva en motsatt verkan. Oxidationen är fullkomlig i blombladen; dessa blad affalla äfven först. I sjelfva bluden är deremot oxidationen ganska ofullkomlig, och först sedan saftens kretslopp upphört lida de schatteringar i deras färg, som alla andra för oxidation utsatta färgämnen, samt dö slutligen ut. Stängeln visar äfven färgade delar; de yttersta, för luftens åtkomst tillgängliga, äro merendels mest färgade.

De så olika färgsehatteringar, hvilka blommorna visa och hvilka vid liftens omvexling så lätt förändras, orsakas, såsom ögonskenligen af hvar och en lätt inses, i följd deraf af syrets inverkan på den ursprungliga färglösa saften som cirkulerar i vexternas kärl. Mångfaldiga hvita eller röda blommor blifva smoninggom i luften blå, ehuru de vid utsprickningen hade en af nyss omnämda hufvudfärger. Andra, som inneslutna i knopparna voro ofärgade, färgas småningom allt efter som de utvecklas, till dess de vid deras affallande hafva en dragning i brunt. Hos alla blommor är alltid färgen djupare ytterst i blomkalkens blad än vid deras basis, det vill säga der ljusets och luftens inverkan äro starkast och följaktligen saftens oxidation sker förr och fullkomligare än i de inre delarna af blomman. Detta har äfven Virey bemärkt och anser förf. lika med honom att den gula färgen är en lägre oxidationsgraf af samma grundan ne än de blå och röda färgerna, hvilke merendels sitta i yttersta randen af blomkalksbladen. De höstetiden från träden affallande bladen äro merendels äfven först gula innan deras färg blir röd."

Hvad framstället af de rena pigmenterna beträffar, anför förf. nedanstående:
"Det vanliga förfaringssättet arr framställa färgämnena består vanligen uti den substans's behandling och extraktion med alkohol eller aether, hvilken innehåller den i frågavarande färgen, och lösnings-evaporering. Utdragningen med vatten är ännu sämre, emedan då ett af främmande ämnen mera orensdt preparat erhålles. Mitt förfaringssätt är följande:

Man behandlar den ifrågavarande färgade substancen med alkohol eller aether, allt efter dess större eller mindre löslighet i ett af nyssnämde ämnen, hvarefter lösningen fälles med basisk ärriksyrad blyocid och fällningen - föreningen af pigmentet med blyoxid, ty pigmentet verkar här analogt med en syra - aftvättas sörgfälligt och utröres med en tillräcklig mångd distilleradt vatten, hvarefter svadvelvätegas i öfverskott inledes samt vätskan filtreras och afdunstas medelst luftpump.

Genom detta förfarande har det lyckats mig erhålla en stor myckenhet färgämnen i kristallform och i ett ofärgadt tillstånd. En och annan gång har afdunstningen i lufttomt rum varit obehöflig, emedan kristallerna afsatt sig inom få minuter, synnerligast om vätskan blifvit filterad varm. men som nyss angifna beredningssätt har den olägenheten, att ättiksyran stannar qvar i vätskan, från hvilken syra färgämnena varit svåra att rena, har jag förändrat denna method på så sätt, att lösningen af färgämnet blifvit behandlad med blyoxidhydrat, erhållet genom saltpetersyrad blyoxids sönderdelning med caustik ammoniak, och den så erhållna föreningen af blyoxid och färgämne på ofvan angifva sätt sänderdelad med svafvelväte. Inledes denna senare gas i öfverskott så reduceras färgämnet af vätet, ty om nämde gas inledes i en klar lösning af ett rent färgämne, så afsätter sig alltid svafvel, och om lösningen afdunstas i lufttomt rum så innehåller de bekomna kristallerna icke ett tecken ad svafvelväte. Kristallerna äro dessutom alldeles färglösa.

Öfverlemnar man ett dylikt reduceradt färgämne flr luftens inverkan, syrsättes eller oxideras det småningom och färgas. Denna färgning sker isynnerhet inom korrt, tid, om det på samma gång utsättes för luftens och ett alkalis, särdeles ammoniaks, dubbla inflytande. Som sagdt är, de olika sinsemellan skiljaktiga färgerna äro endast olika syrsättningsgrader eller modifikationer af samma grundämne, och bör man, hvad färgernas nyanser beträdda, bemärka att pigmenterna alltid i vexten äro beledsagade af främmande ämnen, ibland andra af garfömnet, hvilka i luften lida förändring i deras sammansättning och följaktligen på ett eller annat sätt modifiera pigmentets utseende i särskilta organer i samma vext."

(Utdraget ur F. Preissers afhandling, införd i Journal de Pharmacie 1844.)

2.6.07

Öfver de organiska färgämnenas ursprung, beskaffenhet och särdeles syrets inverkan på desamma.


Åbo Tidningar 92, 20.11.1844

Intill närvarande tid äro endast få pigmenter frambringade ur vexterna i kristalliniskt och så rent tillstånd att de kunna analyseras.

Chevreul, hvilken är den kemist, hvilken framställt största antalet af färgämnen, antager att de färgade vextdelarne på samma gång innehålla flera skiljaktiga pigmenter, hvilket förhållande orsakar att de röda pigmenterna alltid äro beledsagade af gula och dessa åter med bruna ämnen. Denna åsigt är tills dato antagen af de flesta kemister. Så antager man t. ex. i krappen flera röda pigmenter, ett gult pigment och ett brunt ämne etc. Författaren deremot anser alla de särskilta, olika färgämnena, hvilka man finner i vexterna, endast vara modifikationer af ett och samma grundämne och anför till stöd för denna förmodan följande:
"Man kan ej draga i tvifvel att icke under vextprocessen vissa ämnens oxidering eller reducering försiggår i plantan. Vexternas rötter synas besitta egenskapen att blomkalken och öfverhufvud vextens öfra delar hafva en motsatt egenskap. Om man t. ex. tager en stängel af en balsamin (Impatiens parviflora), hvilken blifvit beröfvad sina rötter, och sätter den i en lösning af indigo-svafvelsyra, så absorderas densamma, ty man ser stängelns kärl, genom hvilka syran intränger i densamma, färgas blå, hvarefter stängeln efter 3-4 dagars förlopp vissnar. De med sina rötter försedda stänglarna af samma vextslag absorbera äfven ofvannämde syra då de sättas i en lösning af densamma, men i denna händelse i ett förändradt tillstånd, så att syran icke besitter egenskapen att färga vexten. Indigo-svafvelsyran decoloreras genast då den kommer i beröring med rötterna. Anställer man detta försök i fria luften, så bemärker man tvenne motsatta verkningar: den sura lösningens yta, hvilken står i beröring med luften, synes nemligen då såsom ett blått laher, under det att lösningens inre, i följd af de denomener som i sjelfva plantans olika delar visa sig, kan man tydligt finna de organer i hvilka indigons färgämne lider nya modifikationer. Så ser man lösningen, sedan den stigit blomkalken, i följd, af syrets inverkan, åter blifva blå. Betraktar man de blå delerne ändå från den punkten, i hvilken färgen är djupast, till den då åter knappast någon färgning kan bemärkas, så kan man derföre lätt varseblifva den förändring som färgen så småningom ifrån sitt inträde i vextsaften lider, äfvensom de kärl hvilka föra saften ända till sjelfva blomkalken. Om rötterna för sig allena besitta förmågan, att först reducera en indigolösning för att sedan kunna absorbera densamma, så mpste de äfven ega förmågan att binda syret eller afskilja detsamma; ty reduktionen kan endast förklaras på tvp sätt: antingen dekokoreras indigon, i det den förlorar sin syre, och då måste detsamma innehållna ämnen, eller upptager indigon väte; men då detta senare endast kan härröra från decomponeradt vatten, så mpste pter dess syre på ett annat sätt bindas eller genom vissa kärl bortföras."

(Slut n. g.)