30.4.07

Tiedoksi waimowäelle, kuinka pellawa- ja pumpulilankoja taikka kangasta painetaan pruuniksi


Oulun Wiikko-Sanomia, 23, 11.6.1853

Yhtä lanka-naulaa, taikka naulan painoista kangasta, warren ostetaan apteikistä 8 luotia kateku'a ja 2 luotia punaista kromihape-kali'a (ruotsiksi: rödt kromsyradt kali), ja ensin pieneksi surwottuna keitetään ne erilleen kumpikin niin paljossa wedessä, kun näkyy tarwittawan, että langat niissä taitaan sotkea ja muokata.
Keitokset tulelta otettuna annetaan jäähtyä siksi, etteiwät polta kättä, ja sitte käytetään langat ensin kateku-keitoksessa, sotketaan ja muokataan wähä aikaa siinä, jonka jälkeen ne otetaan ylös ja liika märkyys wäännetään niistä ulos. Juuri samalla tawalla käytetään langat sitte kromihape-kali-keitoksessa ja sen jälkeen uudelleen kateku-keitoksessa, ja sitä tehdään sitte wuorotellen niin kauwan, kuin näkyy tarwittawan, että langat saisiwat mielen mukaisen wärikarwan. Muutamat aineet ottawat lanka-naulaa warten puolen kolmatta luotia kromihape-kalia, ja sanowat paineen sillä kauniimmaksi tulewan, toiset taas panewat wähäisen pieneksi surwottua sinikiweä (ruots. blåsten) ynnä kromihape-kalin kanssa kiehumaan, saadaksensa paineen sillä tawoin tummemmaksi (mustanpruuniksi). Joka kerta, kun lankoja on pidelty yhdessä keitoksessa ja ne siitä otetaan toiseen pantawaksi, on liika märkyys sitä ennen niistä ulos wäännettäwä samaan keitokseen takaisin, josta langat wiimeksi otettiin, mutta sen parempaa kuiwaamista ne ei kaipaa, waan taitaan suorastansa sen jälkeen toisessa keitoksessa käyttää.

Kateku maksaa hopiokopeikan paikoilla 2 luotia, ja kromihape-kali 2: hopiokopeikkaa luoti, mutta runsaammalla määrällä, kuin luodittain, ostettuna saadaan niitä huokiammallakin hinnalla. Sinikiwi on niin helppoa, että se ei tuntuwasti korota hintaa, jos joku tahtoisi sitä edellä mainitusta syystä sekaan panna.

Mainittawa on, että kromehape-kalia on kahta lajia: punaista ja keltaista, mutta se jälkeen nimitetty ei kelpaa wäri aineeksi, jos ei sitä panna runsaastikin kaksi sen wertaa, kun punaista. Kumpaisetkin owat niinkuin moni muukin wäriaine wähän myrkyllisiä, ja sentähden on niitä warottawa lapsilta, etteiwät pääse maistelemaan taikka wahingossa ruoka-astioihinsa seoittamaan.

Lakeri-öljystä (fernissa) ja lakeerauksesta.


Maamiehen Ystävä, 4, 27.1.1849

(Lisää 3:teen lehteen.)

Lakeeri- eli kiiltoaineet sulataan tawallisesti Wiinawäessä (Spiritus-wiinassa). Ne owat pihkoja (harstia) ulkomaan puista ja saadaan Apteekistä. Nämät pih'at pitää olla puhtaita ja kirkkaita jos mielii saada niistä hywää kiiltoöljyä. Näitä walmistetaan usiammalla lailla. Se on muistutettawa, että wiinawäki (Spiritus-wiina) pitää olla hywin hywää, wähintäänki 36 eli 40 pykälää (graadia) wäkewää. Tätä saadaan, kun palowiinaa juoksutetaan (tisleerataan) wähintäänki kolme kertaa että weden märkyys siitä wähenee, joka tutaan, kun otetaan kuiwia ruutia, niihin pannaan sitä juossutta wiinawäkeä (Spirituswiinaa) niin paljon että ruutit(?) juuri peittywät ja sytytetään tuleen semmoisella paikalla, joss ei henki käy. Jos ruutit syttywat, on wiinawäki tarpeeksi woimallista; mutta jos ruutit eiwät syty, on wiinassa wielä liiaksi wesimäisyyttä. Kuitenki on tällä koetuskeinolla syitä, jotka useinki estäwät syttymisen.

Eräs Franskalainen Cadet on kantanut seuraawan neuon tehdä kiilto-öljyä, jonka on tuntenut hywin soweliaaksi: 4 luotia Sandrak'ia, 1 unsi * Mastiksia herneinä, 4 unsia keltasta Gummilakkaa murennetaan ja pannaan 3 ¼ kortteliin wiinawäkeä (Spirituswiinaa) ja annetaan kylmässä sulata ja usein puustitaan. Jos puu on hyvin syikästä, pannaan 2 luotia tärpättiä sekaan. - Englannin kiilto-öljyä saadaan, kun pannaan 375 osaa keltasta Gummilakkaa, 32 osaa Mastiksia annetaan sulata kylmässä 600 osassa wiinawäkeä, jota pitää usein puistaa. Tätäki kehutaan erittäin hywäksi. Kaikki nämä aineet pannaan lasiin eli putelliin, jonka suulle sidotaan hengen pitäwä rakko, ja siihen pistetään neulalla pieni reikä, josta wiinakausu pääsee wähemmäksi, ettei lasi säry. Lasia eli putellia pitää usein puistaa. Kun aineet owat sulanneet, annetaan kiiltoöljyn selwetä ja kaataan waroin toiseen kuiwaan lasiin, eli siilataan hienon liinan eli pumpulien läpitse, ja lasi tukitaan wisusti hengen pitäwäksi, sillä muutoin kaasuaa wiinawäki pois ja kiiltoöljy jääpi sakiaksi. Näin käypi pian aina aikaa myöden, waikka warotaanki, ja silloin pitää wiinawäkeä lisätä niin paljo, että öljy saapi tawallisen wetelyytensä. Tällä // kiiltoöljyllä pannaan ennen painetulle ja silitetylle puulle lakeeri seuraawalla lailla:

Puu kostutetaan ensin wähä puumöljyllä ja kihnataan wanhoilla willoilla eli pehmiällä willapaperilla, että liika öljyn hiki pois lähtee. Sitte kostutetaan kappale wanhaa liinawaatetta kiiltoöljyllä (fernissalla) ja pannaan monin kerroin sutiksi, jolla hiljaa kihnataan puuta ja kihnatessa usein käännellään, siksi kun puu näyttää kuiwalta. Taas tiputetaan kiiltoöljyä sutiin ja samalla lailla kihnataan siksi kun puun syweet owat peittyneet. Se on warottawa, ettei sutia kowin kastella, eikä ensiksi alussa kowasti kihnata. Sitte tiputetaan puhtaalle liina waatepalaselle wähä wiinawäkeä (Spirituswiinaa) ja sillä hiljaa hierotaan sitä jo kiiltäwätä puuta; ja kun liinalappu ja puunpinta alkaa kuiwaa, kihnataan kowemmaksi siksikun puu on saanut kauniin näön ja kuwan näyttäwän kiillon.

Silläki lailla petsataan, että puu woidellaan ensin liepiällä siewedellä ja lämmitetään kuiwaksi. Sitte silitetään lasilla eli rautakortteilla. Pannaan sitte puhtaan moninkerroin pannun liinarietun sisään Sandelipuun jauhoja (jos Mahognyn näköä tahdotaan) ja tiputetaan niihin kiiltoöljyä. Tällä sutilla kihnataan puuta samalla lailla kun wasta on neuottu. - Kun keltasta tahdotaan pannaan Gurkmejaa ja mustaan Kimröökiä sutin sisälle.

-FM-

(* Unsi on Apteekin painemitan osa)

29.4.07

Hr Wärtlären.


Folkwännen, 24, 17.6.1863
(Fortf. fr. n:o 22.)

Artikkelissa esitellään kasveja ylipäätään; tähän on poimittu mainintoja värjäyskasveista.

[...]

Af större betydenhet som läkemedel är den skarkt luftande kamillblomman (matricaria chamomilla), hwars blomning börjar i juni. Den förekommer temmeligen allmänt på torra oblade ställen i södra Finland. I Swerige benämnes den på olika orter med olika namn, sötkullor, lftkullor, gårdblomster m. m. Blommorna hafwa en swettbriswande(?), lösande, magstärkande kraft och äro nyttiga mot frossa, magplågor, utsot, stenplåga m. m. De begagnas antigen i torrt tillstånd såsom sinstötta, en thested(?) eller litet mera i gången (mot frossa under mellantiderna), eller också som the med påslaget kokande watten eller dricka. Utwärtes anwändas de såsom wärkstillande och fördelande omslag mot hwarjehanda wärkakommor(?) och swullnader samt att hela gamla srätsår(?). Blommorna afplockas och torkas på ett luftigt ställe, men ej i sol, hwarefter de förwaras wäl torra för kommande behof. Kamillblommorna lemna äfwen ett wackert gult färgämne.

Wiktigare som färgämne äro de gula färgkullorna (anthemis tinctoria), hwilka blomma i juni och juli och förekomma på äkrar och fält med lerig, mergelblandad grund i södra delarne af Finland. Blommorna äro stora och wackra, liknande till skapnad och storlek de såkallade prestkragarne. Åt ylle, som förut blifwit fuktadt med alunwatten, gifwa de en wacker gul färg. Äfwen roten, som innehåller krappröft, kan anwändas till färgning.

[...]

I kärrtakter öfwerallt i landet blommar i juni och juli en mindre wärt, kallad krpkklöfwer eller kråksötter (comarum palustre) med bruna blommor. Roten, som är flerårig, färgar ylle gult. Uppkök på rötterna har blifwit begagnadt mot gulsot.
Blodroten (potentilla tormentilla), wärande i stogar och beteshagar från Finlands sydkust till födra Österbotten, börjar äfwen sin blomning i juni. Den har små gula, wanligen fyrbladiga blommor och en mångårig, knölig, inwändigt röd rot, tjock som lillfingret. Rotsaften är sammandragande och begagnas mot rödsot och utsot hos såwäl menniskor som djur. Till garsning skall blodroten wara mycket bra. Lapparne tugga den och färga dermed läder rödt.

[...]

Den af barnen eftersökta ängssyran (rumex acetora) wärer äfwen öfwer hela landet och blommar samma tid som nässlorna. Ängssyrans blad ha en angenämt sur smak. Såwäl roten som den färska örten äro goda botemedel mot skörbjugg. Med win blandad saft af ängssyran begagnas till twätting af tänderna, då de äro af skorbjukk angripna. Fröen nyttjas mot rödsot. Wärten påstps öka talgen hos boskapen, som gerna äter den. Med roten färga lappar och norrmän gult. Bladen begagnas till mat, i soppor och såsom sallat, och helawärten har i hunderår anwändts till nödbröd, blandad med mjöl. Med bladen bereda lapparne sig surmjölk.

[...]

I stogar öfwer hela landed wärer brakwedsbudken (rhamnus frangula), som i denna månad får sina små grönaktiga blommor, hwaraf sedan komma röda, wid mognadstiden swarta bär. Brakwedsbarken är ett dogt afföringsmedel wid hårdt lif, wattsot m. m. Åt kreatur, som hafwa förstoppning, ger man in watten, kokadt på brakwersbark. Ylle färgas med barken gult och erhåller af bären grön färg, om det förut färgats gult med björklöf. Både bär och löf kokas i swag lut, hwarmed sedan färgas. Ju mörkare man will ha färgen, desto starkare bör luten wara. Brakwerstol är ypperligt till beredning af krut.
(Forts.)

Puuvilla ja liina


Kansan Ystävä, 42, 21.10.1882

Puuwilla ja Liina.

Mitä ainetta nenäliinanne on? Luultawasti puuwillaa. Kuinka semmoista kangasta on saatu aikaan? Te wastaisitte kenties: äitini osti palaisen puuwillawaatetta puodista, enempää en tiedä asiasta. Ja kuitenkin tulisi teidän tietää siitä paljoa enämmin; semmoisella puuwillaisella waatekappaleella on pitkä historiansa, jonka nyt tahdon kertoa.

Puuwillakaswi on matalanlainen pensas kauniilla keltaisilla kukilla ja päärynän kokoisilla hedelmillä. Semmoisesta kukkiwasta puuwillakaswista ei tosin näy puuwillaa. Waan maltahan, kunnes hedelmä on kypsennyt, silloin se tulee esiin. Ja mitä nyt nähdään? Suuri tuuhea tukku, näöltänsä niinkuin puuwilla- eli jokapäiwäisen kielen mukaan pumpulitukku. Waan onpa se omituista; hedelmä täytetty puuwillalla? Missäs siemenet owat? Ne löytywät tukusta, nimittäin kuusi mustaa, pientä hernettä. Puuwillanukka on toisesta päästään kaswanut kiini siemenjywiin. Sitä woisi kutsua siemenen päähineeksi, sillä se on päähineen tapaan kiini siemenjywissä. Semmoisia karwaisia siemeniä löytyy useampia; tässä suhteessa ei puuwilla hedelmä ole harwinainen. Suomessakin tawataan monta semmoista kaswia, niinkuin niittywilla ja hapsilewi, jotka kaswawat suomailla.

Kuin puuwillakaswin hedelmä on kypsynyt, poimitaan willatukut ja pannaan kokoon siementen otettua pois. Sillä on puuwillan wiljelijän työ toimitettu. Nyt seuraa tehtailijan.

Puuwillakasat lähetetään tehtaihin. Semmoinen puuwillatehdas, josta puuwilla walmistetaan, on warsin merkillinen laitos, ja antaa selwän todistuksen siihen, kuinka pitkälle aikamme tehdasliike on kehittynyt. Kaikki mitä muinoin monella kiertotiellä ja suurella waiwalla walmistettiin käsityöllä, tehdään nyt koneilla siellä, jossa ei wesi tarjoo suorastaan woimaansa täytettäwäksi. Ensin täytyy puuwillanuttu, sen tarkkaan puhdistettua, muodostaa säikeiksi. Tämä tapahtuu kehräystehtaassa. Sittenkuin tukut owat suoritut ja selwitetyt, kehrätään ne karkeammaksi ja hienommiksi rihmoiksi. Semmoinen kehräyskone saapi walmistetuksi yhdessä päiwässä enämmin rihmaa kuin waimo saa kehrätyksi rukillaan yhdessä wuodessa. Sitten lähetetään rihmat kangastehtaajen, jossa kudotaan owelasti sommitetuilla koneilla. Senjälkeen on waate walaistawa, jonka perästä se on walmis lähetettäwäksi kaupaksi. Waan jos se ei saa olla walkoista, waan wärjättyä, täytyy se ensin lähettää erityisiin tehtaihin, nimittäin wärjäys- ja wäripainotehtaihin. Wärikuwat painetaan nimittäin tawallisesti kankaalle. Sillä tawalla täytyy puuwillan olla monessa muodossa, ennenkuin me kankaana woimme sitä käyttää. Te käsitätte nyt, että puuwilla, joka waatii niin paljo työtä, hankkii tointa monelle ihmiselle. Tuhansittain ihmisiä työskentelee puuwillatehtaissa, ja Englannissa sekä Franskassa on suuret kaupungit hankkineet rikkautensa puwillateollisuuden kautta.

Ennen aikaan tuotiin melkein kaikki raaka puuwilla Pohjois-Ameriikasta, jossa sitä pääasiallisesti wiljellään. Waan niinkuin, tiedätte, raiwosi siellä tuima kansalaissota muutamia aikoja sitten; Yhdyswaltain eteläiset waltiot käwiwät sotaa pohjoisten kanssa orjuuden tähden, joka yhä oli woimassa etelässä ja jota pohjoiswallat tahtoiwat häwittää. Sota päättyi wiimeksi mainittujen woitolla, niin että kaikki orjuus ja koko orjakauppa owat poistetut Yhdyswalloista. Tämän kansalaissodan aikana pysähtyi puuwillawiljelys ja sen uloswienti melkein peräti, ja seuraus siitä oli, ett'eiwät tehtailijat Euroopassa saaneet tarpeeksi aineksia, jonka kautta syntyi juuri hätä monessa tehdaskaupungissa. Tämän johdosta rupesiwat wiljelemään puuwillaa muillakin tahoilla, päästäkseen tässä suhteesta wapaiksi Ameriikasta. Kuitenkin tulee yhä wielä enin puuwilla Ameriikasta.

Liina ja liinawaate on aiwan toista kuin puuwilla. Sitä saadaan kaswista, joka ei kaswa kaukaisissa maissa niinkuin puuwilla, waan wiljellään meillä aiwan yleisesti. Te olette kyllä olleet tilaisuudessa näkemään liinakaswin. Kukkiwa liinapelto on kaunis katsoa; nuo ohuet wiheriäiset warret hienoilla sinisillä kukillansa kaswawat tiheässä pellolla, ja ne todistawat, ette se joka on hyödyllistä, samalla woi olla kaunista. Ne säikeet, jotka saadaan liinasta, owat warressa. Kuin liina on kypsynyt, tulee ensin riipiä pois sen pyöreät hedelmät tahi siemennuput, joka tehdään eräällä niinkutsutulla rohkalla.

Waan wielä on paljo työtä jäljellä. Suonet eli lonkerot owat nimittäin itse warressa solukudoksessa, ja ne ei ole wieretysten waan kaswaneina kiini toisiinsa. Solukudosten poistamista warten on liina pantawa weteen liukenemaan. Waan tällä ei liinalonkerot ole walmiit. Kuori eli kaarna warren ympärillä on wielä jäljellä ja samoin joukko puunkaltaisia suonia. Myöskin ne on poistettawat. Se tapahtuu liinan loukuttamisen kautta. Wihdoin on se wielä rohittawa, jonka kautta saadaan pitkiä, hienoja lonkeroita. Näistä walmistetaan kehräys- ja kangastehtaissa tahi kotona rihmoja ja waatetta, joka wihdoin walaistaan.

Liinainen waate on kestäwämpää ja kallimpaa kuin puuwillainen. Sentähden wäärennetään sitä usein ja sehoitetaan puuwillan kanssa. Tätä wäärennystä ei ole helppo eroittaa kankaasta. Sillä paljaalla silmällä katsoen on liina- ja puuwillarihma jokseenkin yhdennäköistä. Waan jos rihmat puretaan hienoiksi ja niitä katsotaan wahwan suurennuslasin läpi, woipi ne aiwan helposti eroittaa toisistaan, sillä puuwillasuonet owat aiwan toisennäköisiä kuin liinasuonet.

Puuwillassa ja liinassa owat suonet suurimmassa arwossa ja niiden tähden wiljellään pääasiassa näitä kasweja. Waan ei siemeniäkään heitetä pois, sillä niitäkin woipi käytätä. Puuwillan siemenistä puserretaan öljyä, joka tosin siltään on mustaa ja likaista, waan puhdistamisen kautta woipi tulla aiwan kirkkaaksi. Tätä öljyä käytetään usein wilpillisellä tawalla, esim. puuöljyn wäärentämiseksi, jota puserretaan oliwipuun hedelmistä, jotka kaswawat etelä-Euroopassa. Tämä öljy on wähän kalliimpaa ja sentähden sekoitetaan siihen usein halwempaa öljyä.

Noissa hywin tunnetuista liinansiemenistä on myöskin paljo öljyä, joka puserretaan ulos ja liinaöljyn nimellä käytetään useampiin tarkoituksiin. Sitä mitä jää jäljelle liinan siemenistä, käytetään öljykakkuina karjan ruokana.

Maalarit käyttäwät yleisesti liinaöljyä. Minkätähden juuri liinaöljyä? Hän ei woi jauhaa maaliansa wedellä eikä liimalla; ensimmäinen sade huuhtoisi pois hänen maalinsa. Siihen ei kelpaa myöskään tawallinen öljy; maali pysyisi alati öljyisenä eikä kuiwaisi koskaan, Waan liinaöljy kowenee ilmassa, ohuelti pantuna ja warsinkin sitä ennen keitettynä yhdessä muutamien muiden ainesten kanssa. Sentähden käyttää maalari keitettyä liinaöljyä.

[Puhtaaksikirjoitus: Martti Kujansuu]

Puuhuoneitten seinäin punaamisesta


Oulun Wiikko-Sanomia, 16, 19.4.1834

Näitten Sanomain Neljännen wuosikerran (1832) kymmenennessä Numerossa neuwottiin mitenkä otollista punamaalia tehään puu-huoneitten seinille. Siihen sanottiin pantawan myös kupa-röökiä, hartsia ja öljyäkin; mutta kaunista ja pysywätä puna-maalia tehdään, ilman mainituita aineita, myös seuraawalla tawalla:
Rauta-pataan pannaan, esimerkiksi, puolen kolmatta kannua puhasta wettä, joka painaa 15 naulan paikoin. Kuin se on saatu hywästi kiehumaan, wispataan siihen, tarkoin, 2 naula sihatuita rukiisia jauhoja. Tähän tarkoin wispattuun, ja wähän aikaa keitettyyn liemeen wispataan sitten, yhtä tarkoin, 5 naulaa puna-multaa, ja kiehutetaan yhä, puolen tiiman werran, hierimellä eli härkkimellä wiriästi hämmentäin.

Niin tehtyä maalia pitää lämminnä pyhkiä seinälle, ei tawallisilla pitkä-wartisilla suteilla, waan isoilla, saman-kaltaisilla pensseleillä, joilla öljy-maalia pyhitään. Mainittu määrä maalia räkkää seinälle, joka on 10 kynärää pitkä ja 4 korkia.
Se, jolla on 80 syllän pituus 2 syltää korkioita seiniä punattawia, keittäköön niille maalia koko puna-multa tynnyristä, (joka painaa 9 Leiwiskän paikkoin) ja 36 jauho-naulasta, joihin tarwitaan 90 kannua wettä.

Joka tahtoo punaa wielä pysywäisemmäksi, pyyhiköön hywäksi kuiwaneen, punatun seinän hienolla terwalla.

Mainos (Forssan tehtaan oiwallisia teoksia)


Sanomia Turusta, 24, 14.6.1867
G. A. Lindblomilla Turussa
myydään walkosia ja wärjätyitä Pumpulikankoja, Forssan tehtaan oiwallisia teoksia, tehtaan hinnoilla, nimittäin:
[...]
Kun tehdas syksällä sai warsin taitawan wärjärimestarin ulkomailta, on wärjäys kaikin tawion paremmaksi kehuttawa.

Rahan lukeminen


Savo, 133, 16.11.1885

Rahan lukeminen ei aina ole niin hauskaa kuin moni luulee. Kansallis-welan lunastus-konttorissa Washingtonissa on 120 naista, jotka joka päiwä k:lo 9:stä aamulla k:lo 4:jään illalla eiwät tee muuta kuin lukewat setelirahoja, jossa työssä he tottuwatkin erinomaisen taitawiksi. Mutta waikka useimmat noista naisista owat nuoria, näyttäwät he hywin kalpeilta ja uupuneilta; monella on awonaisia haawoja käsissä ja kaswoissa ja silmät kipeät. Sihhen on syynä arsenikki setelien wiheriässä wärissä. Waikka suurinta warowaisuutta noudatetaan, ei tautia woida estää. Pieni naarmu käsissä rupee riehumaan ja käsistä kulkee myrkky kaswoihin ja silmiin. Joka aamu annetaan jokaiselle setelinlukijalle uusi sieni sormien kastelemista warten, mutta illalla on se musta arsenikista. Monen täytyy luopua koko toimesta. Palkkaa on 75 dollaria (394 markkaa) kuukaudessa.

Kauneustieteen sovittaminen puusepän ja maalarin töihin.


Tampereen Sanomat, 129, 31.10.1888

(Suomen Teollisuuslehdestä)

Taiteen tarkoituksena ei ole ainoastaan luoda yksityisiä taideteoksia, jotka murtawat jokapäiwäisen elämän yksitoikkoisuuden, samoin kuin sunnuntai uskonnollisella ja siis myöskin korkeammalla tarkoituksellaan waikuttaa waihetusta ja mielen ylennystä meissä kuusipäiwäisen ja ikäwä kyllä liiankin aineellisen työmme ja pyrintömme jälkeen; waan niinkuin kaikkien päiwien pitäisi jossakin määrin olla sunnuntaita, samoin pitäisi taiteen saada waikuttaa koko meidän elämäämme, jotta elämä tarkoituksensa mukaan myöskin olisi jalon ihmisolennon tosi ilmaus. Taide ei ole siis elämästä eroitettawa tahi katsottawa joksikin mahdottomuudeksi, jota eiwät muut woi saawuttaa kuin taiteen salaisuuden tuntijat, waan tulee taiteen ja käytännöllisen elämän käydä käsi kädessä, niin että muodon ja (i)lostuttaminen(?) muuttuu suuren yleisön tarpeeksi. Niissä ammateissa, joissa harjoitetaan mukailemista tai monistelemista, woidaan taidetta edullisesti käyttää tähän tarkoitukseen. Kaikessa mikä meitä ympäröi, tuoleissa, pöydissä, sohwissa ja talouskaluissa yleensä, olkoon aine niissä kuinka yksinkertaista tahansa, woi aina olla joku määrätty totuus ja sopusointi, joka tällä kuten korkeammankin taiteen alalla sanotaan "styyliksi" ja joka juuri on siinä, että esineen muoto niin selwästi kuin mahdollista kuwaa käyttämisen tarkoitusta, sekä myöskin siinä, että käytetään tarkoitukseen sopiwaa ainetta, josta todellakin saadaan asianmukainen muoto, niin ettei millekään aineelle pakoiteta wierasta muotoa: sillä älköön unhoettako seuraawaa totuutta: jokaisella rakennusaineella on eri styylinsä.
Puulla on, kuten tunnetaan, paljo hywiä ominaisuuksia, jotka määrääwät walmistettawan esineen muodon. Tämmöisiä ominaisuuksia on sen kestäwyys taiwuttamista, painoa ja wetämistä wastaan, joka tekee sen sopiwaksi tukeiksi, ansoiksi ja muiksi kantawiksi rakennusosiksi; sitte on puulla se ominaisuus, että sitä woidaan päällystää eli saneerata, joka kuitenkin kaunotieteelliseltä kannalta katsoen on wastoin warsinaista puu styyliä; wielä on puulla sekin ominaisuus, että sitä woidaan warustaa leikkauskoristeilla ja kaikenlaisilla kaiwerruskuwilla.

Emme tarwinne puutaiteilijoillemme huomauttaa näitä puun koristamiskeinoja, sillä he käyttäwät niitä liiankin ahkerasti; ennemmin tulee meidän waroittaa wäärinkäytöksista. Koristeet eiwät ole tehtäwät pääasiaksi, waan ne owat käytettäwä ainoastaan keinona takenteen pääosien arwon kohottamiseksi.

Puun puutteellisuudet owat melkein yhtäsuuressa määrässä huomioon otettawat kuin sen hywät puolet. Pääasiallisia huono puoli on puun lustoinen eli säkeinen luonne, joka tekee sen heikoksi, jos syyt taitamattomasti katkaistaan, ja puu sitte joutuu painon alle. Että tämä kohta liiankin usein jätetään huomioon ottamatta, nähdään nykyajan huonekaluteollisuudessa; nikkari leikkaa wäärät tuolinjalat ja selkäsarjat suorasta puusta, eikä, kuten ennen tehtiin, yhdistä niitä luonnostaan käyristä tahi keinotekoisesti taiwutetuista kappaleista. - Nykyiset n.s. Wienin huonekalut owat kuitenkin tästä poikkeuksen - Toinen epäedullinen ominausuus on se, että puu kutistuu ja turpoaa. Taiteen tarkoituksena on kuitenkin woittaa nämät puutteellisuudet, käyttää niitä hywäkseen ja kääntää huonot puolet hywiksi, kuitenkaan tawottelematta mitään konstikkaisuutta, joka on puun luonnetta wastaan; niinpä woidaan tarkoituksenmukaisen eroittelemisen kautta ehkäistä luonnollista hajaantumista ja halkeilemista tai tehdä se wahingoittamattomaksi ja näkymättömäksi. Esimerkin wuoksi mainittakoon, mitenkä erään pienen, kauniin, pyöreällä marmorisella pöytälewyllä warustetun pöydeän kansi halkesi keskeltä, syystä että kantta kannattawan puuristimen päät koskettiwat siihen liian tiiwiisti, niin että kansi ristin kokoon kuiwuessa pakostakin halkesi. Puuaineen huonot ominaisuudet ja puutteet enentäkööt sen wuoksi kekseliäisyyttä, että esineiden muodon kautta autetaan epäkohdat. Niinpä esim. owat pysyiset tukeet rihlattawat tahi muuten kaunistettawat pituuttaan myöten, mutta ei poikkirenkailla, jotka halkeilewat ja joidenka raot pistäisiwät tawallista enemmän silmään.

Wärin taiteellisessa käyttämisessä on ennen kaikkea huomioon otettawa, ettei semmoisia aineita, kuin esim. marmori, kalkki- ja hiekkakiwi, graniitti, kiilukiwi ja myöskin hywin poltetut tiilikiwer, joiden luonnollinen wäri on kyllin kaunista ja kestäwää, warusteta muulla wäripäällyksellä. Käytännöllinen hyödyllisyysinto tahtoisi kuitenkin mieluummin siwellä kaikkialle öljywäriä. Samoin owat jaloimmat puulajit sekä myöskin wähempiarwoiset oksattomat puulajit mieluummin jätettäwät luonnolliseen wäriinsä ja tärwääntymisen estämiseksi ainoastaan siweltäwät wernissalla, jonka kautta puunwäri samalla tulee näöltään miellyttäwämmäksi ja hienommaksi. Mutta silloinkin kun wäriä tulee käyttää, on se walittawa joko esineen tarkoituksen ja sitä ympäröiwien kapineiden mukaan, taikka sen rakennusaineen mukaan, jota maalataan. Siis on, kuten sanottiin, puu mieluimmin jätettäwä luonnolliseen wäriinsä, metallit taas siweltäwät wärillä, joka wastaa niiden luontaista ominaisuutta. Senwuoksi on rauta maalattawa mustaksi tahi tummansiniseksi, waan ei kiwen- tahi puunwäriseksi. Erillään olewia wapaita kappaleita maalattaessa on ennen kaikkea huomioon otettawa pohja eli toisin sanoen kappaleen takapuolella olewan esineen wäri. Kappale, joka on wapaana ilmassa sinistä tai, wasta wasten tahi waaleiden rakennusosain edessä, on maalattawa tummemmalla wärillä, jotawastoin esineet, jotka tulewat olemaan tumman pohjaa wasten, owat siweltäwät waaleammalla wärillä. Erittäin ansaitsee tämä asia ajattelemista puistojen ja nurmikkojen pöytiä, tuolia, penkkiä, aitoja y. m. s. maalatttaessa. Nykyään ne tawallisesti siwellään wiheriäksi maalilla sen sijaan, että ne jollakin nurmikon wäristä eroawalla maalilla tehtäisiin sopusointuisiksi ympäristön kanssa. Luonto itse tässä kuten monessa muussakin on opetusmestarina, sillä onhan tawallisesti kukilla ja hedelmilläkin erilainen wäri kuin ympäristöllä, wieläpä puun rungolla ja oksilla on eri wärinsä, joka on lehtien wärille wastainen.

Wieläkin suurempaa wärin hienoutta ja makua woidi tietysti noudattaa hyuoneiden sisällä. Etupäästä tulee jokaista yksityistä huonetta warten walita oikeat wärit, niin että seinäin, uutimien ja huonekalujen wärit owat toisilleen wastakkaisia; siis ei saa siniseen huoneesen asettaa wiheriöitä uutimia taikka keltaseen tahi wiheriään huoneeseen oranssiwärisiä; sitte on warottawa, ettei huoneryhmässä tehdä waihetuksia, jotka tekisiwät ikäwän waikutuksen. Wärit owat walittawat siten, että wiheriästä huoneesta tullaan esim. punertawaan, orwokinwärisestä keltaseen j. n. e., eikä keltasesta wiheriään tahi punasesta orwokinwäriseen, jotka owat liian heikkoja wastakkaiswäriä. Erityiskohtia koskee sama laki: lattiamatossa tulee kuwata(?) ikäänkuin parkettipermannossa olla warjostamattomia mittausopillisia kuwioita eikä koskaan luonnollisia kukkia tai muunlaisia kertokuvia, koska ne liiaksi wetäwät huomion puoleensa ja sitäpatsi tuntuu wastenmieliseltä astua niiden päälle. Seinien kaunistamisesta olemme Pompejin raunioista saaneet rikkaan mallikokoelman. Sillä owat usein seinät lattian likellä tummia, jopa mustiakin ja joko warustetut irkkailla wäreillä tehdyillä koristeilla taikka ilman niitä. Ylempänä owat seinät waaleanwärisiä, kattolista wieläkin waaleampi ja lopuksi on katto maalattu keweillä maalilla ilmanwäriseksi sekä warustettu mittausopillisilla kuwiolla ja arabeskeillä. Jos on arwokkaita taideteoksia asetettawana seinille tai seinien liki, riittää jo seinään yksi ainoa wäri, mutta ellei ole mitään seinille asetettawaa, niin on kaunis tapetti parempi kuin kolkko, yksiwärinen seinä.

Suoraan kopioitsematta entisen aikain tuotteita tulee meidän kuitenkin niistä ottaa oppia, koska ne owat luonnolisen taiteilija-aistin synnyttämiä, jonka me olemme kadottaneet samoin kuin monet kansat owat kadottaneet kielestään hienomman sija- ja sukueroituksen. Meidän täytyy sentähden kreikkalaisilta ja roomalaisilta oppia mitenkä meidän tulee menetellä saadaksemme takaisin tylsistyneen, mutta toiwoaksemme wielä tähteellä olewan taide-aistin, tahtoessamme sitä sowittaa nykyisiin oloihimme. Silloin hawaitsemme, että entiset siwistyskansat selwästi ja epäilemättä suoraan muodostiwat esineensä paraiten sopiwasta aineesta tawalla, joka toiselta puolelta selwään osotti tarkoituksen ja toiselta puolelta säilytti aineen kaikki ominaisuudet, koettamatta wäkisin saattaa sille muotoa, joka kuului kokonaan toiselle aineelle. Heiltä tulee meidän siis oppia styylin säännöt, waan ei orhallisesti kopioita heidän taideteoksistaan. Samoin kuin he hankkiwat todellisen ja siitä syystä kauniin muodon kaikelle, joka kuului heidän tarpeihinsa. Samoin tulee meidänkin koettaa löytää kauneustaiteen waatimat muodot kaikelle meidän tarvekaluillemme, waikka ne tosin owatkin monipuolisemmat. Muoto älköön siis olko pintapuolinen, ikäänkuin satunnainen werhotus, waan kaswakoon elimellisesti itse tarpeen luonnosta yksinkertaiseksi ja teeskentelemättä. Totuutta meidän tulee tawoitella, mutta sen wastakohtaa taiteen alalla, koreilemista koettakaamme wälttää.

Neuvoja koti-askareista





Neuvoja koti-askareista -juttusarja on julkaistu useammissa vuoden 1876 Työmiehen Ystävä -lehdissä. Aiemmat osat ovat käsitelleet mm. tahranpoistoa ja ruoka-aineiden käsittelyä. Tähän on poimittu väriä koskevia otoksia lehden numerosta 19 (kokonaan nähtävissä kuvassa) sekä numeron 23 ohjeet.

Työmiehen Ystävä, 19, 12.5.1876
(Jatkoa 5, 6, 10 aj 14 n:roon)
[...]

26. Wiheriä waksia sadadaan, jos 1 naula keltaista waksia ½ naulaa walkeata waksi ja 6 luotia tawallista tärpättiä sulatetaan hiljaisella walkialla, johon sitte kuin se on wähän jäähtynyt, waan on wielä hywin juoksewaa (notkeata) sekoitetaan 1½ luotia hywin hienoksi jauhettua panskanwihriää (spanskgröna); kadetaan paperi-kaawoihin ja jäähdyttyä leikataan pieniin wiipaleisiin.

[...]

28. Kiillotus wernissaa nahkoille. Keltaista gummi lakkaa 2 luotia, wenetsian tärpättiä 6 luotia, tawallista tärpättiä 2 luotia, colophoniumia 6 luotia ja wäkiwiinaa 4½ naulaa 70-80 asteen wäkewyydestä sekoitetaan poltetun kimröökin kanssa soweliaassa sawiruusissa, joka sitten rokalla sidotaan. Muutamia läpiä pistetään neulalla rokkoon ja pannaan pariksi päiwäksi lämpymään uuniin, jolloin wernissa on walmis.

29. Hartsi-wernissaa. 1 naula tawallista hartsia sulatetaan walkialla sopiwassa astiassa, joka sitten, kuin se on sulannut nostetaan pois walkialta ja samassa sekoitetaan 22 kuutiotuumaa tärpättiä, niin että hartsi ja tärpätti hywin yhdistywät toinen toisensa kanssa.

30. Walkonen wernissa läkkilewyille 2 luotia mastiksia, 4 luotia sandrakkia ja 12 luotia wäkiwiinaa 92 asteen wäkewyydestä.

A. M.(?) S.


Työmiehen Ystävä, 23, 9.6.1876
(Jatkoa 5, 6, 10, 14, ja 19 n:roon)

31. Walkoinen kiilto-wernissa owiin ja ikkunoihin. Owiin ja ikkunoihin wedetään ensin kertomus sekoituksella, jossa on liinöljywernissaa ja tärpättiä saman werran kumpaakin, jonka jälkeen ne wedetään liinöljywernissan, tärpätin ja lyijysokerin kanssa jauhetulla blyhwittillä. Sitten kuin tämä toinenkin kertomus on kuiwanut, wedetään kolmas kertomus onastiks wernissan kanssa jauhetulla blyhwittillä. Tämä wiimeksi mainittu wernissa walmistetaan siten että 1 [?] mastiksia ja ¼ [?] hienonnettua kopaalia sekä 2 ½ wäkinwiinaa(?) josta lasi pullossa ajetetaan lämpymään uunniin ja usein rawistetaan sihenwasti kuin hartsit owat sulanut. Blyywittin asemasta soptin myös sinkhwittiä käyttää, joka ei kellastu niin pian kuin blyhwitti.

32. Wernissa öljymaalauksiin. Tämä walmistetaan siten, että 3 [?] tärpättiä, 1 [?] mastiks'ia ja 3/4(?) [?] damarhartsia lämpymän awulla yhteen sulatetaan.

33. Wernissa waskipiittoksille, karttoille y. m. Tämä saadaan, jos 5 [?] wäkiwiinaa 80 asteen wäkewyydestä ½ [?] tärpättiä, 1¼ [?] sandarakkia ja 4 luodia wenetsian tärpättiä yhteen sulatetaan.

34. Wernissa hienommille nahka-teoksille. Tämä saadaan, jos 5 [?] wäkiwiinaa 80 asteen wäkewyydestä, 1½ [?] keltaista schellakkaa, ¼ [?] gummilakkaa ja ¼ [?] kopaalia yhteen sulatetaan.

35. Wernissa puusepille. a) Punainen. Tämä saadaan, kun otetaan 5 [?] wäkiwiinan, 2 [?] runnia schellakkaa, ¼ [?] sandarakkia; ja kuin nämät owat sulaneet lisätään ¼ [?] sandelipuuta.
b) Keltanen wernissa. 5 [?] wäkiwiinaa skeoitetaan 2 [?] keltaista schellakkaa, 4 luodia gummiguttaa, 4 luotia saffran'ia, ¼ [?] sandarakkia, ¼ [?] kopaalia ja ¼ [?] benzoeeta sekoitetaan yhteen. Saffranin asemasta sopii hinnan helppouden wuoksi käyttää 4 luopin hiennonnettua gyrkmeija juurta, joka antaa wernissalle keltaisen wärin.
c) Wiheriä wernissa. Jos niihin aineisiin, kuin edellä keltaisesta wernissasta on sanottu, lisätään 2 luodin rikkihapossa liu'ennettua indigo nimellistä sini wäriä, niin saadaan wernissalle wiheriä wäri.

Jos gummigutta ja saffran'i jätetään pois edellä mainittuu keltaisen wernissan aina-osoituksessa, niin saadaan walkea wernissa, puulle, jota jo ennen on betsattu.

Badiskt rödt


Wiborg, 31, 14.3.1860

Badiskt rödt, ett färgämne af sockersorgo.

(Polyt. Centralblatt, 1859, Oktober)

I Kina, der detta sockerrörslag allmänt odlas, har man länge förstått att äfven deraf bereda en vacker röd färg, men i Europa kände man sorgots bruk blott till sockerberedning, eller rättare till bränvinsbränning, emedan det ger ett finkelfritt bränvin, närmas liknande rumm. Nu har en tysk landtbrukare A. Winter i Mühlburg i Baden äfven funnit ett sätt att bereda den röda färgen, och derpå i Tyskland tagit patent. Vi meddela här ett utdrag ur patentbeskrifningen.

De från blad rensade slänglarne, som ej behöft vara fullmogna, sönderhackas och urpressas, eller ock urpressas de mellan valsar; saften ger socker, eller kan mäskas till bränvin. De urpressade stänglarne läggas under tak(?) i högar om några fots sjup, och lemnas att betta upp sig, hvarvid man likväl, genom skyffling och utbredning, så tillställer, ett jäsningen ej må öfvergå till röta eller mögelbildning. Om jäsningen är väl skött, så blir massan om 14 dagar röd eller rödbrun ända igenom; jäsningen afbrytes då genom skyndsam utbredning och torkning. När torkningen skett, males det torkade eller finstötes, hvarmed sjelfva färgstoftet är färdigt.

För att deraf bereda färgen, blötes det i kallt vatten 12 timmar, urpressas och öfvergjutes med svag kaustik lut af kali eller natron, som åter urpressas så länge den visar sig färgad. När den icke mer utdrager något färgämne, tillsläs till den frånsilade luten utspädd svafvelsyra, hvarvid färgen utfälles i form af röda flockar, som samlas på en silduk, ursköljes med kallt vatten (hvari den icke löses) och torkas.

Denna färg kan lösas lätt i sprit, i svag lut och i utspädda syror, och begagnas till färgning och tryckning på siden och ylle, efter betning med tennsalt. Färgen blir vackert karminröd och är äkta mot solsken och tvättning i tvålvatten.

Ett badiskt Morgen eller tunnland ger 20 till 25 centner (22,80 till 29,50 svenska centner) torrt färgstoft.

28.4.07

Seinäpaperit.


Wiipurin Sanomat, 34, 9.2.1889

Seinäpaperien eli tapettien walikoiminen woi joskus olla hywinkin waikea tehtäwä, sillä waikka kuwat ja wärit niissä woiwat itsessänsä olla hywinkin kauniita, niin eiwät ne kuitenkaan woi näyttää siroilta seinälle kiinnitettyinä. Tämä on suuresti riippuwa huoneen walkoisuudesta. Pimeissä huoneissa tulewat waaleankin kirjawat seinäpaperit synkiksi ja ainoastaan waaleapohjaiset woiwat tehdä huoneet miellyttäwän näköisiksi. Suuri erhetys on jos otaksutaan waaleita seinäpaperia lyhempiaikaisiksi kuin synkkäwärisiä, sillä joskin ne pikemmin nuhraantuwat, niin waalistuwathan sitäwastoin synkkäwärisetkin pahannäköiseksi. Myös owet ja ikkunat owat pimeissä huoneissa maalattawat walkeiksi, waikka waloisat, useammilla ikkunoilla warustetut huoneet woidaan sisustaa synkempiwärisillä seinäpapereilla ja puutyöt maalata kirjawilla koristemaalauksilla.

Wärien walikoiminen on sangen tärkeä tehtäwä waloisiakin huoneita sisustettaessa; waaleansininen esim., waikka itsestään on kaunis wäri, ei näytä kauniilta suuremmilla pinta-aloilla, ja se synkentää wärin wiwahdusta, waikka sitä käytettäisiinkin ainoastansa kultauksien y. m. wäliin. Waaleansininen puku ei ole koskaan kaunis tulen walolla ja waaleansinertäwällä wärillä sisustettu huone on waikea saada walaistuksi tulen walolla ja waatii ainakin kolme kertaa enemmän waloa kuin esim. samankokoinen waalealla nahkanwärillä sisustettu huone, eikä tee sittenkään yhtä miellyttäwää waikutusta silmiin.

Ympäristöllä olewa sininen wäri tekee myöskin ihon oudonwäriseksi. Waaleanpunertawa tai waaleanharmaa on tässä tapauksessa mukawin wäri.

Om smink.


Åbo Tidning, 28, 9.4.1803

(Öfversättning.)

Seden att sminka sig är rätt så gammal, om icke äldre, än den att pudra håret. -labs(?) döttar brukte redan smink, tillredt af antimon. Uti 2 Konungabokens 9:30, nämnes att prinsessan Isebel med sminkadt ansigte wisade sig i fenstretför Kön. Jehu, och blef på hans bekallning utstörtad. De osterländska skönheterna sminkade i synnerhet sina ögon. Stora swarra ögon hafwa af ålder hos dem ansets för skönhet. Deras damer färgade således(?) ögonlocken med smink ad antimon och galläppel, på det ögonens widd skulle synas --------- hos de gamla woeo och andra medel kända för egenskapen att förböja ansigtet skonhet, såsom krita, bönmjöl, honing, saffran, ja till och med - nyttiades dertill krokodilens excrementer. Hos Grekerna war smik redan i det heroiska tidehwarkniet(?) i bruk. L-ropa bortstal en sminkdasa(?) ifrån Juno. Theophrast talar om rot, hwarat rödt smink tillreddes. Af Grekernas fruntimmer lärde de Romerska sminkkonsten. Ibland ruinerna af Herculanum har man funnit sminkdosor af krystall, som woro ganska --ka dem, som nu brukas, och ännu fyllda med rödt smink, somfullkomligen bibehållit sig. Ovidius gaf föreskrifter till en sort smink, och Martial legabbade(?) hwitlimmade ansigten. Några Romerna damer uppfyllde ansigtet med bröd, blött uti åsnemjölk. Desn sköna Poppea nyttja err fett oljaktigt smink, hwilket såsom en mask någon tid hölls på huden, och sedermera aflokades med mjölk. Deraf bief huden len och fin, och fick en hög grad af hwithet. Poppea, som sjelf uppfinnit denna larf(?), hade för sitt behof, alltid, äfwen under sin landsflykt, en hjord af åsninnor(?) i sitt följe. I Cesars tid, sminkade Britterna sig med himmelsblå färg. Ifrån Italien infördes sminkmodet till Frankrike af Catharina af Medicis. Der ifrån spriddes det sort, besynnerligen under Ludwig XIV regering, till andra Europeiska hof. Uti Wien syntes först sminkade Tyska damer. Redan för Tzar Petter I tid förstodo Ryska fruntimren at såtta rödt på sig, knipa ögonbrynen, måla dem eller genom konst tillskapa sådana. Europeiska damer på Amerikanska darna uppfriska fin af solstrålarna förbrända by med första barken af ett slags träd, som Engelsmännere kalla Cusbeco Cherry tree. Härmed gnida de ansiktet, som beraf småller och swartnar, till dess den af ba-ksaften sönderfrätta huden efter 5 eller 6 dagar i stycken affjellas.(?) Man måste derpå ännu 14 dagar hålla sig inom rummet, och får sedermera en alldeles ny hwit och ganska fin hy. Franska parfumörer hafwa nyttjat denna bark för tillredning af en sort pomada. I China åtgå årtigen 10 millioner Riksdaler till blyhwitt och cinnober blott för de jungfrur, som tjena wid Kejserliga hofwet.

De utwägar, så wäl råa, som civiliserade folkslag widtagit att genom sminkande föröka(?) sitt behag åro få mångsaldigam att deras beskrifning kunde blifwa ämne för en widlyftig bok. Denna konstens ålder och allmänna utöfning skulle tyckas lända till dess fösrwar, om icke många andra påtagliga missbruk och galenskaper(?), som på intet sätt kunna rättfårbigasm hade samma skål för sig. Deremot, om man efterfinnar, hwilka qwinnor hos upplyfta, bildade och för fedlighet kände folkslag sminkat sig, så skall man öfwerallt finna, att det just ei warit de fedigaste(?). De damer, som åro öfwertygade, att de endast genom fin sjåls wårde förädlas, att de äre mest intagande uti okonsilad prydnad, att de i den enfaldigaste klädnad hafwa den högsta glans, kunna ej annat än fåras, då de nödgas lyda etikettens defwotiska(?) befallning och förderfwa(?) sig med en elåndig fernissa. Kan någon berrafta det, utan att röras af innerligt medlidande? Men hwad båtar det att tala om dårskapen af smink? Dess sammansättning tode äfwen hos oss wara mer interessant att känna.

Det åldsta sminket bestod af swart antimonpräparat, hwarmed ögon och ögonbrun färgades. Detta uttrångdes(?) sedermera af det hwita och röda. Till hwitt bruktes en sort krita ifrän Archipelagen. Det röda tillreddes först af den röd rot; med tiden nyttjades dertill en blandning, hwars hufwudbeståndsdel war det skum, som skiljer sig ifrån upphertad purpursaft. Fär det närwarande äro dess förnämsta beständsdelar Karmin, som fås af coccionell, och err set talkstensart, som fås af synnerlig godhet uti Benetianska(?) landet. Denna pulweriseras fin, och blandas sederms---(?) ---- ---- röda. I stället för karmin, nyttjas merendels safflor, som wårer wild uti Ostindien och China; och planteras äfwen i Tyskland. Deraf fås det så kallade rouge vegetal eller rouge d'Espagne. Safflorn innehåller både gult och rödt färgämne. Då man will hafwa det röda, måste det gula flrst wäl utlakas. Till den åndan läggas safflorblommorna i en påse, sour uti watten kramas, och trampas till dess ingen gul färg mera utkommer. Derpå blandas de med pottaska eller soda omknådas(?), blötas med ymnigt watten och utkramas, då en mörkbrun soppa erhålles. Ifrån denna soppa afskiljas färgpartiklarna genom någon syra. Citronsaft ger den skönaste röda färg. Den fällda färgen twättas, blandas med talkpulfret, och knådas med watten eller citronsaft till en deg, som sedan förwaras uti sminkdosan. Mönja, som erhålles af bly och cinnober eller vermillon, som fås af qwicksildwer och swafwel, åro trill priset billigare, men mycket farligare beståndsdelar uti rödt smink. - Hwitt smink tillreddes fordom af brända och pulweriserade perlor, under namn af blanc des perles: men för fin dyrhets skuld nyttjas i dess ställe andra ämnen, såsem(?) blyhwitt, corne de ris, mastiz, gummi m. m. Då vismut upplöses i stedwatten(?) och utblandas med watten, så faller han ned i form(?) af ett gläsande hwitt pulfwer, som fått namn af Spanskt hwitt eller blanc d'Espagne, och är det farligaste gift för helsa och skönhet.

Man har i senare tider genom många påfund wekat(?) försina och rifta konsten att tillreda hwitt och rödt smink. Man har bemödadt sig, att genom handtering(?) med watten, ättika, rötter och andra wärtämnen befria sminket ifrån Läkarenas vättmötiga förebråelser, att huden deraf förderfwas, blir ful och skrynklig, samt att helsa. utdättes för färskråckeliga följder. Härmed har dock ej annat utvättats, än att parfumörer under nya namn och i förändrad skapnad beständigt framtett samma ämnen, med den enda stinnad(?), att deras stadliga werkan stundom kunnat wara minskad, och stundom ökad, men alldrig undernröjd(?), och att de än fortare och än längsammare, än på ett än på annat sätt, utöfwat fin förödelse.

Blåelsekort -mainos

Åbo Underrättelser, 58, 17.05.1862

En större eller mindre qvantitet vatten, efter den starkare eller svagare kulör man åstundar, slås till en liten af dessa då man derefter erhåller den skönaste blå färg, uti hvilken de stärkta klädesplaggen sköljas; eller ock blandas mer eller mindre af den erhållna blå vätskan till den stärkelse som skall användas. 15 kop. per dussin.

Cochenilleplantager i Centralamerika


Östra Finland, 219, 19.09.1888

Stuterier, schäferier och bönserier har nog en hvar hört omtalas, men att det äfven finnes anstalter för förädling och vård af insekter, det torde vara mindre allmänt bekant. I amerikanska republiken Guatemala finnas likväl stora plantager, der man uteslutande lägger an på odlandet af nopalkaktusen, hvilken tjenar till näring åt cochenillen eller kaktus sköldlusen (coccus cacti).

Sättet för uppfödandet af denna insekt är ganska egensomligt och erfordrar nästan samma omsorg som uppfödandet af silkesmasken. Under de sista dagarne af maj, omedelbart före början af den årliga regntidenm afskäras stora af dessa insekter betäckta grenar, som nu till skydd för ovädret inrymmas i derför särskildt uppförda hus. Vid slutet af regntiden befolkas åter plantagerna ur dessa förråder, i det man på grenarne af kaktusträden upphönger små af jute eller annat förfärdigade boningar, som hvardera innehåller ett dussin honinsekter. Värmda af den tropiska solen uppvaknainsekterna snart ur sin dvala och börja att lägga ägg i en förvånande mångd; hvarje hona lägger mer än 1,000 ägg om dagen. Den nya generationen utbreder sig genast öfver plantorna, honorna svälla ut till ett öfverraskande omfång och fästa sig så hårdt vid växten, att de snarare likna vårtor på densamma än lefvande insekter. I detta tillstånd insamlas de såsom cochenille, ty det är endast de vinglösa honorna, som hafva handelsvärde. De lossas frön kaktusbladen med en trubbig knif, samlas i korgar och dödas antigen genom att soppas i sjudande vatten eller genom att införas i heta ungar.

En skicklig arbetare kan på en dag insamla ungefär 60 gram cochenille, som vid torkningen förlorar minst två tredjedelar af sin vigt. Då nu icke mindre än 70,000 insekter erfordras till ett halft kilogram, och då priset derför i allmänhet är 3 kronor, så är cochenilleodlingen icke något latmansgöra. Stundom utbryta äfven sjukdomar bland djuren och föröda hela plantager. För några är sedan rasade en sådan sjukdom så häftigt i Guatemala, att plantageegarne måste helt och hållet utrota de gamla växterna och plantera nya i stället.

Sedan de lefvande insekterna neddoppats i det sjudande vattnet, blifva de rödaktigt bruna och förlora mycket af det hvita pulver, som, då de lefde, var hopadt i fårorna på deras kropp. Torkas de i ugn, så behålla de detta pulver och antaga en grå färg, och rostas de på heta jernplattor, blifva de svarta. Detta förklarar det olika utseendet hos den cochenille, som kommer i marknaden.

Det färgämne, som dessa små varalser innehålla, kan genom en kemisk process afskiljas såsom karmin. Det är en präktig purpurröd färg, som är lätt löslig i vatten och alkohol, men icke i ether. Karmin beredes, i det man macererar de torkade insekterna i ether och genom att behandla återstoden med alkohol afskiljer färgämnet.
Det höga pris, som detta färgämne betingar har ledt till användandet af billigare ämnen såsom krapp, alizarin m. fl. Karminen förfalskas ock på mångahanda sätt. Pulveriseradt blyhvitt användes att öka vigten på cochenillen, och hela insekten ersättes af mången skälm med konstprodukter af deg eller lera, hvilka färgats med något billigare ämne.

Ursprunglingen lefver cochenillen vildt i Mexico på nopalkaktusen. Hon-djuren af den första skörden lemnade i förra århundradet 800,000 skålpund till ett värde af öfver 12 miljoner kronor. År 1830 infördes Cochenillen först på Kanarieöarne, och när ungefär 20 år senare vinskörden slog fel, blef cochenillen öarnas hufvudexportartikel. Härifrån utfördes 1870 icke mindre än 3 miljoner cochenille, värda öfver 10 miljoner kronor till England. Äfven i Algrier har man egnat sig åt cochenilleafveln äfvensom på Java och i Kalifornien.

Om färgens förhållande till lukten


Åbo Underrättelser, 45, 10.6.1835

(Öfwersättning från tyskan.)

Då färgernes inflytande på wärme, hittils wädt föga susselsatt sig med observationer öfwer wissa åmnens urspridning- och insugningskraft, är det wisst icke underligt att färgernes, ännu omärkligare, inflytande på lukt, nästan alldeles undfallit dem. En Engelsk Doctor wid namn Stark har i philosophiska transactionerne för 1834 meddelat några försök, hwilka derifrån blifwit införde i en Tysk Journal och som för wåra, Läsare icke torde wara utan intresse.

Doctor Stark war wanligen klädd i en olivegrön frack då han bewisade förekäsningar på en anatomisal; men händelsewis begaf han sig dit en dag i swarta kläder och märkte nu till förwåning att dessa kläder insupit en stark liklukt(?), som icke förgick på flere dagar, hwaremot den ljusare fracken icke allenast luktade mindre utan äfwen snarare blef stankfri, så snart den något wädrades. Denna omständighet wäckte först hans uppmärksamhet och föranlät honom att anställa en mängd rön, hwilka wi nu i korthet anfdra.

Han lade lika wigtdelar swart och hwit Ull, Bomull och Silke, tillsammans ömsom(?) med samsert, ömsom med Assa foetida, i wäl tilltäppta dosor och fann alltid efter några timmars, förlopp att de swarta åmnena insupit mycket mera lukt ån de hwita. Han lade sedermera årskillige olikt färgade ulltappar i Assa foetida och fann att de åtskilliga färgerne förgölla sig till lukten på efterföljande sätt: den swarta ullen luktade alldrastarkast, dernäst den blå, sedan den röda, derefter den gröna, men den gula lukrade ganska litet och den hwita nästan alls intet. I affeende på förhållandet emellan vegetabiliska och animaliska åmnens förmåga att insupa lukt, utrönte forskaren, genom en mångd försök, att // ull af alla fäger upptog mycket mera luktämne än likafärgad bomull. Efter dessa resultater, hwilka blott stödde sig på den osäkra luktorganens domslut, wille Doctor Stark öfwertyga sig om en tillöfning af wigt i samma förhållande åfwen ägde rum och om det ena ämne owedersågligen upptoge mera luktämne än ett annat. För detta ändomål afwägdes lika portioner ull af åtskilliga färger hwilka upphängdes öfwer kamfertm som afdunstade under lindrig hetta och på detta sätt erhöllos de mest bewisande resultater; sålunda hade till exempel 10 gran swart ull i wigt tilltagit 0,3; röd 0,2; grön 0,15 och hwit 0,1. - För att utröna om släta färgade ytor af samma tåthet äfwen upptaha luktämnen, gjordes samma försök med åtskilliga, lika stora kort, som blifwit öfwerstrukne med pastellfärger. Samma Resultat erhölls: swarta färgen drog till sig den mesta kamsertlukt och de öfriga färgerne följde enahanda ordning: blått, rödt, grönt, gult, hwitt.
Genom en anna följdt försök undersöktes nu förhållandet emellan vegetabiliska och animaliska åmnens insugningskraft. Uti ett fall hwarmed alla de öfrige i det närmaste öfwerensstömde, hade 10 gran silke tilltagit i wigt 1,4; Ull 0,5 och bomull 0,4. Håraf synes att särskilda ämnen insupa lukt i olika mångd och att denna insugningsförmåga icke står i förhpllande till kropparnes tertur eller finheten af deras trådar (fibrer). Ty ehuru ullens trådar i allmänhet äro grösre än bomullens, äga de starkare förmåga att insuga lukt än den sednare och filtet en ännu högre än ullen. Deraf kan den slutsats dragas, att animaliska ämnen hafwa starkare luktdragningskraft än vegitabeliska och att denna kraft så wäl hos vegitabeliska som animaliska substanser tilltager i mån af deras mörkare färg. Dessa försök tyckas widare åbagalägga att färgade ämnens lukt-absorption, följer samma lagar, som absorption af ljus och wärme. Analogien gåt till och med längre, ty Doctor Stark fann att färgernes förmåga att utsprida (utstråla) luft stod i noga förhpllande till deras wärmespridnings förmåga.

Af dessa försök kunna dragas flera praktiska Resultater. Framför allt antydes nyttan att hwitmena alla rum, hwarest elaka utdunstningar utwecklas. Hwita wäggar tillbakastöta dylika dunster, hwilka genom måttlig wädring sådeles lätt kunna undanrödjas, hwaremot mörka och smutsiga wäggar insuga dem. Doctor Stark tillstyrker derföre att i Hospitaler, fängelser och fattighus anstryka wäggar och husgeråd med hwit färg. Man ser att enligt denna grundsats Österrikiska Militairen, äfwen i materielt afseende, icke är illaluktande, hwaremot de barnhertiga Systrarne aldrig kunnat wälja en fatalare Ordensdrägt. Läkare borde ei heller till kläder wälja den swarta färgen, som mest ad alla insuper elaka dunster.

27.4.07

Konstfärgade blommor


Östra Finland, 282, 4.12.1886

Vanliga hvita törnrosor lära kunna förvandlas till de mycket mera eftersökta therosorna på följande sätt: I en liter varmt vatten löses 8 à 10 gr. pikrinsyra eller också alun och anilin-orange. När vattnet kallnat, nedsänkas de hvita rosorna deruti, och efter en timma äro de förvandlade till de skönaste gula the rosor. Med litet jodviolett åstadkommer man sedermera hos hvarje ros den blåvioletta färgton, hvilken sedan ett par år värderats så högt af damerna. Med litet saffranin och kurkuma erhåller man ljust skarlakansrödt; och för förvandla ljusröda rosor till mörkröda använda blomsterhandlarne litet alun och saffranin. En förfalskning bland de många, om också en af de mera oskyldiga.

Indigo-mainos


Åbo Underrättelser, 44, 18.3.1871

Indigo. Årets första qvartalsauktion å Ostindisk indigo började i går, bestående af 8563 kistor, hvarad 1275 Bengal Tirhoot etc., 2543 Oude & Plant Oude, 3418 Kurpah o. s.v. Försäljningen gick i går för nästan alla slag särdeles väl och endast de lägsta qvaliteterna lemnades utan uppmärksamhet. Priserna voro 3 à 4 d. högre än i october.

Lasursten


Åbo Tidning, 50, 26.6.1802

Lapis lazulia koskevat sivut artikkelista Om Juweler

Lasursten här till Zeolitslågtet, som innehåller öfwer hälften kiseljord, en myckenhet lerjord, något kalk och metalliska delar i synnerhet af järn. Till fin inre wåknad är det dels trådigt, dels grynigt, dels bladigt till färgen wanligen hwitt, sällan(?) gulaktigt, rödt, grönt eller blått, ofta metalliskt glåmsande. Hårdheten och genomskinligheten äro mychet skiljaktiga. På Island, Ferrööarna och i Swerge har man funnit wackra Zeoliter. Wid Reichenbach i Baden finnas fröna eller blägröna i gedugen koppar.

Lasursten har en hög himmelsblå färg, innehåller järn och stundom(?) något silfwer. Ofta är den insprångd med guldgula slåckar(?), som anses för kelaktigheter, eheru stenen, efeter sltpning(?), deraf får ett wackert utseende. Den hämtas isrån O--en-en, ifrån Persien, China och Buchariet, som fåges wara dess egenteliga hemort. För någpn tid sedon har den ock funnits i Siberiska granatgångar. Man har o-kra Lasurstenar, som bestå af kalk jord, färgad af kopparoxid. Dessa förlora snart sin färg i eld, taga ingen politur, gifwa ej eld mot srål, och äro mycjet allmännare än de äkta. Af dem fås en mindre waraktig blåfärg, bergblått. Den äkta lasursten, som ej förlorar sin färg i måttelig eld, war förmodeligen redan af de gamla känd, under namn Saffir, ty deras beskrifning på Saffiren inträssar ej på den ädla sten, som nu förtiden kallas, utan mycket närmare på lasursten. Den beskrefs wara af himmelsblå färg, som något spelar i violett, och är stundom(?) mörkare ändo tilla swartblå, hwaremot Saffirens blå färg ofta är helt blek, faller sållan(?) och ganska litet i wiolett. Den före såges(?) hafwa Saffiren är genomstinlig, finnas i flora stycken, ehuru svarsamt, medan Saffiren endast förekommer i sinå kristaller.

Förnämligast thenar lasunsten till beredning af ultramarin, den skönaste och dyraste af alla blå målarefärger. Dertill slås stenar sönder i smo stycken, som uppldgas uti en järndigel, och fläackas i winättika; hwaraf de bliswa möra och låta lätt rifwa sig till fine pulfwer. Derpå tagas war och kolofonium, af hwardera hälften emor pulfrets wigt, som smältas uti en sten kruka. Hårtill inblandas småntugom(?) under beständigt omrörande, det blåa pufret, och sedan det blifwit wäl sammansmält, utsiu(?)es det i kallt watten, och lemnas att stå några dagar. Sedan fyllas twånne kärl med warmt watten. Uti det ena knådas förenämnde blandning till dess den bästa färgen är skilld ifrån waret. Det öfriga slås i det andra kärlet, och knådas på lika sätt. Sådeles fås i det första kärlet den sinaste ultramarin, och i det andra en något sämre sort. Ultramarin igenkännes af fin färg, som liknar kornblommors eller wiolers, och af fin egenskap, att hwarken i luften eller i en måttelig(?) eld förändras. Förän smalzen, som till priset är mycket lågre, war känd, bruktes ultramarin mycket mera än nu. Ett unts äkta ultramarin gäller nu en dukat. Den förfalskas ofta med bergblått och smalz. Ofta säljes den sinaste smalzen under namn af ultramarin; och kan ej lätt skiljas, emedan dess färg äfwen är i eld oföränderlig. Ii fria luften står smalzen ej så wäl bi, som ultramarin. Namnet ultramarin är först af Italierna gifwet, emedan de erhölls denna färg ifrån andra sidan af hafwet.

Lasurstenar fås ibland af flera skålpunds wigt, Större sincken deraf arbetas till dosor(?), urforral, t..fkaft(?) och i synnerhet till inlahda arbeten. På tust....ftet(?) zarskee Sel- wid Pettersburg åro präktiga sincken af denna sten infattade uti de med bernsten beklädda wåggarna.

Grahamin tuliwäri


Wiipurin Sanomat, 36, 5.3.1887

Grahamin "tuliwäri" on sekoitus, joka ihmeellisellä tawalla suojelee syttymästä puuta, jota sillä on maalattu. Helsingissä on tehty Katajanokalla koe, jolloin sytytettiin kaksi petroleumiin kastetuilla sahajauhoilla täytettyä lautahökkeliä, joista toinen oli sisältä ja ulkoa maalattu n. s. Grahamin tuliwärillä ja toinen tawallisella n.s. punamultawärillä. Puolen tunnin kuluessa oli jälkimäinen palanut maan satalle, kuin sitä wastoin toiset seinät wielä oliwat pystyssä ja katto paikallaan. Folkw. tietää, että kaupunkiwirastojen käskystä tätä wäriä on käytettäwä kaikkiin puurakennuksiin Göteporissa ja Tukholmassa.

Inhemsk Rödfärg.


Wiborg, 41, 25.5.1855

Nyligen har åter ett i vårt land ganska allmänt råämne befunnits vid anställda försök, efter bearbetning, fullkomligt motsvara den utländska varan, för hvilken hittils flere tusen rubel årligen gått ur landet. Vi häntyda här, såsom ofvanföre synes, till finsk Rödmylla (kalsinerad Rödockra), hvilken artikel visserligen redan sedan många år tillverkats i Tohmajärvi socken, men till sin qualitet på längt när ei kunnat komma upp emot den svenska, då deremot den här ifrågavarande, af herr hofrätts extra kanslisten A. M. Colliander i Walkeala socken af Wiborgs län, sedan i fjol fabricerade, och hvarpå vi varit i tillfälle att erhålla prof, nästan helt och hållet tyckes kunna ersätta den hos oss välkända Fahlu rödfärgen, och med tillsatts af en behörig qvantitet jernvictriol säkerligen är lika skyddande emot röta. Hvad sjelfva färgen beträffar är den fullkomligen lika god som den utländska så kallade skedvatten-rödfärgen, Caput mortuum (Todtenkpf) eller kolkothar. Att denna ockra är mycket jernhaltig är säkert och torde den såsom okdalsinerad gifva en vacker gul färg, som äfven är ganska användbar vid strykningar och målningar, så med olja som klister och vatten. Vi hafva andstäldt ett försök att bereda densamma till finare ojle- och ritfärg. Efter att på en glasskifva hafva rifvit ockran fin, slammade vi den rifna massan och fingo ett pulver, som kan blandas med temperatur vatten för miniatur måleri, och med valmo-olja för finare oljemåleri. - Det vore i sanning en god sak om äfven vår allmoge, i i likhet med den mera försigkomne vestfinska, skulla börja rödmåla sina byggnader, tak, plank, portar m. m.; de erhålla derigenom både ett prydligare utseende och blifva varaktigare emot väta och luft. Derföre, och emedan ingen sjökummunikation med Sverige för det närvarande eger rum, vore önskeligt att detta fabrikat ju förr dess hellre jemväl å vår ort komme i handeln, då man äfven vore i tillfälle att anställa profmålerier i större skala. På några andra orter, der detsamma redan begagnats, skola resultaterna hafva utfallit ganska tillfredsställande. Och hvad framtiden vidkommer, så är det naturligt att den inhemska tillverkningen, med utsigt till god vinst för producenten, bör kunna leverera varan billigare än den utländska är och derigenom yttermera öka afsättningen.

Surun wärit.


Uusi Suometar, 11, 15.1.1883

Italiassa surewat naiset walkoisissa waatteissa, miehet ruskeissa; Kiinassa käywät molemmat sukupuolet walkoisissa. Turkissa, Syriassa, Kappadokiassa ja Armeniassa on taiwaansininen surun wäri. Egyptissä pidetään keltaisen-ruskeata, lakastuneen lehden wäriä, sopiwimpana, ja Aithiopiassa, jossa ihmiset owat mustia, on harmaa wäri murheen merkki. Kaikki nämät wärit owat kuvallisia. Walkoinen kuwaa wainajan puhtautta; sininen osoittaa sitä paikkaa, jossa sielut lewon löytäwät; keltainen ilmoittaa ihmisen katoawaisuutta, joka putoo niinkuin lehti syksyllä; harmaa taas wiittaa maahan, jonne kaikki palaa. Syrialaiset pitäwät kuolleitten suremista jonkinlaisena naisellina työnä ja pukeutuwat silloin naiswaatteisiin. Thrakialaiset pitiwät kemuja rakkaittensa kuollessa ja iloitsiwat suuresti, tahtoen siten osoittaa että wainaja oli päässyt kurjuudesta onnelliseen tilaan. Mustaa surun wärinä alkoi ensimmäisenä käyttää Ranskan kuninkaan Kaarlo VIII:nen puoliso. Sitä ennen käyttiwät Ranskan kuningattaret walkoista surun wärinä ja oliwat tunnettuja "walkoisina kuningattarina".

Wärinsä muuttawa kukka


Tampereen Sanomat, 136, 15.11.1886
Tehuantepekin taipaleella, Amerikassa, on löydetty kukka, joka muuttaa wärinsä kolmasti päiwässä. Aamulla se on walkoinen, muuttuu punaiseksi päiwällisen aikaan ja siniseksi illalla. Puolenpäiwän aikaan se lewittää hienoa hajua. Tämä kukka kaswaa eräästä puusta.

Ilmoitus (myyntioikeus)


Tampereen Sanomat, 61, 25.5.1888
Oikeuden myydä wähemmän myrkyllisiä wäriaineita on myöskin saanut kauppias B. Söderlund.

Artemisia vulgaris (Maruna, Pujo, Gråbo) - kuva


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Juuria
Artemisia vulgaris (Maruna, Pujo, Gråbo). Juuren paksuin osa leikataan pois, ainoastaan hienommat ja paksummat lisäjuuret otetaan. Maksetaan 45 p. kilolta.

Menyanthes trifoliata (Radafe, Raate, Vattenklöfver) - kuva


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Lehtiä
Menyanthes trifoliata (Radafe, Raate, Vattenklöfver). Otetaan ennen kukkimista tai kukkiessa siten, että pieni palanen lehtiruotia tulee mukaan. Lehdet lakastuvat pian, jonka vuoksi ne ovat niin pian kuin mahdollista levitettävät kuivaamaan korkeintaan 3-4 kerrosta päällekkäin. Maks. 60 p. kilo.

Rhamnus frangula (Paatsama, pajatin, Brakved, Frangula) -kuva


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Kuoria.
Rhamnus frangula (Paatsama, pajatin, Brakved, Frangula). Nuorempien runkojen tai sormen paksuisten, sileäin oksien kuori otetaan ennen kukkimista. Maks. 40 p. kilo.

Aspidium filix mas (Alvejuuri, träjon) - kuva


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Juuria.
Aspidium filix mas (Alvejuuri, träjon). Tästä otetaan juuri ja lehtien alin osa. On kerättävä syyskuussa tai alussa lokakuuta. Terveenä ja vasta poimittuna on juuri sisältä vaalean vihreä. Lakastuneet, ruskeat tai muun väriset juuret heitetään pois. Maks. 1 m. kilo.

Potentilla tormentilla (Rätvänä, Blodrot) - kuva


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Juuria.
Potentilla tormentilla (Rätvänä, Blodrot). Koko juuri. Maks. 55 p. kilo.

Ledum palustre (Suokanerva, Suopursu, Getpors, Sqvattram) - kuva


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Yrttejä.
Ledum palustre (Suokanerva, Suopursu, Getpors, Sqvattram). Kerätään kukkien nupulla ollessa. Kasvista otetaan nuput ja 8-10 sentimetriä vartta. Kuivattava ja säilytettävä väkevän hajunsa vuoksi muista erillään. Maks. 30 p. kilo.

26.4.07

Equisetum arvense (Karva-korte, Åekerfräken).


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Yrttejä.
Equisetum arvense (Karva-korte, Åekerfräken). Vihreät haaraiset varret kerätään kesän alkuopuolella. Maks. 45 p. kilo.

Matricaria chamomilla (Saunakukka, Juhanneksen kukka, Kamillblomma.)


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Kukkia.
Matricaria chamomilla (Saunakukka, Juhanneksen kukka, Kamillblomma.)
Kukkien mukana saa ottaa aivan vähäsen kukanvartta. Maks. 2 m. kilo. Pihamailla tavallinen saunakukka ilman valkoisia laitakukkia ei kelpaa.

Achillaea millefolium (Sijankärsä, Pellon vanha, Backhumla).


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Kukkia.
Achillaea millefolium (Sijankärsä, Pellon vanha, Backhumla). Samoin kuin edellä. (= Maks. 2 m. kilo.) Kasvin vartta ei saa ottaa mukaan.

Lycoposium clavatum (Lieko, Harakan varpaat, mattlummer). - kuva


Kuva kirjasta K. Th. Hällström: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvien kokoojille. Liite Koti ja Yhteiskunta lehteen. Helsingissä. Suomalaisen kirjall. seuran kirjap. osakeyhtiö 1898 .
Kirjan kasvia koskeva teksti ei välttämättä liity värjäykseen


Lycoposium clavatum (Lieko, Harakan varpaat, mattlummer). Kerätään sitten kun tähät on kellastuneet, levitetään sileäälle paperille auringon paisteeseen, jolloin itiöpesäkkeet aukenevat ja itiöt irtautuvat ja karisevat paperille. Näin saatu hieno pulveri, "kärpäsen ruuti", "nihti", on puhdistettava sihdillä. Maks. 2:50 kilo.

Phenikiläiset (Gruben kertomuksia Yleisestä historiasta)


Kuopion Sanomat, 1, 3.1.1857

Osa useammalle sivulle jakautuneesta jutusta; ensimmäistä osaa ei ole skannattuna

[...]
2.

Sattumus oli johdattanut Phenikiläiset moniin keksintöihin, joita he suurella taidolla ymmärsit käyttää kallisten esikappalten matkaansaamiseksi kaupan eduksi. He keksit klasin ja purpura-painamisen taidon, sanotaan heidän myös keksineen konstikkaan tawan willan kudonnassa; ja siinä siwussa sanotaan heidän olleen kirjaintekin ensimäiset keksijät.

Phenikiläisiä kauppiaita, - niin sanotaan, - joilla oli salpietaria laiwassansa, käwi maalle ei kaukana Sidonista Belus joen warrella, jonka rannat olit hienoa santaa. Tahtoiwat täällä laittaa ateriaa, ja kiwien puutteessa, joiden päälle woisit laskea kattilansa tulelle, toit he laiwastaan suuria salpietarikiskoja, asetit näitä santaan ja panit kattilan niiden päälle. Salpietari sulasi tulessa ja sekautui tuh'an kanssa kuumenneesen santaan, ja tulen sammuttua, makasi klasinmuotonen koko jälellä kauppamiesten suureksi kummaksi. Sillä lailla oli klasi keksittynä; mutta ensi aluksi ei älytty sitä muiksi pitää kun koristukseksi ja hempuiksi. Klasiset ikkunat olit tietymättömät wanhoille, joilla oli wain esikatteita eli jalusioita. Heidän juoma-astiansa olit enemmiten sawesta eli metallista; speilinsäkin olit metallia. Sitä wastoin koristelit he huonettensa kattoja ja seiniä klasilla. Wastedes klasin teentä-taito meni yli Egyptiläisille: nämät älysit puhaltaa sen wetelän emoksen ja sitte muodota sitä waluriliuskalla eli leikata mieltä myöten. Roomalaiset sait Kristuksen aikoihin melkein kaiken klasinsa Egyptistä; mutta klasi-pikari maksoi enemmän kun kultanen.

Toisen kerran muudan Phenikiläinen paimen kaitsi karjaansa merenrannalla Tyruksen tykönä. Koiransa oli rikkipurassut meri-simpsukan kuoren ja palasi itsäntänsä tykö kuono punapaineessa. Paimen luuli, koiran wahingoittaneensa, ja pyhkäsi willa-tukolla pois sen luullun weren; ei mitään haittaa koirassa woinut keksiä; mutta willaan oli tullut kauniin punanen paine. Paimen rupesi nyt tarkemmin katselemaan ja keksi kohta sen rikkipurrun siimpsukan, joka oli ehta purpura simpsukka. Kohta tuli Tyrin purpura mainioksi kauwas ympärillä ja pidettiin oiwimpana kalleutena, niin että wain kuninkaat ja rikkaat ihmiset woiwat sitä ostaa.

[...]

Kovakin rauta ruostuu. Suojaa se AUTO-FERREXillä - mainos

Värikkyys on Valttia suomalaisessa maisemassa - mainos

Färgning af tryckta schalar och halsbukar.


Folkwännen, 6, 11.2.1874

Sådana, som blifwit urblekta eller gulnare genom twättning, kunna på följande sätt färgas wackert gråa. De blötas först wäl, tagas sedan däri och tagas därefter 5 minuter i ett äfwenledes ljumt, nyberedt bad af 18-19 ort zinkwitriol. De urwridas härpa, tagas ångo i sumakbadet och därefter i zinkbadet, hwilket få länge omwerlande upprepas tills watan antagit den önskade färgen. Slutligen bringas be i ett bad af litet alun och blåholz, sköljas därpå wäl, wridas och torkas haftigt.

Sorgens färg.


Wasa Tidning, 21, 25.5.1839
Ur Elb Journal.

Det är nog besynnerligt, att man i vår verldsdel i allmänhet för sorgen valt en afskräckande mörk färg, och ehuru moderna i öfrigt åro der särdeles ombytelige, likväl bibehållit detta bruk redan länge ofärändradt. Så var det ej tillförene och skall troligen ej heller fortfarande blifva det. Den verkeligen sörjande Enklingen eller Enkan behöfver en gladare anblick: för den tillgjorda smärtan borde man icke lätta förställningen.

Ludvig den heliges moder kallades den hvita Drottningen, emedan hon i hwit drägt sörjde Ludvig den 8:de. Detsamma gjorde äfven Spartanskorna och Romarnes fruntimmer. I Spanien fortfor, enligt Herrels uppgift, detta bruk ända till Prins Don Juans död 1498.

Äfven Chineserne och Mongolerne sörja med hvitt; Turkarne deremot med blått eller violet, Egyptierne med gult, AEthiopierne sörja i grått.

Man har gjort sig mycken möda att förklara betydelsen af dessa särskilta färger. Den hvita säger man utmärker renheten; den gula är lånad af det förtorkade löfvet; den grå betecknar jorden, i hviljen man nedsänker den döde; den blå, lyckan, som han njuter i en bättre verld; den svarta, förlusten af ljuset; den violetta, en blandning af blått och svart, förenar sorgen med önskningarne för den aflidnes(?) salighet. Dessa och andra förklaringsgrunder äro också icke svara att finna. Om det skulle gifvas något folkslag, som sörjde med rödt, skulle man troligen säga, att bruket blifviit taget från slagtfältet, der blod utgjutes.

I den helige Chrysostomi tider buro de andlige hvita kläder - de skulle ju också vara englar på jorden och följaktligen synas hvita. Spöken sägas ju äfven vara hvita - men ingen regel utan undantag.

Ifrån en statsekonomisk synpunkt skulle det vara välgörande att förbjuda det allmänna bruket af svarta kläder, ty denna färg förtär och skadar småningom tyget och betager detsamma dess varaktighet, beröfvar det om vintern en del af värmet, uppfattar om sommaren alla solstrålarne och är derigenom mycket besvärande.

För att vinna Damerna tillägger jag, att det är endast få af dem, som den svarta förgen pryder, till och med icke de blonda, ehuru de inbilla sig det. Svart gör en annars väl bildad kropp liksom förminskad eller hopkrumpen, då deremot det fina hvita upphöjer växten och formerna: en ny orsak hvarföre ock de andlige i södern borde föredraga den hvita färgen inom sitt stånd.

Dock, detta allt predikar jag för döfva öron, så länge det icke behagar en Fransyska att behjerta saken. Det är sällsamt nog, att menniskan har bestämt en färg för sorgen, men deremot ingen för glädjen. Skulle det synas, som ville hon pråla med smärtan, då borde glädjen skämmas. Så snart det gifves en färg, som ropar till en hvar som möter oss, se här vi äro sorgsna! hvarföre gifves det då äfven icke en, som erinrar om att vi äro glada. De sistnämnda skulle sannerligen vinna hastigare och större deltagande, ty den sorgbundne undviker man gerna, då deremot den glade alltid är välkommen.

Kutoma- ja wärjäyslaitos turkkilaisia mattoja warten.


Turun Lehti, 148, 17.12.1887

Wärjäri M. Runén on waltiowaroista lainaksi pyytänyt 12,000 markkaa kutoma- ja wärjäyslaitoksen perustamiseen Lappeenrantaan tahi johonkin muuhun soweliaasen paikkaan Suomessa turkkilaisten mattojen walmistamista warten sekä laitoksen käyttämiseen wuosittain 1,500 markkaa 5 wuoden ajaksi, jonka ohesta hra Runén sitoutuu ottamaan ja maksutta opettamaan wähintäin wiisi oppilasta.

Yleishyödyllistä.


Tampereen Sanomat, 30, 11.3.1884

Seuraawan neuwon kullekin kartanonomistajalle tärkeästä asiasta antaa englantilainen sanomalehti New England Farmer: Ei mikään aika ole soweliaampi kartanoiden maalaamiseen kuin kirkas talwipäivä. Maali, jota wedetään seinään kylmällä ilmalla, säilyttää paremmin puuta kuin se, jota on wedetty lämpöisellä ja kowin kuiwalla ajalla, jolloin öljy heti painuu puuhun ja maali jää ikään kuin kuori pinnalle, joka muutamassa kuukaudessa lewiää tahi huuhtoutuu pois sateella. Menee hiukka enemmän maalia jos siwellään kylmällä, kuin jos siwellään lämpöisellä ilmalla, koska öljy hiukan tahmistuu pakkasella, mutta sitten jääkin se paikoillensa ja toinen siweleminen on harwoin tarpeen. Sekin hyöty on talwella maalaamisesta, ett'ei silloin ole kärpäsiä eikä muita hyönteisiä, jotka // tarttuisiwat tuoresen maaliin ja rumentaisiwat työtä. Jos on lunta maassa, joka estää pölyä ja lehtiä lentämästä seinälle, on sitä parempi. Kowin kylmällä ilmalla on paras pitää maaliaine lämpöisessä huoneessa, koska maali silloin helpommin juoksee, kuin jos on niin kylmä, että wesi jäätyy. On myös hywä että niin paljo kuin mahdollista pysytään auringon puoleisella seinällä rakennusta, niin että niiden itäiset seinät maalataan aamusella ja lännenpuoliset jälestä puolen päiwän. Pohjoispuoleisen seinän saattaa hywällä ilmalla maalata keskipäiwällä ja etelänpuoleiset silloin kuin olisi liian kylmä maalata muita seiniä.

Mainos (pussivärejä myytävänä)


Tampereen Sanomat, 30, 11.3.1884

Myytäwänä.
Waroitus.
Joka ostaa
Paketti wärejä,
kotiwärjäystä warten ja tahtoo warmaan saada samaa hywää lajia kuin tähän asti, tulee tarkasti katsoa, että jokainen paketti on merkitty T. M. Otto ja Kumpp. Helsingissä. Älkäät ottako wastaan pakettia ilman merkkiä, eli sellaisia, joilla on jokuu toinen kuin yllämainittu, se ei ole ilman syytä, jos niitä tarjotaan muutamia penniä halwemmalla!

Mainos (värejä myytävänä)


Savo, 42, 2.6.1882

Myötäwänä:
B. Meurlanderin kirjakaupasta.
Nykyään tulleita myrkyttömiä wäriä, kaikenlaisia willa, filtti, pumpuli, pellawa ja aiwina wärjäyksiä warten. Useampaa eri lajia niinkuin: Punertawaa (Punais-wiolettia), Tulipunaista, Turkinpunaista, Tummansinistä, Tummanharmajaa, Bismarkin ruskeaa, Muodin ruskeaa, Mustaa, Waalean wiheriää, Yhteispainettu, Englanninwiheriää, Hopeanharmajaa, Rubini punaista, keltaista, ym m. y. m. 30 penni paketti.
B. Meurlanderin kirjakaupasta.

Myrkyllisiä tapeteja.


Sanomia Turusta, 7, 14.2.1873

Eräässä talossa ulkopuolella Giflen kaupunkia Ruotsinmaalla oli eräs ihminen kauan aikaa sairastanut wuoteen omana. Lääkäri koki kauan kyllä saada selkoa taudin luonnosta ja laadusta, ja lääkitykset eiwät mitään waikuttaneen, siksikin lääkäri muuanna päiwänä tapeteissa olewan raon kautta hawaitsi, että niiden takana oli toiset tapetit, ja wiheriäiset. Tarkemmin tutkittua, nähtiinkin, että siellä takana oli kahdet wanhat tapetit, molemmat wiheriäiset, ja kuin apteekissa niitä tutkittiin, niin niissa tawattiin arseniki-myrkkyä isoissa määrin. Sairas muutettiin hetikohta toiseen huoneesen ja parani kohta sen jälkeen.

25.4.07

Ilmoitus (värjäämön huutokauppa)


Savo, 35, 23.3.1886

Woin walmistuksesta.


Sanomia Turusta, 5, 3.2.1865

Juttu kertoo moninaisin sanakääntein Suomen voituotannon tilasta ja mainitsee jotain voin värjäämisestäkin:

...
Woin färjääminen myös saattaa olla Suomen emännille oppimatonta. Hollantin woin-tekiät tekewät sitä liewästi. Waleampaa talwiwoita he färjääwät siten että sulattawat naulan hywää woita, kaatawat sulatuksesta kirkkaan raswan erilleen pohjaan laskeutuneesta sakiammasta, ja siihen edelliseen, eli kirkkaampaan raswaan panewat liinariewussa ison pähkinän kokoisen palaisen orleana-färiä, josta raswa käy, tulella lämpiessa punaiseksi ja sitä pannaan sitte suolan sekaan, jolla woita suolataan, niin paljo, että se muuttaa woin kohtuullisen keltaiseksi, eikä sitä pidetä petoksena, sillä se on yleisesti tunnettu asia.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista


1. Posliini; 2. Plankkirasvaa; 3. Brisilja


4. Potakat


4. Potakat jatkuu; 5. Puna-kliitu; 6. Punamulta; 7. Potaska


7. Potaska jatkuu



Jutun alussa esitellään posliini ja annetaan plankkirasvan ohje; luettavissa kuvaa klikkaamalla.

Brisilja-puu kaswaa Meksikon maalla ja lähellä Antillein saarillä Pohjais- ja Etelä-amerikan wälimailla. Täysi kaswuisena on se 3: korkeintaan 4: syllän pituinen ja miehen reiden paksuinen. Ainoastaan sydänpuu kelpaa paineeksi ja kulkee kaupassa milloin sinipuun (blåholz), milloin sinisen taikka pruunin prisiljan nimellä.
Keltapuu, josta kelta-prisiljaa saadaan, kaswaa yksillä paikoilla ja Itä-indiassakin.

Oulun Wiikko-Sanomia, 3, 21.1.1854

Jutun alussa on perunoista kertova osa 4. Potakat (luettavissa kuvaa klikkaamalla; mukana myös lehden edellisen numeron (2, 14.1.1854) alkuosa potakka-juttuun, koska onhan se aika vinkeä. Alempi kuva värijuttukuva.)

5. Puna-kliitu (puna-liittu)
On rautasekaista sawea, jota tawataan Englandissa ja Saksan-maalla. Huonompata lajia kuluttawat nikkarit ja timmermannit, parempata kuwa-piirusteliat.

6. Punamulta (punawäri)
On muilla aineilla seoitettua raudan-happoa (jernoxid), jota saadaan erittäinkin Ruotsin-maalla tulikeweä ja wihtrilliä tehtäissä, ja kuljetetaan sieltä joukoittain Suomeen, Wenäjän-maalle ja Saksaan.

7. Potaska

Potaskaa tarwitaan moneenkin kohtaan: klasin-tekoon, saipua-keittoon, lantain ja kangasten walkaisemisiin, wärjäyksiin, maaleihin j. n. e., ja kun sitä yksinänsä klasin-tekoonkin menee lähes kolmannaksi osaksi koko klasi-aineesta, niin arwattawa on, ettei se heti laske hintaansa, jos sitä runsaamminkin tehtäisi. Sitä poltetaan kaikkinaisista kaswaimista, mutta parhaat sitä warten owat wanhat lehtipuut, jotka jo owat siksi pehkaantuneet, etteiwät enää oikein wastaa kirweelle, kuin myöskin muut röhmyskäiset, sammalkuoriset, wäärät, rumannäköiset wanhat lehtipuut ja niitten juuret taikka puoli lahonneet kannot, oksat ja muut murrot. Wanhoista kuusista saadaan myös potaska-tuhkaa, waikkei nin runsaasti kuin lehtipuista, mutta nuorista koiwuista, haawoista ja muista siliäkuorisista lehtipuista lähtee sitä niin wähä, ettei palkitse työwaiwaa. Samoin on petäjä-puunkin eli männyn kanssa. Mutta kanerwista, sananjaloista, waiwaiskoiwuista j. n. e. kyllä saadaan tuhkaa, jos niitä tuoreeltaan pannaan puu rowion alle hautoumaan ja lopulta palamaan.

Tuhlan polttamiseksi walitaan tyyni sää eli ilma, ettei muuten tuuli weisi tuhkia pois, puita myös ei saa ristikköön panna, waan läjään päällitysten, ja polttaminen pitää toimittaman niin werkalleen kuin mahdollista päältäpäin läjät sytyttämällä.
(Jatketaan.)


Oulun Wiikko-Sanomia, 5, 4.2.1854

7. Potaska

(Lisää ja loppu 3: n:roon)

Kun tuhkia on saatu tarpeeksi, noin kymmenkunta tynnyriä tahi runsaammin, seulotaan ne, kostutetaan ensin kylmällä wedellä ja jaetaan sitte kolmeen tahi usiampaan ammeesen, joista potaska liotetaan niistä erilleen sillä keinoin, että kiehuwata wettä waletaan tuhkain päälle. Warsinaisen pohjan päällä pitää ammeissa olla toinen irtanainen, joka on täyteen reikiä poltettu, ja asetetaan wähän ylemmäksi warsinaista pohjaa. Irtanaisen reikä-pohjan päälle ladotaan 4 tuumaa paksulta olkia taikka neulasista puhdistettuja kuusen hakoja, ja niitten päälle laudan sipaleita, ennenkuin tuhka pannaan. Liottamisessa ei ole muuta konstia, kun että wesi uurteen kylkeen tehdystä tapin reiästä lasketaan pois ja uudelleen kiehautettuna annetaan toisen ja kolmannenkin kerran kulkea tuhkain läpi. Sitte waletaan niille wielä puhdastakin kiehuwata wettä niinkauwan, kuin jotain woimaa niistä lähtee. Näitä wiimeisiä walutus-wesiä ei kuitenkaan seoiteta entisen wäkewän lipiän kanssa, waan waletaan uusille tuhkille toisissa ammeissa.

Sittenkun lipiätä sillä tawoin on saatu, ruertaan sitä isoissa padoissa kuiwiin keittämään. Kun se on puuron paksuiseksi kokoon kiehunut, otetaan se padasta, ja jähtyy sitte niin kutsutuksi roska-potaskaksi. Kuin potaskata walmistetaan Puolasta, Wenähän maalla, Pohjais-amerikassa, Norjassa, Pohjois-ruotsissa ja wähin Suomessakin. Sitä lasketaan kuluwan ainoastansa Euroopassakin 20 miljoonaa leiwiskää wuosittain, joka tekisi 40 tuhatta hewoiskuormaa, kukin kuorma 50: leiwiskän painoinen. Oppineet potaskan keittäjät lukewat 50 kopeikkaa hopiossa, ja runsaamminkin päiwäpalkaksensa.